Avainsana-arkisto: asunto

Ensimmäinen asuntoni

Jo lukion ensimmäisellä luokalla mietin, että olisi aivan mahtavaa muuttaa omilleen. Ei olisi kellekään tilivelvollinen omista tekemisistään ja saisi päättää kaikista asioista itse. Luultavasti melkein jokainen nuori ajattelee lähes samalla tavalla yksin asumisesta. Asiat eivät kuitenkaan lutviudu niin helposti ja kivasti, mitä täydelliset fantasiat antavat olettaa. 

Muuttopäivänäni en oikeastaan ehtinyt miettimään ollenkaan muuttamista, sillä olin koko päivän töissä ja vasta sen jälkeen alkoi tavaroiden kantaminen. Voi sitä riemua, kun vihdoin pääsimme kämpilleni ja aloimme purkaa lastiani uuteen asuntooni. Saimme tavarani aivan hujauksessa sisään ja siitä suuntasimme tietenkin ostamaan muuttopäivän perinteisen mättöruoan. Tämän jälkeen palasin maha täynnä yksin asunnolleni.  

Aluksi oli todella vaikeaa ymmärtää se, että nyt minulla vihdoin on oikeasti oma kämppä. Aluksi en oikeastaan omistanut juurikaan mitään. Minulla oli sohva, koulupöytä ja tv-taso. Ei oikeastaan mitään muuta mainitsemisen arvosta. Ja kyllä, minulla ei ollut esimerkiksi sänkyä vaan jouduin nukkumaan sohvallani. Nukuin puolitoista kuukautta sillä sohvalla ja voitte vaan kuvitella, että se jos jokin oli kaukana täydellisistä fantasioista.  

Melkein jokainen kauppareissuni on semmoinen pienoinen fiasko. Harva sitä juuri muuttanut tietää tasan tarkkaan jokaisella kerralla, että mitä siihen ostoskoriin nappaa. Minulla voi olla jokin suunnitelma, mitä aion ostaa, mutta kauppaan päästyäni mielihaluni ovat ihan erilaiset. Monesti lähden kauppaan ja havahdun jossakin kohtaa, että olen saattanut haaveilla paikallani jo tovin. 

Ensimmäiset viikot menivät aika hujauksessa, sillä olin koko ajan liikenteessä. Sitten, kun elämäntilanne vähän rauhoittui, kotini alkoi näyttää ja tuntua enemmän kodilta. Jonkun ajan päästä alkaa huomaamaan, että niihin pieniin päivittäisiin tai viikoittaisiin askareihin kuluu yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Varsinkin, kun joutuu tekemään kaikki itse. Samaan aikaan nämä pienet arkiset askareet ovat minulle hyvinkin terapeuttisia.  

Nautin paljon siitä, että saan olla yksin omissa oloissani. Vastapainona tykkään olla myös paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Siksi voisinkin väittää, että ehdottomasti yksi haastavimmista asioista ja samaan aikaan parhaimmista asioista yksin asumisessa minulla on se yksin oleminen. Onkin hauskaa huomata välillä puhuvan ääneen, kuin puhuisi jollekin toiselle ihmiselle.  

Ekoina viikkoina minua ahdisti vähäisen se, että päivän oltuani liikenteessä joutuisin palaamaan yksin asuntooni. En ole oikeastaan ikinä porukoilla asuessani ollut raskaan päivän jälkeen kauhean puhelias tai seurallisin ihminen. Ehkä se on jollakin tavalla helpottava tunne, että on mahdollisuus tarpeen vaatiessa puhua muiden kanssa. Nyt kuitenkin olen tottunut olemaan paljon yksin ja päivä päivältä nautin siitä enemmän.  

Kaiken kaikkiaan yksin asuminen on kuitenkin erittäin mukavaa. Jälkeenpäin voi aina nauraa itselleen, kuinka tuli tehtyä pieniä kömmähdyksiä. Niin kuin ensimmäisellä pyykkivuorollani olin unohtanut varata pyykkikoneen seuraksi kuivaushuoneen. Siitä vasta hieno episodi käynnistyi, sillä piti löytää kaikille lakanoille ja tuhannelle vaatteelle 27 neliöisestä kämpästä paikka, jossa ne pystyivät kuivua homehtumatta. 

 

Viivi Paloposki  

Yksin asumisen odotukset, sekä hyvät ja huonot puolet

Muutin yksin asumaan viime vuoden joulukuun alussa lyhyemmän koulu- ja työmatkan takia. Osasyynä oli myös se, että halusin kovasti itsenäistyä jo ennen kuin lähden jatko-opiskelemaan. Odotuksena minulla oli esimerkiksi raskaat kotityöt, mutta onnekseni asunnossani oli valmiina pyykki-ja astianpesukone. Lisäksi tietenkin jännitti kuinka nopeasti totun olemaan yksin, sillä aikaisemmin olen asunut kolmen muun ihmisen kanssa. Mikä eniten ehkä jännitti oli se, millaisia naapureita minulla olisi. Valittaisivatko he esimerkiksi meteliä?

 

Yksin asumista helpottaa astian- ja pyykinpesukone

 

Pitivätkö odotukseni paikkansa

Kyllä ja ei. Yksin oleminen osoittautui kaikista raskaimmaksi ja yllätyksekseni etenkin nukkuminen. Varsinkin aivan alussa oli todella vaikeaa saada unta, sillä olen asunut koko elämäni samassa kodissa. Positiivista oli, että naapurit osoittautuivat rennoiksi.

 

Nukkuminen uudessa kodissa osoittautui vaikeammaksi kuin luulin

 

Metelistä ei ole valitettu

 

Mikä yksin asumisessa on hyvää?

Yksin asumisessa on oppinut kantamaan itsestään vastuuta. Olen oppinut tekemään kotitöitä ja siivoamaan aina jälkeni, sillä jos sitä ei ole tehnyt näyttää asunto todella sotkuiselta. Pitää käydä kaupassa ja osata käyttää rahaa oikein ja vastuuntuntoisesti, sillä vuokra pitää maksaa ajallaan.

Mikä yksin asumisessa on huonoa?

Yksinkertaisuudessaan yksinäisyys. Rahaa menee myös enemmän, kuin kotona asuessa.

Toisaalta kaikessa on puolensa. Kämppikseen voisi joskus mennä hermo, mutta yksin asumisessa taas kaipaisi seuraa. Onnekseni poikaystäväni on ollut luonani erittäin usein. Loppujen lopuksi yksin asuminen on kasvattanut minua ihmisenä.

Tiia Turunen