Avainsana-arkisto: vapaa-aika

Ulkona liikkumisen uudet tuulet — kolme tapaa hyödyntää puhelinta ulkoilussa

Poikkeustilanteen myötä moni on alkanut kehitellä uusia harrastuksia ja ennen kaikkea alkanut ulkoilemaan enemmän. Perinteisen lenkkeilyn tai koiran ulkoilutuksen rinnalle voi kuitenkin keksiä uudenlaista puuhaa. Mikä olisikaan parempaa teknologian ympäröivässä maailmassa, kuin yhdistää oma älylaite ja liikkuminen. Tässä jutussa esitellään kolme vaihtoehtoista harrastusta ulkona, joissa puhelimella on välttämätön rooli.  

Pokemon Go  

Peli soveltuu erinomaisesti muutenkin pelaamisesta kiinnostuneillemutta miksei myös muillekin. Siihen on helppo päästä kiinni eikä siihen tarvita erityisempiä pelitaitojaKilometrit karttuvat huomaamattamutta pelatessa on silti tärkeää muistaa kiinnittää huomiota ympäristöön. 

Pokemon Go on vuonna 2016 julkaistu AR-toimintoon eli lisättyyn todellisuuteen perustuva mobiilipeli, jonka idea on yksinkertaistettuna napata Pokemoneja.  Pelimaailma sijoittuu todellisuuteen, sillä pelissä kuljetaan oikeilla kartoilla, samalla kun GPS paikantaa sijaintia. Voit siis käytännössä napata Pokemonin kiinni vaikka omalta kotisohvalta.  

Pelissä luodaan ensin oma hahmo sekä käyttäjätili. Samalla valitaan yksi tiimi, johon liittyä. Vaihtoehtoina on punainen, sininen tai keltainen tiimi. Luomasi hahmo ilmestyy kartalle siihen kohtaan, jossa itse olet. Liikkuminen tapahtuu oikeassa elämässä, eli hahmo liikkuu silloin, kun liikut oikeasti. Pokemonit ilmestyvät kartalle hahmon viereen. Nappaamisessa voi hyödyntää AR-ominaisuutta, jolloin Pokemon ilmestyy takakameran kuvaamalle alueelle.  

Kartalle on lisätty Pokestop –kohteita sekä isompia rakennuksia eli saleja esimerkiksi nähtävyyksien tai muiden rakennuksien kohdalle. Pokestopeilta saa esimerkiksi pokepalloja ja muita tarvikkeita, kun taas salilla käydään jatkuvasti valtaamiskamppailua eri joukkueiden väleillä.  

Pelistä löytyy paljon muitakin ominaisuuksia sekä paljon mielenkiintoista tekemistä. Esimerkiksi saleille ilmestyy tietyin ajoin raideja, joista voi napata itselleen uuden Pokemonin voitetun taistelun päätteeksi. Pelistä löytyy myös tehtäviä, joita suorittamalla saa uusia tavaroita ja PokemonejaSovellusta ei aina tarvitse pitää auki, sillä kilometrit kiertyvät myös, jos Adventure Sync –ominaisuus on kytketty päälle.  

Alta voit katsoa pelin julkaisutrailerin viiden vuoden takaa, jossa esitellään pelin idea. Traileri ei kuitenkaan vastaa täysin pelin oikeaa sisältöä. Lisää pelin sisällöstä voit lukea esimerkiksi osoitteesta www.pokemon.com. 

Geokätköily  

Geokätköily on helppo aloittaa ja sopii kaiken ikäisille. Kätköt voi valita niiden haastavuuden perusteella, joten tekemistä löytyy jokaiselle. Yksi parhaista puolista onkin lajin palkitsevuus, kun pitkän pohdinnan jälkeen kätkö viimein löytyy. 

Geokätköily on ikään kuin aarteiden etsintää. Niiden löytämistä varten tarvitsee GPS-laitteen, joka nykyään on yleisemmin älypuhelin. Osoitteessa www.geocaching.com luodaan ensin käyttäjätunnusPuhelimeen kannattaa ladata kätköilyä varten sovellus, esimerkiksi alkuperäinen Geocaching® tai c:geo 

Sovelluksesta näkee kartan sekä erilaisten kätköjen sijainnit. Yleisimpiä kätkötyyppejä ovat tradi-, multi- ja mysteerikätköt. Tradikätköiksi kutsutaan sellaista, jonka koordinaateista löytyy kätkö eli jonkinlainen purkkiNe voivat olla aivan pikkuruisia eli mikroja, melko suuria tai jotain siltä väliltä.  

