Avainsana-arkisto: featured

Kehitystyö OSA 2 – Vieraan kulttuurin ymmärtäminen ja siihen sulautuminen

Kun matkaa vieraaseen kulttuuriin tarjoamaan apua kehitystyön merkeissä on huomioitava oikea lähestymistapa tutustua kulttuuriin ja yhteisöön. Onnistuneen kehitystyön kulmakivenä on vieraan kulttuurin ymmärtäminen, kunnioittaminen ja siihen oikealla tavalla sulautuminen. On tärkeää riisuutua länsimaalaistuneista asenteista ja ennakkoluuloista, joita itsellä saattaa olla. Toisessa kulttuurissa saattaa olla eriäväisyyksiä tai epäkohtia, mutta se ei tee siitä ala-arvoisempaa tai heikompaa. Eurosentrinen ajattelu olettaa, että länsimaalainen kulttuuri on oletusarvo ja muualla kulttuurit ovat vieraantuneita ja erikoisia. Valkoinen pelastaja -kompleksi täytyy jättää taakseen ja huomata, että kummatkin osapuolet voivat oppia ja ymmärtää toisiltaan piirteitä. Tämä asettaa kahden kulttuurin osapuolet tasa-arvoiseen asemaan ja puretaan hierarkia, joka saattaa kehitystyössä usein muodostua. Tällöin auttamisessa ei ole kyse vallasta.

Lisäksi on tärkeää purkaa länsimaalaisten ryhmittyminen, joka helposti tapahtuu vieraassa kulttuurissa matkustaessa. On helppo keskustella ja kulkea muiden länsimaalaisten kanssa, kun on parempi ymmärrys toisen kulttuurista. Ryhmittymisellä muodostetaan kaksi selkeää osapuolta ja yhteistyö paikallisen kulttuurin kanssa hankaloituu. Kun observoi vierasta kulttuuria turvalliselta etäisyydeltä, ei palvele paikallista yhteisöä, vaan siitä vieraantuu entistä enemmän ja matka muistuttaa pikemminkin turistimatkaa. On tärkeää sulautua uuden kulttuurin pariin ja niin sanotusti elää heidän elämäänsä. Kun on kohdemaassa osana yhteisöä ja sen arkea, pystyy paremmin ymmärtämään eri epäkohdat, jolloin pystyy antamaan tehokkaammin apua.

Jokaisessa yhteisöissä ja laajemmin valtioissa piilee kulttuuriin iskostuneita systemaattisia epäkohtia. Yleisimpinä ongelmina lienevät rasismin, seksismin tai varallisuuserojen aiheuttamat ihmisoikeusrikkeet, joilla on vaikutuksia elämän jokaisella osa-alueella. Yleisellä tasolla näihin on lähes mahdotonta vaikuttaa, sillä muutos voi ainoastaan tapahtua hallinnolliselta taholta. Tämä voi olla melko lannistavaa, sillä se korostaa oman työn rajallisuuden. On kuitenkin helpompi antaa oikeanlaista apua yhteisölle, kun ymmärtää laajemmin sen systemaattisia ongelmia ja niiden vaikutuksia yksilöiden elämässä.

Ollessani kesällä 2019 Ecuadorissa Kichwa-intiaanien parissa minulle nopeasti esiintyi kulttuurilliset epäkohdat, joihin en yksinkertaisesti voinut yksilönä vaikuttaa. Ecuadorin alkuperäisväestöt kokevat huomattavaa rasismia, joka huonontaa elämän jokaista osa-aluetta. Varallisuuserot syntyvät, kun alkuperäisväestöltä riistetään tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen, työelämään ja omaisuuteen. Jatkuva epätasa-arvo johtaa yksilöllisellä tasolla oman identiteetin ja arvon kyseenalaistamiseen, sekä epätoivo aiheuttaa päihde- ja huumeongelmia. Aineriippuvuus on Ecuadorin alkuperäisvähemmistöillä vallitseva epidemia, jonka kitkemiseen tarvitaan merkittäviä muutoksia hallinnolliselta taholta. Ongelma on laajamittainen ja periytyy sukupolvelta toiselle. Avun täytyy keskittyä perheisiin, sillä kierteen voi purkaa uuden sukupolven kautta. Ennen kaikkea lapsien kotielämään, koulutukseen ja identiteetin löytämiseen täytyy panostaa ja muodostaa lapselle tukiverkosta, kun sellaista ei kotoa löydy. Huomioimatta tätä ongelmaa ja sen vaikutuksia yhteisöön on erittäin hankala löytää oikea lähestymistapa avun tarjoamiseen. Sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää nähdä elämä paikallisen yhteisön näkökulmasta eikä länsimaalaisen linssin läpi.

Oman kulttuurin edustamisessa ei tietenkään ole mitään väärää ja esimerkiksi lapsien kanssa on hauska tapa harjoittaa vuorovaikutustaitoja muun muassa suomalaisten lastenlaulujen ja leikkien kautta. Silti on tärkeä huomata, että tavoitteena on palvella oman kulttuurin sijaan paikallista. Tärkeämpää on antaa paikalliselle kulttuurille suurempi huomio. Länsimaalaisista odotuksista ja tottumuksista on luovuttava ja antaa tilaa uudelle kulttuurille. Kun paikalliselle elämäntavalle ei anna tilaa jää paitsi paljosta, eikä voi tehokkaasti kehittää yhteisöä. Matkasta voi liian helposti väärällä asenteella kärjistyä itsekäs turistimatka, jolla haetaan Instagram-tykkäyksiä ja jännitystä omaan elämään.

Avun antaminen alkaa kunnioituksesta ja kuilujen kaventamisesta.

Teksti ja kuvat: Samuel Smith

Kehitysyhteistyötä käsittelevän juttusarjan ensimmäinen osa löytyy täältä!

