Avainsana-arkisto: levyarvio

Tempo-biisin laulaja näyttää, kuka Bess oikeasti on

Suomalaisen musiikkibisneksen melko uusi artistitulokaskiinnitys Bess, oikealta nimeltään Essi Launimo, julkaisi omaa artistinimeään kantavan debyyttialbuminsa 22. marraskuuta 2019. Tykkäsin suuresti hittisinglestä Tempo joskus aikoinaan, mutta silti kyseinen albumi osasi yllättää.

Albumin kansi on visuaalisesti hieno, ja kuvaa Bessiä hyvin, koska hänen tyylinsä tunnistaa violetista ja varsinkin hänen violetiksi värjätyistä hiuksistaan. Albumin teemoina ovat muun muassa alkoholin liikakäyttö sekä intohimoinen ja kiivas rakastuminen.

Bess on kirjoittanut biisinsä itse ja se on yksi albumin hyvistä puolista. Mukana biisien teossa on ollut myös Antti Hakala, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Nopsajalka. Lempibiisejäni levyltä ovat Yhden Liikaa, Irti, Läpinäkyvää (feat. F), Pidä musta kii ja Feng Shui.  Biisit ovat hyvin samankaltaisia.

Läpinäkyvää-biisillä fiittaava F eli Fanni Sjöholm on hyvä artisti ja pidän hänen muusta tuotannostaan, joten siksi Läpinäkyvää kuulostaa minusta hyvältä ja hänen räppinsä sopii siihen. Luulin itse asiassa aluksi, että itse pääartisti Bess lauloi F:n osuuden, sillä heillä on hyvin samanlaiset äänet.

Vähiten pidän ainakin biiseistä  en haluu rakastuu ja Yöeläin. Ensimmäiseksi mainitsemani biisi on jotenkin todella epävireisen kuuloinen, epätoivoinen ja hieman teennäisen kuuloinen. Yöeläin jotenkin tulee vain aina ohitettua, kun se tulee vastaan Spotifyssa satunnaistoistona.

Albumille annan arvosanan 3 asteikolla 1-5. Bessistä tullaan kuulemaan vielä lisää pian, siitä ainakin olen varma, kun kuuntelin tämän albumin.

Teksti: Sofia Tuohimaa

Kuva: Ansku Sinisalo

Anatude kehottaa Valittua kansaansa kuuntelemaan 

Antti Tuisku, yksi Suomen suurimmista poptähdistä, julkaisi kahdennentoista albuminsa Valittu kansa helmikuun 7. päivä. Helsingin Sanomat on antanut kyseiselle albumille huimat täydet viisi tähteä. En sinänsä ihmettele levyn huippuarviota, koska itse antaisin kyseiselle albumille myös viisi tähteä. 

Albumin teemoja rakkauden ja parisuhteen lisäksi ovat uskonnot. Uskonnollisuus tuodaan albumissa esille humoristisessa valossa. Tämän takia albumi on saanut osakseen myös paljon kritiikkiä. 

Albumi on mielestäni todella onnistunut. Lempibiiseiksi on noussut tähän mennessä Kerran vuodes kirkkoon sekä Häitä ja hautajaisii. Myös albumin nimikkobiisi ja single ”Valittu kansa” ja levyn kolmas biisiraita ”Bailantai” ovat todella hyviä! Eniten olen kuitenkin kuunnellut ensimmäiseksi mainitsemiani kahta biisiä. 

Päivänselväähän se on, että Tuisku on halunnut säväyttää ja järkyttää ihmisiä albumin teemalla ja herättää keskustelua. Albumin sanomaa voisi sanoa jonkinlaiseksi satiiriksi. Ainakin ironiaa ilmenee albumin biiseissä. 

