Avainsana-arkisto: samke

Abien karkkirahat lastensairaalalle

Penkinpainajaisten eli penkkareiden perinteiden toteuttamiseen menee yllättävän paljon rahaa, mutta tänä vuonna sitä ei päästy käyttämään ensisijaiseen tarkoitukseensa koronan edelleen jyllätessä. Sammon keskuslukiossa päätettiin lahjoittaa rahat hyväntekeväisyyteen ja muut Pirkanmaan lukiot haastettiin mukaan. 

Sammon keskuslukiossa tämä ei ole täysin uusi menettely. Jo viime vuonna puolet penkkarikarkkeihin varatuista rahoista lahjoitettiin Taysin lastensairaalalle hyvin yksimielisesti todeten, että lastensairaalalle lahjoitettuna rahat päätyisivät oikeaan paikkaan. Nyt lahjoituksesta päätettiin tehdä perinne, jolle toivotaan jatkoa seuraavinakin vuosina.

Lahjoitukseen osallistuivat Sammon keskuslukion ja Tammerkosken lukion abitoimikunnat kummatkin noin 1000 euron lahjoituksella. Myös Tampereen yhteiskoulun lukiosta, Tampereen klassillisesta lukiosta, Hatanpään lukiosta ja Kalevan lukiosta saatiin yksittäisiltä abeilta lahjoituksia. 

Käytännössä lahjoituksen pystyi kohdentamaan suoraan joko tutkimukseen, hoitomenetelmiin tai viihtyvyyteen. Halukkaat lahjoittivat 8.2. mennessä Taysin lahjoitus –nettisivujen kautta haluamansa summan. 

Teksti: Elli Kuoppala

Esittelyssä viisi Tampereen seudun kirpputoria

Kirpputorit ovat helppo keino kierrättävää itselle turhat tavarat ja vaatteet, mutta samalla voi tehdä upeita ja ympäristöystävällisiä löytöjä. Tampereen seudulta kirpputoreja löytyy moneen lähtöön ja aivan keskustassakin saa päivän kulumaan kirppareita kierrellessä. Tässä jutussa kerron omat suosikkikirpputorini Tampereen alueelta.  

 

Pirkan kirpputorikeskus 

Tämä kirpputori sijaitsee Kangasalan Lentolassa. Pirkan kirpputorikeskus on Pirkanmaan suurin ja ehkä myös jopa suosituin kirpputori. Sieltä löytyy yli 400 myyntipaikkaa ja paljon erilaisia palveluita. Perinteisin itsepalvelupöydän lisäksi löytyy myös täyshoitola, jossa henkilökunta hinnoittelee tavarat ja laittaa ne pöytään myyjän puolesta.  

Olen käynyt tällä kirpputorilla lapsesta lähtien. Henkilökunta on ystävällistä ja kierrettävää löytyy vaikka kuinka paljon. Lisäksi myyjän näkökulmasta täällä tekee aina erittäin hyvän tuoton. Plussaa täytyy ehdottomasti antaa pitkistä aukioloajoista. Tosin viime aikoina koronavirus on hieman rajoittanut näitä. 

 

Merkitys 2nd Hand 

Merkitys on uusi lisäys Tampereen kirpputoreihin, sillä se avattiin Hallituskadulle viime lokakuussa. Kirpputorin idea perustuu täysin vaatteiden, kenkien ja asusteiden myymiseen. Myyntipöydän sijaan myyjä saa käyttöönsä vaaterekin. Myös tältä kirpputorilta löytyy muita vaihtoehtoja tavallisen itsepalvelumyynnin lisäksi.  

Tämä kirpputori todellakin tuo uuden tuulahduksen kirpputorien maailmaan. Merkitys on hyvin siisti ja moderni paikka, jossa on mukavaa käydä pyörähtämässä. Henkilökunta on myös äärimmäisen ystävällistä ja palvelevaa.  

