Avainsana-arkisto: featured

Videopelistä todellisuuteen ja monia muita penkkariasuja 

Moni odottaa penkkareita aina ensimmäisestä lukiovuodesta saakka. Aivan kuten vanhojen tansseja varten, myös penkkareita varten nähdään usein paljon vaivaa. Koska perinteenä on pukeutua johonkin asuun, sellainen täytyy suunnitella ja hankkia. Moni päätyy ostamaan sen valmiina, kun toiset näpertävät sen omin käsin.

Omaan asuuni sain inspiraation videopelistä Overwatch. Olin jo muutamaa vuotta aiemmin tilannut D.VA nimisen hahmon asun, joten päätin hyödyntää sitä. Sen lisäksi hankin ruskean peruukin otsatukalla ja valkoiset nilkkurit. Omalta osaltani asuni ei vaatinut kauheasti päänvaivaa. Suunnittelua ja työtä vaati kuitenkin ystäväni Johanneksen asu, joka oli myös samasta pelistä. Hänen hahmonsa McCreen asu piti tehdä lähes alusta asti itse, koska valmiit kokonaisuudet olivat melko kalliita tai ne eivät olisi välttämättä ehtineet ajoissa perille.

Askartelimme yhdessä ponchon ja robottikäden. Poncho leikattiin torkkuviltistä ja siihen maalattiin keltaiset yksityiskohdat. Robottikäsi syntyi pesuhanskasta ja ilmastointiteipistä. Muut asusteet olivat helpompia, sillä niitä varten tehtiin vain pieniä lisäyksiä. Esimerkiksi cowboyhattuun liimattiin luoteja ja peruukkia lyhennettiin saksilla. Hommaa oli yllättävän paljon eikä tähän riittänyt vain yksi päivä, mutta loppujen lopuksi saimme kaiken valmiiksi.

McCreen asu vaati paljon tarkkaa työtä, joka sisälsi muun muassa maalaamista ja liimaamista. Kuva: Iida Vartiainen

Loppujen lopuksi valitsemamme teema toimi erittäin hyvin ja asut näyttivät hyviltä – aivan kuten pelissä. Rekassa tosin tuli erittäin kylmä, joten vaatetta olisi voinut olla enemmän alla. Peruukkini meni tuulessa aivan takkuun ja sen myötä siitä tuli käyttökelvoton, mutta ajelu oli kyllä sen arvoista. En ainakaan nähnyt toisia samanlaisia, joten asumme taisivat olla melkoisen uniikkeja.

D.Va sekä McCree – kuin suoraan videopelistä. Kuva: Valtti Koivunen

Penkkaripäivän aikana näkyi toinen toistaan erikoisempia ja kekseliäämpiä asuja. Oli myös paljon perinteisiä, joita on näkynyt aiempina vuosina, mutta myös aivan uusia tulokkaita. Samken penkkariteemana oli tänä vuonna Sammon keskusvankila ja tähän liittyen näkyi muutama vankiasu. Selkeästi yksi tämän vuoden suosituimmista teemoista oli Rahapaja –sarja. Tällaisia asuja näkyi Samkessa, mutta myös muiden lukioiden rekoissa.

 Vankilateema näkyi koristeissa, mutta myös asuissa. Kuva: Valtti Koivunen

Rekkojen kyydistä pystyi bongaamaan eläimellistä menoa, kuten nämä kolme haita. Kuva: Valtti Koivunen

Kylmään kyytiin oli varauduttu ja moni piti asuaan päällä myös rekassa. Kuva: Valtti Koivunen

Teksti: Iida Vartiainen

PSVR tarjoaa mahdollisuuden virtuaaliseen todellisuuteen pienemmällä budjetilla 

Jousiampumista vuoristossa, lasermiekkailua rytmikkään musiikin tahtiin, kaupankassalla työskentelyä robottikollegojen kanssa tai vihollisten nujertamista ajanpysäytyksen avulla — virtuaalinen todellisuus tarjoaa pelaamiselle uuden ulottuvuuden, johon pelkän näytön kautta ei ole aiemmin ollut mahdollisuutta.  