Juuret-biisin, Hyökyaalto-biisin ja Kaunis kaaos -albumi näyttävät Tuiskun juuri astuneena iskelmätähden kenkiin. Tuisku tuli Peto on irti -singlen julkaisun jälkeen ja En kommentoi -albumin myötä rohkeammaksi ilmaista itseään. Monilla keskustelupalstoilla on myös tullut puheeksi erityisesti Tuiskun seksuaalinen suuntautuminen, jonka myötä Tuiskun arvellaan olevan milloin homoseksuaali ja milloin panseksuaali. Suoraan Tuisku ei ole kuitenkaan asiaa sanonut edes vuonna 2018 julkaistussa Antti Tapani -elämänkerrassa. 

Antti Tuiskun avoimuus ja hyväksyväisyys seksuaalisuuteen tulee hyvin esille hänen biiseissään. Riippumatta hänen omasta suuntautumisestaan hän rohkaisee omalla tavallaan biisien kautta ihmisiä olemaan omia itsejään ja lisäämään keskustelua henkilökohtaisistakin asioista. 

Suosittelen albumia erityisesti teini-ikäisille ja keski-ikäisille ikäryhmille. Albumille antaisin asteikolla 1-5 kokonaisarvosanan 5. 

 

Teksti: Sofia Tuohimaa 

Kuvat: Aleksanda Ujanen

Abreu korjaa kaiken teipillä tai rakkaudella

Anna Heiskari, artistinimeltään ABREU, julkaisi toisen suomenkielisen albuminsa Teipillä tai rakkaudella 15.marraskuuta 2019. Hänen viimeisimmästä albumistaan Sensuroimaton versio on ehtinyt kulua vasta kaksi vuotta. Kokonaisuudessaan Abreu on ehtinyt uransa aikana julkaista jo kuusi albumia aiemmin ennen Teipillä tai rakkaudella -albumia. Minulla ei ollut mitään kovinkaan suuria odotuksia uuden albumin suhteen, sillä henkilökohtaisena mielipiteenä en pidä Abreun suomenkielisestä tuotannosta.

Abreun omin sanoin tämä uusi albumi on kaikista henkilökohtaisin albumi. Albumin biisit kertovat huumaavista, epätasapainoisista ja toksisista ihmissuhteista sekä niiden eri vaiheista. Olin heti keskiyöllä kyttäämässä, kun uusi albumi julkaistaisiin. Albumin biisien takana on Axel Ehnström, Tido Nguyen, Vilma Alina, Ilkka Wirtanen, Patric Sarin, Ale Alberti, Tiina Vainikainen, Bizi, Arttu Istala, Iiro Parkkari, Kyösti Salokorpi, Cledos, Iivari Suosalo, Neea Jokinen ja Benjamin Peltonen. Lisäksi Abreu on itsekin ollut mukana kirjoittamassa albumin biisejä.

Pidän eniten albumin biiseistä Sytyn, Rakastan sua enemmän (feat. Bizi), Teipillä tai rakkaudella, Masokisti ja Sivuvaikutuksii. Näistä edellä mainituista biiseistä Sytyn oli ainut single.

Albumin aloittaa nimikkobiisi Teipillä tai rakkaudella. Rakastan sua enemmän -biisillä vieraileva Bizi on lahjakas laulaja ja hänellä on omaperäinen ääni, joten osittain siksi biisi on suosikkejani.

Masokisti oli heti ensimmäisellä kuuntelukerralla varma suosikkini. Sivuvaikutuksii-biisissä pääsevät esille Abreun portugalilaiset juuret biisin taustanauhan avulla.

Antaisin tälle albumille asteikolla 1-5 kokonaisarvosanaksi 3.

Sofia Tuohimaa

Sanni ei halua himaan tripiltä

Sanni Mari Elina Kurkisuo, joka käyttää artistinimeä SANNI, julkaisi neljännen Trippi-nimisen albuminsa kesällä 2019.

Albumi käsittelee seuraavia teemoja: yksinäisyys, masennus, rakkaus, seksuaalivähemmistöt, ihmisen pienuus elämän kokoisten kysymysten edessä, ulkopuolisuuden tunne ja ahdistava parisuhde. Yksinäisyys on kuitenkin näistä edellä mainituista teemoista keskiössä koko albumin ajan. Sannin omien sanojen mukaan hän haluaa välillä tietoisesti tahallaankin jäädä ulkopuolelle, koska se on osa taiteilijan työtä, jotta saa inspiraatiota biisien kirjoittamiseen.

