Avainsana-arkisto: elokuva-arvostelu

Teinidraama Afterin liian kompleksi juoni tukahduttaa söpön rakkaustarinan

Uusi alku collegessa ja tulevaisuus edessä tarkasti mietittynä. Tessan  (Josephine Langford) opiskelutaival alkaa hyvin, mutta pian kuitenkin kuvioihin pyörähtää mukaan salaperäinen poika Hardin (Hero Fiennes-Tiffin), jonka myötä mikään ei ole enää niin varmaa. Tässä on lähes kaksituntisen After –elokuvan juoni hyvin tiivistettynä. Kuulostaa melko keskinkertaiselta teinidraamalta: ei mikään Oscarin arvoinen, mutta käypää viihdettä. Nähtyäni elokuvan trailerin ajattelin näin ja ostin liput. Kuitenkin jo puolivälissä jouduin pettymään, koska elokuva ei todellakaan ollut sitä mitä odotin.

After julkaistiin huhtikuussa 2019 ja sen ohjannut Jenny Gage. Elokuvan taustat poikkeavat melko paljon muista elokuvateattereissa esitetyistä teoksista, sillä tarina on saanut alkunsa verkkoyhteisöpalvelu Wattpadista. Siellä se oli ensin One Direction fanin, Anna Toddin, kirjoittama fanfiction, eli kuvitteellinen fanitarina. After -sarja nousi yhdeksi luetuimmista tarinoista palvelussa ja pian Todd teki sopimuksen kirjakustantamon kanssa.

Elokuva alkaa todella kepeästi siitä, kun hentoinen ja ujo lukutoukka Tessa siirtyy collegeen ja tapaa siellä kämppäkaverinsa sekä saa kutsun bileisiin, jossa tapaa Hardinin. Yllätykseksi selviää, että Hardin nauttii myös klassikkokirjoista. Elokuvassa referoidaan useaan otteeseen klassikkokirjailijoiden, kuten Jane Austenin ja Charlotte Bronten teoksia. Aluksi voi kuulostaa hyvälle idealle, ettei elokuva keskity ainoastaan teiniromanssiin. Kirjojen merkitys jää kuitenkin auki ja se tuntuu vain turhalle lisäykselle.

Elokuvan draaman kaaresta ei oikein ota selvää. Se on selvää, että teinielokuviin kuuluu paljon draamaa, mutta tässä se on aivan liian vaihtelevaa ja yliampuvaa. Tästä kyllä huomaa, että käsikirjoituksen on tehnyt melko nuori kirjoittaja. Kaiken lisäksi, teiniromanssin ohella selviää Hardinin vaikea isä-poikasuhde. Tämä jää kaiken muun ohella todella auki. Tarinankerronta on myös melko kömpelöä ja välillä tuntuikin kuin olisi katsonut lasten elokuvaa.

Elokuvasta ei ole saatu tarpeeksi selkeää kokonaisuutta. Draama kuuluu teinielokuviin, mutta Afterissa se ei pysy kasassa. Idealtaan elokuva on melko tavallinen teinidraama, mutta se yrittää erottua joukosta liian kompleksilla juonella ja lopulta lässähtää käsiin. Täytyy kuitenkin antaa pisteitä hyvästä tuotannosta, sillä elokuva oli kuvattu todella kauniisti ja äänimaisema oli miellyttävä.

Iida Vartiainen

Kuva: Finnkino

Avengers: Endgame, toisin sanoin tunteiden vuoristorata 

Marvelin elokuvauniversumin Infinity-saagan päätösosaa on odotettu vähintään Infinity war elokuvan lopusta asti. Jotkut jo aiemminkin. Pitkän odotuksen jälkeen toiveet ja epäilykset olivat suuria ja elokuvalta odotettiin todella paljon. Minä ainakin odotin. Ja onnekseni elokuva ei pettänyt.  

