Aihearkisto: Yleinen

Sosiaaliset suhteet poikkeustilanteessa

Koronaviruksen rantauduttua Eurooppaan ja Suomeen, siirryttiin sosiaaliseen kanssakäymisen suhteen ennennäkemättömiin rajoituksiin. Vanhukset eristettiin, perheet sulkeutuivat koteihinsa, koulut ja ravintolat suljettiin.

Länsimaalaiselle, rajattomana kulkevalle ihmiselle tällainen yhteiskunnan sulkeminen tuntuu ahdistavalta ja tilanne epäuskoiselta. Kuitenkin sosiaalisten suhteiden tarve ja kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa on aina ollut hyvin yksilöllistä – toisille eristäytyminen ei ole normiarkea haastavampaa ja toisille sosiaalisuuden puute ajaa mielenterveyden järkkymiseen.

Lapset ja nuoret aikuiset ovat omaksuneet sosiaalisen median käytön jo ennen korona-aaltoa, ja tilanteen vaatima sallittu yhteydenpito muihin tietotekniikan tai puhelimien sovelluksien kautta ei ole heille ongelmallista. Päin vastoin, koronan myötä ehkä useampi on tarttunut puhelimeen ja kysellyt kuulumisia toisiltaan, mikä muutoin olisi normiolosuhteissa saattanut jäädä tekemättä.

Ikäihmisille tilanne on haastavampi. Poikkeustilanteessa moni vanhus tai sairas jää yksin, vain ja ainoastaan hoitohenkilökunnan suoman kanssakäymisen varaan sosiaalisten suhteiden ollessa muutoinkin vähäisiä. Ajan saatossa ovat tutkimukset ja kokemus näyttäneet, että pelkkä yksinäisyys itsessään voi olla tappavaa. Kun mieli on apea, liikkuminen vähenee ja kunto laskee. Vanhukselle nykyaikaisen puhelimen käyttö on vaikeaa, ja se totuttu perheenjäsenten tekemä viikoittainen vierailu jää pitkäksi aikaa tekemättä riskien takia.

Yhtä kaikki, tutkittua on, että sosiaaliset suhteet ovat tie parempaan terveyteen iästä ja statuksesta riippumatta, ja suhteita pitää vaalia tilanteessa kuin tilanteessa. Korona on osoittanut lyhyessä ajassa sen, kuinka tärkeää ihmiselle on sosiaalisuus ja kanssakäyminen muiden kanssa. Toivomme pandemian laantumista ja loppumista, arjen tasoittumista entiseen, mutta myös sitä, että toisista välittäminen ja sosiaalinen yhteydenpito jatkuvat näillä uusilla opituilla metodeilla, mitä koronan myötä olemme joutuneet omaksumaan.

Teksti: Vilma Palomäki

Kuva: https://pixabay.com/photos/coronavirus-corona-quarantine-4940076/

The Crown -sarja lumoaa keksittyjen tarinoiden ja historian avulla

The Crown on Netflix-alkuperäissarja, jonka on käsikirjoittanut ja luonut Peter Morgan. Sarja perustuu ja kertoo kuningatar Elisabeth II:sta. Ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Netflix tilausvideopalvelussa 4. marraskuuta vuonna 2016. Sarja palkittiin parhaan draamasarjan, sekä parhaan naispääosan, Golden Globella vuoden 2017 Golden Globe gaalassa.

Sarja kertoo kuningatar Elisabeth II:sen elämästä ja tapahtumista. Sarja on saanut paljon kritiikkiä brittiläiseltä historiantutkijalta, koska sarja vääristelee tapahtumia ja antaa niistä väärän kuvan. Sarjan kaikki tapahtumat eivät ole kuitenkaan faktaa, onhan kyseessä sarja. Sarja on myös herättänyt paljon mielenkiintoa Britannian kuninkaallista perhettä kohtaan.