Albumin biisit sisältävät rohkeita sanoituksia. Biisien teossa on ollut mukana tällä kertaa Hank Solon sijasta Jurek Reunamäki, joka on tehnyt yhteistyötä myös Antti Tuiskun, Erinin ja Redraman kanssa.

Oma suosikkibiisini albumilta on ehdottomasti levyn aloitusbiisi ”Yksinäinen milleniaali”. Lisäksi tykkään Rokkenroll-elämää -, Kaunis koti -, Pommi (pampampam) – ja Hei kevät -biisistä.

Sannin edellinen albumi, joka kantoi nimeä SANNI, oli myös hyvä. Voisi kuitenkin sanoa, että Sanni on kehittynyt tämän edellisen albumin jälkeen jopa paremmaksi.

Asteikolla 1-5 antaisin tälle albumille arvosanan 4.

teksti ja kuva: Sofia Tuohimaa

Villi lapsi teki vaaleanpunaisen vallankumouksen 

Anni Ellinoora Leikas, taiteilijanimeltään Ellinoora, julkaisi toisen albuminsa Vaaleanpunaisen vallankumouksen 30. elokuuta 2019. Hänen esikoisalbuminsa Villi lapsi julkaistiin syksyllä 2016.

Ellinoora on kirjoittanut kaikki Vaaleanpunaisen vallankumouksen biisit itse. Biisien teossa on ollut mukana myös Ellinooran avomies, Samuli Sirviö. Arvostan sitä, että artistin oma kädenjälki näkyy biiseissä.

Albumin nimi kuvaa hyvin Ellinooraa, koska hänellä on vaaleanpunaiset hiukset. Vaaleanpunainen vallankumous merkitsee Ellinooran mukaan kahta isoa kontrastia. Vaaleanpunainen korostaa herkkyyttä ja lempeyttä. Vallankumous ei kuitenkaan tarkoita Ellinooran albumilla mitään poliittista. Sana edustaa kapinaa ja epäkohtien pöydälle nostamista. Voi olla herkkä ja tunteellinen ihminen, mutta silti voi olla kunnianhimoinen ja tuntea ärsytystä ja vihaa.

Vaaleanpunaisen vallankumouksen biisit ovat paljon parempia kuin Ellinooran ensimmäisen albumin biisit. Voi siis todeta, että Ellinoora on kehittynyt muutaman vuoden aikana. Kappaleet käsittelevät useita teemoja, esimerkiksi nuoruutta, ihastumista, sydänsuruja sekä masennusta ja muita mielenterveysongelmia.

Vaaleanpunaisen vallankumouksen avausraita kantaa Ranskan vallankumousta edeltävän kuningattaren nimeä ”Marie Antoinette”. Kyseinen biisi kuvastaa nykypäivän pinnallista maailmaa, jossa kaikki näkevät sosiaalisen median onnellisuutta huokuvat päivitykset ja sitä kautta helposti ajattelevat, että kaikille muille tapahtuu upeita asioita paitsi itselle.

Mielestäni monet albumin biiseistä ovat onnistuneita, mutta erityisiä suosikkejani albumilta ovat Nuoruuden oodi, Antibiisi, Taideteos ja Viha, kipu ja rakkaus.

Ihastuin näistä edellä mainituista biiseistä ensimmäisenä Nuoruuden oodiin ja voinkin samaistua biisin eräisiin sanoituksiin ”äiti opetti ’älä pelkää elämää’ ”.

Ellinooran omien sanojen mukaan Antibiisin ei ollut tarkoitus päätyä albumille. Mielestäni Antibiisiä kuvaa parhaiten adjektiivi rohkea, enkä ensikuuntelulla pitänyt heti kyseisestä biisistä. Antibiisi vaati usean kuuntelukerran, ennen kuin se päätyi soittolistalleni.