Los Angeles tiivistettynä

Marraskuun loppupuolella vuonna 2019 päätimme isäni kanssa lähteä äkkilähdöllä Los Angelesiin. En itse ikinä ole lähtenyt vain 3 päivän varoitusajalla toiselle puolelle maapalloa, mutta se oli nyt menoa. Lentomme lähti aikaisin aamulla kohti Englannissa sijaitsevaa Gatwickin kansainvälistä lentoasemaa ja siitä jatkoimme Los Angelesiin. Lentämiseen meni noin 14 tuntia. Saavuttuamme vuokrasimme auton ja lähdimme hotellille, joka sijaitsi melkein keskustassa ja näin olen kulkeminen sujui nopeasti ja vaivattomasti.

Los Angeles eli LA , the City of Angels on siis kaupunki Kalifornian osavaltiossa Yhdysvalloissa. LA on väkiluvultaan toiseksi suurin kaupunki New Yorkin jälkeen. Se on tunnettu erityisesti sen yhdesta kaupunginosasta, Hollywoodista. Hollywood on maailmalla tunnettu elokuvastudioista, sekä sielä asuvista monista julkisuuden henkilöistä. Eniten kuitenkin odotin näkeväni Hollywoodissa sijaitsevan kuul uisan valkoisen kyltin, sekä Hollywoodin keskustassa sijaitsevan Walk of fame kävelykadun.

Ihmiset olivat todella mukavia ja aina positiivisia. Kaikki hymyilivät toisilleen ja keskustelivat keskenään, hieman eri meininki mitä Suomessa näkee. Los Angeles on myös kaupunki jossa elää paljon kodittomia ihmisiä, joka katukuvassa näkyi heti kun päästiin Hollywoodin ulkopuolelle, hieman keskustasta poispäin.

Kuuluisia hiekkarantoja kaupungissa ovat Venice Beach, sekä Los Angelesin piirikuntaan kuuluvan kaupungin Santa Monican laituri, sekä ranta. Kuuluisalla rannalla sijaitsevalla laiturilla onkin kuvattu monia elokuvia, sekä sillä sijaitsee suuri huvipuisto, sekä ravintoloita. Los Angeles tarjoaa loistavat shoppailumahdollisuudet, ja ostoskeskuksia löytykin melkein joka nurkan takaa. Beverly Hills on myös tunnettu sen ostoskeskuksita, sekä julkisuuden henkilöistä.

Matkallamme seurasimme myös jääkiekkoa eli NHL:ää, jota pelataan Yhdysvalloissa, sekä Kanadassa. Kävimme katsomassa pelejä Los Angeles Kingsin kotihallissa, sekä Anaheimissa Anaheim Ducksien Kotihallissa Honda Centerissä. Suosittelen matkakohdetta ihan jokaiselle, kun taas on mahdollista matkustaa. Paljon nähtävyyksiä, hyvää ruokaa, sekä ihania ihmisiä.

Teksti ja kuvat: Annika Luoto

Kehitystyö OSA 1 – Hyväntekeväisyysturismin haitalliset vaikutukset

Yhä useammalla nuorella herää kutsumus matkustaa tai muuttaa ulkomaille kehitystyön pariin yhteisöihin, joissa sitä kiperästi tarvitaan. Kehitystyössä voidaan auttaa ihmisiä, jotka ovat kriittisessä hätätilassa tai kokevat pitkäaikaisia haasteita. Monelle kyseessä on kokemus, jonka kautta voi testailla omia rajojaan poistumalla hyvinvointivaltion turvallisesta kuplasta. Kehitystyö tarjoaa tavan nähdä eri kulttuurien kauneutta ja karuutta ainutlaatuisesta näkökulmasta sekä oppia sen kautta maailmasta ja itsestään. Oma yhteyteni kehitystyöhön polveutuu vanhemmiltani, jotka ovat asuneet eri puolilla Afrikkaa auttamassa erilaisia yhteisöjä. Lisäksi vietin aikaa Kichwa intiaanien parissa Ecuadorissa kesällä 2019, jossa sain oppia paljon ihmisten auttamisesta ja eri kulttuurien ymmärtämäisestä. Viimeisen kahden vuoden aikana näkemykseni kehitystyöstä on myös huomattavasti muuttunut, sillä ymmärrykseni on avartunut myös sen mahdollisista haittavaikutuksista paikallisiin yhteisöihin.

Kehitystyö tarjoaa matkailijalle ainutlaatuisia ja arvokkaita kokemuksia. Kuitenkin sen perimmäinen tarkoitus on palvella ihmisiä ja yhteisöjä, joihin se on kohdistettu. Muutoin muodostuu hyväntekeväisyysturismin ilmiö, jossa rahastetaan naiivia matkailijaa ja luodaan illuusio työn arvokkuudesta. Matkailijalle tulee mielihyvää tehdystä matkasta ja henkilön lähettänyt taho hyötyy tästä rahallisesti. Paikalliseen yhteisöön on harvoin pitkäaikaista hyötyä tämän kaltaisesta turismista ja usein haittavaikutukset jopa mitätöivät työn jäljen.

Ollessani Ecuadorissa edellinen ryhmä amerikkalaisia, jotka vierailivat kylässä, olivat jättäneet taaksensa neljän päivän vierailusta huolimatta kolme jätesäkillistä roskia. Tällainen länsimaalaisessa kulutusyhteiskunnassa tavallinen tuhlaaminen ei ole asiallista viidakossa, jossa resursseista on pulaa puhumattakaan toimivasta jätehuollosta. Roskien seassa oli lisäksi useampi pari lähes uudenveroisia kenkiä, joita oli käytetty vain muutaman päivän vierailun ajan. Samaan aikaan suurin osa kylän lapsista kulkee paljain jaloin. Tällöin herää kysymys oliko ryhmän muutaman päivän vierailusta hyötyä kylälle, kun siitä aiheutui lähes enemmän haittaa. Amerikkalaisryhmän Instagram-julkaisuista sai kuvan, että annettu apu oli kylälle korvaamatonta. Tällöin ryhmän matkasta yksinkertaistui joissain määrin itsekäs performanssi.

