Avainsana-arkisto: featured

Suomalaisen silmin: The British museum

The British museum on kirjaimellisesti Lontoon keskellä sijaitseva valtava museorakennus, jossa käy noin kuusi miljoonaa turistia ja englannin kansalaista vuosittain. Museon perusti Sir Hans Sloane vuonna 1753, British museon on myös ensimmäinen julkiselle yleisölle avattu museo.

Vierailin lontoon matkallani British museumissa kerran. Alkuperäisen suunnitelman mukaan käyntejä piti olla kaksi, mutta kolmenkymmenen minuutin jonotuksen ja turvatarkastuksen jälkeen mieli muuttui nopeasti. Korvasin tämän tosin ottamalla kaiken irti tästä yhdestä kerrasta. British museum on jaettu joko raa’asti aikakausien ja kansakuntien mukaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että esimerkiksi antiikille ja keskiajalle on eri näyttelyt. Ja esimerkiksi antiikin näyttelyssä Egyptiläiset, Assyrialaiset ja Roomalaiset ovat omissa näyttelyissään. Itse kävin läpi assyrialaisten sekä kreikkalaisten ja roomalaisten näyttelyt, sekä hieman keskiajan näyttelyjä. Tosin siinä vaiheessa olin jo kuluttanut yli neljä tuntia museossa, joten ne menivät nopeasti ohi.

 

Assyrialaiset

Assyrialaiset olivat muinainen sotilasvaltio Mesopotamian pohjoisosissa, eli nykyisen Syyrian ja Irakin alueella, heidän valtakuntansa tuhoutui noin vuonna 609eaa. Eli yli kuusi sataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Syitä, joista Assyrialaiset muistetaan ja miksi heistä tiedetään nykypäivänä paljon on kolme. Ensimmäinen on se, että Assyria oli maailman ensimmäinen supervalta. Toinen syy puolestaan on armeija, Assyrialaisten armeija oli teknologisesti kaikkia kilpailijoitaan parempi, järjestys oli parempaa, kuri oli parempaa ja aseet oli valmistettu tuolloin uudesta materiaalista, raudasta.

Kolmas, ja tärkein syy miksi Assyriasta tiedetään paljon, on taide. Assyrialaisilla oli tapana kaivertaa heille kuuluisia ja merkittäviä tapahtumia kivilaattoihin, jotka olivat osa hallitsijoiden temppeleiden seiniä. Kivitaulujen lisäksi myös patsaita on säilynyt jonkin verran, usein patsaat esittävät jumalia tai hallitsijoita, ja usein ne ovat myös massiivisen kokoisia.

Yksi Assyrian pääjumalista, Ninip.

Kivitaulut esittävät usein joko taisteluja, sotia, voittoja, tai kuningasta ja jumalia. Syy hyvin pieneen aihemäärään on se, että tauluilla oli poliittinen merkitys, idea oli että taulut sijoitetaan odotushuoneisiin jolloin toisten valtioiden diplomaatit joutuvat katsomaan sitä mitä tapahtui niille jotka vastustivat Assyrialaisia.

Kuva esittää Assyrialaisia ratsumiehiä jahtaamassa pakenevaa vihollista. Taivaalla oleva lintumainen hahmo on Assyrialaisten jumala, joka suojelee ja varjelee Assyrian sotilaita.

Näyttely itse oli järjestetty hieman omalaatuisesti. Antiikin historialle varatussa salissa oli kolme osaa, oli pääsali jossa oli Egyptin historiaa, sarkofageja ja muuta Faaraoihin liittyvää, Egyptiläisen näyttelyn takana oli yksi noin sata metriä pitkä käytävä varattu Assyrialaisille, ja aivan salin vasemmasta kulmasta lähti käytävä vielä Assyrian näyttelyn taakse jossa sijaitsi antiikin Kreikan ja Rooman näyttelyt.

Idea siitä, että yksi näyttely sijaitsee tasan yhdessä käytävässä salin sijaan voi tuntua omituiselta, mutta järjestely tuntuu loogisemmalta, kun muistaa että näyttely koostui lähinnä yllämainituista kivitauluista, joista suuri osa liittyy toisiinsa.

Tämä kivitaulu liittyy aikaisempaan, tässä aiemmin pakoon yrittänyt vihollinen yrittää taistella vastaan. Assyrian kuningas on kuvattu jousen kanssa sotavaunussa, Lintumaisen jumalhahmon vierellä.

Tämä taulu puolestaan oli aikoinaan osana paljon suurempaa taulua, jossa orjia ja sotavankeja kuljetetaan veneillä joen yli kuninkaan luokse tarkastettavaksi.

Mikäli British museumissa ei ole näytöksiä joita haluaisi katsoa, kannattaa siellä silti käydä ihailemassa rakennuksen sisätiloja ja arkkitehtuuria. Omasta mielestäni British museum on yksi parhaita paikkoja, missä turisti voi vierailla Lontoossa, heti kaikkien Lontoon pubien jälkeen tietysti.