 

Radiokirppis 

Radiokirppis on ehkä yksi Tampereen klassikkokirpputoreista. Se sijaitsee Laukontorin kupeessa ja on palvellut asiakkaitaan jo yli 23 vuotta. Kirpputorilta löytyy noin 200 myyntipaikkaa sekä kahvio. Itsepalvelumyynnin lisäksi on mahdollista ottaa all inclusive –palvelu, jossa kirpputorin henkilökunta hoitaa kaiken työn myyjän puolesta.  

Kyseisellä kirpparilla on aina mukava poiketa ja usein löytöjäkin tulee tehtyä. Kierrettävää on runsaasti ja yleisesti hintatasokin on sopiva. Kirpputorilta löytyy tavaraa hyvin monipuolisesti eli melkein aina olen löytänyt etsimäni. 

 

Tarina kirpputori 

Laukontorin laidalta löytyy myös toinen kirpputori. Tarina on täysin itsepalvelukirpputori, josta löytyy kaksikerroksisen kirpparialueen lisäksi myös kahvila. Myyntipöydän lisäksi kirpputorilla on provisiomyynti 

Koska kirpputori ei ole kovin iso, se on näppärä kiertää nopeasti. Kovin usein en ole täältä mitään löytänyt, vaikka tavaraa onkin laidasta laitaan. Eniten pidän kirpputorin sijainnista, koska se on aivan keskustassa ja Radiokirpparin vieressä. Samalla kirpparikierroksella on siis mukava pyörähtää molemmat naapurikirpparit läpi. 

 

Fida 

Fida Secondhandilla on kirpputoreja useilla paikkakunnilla Suomessa. Tampereen keskustassa yksi näistä sijaitsee Kuninkaankadulla. Fidan toiminta eroaa normaaleista kirpputoreista, sillä siellä ei ole erikseen myyjiä vaan tavarat ja vaatteet ovat lahjoitettuja. Tuotto ohjataan Fidan tekemään työhön yli 40 eri maassa.  

Pidän erityisesti Fidan laajasta vaatevalikoimasta. Hintataso on melko alhainen ja vaatteet on lajiteltu kategorioittain. Yhdestä nurkasta löytyy myös paljon astioita, joista voi löytää vaikkapa söpön kahvimukin. Tilat ovat myös avarat ja henkilökunta ystävällistä. 

 

Teksti ja kuvat: Iida Vartiainen

Mun kirjapäiväkirja: Menneisyydestä tulevaisuuteen Yuval Noah Hararin johdatuksella

Nyt pelottaa ja kauhistuttaa. Hararin ennustukset tulevasta jättivät epätodellisen tunnelman. Noah Hararin Sapiens, Ihmisen lyhyt historia on mielestäni esimerkillisen hyvä ja ajatuksia herättävä tieteellinen kirja.

Sapiens, Ihmisen lyhyt historia oli ajatuksia herättävä, hyvin asioiden kaikki puolet mukaan ottava ja tieteellisiin faktoihin perustuva teos. Viimeisiä kappaleita lukuun ottamatta teos käsitteli historiaa ja miten me ihmiset olemme siihen vaikuttaneet ja miten historia on vaikuttanut meihin.

Teksti oli painavaa ja näin myös raskasta lukea. Kuitenkin tiedon nälkä sai minut lukemaan kirjaa eteenpäin. Kun kirjaa luki pieni pala kerrallaan, ei pää mennyt ihan lukkoon uuden tiedon sisäistämisestä.

Tällä hetkellä, juuri kirjan luettuani loppuun, ajatuksissani kutkuttaa ajatus siitä, mitä me sapiensit tulemme vielä luomaan tai tekemään. Olen siis edelleen niissä tunnelmissa, joihin Harari kirjan lopetti. Harari saattoi keskellä tekstiä esittää retorisia kysymyksiä, jotka saivat pääni pyörälle aika ajoin. Tämä oli kuitenkin hyvä lisä perus leipätekstiin, koska näin ollen teksti ja lukija saatiin keskustelemaan keskenään.