Multikätkö tarkoittaa moniosaista kätköä. Aloituskoordinaatit on ehkä annettu tai ne pitää itse selvittää kätkön tietojen perusteella. Yksinkertaisimmillaan ensimmäisestä pisteestä löytyy koordinaatit seuraavalle ja niiden edelleen, kunnes varsinainen kätkö löytyy.  

Mysteerikätkö on nimensä mukaisesti mysteeri, eli sen koordinaatit pitää itse selvittää esimerkiksi arvoituksen avulla. Tällainen voi olla myös kenttämysteeri, eli kätkölle on koordinaatit, mutta esimerkiksi sen avaamiseen liittyy pulma.  

Muita kätkötyyppejä ovat esimerkiksi GeolodjutWherigotGeokohteet ja Virtuaalikätköt. Näihin kaikkiin kätköihin ja koko geokätköilyoppaaseen voit tutustua suomenkielisellä sivustolla geokätköt.fi. Sivustolta löytyy myös etiketti ja muut tärkeät ohjeet.  

Jos kätkö on purkillinen, kirjataan löytymispäivämäärä ja oma nimimerkki purkista löytyvään lokikirjaan. Tämän lisäksi niin kutsuttu loggaus tehdään myös nettiin, eli esimerkiksi sovellukseen. 

Alla oleva video esittelee geokätköilyn lyhyesti ja ytimekkäästi. Videoon on tarjolla suomenkieliset tekstitykset. 

MOBO  

Mobo on erinomainen keino harrastaa suunnistusta itsekseen ilman seuraa ja muuta yhteisöä. Rasteja voi kiertää rauhassa nauttien samalla luonnosta tai yrittäen saada mahdollisimman hyvän ajan, jolloin kierroksesta muodostuu erinomainen treeni. 

Mobo on Virosta lähtöisin oleva mobiilisuunnistukseen tarkoitettu sovellus, joka on uudenaikaisempi valinta kiintorasteille. Palvelu on tarkoitettu suunnistukseen tutustuville, mutta myös kokeneille suunnistajille. Sovelluksesta löytyy kaikki suunnistukselle olennainen: kartat, kompassi ja leimauslaite. 

Ensimmäiseksi puhelimeen tulee ladata MOBO-sovellus ja luoda sinne käyttäjätili. Tällä hetkellä sovelluksesta on tarjolla kaksi eri versiota, joista MOBO 2 on uudempi versio ja soveltuu paremmin päivitetyille käyttöjärjestelmille.  

Sovelluksesta löytyy useita karttoja eri alueilta, kuten Tampereelta Kämmenniemestä sekä Suolijärveltä. Reitti aloitetaan kartalta löytyvältä lähtöpaikalta eli kolmiolta tai miltä tahansa rastilta eli ympyrältä. Lähtö ja rastit leimataan OR-koodilla puhelimen kameran avulla painamalla kartan vierestä löytyvää kameran kuvaa. Osassa rasteissa leimaamisen voi tehdä myös NFC-tarran avulla, eli puhelin viedään sen lähelle, jolloin se tunnistaa ja leimaa rastin.  

Tarkemmat ohjeet MOBOn käyttämiseen löytyy osoitteesta mobo.suunnistus.fi. Alla olevasta videosta näet, miten sovellus toimii käytännössä.

Kirjoittanut ja kuvittanut Iida Vartiainen

Videot ovat YouTube tileiltä: The Official Pokémon YouTube channel, Geocaching ja Suunnistusliitto

Kuusi “pakko katsoa” -elokuvaa

Olen suuri elokuvien fani. Katselen elokuvia lähes päivittäin ja juttelen elokuvista ystävieni kanssa lähes aina. Kerran ystäväni kertoi kirjoittaneensa oman listan elokuvista, jotka hänen mielestään kaikkien on pakko katsoa. Idea oli mielestäni aivan loistava. Niinpä päätin itse tehdä samanlaisen listan. Halusin keskittyä enemmän yksittäisiin elokuviin, kuin tunnettuihin elokuvasarjoihin kuten esimerkiksi Harry Potter elokuviin. Halusin, että valitsemani elokuvat ovat helppo katsoa, eivätkä vaadi monen muun elokuvan katsomista.

