Aihearkisto: Yleinen

Kirjat käteen!

Kieli on niin luonnollinen osa elämää ja omaa identiteettiä, ettei sen vaikutuksia tule juuri ajatelleeksi omassa arjessaan. Jokainen käyttää kieltä jokapäiväisessä elämässään. Perustui se sitten viittomiin, kuviin tai ääneen. Oikeastaan elämä ilman minkäänlaista kielellistä kommunikointia on hankalaa, ellei mahdotonta. Kieli luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja helpottaa yksilön sopeutumista ympäristöönsä. Äidinkieli on kaiken kielitaidon perustana, sillä se on ensimmäinen oppimamme kieli ja myös vahvin osaamistamme kielistä.

Koska äidinkieli on iskostettu niin syvään, kieli luonnistuu, vaikka se olisi ollut käyttämättä vuosikymmeniä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kieltä tulisi kehittää ja harjoittaa, sillä ihminen käyttää kieltä ajattelun välineenä. Vähäsanaisen maailma on pienempi ja huomattavasti mustavalkoisempi. Kaikki lienevät jo kuulleet lukemisen lukuisat terveyshyödyt: jo kuuden minuutin lukutuokio laskee sykettä ja vähentää lihasjännitystä, lukeminen hidastaa muistin rappeutumista ja parantaa keskittymiskykyä. Hyvien hyötyjen lista on pitkä, mutta sen luotteleminen ei sinänsä innosta ketään lukemaan.

Keskustelussa nuorten vähenevästä lukemisesta unohdetaan, että ilman lukevia aikuisia ei tule lukevia lapsia tai nuoria. Lukemisen määrä on vähentynyt kaikissa ikäluokissa, ei vain nuorten keskuudessa. Itseäni välillä ärsyttää puheet, että vain lapset ja nuoret eivät lukisi nykyään tarpeeksi. Miten lapset ja nuoret löytäisivät kirjojen hienoon maailmaan, jos vanhemmat eivät näytä esimerkkiä? Aikuiset voisivat itse vähentää älylaitteidensa käyttöä ja ottaa ne kirjat käteensä.

Itse olen ollut satunnaisesti lukeva ihminen. Olen kuitenkin jonkun aikaa lukenut säännöllisesti ja en voi muuta sanoa kuin että se on erittäin nautinnollista. Uskottelin itselleni lukevani, vaikka tosiasiassa päädyin monesti esimerkiksi räpläämään puhelinta lukemisen sijasta. Olen itsekin tehnyt tämän ryhtiliikkeen ja voin suositella sitä ihan jokaiselle muullekin. Kirjoihin tarttuminen tuntui alkuun raskaalta ja keskittyminen herpaantui toistuvasti, mutta päättäväisyydellä ja pitkäjänteisyydellä keskittyminen parani ja kirjojen sivuille uppoutuminen helpotti.

Ymmärrän ihmisiä, jotka eivät lue, mutta tiedän nykyisenä lukijana, kuinka paljon he lukemattomuudellaan menettävät. Hyvä kirja herättää tunteita ja ajatuksia, saa niin nauramaan kuin itkemään ja kaikkea siltä väliltä. Koukuttava teksti vie mennessään ja avaa ovia maailmoihin, joihin olisi fyysisesti mahdotonta matkustaa. On aivan mahtavaa, kun saa lukiessa kehitellä tarinan avulla ihan oman maailman. Kirjat saavat lukijan miettimään asioita eri näkökulmista ja tälläkin tavoin sivistyttävät lukijaa.

Käsi kädessä lukemisen kanssa kulkee myös kirjoitustaito. Kuinka kompuroivasti kirjoittava nuori pärjää tulevaisuuden haasteissa, kun joka alalla on kirjoitettava muistioita ja esitelmiä? Lukutaito on yksi demokratian edistäjä ja yhteiskunnallista tasa-arvoa edistävä tekijä. Luku- ja kirjoitustaitoa tarvitaan joka päivä niin viranomaisten kanssa asioidessa kuin työhakemuksia rustatessa. Lukutaito auttaa jäsentelemään ja hankkimaan tietoa erilaisista lähteistä, se luo myös pohjan kaikelle oppimiselle sekä tasoittaa tietä jatko-opinnoille.

Teksti ja kuva: Viivi Paloposki

Suuria ihmismassoja, suurempia saappaita 

Lokakuun lopussa Helsingin Messukeskuksessa järjestetyt Helsingin kirjamessut vetivät neljän päivän aikana puoleensa yli 90 000 ihmistä ja sen huomasi varmasti jokainen siellä vieraillut. Lukuisat myyntipisteet kuhisivat ihmisiä: jotkut joululahjaostoksilla, jotkut etsimässä itselleen löytöjä.

Ihmismäärän suuruuden huomasi myös paneeleiden katsojista. Etukäteen hehkutettujen kirjakeskusteluiden yleisöt olivat niin suuria, että välillä näytti siltä, että jopa puolet katsojista jäivät ilman istumapaikkaa.

Messukeskuksen lavat oli nimetty Helsingissä sijaitsevien paikkojen mukaan. Jari Tervon kirjoittamasta Vesa-Matti Loirin elämäkerrasta oltiin kiinnostuneita Senaatintori-lavalla. 

Itse aloitin lauantaipäiväni Maria Veitolan seurassa. Veitola oli messuilla keskustelemassa uudesta Toisinpäin-kirjastaan. Kirjassa Veitola vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin, joista osa on anonyymejä, mutta tunnetuiden henkilöiden kysymysten yhteydessä on mainittu kysyjän nimi.