Lisäksi on äärimmäisen tärkeää, että kehitys on kestävää tavalla, jolla yhteisö ei jää riippuvaiseksi annetusta avusta. Kuinkahan moni yhteisö on nyt kriittisessä tilassa, kun koronapandemia on pysäyttänyt kansainvälisen matkustamisen ja apuriippuvaiset yhteisöt eivät selviä itsekseen. Miten esimerkiksi pärjäävät lapset, joiden orpokoteja hoitavat viikoittain vaihtuvat kehitysaputuristit ja heidän tuomansa pääoma.

Kehitystyöstä voi kuitenkin olla mieletöntä apua myös yhteisöille, kun ymmärtää ensin sen mahdolliset haitat ja kuinka välttää niiden aiheuttamista. On tärkeää myös sisäistää, ettei työn hedelmä ole aina välittömästi näkyvää, eikä sen kosmeettisuutta voi välttämättä esitellä sosiaalisessa mediassa. Kehitystyöstä ei voi tehdä performanssia, jolla syötetään omaa egoa luomalla positiivista huomiota, sillä se vaikuttaa oikeiden yhteisöjen hyvinvointiin. Aito ja kestävä kehitys kestää vuosia saavuttaa ja vaatii kärsivällisyyttä.  Vapaaehtoismatkoja järjestäviä tahoja kohtaan kannattaa ensikäteen olla kriittinen ja selvittää, ovatko niiden tavoitteet pohjimmiltaan kyyniset. On hyvä selvittää, mihin matkaan käytetty raha oikeasti menee ja minimoida välikädet. Matkalle voi lähteä puhtaalla omatunnolla ottamalla selvää, että vapaaehtoistyöstä on autenttista apua yhteisölle.

 

teksti ja kuva Samuel Smith

 

Miltä näyttävät tapahtumat poikkeusaikana? 

Viimeisen puolen vuoden aikana tapahtuma-ala on kokenut suuria muutoksia. Koronapandemian alussa tapahtumat joko peruttiin kokonaan tai siirrettiin myöhemmäksi, mutta kevään edetessä vaihtoehtoisia muotoja muun muassa konserteille alkoi ilmestyä. Näitä ovat esimerkiksi netistä livenä katsottavat konsertit ja normaalia pienemmille yleisöille järjestettävät tapahtumat.

Netistä katsottavia konsertteja olen huomannut kesän ja syksyn aikana kahdenlaisia. On järjestetty sellaisia konsertteja, joissa liveyleisöä ei ole paikalla ollenkaan ja katsojat nauttivat konsertista streamauspalvelun kautta. Lisäksi on järjestetty sellaisia konsertteja, joissa liveyleisöä on stream-yleisön lisäksi paikalla rajallinen määrä. Hyvä puoli streamattavissa konserteissa katsojien näkökulmasta on se, että niihin voi osallistua kotoa käsin ja myös liput niihin ovat halvempia kuin perinteisiin konsertteihin.

Streamattaviin konsertteihin liittyy kuitenkin myös omat ongelmansa. Sen lisäksi, että oman internet-yhteyden kanssa saattaa tulla ongelmia, myös nettisivut, josta konserttia näytetään saattavat kaatua kokonaan. Kaikissa streamatuissa konserteissa joita olen katsonut on kuitenkin ollut mahdollisuus katsoa konsertti vielä jälkeenpäin, joten tällaisen tilanteen sattuessa lippuun laitettu raha ei ole mennyt kuitenkaan täysin hukkaan.

Myös perinteisiä konsertteja on alettu taas järjestämään. Suuri osa näistä on keväältä siirrettyjä konsertteja. Näissä osallistujamääriä on rajoitettu ja monesti osallistujille on järjestetty myös omat pöydät turvavälien takaamiseksi.

Monien muiden artistien tapaan SANNI siirsi kevään kiertueensa muutamilla muutoksilla syksylle. Esimerkiksi Helsingin Tavastialla olisi alunperin nähty artistilta kaksi loppuunmyytyä keikkaa, mutta ne päädyttiin jakamaan kuuteen osaan. Lipun ostaneet saivat sähköpostiinsa ohjeet lipun päivittämiseen ja mahdolliseen palauttamiseen.

Myös artistin Tampereen Pakkahuoneen konsertti jaettiin kahteen osaan. Pakkahuoneella yleisöllä oli mahdollisuus istua pöytien ääressä tai olla perinteiseen tapaan seisten lavan edessä. Omaa pöytäpaikkaa ei täytynyt varata etukäteen toisin kuin joissakin viimeaikaisissa tapahtumissa on täytynyt tehdä. Konsertissa ei ollut maskipakkoa, mutta maskin käyttöä suositeltiin ja osa sitä käyttikin. Ennen keikan alkua tilassa myös kuului ja näkyi useaan otteeseen muistutus konsertin turvaohjeista.

Se, että tapahtumia on taas pystytty järjestämään edes jossain muodossa on erityisen tärkeää niin tapahtuma-alan työntekijöille kuin kulttuurin ystäville. Vaikka tällä hetkellä järjestettävät tapahtumat eivät täysin vastaakaan tapahtumia joihin olemme tottuneet, ovat ne silti tuoneet jonkinlaista normaaliuden tunnetta tähän syksyyn.

teksti: Ella-Roosa Mäkinen

kuva: Pixabay

VMAS-gaalan Kohokohdat: Pandemiavuosi yllätti positiivisesti! 