Itkua ja naurua. Vihaa ja rakkautta. Perhettä ja ystäviä. Tässä elokuvassa oli sitä kaikkea. Yhdessä kohtauksessa melkein jokainen vuorosana on hauska ja seuraavassa kahden ensimmäisen vuorosanan jälkeen kyyneleet valuvat jo poskilla. Joissain kohdissa tuntui siltä kuin vihaisi elokuvan tekijöitä ja seuraavassa he eivät voisi olla ihanampia.  

Kokonaisuudessaan elokuva kertoo ihmisistä, ihmissuhteista ja yhteistyöstä. Siinä käsitellään perheen ja ystävien tärkeyttä sekä sovinnon tekoa tärkeinä hetkinä. Elokuvassa käydään läpi kompromisseja, saavutuksia ja epäonnistumisia tai menetyksiä. 

Elokuvan käsikirjoitus oli hyvä ja vaikka elokuvassa on niin paljon hahmoja, se ei tuntunut sekavalta. Asiat selitettiin hyvin ja tarinaan sopivalla tavalla. Hahmot olivat suurimmalta osalta jakautuneet pienemmiksi ryhmiksi eri paikkoihin, kuten Infinity war -elokuvassakin oli tehty. Mielestäni se on todella toimiva ratkaisu, koska hahmoja tosiaan on niin monta.  

Hahmojen luonteenpiirteet tuotiin esille hyvin. Hahmojen toimintaa oli käsikirjoitettu uskottavasti ja se kuvasti heidän tunteitaan ja motiivejaan hyvin. Erityisesti muutaman hahmon väliset keskustelut olivat useissa kohtauksissa hyvänä koominen osa.  

Elokuva kesti kokonaiset kolme tuntia ja kaksi minuuttia. Se hirvitti aluksi. Pelotti olisiko se pitkästyttävä tai muuten tuntuisiko liian pitkältä. Kun elokuva sitten loppui, huomasin että se tuntui lyhyemmältä kuin monet puolentoista tunnin mittaiset elokuvat. Missään kohtaa ei tuntunut siltä, että joku kohtaus olisi turha.  

 

Nea Toijala

Carolista Captain Marveliksi

Marvelstudioiden elokuva Captain Marvel sai ensi-iltansa 6.3.2019. Ennen kuin olin nähnyt elokuvan ajattelin, että sitä voisi ehkä verrata kahteen eri DC comics:in tuotokseen: Superman-hahmoon ja Wonder Woman elokuvaan. Supermaniin siksi, että Captain Marvelin ja Supermanin voimat ovat hyvin samankaltaiset keskenään. Lisäksi molemmat ovat universuminsa vahvimpia sankareita.  

Elokuvana Captain Marvelia voisi verrata Wonder Woman elokuvaan, koska elokuvat ovat studioidensa ensimmäiset elokuvat naissupersankarista. Ero, joka näiden kahden välillä näkyy suurimpana liittyen aiheeseen naishahmot, on suuri. Wonder Woman elokuvassa alleviivattiin sitä, että päähenkilö on nainen. Captain Marvelissa sen sijaan asian vain annettiin olla. Minä pidän enemmän Captain Marvelin tavasta.  

Captain Marvel kertoo tarinan Carol Danversista. Elokuvan alussa hän on avaruudessa Kreesivilisaation kotiplaneetalla. Hän on Kreesotilas, mutta hän näkee kuin näkyjä itsestään jossain aivan muualla. Erään tehtävän päättyessä huonosti hän onnistuu pakenemaan ilkeiltä Skrulleilta. Pakokapselillaan hän päätyy suoraan Maahan. Siellä hän tapaa nuoren agentin Nick Furyn. Maahan Carolia seurasi muutama Skrull soturi. Furyn kanssa Carol yrittää saada nuo kiinni ja matkalla he selvittävät paljon Carolin taustasta.  