Virtuaalinen todellisuus koki uuden harppauksen, kun Sony julkaisi vuonna 2016 oman VR-järjestelmänsä Playstation 4 –konsolilleen. Tämä oli ensimmäinen konsolille saatava VR-järjestelmä ja samalla huomattavasti edullisempi vaihtoehto muiden valmistajien laitteistoille.

Playstation VR tarvitsee toimiakseen yhden kameran, joka asetetaan pelaajan etupuolelle. Kamera seuraa VR-laseissa olevia sinisiä valoja ja näin tunnistaa pelaajan liikkeet. Ohjaimina voi käyttää tavallista Dualshock –ohjainta tai Move –liikeohjaimia. Molemmista vaihtoehdoista löytyy samanlaiset valot kuin laseista, joista liikkeet tunnistetaan. Muiden valmistajien liikkeenseuranta perustuu useampaan kameraan, jotka ovat ympäri pelialuetta.

Valoseuranta on epätarkempaa, etenkin jos kameran kuvassa on muita valoja häiritsemässä. Pelialue on tarkemmin rajattu yhden kameran takia. Esimerkiksi, jos pelin aikana menee kyykkyyn tai kääntyy selin, valojen seuranta saattaa alkaa pätkimään. Tämän vuoksi kamera tulee asetella tarkasti, jotta kuvaan saadaan mahdollisimman paljon pelialuetta. Vaikka tämä on monikameratekniikkaa heikompi ratkaisu, on se kuitenkin yksi syy miksi PSVR on edullisempi.

Kun lasit laittaa ensimmäistä kertaa päähän, oikean asennon ja tarkkuuden löytäminen on haastavaa. Mutta kun oppii löytämään sopivat asetukset, on lasien asettaminen päähän joka kerta helpompaa. Mukavuudeltaan lasit tuntuvat paremmalta kuin esimerkiksi HTC:n valmistaman Viven lasit. Näillä kahdella ei oikeastaan ole mitään painoeroa, sillä Playstationin painaa vain noin 100 grammaa enemmän. Viven laseissa on suurempi resoluutio, kun taas pelit näyttävät Playstationilla sulavammilta suuremman virkistystaajuuden ansiosta.

Playstationin VR-pelivalikoima on parin vuoden sisällä kasvanut runsaasti. Pari kuukautta julkaisemisen jälkeen pelejä oli vain hieman reilu 20, mutta nyt niitä on tarjolla jo yli 500. Silti puutteita voi huomata verratessa muihin laitteistojen valikoimiin. Tietokoneisiin yhdistettävillä laitteilla on mahdollista käyttää Steamia, joka on yksi maailman suurimmista pelialustoista. Suuri osa VR-peleistä julkaistaan siellä ja vasta myöhemmin Playstationilla, jos ollenkaan.

PSVR on hyvä valinta etenkin silloin, jos Playstation 4 –konsoli löytyy jo valmiiksi. Kuvanlaatu, käytettävyys ja pelivalikoima riittävät mainiosti rentoon pelailuun ja hintakin on lompakolle sopiva. Jos ei kuitenkaan jaksa käyttää aikaa ylimääräiseen säätämiseen kameran asennon tai lasien istuvuuden kanssa, kannattaa harkita muiden valmistajien laitteita.

Teksti: Iida Vartiainen 

Mun kirjapäiväkirja: Allen Ginsberg; Huudon jälkeen 

Viime osassa kerroin Allen Ginsbergin suomenkielisestä Luurankohuutoja kokoelmasta. Toinen vastaava kokoelma Ginsbergiltä on Huudon jälkeen. Tämä kokoelma julkaistiin ennen Luurankohuutoja, mutta minä luin kokoelmat ikään kuin väärässä järjestyksessä. Näiden lukujärjestyksellä ei ole mielestäni väliä, koska kokoelmissa esiintyy yksittäisiä runoja, eikä yhtä samaa tarinaa.