Ensimmäisenä haluan mainita muutaman scifi-elokuvan. Inception on yksi niistä elokuvista, joka saattaa sekoittaa ihmisen mielen. Elokuvassa käytetään unienjakamisteknologiaa. Siinä seikkaillaan ihmisten unissa, joissa on unia, joissa on unia. Inception on tällä listalla sen käsikirjoituksen ja mahtavien hahmojen takia. Elokuva jättää ajateltavaa ja on aivan ainutlaatuinen.

Seuraava elokuva on nimeltään Arrival. Elokuvassa kaksitoista avaruusalusta laskeutuu maan pinnalle. Amerikan armeija kutsuu kielitieteilijän auttamaan heitä selvittämään vieraiden aikeita. Arrival on loistava kertomus kielen tärkeydestä ja tavoista, joilla me kommunikoimme keskenämme. Lisäksi elokuvan tunnelma on koko ajan tiivis. Elokuva on minun mielestäni ehdottomasti scifi-elokuvien parhautta.

Seuraavana listalla on scifi ja seikkailu elokuva Jurassic Park. Elokuvassa tiedemiehet ovat löytäneet keinon kopioida dinosaurusten dna:n ja perustavat dinosauruspuiston. Tämä elokuva on listalla nimenomaan sen tarinan ja sen efektien ansiosta. Kun elokuva tehtiin, tietokone animaatio ei ollut vielä samalla tasolla kuin nykyään. Siksi elokuvassa piti yrittää luoda illuusio siitä, että dinosaurukset ovat paikalla näyttämättä dinosauruksia itseään. Elokuva onnistuukin siinä upeasti.

Ensimmäisellä kerralla kun kirjoitin listani, siinä oli lähes kaikki Quentin Tarantinon tekemät elokuvat. Todellisuudessa ne kaikki olisivat mahtava katsoa. Jos haluaa nähdä vain yhden niistä, kannattaa katsoa Pulp Fiction. Pulp Fiction kertoo simppeliä tarinaa väkivallasta. Syy miksi elokuva olisi pakko katsoa, on sen käsikirjoituksessa. Elokuvassa kohtaukset ovat sekaisin. Ne eivät mene kronologisessa järjestyksessä. Lisäksi elokuvassa on klassista Tarantino huumoria ja aivan mahtavaa dialogia.

Seuraavana paikan tällä listalla saa elokuva nimeltä Mamma mia. Elokuva on romanttinen musikaali komedia. Se kertoo tarinan naimisiin menevästä tytöstä, joka haluaa löytää isänsä. Kertomatta äidilleen hän lähettää kutsun kolmelle miehelle, joista joku voi olla hänen isänsä. Parasta elokuvassa on kuitenkin se, että se on kirjoitettu Abban kappaleiden pohjalle. Elokuvan musiikki on siis aivan mahtava ja kappaleet sopivat tarinaan loistavasti. Lisäksi tätä elokuvaa voisi kutsua klassikoksi.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä listalle kuuluu Fight Club. Haluaisin kertoa elokuvasta enemmän, mutta itse elokuvaa lainaten: ” The first rule of Fight Club is: You do not talk about Fight Club.” Jos yhden elokuvan tältä listalta haluat katsoa, katso Fight Club!

Kirjoittanut Nea Toijala

Vuonna 85 livenä

Maailmalla vallitseva pandemia ja siitä johtuvat rajoitukset ovat pakottaneet ihmiset sopeutumaan täysin uuteen tilanteeseen. Sopeutumisen helpottamiseksi, ovat useat artistit ja esiintyjät järjestäneet viime aikoina erilaisia virtuaaliesityksiä. Vappuaattona suositun JVG -yhtyeen virtuaalikeikan lisäksi, saivat useat suomalaiset nauttia huippusuositun Vuonna 85 -teatterimusikaalin livestreamista.