 

Teksti ja kuvat: Kristian Nieminen

Once upon a time in Hollywood – satutarina satujen maailmassa 

 

 

Ohjaus ja käsikirjoitus Quentin Tarantino / Draama/trilleri / 2019 / 2h 40min / *****

 

Quentin Tarantinon yhdeksännes, ja omiwn sanojensa mukaan toisiksi viimeinen elokuva Once upon a time in Hollywood sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa. Kun Tarantinolta tulee elokuva, muuta ei voi odottaa kuin eeppisiä taistelukohtauksia, toiminnallista seikkailua, veren roisketta ja räikeää huumoria. Once upon a time in Hollywood ei muiden Tarantinon teosten rinnalla myöskään kalpene.

 

Elokuva seikkailee 1970-luvun Hollywoodissa, aikana, jolloin kultavuosien Hollywood oli mukautumassa muuttuvaan nykymaailmaan ja digitalisaation aika lähestyi. Elokuva seuraa Rick Daltonia (Leonardo Di Caprio), entistä valkokankaiden hurmuria, joka taistelee uransa hiipumisen kanssa sekä Cliff Boothia (Brad Pitt), Rickin pitkäaikaista stunt-miestä, joka on kuitenkin siirtynyt enemmänkin tämän apumieheksi. Parivaljakon tarinan rinnalla kulkee Charles Mansonin murhiin liittyvä tositarina, jossa näyttelijä Sharon Tate (Margot Robbie) ja hänen ystävänsä murhattiin Taten ja hänen miehensä, kuuluisan ohjaajan Roman Polanskin kotona.

 

01Once upon a time in Hollywood oli ennen julkaisuaan jo ennalta arvattu hitti. Leonardo Di Caprio, Brad Pitt, Margot Robbie, Al Paccino… Ja lista jatkuu. Tarantinon ohjaus ja käsikirjoitus yhdistettynä maailman suurimpien tähtien kanssa, elokuva oli juuri siis sitä mitä voisikin odottaa. Di Caprio, Pitt ja Robbie loistivat rooleissaan, parempaa ei voisi edes pyytää. Di Caprio todisti kykynsä todella muuntautua mihin tahansa rooliin ja hänen kemiansa Pittin kanssa oli kieltämätöntä. Robbie taas hukkui täysin Taten hahmoon, ja toi esille todellisen Sharon Taten karisman ja lämmön.

 

Elokuvan mielenkiintoisena vastakkainasetteluna on Rickin ja Cliffin mielikuvituksellinen tarina rinnastettuna tositapahtumiin perustuviin Mansonin pahamaineisiin murhiin. Rick asuu Taten ja Polanskin naapurissa, tästä huolimatta minkäänlaista suoranaista vuorovaikutusta ei hahmojen välillä nähdä kuin vasta elokuvan loppuosassa. Tämä oli välillä turhan hämmentävää ja häiritsevää, mutta myös Tarantinon ovela tapa kuvailla Hollywoodin kahta puolta: Rick Daltonin hiipuva menestys vasten Sharon Taten nousevaa tähteyttä.

 

Kerronnallisesti Once uponin juoni oli erityisen hyvin jännitystä ylläpitävä: jokainen kohtaus oli kuin oma seikkailunsa ja juonen kulku piti katsojan koko ajan odottamassa, milloin henkilöhahmojen tarinat kohtaisivat. Elokuvan vauhdikkuutta myös lisäsi sen tapa hyppiä genrejen välillä: Komediasta draamaan, draamasta toimintaan. Mikään kohtaus ei ollut itsestäänselvyys, vaan jokainen osasi yllättää.

 

Elokuvan miltei parhaimmat minuutit esiintyivät loppua lähestyessä, kun juonikäänteenä Mansonin kultin jäsenet murtautuivat Taten talon sijasta Rickin taloon tositapahtumista poikkeavasti. Tämä johtaa huumorilliseen, verta roiskuvaan tappelukohtaukseen, klassikko Tarantino tyyliin. Lopputeksteihin saakka Tarantino siis pitää lupauksensa ja viihdyttää katsojia vauhdikkaalla tarinalla. Once upon a time in Hollywood siis täytti kaikki odotukset ja lupauksensa, eikä varmasti jättänyt yhtäkään katsojaa kylmäksi. Loppukohtaus onkin kenties elokuvan merkittävin kohtaus sen aiheen osalta: Koko elokuva olikin vain satua satujen maailmassa.

 

Teksti: Oona Koivula

Kuva: Filmikamari

lmastopaneeli avasi Sammon keskuslukion 10 vuoden SamkeCO2-ilmastoprojektin 

Ilmastopaneelissa kuultiin asiantuntijoilta harvemmin esiin tuotuja menettelytapoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kaikki lukion toista vuotta käyvät opiskelijat pääsivät seuraamaan tapahtumaa koulupäivän aikana.