Verrattuna Luurankohuutoja-kirjaan Huudon jälkeen-kirjassa on enemmän politiikkaa sekä Toisen maailmansodan jälkeistä ja aikaista mietiskelyä. Tämä kokoelma sisältää myös vaikeammin ymmärrettäviä tekstejä. Välillä minusta tuntui lukiessa siltä, ettei yleissivistykseni riittänyt joidenkin tekstien todelliseen ymmärtämiseen. Joukossa on myös tarinanomaisia ja pinnallisesti helpommin ymmärrettäviä kertomuksia, kuten Valkoinen käärinliina ja Musta käärinliina. Saattoi näidenkin tekstien rivien väliin jäädä paljon minulle täysin tunnistamatonta.

Jos pitäisi etsiä jotain yhteistä Huudon jälkeen kokoelmalle ja sitä seuranneelle Luurankohuutoja-kokoelmalle, niin näitä piirteitä ovat homouden vaivaton esille tuominen, seksuaalisuus ja kokoelman rakenne. Molemmissa kokoelmissa kaksi viimeistä runoa olivat hyvin vaikuttavia, vaikkakin eri tavalla. Luurankohuutoja päättyi synkkään tunnelmaan, kun taas Huudon jälkeen loppui Syksyn lehdet runoon, joka päättyy näin: ”hetkeä ennen kuin harjaan hiukseni, olen onnellinen / etten ole vielä ruumis.”

Musta käärinliina, jonka ehdin jo aiemmin mainita, teki ison vaikutuksen. Runo kertoi Ginsbergin unesta, jossa tämä tappoi äitinsä, paljasti sen hajamielisenä tutulleen ja mietti samalla mitä asialle tekisi. Tekstiä lukiessa saattoi jo arvuutella, että kyseessä ei voi olla muu kuin uni. Vakuuttavan kerronnan takia vasta silloin, kun se sanottiin suoraan tekstissä, saattoi hengähtää ja varmasti todeta, että se ei ollut totta. Vaikuttava, kirkas, selkeä ja todentuntuinen kerronta teki tästä tekstistä muista erottuvan.

Itse pidän runoista paljon. Erityisesti pidän runoista, joista ei näe kaikkea sisältöä pelkästään lukemalla. Vaikka runomakuni on tämän tyyppinen, antoi Ginsberg haastetta aivan riittämiin, ehkä jopa hieman liikaa yleissivistykseni tasoon nähden.

 

Tämä juttu on osa Mun kirjapäiväkirja -sarjaa, jota kirjoittaa Elli Kuoppala.

 

Sanni ei halua himaan tripiltä

Sanni Mari Elina Kurkisuo, joka käyttää artistinimeä SANNI, julkaisi neljännen Trippi-nimisen albuminsa kesällä 2019.

Albumi käsittelee seuraavia teemoja: yksinäisyys, masennus, rakkaus, seksuaalivähemmistöt, ihmisen pienuus elämän kokoisten kysymysten edessä, ulkopuolisuuden tunne ja ahdistava parisuhde. Yksinäisyys on kuitenkin näistä edellä mainituista teemoista keskiössä koko albumin ajan. Sannin omien sanojen mukaan hän haluaa välillä tietoisesti tahallaankin jäädä ulkopuolelle, koska se on osa taiteilijan työtä, jotta saa inspiraatiota biisien kirjoittamiseen.

Albumin biisit sisältävät rohkeita sanoituksia. Biisien teossa on ollut mukana tällä kertaa Hank Solon sijasta Jurek Reunamäki, joka on tehnyt yhteistyötä myös Antti Tuiskun, Erinin ja Redraman kanssa.

Oma suosikkibiisini albumilta on ehdottomasti levyn aloitusbiisi ”Yksinäinen milleniaali”. Lisäksi tykkään Rokkenroll-elämää -, Kaunis koti -, Pommi (pampampam) – ja Hei kevät -biisistä.

Sannin edellinen albumi, joka kantoi nimeä SANNI, oli myös hyvä. Voisi kuitenkin sanoa, että Sanni on kehittynyt tämän edellisen albumin jälkeen jopa paremmaksi.