Eniten kuitenkin messuilta odotin Natalia Kalliota. Natalia Kallio on ihmisoikeusaktivisti ja nykyään myös kirjailija. Hän julkaisi ensimmäisen runoteoksensa She needs bigger boots syyskuussa 2019. She needs bigger boots on englanninkielinen runoteos, jonka kantavana teemana on feminismi. Teoksessa on vahva Kiia Beilinsonin toteuttama visuaalinen ilme ja runoja muun muassa ilmastonmuutoksesta, itsestään huolehtimisesta ja liian pienistä saappaista. Teoksen yleissanomaa kuvaa hyvin kirjan takakanteenkin painettu runo:

“Our thoughts stand for nothing less 

I’m tired of feeling meaningless 

They think we want bigger boobs 

when all we want are bigger boots” 

Olen seurannut Kalliota jo parin vuoden ajan sosiaalisessa mediassa ja sen lisäksi kuullut hänen spoken word -esityksensä kyseisestä teoksesta Flow Festivaleilla, joten tiesin jo mitä odottaa. Spoken word on taiteenmuoto, jossa lausutaan esimerkiksi runoja ja tarinoita intonaation ollen tärkeässä roolissa.

Kallion ajatuksia pääsi lauantaina kuulemaan jopa kolme kertaa. Ensimmäinen näistä oli Kirjakallion paneeli nimeltään Sanat, jotka muuttavat maailmaa. Paneelissa Kallion lukion opiskelijat haastattelivat Natalia Kalliota, Heini Strandia, Karri Miettistä eli Palefacea ja Rebekka Kuukkaa eli Yeboyahia sanojen merkityksestä. Paneelissa haastateltavat keskustelivat muun muassa siitä, että kokevatko he, että voivat omilla sanomisillaan vaikuttaa maailmaan.

Seuraava Kallion esiintyminen koski hänen esikoisteostaan. Kallio kertoi kirjan syntyprosessista ja tulevaisuuden suunnitelmistaan kirjallisuuden saralla. Kallion sanojen mukaan voimme odottaa häneltä lisää kirjallisuutta, runojen lisäksi ehkä jopa romaania.

Kallio kokee kirjansa kohderyhmän olevan hänen ikäisiään ja nuorempia, mutta ei pidä ollenkaan huonona ajatuksena kirjan antamista lahjana esimerkiksi isälle.

 

Lauantain viimeinen tilaisuus päästä kuulemaan Kalliota oli hänen spoken word -esityksensä teoksestaan She needs bigger boots. Vajaan 15 minuutin mittaisen esityksen aikana kuultiin kirjan runoja muun muassa ilmastonmuutoksesta ja tasa-arvosta. Tunnelma tilaisuudessa oli samaan aikaan sekä rauhoittava että voimaannuttava. Tilaisuudessa oli kohtalaisen pieni tila käytössä, eikä katsojien määrä ollut myöskään valtava ja luulen, että juuri nämä asiat tekivät siitä erityisen.

 

Teksti ja kuvat: Ella-Roosa Mäkinen

Pariisin nähtävyydet                   

Sain kokea Pariisin kauniin syksyn kuukausi sitten siellä ollessani. Matkaseuraani kuului tätini ja pikkusiskoni. Matka kesti neljä päivää, jonka aikana kävimme katsomassa monia nähtävyyksiä. Ehdottomasti hienoin niistä oli Eiffel-torni, johon pääsimme tutustumaan lähemmin ohjatulla kierroksella. Ohjatun kierroksen aikana saimme ihailla Pariisia Eiffel-tornin toisesta kerroksesta, joka on noin 115 metrin korkeudessa. Valitettavasti kolmas eli ylin kerros jäi vain haaveeksi liian suuren ihmismäärän vuoksi.

Pariisissa oli myös paljon muita hienoja nähtävyyksiä. Alun perin tarkoituksenamme oli mennä käymään yhdessä maailman kuuluisimmista museoista, Louvressa. Kuuluisan museosta tekee sen valtava koko ja siellä nähtävänä oleva erittäin arvokas Mona Lisa –taulu. Päätimme kuitenkin jättää museon kiertämisen seuraavaan kertaan erittäin pitkien jonojen takia.

Louvre museon vieressä sijaitsee kaunis Jardin des Tuileries –muotopuutarha. Lokakuun alussa syksyisen Pariisin muotopuutarha näytti lumoavalta, kun lehdet puista olivat lähes jo tippuneet, mutta kukat kukkivat vielä. Kävelimme monesti puutarhan läpi ostoskadulle mennessämme.

Shoppailujen yhteydessä päädyimme ostoskadun päässä olevalle aukiolle, jossa sijaitsee yksi Pariisin kuuluisimmista nähtävyyksistä, Riemukaari. Aukio toimii samalla liikenneympyränä, josta lähtee 12 leveää puistokatua säteittäisesti eri suuntiin. Riemukaaren katolle voi myös kiivetä ihailemaan kaunista Pariisia, ja iltasin nähdä jopa värivaloissa välkkyvän Eiffel-tornin.

Pariisi sijaitsee Seine-joen varrella. Seine virtaa kaupungin läpi idästä länteen. Sen vuoksi joen pohjoispuolta sanotaan tavallisesti Oikeaksi rannaksi ja eteläpuolta Vasemmaksi rannaksi. Seine-joella järjestetään esimerkiksi erilaisia jokiristeilyjä, joilla voi nähdä Pariisin kaupunkia ja lisäksi myös joen varrella sijaitsevia kuuluisia nähtävyyksiä.