Musiikkimaailman yksiin merkittävimpiin palkintogaaloihin kuuluu MTV:n “Video Music Awards” tai lyhyemmin “VMAS”, jossa palkitaan vuoden kuumimmat artistit ja musiikkivideot. Tänä vuonna erikoisjärjestelyistä huolimatta tapahtuma pidettiin elokuussa ja siitä onnistuttiin tekemään yhtä spektaakkelimainen kuin aina ennenkin. Keke Palmerin juontama tapahtuma pidettiin tänä vuonna New Yorkissa ja korona pandemian vuoksi paikalla ei ollut lainkaan liveyleisöä. Yhdentoista pääesityksen joukosta pystyi bongailemaan suurimmat kansainväliset nimet.

Ensimmäisen esiintyjän kunnian sai The Weeknd, joka on “Blinding Lights” kappaleellaan täysin dominoinut hittilistoja. R&B laulaja esitti kyseisen kappaleen suurenmoisesti pilvenpiirtäjän huipulta helikopterin kuvaamana. Ilotulitteiden siivittämä esitys oli todellakin räjähdysmäinen myös hienoine valoesityksineen. Ensimmäisestä esityksestä huolimatta oli hankala uskoa, että kukaan onnistuisi enää tekemään paremmin, mutta ilta kätki itseensä vielä monta yllätystä.

Seuraavana vuorossa olikin hip hopin valloittanut sympaattinen DaBaby, joka esitti kolme singleään. Esityksessään räppäri otti kantaa Black Lives Matter liikehdintään laulamalla poliisisauton takaistuimesta käsin, samalla kun taustalla näkyy palava kaupunkikuva. Esitys oli tuoreelle artistille tärkeä ja hän todellakin otti siitä kaiken irti.

Miley Cyrus jatkoi esittämällä “Midnight Sky” kappaleen ja onnistui rouhealla äänellään ja minimalistisella lavastuksella suorittamaan upean esityksen. Moni Cyruksen uran kohutuimmista hetkistä sijoittuu VMAS lavalle ja artisti viittasikin esityksessään “Wrecking Ball” kappaleeseen hänen keinuessa diskopallosta. Cyruksen jälkeen lavalle nousi Maluma ja myöhemmin BTS, jotka esittivät kukin omat hittikappaleensa edustaen maailmaa nopeasti valloittavia reggeaton ja k-pop genrejä.

Kenties illan odotetuin esitys oli pop-pioneeri Lady Gagan ja Ariana Granden. Kaksikko oli samalla eniten palkituimpia artisteja heidän äärimmäisen suositun “Rain On Me” kappaleen ansiosta. Gaga potkaisi esityksen käyntiin “Chromatica II” ja “911” kappaleilla ja myöhemmin toi lavalle Ariana Granden esittämään “Rain On Me” ja “Stupid Love” kappaleet Gagan uudelta “Chromatica”-levyltä. VMAS lavalta jo ennestään tuttu Gaga piti jälleen erinomaisen esityksen ja tuttua tyyliänsä mukaillen toi lavalle paljon yksityiskohtia ja taustatanssijoita. Erikoisuutena kaksikko piti koko esityksen ajan hengityssuojaimia, ottaen kantaa maskien käytön tarpeellisuuteen korona pandemian aikana.

Vauhdikkaan esityksen jälkeen tunnelmaa hidasti JP Saxen ja Julia Michaelsin piano duetto kappaleesta “If The World Was Ending”. Kuvankaunis esitys sijoittui New Yorkin tyhjentyneille kaduille ja toi suloisuudellaan lohtua kaaoksen keskelle.

Doja Cat piti erinomaisen esityksen “Say So” ja “Like That” kappaleistaan. Rap kaunotar pukeutui retrofuturistisessa esityksessään Nicki Minajia muistuttavaan asuun, joka kauniisti valaistui muun lavastuksen ja taustatanssijoiden mukana tarjoten illan yksiä visuaalisesti kiinnostavimpia esityksiä.

Juontaja Keke Palmer piti värikkään esityksen “Snack” kappaleella ja CNCO tarjosi lisää latinomusiikin lämpöä “Beso” kappaleella, jonka jälkeen ikoninen Black Eyed Peas-yhtye astui lavalle huipentaakseen illan. Räpveteraanit esittivät uudelta “Translation” levyltään “Vida Loca” kappaleen Tygan ja Nicki Jamin tähdittäminä. Yhtyeen keulakuva Will.i.am keskeytti esityksen kiittääkseen BLM protestoijia, jonka jälkeen he siirtyi laulamaan megahittiä ja eskapismin tunnuslaulua, “I Gotta Feeling”-kappaletta.

Ilta oli täynnä musiikkia, pukuloistoa ja räväkkäitä valoja, eikä tempoon tullut hidastuksia lainkaan sen aikana. Vaikka moni viimeisen vuoden merkittävimmistä artisteista jäi näkemättä, niin valitut esittäjät loivat hyvän yleiskuvan vuoden kovimmista nimistä ja hiteistä. Erikoisjärjestelyt sujuivat moitteetta, eikä liveyleisön puuttuminen vaikuttanut negatiivisesti illan tunnelmaan. Yleisesti olin yllättynyt illan tasokkuudesta ja monipuolisuudesta. VMAS oli monelle tapa paeta maailman sekasortoista tilannetta ja keskittyä jokaista yhdistävään tekijään, musiikkiin. Ilta oli pakattu intohimolla, positiivisuudella, yhdessäololla ja rakkaudella.

teksti: Samuel Smith

kuva: MTV 

Esittelyssä Yhdysvaltojen ensisijaiset presidenttiehdokkaat

Tämän syksyn yksi polttavimmista poliittisista tapahtumista on ehdottomasti Yhdysvaltojen presidentinvaalit. Ympäri maailmaa vaaleja seuraakin lukemattomia silmäpareja niin hyvässä kuin huonossa – mediassa ilmenee sensuuria ja valeuutiset ovat todellinen uhka vaaleille. Myös Suomessa on seurattu vaaliväittelyjä ja muita tärkeitä tapahtumia. Tässä jutussa esitellään kaksi pääehdokasta: toiselle kaudelle pyrkivä Donald Trump ja paljon politiikassa esiintynyt Joe Biden.