Sammon keskuslukiolla järjestettiin ilmastopaneeli toisen vuoden opiskelijoille keskiviikkona 4.9. 2019. Paikalla oli viisi eri lähtökohdista tullutta ja asiaansa perehtynyttä puhujaa, jotka juontajien johdolla pääsivät kommentoimaan ajankohtaisia, ilmastonmuutokseen liittyviä tekijöitä. Paneelissa kuultiin yllättävän erilaisia kantoja siihen verrattuna, miten ilmastonmuutoksesta on viime aikoina puhuttu.

Panelisteina toimivat Senja Forsman (S-ryhmän vastuullisuuspäällikkö), Paula Kivimaa (tutkimusprofessori, Ilmasto ja yhteiskunta, Suomen ympäristökeskus), Iiro Parhankangas (energiatekniikan opiskelija Tampereen yliopistossa, Suomen Ekomodernistit hallituksen jäsen), Miikka Evesti (NordicGreenSolutions toimitusjohtaja) ja Sonja Viljamaa (Lempäälän lukio, Ilmastosoturit).

Paneeliin oli valmistauduttu etukäteen diojen muodossa. Keskustelun apuna käytettiin yleisön mielipidekyselyä, joka oli tehty ennen paneelia.

Juontajina toimivat toimittaja Elli Harju ja Sammon keskuslukion opiskelijakunnan puheenjohtaja Paul Pellas. Tilaisuuden avasi Tampereen kaupungin ympäristö- ja kehitysjohtaja Kari Kankaala painottaen omia pieniä tekoja ilmastonmuutoksen hyväksi sekä oman asenteen avulla muihin vaikuttamista.

Paneelissa keskityttiin ilmastonmuutoksen kannalta neljään kiperään teemaan: energiaan, liikkumiseen, ruokaan ja kulutukseen. Asiantuntijoiden puheenvuorot nostivat esiin myös harvemmin kuultuja mielipiteitä. Paneelissa kehittyi keskustelu muun muassa siitä, että radikaaleja toimenpiteitä ei välttämättä aina pystytä tekemään. Tärkeintä olisi keskittyä omaan tonttiin ja oman ajattelutavan muuttamiseen.

Paneelissa nousi esille myös se fakta, että ilmastonmuutosta ei pysäytetä hetkessä, vaan se on monien asioiden summa. Eikä kaikesta tarvitse luopua. Voisi esimerkiksi valita yhden itselle tärkeän asian, kuten lihan syönnin, ja tehdä muilla tahoilla ilmastonmuutosta vastaan pyrkivää toimintaa.

Paneeli käynnisti nyt kymmenen vuotta kestävän SamkeCO2-projektin, jonka tarkoitus on tehdä eri keinoin Sammon keskuslukiosta hiilineutraalimpi vuoteen 2030 mennessä.

Panelistien joukossa oli puhumassa lukioikäisiä sekä vanhoja ilmastosankareita. Sonja Viljamaa on yksi nuoremman sukupolven ilmastoaktivisteista.

Teksti: Elli Kuoppala

Kuvat: Ville Syrjäkoski

Keppihevoshalli oli täynnä liikunnan iloa: “Parasta on lajin monipuolisuus”

Hevoset –messuilla oli tänä vuonna aivan kokonaan oma halli keppihevosharrastajille. Sieltä löytyi vaikka mitä tekemistä: erilaisia kilpailuja, ravilähtöjä, näyttelyjä ja jopa tuunaus- sekä geenitestauspiste keppihevosille. Hallin perältä löytyi muutakin hauskaa tekemistä, kuten vauhdikas rodeohärkä. Palataan hetkeksi vielä toisen messupäivän, eli sunnuntain iloiseen keppihevostunnelmaan. 

 

Kuten oikeissa ratsastuskilpailuissa, myös näissä kilpailuissa on tuomareita ja muita toimihenkilöitä. Yksi heistä on Teea Teräväinen, joka kirjaa hymyssä suin innokkaita ratsukkoja mukaan kilpailuihin kansliapöydän takaa. Hänen tehtäviinsä kuulu myös tuomarointi ja tulosten sekä muun informaation kuuluttaminen.  

-Upea määrä on ollut ratsastajia kumpanakin päivänä, vaikka lauantaina tietenkin oli vähän enemmän. Tänäänkin halli vilisee ihania hevosia ja reippaita ratsastajia, Teräväinen iloitsee. 

 

Yleensä messuilla esteratsastus on ollut suurimassa suosiossa. Tänä vuonna laji sai kuitenkin kilpailijan. 

-Ensimmäisenä tuli koululuokka täyteen ennakkoon ilmoittautuneista, eli este- ja kouluratsastuksen suosio on todella tasaista. Täältä löytyy ihan kaikkien lajien keppihevosia, Teräväinen kertoo. 