Asteikolla 1-5 antaisin tälle albumille arvosanan 4.

teksti ja kuva: Sofia Tuohimaa

Historiallinen hetki suomalaisessa jalkapallokulttuurissa

Suomen A-maajoukkue, eli Huuhkajat eteni EM-lopputurnaukseen ensimmäistä kertaa jalkapallon historiassa. Huuhkajat ovat pelanneet EM-kisapaikasta jo vuodesta 1968 lähtien, eikä koskaan ole lopputurnaukseen päässyt. Lähimpänä lopputurnauspaikka on ollut vuoden 1980 kisojen karsinnoissa, jolloin Suomi jäi vain pisteen päähän lohkon voitosta ja suorasta kisapaikasta.

Riven johdolla kisoihin

EM-karsintaottelut alkoivat jo 2019 maaliskuussa, kun Suomi matkusti Italiaan ensimäiseen otteluun valmistautuneena. Suomen valmius ja itsevarmuus ei kuitenkaan riittänyt huippumaata vastaan ja lopputulokseksi kirjattiin 2-0 voitto kotijoukkueelle. Näin ollen ensimmäinen ottelu kymmenestä tuli päätökseen pisteittä. Muutama päivä myöhemmin Huuhkajat matkasivat Armeniaan karsintojen toista ottelua varten. Ensimmäisen ottelun tappiosta huolimatta, pysyi luotto joukkueeseen sekä pelaajilla että kannattajilla. Tilanteita oli molemmilla joukkueilla paljon, mutta lopulta Huuhkajat ottivat EM-karsintojen avausvoittonsa kaatamalla Armenian maalein 2-0.

Seuraavat ottelut pelattiinkin vasta kesäkuussa, jolloin vastaan astelivat Tampereelle Ratinan stadionille Bosnia ja Hertsegovina, ja Huuhkajat matkasivat Liechtensteiniin kolmanteen vierasotteluunsa.  Loppuunmyydyssä Ratinassa suomalaiset ottivat karsintojen toisen peräkkäisen voittonsa joukkueen huippupelaaja Teemu Pukin kahdella osumalla. Omassa päädyssä Lukas Hradecky piti verkkonsa tyhjänä. Neljännessä ottelussa Liechtensteinissa taululle merkittiin jälleen 0-2 lukemat Huuhkajien eduksi ja muutaman kuukauden tauolle lähdettiin 9 pistettä taskussa.

Seuraavat kaksi ottelua olivatkin syyskuussa ja molemmat pelattiin jälleen Tampereella. Ensimmäisenä vastaan asettui Kreikka. Huuhkajien voittoputki jatkui, kun lukemiksi merkittiin 1-0 ja maalintekijäksi rangaistuspotkusta verkkoa heilauttanut Teemu Pukki. Muutama päivä myöhemmin Italia keskeytti suomalaisten voittoputken, kun Huuhkajat kärsivät niukan tappion.

Pisteitä oli tähän mennessä kertynyt 12 ja jäljellä olisi vielä neljä peliä. Suomi kärsi suurilukuisimman tappion Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan, kun vierasottelussa lokakuussa oma verkko heilahti peräti neljä kertaa ja vastustajan vain kerran. Toinen ottelu Armeniaa vastaan pelattiin Turussa, josta Huuhkajat lunastivat jälleen täydet pisteet.

Tasan kuukauden päästä edellisestä ottelusta oli Helsingissä ratkaisevan ottelun aika. Voitto Liechtensteinista johtaisi Suomen EM-lopputurnaukseen. Loppuunmyyty Helsingin Telia 5G Areena oli monenlaisia tunteita ja jännitystä täynnä. Huuhkajat hallitsivat ottelua huomattavasti ja usko kisapaikkaan alkoi käymään toteen. Kun ottelun 90 minuuttia tuli täyteen, oli taululla lukemat 3-0, joka merkitsi sitä, että Suomi varmisti EM-karsintojen lohkokakkosena paikan EM-kisoissa. Kisapaikasta huolimatta oli edessä vielä yksi peli Ateenassa Kreikkaa vastaan, jossa Huuhkajat päätti EM-karsintansa tappioon.

EM-lopputurnauspaikkaa juhlittiin viimeisen ottelun jälkeen perinteiseen suomalaiseen tapaan torilla joukkueen ja kannattajien voimin.