Donald Trump on 74-vuotias Yhdysvaltain 45. presidentti, yritysjohtaja, miljardööri sekä esimerkiksi televisiopersoona. Hän edustaa republikaanipuoluetta ja on nyt siis ehdolla toiselle presidenttikaudelleen. Trump pohti asettuvansa ehdokkaaksi jo ennen edellisiä presidentinvaaleja ja pyrkikin ehdokkaaksi vuonna 2000 reformipuolueelle. Hän kuitenkin jätti kampanjansa kesken tuolloin.

Trump on kiistelty persoona ja useiden ihmetykseksi osittain mediatemppujen avulla tuli valituksi oikeistopopulististen aatteidensa kanssa presidentiksi. Hänen politiikkansa ydin aiemmissa vaaleissa oli saada Yhdysvalloille mahtiasema takaisin ja näissä vaaleissa sitten säilyttää Amerikka suurena. Hänen politiikkaansa kuuluu vahvasti talous ja sen ylläpitäminen luomalla uusia työpaikoilla ja hän talouspoliittisesti kannattaa alhaisia veroja. Trump halusi myös asettaa kauppapakotteita. Hän on vahvasti maahanmuuttokriittinen ja ylipäätään harjoittaa hyvin erilaista politiikkaa muun muassa sosiaaliturvan suhteen kuin häntä edeltänyt Barack Obama oli Yhdysvalloille rakentanut.

Mielenkiintoista on, tulevatko koronan vaikutukset Trumpin toiselle kaudelle olemaan valtavat. Trump hoiti koronan käsittelyä lähinnä vähättelemällä asiaa ja lopuksi sairastui itse. Voi olla, että vakava pandemia ja sen hillitsemiseen liittyvät puutteelliset toimet horjuttavat luottamusta presidenttiin. Toisaalta on mahdollista, että populismi toimii ja on suosiossa vaikeina aikoina.

Joe Biden on 77-vuotias entinen Yhdysvaltojen demokraattipuolueen senaattori ja Barack Obaman varapresidentti. Biden on siis demokraattipuolueen ehdokas ja hän on ollut mukana Yhdysvaltojen politiikassa hyvin pitkään ja on myös pyrkinyt kahdesti aiemmin ehdokkaaksi, mutta keskeytti molemmilla kerroilla kampanjansa.

Biden on helppo nähdä vähemmistöjä kohtaan hyväksyvämpänä kuin Trump ja useiden ihmisten asioilla olevana ehdokkaana. Biden puolestaan uskoo maahanmuuton tukevan Yhdysvaltojen taloutta ja kannattaa kattavampaa sosiaaliturvaa sekä esimerkiksi ilmaisia opintoja. Bidenin politiikka ei ole kenties yhtä radikaalia ja ydin hänen politiikassaan on se, että huolehditaan toisista.

Mielenkiintoista hänen ehdokkuudessaan on hänen ikänsä ja ongelmalliset sekä hieman oudot sanalliset heitot. Hän on vanhempi kuin Trump ja osalle äänestäjistä tämä voi olla suurikin tekijä. Herää kysymys, onko lähemmäs kahdeksankymppinen liian pihalla tästä maailmasta? Ei välttämättä, mutta siinä vaiheessa, kun pyrkii presidentiksi, saattaa ikä olla muutakin kuin vain numero. Bidenin ongelmalliset lausahdukset voivat myös olla vaikuttava tekijä valituksi tulemiseen. Toisaalta molemmat presidenttiehdokkaat ovat päästäneet suustansa sammakoita.

Teksti: Veera Naumanen

Varusteleka – Suomen kierrätystalousjätti ja kannanottaja

“Me olemme hyvien puolella” on Varustelekan motto ja ainoa eettinen arvo, johon yritys lupaa sitoutuvansa. Sama lause toistuu jokaisessa mahdollisessa välissä.

Kun liikkeeseen astuu sisään, katse kiinnittyy ensimmäisenä punaisella värillä alleviivattuun tekstiin:

“Varusteleka on hyvien puolella.”

Alla oleva ja pienemmällä fontilla kirjoitettu teksti selittää, että Varusteleka haluaa kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän. Siksi se panostaa kiertotalouteen, ylijäämän käyttämiseen ja omien tuotteiden kestävyyteen. Samalla teksti kannustaa hyppäämään yrityksen mukana hyvälle puolelle. Samken Yrittäjyyskurssi kävi opettaja Pentti Koiviston johdalla tutustumassa yrityksen toimintaan, ja samalla Notion toimituksessa selvitettiin, mistä oikeastaan on kyse.

Varusteleka ei ole vain yritys. Se on erottuva kannanottaja, joka ei pelkää sanoa asiaansa suoraan. Huumoria ei puutu matkasta, mutta tärkeisiin asioihin ei viitata välinpitämättömästi kintaalla. Kun yritys sanoo olevansa hyvien puolella, se tarkoittaa sellaista toimintaa, joka tekee hyvää. Puolueettomuus, paikallaan seisominen tai sivusta katsominen ei ole tekemistä, joten sitä Varusteleka ei harrasta.

Kierrätystalousjätin maineen saanut Varusteleka on vanhemmalle sukupolvelle tuttu, mutta nykyinen nuoriso ei ole siitä kovin tietoinen, ellei ole tekemisissä armeijan kanssa. Yritys myy esimerkiksi armeijan ylijäämätavaraa, joka muuten olisi joutunut hävitettäväksi. Heillä on myös kolme omaa brändiä, joiden alle he tekevät vaatteita ylijäämäkankaista, joita he ostavat armeijalta. Yritys mainostaa itseään Euroopan suurimpana kiertotalousjättinä.