 

Kouluratsatuksen suosion kasvua selittää varmasti koko lajin suosion kasvu viime vuosien aikana. Teräväisen mielestä keppihevosharrastus ei todellakaan ole kuihtumassa, vaan se kasvaa ja kehittyy entisestään. Hänen mielestään ilmiöllä on erittäin positiivisia vaikutuksia älypuhelimien rinnalla: 

-Keppihevosharrastuksen yksi parhaista puolista on ulkoilu. Äitinä koen sen positiivisena, että harrastuksen myötä lapset liikkuvat mielellään, varsinkin kun tänä päivänä ympärillämme on paljon kännyköitä ja muita ohjelmia.  

Liikkumisen ilosta nauttivat myös ratsastajat Stella Rekola, Jelena Aaltonen, Moona Naukkarinen, Samirah Aalto ja Neea Veman. Tytöt ovat harrastaneet keppihevosia yhdestä kahteen vuotta. Heidän mielestä parasta harrastuksessa ovat uudet kaverit ja kilpaileminen. 

-Parasta on myös lajin monipuolisuus, eli tässä pääsee tekemään vähän kaikkea, Naukkarinen lisää. 

(Keppihevosharrastus vetää (vas.) Neea Vemania, Moona Naukkarista, Samirah Aaltoa, Jelena Aaltosta ja Stella Rekolaa puoleensa uusien kavereiden takia.) 

Viisikko on tullut paikalle muuten vain viettämään aikaa ja treenaamaan, mutta Aaltonen ja Naukkarinen osallistuivat myös kilpailuihin. 

-Osallistuin pelkästään estekilpailuun, joka meni ihan hyvin. En kuitenkaan sijoittunut. Kohta alkaa jo seuraavat, Aaltonen kertoo.  

-Olen käynyt estekilpailuissa, agilityssä ja raveissa. En myöskään sijoittunut, mutta ne menivät silti hyvin, Naukkarinen toteaa. 

Jokaisella tytöistä on tietenkin mukana omat keppihevoset. Joukossa on tuttuja ja turvallisia ratsuja, mutta myös aivan uusi tulokas: 

-Ostin tämän täältä, joten sillä ei ole vielä nimeä, Rekola kertoo. 

Keppishevosharrastuksen kehittymisen huomaa myös uusista aluevaltauksista, joita lajiin on tehty. Perinteisten kilpailuiden ja muun ohjelman lisäksi, hallista löytyy uutuutena geenitestaus. 

-Teemme geenitestejä yleensä hevosille, mutta täällä olemme tekemässä niitä ensimmäistä kertaa keppihevosille, Aavagenin toimitusjohtaja Maria Jensen kertoo. 

 

Geenitestausta varten hevosen, tai tässä tapauksessa keppihevosen, suun limakalvoista otetaan soluja pyyhkäisynäytteen avulla. Sitten näyte laitetaan reagenssiliuokseen, jolloin se muuttuu vihreäksi tai oranssiksi. Tuloksista voidaan päätellä mihin lajiin keppihevonen soveltuu parhaiten. 

-Kävijöitä on riittänyt molempina päivinä. Eilen oltiin toisessa hallissa vähän syrjemmässä, mutta silti keppihevosharrastajat löysivät sinne. Tänään testattavia on kuitenkin ollut huomattavasti enemmän, kun ollaan oltu tässä hallissa ja jonoa tulee kokoajan lisää, Jensen toteaa tyytyväisenä.  

 Teksti ja kuvat: Iida Vartiainen

Ilmastojournalismia Hyvän sään aikana

Keväällä 2019 osa Sammon keskuslukion opiskelijoista pääsi kokeilemaan Pop-up -toimituksessa työskentelyä. Hyvän sään aikana -verkkomedian kanssa yhteistyössä tehty projekti opetti opiskelijoille uudella tavalla tekstien työstämistä. Opiskelijoiden työtä oli johtamassa osa verkkomedian tekijöistä. Yksi heistä oli some-tiimiä koordinoinut Elli Harju.

“Toimittajan hommat on just mun juttu”, toteaa Tampereen yliopistosta valmistuva Elli Harju, 25.

Harju opiskelee kuudetta vuotta Tampereen yliopistossa. Hän on valmistunut kandidaatiksi journalistiikan ja viestinnän ohjelmasta.

Harjua toimittajuus on kiinnostanut jo yläasteelta lähtien. ”Pidin äidinkielestä ja aineen opettaja rohkaisi minua toimittajan ammattiin”, hän kertoo. Kiinnostusta lisäsi TET-harjoittelu Turun Sanomissa. Siellä hän sai alaan tuntumaa kirjoittamalla uutisia lehteen. Lukion jälkeen Elli päätti lähteä opiskelemaan journalistiikkaa Tampereen yliopistoon. Sinne Harju pääsi ensimmäisellä yrittämällä.