Kävelimme Seine-joen vartta katsomaan tulipalon jäljiltä jokseenkin entisellään olevaa Notre-Damen katedraalia. Se näytti hienolta, vaikka sitä osittain peitti korjaustyömaan aidat.

Ranskan ruokakulttuurina tunnetaan erilaiset viinit, samppanjat, patongit sekä voimakkaan makuiset juustot. Ranskalaisten ruokien ja juomien maistelua siellä ollessa pidetään mahtavana kokemuksena ja osaa paikallisista ruokapaikoista jopa nähtävyytenä. Myös me kävimme maistelemassa viinejä, samppanjaa ja monenlaisia juustoja. Patonkia ravintoloissa tarjoiltiin yleensä alkuruokana.

Pariisi on erittäin vanha kaupunki ja siitä harvinainen suurkaupunki, että lähes kaikki rakennuksen siellä ovat matalia ja tyyliltään koristeellisia. Ainoana Pariisin kaupunkikuvasta korkeudellaan erottuvana rakennuksena voidaan pitää kauempana keskustasta sijaitsevan business-alueen lisäksi Eiffel-tornia.

Teksti ja kuvat: Emmi Mykkänen

Karmivassa karnevaalissa riitti tekemistä vierailijalle, mutta myös työntekijälle

Syyslomaviikolla Tampereen Särkänniemi vaihtui kolmatta kertaa normaalista ilon ja naurun täytteisestä huvipuistosta Halloween -teemaiseksi karnevaaliksi. Notion toimittajat Iida Vartiainen ja Johannes Siren seurasivat aamusta iltaan, mitä paikalla tapahtui.

Johannes
Työpäivät alkavat aina aamukokouksilla, jotka vietetään työntekijöiden sisäpihalla. Niin myös tänäänkin. Työkassi olalla, vesipullo kädessä ja mielessä tuleva työpäivä. Kaikilla on ajatuksena ruuhkainen ja asiakastäytteinen päivä. Esimieheni aloittaa kokouksen päivän tärkeillä asioilla ja lopettaa sen toivottamalla hyvää päivää.

Aamukokouksesta lähdetään heti omalle pelille, jota on tarkoitus peluuttaa kokopäivä. Minun pelini on tänään Delfiinipeli. Ennen kokoukseen menoa olin hakenut jo palvelutoimistolta pohjakassan, jonka tyhjennän heti pelillä olevaan kassaan. Lasken pelillä myytävät pelipaketit ja asetan ensimmäisen nipun paketteja pöydälle. Laitan pelin päälle, asetan mikrofonin päähäni ja avaan sermit. Näin asiakkaiden odottaminen alkaa.

Ensimmäinen asiakas saapuu puolen tunnin päästä puiston avaamisesta. Hän kyselee pelipaketista ja lopulta haluaa ostaa sellaisen. Myyn hänelle pelipaketin kertoen kaikkien pelien sijainnit ja oman pelini säännöt. Hän päättää katsoa kaikki pelit läpi, eikä jää minun pelilleni pelailemaan. Pian puisto täyttyy asiakkaista.

Iida
Saavun Särkännimeen vasta muutamaa tuntia aukeamisen jälkeen välttääkseni pahimmat ruuhkat lipunmyynnissä. Ei mene kauaakaan, kun kädessäni komeilee ranneke ja olen valmiina viettämään hauskan päivän huvipuistossa. Viimeisestä Särkänniemireissusta on kulunut jo pari vuotta, joten olen odottanut innolla tätä päivää.

Päästyäni laitealueelle punaisen maton kautta, suuntaan ensimmäisenä lapsuuteni lempilaitteeseen eli Keinukaruselliin. Siitä on ehtinyt kulua jo useampi vuosi, kun viimeksi istahdin sen kyytiin. Aika selvästi kultaa muistot, sillä muistin sen olevan lepsumpi kuin mitä se todellisuudessa oli.

Johannes
Alkupäivän peluuttamisen kruunaa ansaittu puolentunnin tauko. Pelimyyjien aamutauottaja kiertää pelejä ja tuuraa myyjiä heidän käydessä tauolla. Hän saapuu pelilleni ja vaihdamme muutaman sanan. Ojennan mikrofonini hänelle ja hän huikkaa vielä ajan, jolloin minun pitää palata. Taukohuoneessa otan evääni jääkaapista ja täytän vesipulloni. Valmistan ruokani mikrossa ja valitsen paikan missä istun.

Iida
Puistoa kierrellessä alkaa vatsassa kurnia. Mieleni tekee pizzaa, joten valintani on tällä kertaa Pizzeria Pelle. Olisi kuitenkin pitänyt valita toisin, sillä lopulta se tuotti karvaan pettymyksen. Ravintolassa on ahdasta ja kylmä. Itse ruoka on ihan maittavaa, mutta ei 14 euron arvoista.

Täydellä vatsalla en halua heti palata laitteiden pyöritykseen, joten kipuan hissillä Näsinneulaan. Ylhäällä tornissa silmieni eteen aukeaa Tampereen kauniit maisemat. En kuitenkaan malta olla ylhäällä kovin kauaa, koska haluan päästä tutustumaan teema-alueisiin. Kun palaan takaisin maan kamaralle on ehtinyt jo tulla pimeä.