Ensimmäistä sekä toista tuotantokautta tähdittää Claire Foy. Hän esittää sarjan päähenkilöä eli itse nuorta Elisabeth II:sta. Toista sarjan päähenkilöistä näyttelee Matt Smith, joka esittää sarjassa nuorta prinssi Philipiä.

The Crown julkaisi kolmannen tuotantokauden 17. marraskuuta vuonna 2019. Tuotantokausi sisältää vain kymmenen jaksoa ja näyttelijätkin ovat vaihtuneet kolmanteen tuotantokauteen mennessä. Kolmatta tuotantokautta tähdittää Kuningatar Elisabeth II:sen roolissa näyttelijä Olivia Colman ja Prinssi Philipia näyttelee Tobias Menzies. Sarjasta pitäisi ilmestyä  neljäs tuotantokausi vuonna 2020.

Mielestäni sarja on loistava. Olenkin katsonut kaikki tähän mennessä julkaistut tuotantokaudet useampaan kertaan Netflix-palvelusta. Sarja on hyvin koukuttava jo pelkästään siksi, että se kertoo nuoresta kuningattaresta, mutta myös siksi, että sarja kertoo maailman pisimpään hallinneen monarkin elämästä ja lapsuudesta. Sarja on myös hienosti ja luovasti toteutettu. Jaksoihin on sisällytetty aivan ihka oikeaakin videokuvaa. Esimerkiksi Kuningatar Elisabeth II:sen kruunajaisiin on liitetty materiaalia vuodelta 1953.

Sarjassa itse kuningatar kuvataan hieman hiljaisena ja ujona. Hänen on vaikea löytää omaa paikkaansa hänen isänsä Yrjö IV:n kuoleman jälkeen. Sarja antaa kuitenkin hyvin kuvaa tuon ajan tavoista sekä tapahtumista.

 

Kirjoittanut Annika Luoto

Mun kirjapäiväkirja: Matkantekijä-kirjasarjan toinen osa ei myöskään jättänyt kylmäksi 

Diana Gabaldonin kirjoittaman Muukalainen-romaanin jälkeen luin Matkantekijä-sarjan toisen osan, Sudenkorennon. Tämä oli edellistä osaa paljon intensiivisempi niin juoneltaan kuin henkilöiden välisiltä suhteiltakin. 

Clairen tarinaa jatketaan hieman erilaisessa muodossa, nimittäin muistelmana. Claire kertoo tyttärelleen Briannalle koko tarinan siitä, miten hän itse sai alkunsa ja mitä hänen biologiselle isälleen ja Clairelle itselleen tapahtui. Clairen ja Jamien syvä rakkaustarina saa riipivän surullisen lopun, vai loppuuko se sittenkään vielä tässä kirjassa?  

Tämä kirja sai tunteet pintaan. Hieno, mutkaton ja tunteet hienosti lukijalle välittävä kerronta oli aivan mahtavaa lukea. Tähänkin kirjaan upposi välillä niin, että kadotti ajantajun. 

Kirjassa esiteltiin yksi, jos toinenkin uusi henkilö, mutta jäin miettimään eniten Rogerin suhdetta Clairen tyttäreen Briannaan. Jään innolla odottamaan, miten hänen käy vai käykö ollenkaan seuraavassa osassa. 

Diana Gabaldonin kirjat näyttävät olevan tunnusomaisesti hyviä pakokeinoja arjesta. Tätä Matkantekijä-sarjaa lukiessa fyysinen maailma tuntuu unohtuvan välillä kokonaan. Tässä olisi siis erittäin hyvä vastapaino lukioarjelle, erittäin iso vink vink kiireisille lukiolaisille. 

 

Tämä juttu on osa Mun kirjapäiväkirja -sarjaa, jota kirjoittaa Elli Kuoppala. 

SamkeCast #03 Poikkeustilan tunnelmia

SamkeCastin kolmannessa jaksossa Iida Vartiainen, Johannes Siren ja Veera Naumanen jutustelevat yhdessä viimeistä kertaa.