Yhteiskuntatieteiden maisteriksi Harju valmistuu ensi keväänä. Journalismin ala on epävakaata, joten on hyvä olla toinenkin suunnitelma. “Koulussa on vähän kuin trendi tehdä journalistiikasta kandi ja erikoistua muuhun”, hän lisää. Toimittajana on hyvä tietää jostakin muustakin tieteenalasta, sillä se lisää kilpailukykyä.

Ellin unelmana on työskennellä isossa toimituksessa ja kirjoittaa aiheista, jotka kiinnostavat. Tavoite ei ole kaukana. Valmistumisen jälkeen Elli vaihtaa maisemaa Helsinkiin, sillä hänelle on tarjottu vakituista työpaikkaa Iltalehdestä. Lehden kotimaantoimituksessa hän on työskennellyt keikkamuotoisesti jo vuodesta 2015. “Tällä hetkellä haluaisin tehdä paljon juttuja Ilmastonmuutoksesta ja kokeilla mihin kaikkeen se taipuu”. Harju toivoo myös Iltalehden anostavan aiheeseen. Myös TV- ja videojournalismi kiinnostavat häntä. Audiovisuaalista viestintää on myös Iltalehdellä. Siellä tuotetaan radiouutisia Power medialle, myös oma studio löytyy.

Harju toimii tiedotusvastaavana Hyvän sään aikana verkkomediassa. Syksyllä 2017 julkaistu tietokirja pääsi Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi, ja se on voittanut Kanava-tietokirjapalkinnon.

Hyvän sään aikana lähti liikkeelle yliopiston projektista, kun vieraileva professori Hanna Nikkanen halusi tehdä opiskelijoiden kanssa ison kurssityön ilmastonmuutoksesta. Kirja sai hyvän vastaanoton ja porukka päätti jatkaa projektia keskenään. Apurahaa haettuaan he perustivat oman verkkomedia toukokuussa 2018. He myös käyvät puhumassa erilaisissa tapahtumissa.

Tänä keväänä myös Sammon keskuslukion opiskelijoita on päässyt osallistumaan verkkomedian tekemiseen. Pääasiassa ryhmä koostui viestintälinjan opiskelijoista. “Halusimme nuorten äänen kuuluviin ja kertoa mikä heitä kiinnostaa”, Elli kertoo. Heidän kartoittamansa taulukon mukaan alle 30-vuotiaita lukijoita oli vähän. “Nuorten mukaan ottaminen on tärkeää sillä he elävät täällä pisimpään. He kärsivät maapallolle tehdyistä haitoista ja heillä on vähän vaikutuskeinoja päättämisessä”, Harju jatkaa. Sammon keskuslukiolaisten juttuja julkaistaan kevään kuluessa Hyvän sään aikana -verkkomediassa sekä lukiolaislehti Improbaturissa.

 Kuva ja teksti: Siiri Piirainen

 

Mun Manse – Kerronpa hieman Runosta

Idyllinen vintage-kahvila, jossa pääsee selailemaan runokirjoja ja nauttimaan rauhallisesta tunnelmasta sekä erinomaisesta kahvista, eihän tässä muuta voi toivoa. Onneksi juuri tällainen kahvila sijaitsee lähellä Tampereen ydinkeskustaa, mutta kuitenkin sen verran syrjässä, että saa nauttia olostaan rauhassa. Kahvila Runoksi kutsutun kahvilan tarkka osoite on Ojakatu 3. Löysin kahvilan kaverini kautta. Hän oli jo vähän aikaa halunnut sitä testata ja nimen puolesta minuakin alkoi kiinnostamaan. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että eräänä kauniina päivänä päätimme sinne lähteä.

Kahvila Runon parhaimpiin piirteisiin kuuluvat muun muassa ystävällinen henkilökunta ja erittäin maukkaat kahvit. Olen syönyt siellä myös elämäni parhaan vadelmajuustokakun. Runo on sisustettu niin, että siellä ei näe montaa samaa paria olevaa kalustetta. Tila voi tuntua ahtaalta kookkaiden vanhojen nojatuolien takia, mutta se tuo kotoista tunnelmaa kahvilaan.

Ehdottomasti paras asia Runossa on sen tunnelma ja henki, mikä välittyy kahvilaan tulijalle heti ovesta sisään astuessa. Lämmin, rauhallinen ja mukava tunne syntyy niin työntekijöiden, sisustuksen kuin siellä oleilevien ihmistenkin ansiosta. Runossa viihtyvät varsinkin kirja- ja runoihmiset. Usein näkee yhden tai muutaman ihmisen selailevan jonkinlaista kirjaa kahvikupposien ääressä, joko seurassa tai yksikseen. Runo on oiva paikka myös kavereiden rupattelulle. Kahvilasta löytyy pöytiä myös isommille seurueille.

Itse tykkään käydä Runossa arkipäivinä iltapäivällä ja viipyä siellä iltaan asti. Isot ikkunat luovat hieman akvaariomaisen vaikutelman varsinkin kahvilan alakertaan. Auringon siirtyessä ja laskiessa isot ikkunat päästävät ihanan hempeän ilta-auringon säteet sisään. Kavereiden kanssa jutellessa tai kirjaa lukiessa isojen ikkunoiden ääressä tulee kaihoisa ja jotenkin nostalginen mielentila. Sellaisella mielellä on mukava lähteä kotiin rentouttavan kahvilahetken jälkeen.