Särmä TST on yksi Varustelekan omista tuotemerkeistä ja sen tuoteryhmään kuuluu enimmäkseen armeijavarustetta. Vapaa-ajan varusteisiin ja vaatteisiin kohdistuvat kaksi muuta merkkiä, Särmä ja Terävä.
Helsingin myymälän yhteydessä toimii baari Sotima. Sen avulla ei ole tarkoitus tuottaa voittoa, vaan olla kohtaamispaikka asiakkaille. Riittää, että baari tuottaa omien kulujensa verran.

Tavanomaiseksi yritykseksi Varustelekaa ei voi kuvailla. Räväkkä ja persoonallinen ilmaisullinen tyyli puhuttelevat muitakin kuin pelkästään heidän asiakaskuntaansa. Tämä on johtanut niin Julkisen sanan neuvoston huomautukseen kuin nousseeseen huomioon ja erinomaiseen markkinointiinkin. Tämä yritys on monia kertoja tanssinut hyvän maun ja katastrofin rajalla, mutta sen se on tehnyt tasapainossa.

Hyvä onni on voinut olla pelkkää sattumaa, mutta lujasti yritys on aina pysynyt omassa kannassaan ja perustellut tekonsa. Varustelekan kiertotalousvastaavan Olli Rauhalan mukaan yritys saa edelleen jatkuvasti asiattomia ja naurettavia kommentteja toiminnastaan, mutta paljon kokeneena yrityksenä se ei näytä olevan heidän tärkein murheensa juuri nyt.

Varusteleka on jakanut mielipiteitä kahteen ääripäähän. Poikamaisella ja rivolla huumorilla on ollut tekemistä asian kanssa, jota yritys on tuonut julki markkinoinnissaan, postauksissaan sosiaalisessa mediassa sekä tavaroidensa kuvauksissa. Esimerkiksi vaimonhakkaajapaidoiksi kutsutut valkoiset miesten hihattomat paidat ovat edelleen myynnissä, vaikka nimike meni Julkisen sanan neuvoston käsittelyyn asti. Paidat menivät vielä tarkastelun läpi, mutta kansanmurhapareteista he saivat huomautuksen.

Varsinkin yrityksen vanhemmasta toiminnasta paistaa läpi maskuliinisen ja rivon miehen stereotypian yllä pitäminen. Huumori on ollut railakasta ja hieman ajattelematonta joitakin ihmisryhmiä kohtaan, mutta tämän toivotaan kuitenkin väistyvän pikkuhiljaa.

“Sellainen on enemmän vanhaa Varustelekaa. Kun olimme pieni yritys, teimme sitä mitä mieleen sattui tupsahtamaan. Nyt isommaksi kasvettuamme olemme tarkkailleet julkaisukieltämme ja -muotoamme hieman enemmän”, Olli Rantala tuumaa korostaen, että kyseessä on hänen oma mielipiteensä eikä yleinen Varustelekan kanta.

“Emme pyri ajamaan mitään tiettyä aatetta myynnillämme. Emme siis ota niin suurelta osin huomioon sitä, miten julkaisumme muihin vaikuttavat.”

Kuitenkin heidän mottonsa kuuluu: “Olemme hyvien puolella.”

Lause ei jää pelkiksi kirjaimiksi ilmaan tai henkäyksen aiheuttamaksi ilmanvireeksi, vaan se näkyy myös käytännössä. Varusteleka kompensoi hiilijalanjälkensä, toimii kiertotaloudellisesti ja panostaa kestävyyteen. Näin ollen se toimii samalla muiden yritysten edelläkävijänä, koska tämän päivän yritysten hirmuinen talouskasvun ainainen tavoitteleminen halvimmin mahdollisin keinoin ei tule kannattamaan ilmastokriisin aikana.

Ympäristöystävällinen toiminta ei ole ainoa konkreettinen esimerkki hyvän teosta. Saatuaan kritiikkiä vaimonhakkaajapaidastaan yritys vakuutteli, ettei tämä ole heidän suosionosoituksensa perheväkivallalle. Pisteen he laittoivat perusteluilleen antamalla vaimonhakkaajapaitojensa tuotosta 50 % Ensi- ja turvakotien liiton perheväkivallan vastaista toimintaa tukemaan.

Vaikka Varustelekan julkaisukieli on ollut hyvin radikaalia, ei heidän päätarkoituksensa ole tuottaa negatiivista energiaa. Heillä on oma tyylinsä, ja sananvapaus kuuluu lakiin. Jos päätarkoitus on hyvä, kannattaako silloin tarttua pieniin yksityiskohtiin? Vastaus riippuu täysin ihmisen yksilöllisestä tavasta määritellä käsite hyvä.

Hallimainen liiketila elävöityy sisustuksellaan. Jeeppi seisoo keskellä liikettä ja moottoripyörä ottaa asiakkaat vastaan eteisessä.

 

Teksti: Elli Kuoppala

Kuvat: Santeri Seitsalo

Mitä roskaa nyt taas?

Aina, kun tv:ssä välähti mainoksia uudesta tai käynnissä olevasta Big Brother –kaudesta, ajattelin sen olevan roskaa, johon kukaan itseään kunnioittava ihminen ei käytä minuuttiakaan päivästään. Edelleen tiedostan sen ehkä menevän edellä mainittuun kategoriaan. Nyt kuitenkin nautin siitä.

Big Brother oli aina ohjelma, jota vanhempani kielsivät minua katsomasta, ja jota salaa kuitenkin kurkin isosiskoni katsoessa sitä. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, miksi ohjelma ei saanut kannatusta perheessäni ja olen ihan tyytyväinen vanhempieni valintaan. Minulle kuitenkin muovautui käsitys, että se on täysin roskasarja, enkä myöhemmin edes halunnut katsoa sitä. Viime vuonna, kun ohjelma palasi jälleen ruutuun, asenneongelmani oli vahvistunut entisestään. Pidin sitä vieläkin pahempana roskasarjana enkä voinut käsittää, miksi joku maksaa siitä, että saa katsoa talon touhua jokaisena aikana vuorokaudesta.