Valmistuminen häämöttää ja lukio lähenee loppuaan. Ajankohtainen
korona puhututtaa, koska lähes kaikki suunnitelmat ovat menneet uusiksi sen takia. Miten etäopiskelu on sujunut? Entä miten käy pääsykokeiden tai kesätöiden? Kuuntele!

Vieraile myös Viestinnän soundcloud-tilillä. 

Tempo-biisin laulaja näyttää, kuka Bess oikeasti on

Suomalaisen musiikkibisneksen melko uusi artistitulokaskiinnitys Bess, oikealta nimeltään Essi Launimo, julkaisi omaa artistinimeään kantavan debyyttialbuminsa 22. marraskuuta 2019. Tykkäsin suuresti hittisinglestä Tempo joskus aikoinaan, mutta silti kyseinen albumi osasi yllättää.

Albumin kansi on visuaalisesti hieno, ja kuvaa Bessiä hyvin, koska hänen tyylinsä tunnistaa violetista ja varsinkin hänen violetiksi värjätyistä hiuksistaan. Albumin teemoina ovat muun muassa alkoholin liikakäyttö sekä intohimoinen ja kiivas rakastuminen.

Bess on kirjoittanut biisinsä itse ja se on yksi albumin hyvistä puolista. Mukana biisien teossa on ollut myös Antti Hakala, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Nopsajalka. Lempibiisejäni levyltä ovat Yhden Liikaa, Irti, Läpinäkyvää (feat. F), Pidä musta kii ja Feng Shui.  Biisit ovat hyvin samankaltaisia.

Läpinäkyvää-biisillä fiittaava F eli Fanni Sjöholm on hyvä artisti ja pidän hänen muusta tuotannostaan, joten siksi Läpinäkyvää kuulostaa minusta hyvältä ja hänen räppinsä sopii siihen. Luulin itse asiassa aluksi, että itse pääartisti Bess lauloi F:n osuuden, sillä heillä on hyvin samanlaiset äänet.

Vähiten pidän ainakin biiseistä  en haluu rakastuu ja Yöeläin. Ensimmäiseksi mainitsemani biisi on jotenkin todella epävireisen kuuloinen, epätoivoinen ja hieman teennäisen kuuloinen. Yöeläin jotenkin tulee vain aina ohitettua, kun se tulee vastaan Spotifyssa satunnaistoistona.

Albumille annan arvosanan 3 asteikolla 1-5. Bessistä tullaan kuulemaan vielä lisää pian, siitä ainakin olen varma, kun kuuntelin tämän albumin.