Kirjan jälkeen ajatukset jäivät pyörimään päässäni ja kirja todellakin jätti hieman kauhistuneen tunnelman. Harari ei jättänyt kirjastaan mitään pois, ei hyviä eikä pahoja puoliakaan. Hän ei myöskään lähtenyt kaunistelemaan asioita vaan kertoi miten asiat oikeasti ovat.

Tämä kirja auttoi myös jonkin verran esimerkiksi filosofian kurssia käydessäni. Suosittelen tätä erittäin paljon kaikille lukiolaisille pelkästään jo senkin takia, että tästä kirjasta voi olla hyötyä monen aineen opiskelemisessa.

Tämä juttu on osa Mun kirjapäiväkirja -sarjaa, jota kirjoittaa Elli Kuoppala.

Marraskuu 2020 kuvina 

Marraskuu tunnetaan yleisesti pimeänä aikana. Valoisa aika vähenee päivittäin ja joinakin päivinä ulkona näyttää siltä, kuin koko maailma olisi himmennetty. Tällaiset päivät lisäävät ainakin itselläni väsymystä ja välillä näitä päiviä onkin parempi suunnitella tarkemmin, jotta koko päivä ei mene sisällä maatessa.  

 

 

Pimeyttä ja harmautta luo sateisen sään lisäksi se, että alkusyksyn puiden väriloisto on jo ehtinyt loppumaan. 

 

 

Tänä vuonna marraskuu on kuitenkin ollut poikkeuksellisen lämmin ja olemme piristykseksi saaneet myös valoisia ja kevättä muistuttavia päiviä pilvisten ja pimeiden päivien keskelle.  

 

Kuvat ja teksti Ella-Roosa Mäkinen 

Mun kirjapäiväkirja: Arto Paasilinna – Jäniksen vuosi

Jäniksen vuosi on ensimmäinen kirja, jonka luin Arto Paasilinnalta. Arvostettu suomalainen kirjailija on kyllä tuttu, mutta ennen en ole hänen teoksiinsa tutustunut tarkemmin. Tämä kirja teki vaikutuksen helppolukuisuudellaan ja sujuvuudellaan. Lyhyt ja asiallinen teos loi inhimillisyydellään mukavan tunnelman.

Toimittajana työskentelevä Vatanen turhautuu yksiselitteisesti kaikkeen ja lähtee pelastamansa jäniksen kanssa pois vanhan elämänsä parista. Matkalla Vatanen päätyy mitä kummallisimpiin tilanteisiin, tekee kovaa kuntoa vaativia töitä ja nauttii elämästään täysillä luonnon keskellä.

Teos tuo hyvin esiin ihmisyyden ja ihmisen terveet halut elämään. Esille tulee ihmisen vahvuus sekä vastapainona vajavaisuus. Paasilinna ei maininnut suoraan sitä, että ihminen voi elää täysillä myös silloin, kun epäonnistuu tai on muuten raskasta. Siitä huolimatta minulle välittyi vahvasti sellainen vaikutelma kirjan lukemisen jälkeen.

Vatasen päätökset, jänisrakkaus ja hänen oikeudenmukaisuutensa tarinan aikana tekivät Vatasen hahmosta hyvin sympaattisen. Vaikka hän lakien mukaan teki paljon virheitä, oli vaikeaa hyväksyä nämä teot virheiksi lukijana. Vatanen teki kuitenkin aina päätöksensä sen mukaan, minkä näki järjen kanssa oikeaksi tehdä.

Kaiken kaikkiaan voisia sanoa, että kirja oli hellyttävä. Paasilinna toi esiin oman käsityksensä ihmisyydestä sekä ihmisten perustarpeista. Kirja sai myös minut eli lukijan ajattelemaan omaa elämäntilannettaan.