Lähiaikoina monien leffojen juonista voi löytää helposti kannanottoja isoisiin aiheisiin kuten rasismiin tai ilmastonmuutokseen. Tässä elokuvassa ei ollut sellaista syvällistä teemaa vaan se oli vain simppeli kasvutarina. Elokuvan alussa Carol ei oikein tiennyt kuka oli, mutta loppua kohti se selkeni hänelle ja hänestä tuli Captain Marvel. Minä pidin siitä. Oli virkistävää nähdä pitkästä aikaa joku rento ja mukava elokuva. Olihan Captain Marvelin perusideassa mahdollisuus tehdä elokuva feminismistä, mutta pidin päätöksestä jättää se tekemättä.  

Osa juonenkäänteistä oli minulle henkilökohtaisesti melko arvattavissa. Tosin keskusteltuani ystävilleni, jotka olivat myös nähneet elokuvan, minulle selvisi, että muille ne eivät olleet. Epäilen tämän johtuvan siitä, kuinka paljon olen elokuvia katsonut elämässäni ja analysoinut. Siispä jos olet elokuvien suurkuluttaja, suosittelen varautumaan muutamaan ennalta-arvattavaan juonenkäänteeseen. Nämä eivät silti häirinneet katselukokemusta ja mukana oli myös yllättäviäkin käänteitä.  

Kokonaisuutena Captain Marvel loi miellyttävän ja rennon katselukokemuksen. Lisäksi mukana sai fanin sydäntälämmittäviä hetkiä ja paljastuksia pitkäaikaisille mysteereille. Mukana oli juuri sopivasti huumoria niin nuoremmalle yleisölle kuin myös vanhemmillekin katsojille.  

 

Nea Toijala 

Bird box tarjoaa odotuksen kauhua sisältävästä matkasta, mutta jättää täyttämättä lupauksen

Bird Box / 2018, Netflix / OhjaajaSusan Bier / Pääosissa – Sandra Bullock, Trevante Rhodes, Sarah Paulson, John Malkovich / 124min / *** 

Netflixissä vuoden 2018 lopulla julkaistu draama/trilleri Bird box on Oscar-voittaja Sandra Bullockin tähdittämä kauhumainen kuvaus maailmanlopusta ja post-apokalyptisestä maailmasta. Bird box kertoo ihmiskunnan tuhoutumisesta, jossa äidinvaisto ja lähimmäisten rakkaus nousevat keskeisiksi teemoiksi. Kohtalokkaaksi osoittautuvana päivänä vastahakoisesti ensimmäistä lastaan odottava Malorie (Sandra Bullock) kuulee siskonsa Jessican (Sarah Paulson) kanssa maailmalla tapahtuvan useita mystisiä joukkoitsemurhia. Tästä välittämättä he suuntaavat lääkärin vastaanotolle, mutta lähtiessä sairaalasta alkaa kaoottinen itsemurhien aalto iskeä myös heidän kaupunkiinsa. Kaoottisuuden keskellä Jessica tappaa itsensä monien muiden ohella, mutta Malorie selviää turvapaikkaan taloon, jossa on myös muita selviytyjiä. Malorie tutustuu muihin selviytyjiin mukaan lukien Tomiin (Trevante Rhodes), jonka kanssa Malorie myöhemmin vähitellen muodostaa suhteen. 

Bird boxin ytimenä on ajatus siitä, että jos katsot olioon, se välittömästi ajaa sinut tappamaan itsesi tämän paljastaessa pahimman pelkosi. Tämän vuoksi kaikkien kuuluu pitää silmiensä ympärillä siteitä, ja näin ollen elää muiden vaistojensa varassa. Mielenkiintoista on, että elokuvan juoni ei etene kronologisesti vaan kahden aikakauden kautta: juuri kaoottisten tapahtumien alettua ja viisi vuotta tämän jälkeen, kun Malorie matkaa vaarallisen matkan joella kahden lapsensa kanssa. Maailmanlopun jälkeistä maailmasta kertovia elokuvia on nähty valkokankailla useasti, mutta Bird Box ottaa ihastuttavasti uuden, psykologisen lähestymistavan teemaan, mitä emme ole nähneet aikaisemmin.  