Teksti: Sofia Tuohimaa

Kuva: Ansku Sinisalo

Moskeijavierailulla Dubaissa

Vierailin joulukuussa Dubain matkalla Jumeirah-moskeijassa. Se sijaitsee lähellä Dubain rannikkoa ja kuuluu Dubain suosituimpiin vierailukohteisiin. Moskeijan edustajat järjestävät siellä 75 minuutin opastettuja kierroksia kuutena päivänä viikossa 20 AED:n (noin 5 €) hintaan. Perjantaina vierailukierroksia ei järjestetä, koska se on muslimien pyhäpäivä. Hintaan sisältyy myös ennen opastettua kierrosta nautittavaksi arabialaisia makeita ja suolaisia makupaloja kuten taateleita ja keksejä.Lisäksi maisteltavana oli paikallista teetä ja kahvia. Moskeija toivottaa kaikki tervetulleiksi uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta ihailemaan kaunista ympäristöä sekä oppimaan lisää islamista ja paikallisesta kulttuurista.
Pukeutuminen moskeijaan on kuitenkin rajoitettua. Naisilta vaaditaan olkapäät ja polvet peittävät asut. Lisäksi naisia pyydetään käyttämään päähuivia vierailun ajan. Miesten on samoin soveliasta pukeutua olkapäät ja polvet peittäviin asuihin. Sekä miesten että naisten on myös jätettävä kengät moskeijan ulkopuolelle vierailun ajaksi. Asianmukaisia vaatteita on mahdollista lainata moskeijasta tarpeen tullen. Lisäksi vierailijoita pyydetään käyttäytymään kunnioittavasti.
Vierailukierros aloitetaan alueelta, jossa jalat pestään ennen moskeijaan menoa. Tämä ei ole kuitenkaan pakollista vierailijoille. Jalkojen pesu kuluu islamilaisiin rituaaleihin ennen rukoilua.
Sisällä moskeijassa naisopas kertoi kattavasti ja mielenkiintoisella tavalla islamin uskosta ja siihen liittyvistä tavoista. Esimerkiksi rukoisrituaalit tulivat esittelyn aikana hyvin tutuiksi. Vierailijat pääsivät seuraamaan paikallisen islaminuskoisen miehen esittämää rukoushetkeä.
Lopuksi vierailijat saivat esittää kysymyksiä oppaalta. Yllättävää oli se, että opas vastasi avoimin mielin vierailijoiden esittämiin kysymyksiin, jopa islamin uskosta. Moskeijavierailulle kannattaa ehdottomasti varautua kameran kera, koska valo-ja videokuvaus on siellä sallittua. Moskeijan ympäristö onkin erittäin näyttävän näköinen puhumattakaan kauniinkoristeellisista sisätiloista.
Oli todella upeaa ja mielenkiintoista päästä tutustumaan moskeijaan ja kuulemaan tarkemmin paikallisten muslimien elämästä. Vierailu Jumeirah-moskeijassa oli mieleenpainuva kokemus muslimiasuun pukeutuneena. Suosittelen vierailua lämpimästi Dubaihin matkaaville.
Emmi Mykkänen

Keliakia lukiolaisen elämässä

Keliakia on autoimmuunisairaus, jossa viljatuotteiden sisältämä valkuaisaine gluteeni vaurioittaa ohutsuolen limakalvon nukkaa. Tauti on yleensä perinnöllinen ja oikein hoidettuna ei aiheuta mitään vaaraa. Taudin oireita ovat yleensä mahakivut, ilmavaivat, turvotus, oksentelu sekä huonovointisuus. Keliakia voi ilmetä missä iässä tahansa, ja se onkin hyvä varmistaa lääkärin vastaanotolla, josta ohjataan verikokeisiin tai tähystykseen. On myös mahdollista, että verikokeissa tai tähystyksessä ei edes näy mitään merkkejä taudista, mutta silti se voi olla ihmisellä. Keliakia voi myös esiintyä eri muodoissa, kuten esimerkiksi ihokeliakiana, jossa oireet esiintyvät iholla ihottumana. Hoitona toimii parhaiten pysyvä gluteeniton ruokavalio, joka ei vahingoita ohutsuolta.

Nykyään gluteenitonta ruokaa saa paremmin kuin esimerkiksi muutama vuosi sitten. Keliakia onkin nykypäivänä yleinen sairaus. Moni ihminen ja varsinkin terveysintoilija pyrkii noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota vain sen terveellisyyden vuoksi. Ihmisen keho ja aineenvaihdunta toimivat monella huomattavasti paremmin, jos ylimääräiset pullat ja leivonnaiset jäävät pois. Gluteeniton ruoka voi aluksi olla outoa ja maistua erikoiselle, mutta ajan myötä siitäkin oppii nauttimaan. Melkein joka ruoalle on aina olemassa gluteeniton vaihtoehto ja onkin suhteellisen helppoa muuttaa ruoka gluteenittomaksi. Nykyään myös ravintoloissa on hyvä gluteenittoman ruuan saatavuus, poikkeuksena ovat tietenkin jotkin ravintolat, mikä mielestäni on outoa, taudin yleisyyden vuoksi.