Pidän erityisesti Angry Birds Landin meksikolaisesta kuolleiden päivästä, sillä joka puolella raikuu teemaan sopivaa musiikkia ja värit loistavat alueella. Joka kulmalla on paljon koristeita ja melko ahtaat kävelyreitit luovat kylämaisen tunnelman. Puiston itäpäädyssä sijaitseva Zombie Zone ei kuitenkaan ole minulle yhtä mieluinen. Alueella pyörii välillä näytelmä, mutta se jää melko epäselväksi. Zombit eivät muutenkaan ole alueella niin isossa osassa kun voisi kuvitella.

Johannes
Huomaan kauempaa ystäväni Iidan ja ilahdun hänen istuessaan Delfiinipelin ääreen. Häntä vastaan asettuu innokas haastaja. Otan maksun molemmilta, selitän säännöt ja laitan pelin päälle. Molempien delfiinit pääsevät vauhtiin Delfiinimusiikin soidessa. Molemmat vierittävät kahta palloa yrittäen saada pallot parhaimpaan onkaloon, josta delfiinit loikkivat eniten. Iida voittaa pelin saadessaan delfiininsä ensimmäisenä maaliin. Ojennan hänelle palkinnoksi limsapullon.

Iida
Illalla puiston tunnelma vain paranee entisestään, kun valot hohtavat lumoavasti ympäri karnevaalia. Ennen kotiinlähtöä päätän nauttia kupin kuumaa vaahtokarkkikaakaota. Auringon laskiessa on alkanut hieman paleltaa, joten kuuma juoma tekee todella hyvää. Katsahdan vielä mäen päältä laitealuetta, joka on vielä hetken täynnä naurua ja toimintaa. Pian se kuitenkin hiljenee talviloman ajaksi.

Johannes 
Viimeisen aukiolotunnin aikana alan valmistella tilitystä. Lasken päin aikana tulleita pelisetelei, kirjoitan päiväraporttia ja täytän tilityspussien tiedot. Kellon lyödessä tasan yhdeksän kuulen sulkemiskuulutuksen. Sulkiessani pelini sermit näen kuinka viimeiset asiakkaat lähtevät antoisan päivän jälkeen kohti uloskäynt. 

Teksti ja kuvat: Iida Vartiainen & Johannes Siren

Suomalaisen silmin: The British museum

The British museum on kirjaimellisesti Lontoon keskellä sijaitseva valtava museorakennus, jossa käy noin kuusi miljoonaa turistia ja englannin kansalaista vuosittain. Museon perusti Sir Hans Sloane vuonna 1753, British museon on myös ensimmäinen julkiselle yleisölle avattu museo.

Vierailin lontoon matkallani British museumissa kerran. Alkuperäisen suunnitelman mukaan käyntejä piti olla kaksi, mutta kolmenkymmenen minuutin jonotuksen ja turvatarkastuksen jälkeen mieli muuttui nopeasti. Korvasin tämän tosin ottamalla kaiken irti tästä yhdestä kerrasta. British museum on jaettu joko raa’asti aikakausien ja kansakuntien mukaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että esimerkiksi antiikille ja keskiajalle on eri näyttelyt. Ja esimerkiksi antiikin näyttelyssä Egyptiläiset, Assyrialaiset ja Roomalaiset ovat omissa näyttelyissään. Itse kävin läpi assyrialaisten sekä kreikkalaisten ja roomalaisten näyttelyt, sekä hieman keskiajan näyttelyjä. Tosin siinä vaiheessa olin jo kuluttanut yli neljä tuntia museossa, joten ne menivät nopeasti ohi.

 

Assyrialaiset

Assyrialaiset olivat muinainen sotilasvaltio Mesopotamian pohjoisosissa, eli nykyisen Syyrian ja Irakin alueella, heidän valtakuntansa tuhoutui noin vuonna 609eaa. Eli yli kuusi sataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Syitä, joista Assyrialaiset muistetaan ja miksi heistä tiedetään nykypäivänä paljon on kolme. Ensimmäinen on se, että Assyria oli maailman ensimmäinen supervalta. Toinen syy puolestaan on armeija, Assyrialaisten armeija oli teknologisesti kaikkia kilpailijoitaan parempi, järjestys oli parempaa, kuri oli parempaa ja aseet oli valmistettu tuolloin uudesta materiaalista, raudasta.

Kolmas, ja tärkein syy miksi Assyriasta tiedetään paljon, on taide. Assyrialaisilla oli tapana kaivertaa heille kuuluisia ja merkittäviä tapahtumia kivilaattoihin, jotka olivat osa hallitsijoiden temppeleiden seiniä. Kivitaulujen lisäksi myös patsaita on säilynyt jonkin verran, usein patsaat esittävät jumalia tai hallitsijoita, ja usein ne ovat myös massiivisen kokoisia.

Yksi Assyrian pääjumalista, Ninip.

Kivitaulut esittävät usein joko taisteluja, sotia, voittoja, tai kuningasta ja jumalia. Syy hyvin pieneen aihemäärään on se, että tauluilla oli poliittinen merkitys, idea oli että taulut sijoitetaan odotushuoneisiin jolloin toisten valtioiden diplomaatit joutuvat katsomaan sitä mitä tapahtui niille jotka vastustivat Assyrialaisia.

Kuva esittää Assyrialaisia ratsumiehiä jahtaamassa pakenevaa vihollista. Taivaalla oleva lintumainen hahmo on Assyrialaisten jumala, joka suojelee ja varjelee Assyrian sotilaita.