 

Tämä juttu on osa Mun kirjapäiväkirja -sarjaa, jota kirjoittaa Elli Kuoppala.

Uusi lukuvuosi, uudet kujeet

Nyt se on alkanut! Nimittäin lukuvuosi 2020–2021 pienellä koronahöystöllä koristeltuna.

Ensimmäinen jakso on jo lopputaputuksia vaille opiskeltu. Olemme päässeet näkemään, että maailma pyörii edelleen radallaan, ainakin suurin piirtein samoin kuin ennenkin. Viime lukuvuoden kevät takaraivoissamme jyskyttäen olemme ihan hyvässä suunnassa kohti lukiosta valmistautumista, kukin omassa vaiheessaan oman näköisellä reitillään.

Voinemme todeta, että jaksamisemme, stressin- ja ajanhallintakykymme sekä motivaatiomme ollessa melkoisella koetuksella, on positiivista päästä eteenpäin. Opiskelu jatkaa kulkuaan, syksyn kirjoitukset ovat jo käynnissä ja tulevaisuus lähestyy meitä yllättävän kovaa vauhtia epäilyttävän sumuverhon takaa. Vielä mennään ja vielä jaksaa.

Tänä syksynä ylioppilaskokeita kirjoittavat ovat opiskelleet etäopetuksessa jo melkein kaksi viikkoa. Loput opiskelijat saavat vielä jännityksellä odottaa, milloin tulee heidän aikansa jäädä kotiin opiskelemaan vai tuleeko ollenkaan.

Saamme nähdä vuoden edetessä pidemmälle, kuinka paljon koronavirus tulee lopulta järjestämään lukuvuottamme Sammon keskuslukiossa. Opiskelijoiden mielissä on jo ainakin syksyn ja keväänkin valmistujaisten järjestely, Vanhojen tanssien ja penkkarien toteutuminen. Vielä ei kannata stressata tapahtumatonta, mutta on hyvä ottaa huomioon erilaisten järjestelyjen mahdollisuus.

Maailma ei ole vielä pysähtynyt paikoilleen. Tehkäämme siis parhaamme. Se riittää ja on enemmän kuin tarpeeksi.

Tsempit ja hyvän onnen toivotukset jokaiselle opiskelijalle ja opettajalle!

 

Elli Kuoppala

Opot valloittivat Samken 

Coulutus Coctail –messut on opinto-ohjaajille suunnattu tapahtuma, joka järjestettiin tänä vuonna Sammon keskuslukiossa. Paikalle oli kutsuttu Pirkanmaan opoja, joilla on ohjattavana toiselle asteelle pyrkiviä oppilaita. Opoille esittäytyi suurin osa Pirkanmaan toisen asteen koulutuksen järjestäjistä, jotka esittelivät koulujaan standeilla. Paikalla yli 130 opoa ja 27 esittelypistettä.

Outi Kotilainen Pikkolan koulusta toimii kolmatta vuotta opona. Kotilainen lähti opoksi halusta laajentaa omaa osaamistaan, musiikin opettajan hommat eivät yksinään riittäneet. Oppilaat antavat Kotilaiselle voimaa joka päivä. Myös Kangasalan opolla kiirettä riittää. Kotilainen rakastaa työssään sitä, kun oppilaalla syttyy valo silmiin, kun tajuaa mitä isona haluaa tehdä. Kotilainen muistuttaakin, että itseensä tutustuminen on tärkeää. Hänen mielestään ihanaa on myös, kun oppilaat huomaavat omia vahvuuksiaan. Kotilainen ei ole ennen ollut Coulutus coctail –messuilla ja toivoikin messuilta tajunnan laajenemista. Toivotaan, että tapahtuma oli Kotilaisen odotusten mukainen.