Tänä syksynä päätin selättää asenneongelmani ja ajattelin, että annan sarjalle mahdollisuuden, jotta edes tiedän, mistä syystä arvostelen sitä. Jo ensimmäinen jakso yllätti – paikalle ei saapunutkaan pelkästään pinnallisia somejulkkiksia. Ohjelmaan tuli henkilö toisensa jälkeen tavallisia ihmisiä tavallisista taustoista. Se oli ensimmäinen huomioni ohjelmasta uusin silmin. Henkilöt välittävät telkkariin yllättävän aitoa ja tavallista kuvaa itsestään.

Aloin seuraamaan sarjaa enemmän psykologisesta näkökulmasta. Ihmisten erilainen käyttäytyminen kiehtoo valtavasti ja persoonat, joista en henkilökohtaisesti pidä, tuovat sarjaan kuitenkin tapahtumia. Se yllätti, että talossa on yllättävän tylsän oloista. Heilläkö ei olekaan koko ajan järjestettyä alkoholinhuuruista toimintaa ja kauheaa draamaa keskenään? Viikkotehtävät ovat yllättävän ainutlaatuisia ja aikaa vieviä eikä todellakaan pelkästään draamaa ja bileitä. Huomasin, että välillä jopa turhauduin siihen, ettei sarja ollutkaan yhtä draamapitoinen kuin olin kuvitellut sen olevan.

Myöhemmin minulle kuitenkin selvisi, että tämä kausi on ilmeisesti kesympi kuin aiemmat. Etenkin sarjan alkupuolelta 2010-luvulle Big Brotherissa on ilmeisesti nähty huomattavasti enemmän alkoholia ja sen seurauksia. Nyt siis herää ajatus – jos sarjaa halutaan katsoa viihtymisen merkeissä ja jos tämän sarjan viihdearvo on lisääntynyt juhlimisen myötä, niin miksi tällä kaudella ei ole ollut läheskään yhtä paljon juhlia? Jatkuvasti ilmaisten koostejaksojen juonnoissa kehotetaan ostamaan Ruutu-palvelusta maksullinen 24/7-ohjelma, josta voi seurata talon tapahtumia koko ajan, mutta katsojien keskustelun perusteella riittävän viihdyttäviä tapahtumia on huomattavasti vähemmän kuin aiempina kausina. Tämän voi osaltaan käsittää jopa katsojien huijaamisena.

Ylipäätään Big Brotherin kaupallisuus on yllättänyt. Ilmaiset koostejaksot ovat totta kai leikattu siten, että haluaisi nähdä kaikkien tapahtumien vaiheet, mutta kun olen 24/7-versiota katsonut, niin tapahtumat ovatkin yllättävän tylsiä ja leikkaukset ovat onnistuneita niiden saadessa tapahtumat vaikuttamaan mielenkiintoisemmilta kuin ne todella ovat. Talossa on myös huomattavan paljon tuotesijoittelua, mikä ainakin aluksi häiritsi ensikertaa sarjaa katsoessani.

Big Brother on kuitenkin kiinnostavaa seurattavaa, kun asukkaita oppii ohjelman edetessä vähän tuntemaan ja ohjelman voi ajatella jonkinlaisena psykologisena kokeena. On mielenkiintoista seurata, hajoaako jonkun pää ja miten he toimivat tai käsittelevät tunteitaan suljettuna ulkomaailmasta. On myös erityistä, miten yksikin sanottu lause tai tehty teko saattaa vaikuttaa henkilön pärjäämiseen kilpailussa niin talon asukkaiden kesken kuin yleisön suosion saamisessa.

Ymmärrän, että sarjan katsominen vaatii paljon ennakkoluulottomuutta tosi-tv -sarjoja kohtaan, mutta uskon, että ennakkoluulojen karistamisen jälkeen nämäkin sarjat voivat tuottaa hyvinkin paljon viihdettä sen katsojille. Myös arvostus asukkaita kohtaan nousee heti, kun huomaa miten osa jatkuvasti menee mukavuusalueensa ulkopuolelle. Yksi piirre on kuitenkin ylitse muiden – mitä vaan voi talossa tapahtua ja nämä huomiot voivat olla vanhentuneita sarjan kuluessa.

Teksti: Veera Naumanen

Tampereesta nousemassa Pohjoismaiden uusi kongressi- ja tapahtumakeskus? – Kaupungin uusin hotelli tuo lisää syitä matkustaa Tampereelle

 

 

Uusin lisäys kohoavaan Tampereen on paraatipaikalla sijaitseva Marriotin hotelli.(kuva: Samuel Smith)

Monelta tamperelaiselta on saattanut jäädä huomaamatta keskustan kupeeseen vaiteliaasti noussut uusi maailmanluokan hotelli. Tampere-talon välittömään yhteyteen keväällä avattu Courtyard by Marriott Tampere nimensä mukaan palvelee kansainvälistä hotellibrändiä. Uusi hotelli täydentää kaupungin hotellihuone vajetta 229 huoneella ja tuo monipuolisuutta keskustan majoitusvaihtoehtoihin. Itse rakennus on maineikkaan arkkitehtuuritoimisto ALAn käsialaa, joka tunnetaan mm. Helsingin keskustakirjasto Oodista, sekä Kristiansandin Konserttitalo Kildenistä.

Hotelli sulautuu ympäristöönsä niin hyvin, että ulkopaikkakuntalaisena voisi luulla hotelli olleen aina osa Tampere-taloa. (kuva: Samuel Smith)
Norjassa sijaitseva konserttitalo Kilden on myös tunnetun arkkitehtitoimisto ALAn käsialaa. (Kuva: ALA Architects)

Arkkitehtuuriltaan rakennus pysyy hillittynä, mutta mielenkiintoisine yksityiskohtineen kokonaisuudesta on saatu laadukkaan oloinen. Hotellia ei ole suunniteltu korostuvan merkittävästi katukuvasta, vaan arkkitehtuurilla pyritään luomaan siitä Tampere-talon kanssa sulautuva kokonaisuus. Tämä lähestymistapa elävöittää Tampere-talon ympäristöä ja korostaa ikonisen rakennuksen arkkitehtuuria. Rakennukset täydentävät toisiaan ja ne luovat yhdessä massiivisen tuntuisen kokonaisuuden siitä huolimatta että, kumpikaan rakennuksista ei ole välttämättä erityisen korkeita. Muotoilultaan sälemäiset betonielementit leikittelevät päivänvalolla muodostamalla erilaisia varjoja auringon paistaessa eri suunnista. Tämä yksityiskohta tuo muutoin melko pelkistettyyn julkisivuun särmikkyyttä ja elävyyttä, joka näyttää myös erilaiselta eri katseluetäisyyksiltä. Myös harmaalla säällä voi ihailla rakennuksen sommittelua ja ikkunoiden täsmällistä sijoittelua. Rouhea betoni ja moderni lasi korostavat toisiaan kauniisti ja tekee yleisilmeestä laadukkaan oloisen. Yksittäisenä rakennuksena sen ilmettä voi helposti sanoa liian pelkistetyksi, mutta kun ymmärtää sen tarkoituksen ympäristössään, niin yksinkertaisuus on imartelevaa. Tämä on oiva esimerkki siitä, kuinka onnistunut arkkitehtuuri voi myös olla yksinkertaista ja laimeaa.

Sälemäinen betonielementti leikittelee päivänvalon kanssa ja siten julkisivun ilme elää päivän- ja vuodenaikojen mukaan. (kuva: Samuel Smith)

Hotelli palveluineen vastaa myös Tampereen hotellivalokoimassa tavallista neljän tähden hotellia, eikä sinänsä tuo mitään mullistavaa. Tampere-talon välitön yhteys puolestaan tekee hotellista erinomaisen erilaisten tapahtumien ja konferenssien järjestämiseen, nostaen Tampereen asemaa kongressikaupunkina. Myös kansainvälisen hotellibrändin tarjoamat jäsenedut tuovat oman vetovoimansa. Pohjoismaiden vertailussa Tampereesta muodostuu, myös kansiareena-hankkeen avulla houkutteleva vaihtoehto erilaisten tapahtumien järjestämiseen ja Tampere-talon yhteyteen sijoitettu hotelli sinetöi tämän aseman. Kenties ainoana akillesjänteenä tälle kehitykselle on heikohkot lentoyhteyden Tampere-Pirkkalan lentoasemalta.

Tampereella tullaan näkemään tulevaisuudessa korkean profiilin kulttuuri- ja urheilutapahtumia uuden kansiareenan valmistuttua vuonna 2021. (kuva: SRV)
Kansainvälisesti tunnettu hotellibrändi houkuttelee vakioasiakkaita ja hyödyttää erityisesti kanta-asiakas ohjelmien jäseniä. (kuva: Samuel Smith)

Yksittäisenä hotellina Courtyard by Marriott Tampere ei välttämättä tuo kaupungille uudenlaisia palveluja, mutta se täydentää mukavasti Suomen kaipuuta kansainvälisistä hotellibrändeistä, sekä kehittää Tampereen seutua matkailu- ja investointikohteena.

Teksti : Samuel Smith

Uusi lukuvuosi, uudet kujeet

Nyt se on alkanut! Nimittäin lukuvuosi 2020–2021 pienellä koronahöystöllä koristeltuna.

Ensimmäinen jakso on jo lopputaputuksia vaille opiskeltu. Olemme päässeet näkemään, että maailma pyörii edelleen radallaan, ainakin suurin piirtein samoin kuin ennenkin. Viime lukuvuoden kevät takaraivoissamme jyskyttäen olemme ihan hyvässä suunnassa kohti lukiosta valmistautumista, kukin omassa vaiheessaan oman näköisellä reitillään.

Voinemme todeta, että jaksamisemme, stressin- ja ajanhallintakykymme sekä motivaatiomme ollessa melkoisella koetuksella, on positiivista päästä eteenpäin. Opiskelu jatkaa kulkuaan, syksyn kirjoitukset ovat jo käynnissä ja tulevaisuus lähestyy meitä yllättävän kovaa vauhtia epäilyttävän sumuverhon takaa. Vielä mennään ja vielä jaksaa.

Tänä syksynä ylioppilaskokeita kirjoittavat ovat opiskelleet etäopetuksessa jo melkein kaksi viikkoa. Loput opiskelijat saavat vielä jännityksellä odottaa, milloin tulee heidän aikansa jäädä kotiin opiskelemaan vai tuleeko ollenkaan.

Saamme nähdä vuoden edetessä pidemmälle, kuinka paljon koronavirus tulee lopulta järjestämään lukuvuottamme Sammon keskuslukiossa. Opiskelijoiden mielissä on jo ainakin syksyn ja keväänkin valmistujaisten järjestely, Vanhojen tanssien ja penkkarien toteutuminen. Vielä ei kannata stressata tapahtumatonta, mutta on hyvä ottaa huomioon erilaisten järjestelyjen mahdollisuus.

Maailma ei ole vielä pysähtynyt paikoilleen. Tehkäämme siis parhaamme. Se riittää ja on enemmän kuin tarpeeksi.

Tsempit ja hyvän onnen toivotukset jokaiselle opiskelijalle ja opettajalle!

 

Elli Kuoppala