Bird box on ansainnut tittelin yhtenä Netflixin kaikkien aikojen eniten katsotuimpana elokuvana. Kokonaisuudessaan se onkin äärimmäisen viihdyttävä elokuva. Eniten elokuvassa viehättää sen jossain määrin karun aito katsaus kaoottiseen tilanteeseen. Vaikka elokuvassa vaikuttikin yliluonnolliset voimat, sen aito tunnelma toi helposti katsojalle ajatuksen siitä, että mitä jos olisin itse vanhempana kyseisessä tilanteessa? Elokuvan alussa Malorie on raskaana, mutta ei ole varma kyvyistään äitinä sekä epäilee haluaan olla vanhempi.  Kuitenkin tapahtumien lauetessa Malorie taistelee loppuun asti lapsiensa puolesta laittaen heidän etunsa ja turvallisuutensa ensisijaiseksi. Bird boxin vaikutusta kauhuelokuvana kuitenkin häiritsee jossain määrin Susanne Bierin päätös ohjaajana kuljettaa juonta kahden aikakauden kautta. Vaikka tämä päätös tuo tietynlaisen viehättävyyden efektin elokuvaan, sen vaikutus kauhuelokuvana olisi vahvempi jos emme tietäisi miten asiat tulee päättymään.  

Sandra Bullock on entuudestaan tunnettu rooleistaan suojelevana ”leijonaäitinä” ja sopi myös täydellisesti Bird boxin keskipisteeksi. Bullock istui oivasti vahvatahtoisen ja määrätietoisesti suojelevan äidin rooliin, selkeästi tuoden elokuvaan Bullockille tyypillistä särmää. Myös Bullockin hahmon rakkauden kohdetta näyttelevä Trevante Rhodes antaa vaikuttavan roolisuoristuksen parin kemioiden kohdatessa kauniisti. Kokonaisuudessaan Bullockin vetovoima on yksi Bird boxin juonta vahvinten ylläpitävimmistä tahdoista. 

Bird box on Netflixin keskivertotasoista tuotosta, joka antaa katsojalle trailerin pohjalta suuret odotukset. Elokuvaa markkinoidaan kauhuelokuvana, mutta jos haet kauhua, Bird box ei ole ensisijaisesti elokuva, mihin turvautua. Bird box on enemmänkin pehmo trilleri, jonka premissi on kieltämättä mielenkiintoinen ja kauhua herättävä, mutta montaakaan katsojaa se ei jätä kauhun hurmioon. Bird box on yksinkertaisesti hyvä sekä katsomisen arvoinen, mutta kokonaisuutena se jättää katsojan haluamaan hieman lisää ja toivomaan jotakin hätkähdyttävämpää.  

Oona Koivula

Star is Born- koskettava ja lämmin tarina tosirakkaudesta

Elokuva: Star is Born, julkaistu: 2018, genre: draama/musiikki, ohjaaja: Bradley Cooper, pääosissa: Lady Gaga, Bradley Cooper, Sam Elliot 

Nimensä mukaisesti Star is Born– kertoo nuoren lahjakkuuden noususta tähteyteen, kuuluisan rockstaran Jackson Mainen (Bradley Cooper) ja aloittelevan muusikon Allyn (Lady Gaga) välisen rakkaustarinan avulla. Jacksonin tavatessa Allyn, hän näkee tässä jotain mitä Ally ei näe edes itsessään. Hän raahaa Allyn stadionin lavalle laulamaan hänen kanssaan ja näin Ally alkaa pian saada huomiota ja lopulta levytyssopimuksenkin, mikä johtaa Allyn nousemisen tähteyteen. 

 Star is Born on hämmentävän aito tarina tosirakkaudesta kahden ihmisen välillä. Elokuvan tarina ei ole kummoisempi, käsikirjoituksen ollessa hyvin tavanomainen, mutta elokuvan vuorovaikutukselliset hahmot ja tunnelma tekevät Star is Born:ista kerrassaan ainutlaatuisen. Tarinassa konfliktia aiheuttaa asetelma parin välillä; kun Allyn tähteys alkaa kukoistaa, Jackin ainoastaan hiipuu. Kuin taas Ally taas epäilee itseään, Jackson auttaa häntä uskomaan itseensä. 