Vuonna 85 on Suomen teatterihistorian katsotuin musikaalikantaesitys. Riku Suokkaan ohjaamaa ja hänen lisäksi Heikki Syrjän käsikirjoittamaa musikaalia esitettiin Tampereen Työväen Teatterilla vuosina 2006–2013. Esityksestä on tehty muutama eri versio ja sen on kaikissa sen versioissa nähnyt jopa 540 000 Suomalaista, eli jopa noin 10 prosenttia koko väestöstä.

Se oli vuosi, jolloin sattui ja tapahtui. Se oli vuosi, jolloin oikeastaan kaikki alkoi. Ja se vuosi oli -85. Lyhyesti, Vuonna 85 on tarina rakkaudesta, ystävyydestä, petoksesta ja hauskanpidosta. Esityksessä Tommi Turmiola tapaa elämänsä rakkauden Karoliinan, mutta heidän tiensä erkanevat. Pitkän kuuman kesän Karoliinan etsiskelyn jälkeen Tommi palaa parhaan ystävänsä Pallen baariin Alabamaan, jossa saa kuulla Karoliinan ja Pallen löytäneen toisensa. Yhtäaikaisesti työporukka Lokomolta viihdyttää katsojia omalla hauskanpidollaan ja sekoilullaan. Tässä musikaalissa sekä parissuhteet että ystävyyssuhteet sekoittuvat usealla tavalla, mutta kaikesta kyllä selvitään tavalla tai toisella. Musikaalin musiikki koostuu Eppu Normaalin, Juicen ja Popedan kappaleista

Livestream oli nähtävillä ilmaiseksi YouTubesta, sekä Facebookista esitystä vasta varten luoduilla kanavilla ja parhaimmillaan streamia katsoi yhteensä yli 10 000 ihmistä. Livestream toteutui kaiken kaikkiaan mainiosti. Ruudulla näytettiin yhtäaikaisesti Suokkaan ja Syrjän juontoa, sekä tietenkin aina kyseisen kohtauksen roolihahmot. Laulukohtauksissa oli nähtävillä myös omassa ruudussaan TTT:llä kuvatun alkuperäisen musikaalin versio kyseisestä kohtauksesta. Yhteys ei pätkinyt lähestulkoon ollenkaan ja kuviot olivat hyvin selkeät alusta loppuun. Pariin otteeseen petti katsojien lisäksi myös näyttelijöillä ja juontajilla pokka, mutta erittäin hauskasti ja hyväksyttävästi.

Livestreamin näyttelijäkaartiin kuuluivat samat näyttelijät, kuin alkuperäiseen teatterimusikaaliin. Näihin näyttelijöihin kuuluivat Sami Hintsanen, Kaisa Hela, Jari Ahola, Mikko Nousiainen, Pentti Helin, Mika Honkanen, Ilkka A. Jokinen, Eriikka Väliahde, Jari Leppänen, Antti Seppä ja Kristiina Hakovirta. Lisäksi, esityksen musiikista vastasi alkuperäinen Alabama House Band, johon kuului Pekka Siistonen, Ari Toikka, Louie So, Jussi Ojanen ja Teemu Broman. Alabama House Band, Sami Hintsanen mukanaan, vastasi myös lukudraaman jälkeen järjestetyistä Kasaribileistä. Kasaribileissä bändi soitti aikaisemmin järjestetyn yleisöäänestyksen perusteella top 10 kasariklassikkoa.

Suokas ja Syrjä visioivat ennen esitystä TTT:n tiedotteessa, että: ”Vuonna 85-livestream on verkossa tapahtuva, kollektiivinen koko kansan kokemus, jonka aikana voi unohtaa koronaviruksen, ja keskittyä hyvän mielen tarinaan manserock-klassikoiden säestämänä. Tarkoitus on, että vappuaattona, Suomen virallisena karnevaalipäivänä, yleisö pukeutuu 80-luvun vaatteisiin, juhlii, lähettää kuvia someen ja laulaa näyttelijöiden mukana, kukin omissa kodeissaan.” Mielestäni tämä tavoite onnistui kyllä erinomaisesti ja piristi varmasti usean vanhan ja uuden fanin vappuaattoa!

teksti: Jessica So

Mun kirjapäiväkirja: Matkantekijä-sarjan toinen osa ei myöskään jättänyt kylmäksi

Diana Gabaldonin kirjoittaman Muukalainen-romaanin jälkeen luin Matkantekijä-sarjan toisen osan, Sudenkorennon. Tämä oli edellistä osaa paljon intensiivisempi niin juoneltaan kuin henkilöiden välisiltä suhteilta.