Koska Ellinoora tunnetaan voimabiiseistään, uudelta albumilta löytyy Taideteos-niminen biisi.  Biisin kertosäkeessä lauletaan nimittäin ”oot elämäsi vedos, sä oot taideteos”. Koen, että biisillä halutaan kertoa, että jokaisella ihmisellä täällä maapallolla on merkityksensä ja arvonsa saavutuksien ja suosion määrästä tai lähtökohdista riippumatta.

Viha, kipu ja rakkaus -biisin nimi on luultavasti saanut inspiraatiota uskonnossa ilmenneestä kolmesta pysyvästä Raamatun avainsanasta eli usko, toivo ja rakkaus.

Mielestäni albumin biiseistä Anthem on vähiten mieleenpainuvin. En kuitenkaan tiedä, mistä syystä. Varmasti siihen vaikuttaa ainakin se, että en ole kyseistä kappaletta kuunnellut niin paljon. Anthem on haikea ja herkkä rakkauslaulu. Albumilla on muutenkin paljon sen kaltaisia muitakin rakkauslauluja, esimerkiksi Sinä 4ever.

Asteikolla 1-5 antaisin tälle albumille kokonaisarvosanan 5.

 

Sofia Tuohimaa

Nuoren miehen elämää – J. Cole levyarvio

Vuonna 2014 J. Cole, koko nimeltään Jermaine Lamarr Cole, päätti yllättää koko hiphop-maailman julkaisemalla silloin uusimman albuminsa 2014 Forest Hills Drive 9. joulukuuta. Julkaisusta ilmoitettiin lyhyellä videolla, joka julkaistiin 16. marraskuuta. Albumilla Cole kaivaa tarinoita lapsuudestaan, ja levy etenee kronologisessa järjestyksessä, ihan kuin hän kasvaisi aina kappaleen vaihduttua.

2014 Forest Hills Drive, jonka nimi on lainattu Colen lapsuuden kodin osoitteesta, alkaa Intro kappaleella, jota mielestäni voisi kuunnella erikseen omana kappaleenaan, mutta toimii erinomaisesti albumin introna. Tämä kappale ei vielä aloita tarinaa, vaan sen tekee seuraava kappale January 28th, joka kertoo Colen kasvusta syntymästä kouluikään.

Seuraavat kaksi kappaletta teeman mukaan kertovat tarinoita koulumaailmasta, kun sitten Tale of 2 Citiez hyppää muutaman vuoden tarinassa eteenpäin. Albumin loppupuolella Love Yourz taas käsittelee Colea katsomassa taaksepäin elämäänsä, ja kuvailee kuuntelijalle opetuksia, joita hän on kerännyt uransa aikana.

Aivan kuin intron kanssa, jokainen kappale toimii yksinään loistavasti, mutta ei silti riko tarinaa missään kohtaa. Itse yllätyin albumia kuunnellessa, sillä pystyin kuuntelemaan melkein jokaisen kappaleen, mikä on ainakin itseni kohdalla vaikea saavuttaa nykypäivänä.

Cole on itse tuottanut hyvän määrän kappaleista levyllä, mutta tuttuja nimiä kuten Vinylz ja Ron Gilmore löytyvät albumilta. Biitit ovat hieman suuntautuneet 90-luvun tyyliä kohden, mutta kuulostavat silti moderneilta ja aikaan sopivilta. Kuitenkin esimerkiksi kappale G.O.M.D. poikkeaa tästä täysin. En ole oikeastaan kuullut mitään sen kaltaista, mutta silti kappale ei tunnu vieraalta verrattuna muihin kappaleisiin.

Jos haluaisit saada jonkun kiinnostumaan rap-musiikista, tämä levy olisi oikein hyvä aloitus. Levyltä huomaa 90-luvun influenssin, mutta se kuulostaa yhtä nykypäiväiseltä kuin Kendrick Lamarin debyytti albumi ”good kid m.A.A.d. city”. Tämä albumi onnistuu erinomaisesti toimimaan yhdessä ja erikseen sekä pitämään helposti lähestyttävyyden melkein koko matkan ajan.

 

Aleksi Hiivala