Näyttely itse oli järjestetty hieman omalaatuisesti. Antiikin historialle varatussa salissa oli kolme osaa, oli pääsali jossa oli Egyptin historiaa, sarkofageja ja muuta Faaraoihin liittyvää, Egyptiläisen näyttelyn takana oli yksi noin sata metriä pitkä käytävä varattu Assyrialaisille, ja aivan salin vasemmasta kulmasta lähti käytävä vielä Assyrian näyttelyn taakse jossa sijaitsi antiikin Kreikan ja Rooman näyttelyt.

Idea siitä, että yksi näyttely sijaitsee tasan yhdessä käytävässä salin sijaan voi tuntua omituiselta, mutta järjestely tuntuu loogisemmalta, kun muistaa että näyttely koostui lähinnä yllämainituista kivitauluista, joista suuri osa liittyy toisiinsa.

Tämä kivitaulu liittyy aikaisempaan, tässä aiemmin pakoon yrittänyt vihollinen yrittää taistella vastaan. Assyrian kuningas on kuvattu jousen kanssa sotavaunussa, Lintumaisen jumalhahmon vierellä.

Tämä taulu puolestaan oli aikoinaan osana paljon suurempaa taulua, jossa orjia ja sotavankeja kuljetetaan veneillä joen yli kuninkaan luokse tarkastettavaksi.

Mikäli British museumissa ei ole näytöksiä joita haluaisi katsoa, kannattaa siellä silti käydä ihailemassa rakennuksen sisätiloja ja arkkitehtuuria. Omasta mielestäni British museum on yksi parhaita paikkoja, missä turisti voi vierailla Lontoossa, heti kaikkien Lontoon pubien jälkeen tietysti.

 

Teksti ja kuvat: Kristian Nieminen

Once upon a time in Hollywood – satutarina satujen maailmassa 

 

 

Ohjaus ja käsikirjoitus Quentin Tarantino / Draama/trilleri / 2019 / 2h 40min / *****

 

Quentin Tarantinon yhdeksännes, ja omiwn sanojensa mukaan toisiksi viimeinen elokuva Once upon a time in Hollywood sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa. Kun Tarantinolta tulee elokuva, muuta ei voi odottaa kuin eeppisiä taistelukohtauksia, toiminnallista seikkailua, veren roisketta ja räikeää huumoria. Once upon a time in Hollywood ei muiden Tarantinon teosten rinnalla myöskään kalpene.

 

Elokuva seikkailee 1970-luvun Hollywoodissa, aikana, jolloin kultavuosien Hollywood oli mukautumassa muuttuvaan nykymaailmaan ja digitalisaation aika lähestyi. Elokuva seuraa Rick Daltonia (Leonardo Di Caprio), entistä valkokankaiden hurmuria, joka taistelee uransa hiipumisen kanssa sekä Cliff Boothia (Brad Pitt), Rickin pitkäaikaista stunt-miestä, joka on kuitenkin siirtynyt enemmänkin tämän apumieheksi. Parivaljakon tarinan rinnalla kulkee Charles Mansonin murhiin liittyvä tositarina, jossa näyttelijä Sharon Tate (Margot Robbie) ja hänen ystävänsä murhattiin Taten ja hänen miehensä, kuuluisan ohjaajan Roman Polanskin kotona.

 

01Once upon a time in Hollywood oli ennen julkaisuaan jo ennalta arvattu hitti. Leonardo Di Caprio, Brad Pitt, Margot Robbie, Al Paccino… Ja lista jatkuu. Tarantinon ohjaus ja käsikirjoitus yhdistettynä maailman suurimpien tähtien kanssa, elokuva oli juuri siis sitä mitä voisikin odottaa. Di Caprio, Pitt ja Robbie loistivat rooleissaan, parempaa ei voisi edes pyytää. Di Caprio todisti kykynsä todella muuntautua mihin tahansa rooliin ja hänen kemiansa Pittin kanssa oli kieltämätöntä. Robbie taas hukkui täysin Taten hahmoon, ja toi esille todellisen Sharon Taten karisman ja lämmön.

 

Elokuvan mielenkiintoisena vastakkainasetteluna on Rickin ja Cliffin mielikuvituksellinen tarina rinnastettuna tositapahtumiin perustuviin Mansonin pahamaineisiin murhiin. Rick asuu Taten ja Polanskin naapurissa, tästä huolimatta minkäänlaista suoranaista vuorovaikutusta ei hahmojen välillä nähdä kuin vasta elokuvan loppuosassa. Tämä oli välillä turhan hämmentävää ja häiritsevää, mutta myös Tarantinon ovela tapa kuvailla Hollywoodin kahta puolta: Rick Daltonin hiipuva menestys vasten Sharon Taten nousevaa tähteyttä.

 

Kerronnallisesti Once uponin juoni oli erityisen hyvin jännitystä ylläpitävä: jokainen kohtaus oli kuin oma seikkailunsa ja juonen kulku piti katsojan koko ajan odottamassa, milloin henkilöhahmojen tarinat kohtaisivat. Elokuvan vauhdikkuutta myös lisäsi sen tapa hyppiä genrejen välillä: Komediasta draamaan, draamasta toimintaan. Mikään kohtaus ei ollut itsestäänselvyys, vaan jokainen osasi yllättää.