Päivi Hursti Virtain yläkoulusta on toiminut opona jo 26 vuotta. Virtain yläkoulussa Hursti on saanut olla 16 vuotta. Nuoret antavat Hurstille voimaa hoitaa ikävämpiä paperihommia. Hurstilla on hyvin mielenkiintoinen ja vauhdikas tapa, siihen miten päätyi opoksi: Hurstilla oli ainoastaan yksi yö aikaa miettiä, haluaisiko hän opoksi vai ei. Kaikki lähti siitä, että opo oli ammattioppilaitoksessa eläköitymässä ja tilalle tarvittiin uusi. Niinpä Hursti lähti opoksi opettajantutkinnolla. 7 vuoden jälkeen Hursti kouluttautui virallisesti opoksi.

Etelä-Hervannan koulussa työskentelevä Tuula Weijo on toiminut opona vuodesta 1996 lähtien. Näistä vuosista viimeiset viisi hän on viettänyt Hervannassa. Ennen opinto-ohjaajaksi ryhtymistä hän oli jo tekemisissä nuorten kanssa, sillä toimi liikunnanopettajana. Opon työssä parasta on Weijon mukaan nuorten kohtaaminen, monipuolisuus ja ylipäätään nuoret.

Minna Anttilalla on ollut muita ammatteja ennen opoksi ryhtymistä. Hän on työskennellyt opinto-ohjaajana yhteensä 15 vuotta, nykyään hän on Ylöjärvellä 10-luokkalaisten opona. Anttila kertoo, että onnistumisen tunteita tulee työssä todella usein. Hän saa voimaa siitä, kun näkee, että nuori onnistuu asiassa, jossa on aiemmin ollut hankaluuksia.

Anttilan ja Weijon terveiset omalle lukioikäiselle itselleen liittyvät kummatkin kuuntelemiseen. Weijo kehottaisi kuuntelemaan itseään enemmän, kun taas Anttila kannustaisi sen ikäistä itseään kuuntelemaan muita.

Pirkkalassa Suupanniityn koulussa opinto-ohjaajana toimii Marita Linnala. Hän ryhtyi opoksi 18 vuotta sitten, koska työ nuorten parissa kiinnosti. Työ houkutteli myös, koska opinto-ohjaajana oleminen on niin muuttuvaa työtä: haasteet eivät lopu kesken. Hänestä parasta on, kun vuosien päästä ohjattuna ollut nuori, jolla on ollut hankaluuksia, tulee kiittämään avusta.

Messuilla käyminen on opoille tärkeää, koska työ on niin nopeasti muuttuvaa. Aloja kuolee ja aloja syntyy, joten opojen on oltava tietoisia tarjonnasta, jota esittelevät oppilailleen. Vaikka messuilla pääideana on uuden tiedon saanti, vähintäänkin yhtä mielekästä on tavata uusia ja vanhoja kollegoita. Coulutus coctail –messuilla uusilla opoilla on hieno mahdollisuus verkostoitua.

Teksti ja kuvat:  Leila Ali & Liinu Nieminen

Maauimalan loistavat puitteet

Pitkään Tampereellekin kaivattu maauimala avasi ovensa elokuun alussa. Maauimala rakennettiin uimahallin ja hyvien urheilumaastojen yhteyteen Kalevaan. Tänä vuonna tamperelaiset eivät sen tarjoamista uintimahdollisuuksista ehtineet kuitenkaan kauaa nauttia, koska se pistettiin talvivalmiuteen syyskuun lopussa.

Tampereen maauimala koostuu neljästä altaasta. Lasten- ja kahluuallas on tarkoitettu perheen pienimmille. 50 metrin altaalla pääsee harjoittamaan omia uimataitojaan ja kuntoaan. Hyppyaltaalla sijaitsevassa hyppytornissa rohkeimmat voivat kokeilla erilaisia hyppyjä itselleen mieleisestä korkeudesta.