Clairen tarinaa jatketaan hieman erilaisessa muodossa, nimittäin muistelman muodossa. Claire kertoo tyttärelleen Briannalle koko tarinan siitä, miten hän itse sai alkunsa ja mitä hänen biologiselle isälleen ja Clairelle itselleen tapahtui. Clairen ja Jamien syvä rakkaustarina saa riipivän surullisen lopun, vai loppuuko se sittenkään vielä tässä kirjassa?

Tämä kirja sai tunteet pintaan. Hieno, mutkaton ja tunteet hienosti lukijalle välittävä kerronta, jota oli mahtavaa lukea. Tähänkin kirjaan upposi välillä, niin että kadotti melkein ajantajun.

Kirjassa esiteltiin yksi, jos toinenkin uusi henkilö, mutta jäin miettimään eniten Rogerin suhdetta Clairen tyttäreen Briannaan. Jään innolla odottamaan, miten hänen käy vai käykö ollenkaan seuraavassa osassa.

Diana Gabaldonin kirjat näyttävät olevan tunnusomaisesti hyviä pakokeinoja arjen kulusta. Tätä Matkantekijä-sarjaa lukiessa fyysinen maailma tuntuu välillä unohtuvan kokonaan. Tässä olisi siis erittäin hyvä vastapaino lukioarjelle, vink vink kiireisille lukiolaisille.

 

 

Tämä juttu on osa Mun kirjapäiväkirja -sarjaa, jota kirjoittaa Elli Kuoppala.

Videopelistä todellisuuteen ja monia muita penkkariasuja 

Moni odottaa penkkareita aina ensimmäisestä lukiovuodesta saakka. Aivan kuten vanhojen tansseja varten, myös penkkareita varten nähdään usein paljon vaivaa. Koska perinteenä on pukeutua johonkin asuun, sellainen täytyy suunnitella ja hankkia. Moni päätyy ostamaan sen valmiina, kun toiset näpertävät sen omin käsin.

Omaan asuuni sain inspiraation videopelistä Overwatch. Olin jo muutamaa vuotta aiemmin tilannut D.VA nimisen hahmon asun, joten päätin hyödyntää sitä. Sen lisäksi hankin ruskean peruukin otsatukalla ja valkoiset nilkkurit. Omalta osaltani asuni ei vaatinut kauheasti päänvaivaa. Suunnittelua ja työtä vaati kuitenkin ystäväni Johanneksen asu, joka oli myös samasta pelistä. Hänen hahmonsa McCreen asu piti tehdä lähes alusta asti itse, koska valmiit kokonaisuudet olivat melko kalliita tai ne eivät olisi välttämättä ehtineet ajoissa perille.

Askartelimme yhdessä ponchon ja robottikäden. Poncho leikattiin torkkuviltistä ja siihen maalattiin keltaiset yksityiskohdat. Robottikäsi syntyi pesuhanskasta ja ilmastointiteipistä. Muut asusteet olivat helpompia, sillä niitä varten tehtiin vain pieniä lisäyksiä. Esimerkiksi cowboyhattuun liimattiin luoteja ja peruukkia lyhennettiin saksilla. Hommaa oli yllättävän paljon eikä tähän riittänyt vain yksi päivä, mutta loppujen lopuksi saimme kaiken valmiiksi.

McCreen asu vaati paljon tarkkaa työtä, joka sisälsi muun muassa maalaamista ja liimaamista. Kuva: Iida Vartiainen

Loppujen lopuksi valitsemamme teema toimi erittäin hyvin ja asut näyttivät hyviltä – aivan kuten pelissä. Rekassa tosin tuli erittäin kylmä, joten vaatetta olisi voinut olla enemmän alla. Peruukkini meni tuulessa aivan takkuun ja sen myötä siitä tuli käyttökelvoton, mutta ajelu oli kyllä sen arvoista. En ainakaan nähnyt toisia samanlaisia, joten asumme taisivat olla melkoisen uniikkeja.