2020 EM-kisat

Lopputurnauksen lohkoarvonnat suoritettiin 30. marraskuuta Bukarestissa. Lohkokakkosena Suomi päätyi neloskoriin, eli vastassa olisivat mahdollisesti Euroopan huippumaita. Huuhkajat arvottiin lopputurnausarvonnassa lohkoon B. Lohkon muut joukkueet ovat Belgia, Venäjä ja Tanska. Ottelut pelataan Pietarissa ja Kööpenhaminassa 2020 kesäkuussa.

”Haastava lohko, mutta hyvänä päivänä pystymme haastamaan kenet tahansa ja uskon, että siihen myös pystymme”, kommentoi päävalmentaja Markku Kanerva, eli ”Rive” palloliiton sivuilla.

Lippujen hankinta lopputurnauksen otteluihin on karsintaotteluista poikkeavaa, sillä lippuja voi hankkia ainoastaan UEFA:n kautta ja osto-oikeudet arvotaan. Arvonta suoritettiin tammikuussa 2020.

 

teksti: Jessica So

kuva: pixabay

Averett on ovi uusille mahdollisuuksille tulevaisuudessa 

Averett University on Yhdysvaltojen jatko-opiskelupaikka, joka tarjoaa suomalaisille ylioppilaille opiskelustipendejä.  Yliopistoa esiteltiin marraskuussa myös Sammon keskuslukion opiskelijoille. Pääsyvaatimuksena on suomalainen ylioppilastodistus ja lukion päättötodistus. Ne pitää ennen lopullista hyväksymistä käännättää.

-Päättötodistuksen keskiarvo tulee olla vähintään 7,0,  Averettin yliopiston Director of Admissions Joel Nester selittää.

-Ja jos aikoo lähteä Yhdysvaltoihin opiskelemaan, sitä varten pitää tietenkin hankkia viisumi, Averettin urheiluvalmentaja ja professori Vesa Hiltunen selventää.

Averettin yliopistoon hakijalta vaaditaan hyviä elämäntapoja.

-Lisäksi on tietenkin hyvä, että hakijalla on erinomainen keskiarvo, Nester selittää.

Jatko-opiskelupaikkana Averettista on monenlaista hyötyä, kertovat Nester ja Hiltunen. Heidän mukaansa siellä voi tavata uusia ihmisiä ja lisäksi pääsee puhumaan englantia ja kielitaitokehittyy muutenkin. Heidän mukaansa Averettiin on myös melko helppo päästä sisään, mutta valitettavasti sieltä myös helposti heitetään opiskelijoita myös ulos helposti.

Jatko-opiskelupaikka  Averettissa maksaa 30 000 dollaria per vuosi. Averett antaa avustusta noin 25 000 dollaria lukuvuotta kohden ja Kelalta saa ulkomaista opintotukea noin 5000 euroa lukuvuodelle.

-Kyseessä on siis suomalaisille tarkoitettu stipendi. ”Omaa” rahaa pitää olla noin 10 000 –15 000 euroa tai dollaria vuodelle, Nester havainnollistaa.

Averettista voi siirtyä työelämään suoritettuaan tutkinnon.

-Monet ovat jatkaneet Suomessa kauppatieteiden maisteriksi, sen jälkeen kun ovat valmistuneet Averettista. Tutkintoon voi opiskella myös lentäjän lupakirjat, kertoo Hiltunen.

Teksti ja kuvat: Sofia Tuohimaa 

Tietämättömän nuoren elämää 

Olen 19-vuotias nuori, joka käy lukion kolmeen ja puoleen vuoteen ja valmistun joulukuussa 2019. Pidensin lukioaikaani, sillä halusin vielä kirjoittaa yhden uuden aineen ja en todellakaan tiennyt, että mihin olisin hakenut jatko-opiskelemaan. Minulle toi lohtua, että saisin vielä hieman lisäaikaa suunnitella tulevaisuuden siirtojani tutussa ja turvallisessa lukiossa. Minä ja monet muutkin meistä yrittävät välttää välivuotta, koska sehän olisi ensimmäinen kerta ilman koulua ja pitäisi keksiä jotakin sille ajalle. Toisaalta on myös ihmisiä, jotka todellakin haluavat ja tarvitsevat välivuotta.  