 

Maauimalan hinnaston ei pitäisi olla este halukkaille uimareille. Nuorten kertalippu on 3,30 euroa ja sillä pystyy uimaan koko päivän. Hinnalle saa monipuolista vastinetta, koska tekemistä löytyy paljon. Lisäksi jokaisen uimarin turvallisuus on taattu viidellä jatkuvasti päivystävällä uimavahdilla.

 

 

Maauimalassa oli ihana viettää lämpimiä kesäpäiviä ja pistäytyä virvoittavaan veteen liian kuumuuden iskiessä. Vaikka kesän kuumat päivät ovatkin ohi, on maauimalapäivä edelleen kiva piristys viikkoon. Maauimalan vesi pidetään lämpimänä kylmempinä päivinä niin, että veteen päästyä ei kylmyys enää vaivaa. Samalla pystyt nauttimaan raikkaasta syksyn tuoksusta.

 

Kävin itse testaamassa maauimalaa pari viikkoa sitten. Päivä oli oikein lämmin ja siksi maauimala tulvi ihmisiä. Vaikka kesä sisälsikin paljon tällaisia lämpimiä päiviä, ei silti odotettuihin asiakasmääriin ylletty. Tämä johtui varmasti osittain siitä, että ihmiset tahtoivat nauttia auringosta uimarannoilla. Toisaalta lapsiperheille maauimala sopii turvallisten uimapaikkojen kannalta paremmin ja siksi siellä kuuluikin paljon lasten iloisia riemun kiljahduksia.

Minä ja ystäväni koimme maauimalapäivän hauskaksi ja rentouttavaksi. Monta tuntia lasten huutoa kuunneltuamme oli kuitenkin ihana päästä rauhalliseen kotiympäristöön. Maauimalassa uinti oli mukavaa vaihtelua uimarantoihin, joissa tänä kesänä tuli useita päiviä vietettyä. Maauimalassa vierailu oli lämminhenkinen kokemus mukavan henkilökunnan ansiosta. Suosittelen siellä vierailua erityisesti uinnin ja rentojen kesäpäivien ystäville.

teksti: Wilma Kyllönen

kuvat: Emmi Kortteinen

Seitsemän tapaa selvitä ylioppilaskirjoituksista 

Valmistautuminen

Kesän riennot ovat takanapäin ja koulu etenee hyvää vauhtia. Lukiolaisilla, varsinkin abeilla pyörivät varmasti mielessä jo tässä kuussa alkavat ylioppilaskirjoitukset. Miten selvitä kuusi tuntia salissa? Miten muistaa jokaisen kurssin asiat ja kokeet yhden päivän aikana? Ei hätää. Sammon keskuslukion nelivuotisena oppilaana tiedän hyviä konsteja, joiden avulla selvitä ylioppilaskirjoitusten läpi.

Ensimmäinen tapa: Opiskele. Paras keino on käydä jokaisella tunnilla, tehdä kotitehtävät sekä olla tunneilla aktiivinen. Tämä on kaikista tehokkain keino menestyä ylioppilaskirjoituksissa, ja myöhemmin elämässä. Tunnollisesti opiskeleminen auttaa varmasti myös jatko-opintojen kanssa. Jos opiskelu on kuitenkin syystä tai toisesta jäänyt vähemmälle, on silti mahdollista selvitä kirjoituksista kohtalaisin arvosanoin.

Toinen tapa: Tutustuminen uusiin aihepiireihin. Jos kirjoitat esimerkiksi englannin, katso englanninkielinen elokuva ilman tekstityksiä tai mikä parempaa, lue englanninkielinen kirja. Opit huomaamatta ja opiskelu voi jopa vahingossa olla hauskaa. Jos kirjoitat historian, katso vanhoja pätkiä YouTubesta tai elokuvia esimerkiksi toisesta maailmansodasta. Jos kirjoitat sekä englannin että historian, katso englanninkielisiä elokuvia toisesta maailmansodasta. Helppoa. Tällä keinolla saatat oppia pienen asian, joka saattaa nostaa jopa kokonaisarvosanaasi. Pidä silmät ja korvat auki, kaikki tieto ei löydy koulukirjoista. Tai no, löytyy, mutta kirjat eivät ole ainoa tapa oppia. Jos kuitenkin valitset perinteisen pänttäämisen, muista pitää myös taukoja.