 Elokuvassa käsitellään paljon sitä, mitä rakkauden kestäminen vaatii, mitä se antaa ja ottaa. Jack taistelee päihdeongelmien kanssa, mutta Ally tukee kärsivää miestään vieroitushoidon ja alamäkien läpi, vaikka tämä onkin julkisesti häpäissyt hänet. Loppua kohden elokuva saa kuitenkin koskettavan käänteen, kun Jackson yllättäen päättää oman elämänsä. Hänen traaginen päätöksensä heijastaa siihen, että hän ei halunnut rajoittaa vaimonsa unelmia ja menestystä. Huolimatta siitä, että elokuvan tarina on hyvin mukaansatempaava, se alkaa loppua kohden hieman menettämään otettaan. Loppuosaa onkin pitkitetty asteen liikaa. 

 Musiikkimaailman supertähti Lady Gaga kokeili siipiään ensimmäistä kertaa valkokankailla Star is Born:issa. Gagan tuodessa rooliinsa tietynlaisen persoonallisuuden, epävarman Allyn roolissa olisi ollut vaikea kuvitella ketään muuta. Moninkertainen Oscar-ehdokas Bradley Cooper otti countrytähden Jackson Mainen roolin haltuunsa upeasti, yllättäen katsojia upealla lauluäänellään ja koskettamalla heitä hahmonsa herkistyttävällä viallisuudella. Cooperin ja Gagan välistä kemiaa ei voi kieltää, ja elokuvan kohtaukset ovatkin parhaillaan parin ollessa yhdessä. Gagan tuodessa itselleen tyypillistä särmää tarinaan, Cooper taas onnistui luomaan sympatiaa tarinaan. 

Bradley Cooper loisti päihtyneen rockstaran roolissaan, mutta todellisena tähtenä hänet nähtiin ensikertaisen ohjaajan roolissaan. Cooperin kädenjäljestä sekä ohjaajana, että käsikirjottajana näki tämän monivuotisen kokemuksen näyttelijänä. Cooper onnistui rakentamaan elokuvalle kerrassaan ainutlaatuisen, että hämmentävän aidon tunnelman. Elokuvan musiikki toimi myös loistavasti tarinan edistäjänä, kun musikaalinumerot veivät tarinaa eteenpäin ja auttoivat katsojaa ymmärtämään hahmojen tunnemaailmaa ja ajatuksia. 

 Star is Born tulee varmasti keräämään ehdokkuuksia tulevan kevään Gaala-kaudella, ja on nyt jo ennakkosuosikki useammankin Oscar-kultapatsaan saajaksi. Elokuvan vedotessa katsojaan kuin katsojaan, olisi vaikea nähdä miksei se voisi voittaa jopa illan pääpalkintoa. Star is Born antaa katsojalle realistisen vilkauksen musiikkimaailman kulisseihin, näyttää raa’asti kuinka menestys vie mukanaan ja kuinka tosirakkaus vaatii velkansa.

 

Oona Koivula

Kuva: kuvakaappaus Finnkinon sivuilta (www.finnkino.fi)

Venom-erilainen supersankari

Tom Hardyn tähdittämää ja Ruben Fleischerin ohjaamaa elokuvaa, Venomia on moitittu useissa arvosteluissa sekavaksi ja suureksi pettymykseksi. Venom perustuu Marvelin samannimiseen hahmoon, joka teki ensiesiintymisensä jo 1980-luvulla. Monet Marvel-fanit ovat ilmaisseet pettymyksensä Sonyn ja Marvelin yhteistyön tulokseen. Monia Venom ei säväyttänyt.