En ole koskaan ollut, enkä varmastikaan tule koskaan olemaan kauhean hyvä koulussa. Olen sellainen keskiverto opiskelija, joka voisi saavuttaa hyviä tuloksia vain, jos olisin koko ajan oppikirjat kädessä. Valehtelisin jos väittäisin lukion olleen helppoa ja kivaa aikaa. Totta kai aina voisi opiskella enemmän ja olla motivoituneempi kouluhommia kohtaan. Silti kukaan ei voi tulla luokseni ja sanoa, että olisit voinut edes yrittää. Sappikiveni alkavat kiehumaan, jos joku kehtaa sanoa jollekin toiselle asioita, mistä hänellä ei ole oikeasti tietoa.  

Opiskelu on minullekin hitusen hankalaa, mutta en osaa edes kuvitella heitä, joilla on esimerkiksi lukihäiriö tai elämäntilanne muuten todella hankala. Joillakin voisi olla kovakin halu opiskella enemmän, mutta ei vain yksinkertaisesti ole vaadittavan paljon voimavaroja siihen. Ihmiset ymmärtävät hyvin, että kaikki eivät ole hyviä kaikessa, mutta pitäisi ymmärtää myös arvostaa heitäkin ihmisiä, jotka saavat ylioppilaskirjoituksista niitä huonompia arvosanoja. Joillekin se kirjoituksissa saatu A on erittäin iso saavutus ja vaikka itse ei olisi sitä mieltä, voisi silti olla onnellinen sen toisen puolesta.  

Tästä hyvänä aasinsiltana voisin todeta, että en usko pääseväni mihinkään jatko-opiskelupaikkaan suoraan todistuksellani. Mielestäni on siis hyvä pitää valintakokeet elossa, jotta kaikilla olisi mahdollisuus päästä haluamaansa paikkaan opiskelemaan. On kuulemma yleistä nykyään, että monikaan ei tiedä, mihin oikeasti haluaisi pyrkiä opiskelemaan. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että minulla ei ole kuin yksi ala, mikä voisi edes 90% varmuudella kiinnostaa.  

Minulla ei ole pienintäkään aavistusta, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ennen on pystynyt miettimään helposti, että ala-asteen jälkeen yläasteelle ja siitä lukioon. Silloin oli täysin selvät sävelet, mutta kaikki se helppous on mennyttä aikaa. Joskus sitä ajattelee, että olisi hauska päästä ajassa taaksepäin niihin aikoihin, kun elämä oli kavereiden kanssa leikkimistä ja velvollisuudet olivat kaukana tulevaisuudessa. Toki nykyään on paljon enemmän vapauksia kuin ennen.  

Kaikkien velvollisuuksien ja suuren epäröinnin keskellä, tulevaisuutta odottaa innolla. Sitä odottaa kaikkia niitä seikkailuja, joihin ikinä tuleekaan päätymään. On suuri halu tutustua uusiin ihmisiin ympäri Suomea ja maailmaa. Vaikka tulevaisuus näyttääkin aika-ajoin hyvin sumuiselta, sumu hälvenee, jos ei nyt päivä päivältä, niin ainakin viikko viikolta.  

 

Viivi Paloposki 

Mun kirjapäiväkirja: Luurankohuutoja Allen Ginsbergiltä meidän elävien keskuuteen 

Allen Ginsberg on mun mielestä yksiä 1900-luvun mielenkiintoisimpia kirjailijoita ja persoonia. Ginsberg oli avoimesti juutalais- sekä homorunoilija, minkä takia hänen työnsä oli välillä lievästi sanottuna hankalaa.

Ensimmäinen teos, jonka luin Ginsbergiltä, oli Luurankohuutoja. Se on suomennoskokoelman viimeinen teos. Itseäni hieman harmittaa se, etten ole vieläkään saanut tämän suomennostrilogian ensimmäistä osaa, nimeltään Huutoja, käsiini.