Mielestäni oudointa on se, että gluteeniton ruoka maksaa yleensä muutaman euron enemmän ja välillä se raivostuttaa. Jos esimerkiksi menee pizzalle, joutuu maksamaan kaksi euroa ylimääräistä gluteenittomasta pizzapohjasta. Tämä on ihmeellistä, koska enhän minä itse mitään ohutsuolelleni voi tehdä, jos se ei kerran viljaa siedä. Mielestäni olisi reilua, jos hinnat olisivat samat kuin normaalitkin. Myöskin kaupoissa gluteeniton puolen kilon jauhoseos saattaa maksaa lähemmäs kymmentä euroa, kuin normaalisti olisi hinta vain muutaman euron.

Keliakian kanssa oppii elämään ajan myötä. Itselleni gluteenittomaan ruokavalioon tottuminen kävi helposti, enkä edes kaipaa mitään ruokaa sen erityisemmin. Gluteenittomalla ruokavaliolla voin paremmin ja näin terveelliset elämäntavat pysyttelevät mukana koko elämän. Tosin onhan roskaruokaakin gluteenittomana, mutta en itse siitä niin välitä sen koostumuksen vuoksi. Usein kun gluteeniton ruoka on kuivaa. Uskon jopa, että ilman keliakiaa eläisin silti syömällä gluteenittomia tuotteita, vain sen tervellisyyden kannalta.

 Teksti: Annika Luoto

Punatukkainen boheemi säväyttää artistiyhteistöillä 

Kolmekymppinen Edward Christopher Sheeran, jonka maailma tuntee paremmin Ed Sheeranina, julkaisi viime vuonna neljällen studioalbuminsa No.6 Collaborations Project.

Albumin teemat ovat selkeästi rakkaus ja ero. Albumin kansi on visuaalisesti hieno, vaikkakin mielestäni Sheeran saisi itse näkyä albumin kannessa.

Sheeran on tienannut varmasti hyvin rahaa kovatasoisilla artistiyhteistöillä. Lempibiisejäni albumilta ovat Beautiful People (feat. Khalid), Cross Me (feat. Chance The Rapper & PnB Rock) ja Put It All On Me (feat. Ella Mai), muutamia mainitakseni. Eri biiseillä vierailevat artistit myös ovat onnistuneet lauluosuuksissaan, esimerkiksi Khalid laulaa tunteikkaasti.

Sheeranin aiemmat biisit Lego House, Shape of You ja I See Fire ovat selkeästi eri maata tämän uuden albumin musiikkityylin kanssa. Levy on kuitenkin parempi kuin aiemmat Sheeranin albumit. Ed Sheeran poikkeaa monesta massa-artistista sillä tavalla, että hänen ulkonäkönsä ei ole sellainen yltiöpäisen massaan sulautuva ja niin sanotusti komea, vaan hänellä on ennemmin boheemi ja vähän ränsistynyt tyyli. Mutta kai Sheeranin tavaramerkkinä kuuluukin olla olalla oleva kitara ja hurmaava lauluääni, joka saa monet teinitytöt pyörtymään.

Albumille antaisin asteikolla 1-5 kokonaisarvosanan 4. Innoissani ja mielenkiinnolla odotan jo Sheeranin seuraavaa albumia!

Kuvat ovat viime kesän Suomen keikalta Helsingin Malmin lentokentältä, jossa Ed Sheeran kävi vetämässä ensimmäisen Suomen keikkansa.

Teksti: Sofia Tuohimaa

Kuva: Wilma Summanen

Mun kirjapäiväkirja: Matkantekijä-sarjan toinen osa ei myöskään jättänyt kylmäksi

Diana Gabaldonin kirjoittaman Muukalainen-romaanin jälkeen luin Matkantekijä-sarjan toisen osan, Sudenkorennon. Tämä oli edellistä osaa paljon intensiivisempi niin juoneltaan kuin henkilöiden välisiltä suhteilta.

Clairen tarinaa jatketaan hieman erilaisessa muodossa, nimittäin muistelman muodossa. Claire kertoo tyttärelleen Briannalle koko tarinan siitä, miten hän itse sai alkunsa ja mitä hänen biologiselle isälleen ja Clairelle itselleen tapahtui. Clairen ja Jamien syvä rakkaustarina saa riipivän surullisen lopun, vai loppuuko se sittenkään vielä tässä kirjassa?

