Avainsana-arkisto: ttt

Klassikkonäytelmäkirjailijan teos ajankohtaisemmassa muodossaan

Ensi-iltaansa Tampereen Työväen Teatterilla torstaina 24.1. juhlistanut Myrsky on saanut jo huikeaa palautetta. Näytelmän ohjannut Tiina Puumalainen on tehnyt Shakespearen näytelmästä oman versionsa ja se näkyy.

Myrsky pauhaa ja laiva nitisee liitoksistaan. Aallot nousevat ja salamat jylähtävät tärykalvoilla, kunnes prinssin roolia esittävä Saska Pulkkinen on yli laidan.

Tässä on näytelmä, jossa on onnistuttu liittämään yhteen poikkeuksellisen monia ja suhteessa toisiinsa ristiriitaisia teemoja. Alun perin Myrsky on Shakespearen käsialaa, mutta Tiina Puumalaisen ohjaama versio on nykyajalle tuotu näytelmä, jossa yhdistyy ajankohtaisen ilmastonmuutoksen lisäksi monia Shakespearen kuuluisimpia teemoja kuten rakkaus ja viha.

Prospero (Pentti Helin) on kauan sitten syrjäytetty Milanon valtaistuimelta. Hän törmää vanhoihin vihollisiinsa saarella, jonne hän ajautui tyttärensä Mirandan (Maija Lang) kanssa. Tuulenhenki Arielin (Jaana Oravisto) kanssa Prospero hallitsee vihollisiaan ja heidän seuralaisiaan maagisin keinoin. Vihollisiin kuuluvat muun muassa Prosperon veli ja Milanon nykyinen hallitsija Antonio (Aimo Räsänen) sekä Napolin kuningas Alonso (Juhani Laitala). Näytelmän henkilöiden välillä puhkeaa rakkautta, salamoi vihaa ja kytee kostonhimoa. Huumoriakaan ei puutu koomikkokolmikon (Miia Selin, Samuli Muje ja Jyrki Mänttäri) ansiosta.

Harvoin tulee eteen näytelmä, johon uppoaa mukaan ensimmäisten minuuttien aikana. Varsinkin, kun ensimmäiset minuutit kuluvat siinä, kun yleisö ei tarkoituksellisesti kuule näyttelijöiden puhetta meren kohinan ja pauhinan ylitse.

Tässä kohtaa on hyvä antaa kehuja Teppo Järvisen suunnittelemille lavastuksille sekä valo- ja äänisuunnittelijoille. Tällaista hienoutta ei Shakespearen aikaan ollut. Suuren salin tilaa hyväkseen käyttävät komeat lavasteet sekä näihin liittyvät valo- ja ääniefektit tekevät vaikutuksen ensihetkestä lähtien. Muutaman kohokohdan mainitakseni pitää nostaa esiin näytelmän loppupuolella esiintyvä muoviavaruus ja muoviroskista kootut muoviaallot, jotka on saatu liikkumaan kuin oikea pauhaava meri. Nämä lavasteet tuovat erinomaisesti esiin ilmastonmuutosteemaa. Yksi samaan aikaan vaatimattomimmista ja vaikuttavimmista valaistuksista on näytelmässä pelkkä yksi kirkas valokeila, joka osoitetaan sillä hetkellä puhuvaan näyttelijään. Näin myös Shakespearen tyylinen esiintyminen pääsee enemmän esiin.

Varsinkin näytelmän ensimmäinen puolisko on massiivisia ja vaikuttavia spektaakkeleja täynnä. Isoimman vaikutuksen tekee juuri ennen väliaikaa tapahtuva Arielin manaus -kohtaus, jossa lavasteina käytetään jättiläishyönteisiä, joita liikuttelevat sisältä käsin oikeat ihmiset. Samaan kohtaukseen kuuluva lintumainen olio valtaa katonrajan koko lavan mitalta. Sieltä sen monien metrien pituisia siipiä liikutellaan pelkin ihmisvoimin. Äänet ja valot yhdistettyinä tähän luomukseen saa katsojien silmät suurenemaan.

“Ottaako vai eikö ottaa, sitä ei kannata kauaa miettiä”, toteaa näytelmän henkilö Sebastian. Niinpä, eipä kannata kauaa miettiä, kannattaako Myrsky-näytelmää lähteä katsomaan. Vastaus on tietenkin kyllä.

Elli Kuoppala

kuva: Kari Sunnari/ TTT pressi