D.Va sekä McCree – kuin suoraan videopelistä. Kuva: Valtti Koivunen

Penkkaripäivän aikana näkyi toinen toistaan erikoisempia ja kekseliäämpiä asuja. Oli myös paljon perinteisiä, joita on näkynyt aiempina vuosina, mutta myös aivan uusia tulokkaita. Samken penkkariteemana oli tänä vuonna Sammon keskusvankila ja tähän liittyen näkyi muutama vankiasu. Selkeästi yksi tämän vuoden suosituimmista teemoista oli Rahapaja –sarja. Tällaisia asuja näkyi Samkessa, mutta myös muiden lukioiden rekoissa.

 Vankilateema näkyi koristeissa, mutta myös asuissa. Kuva: Valtti Koivunen

Rekkojen kyydistä pystyi bongaamaan eläimellistä menoa, kuten nämä kolme haita. Kuva: Valtti Koivunen

Kylmään kyytiin oli varauduttu ja moni piti asuaan päällä myös rekassa. Kuva: Valtti Koivunen

Teksti: Iida Vartiainen

PSVR tarjoaa mahdollisuuden virtuaaliseen todellisuuteen pienemmällä budjetilla 

Jousiampumista vuoristossa, lasermiekkailua rytmikkään musiikin tahtiin, kaupankassalla työskentelyä robottikollegojen kanssa tai vihollisten nujertamista ajanpysäytyksen avulla — virtuaalinen todellisuus tarjoaa pelaamiselle uuden ulottuvuuden, johon pelkän näytön kautta ei ole aiemmin ollut mahdollisuutta.  

Virtuaalinen todellisuus koki uuden harppauksen, kun Sony julkaisi vuonna 2016 oman VR-järjestelmänsä Playstation 4 –konsolilleen. Tämä oli ensimmäinen konsolille saatava VR-järjestelmä ja samalla huomattavasti edullisempi vaihtoehto muiden valmistajien laitteistoille.

Playstation VR tarvitsee toimiakseen yhden kameran, joka asetetaan pelaajan etupuolelle. Kamera seuraa VR-laseissa olevia sinisiä valoja ja näin tunnistaa pelaajan liikkeet. Ohjaimina voi käyttää tavallista Dualshock –ohjainta tai Move –liikeohjaimia. Molemmista vaihtoehdoista löytyy samanlaiset valot kuin laseista, joista liikkeet tunnistetaan. Muiden valmistajien liikkeenseuranta perustuu useampaan kameraan, jotka ovat ympäri pelialuetta.

Valoseuranta on epätarkempaa, etenkin jos kameran kuvassa on muita valoja häiritsemässä. Pelialue on tarkemmin rajattu yhden kameran takia. Esimerkiksi, jos pelin aikana menee kyykkyyn tai kääntyy selin, valojen seuranta saattaa alkaa pätkimään. Tämän vuoksi kamera tulee asetella tarkasti, jotta kuvaan saadaan mahdollisimman paljon pelialuetta. Vaikka tämä on monikameratekniikkaa heikompi ratkaisu, on se kuitenkin yksi syy miksi PSVR on edullisempi.

Kun lasit laittaa ensimmäistä kertaa päähän, oikean asennon ja tarkkuuden löytäminen on haastavaa. Mutta kun oppii löytämään sopivat asetukset, on lasien asettaminen päähän joka kerta helpompaa. Mukavuudeltaan lasit tuntuvat paremmalta kuin esimerkiksi HTC:n valmistaman Viven lasit. Näillä kahdella ei oikeastaan ole mitään painoeroa, sillä Playstationin painaa vain noin 100 grammaa enemmän. Viven laseissa on suurempi resoluutio, kun taas pelit näyttävät Playstationilla sulavammilta suuremman virkistystaajuuden ansiosta.