Tämä kirja sai tunteet pintaan. Hieno, mutkaton ja tunteet hienosti lukijalle välittävä kerronta, jota oli mahtavaa lukea. Tähänkin kirjaan upposi välillä, niin että kadotti melkein ajantajun.

Kirjassa esiteltiin yksi, jos toinenkin uusi henkilö, mutta jäin miettimään eniten Rogerin suhdetta Clairen tyttäreen Briannaan. Jään innolla odottamaan, miten hänen käy vai käykö ollenkaan seuraavassa osassa.

Diana Gabaldonin kirjat näyttävät olevan tunnusomaisesti hyviä pakokeinoja arjen kulusta. Tätä Matkantekijä-sarjaa lukiessa fyysinen maailma tuntuu välillä unohtuvan kokonaan. Tässä olisi siis erittäin hyvä vastapaino lukioarjelle, vink vink kiireisille lukiolaisille.

 

 

Tämä juttu on osa Mun kirjapäiväkirja -sarjaa, jota kirjoittaa Elli Kuoppala.

Mun kirjapäiväkirja: Fantasiamaailmoihin Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan johdolla

Diana Gabaldonin romaani Muukalainen on ensimmäinen osa fantasiasarjaa nimeltä Matkantekijä ja kertoo Clairesta, joka joutuu yllättäen aikamatkustamaan kaksisataa vuotta ajassa taaksepäin. Edelliseen aikaan jää aviomies, mutta pian Claire on naimisissa myös kaksisataa vuotta sitä ennen komean ja lainsuojattoman skotin kanssa. Lopulta käy niin, että Claire tajuaa rakastavansa kumpaakin miestä, mutta joutuu valita jommankumman toisesta.

Kirjaa pystyi lukemaan nopealla tahdilla ja siihen kirjoitettuun maailmaan sukelsi ja upposi helposti. Saatoin alkaa lukea tätä kirjaa ja pian huomata lukeneeni sata sivua eteenpäin hujauksessa. Päälle 800 sivuinen teos ei siis ollut pitkästyttävää luettavaa, vaan päinvastoin mielekästä.

2002-luvulla julkaistu suomennos alkuperäisin englannin kielisestä versiosta oli muuten hyvin suomennettu, mutta välillä huomasin kirjassa vanhahkoja kielioppeja. Esimerkiksi koska-sanalla alkavia sivulauseita ei juurikaan näkynyt. Ne oli korvattu kummallisilla siksi-lauseilla. En ole ennen törmännyt tällaiseen kielioppimuotoon, jossa sivulause aloitetaan sanalla siksi ja sen jälkeen sitä jatketaan objekteilla ja muilla lauseenjäsenillä. Vasta viimeisenä tulee predikaatti, mikä hämmästyttää minua edelleen suuresti.

Pidin kirjan aitoudesta ja ihmisten alkukantaisimmat halut esiin tuovasta teemasta. Luonnon lakien mukaan elävien skottien luonne toi hauskuutta sekä raakuutta kirjaan.

Claire oli päähenkilöksi aivan loistava valinta, koska hän poikkesi muusta väkijoukosta. Päättäväinen, järkeä käyttävä sekä itsenäinen nainen oli 1700-luvulla poikkeus muiden joukossa, koska naisten asemaa ei ollut parannettu yhtä paljon kuin ajassa, johon Claire syntyi. Tämä loi hauskan kontrastin raakojen skottimiesten ja omanarvontuntonsa tietävän englantilaisnaisen välille.

Kirjassa sivutaan myös skotlantilaisten ja englantilaisten välistä historiaa sekä jakobiittikapinan alkuvaiheita. Kirjaan mahtui siis paljon, mikä teki kirjasta mielenkiintoisen ja monipuolisen luettavan.

 

Tämä juttu on osa Mun kirjapäiväkirja -sarjaa, jota kirjoittaa Elli Kuoppala.