 

Elokuvan miltei parhaimmat minuutit esiintyivät loppua lähestyessä, kun juonikäänteenä Mansonin kultin jäsenet murtautuivat Taten talon sijasta Rickin taloon tositapahtumista poikkeavasti. Tämä johtaa huumorilliseen, verta roiskuvaan tappelukohtaukseen, klassikko Tarantino tyyliin. Lopputeksteihin saakka Tarantino siis pitää lupauksensa ja viihdyttää katsojia vauhdikkaalla tarinalla. Once upon a time in Hollywood siis täytti kaikki odotukset ja lupauksensa, eikä varmasti jättänyt yhtäkään katsojaa kylmäksi. Loppukohtaus onkin kenties elokuvan merkittävin kohtaus sen aiheen osalta: Koko elokuva olikin vain satua satujen maailmassa.

 

Teksti: Oona Koivula

Kuva: Filmikamari

lmastopaneeli avasi Sammon keskuslukion 10 vuoden SamkeCO2-ilmastoprojektin 

Ilmastopaneelissa kuultiin asiantuntijoilta harvemmin esiin tuotuja menettelytapoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kaikki lukion toista vuotta käyvät opiskelijat pääsivät seuraamaan tapahtumaa koulupäivän aikana.

Sammon keskuslukiolla järjestettiin ilmastopaneeli toisen vuoden opiskelijoille keskiviikkona 4.9. 2019. Paikalla oli viisi eri lähtökohdista tullutta ja asiaansa perehtynyttä puhujaa, jotka juontajien johdolla pääsivät kommentoimaan ajankohtaisia, ilmastonmuutokseen liittyviä tekijöitä. Paneelissa kuultiin yllättävän erilaisia kantoja siihen verrattuna, miten ilmastonmuutoksesta on viime aikoina puhuttu.

Panelisteina toimivat Senja Forsman (S-ryhmän vastuullisuuspäällikkö), Paula Kivimaa (tutkimusprofessori, Ilmasto ja yhteiskunta, Suomen ympäristökeskus), Iiro Parhankangas (energiatekniikan opiskelija Tampereen yliopistossa, Suomen Ekomodernistit hallituksen jäsen), Miikka Evesti (NordicGreenSolutions toimitusjohtaja) ja Sonja Viljamaa (Lempäälän lukio, Ilmastosoturit).

Paneeliin oli valmistauduttu etukäteen diojen muodossa. Keskustelun apuna käytettiin yleisön mielipidekyselyä, joka oli tehty ennen paneelia.

Juontajina toimivat toimittaja Elli Harju ja Sammon keskuslukion opiskelijakunnan puheenjohtaja Paul Pellas. Tilaisuuden avasi Tampereen kaupungin ympäristö- ja kehitysjohtaja Kari Kankaala painottaen omia pieniä tekoja ilmastonmuutoksen hyväksi sekä oman asenteen avulla muihin vaikuttamista.

Paneelissa keskityttiin ilmastonmuutoksen kannalta neljään kiperään teemaan: energiaan, liikkumiseen, ruokaan ja kulutukseen. Asiantuntijoiden puheenvuorot nostivat esiin myös harvemmin kuultuja mielipiteitä. Paneelissa kehittyi keskustelu muun muassa siitä, että radikaaleja toimenpiteitä ei välttämättä aina pystytä tekemään. Tärkeintä olisi keskittyä omaan tonttiin ja oman ajattelutavan muuttamiseen.

Paneelissa nousi esille myös se fakta, että ilmastonmuutosta ei pysäytetä hetkessä, vaan se on monien asioiden summa. Eikä kaikesta tarvitse luopua. Voisi esimerkiksi valita yhden itselle tärkeän asian, kuten lihan syönnin, ja tehdä muilla tahoilla ilmastonmuutosta vastaan pyrkivää toimintaa.

Paneeli käynnisti nyt kymmenen vuotta kestävän SamkeCO2-projektin, jonka tarkoitus on tehdä eri keinoin Sammon keskuslukiosta hiilineutraalimpi vuoteen 2030 mennessä.

Panelistien joukossa oli puhumassa lukioikäisiä sekä vanhoja ilmastosankareita. Sonja Viljamaa on yksi nuoremman sukupolven ilmastoaktivisteista.

Teksti: Elli Kuoppala

Kuvat: Ville Syrjäkoski

Ilmastojournalismia Hyvän sään aikana

Keväällä 2019 osa Sammon keskuslukion opiskelijoista pääsi kokeilemaan Pop-up -toimituksessa työskentelyä. Hyvän sään aikana -verkkomedian kanssa yhteistyössä tehty projekti opetti opiskelijoille uudella tavalla tekstien työstämistä. Opiskelijoiden työtä oli johtamassa osa verkkomedian tekijöistä. Yksi heistä oli some-tiimiä koordinoinut Elli Harju.

“Toimittajan hommat on just mun juttu”, toteaa Tampereen yliopistosta valmistuva Elli Harju, 25.

Harju opiskelee kuudetta vuotta Tampereen yliopistossa. Hän on valmistunut kandidaatiksi journalistiikan ja viestinnän ohjelmasta.

Harjua toimittajuus on kiinnostanut jo yläasteelta lähtien. ”Pidin äidinkielestä ja aineen opettaja rohkaisi minua toimittajan ammattiin”, hän kertoo. Kiinnostusta lisäsi TET-harjoittelu Turun Sanomissa. Siellä hän sai alaan tuntumaa kirjoittamalla uutisia lehteen. Lukion jälkeen Elli päätti lähteä opiskelemaan journalistiikkaa Tampereen yliopistoon. Sinne Harju pääsi ensimmäisellä yrittämällä.