Runossa näkee usein oikein suklaisia kakkuja ja muuta ihanan makeaa. Suolaisiakin piirakoita on tarjoilla niin, että kahvila ei palvele pelkästään makeannälkäisiä.

 

Elli Kuoppala

Mun Manse –sarjassa kirjoittavat kertovat suosikkipaikoistaan Tampereella.

 

Suosikki kahvipaikat Tampereella

Suosikkikahvipaikkani eivät ole ainoastaan kahviloita vaan myös bistroja ja ravintoloita. Se, miksi pian esittelemäni paikat ovat suosikeitani, johtuu se hyvästä kahvista, kivasta ympäristöstä, sisustuksesta ja hyvästä palvelusta.

Melko isona kahvikuluttajana ajattelin tehdä esittelyn paikoista, joissa itse olen viihtynyt eniten. Ensiksi suosittelen etenkin käymään brunssilla Café Pispalassa, josta saa loistavia pannukakkuja aamiaiseksi. Paikka on kuitenkin niin suosittu, että sisällä vallitsee suorastaan tungos.

Suosittelen Sokoksen yläkerran kahvilaa nopeaan kahvitteluun shoppailureissun ohella samoin kuin Arnoldsia, jonka bagel on myös hyvää munkkien lisäksi. Jos olet pian menossa leffaan tai olet muuten vain hukassa näillä suunnilla, suosittelen testaamaan Pala Caféta Finlaysonin alueella. Sieltä saa hyvää kaakaota. Lisäksi testaukseen kannattaa laittaa Pella´s Cafén ulkopöydät aurinkoisina päivinä keväällä, kun toivoisit kesäloman jo alkavan ja haluat paeta kouluarkea siemaillen soodavettä.

Näiden lisäksi esittelen vielä 12 muuta kahvipaikkaa.

Espresso House

Paras opiskelupaikka voisin väittää. Paikka tuntuu kotoisalta ja sohvalla on ihana kahvitella ja kirjoittaa. Lempi Bagelini lisäksi Espresso Housesta saa hyvää salaattia, mutakakkua, muita kakkupaloja, jääteetä ja tietenkin kahvia, jotta jaksaa opiskella.

Fazer Café

Kaunis kahvila. Hyvää kahvia, kakkupaloja, smoothieita, pikkusuolaisia ja yksi lempi brunssipaikoistani.

Puisto

Katutasossa kahvilapuoli ja alempana ravintola. Erittäin hyvää pastaa, risottoa, jälkiruokaa, salaattia, kakkupaloja, pikkusuolaista, kahvia, viiniä ja erimakuisia soodavesiä. Yksi kahvittelupaikoista, joissa tullut vietettyä eniten aikaa. Kesällä ulkona on terassi auki.

Café Linkosuo

Hyviä lyhyitä ja pitkiä kahvitteluja. Linkosuolle rientää työpäivän ohella tai vaikka tunniksi kahvittelemaan kaverin kanssa. Eniten Linkosuolla pidän lohileivästä ja ihan vaan kahvista. Ei ole lempikahvilani, mutta ei mitään vikaakaan. Jotenkin täällä on kuitenkin tullut kahviteltua useasti, sijainnin takia luultavasti.

Robert´s Coffee

Täyttävä, terveellinen ja monipuolinen lounas. Hyviä pikkusuolaisia ja kahvia. Paljon puheensorinaa, joten voi itsekin tarinoida kavereiden kanssa niin paljon kuin huvittaa.

Venla

Söpöin ja kaunein bistro tampereella. Pidän valkoisesta sisustuksesta, sillä se tuo paljon valoa. Ihana kesällä ja talvella. Parasta juustokakkua mitä olen syönyt. Myös hyvää salaattia.

Picnic

Hyvää salaattia, pikkusuolaisia ja patonkeja. Jos asut Tampereella voit tilata ruokaa kotiinkin.

 

 

 

 

 

 

 

Café Europa

Auki kolmeen asti yöllä, joten ei hätää jos kahvittelu vähän venähti. Rento tunnelma. Omaan makuuni löytyi lohisalaatti, leipää ja kaakaota.

 

 

 

 

 

 

Naapuri

Superraikkaiden smoothieiden lisäksi hyvää salaattia. Bistrossa on omanlainen sisustus ja pikkuisia magneetteja, joista voi muodostaa sanoja.

 

 

 

 

 

 

 

Pyymäen Oma

Kaikkea superhyvää ja hyvännäköistä. Kipin kapin.