Tämä onkin kolmas tapa: Taukoja pitämällä et opi mitään, mutta ainakin saat hetkeksi muuta ajateltavaa kuin kirjoitukset. Taukojen pitäminen on myös hauskempaa kuin lukeminen.

Neljäs tapa: Opiskelu on aikaa vievää ja joskus lukeminen voi venyä myöhään yöhön. Silloin yöunet kärsivät. Uni on kuitenkin yhtä tärkeää, ellei tärkeämpää kuin opiskelu itse. On tieteellisesti todistettu, että unen määrällä on vaikutusta koulumenestykseen, ja riittävä uni auttaa muistamaan päivän aikana opitut asiat. Jos siis opiskelusi menevät myöhään, huolehdi, että saat riittävän määrän unta. Älä kuitenkaan nuku pommiin koulusta, tai ainakaan ylioppilaskirjoituksista. Silloin et pääse kirjoittamaan ja kaikki kova työ on ollut turhaa. Viidentenä haluan painottaa stressiä.

Viides tapa: On terveellistä stressata vähän, mutta pidemmän päälle stressi ei hyödytä mitään. Paras tapa mennä kirjoitussaliin on olla avoimin mielin. Ajatteleminen ja kysymysten pohtiminen on huomattavasti helpompaa jos et stressaa turhaan. Ylioppilaskirjoitukset ovat tärkeät, ja niitä kuuluukin miettiä, mutta liika stressaaminen ei hyödytä mitään.

Kirjoitusviikolla

Muutamaa yötä ennen kirjoituksia aineiden lukumäärästä riippumatta on hyvä muistaa muutama asia. Edellä mainituista ainakin hyvät yöunet sekä vähäinen stressi auttavat ennen pääpäivää- tai päiviä. Lisäksi kuudentena haluan painottaa liikunnan tärkeyttä.

Kuudes tapa: Pitkä lenkki illalla auttaa rentoutumaan ja saamaan ajatuksia muualle. Myös muut liikuntamuodot ovat hyviä. Lisäksi on hyvä välttää sosiaalisen median käyttöä, mutta se ei kuitenkaan onnistu, joten tämä keino voidaan unohtaa jo kättelyssä. Päivää ennen koetta on hyvä käydä kaupassa ja ostaa kunnon eväät. Kahvia, leipää, karkkia. Mitä tahansa haluatkin syödä. Ja jos kirjoitukset menevät penkin alle, ainakin maha on täynnä.

Salissa

Seitsemäs tapa: Viimein, pääpäivä, selätä se. Huolella valmistautumisen jälkeen odotat koulun aulassa jännittyneenä. Rehtori antaa vielä viimeiset ohjeet ja ohjaa oppilasjoukon peremmälle kirjoitussaliin. Kokeessa on tärkeää käyttää kaikki aika huolella. Lue kysymykset huolellisesti. Älä kirjoita vastauksia ennen niiden miettimistä huolella. Ensimmäisenä tuntina saattaa vielä väsyttää, joten varmista, että aivosi ovat tarpeeksi virkeät. Kirjoita kaikki vastaukset tarkasti ja lue kaikki vastaukset ennen kokeen palauttamista. Älä jätä kirjoittamatta mitään. Tähän päivään on valmistauduttu kuukausia, joten kaikki aika salissa kannattaa hyödyntää niin hyvin kuin mahdollista. Kiire ja stressi on silloin ohi. Aika näyttää mihin pystyt.