Yhteiskuntatieteiden maisteriksi Harju valmistuu ensi keväänä. Journalismin ala on epävakaata, joten on hyvä olla toinenkin suunnitelma. “Koulussa on vähän kuin trendi tehdä journalistiikasta kandi ja erikoistua muuhun”, hän lisää. Toimittajana on hyvä tietää jostakin muustakin tieteenalasta, sillä se lisää kilpailukykyä.

Ellin unelmana on työskennellä isossa toimituksessa ja kirjoittaa aiheista, jotka kiinnostavat. Tavoite ei ole kaukana. Valmistumisen jälkeen Elli vaihtaa maisemaa Helsinkiin, sillä hänelle on tarjottu vakituista työpaikkaa Iltalehdestä. Lehden kotimaantoimituksessa hän on työskennellyt keikkamuotoisesti jo vuodesta 2015. “Tällä hetkellä haluaisin tehdä paljon juttuja Ilmastonmuutoksesta ja kokeilla mihin kaikkeen se taipuu”. Harju toivoo myös Iltalehden anostavan aiheeseen. Myös TV- ja videojournalismi kiinnostavat häntä. Audiovisuaalista viestintää on myös Iltalehdellä. Siellä tuotetaan radiouutisia Power medialle, myös oma studio löytyy.

Harju toimii tiedotusvastaavana Hyvän sään aikana verkkomediassa. Syksyllä 2017 julkaistu tietokirja pääsi Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi, ja se on voittanut Kanava-tietokirjapalkinnon.

Hyvän sään aikana lähti liikkeelle yliopiston projektista, kun vieraileva professori Hanna Nikkanen halusi tehdä opiskelijoiden kanssa ison kurssityön ilmastonmuutoksesta. Kirja sai hyvän vastaanoton ja porukka päätti jatkaa projektia keskenään. Apurahaa haettuaan he perustivat oman verkkomedia toukokuussa 2018. He myös käyvät puhumassa erilaisissa tapahtumissa.

Tänä keväänä myös Sammon keskuslukion opiskelijoita on päässyt osallistumaan verkkomedian tekemiseen. Pääasiassa ryhmä koostui viestintälinjan opiskelijoista. “Halusimme nuorten äänen kuuluviin ja kertoa mikä heitä kiinnostaa”, Elli kertoo. Heidän kartoittamansa taulukon mukaan alle 30-vuotiaita lukijoita oli vähän. “Nuorten mukaan ottaminen on tärkeää sillä he elävät täällä pisimpään. He kärsivät maapallolle tehdyistä haitoista ja heillä on vähän vaikutuskeinoja päättämisessä”, Harju jatkaa. Sammon keskuslukiolaisten juttuja julkaistaan kevään kuluessa Hyvän sään aikana -verkkomediassa sekä lukiolaislehti Improbaturissa.

 Kuva ja teksti: Siiri Piirainen

 

Mun Manse – Kerronpa hieman Runosta

Idyllinen vintage-kahvila, jossa pääsee selailemaan runokirjoja ja nauttimaan rauhallisesta tunnelmasta sekä erinomaisesta kahvista, eihän tässä muuta voi toivoa. Onneksi juuri tällainen kahvila sijaitsee lähellä Tampereen ydinkeskustaa, mutta kuitenkin sen verran syrjässä, että saa nauttia olostaan rauhassa. Kahvila Runoksi kutsutun kahvilan tarkka osoite on Ojakatu 3. Löysin kahvilan kaverini kautta. Hän oli jo vähän aikaa halunnut sitä testata ja nimen puolesta minuakin alkoi kiinnostamaan. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että eräänä kauniina päivänä päätimme sinne lähteä.

Kahvila Runon parhaimpiin piirteisiin kuuluvat muun muassa ystävällinen henkilökunta ja erittäin maukkaat kahvit. Olen syönyt siellä myös elämäni parhaan vadelmajuustokakun. Runo on sisustettu niin, että siellä ei näe montaa samaa paria olevaa kalustetta. Tila voi tuntua ahtaalta kookkaiden vanhojen nojatuolien takia, mutta se tuo kotoista tunnelmaa kahvilaan.

Ehdottomasti paras asia Runossa on sen tunnelma ja henki, mikä välittyy kahvilaan tulijalle heti ovesta sisään astuessa. Lämmin, rauhallinen ja mukava tunne syntyy niin työntekijöiden, sisustuksen kuin siellä oleilevien ihmistenkin ansiosta. Runossa viihtyvät varsinkin kirja- ja runoihmiset. Usein näkee yhden tai muutaman ihmisen selailevan jonkinlaista kirjaa kahvikupposien ääressä, joko seurassa tai yksikseen. Runo on oiva paikka myös kavereiden rupattelulle. Kahvilasta löytyy pöytiä myös isommille seurueille.

Itse tykkään käydä Runossa arkipäivinä iltapäivällä ja viipyä siellä iltaan asti. Isot ikkunat luovat hieman akvaariomaisen vaikutelman varsinkin kahvilan alakertaan. Auringon siirtyessä ja laskiessa isot ikkunat päästävät ihanan hempeän ilta-auringon säteet sisään. Kavereiden kanssa jutellessa tai kirjaa lukiessa isojen ikkunoiden ääressä tulee kaihoisa ja jotenkin nostalginen mielentila. Sellaisella mielellä on mukava lähteä kotiin rentouttavan kahvilahetken jälkeen.