 

 

 

 

 

 

 

Paahtimo-kahvila Taikapapu

Täällä olen kerran käynyt. Jos on hyppytunti niin minne mennä? Tänne. Vaikka paikka onkin aivan Tampereen keskustassa, on se sopivasti sivussa. Pieni ja rauhallinen kahvila.

 

 

 

 

 

 

 

Aitoleipä

Ihan Tampereen keskustassa. Brunssia syödessä voi nauttia pianonsoiton kuuntelusta ja käydä täyttämässä lautastaan monipuolisella brunssilla. Rauhallinen tunnelma.

 

 

 

 

 

 

 

Kaikki kahvittelupaikat ovat hyviätosin erilaisiin tilanteisiin. Jos pitäisi yhtä suositella se olisi VenlaKeväällä haluaisin eksyä kokeilemaan vohvelikahviloita 

Tiia Turunen

Teinidraama Afterin liian kompleksi juoni tukahduttaa söpön rakkaustarinan

Uusi alku collegessa ja tulevaisuus edessä tarkasti mietittynä. Tessan  (Josephine Langford) opiskelutaival alkaa hyvin, mutta pian kuitenkin kuvioihin pyörähtää mukaan salaperäinen poika Hardin (Hero Fiennes-Tiffin), jonka myötä mikään ei ole enää niin varmaa. Tässä on lähes kaksituntisen After –elokuvan juoni hyvin tiivistettynä. Kuulostaa melko keskinkertaiselta teinidraamalta: ei mikään Oscarin arvoinen, mutta käypää viihdettä. Nähtyäni elokuvan trailerin ajattelin näin ja ostin liput. Kuitenkin jo puolivälissä jouduin pettymään, koska elokuva ei todellakaan ollut sitä mitä odotin.

After julkaistiin huhtikuussa 2019 ja sen ohjannut Jenny Gage. Elokuvan taustat poikkeavat melko paljon muista elokuvateattereissa esitetyistä teoksista, sillä tarina on saanut alkunsa verkkoyhteisöpalvelu Wattpadista. Siellä se oli ensin One Direction fanin, Anna Toddin, kirjoittama fanfiction, eli kuvitteellinen fanitarina. After -sarja nousi yhdeksi luetuimmista tarinoista palvelussa ja pian Todd teki sopimuksen kirjakustantamon kanssa.

Elokuva alkaa todella kepeästi siitä, kun hentoinen ja ujo lukutoukka Tessa siirtyy collegeen ja tapaa siellä kämppäkaverinsa sekä saa kutsun bileisiin, jossa tapaa Hardinin. Yllätykseksi selviää, että Hardin nauttii myös klassikkokirjoista. Elokuvassa referoidaan useaan otteeseen klassikkokirjailijoiden, kuten Jane Austenin ja Charlotte Bronten teoksia. Aluksi voi kuulostaa hyvälle idealle, ettei elokuva keskity ainoastaan teiniromanssiin. Kirjojen merkitys jää kuitenkin auki ja se tuntuu vain turhalle lisäykselle.

Elokuvan draaman kaaresta ei oikein ota selvää. Se on selvää, että teinielokuviin kuuluu paljon draamaa, mutta tässä se on aivan liian vaihtelevaa ja yliampuvaa. Tästä kyllä huomaa, että käsikirjoituksen on tehnyt melko nuori kirjoittaja. Kaiken lisäksi, teiniromanssin ohella selviää Hardinin vaikea isä-poikasuhde. Tämä jää kaiken muun ohella todella auki. Tarinankerronta on myös melko kömpelöä ja välillä tuntuikin kuin olisi katsonut lasten elokuvaa.

Elokuvasta ei ole saatu tarpeeksi selkeää kokonaisuutta. Draama kuuluu teinielokuviin, mutta Afterissa se ei pysy kasassa. Idealtaan elokuva on melko tavallinen teinidraama, mutta se yrittää erottua joukosta liian kompleksilla juonella ja lopulta lässähtää käsiin. Täytyy kuitenkin antaa pisteitä hyvästä tuotannosta, sillä elokuva oli kuvattu todella kauniisti ja äänimaisema oli miellyttävä.

Iida Vartiainen

Kuva: Finnkino

Avengers: Endgame, toisin sanoin tunteiden vuoristorata 

Marvelin elokuvauniversumin Infinity-saagan päätösosaa on odotettu vähintään Infinity war elokuvan lopusta asti. Jotkut jo aiemminkin. Pitkän odotuksen jälkeen toiveet ja epäilykset olivat suuria ja elokuvalta odotettiin todella paljon. Minä ainakin odotin. Ja onnekseni elokuva ei pettänyt.  

Itkua ja naurua. Vihaa ja rakkautta. Perhettä ja ystäviä. Tässä elokuvassa oli sitä kaikkea. Yhdessä kohtauksessa melkein jokainen vuorosana on hauska ja seuraavassa kahden ensimmäisen vuorosanan jälkeen kyyneleet valuvat jo poskilla. Joissain kohdissa tuntui siltä kuin vihaisi elokuvan tekijöitä ja seuraavassa he eivät voisi olla ihanampia.  