Kokoelmasta löytyy monenlaista sisältöä. Inspiraation lähteinä on toiminut niin paskantaminen ja seksuaalisuus kuin poliittiset kärjistymiset ja kaikki muu siltä väliltä. Allen Ginsbergin kirjotustyyliin kuuluu mitä ilmeisimmin mutkattomuus, aitous ja oikeudenmukaisuuden tavoitteleminen.

Isoimman vaikutuksen minuun teki se, että runoissa tuodaan kainostelematta esiin homous sekä seksuaalinen elämä, jotka olivat hankalia asioita puhua julkisesti vielä sinä aikana, kun Ginsberg oli nämä kirjoittanut.

Erityisen vaikutuksen teki runo nimeltä Uni, joka oli kirjoitettu vain noin kuukautta ennen Ginsbergin kuolemaa. Siitä siirryttiin järjestyksessä viimeiseen runoon kokoelmassa. Tämä viimeinen runo, nimeltään Juttuja joita en tee (Nostalgioita) on kuin Ginsbergin muistelma koko elämänsä ajalta. Tämä kirjoitettiin alle viikkoa ennen, kuin Ginsberg lopulta menehtyi. Runo päättyykin siihen, miten hän näkee tulevaisuuden itsensä vain tuhkauurnassa, eikä missään muualla. Siinä hän olikin valitettavasti oikeassa.

 

 

Tämä juttu on osa Mun kirjapäiväkirja -sarjaa, jota kirjoittaa Elli Kuoppala.

 

Ensimmäinen asuntoni

Jo lukion ensimmäisellä luokalla mietin, että olisi aivan mahtavaa muuttaa omilleen. Ei olisi kellekään tilivelvollinen omista tekemisistään ja saisi päättää kaikista asioista itse. Luultavasti melkein jokainen nuori ajattelee lähes samalla tavalla yksin asumisesta. Asiat eivät kuitenkaan lutviudu niin helposti ja kivasti, mitä täydelliset fantasiat antavat olettaa. 

Muuttopäivänäni en oikeastaan ehtinyt miettimään ollenkaan muuttamista, sillä olin koko päivän töissä ja vasta sen jälkeen alkoi tavaroiden kantaminen. Voi sitä riemua, kun vihdoin pääsimme kämpilleni ja aloimme purkaa lastiani uuteen asuntooni. Saimme tavarani aivan hujauksessa sisään ja siitä suuntasimme tietenkin ostamaan muuttopäivän perinteisen mättöruoan. Tämän jälkeen palasin maha täynnä yksin asunnolleni.  

Aluksi oli todella vaikeaa ymmärtää se, että nyt minulla vihdoin on oikeasti oma kämppä. Aluksi en oikeastaan omistanut juurikaan mitään. Minulla oli sohva, koulupöytä ja tv-taso. Ei oikeastaan mitään muuta mainitsemisen arvosta. Ja kyllä, minulla ei ollut esimerkiksi sänkyä vaan jouduin nukkumaan sohvallani. Nukuin puolitoista kuukautta sillä sohvalla ja voitte vaan kuvitella, että se jos jokin oli kaukana täydellisistä fantasioista.  

Melkein jokainen kauppareissuni on semmoinen pienoinen fiasko. Harva sitä juuri muuttanut tietää tasan tarkkaan jokaisella kerralla, että mitä siihen ostoskoriin nappaa. Minulla voi olla jokin suunnitelma, mitä aion ostaa, mutta kauppaan päästyäni mielihaluni ovat ihan erilaiset. Monesti lähden kauppaan ja havahdun jossakin kohtaa, että olen saattanut haaveilla paikallani jo tovin. 

Ensimmäiset viikot menivät aika hujauksessa, sillä olin koko ajan liikenteessä. Sitten, kun elämäntilanne vähän rauhoittui, kotini alkoi näyttää ja tuntua enemmän kodilta. Jonkun ajan päästä alkaa huomaamaan, että niihin pieniin päivittäisiin tai viikoittaisiin askareihin kuluu yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Varsinkin, kun joutuu tekemään kaikki itse. Samaan aikaan nämä pienet arkiset askareet ovat minulle hyvinkin terapeuttisia.  