Vaikka en itse olekaan Marvelin superfani, niin poikaystäväni on tutustuttanut minut Marvel-universumiin ja elokuvan traileri herätti mielenkiintoni. Juoni kuulosti erittäin mielenkiintoiselta ja sitähän se olikin. Toimittaja Eddie Brock (Tom Hardy) elää elämänsä huippuhetkiä, hänen uransa on parhaimmillaan ja tyttöystävä Annen (Michelle Williams) kanssa suunnitellaan jo naimisiin menoa. Kun Eddie saa tehtäväkseen haastatella Life-yhtiön omistajaa Calton Drakea (Rix Ahmed) kajoaa hän lakimies tyttöystävänsä tietokoneeseen kaivaakseen esiin arkaluontoista tietoa yhtiöstä saadakseen mahdollisimman paljastavan jutun. Suututettuaan vaikutusvaltaisen Draken saa hän potkut ja suuttunut tyttöystävä ottaa eron. Eddie vaipuu masennukseen, kunnes Draken työntekijä lähestyy häntä ja paljastaa yhtiön löytäneen avaruudesta symbioottisia elämänmuotoja ja tuoneen ne maapallolle toiveissa luoda ylivertainen, avaruudessa selviävä ihminen. Julmiin ihmiskokeisiin kyllästynyt työntekijä auttaa Eddien sisälle laboratorioon ja siellä tutkiessaan symbiootti kiinnittyy onnistuneesti Eddieen ja seikkailu alkaa.

Symbiootin eli Venomin ja Eddien yhteiselämää ja vuorovaikutusta on mielenkiintoista seurata. Hahmojen esittely alussa on mielenkiintoista, mutta se vie yllättävän suuren osan elokuvasta. Eddie hahmona on onnistunut ja Tom Hardyn näyttelijänlahjat paikkaavat monta kohtaa, joissa Eddie voisi tuntua liian käsikirjoitetulta. Venom on myös hahmona hyvä ja ainut asia joka jäi häiritsemään on se, että yhtäkkiä Venom muuttuu pahantahtoisesta hahmosta elokuvan hyvikseksi, joka haluaakin jäädä maapallolle ja auttaa pelastamaan sen. On epäselvää, mikä tämän äkillisen muutoksen aiheuttaa. Elokuvan ehdottomasti parasta antia on Eddien ja Venomin vuorovaikutus ja päänsisäiset keskustelut. Ne tuovat elokuvaan Marvelille tyypillistä nuorekasta huumoria.

Venom on yleisesti ottaen peruskauraa. Niin draaman kaari, kuin hahmotkin ovat uskottavuudestaan huolimatta varsin tavallisia kaikkien erikoistehosteiden alla. Enkä tarkoita, että näyttelijät olisivat tehneet huonoa työtä, vaan sitä, miten hahmot on kirjoitettu. Kuitenkin näen Venomissa myös dystopian piirteitä ja syvempää sanomaa. En tiedä onko tämä sanoma tarkoituksellinen vai ei, mutta se antoi silti paljon ajateltavaa. Jos Venomista lähtee syvempää sanomaa etsimään on se varmaankin, että Life-yhtiön kaltaisia suuria yhtiöitä tulisi rajoittaa ja tutkia. Tai se, että ihmisten tulisi miettiä kahdesti ennen avaruuteen ryntäämistä.

Venomissa musiikki luo paljon tunnelmaa ja se onkin onnistunut erittäin hyvin. Erityisesti elokuvan nimikkokappale, Eminemin esittämä Venom säväytti minua. Elokuvan erikoistehosteet ovat hyvin tehdyt ja näyttävät aidoilta. Kuitenkin viimeinen taistelukohtaus oli suuri pettymys niin ohjauksen kuin erikoistehosteidenkin kannalta. Elokuvan loppupuoli oli muutenkin todella tiivis ja tuntui, että se on tehty hieman kiireellä ja yritetty tunkea mahdollisimman lyhyeen aikaan. Voin myös samaistua monen Marvel-fanin pettymykseen, sillä elokuvan piti olla ikärajaltaan K-16 ja faneille lupailtiin raakoja kohtauksia, sekä hieman kauhua. Leikkauspöydällä elokuvasta päätettiin kuitenkin tehdä myös nuoremmille sopiva ja siitä tehtiin K-12 elokuva. Tämä muutos tuntuu vaikuttaneen elokuvaan ja saattaa olla syy siihen, miksi monet kriitikot ovat kuvailleet Venomia sekavaksi. Lopetus oli kuitenkin hyvä ja se jätettiin tarpeeksi avoimeksi, joten mahdollisuus jatko-osaan on olemassa.

