Kristiina Pekkanen innostuu perusarjen pienistäkin iloista 

Kuka olet?

-Olen Kristiina Pekkanen, Sammon keskuslukion ruotsin ja saksan opettaja.

 

Kuinka kauan olet ollut Samkessa töissä?

-Vuodesta 2010 lähtien. Olen ollut aina Tampereella opettamassa. Aluksi olin opettajana kuusi vuotta Tampereen normaalikoulussa ja monta vuotta Messukylän lukiossa. Sieltä siirryin tänne Samkeen.

 

Mikä sai sinut innostumaan opettajan ammatista?

-Muistan, että tykkäsimme kavereideni kanssa leikkiä koulua, kun olimme pieniä. Silti opettajan ura ei ole ollut aina mielessä. Pidin koulussa erityisesti esimerkiksi maantiedosta ja psykologiasta. Kuitenkin kaikista eniten pidin kielistä ja aloin miettiä, että missä ammatissa tai millä tavalla voisin hyödyntää hyvää kielitaitoani. Päädyin sitten lopulta siihen, että lähinnä opettajan ammatissa.

 

Mikä oli haaveammattisi lapsena?

-Se on liittynyt lähinnä maantietoon tai luontoon, vaikka joku ammattilainen, joka tutkii jotakin luontoon liittyvää, esimerkiksi jäkälää. Opettajan ammatti kävi kyllä mielessä, mutta oikeastaan haaveilin jostakin luontoon liittyvästä ammatista enemmän.  Ei minulla kuitenkaan sellaista mitään kovinkaan tarkkaa ammattia ollut, mistä olisin haaveillut lapsena.

 

Minkälainen perhe sinulla on? Entä onko sinulla lemmikkejä?

-Minulla on mies ja kaksi poikaa. Poikani ovat jo aikuisia, yli 20-vuotiaita. Lisäksi meillä on koira. Meillä on ollut kaksi itäsiperianlaikaa ja nyt meillä on länsisiperianlaika.

 

Mitä harrastat?

-Puutarhanhoitoa ja lisäksi lenkkeilen mielelläni meidän koiran kanssa. Olen paljon luonnossa, koska se on minulle tärkeä asia. Pidän myös lukemisesta. Luen enimmäkseen suomenkielistä kirjallisuutta, mutta kyllä tulee luettua kirjoja myös opettamillani kielillä eli ruotsiksi ja saksaksi. Aikoinaan soitin pianoa ja lauloin kuorossa, mutta tämä musiikkipuoli on jäänyt kylläkin jo pois.

 

Mikä on suurin haaveesi?

-Haaveilen siitä, että olisi joskus aikaa tehdä kaikkea sellaista, mihin ei tällä hetkellä ole aikaa. Haluan olla mahdollisimman paljon luonnossa. Lisäksi haaveena on matka Lappiin, minne lähdettäisiin mieheni kanssa vaeltamaan. Minulla ei ole mitään ihan mielettömän suuria haaveita. Minulle riittää tällainen tavallinen arki ja olen siihen ihan tyytyväinen.

-Yhdessä vaiheessa minulla oli myös sellainen haave, että halusin muuttaa täältä kaupungista takaisin maalle, esimerkiksi Orivedelle. Ehdotin miehelleni, että muuttaisimme sinne ja hankkisimme kotieläimiä, joista pidän valtavasti. Olen maalta kotoisin. Kun minulta kysytään tällaista kysymystä, tämä haaveeni liittyy ehkä eniten jotenkin maalla olemiseen.”

 

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa?

-Tietysti maksettaisiin jäljellä oleva velka pois. Lisäksi antaisin omille lapsilleni osan siitä rahasummasta heidän oman elämänsä rakentamiseen ja sukulaisille myös eli auttaisin läheisiä ihmisiä sillä tavalla. Lahjoittaisin myös johonkin hyväntekeväisyyteen ja käyttäisin jonkun verran matkailuunkin hieman tietysti. Ei mitään kovinkaan suuria asioita heti ensi alkuun, koska pitäisi sitten miettiä tosi tarkasti, että mitä sitten tekisi. Eli ei kuitenkaan mitää kauhean suuria pilvilinnoja. Olen enemmän sellainen jalat maassa oleva tyyppi.

 

Parasta samkessa ja samkelaisissa?

-Täällä saa hyvin apua ja täällä pystyy tekemään yhteistyötä kollegoiden kanssa hirmuisen hyvin. Ja nyt kun on kotiutunut tänne ja on ollut täällä melkoisen pitkään useamman vuoden ajan, niin olen huomannut, että täällä on myös todella mukavia oppilaita.

 

Terveisiä/neuvoja Samken opiskelijoille?

-Paljonkin olisi sellaisia asioita, joita voisi tähän sanoa. Mutta mielestäni pitäisi muistaa arvostaa omaa itseänsä, koska jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää. Se on tosi tärkeää muistaa siinä vaiheessa kun tuntuu, että kaikki muut osaavat niin hyvin ja itse ei osaa. Oman itsensä arvostaminen on yksi todella tärkeä asia. Tietysti kannattaa myös muistaa, että ahkeruus palkitaan, Moni voi vaikuttaa moneen asiaan olemalla ahkera, mutta täytyy muistaa kaikki kohtuudella-periaate. Ei saa kuormittaa itseänsä liikaa, vaan on tärkeää pitää realistinen ote asioihin. Oman elämän kokemuksen perusteella sanoisin myös, että olkaa kiitollisia ihan tavallisista asioista. Nykyaikana mennään ehkä liikaa siinä uskossa, että kaiken pitäisi olla todella hienoa ja upeaa. Sellainen perusasioiden arvostaminen on mielestäni todella tärkeää!

 

Sofia Tuohimaa

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *