Aihearkisto: Arviot

Kenelle kellot soivat? Noh, toivottavasti eivät sinulle.

 

Kenelle kellot soivat (For whom the bell tolls) on maailmankuulun ja Nobel palkitun kirjailijan Ernest Hemingwayn yksi suosituimpia teoksia. Kirja julkaistiin vuonna 1940, ja sen on suomentanut Tauno Tainio neljä vuotta myöhemmin. Kirjassa on yhteensä 574 sivua.

Kirja perustuu löyhästi Hemingwayn omiin kokemuksiin kirjeenvaihtajana sodan repimässä Euroopassa, kirja sijoittuukin Espanjan sisällissotaan. Kirja kertoo tarinaa nuoresta amerikkalaisesta räjähdeasiantuntijasta Robert Jordanista, joka taisteli Republikaanien puolella. Kirjan alussa hänet määrättään vihollislinjojen taakse räjäyttämään eräs silta ja täten estämään vihollisten vahvistusjoukkojen saapuminen. Robertia auttamaan määrätään paikallisia sissejä, joista kaikki eivät kuitenkaan ole niin iloisia siitä, että heidän tulee auttaa nuorta amerikkalaista tehtävässään.

Kirja alkaa äärimmäisen hitaasti ja joku voisi sanoa myös äärimmäisen tylsästi, kun Jordan totuttelee ympäristöönsä ja tutustuu ihmisiin, joiden kanssa hänen kuuluisi räjäyttää silta. Jännitys kuitenkin tiivistyy hyvin nopeasti kirjan keskivaiheilla, kun suunnitelma laaditaan ja sitä aletaan toteuttamaan. Loppua kohden kirja on äärimmäisen mielenkiintoinen, kun kirjassa kuvaillaan paljon petturuutta, kuolemaa, uhrauksia ja sodan kauhuja.

Kirja on hyvin väkivaltainen, joten se saattaa järkyttää herkimpiä lukioita. Esimerkiksi seuraava kohtaus:

“If you have not seen the day of revolution in a small town where all know all in the town and always have known all, you have seen nothing.” 

Tässä kohtauksessa sissijoukon johtaja kertoo Robertille vallankumouksen ensimmäisistä päivistä ja fasistien massamurhista. Kohtauksessa kapinalliset hakkaavat fasisteja kepeillä, talikoilla ja kaikella mahdollisella mikä sattui, kun sillä löi. Tämän jälkeen fasistit heitettiin kalliolta alas, olivat he elossa tai eivät.

Kirjan päähenkilöiden lisäksi on noin viisitoista nimettyä sissitaistelijaa, mutta heidän merkityksensä tarinan kululle on lähes olematon. He ovat käsittääkseni mukana vain tuodakseen lukijalle paljon mukaansatempaavamman lukukokemuksen

Kirjan puhetyyli on hyvin omituinen, Kirja sisältää paljon kiroilua, mutta suurin osa siitä on muodossa: ”Minä teen tarpeeni sinun äitisi maitoon.” En ole varma, mutta kai tämä on ollut suurikin loukkaus 30-luvun Espanjassa. Tosin on todennäköisempää että kyseessä on vain kehno suomennos. Toinen hyvin omituinen piirre on siinä, että vaikka Robert on kirjan päähenkilö ja kirja kerrotaan hänen näkökulmastaan, niin silti Robertista puhuttaessa käytetään hänen koko nimeään, Robert Jordan.

Tämän lisäksi kirja on muutamista kohdista hyvin sekava, sillä kirja hyppii aina nykyhetken, kertomuksen ja Robertin omien muistelmien välillä jatkuvasti. Lisäksi kirjassa kuvaillaan tiettyjä tunteita äärimmäisen kauan, esimerkiksi ensimmäisessä Robertin ja Marian kohtauksessa, jossa he nukkuivat yhdessä. Kirjassa kuvattiin Robertin tunteita Mariaa kohtaan melkein kolme aukeamaa.

Kirja on melkeinpä pakko lukea, mikäli on edes etäisesti kiinnostunut kaunokirjallisuudesta tai historiasta. Ei pelkästään sen takia, että se on ajaton klassikko, vaan myös siksi, koska kirja on aivan uskomattoman hyvä. Jos siis jaksaa lukea kolme aukeamaa puuduttavaa paasaamista yhdestä tietystä tunteesta aina silloin tällöin. Kirjan tarina on mukavan simppeli, mutta kun lähtee ajattelemaan asiaa ja keskittyy juoneen niin huomaa, että se onkin yllättävän monimutkainen tarina kunniasta, uhrauksista, pelkuruudesta ja rohkeudesta sekä rakkaudesta.

Mielestäni Hemingway todellakin ansaitsi Nobelinsa, sillä kirja on samaan aikaan kiinnostava, puoleensavetävä ja äärimmäisen karu.

Kirjan henkilöitä

-Robert Jordan. Kirjan päähenkilö, ennen sotaa hän oli toiminut espanjan opettajana yliopistossa. Hän oli myös räjähdeasiantuntija

– Anselmo. Eläköitynyt pasifisti ja yksi Robertin parhaimpia ystäviä, on myös harras kristitty.

– Golz. Neuvostoliiton vapaaehtoisdivisoonan johtaja. Hän määrää Robertin räjäyttämään sillan kirjan alussa

– Maria. Robertin rakastaja. Marian vanhemmat tapettiin fasistien käsissä ja fasistit ovat myös syyllisiä Marian raiskaukseen ja hyväksikäyttöön.

-Pilar. Pablon vaimo ja sissijoukon henkinen johtaja. Kirjan.

– El Sordo. Toinen sissijoukon johtaja. Hän ei pidä Robertin suunnitelmasta, mutta tukee sitä estääkseen fasistien voittoa

– Pablo. Aiemmin suuri ja pelätty sissijohtaja. Hän on kuitenkin alkoholisoitunut ja pelkää fasistien kostotoimenpiteitä, eikä sen takia tue Robertin ideaa sillan räjäyttämisestä.

Kristian Nieminen 

 

Hip Hop kultapojan kehitys jatkuu

Joey Bada$$ on Yhdysvalloista kotoisin oleva rap-artisti. Hänen tyyliään on usein verrattu 90-luvulla julkaistuun rap-musiikkiin ja tämä erotti hänet modernimman ja nopea tempoisemman musiikin joukosta. Uusimmalla albumilla All-Amerikkkan Bada$$, hän on edistänyt tyyliään huomattavasti.

Joey Badass oikealta nimeltään Jo-Vaughn Virginie Scott päätti viedä musiikkiinsa enemmän poliittisempaan suuntaan. Kappaleiden aiheet vaihtelevat Yhdysvaltojen poliittisen tilanteen kerronnan, introspektiivisuuden ja vähemmistöjen kohottamisen välillä. Kappaleen ”TEMPTATION” alussa kuullaan ote Zianna Oliphantin puheesta, jonka hän piti North Carolinan Charlottessa poliisin ammuttua Keith Lamont Scottin. Toisaalta kappaleella ”ROCKABYE BABY” Badass kertaa omaa paikkaansa yhteiskunnassa Schoolboy Q:n kanssa. Molemmat muistelevat, millaista oli asua huumeiden ja väkivallan täyttämissä naapurustoissa ja miten he itse osallistuivat kumpikin omalla tavallaanlaittomaan elämään.

Haastatteluissa Badass on sanonut albumien isoksi eroksi uusimman musikaalisuuden. Edellisillä julkaisuilla kappaleet syntyivät Badassin kuultua biitin ja kirjoitti säkeensä sen mukaan. Uudella albumilla kaikki tehtiin alusta saakka Badassin ja muutaman tuottajan kanssa, kuten Kirk Knight. Musiikki sopii aiheisiin erityisen hyvin ja kappaleet on selkeämmin järjestetty kuin debyyttilevyllä B4.DA.$$. Debyyttilevyllä oli hyviä kappaleita kuten ”Paper Trail$”, mutta tämäkin kappale tuntui siltä, ettei se etene mihinkään tai sillä ei oikein ole suuntaa. Tarkoituksena oli vain näyttää lyriikoita hyviin biitteihin lisättynä.

All-Amerikkkan Bada$$ on parannus hyvästä debyyttialbumista. Vierailijat kuten Styles P ja J. Cole sopivat omien kappaleidensa kerrontaan eivätkä silti luovu omasta tyylistään. Vanha 90-luvun tyyli on vielä huomattavissa, mutta albumin soundi on edistynyt modernimmaksi, jotta nuoremmat voivat samaistua helpommin.

Aleksi Hiivala

Artikkelikuva: Wikipedia commons