Kokonaisuudessaan elokuva kertoo ihmisistä, ihmissuhteista ja yhteistyöstä. Siinä käsitellään perheen ja ystävien tärkeyttä sekä sovinnon tekoa tärkeinä hetkinä. Elokuvassa käydään läpi kompromisseja, saavutuksia ja epäonnistumisia tai menetyksiä. 

Elokuvan käsikirjoitus oli hyvä ja vaikka elokuvassa on niin paljon hahmoja, se ei tuntunut sekavalta. Asiat selitettiin hyvin ja tarinaan sopivalla tavalla. Hahmot olivat suurimmalta osalta jakautuneet pienemmiksi ryhmiksi eri paikkoihin, kuten Infinity war -elokuvassakin oli tehty. Mielestäni se on todella toimiva ratkaisu, koska hahmoja tosiaan on niin monta.  

Hahmojen luonteenpiirteet tuotiin esille hyvin. Hahmojen toimintaa oli käsikirjoitettu uskottavasti ja se kuvasti heidän tunteitaan ja motiivejaan hyvin. Erityisesti muutaman hahmon väliset keskustelut olivat useissa kohtauksissa hyvänä koominen osa.  

Elokuva kesti kokonaiset kolme tuntia ja kaksi minuuttia. Se hirvitti aluksi. Pelotti olisiko se pitkästyttävä tai muuten tuntuisiko liian pitkältä. Kun elokuva sitten loppui, huomasin että se tuntui lyhyemmältä kuin monet puolentoista tunnin mittaiset elokuvat. Missään kohtaa ei tuntunut siltä, että joku kohtaus olisi turha.  

 

Nea Toijala

Rasismi: rotusyrjintää, rotusortoa, trendisana

Joulukuussa vuonna 2018 Billboard Magazine haastatteli laulaja Ariana Grandea. Haastatteluvideo tehtiin viihdetarkoituksessa ja siinä laulajalle näytettiin hänen lapsuudenkuviaan. Video kuitenkin herätti paljon keskustelua, sillä Grande lausui erään lauseen eri tavalla kuin hän normaalisti puhuu. Hän lausui sen tavalla, joka yleistetysti on tyypillinen afroamerikkalaisille kansalaisille. Tätä tapaa puhua kutsutaan englanninkielisellä nimellä blaccent. Se on eräs rasismin muoto, ja jos sitä käytetään pilkkaustarkoituksessa, se voi olla todella loukkaavaa.

Todellisuudessa kukaan ei voi tietää, käyttikö Ariana Grande tietoisesti tai tahallaan blaccent-puhetapaa. Hänen puhetyylinsä on vain saattanut mukautua sen perusteella, miten hän ystäviensä kanssa puhuu. Samalla kun häntä syytettiin tästä puhetyylistä, häntä alettiin syyttää myös muilla tavoin afroamerikkalaisen kulttuurin ja ulkonäön kopioimisesta. Sitä voidaan myös pitää rasistisena käyttäytymisenä.

Jos ilmiöille annetaan nimi, ne tulevat pintaan. Niistä tulee isompia asioita kuin ne alun perin olivat. Aina välillä tuntuu, ettei ikinä kannattaisi nimetä joitain ilmiöitä. Mutta jos ilmiötä ei nimetä, siitä on vaikeampi puhua. Esimerkiksi Ariana Granden blaccent-tapauksesta ei olisi tullut läheskään yhtä suuri kohu, jos ilmiötä ei olisi nimetty.

Nykyään mikä vain voidaan luetella rasismiksi. Saat työtehtävässä valita oman parisi. Ensimmäinen parivaihtoehtosi on henkilö A, joka on afroamerikkalainen. Toinen parivaihtoehto on henkilö B, joka on länsimaalainen. Jos valitset henkilön B, sinut leimataan rasistiksi. Jos valitset henkilön A, sinut voidaan myös leimata rasistiksi. Miten valitset?

Rasismista on tullut trendisana. Vaikka rasismi on oikeasti vakava asia, siitä puhuminen ja mainitseminen on mennyt jo yli. Jokainen pieni vahingossa tehty väärä oletus tulee pintaan rasismina. Jokainen väärin ymmärretty vitsi tuodaan internetissä esille rasismina. Huonot vitsit ja väärät oletukset tuodaan niin vahvasti pinnalle, että vakavammat tapaukset, jotka käsittelevät esimerkiksi väkivaltaa, jäävät piiloon.

Jokaisesta hieman rasistisesta vitsistä ei tarvitse jakaa vihaista tekstiä Twitteriin.  Sen sijaan jatkuvasta väkivallasta toista kohtaan täytyy kertoa jollekin. Yleisesti ottaen ihmisten tulisi ajatella tekojensa seurauksia ennen kuin tekee tai sanoo mitään.

Teksti: Nea Toijala
Kuva: Liisa Matveychuk