Playstationin VR-pelivalikoima on parin vuoden sisällä kasvanut runsaasti. Pari kuukautta julkaisemisen jälkeen pelejä oli vain hieman reilu 20, mutta nyt niitä on tarjolla jo yli 500. Silti puutteita voi huomata verratessa muihin laitteistojen valikoimiin. Tietokoneisiin yhdistettävillä laitteilla on mahdollista käyttää Steamia, joka on yksi maailman suurimmista pelialustoista. Suuri osa VR-peleistä julkaistaan siellä ja vasta myöhemmin Playstationilla, jos ollenkaan.

PSVR on hyvä valinta etenkin silloin, jos Playstation 4 –konsoli löytyy jo valmiiksi. Kuvanlaatu, käytettävyys ja pelivalikoima riittävät mainiosti rentoon pelailuun ja hintakin on lompakolle sopiva. Jos ei kuitenkaan jaksa käyttää aikaa ylimääräiseen säätämiseen kameran asennon tai lasien istuvuuden kanssa, kannattaa harkita muiden valmistajien laitteita.

Teksti: Iida Vartiainen 

Mun kirjapäiväkirja: Allen Ginsberg; Huudon jälkeen 

Viime osassa kerroin Allen Ginsbergin suomenkielisestä Luurankohuutoja kokoelmasta. Toinen vastaava kokoelma Ginsbergiltä on Huudon jälkeen. Tämä kokoelma julkaistiin ennen Luurankohuutoja, mutta minä luin kokoelmat ikään kuin väärässä järjestyksessä. Näiden lukujärjestyksellä ei ole mielestäni väliä, koska kokoelmissa esiintyy yksittäisiä runoja, eikä yhtä samaa tarinaa.

Verrattuna Luurankohuutoja-kirjaan Huudon jälkeen-kirjassa on enemmän politiikkaa sekä Toisen maailmansodan jälkeistä ja aikaista mietiskelyä. Tämä kokoelma sisältää myös vaikeammin ymmärrettäviä tekstejä. Välillä minusta tuntui lukiessa siltä, ettei yleissivistykseni riittänyt joidenkin tekstien todelliseen ymmärtämiseen. Joukossa on myös tarinanomaisia ja pinnallisesti helpommin ymmärrettäviä kertomuksia, kuten Valkoinen käärinliina ja Musta käärinliina. Saattoi näidenkin tekstien rivien väliin jäädä paljon minulle täysin tunnistamatonta.

Jos pitäisi etsiä jotain yhteistä Huudon jälkeen kokoelmalle ja sitä seuranneelle Luurankohuutoja-kokoelmalle, niin näitä piirteitä ovat homouden vaivaton esille tuominen, seksuaalisuus ja kokoelman rakenne. Molemmissa kokoelmissa kaksi viimeistä runoa olivat hyvin vaikuttavia, vaikkakin eri tavalla. Luurankohuutoja päättyi synkkään tunnelmaan, kun taas Huudon jälkeen loppui Syksyn lehdet runoon, joka päättyy näin: ”hetkeä ennen kuin harjaan hiukseni, olen onnellinen / etten ole vielä ruumis.”

Musta käärinliina, jonka ehdin jo aiemmin mainita, teki ison vaikutuksen. Runo kertoi Ginsbergin unesta, jossa tämä tappoi äitinsä, paljasti sen hajamielisenä tutulleen ja mietti samalla mitä asialle tekisi. Tekstiä lukiessa saattoi jo arvuutella, että kyseessä ei voi olla muu kuin uni. Vakuuttavan kerronnan takia vasta silloin, kun se sanottiin suoraan tekstissä, saattoi hengähtää ja varmasti todeta, että se ei ollut totta. Vaikuttava, kirkas, selkeä ja todentuntuinen kerronta teki tästä tekstistä muista erottuvan.

Itse pidän runoista paljon. Erityisesti pidän runoista, joista ei näe kaikkea sisältöä pelkästään lukemalla. Vaikka runomakuni on tämän tyyppinen, antoi Ginsberg haastetta aivan riittämiin, ehkä jopa hieman liikaa yleissivistykseni tasoon nähden.

 

Tämä juttu on osa Mun kirjapäiväkirja -sarjaa, jota kirjoittaa Elli Kuoppala.