 Matias Alasaukko-oja 

 

Kuva: kuvituskuva/Flickr

Sateinen, mutta vauhdikas Viikinsaaripäivä tuutorin silmin – käteen jäi kipeä kurkku, mutta hyvä mieli

Elokuun puolessavälissä oli taas uusien ykkösten aika suunnata Viikinsaareen ryhmäytymispäivää varten. Aamu alkoi Laukontorilta, jonne itse saavuin noin kaksikymmentä minuuttia ennen yhdeksää. Vähitellen tori alkoi täyttyä ensimmäisen vuoden opiskelijoista, jotka pikaisesti hakeutuivat kavereidensa tai oman ohjausryhmänsä luokse. Taivas enteili sadetta, mutta siihen suurin osa oli osannut varautua sääennusteiden ansiosta. Siitä huolimatta kaikki vaikuttivat hyväntuulisilta ja olevan valmiina päivään.

 Nousimme kahteen Hopealinjojen laivoihin ja matka kohti Viikinsaarta alkoi. Minulle ja kaikille muille tuutoreille tämä oli jo toinen kerta siellä. Luonnollisesti olimme vuosi sitten itse olleet samassa tilanteessa kuin missä ykköset olivat nyt. Viime vuonna laivamatkaa oli viihdyttänyt pelkästään oma puhelin tai kaverin seura, mutta tällä kertaa saimme katsella Sammon keskuslukion ykkösille järjestämää soutukilpailua.

Saareen päästyämme aloimme valmistella rasteja. Alun perin minun ei ollut tarkoitus pitää rastiani yksin, mutta sairastapauksen takia parini joutui siirtymään tuuraajaksi toisaalle. Päätin kuitenkin, että vedän leikkini täysillä jokaiselle ryhmälle, vaikka yksin olenkin. Ideana leikissä oli tehdä ryhmittäin still-kuvia, eli muodostaa porukalla yksi iso paikallaan oleva asetelma tietystä paikasta. Aiheina olivat esimerkiksi hevostalli ja sairaala.

Pian ryhmäytymispäivä saatiin käyntiin ja ryhmät alkoivat kiertää eri rasteja järjestyksessä. Yllätyin positiivisesti, kuinka opiskelijat lähtivät mukaan leikkiini ja saivat muodostettua todella luovia kuvia. Vettä alkoi tippua entistä kovemmin taivaalta, mutta se ei menoa haitannut. Muillakin rasteilla oli vauhtia, ainakin mitä sivusilmällä kerkesin huomata. Leikistäni jäi loppuun lähes joka kerta niin paljon aikaa, että loppuun leikkijät muodostivat yhdessä yhden ison asetelman.

Aika kului todella nopeasti. Ei mennyt kauaakaan, kun kaikki ryhmät olivat kiertäneet jokaisen rastin ja oli aika lopettaa siltä osin. Touhuttu ja tutustuttu oli kuitenkin jo pari tuntia, joten nälkähän siinä tuli. Voin myöntää, että kyllä sämpylä ja pillimehu maistui todella hyvälle onnistuneen leikin ohjaamisen jälkeen. Syötyämme oli aika kokoontua yhteen ja palkita jokaisesta ryhmästä paras kannustaja sekä aktiivisin ryhmä. Tunnelma oli katossa, kun voittajat saapuivat eteen hakemaan palkintojaan. Voitto oli kaikille yllätys, sillä emme maininneet kilpailusta missään vaiheessa.

Viikinsaaresta jäi tänä vuonna käteen kipeä kurkku, mutta hyvä mieli. Vaikka luulin varustautuneeni kunnolla sateeseen, onnistuin silti vilustuttamaan itseni. Siitä huolimatta uskon, että päivän ansiosta uudet opiskelijat tuntevat ryhmänsä ainakin hieman paremmin ja lukiotaipaleesta tulee heille erinomainen. Pienen gallupin perusteella ykköset olivat tyytyväisiä päivään, joten sanoisin ryhmäytyksen sateesta huolimatta onnistuneen.

Iida Vartiainen