Runossa näkee usein oikein suklaisia kakkuja ja muuta ihanan makeaa. Suolaisiakin piirakoita on tarjoilla niin, että kahvila ei palvele pelkästään makeannälkäisiä.

 

Elli Kuoppala

Mun Manse –sarjassa kirjoittavat kertovat suosikkipaikoistaan Tampereella.

 

Suosikki kahvipaikat Tampereella

Suosikkikahvipaikkani eivät ole ainoastaan kahviloita vaan myös bistroja ja ravintoloita. Se, miksi pian esittelemäni paikat ovat suosikeitani, johtuu se hyvästä kahvista, kivasta ympäristöstä, sisustuksesta ja hyvästä palvelusta.

Melko isona kahvikuluttajana ajattelin tehdä esittelyn paikoista, joissa itse olen viihtynyt eniten. Ensiksi suosittelen etenkin käymään brunssilla Café Pispalassa, josta saa loistavia pannukakkuja aamiaiseksi. Paikka on kuitenkin niin suosittu, että sisällä vallitsee suorastaan tungos.

Suosittelen Sokoksen yläkerran kahvilaa nopeaan kahvitteluun shoppailureissun ohella samoin kuin Arnoldsia, jonka bagel on myös hyvää munkkien lisäksi. Jos olet pian menossa leffaan tai olet muuten vain hukassa näillä suunnilla, suosittelen testaamaan Pala Caféta Finlaysonin alueella. Sieltä saa hyvää kaakaota. Lisäksi testaukseen kannattaa laittaa Pella´s Cafén ulkopöydät aurinkoisina päivinä keväällä, kun toivoisit kesäloman jo alkavan ja haluat paeta kouluarkea siemaillen soodavettä.

Näiden lisäksi esittelen vielä 12 muuta kahvipaikkaa.

Espresso House

Paras opiskelupaikka voisin väittää. Paikka tuntuu kotoisalta ja sohvalla on ihana kahvitella ja kirjoittaa. Lempi Bagelini lisäksi Espresso Housesta saa hyvää salaattia, mutakakkua, muita kakkupaloja, jääteetä ja tietenkin kahvia, jotta jaksaa opiskella.

Fazer Café

Kaunis kahvila. Hyvää kahvia, kakkupaloja, smoothieita, pikkusuolaisia ja yksi lempi brunssipaikoistani.

Puisto

Katutasossa kahvilapuoli ja alempana ravintola. Erittäin hyvää pastaa, risottoa, jälkiruokaa, salaattia, kakkupaloja, pikkusuolaista, kahvia, viiniä ja erimakuisia soodavesiä. Yksi kahvittelupaikoista, joissa tullut vietettyä eniten aikaa. Kesällä ulkona on terassi auki.

Café Linkosuo

Hyviä lyhyitä ja pitkiä kahvitteluja. Linkosuolle rientää työpäivän ohella tai vaikka tunniksi kahvittelemaan kaverin kanssa. Eniten Linkosuolla pidän lohileivästä ja ihan vaan kahvista. Ei ole lempikahvilani, mutta ei mitään vikaakaan. Jotenkin täällä on kuitenkin tullut kahviteltua useasti, sijainnin takia luultavasti.

Robert´s Coffee

Täyttävä, terveellinen ja monipuolinen lounas. Hyviä pikkusuolaisia ja kahvia. Paljon puheensorinaa, joten voi itsekin tarinoida kavereiden kanssa niin paljon kuin huvittaa.

Venla

Söpöin ja kaunein bistro tampereella. Pidän valkoisesta sisustuksesta, sillä se tuo paljon valoa. Ihana kesällä ja talvella. Parasta juustokakkua mitä olen syönyt. Myös hyvää salaattia.

Picnic

Hyvää salaattia, pikkusuolaisia ja patonkeja. Jos asut Tampereella voit tilata ruokaa kotiinkin.

 

 

 

 

 

 

 

Café Europa

Auki kolmeen asti yöllä, joten ei hätää jos kahvittelu vähän venähti. Rento tunnelma. Omaan makuuni löytyi lohisalaatti, leipää ja kaakaota.

 

 

 

 

 

 

Naapuri

Superraikkaiden smoothieiden lisäksi hyvää salaattia. Bistrossa on omanlainen sisustus ja pikkuisia magneetteja, joista voi muodostaa sanoja.

 

 

 

 

 

 

 

Pyymäen Oma

Kaikkea superhyvää ja hyvännäköistä. Kipin kapin.

 

 

 

 

 

 

 

Paahtimo-kahvila Taikapapu

Täällä olen kerran käynyt. Jos on hyppytunti niin minne mennä? Tänne. Vaikka paikka onkin aivan Tampereen keskustassa, on se sopivasti sivussa. Pieni ja rauhallinen kahvila.

 

 

 

 

 

 

 

Aitoleipä

Ihan Tampereen keskustassa. Brunssia syödessä voi nauttia pianonsoiton kuuntelusta ja käydä täyttämässä lautastaan monipuolisella brunssilla. Rauhallinen tunnelma.

 

 

 

 

 

 

 

Kaikki kahvittelupaikat ovat hyviätosin erilaisiin tilanteisiin. Jos pitäisi yhtä suositella se olisi VenlaKeväällä haluaisin eksyä kokeilemaan vohvelikahviloita 

Tiia Turunen