 

Aino Seuranen 

Kuva: deviantart.com/alfonsopina887

Elokuva väkivallasta, kasvamisesta ja rakkaudesta

Kyseinen elokuva on räppäristä, joka tunnetaan taitelijanimellä Cheek, ja sen ensi-ilta oli 31.1.2018. Cheek on oikealta nimeltään Jare Tiihonen ja hän on suomalainen rap-artisti. Veljeni vartija on elämäkerrallinen draamaelokuva, joka kertoo Jare Tiihosen elämästä. Elokuvan pääroolissa esiintyy Antti Holma, joka näyttelee elokuvassa kaksoisroolin. Jare Tiihosella on kaksoisveli Jere. Jaresta annettiin elokuvassa todella pinnallinen kuva, esimerkiksi ettei hän välitä, vaikka tappelee muiden kanssa. 

Elokuva on kokonaisuudelta hämmentävä ja hiukan epäselkeä. Elokuvassa useissa kohdissa Jare Tiihonen eli Antti Holma puhui suoraan kameralle eli katsojalle. Ne kohdat olivat hyvin hämmentävän ja kiusallisen tuntuisia, koska se ei ole tyypillistä elokuvissa. Elokuvassa Jare selitti kameraan katsoen elämässään tapahtumia ja kokemiaan asioita todella paljon esimerkiksi elokuvan alussa, joka ei oikein toiminut elokuvassa.  

Elokuvassa kerrottiin Jaren elämästä aika vähän ja se tuntui enemmän pintaraapaisulta. Elokuvassa tuotiin voimakkaasti esille Jaren perheen ja hänen itsensä väkivaltainen käyttäytyminen. Minun mielestäni sitä oli hiukan liikaa ja se oli tehty teennäisen näköisesti. Tappelun ääniefektit olivat myös todella lujalla eivätkä ne kuulostaneet luonnolliselta kuvassa tapahtuman kanssa.  

Elokuva koostui pääasiassa väkivallasta, rakkaudesta ja Jaren ongelmista. Itse odotin elokuvalta kerronnallisesti enemmän. Pidin kaikista eniten kohdista missä näytettiin Jaren lapsuutta ja nuoruutta. Elokuvan tarina eteni todella nopeasti ja minulle ainakin jäi paljon kysymyksiä auki.  

Yksi asia, joka häiritse itseäni oli se, että Jaren nuoruudesta kertovassa kohdassa nuorten vaatteet muistuttivat liikaa nykymuotia. Vaikka elokuvan puvustajien mielestä ne voivat olla sen ajan muotia, minua jäi häiritsemään se, että vaatteet olivat nykyajan versiot vanhasta muodista.  

Suosittelen elokuvan katsomista, jos on oikeasti kiinnostunut Jaresta, vaikka elokuva ei kerro kovinkaan paljoa hänestä. Pidin todella paljon elokuvan näyttelijöistä ja heidät oli valittu hyvin rooleihinsa. 

Elokuva loppui kuin seinään ja se oli todella hämmentävää. Elokuvan olisi pitänyt loppua jotenkin mielenkiintoisesti, koska lopusta tuli sellainen olo, ettei oltu keksitty enää, miten jatkaa vaikkakin Jaren tarina on vielä kesken. 

 

Eveliina Kankaansivu 

Black Panther, erilainen Marvel -elokuva

 

Ryan Cooglerin ohjaama Black Panther elokuva nostatti suuria odotuksia hienoilla toiminnan täyteisillä trailereillaan. Itse elokuva ei kuitenkaan aivan vastannut niitä odotuksia.