Nautin paljon siitä, että saan olla yksin omissa oloissani. Vastapainona tykkään olla myös paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Siksi voisinkin väittää, että ehdottomasti yksi haastavimmista asioista ja samaan aikaan parhaimmista asioista yksin asumisessa minulla on se yksin oleminen. Onkin hauskaa huomata välillä puhuvan ääneen, kuin puhuisi jollekin toiselle ihmiselle.  

Ekoina viikkoina minua ahdisti vähäisen se, että päivän oltuani liikenteessä joutuisin palaamaan yksin asuntooni. En ole oikeastaan ikinä porukoilla asuessani ollut raskaan päivän jälkeen kauhean puhelias tai seurallisin ihminen. Ehkä se on jollakin tavalla helpottava tunne, että on mahdollisuus tarpeen vaatiessa puhua muiden kanssa. Nyt kuitenkin olen tottunut olemaan paljon yksin ja päivä päivältä nautin siitä enemmän.  

Kaiken kaikkiaan yksin asuminen on kuitenkin erittäin mukavaa. Jälkeenpäin voi aina nauraa itselleen, kuinka tuli tehtyä pieniä kömmähdyksiä. Niin kuin ensimmäisellä pyykkivuorollani olin unohtanut varata pyykkikoneen seuraksi kuivaushuoneen. Siitä vasta hieno episodi käynnistyi, sillä piti löytää kaikille lakanoille ja tuhannelle vaatteelle 27 neliöisestä kämpästä paikka, jossa ne pystyivät kuivua homehtumatta. 

 

Viivi Paloposki  

Mun kirjapäiväkirja: John Lennonista ja fanfictionista 

Moi! Mun nimi on Elli ja alan pitämään juttusarjaa nimeltä Mun kirjapäiväkirja. Kirjoitan tänne mun omia ajatuksia kirjoista, joita olen itse hiljattain lukenut. Pyrin pitämään osat lyhyinä sekä vaihtelemaan kirjojen genrejä, jotta kaikille löytyisi jotain uutta ja mielenkiintoista luettavaa.

Tämän ensimmäisen postauksen kirjan olen lukenut kesäloman alussa. Jos etsit kirjaa, jonka avulla haluat vain rentoutua ja viettää aikaa, on tässä hyvä esimerkki sellaisesta.

Eva Dozzin fanfiction-romaani Vihaan sinua, John Lennon kertoo Katjasta, John Lennonista ja heidän yhdessä saamansa tyttären elämästä. Tarinaa kerrotaan vuorotellen Katjan ja Lennonin näkökulmista. Kirjan lopulla päästään seuraamaan myös heidän tyttärensä ajatusten kulkua.

Kirja oli mukaansatempaava. Kirjassa yhdistettiin faktaa ja fiktiota ja näiden kahden rajaa oli välillä hankala huomata. Tekstissä huomasin valitettavan paljon pieniä kirjoitusvirheitä, mikä oli häiritsevä seikka sujuvan lukukokemuksen kannalta.

Vihaan sinua, John Lennon -kirjaa voisi pitää laadukkaana fanfiction-kirjana pienistä kirjoitusvirheistä huolimatta. Voisiko olla niin, että kirjan kirjoittaja Eva Dozzi onkin ollut iso Beatles-fani ja kirjoittanut omien tunteidensa pohjalta tämän kirjan? Voisi olla mahdollista, että hän on tuntenut monien fanien tapaan merkityksettömyyttä miljoonien muiden fanien rinnalla ja näin ollen katkeroitunut siitä ja näin ollen kirjoittanut The Beatlesille epäedullisen näkökulman tuovan kirjan? Vai voisiko tässä kirjassa piileksiä legendaarisen ja loputtomiin ihastellun The Beatlesin todellinen luonto?

Omaan makuuni tämä kirja ei sopinut, mutta suosittelisin tätä sellaiselle lukijalle, joka haluaa vain helppoa ja nopeaa vapaa-ajan luettavaa. Seuraavassa osassa päästäänkin enemmän mun lempparialueeseen, nimittäin runoihin ja vaikuttaviin runoihin Allen Ginsbergin teoksien kautta.

 

Tämä juttu on osa Mun kirjapäiväkirja -sarjaa, jota kirjoittaa Elli Kuoppala.