SEURAAVAT KAKSI KAPPALETTA SISÄLTÄVÄT SPOILEREITA ELOKUVAN JUONESTA. Wakanda on pieni ja mitätön Afrikassa sijaitseva valtio. Tai niin wakandalaiset antavat muun maailman olettaa. Todellisuudessa he ovat koko maailman teknologisesti kehittynein valtio. Kun Wakandan kuningas T’Chaka (John Kani) kuolee, hänen pojastaan nykyisestä Mustasta Pantterista T’Challasta (Chadwick Boseman) tulee kuningas.

Parin päivän päästä kuninkaan kuolleeksi luultu veljenpoika Erik Stevens (Michael B. Jordan) tulee Wakandaan vaatimaan kruunua. Musta Pantteri hyväksyy taistelu haasteen. Erik voittaa taiston ja lunastaa kruunun sekä Mustan Pantterin voimat. T’Challa putoaa kalliolta ja hänen luullaan kuolleen. T’Challan entinen naisystävä Nakia (Lupita Nyong’o), sisko Shuri (Letitia Wright) ja äiti Ramonda (Angela Bassett) löytävätkin T’Challan, joka tulee pelastamaan Wakandan ja pääsee jälleen kuninkaaksi.

Elokuvan juoni ja käsikirjoitus oli hieman sekava. Tapahtumia oli paljon ja suurin osa käytiin läpi liian nopeasti. Esimerkiksi Erikiä elokuvan alussa auttaneeseen asekauppiaaseen Ulysses Klaueen (Andy Serkis) liittyvät tarinan osat olivat mielestäni turhia. Jotta elokuva olisi ollut selkeämpi, olisi sen voinut toteuttaa eri tavalla. Elokuvassa oli enemmän Wakandan politiikkaan ja historiaan liittyviä kohtauksia. Vaikka nekin ovat kiinnostavia, pitäisi toimintaa olla enemmän, onhan kyseessä kuitenkin supersankarielokuva.

Vaikka elokuvan koko juonessa olisi ollut paranneltavaa, elokuvan hahmot olivat sitäkin parempia. Kaikkien päähahmojen ja tärkeiden sivuhahmojen tarinat olivat kiinnostavia ja keskenään riittävän erilaisia. Elokuvassa on paljon vahvoja nais- ja mieshahmoja. Esimerkkinä vahvasta naishahmosta toimii Shuri, joka on vahva muttei perinteisellä fyysisellä tavalla. Hän auttoi pelastamaan Mustan Pantterin ja muut kehittämällään teknologialla moneen kertaan.

Pidin myös siitä, että Musta Pantteri ei ole voittamaton kuten monet muut supersankarit. Tämä tekee hahmosta samaistuttavan. Elokuvan vihollisella Erikillä on ymmärrettävä motiivi tekoihinsa. Hän on kyllästynyt rasismiin ja lopettaakseen sen hän tarvitsee wakandalaista teknologiaa.

Elokuva oli visuaalisesti todella kaunis ja yksityiskohtainen. Kaikki wakandalaisten käyttämästä teknologiasta heidän pukuihinsa ja muihin kaupunkeihin ja maihin oli upeita. Elokuvan väritys oli todella hieno ja silmälle miellyttävä.

Elokuvassa käytettiin musiikkia todella tyylikkäästi. Musiikit olivat sopivan erilaisia eri valtioissa ja eri tyylisissä kohtauksissa. Yllättävien tapahtumien sattuessa musiikki katkesi hetkeksi kokonaan. Se loi elokuvaan kiinnostavan tunnelman.

Kokonaisuudessaan elokuva oli silmälle miellyttävä, mutta tarinaltaan hieman turhan täynnä tapahtumia. Elokuva oli erilainen kuin muut Marvel studioiden elokuvat, sillä se ei seurannut muiden elokuvien tyypillistä juonta. Elokuvassa oli myös vakavampi tunnelma ja vähemmän vitsejä kuin muissa Marvelin elokuvissa. Minä itse en tiedä pidinkö erilaisuudesta vai en. Toisaalta se on asia, joka jokaisen katsojan täytyy itse selvittää.

 

Nea Toijala 

Kuva: kuvankaappaus