Aihearkisto: Arviot

Värikkäät karvamadot houkuttelevat kävijöitä Kiasmaan

Tänään, maaliskuun ensimmäisenä perjantaina, Kiasmaan on ilmainen sisäänpääsy. Hiihtolomaviikon takia ihmiset ovat löytäneet paikalle sankoin joukoin. Puolisen tuntia aukeamisen jälkeen aula on täynnä niin perheitä kuin kaveriporukoitakin. Rattaat aiheuttavat tungosta narikan edustalle, mutta siitä huolimatta kaikilla on hyvä mieli.Kiasman ylimmässä kerroksessa on nähtävillä suuren suosion Instagramissa saavuttanut Nervescape VIII. Shoplifterin eli Hrafnhildur Arnardóttirin värikäs installaatio on tänäänkin houkutellut paikalle monia taiteen ystäviä. Näyttelyn tarkoituksena on taiteilijan mukaan rauhoittaa ja rentouttaa katsojaa.

Materiaalina “karvamatojen” tekemisessä on käytetty hiuksia, sekä oikeita että keinotekoisia. Teokset on ripustettu roikkumaan sävyittäin sisäänkäynnistä katsoen kylmistä lämpimiin. Suurin osa ihmisistä on hakeutunut lämpimän väristen pörröjen luo. Keltaiset, punaiset ja valkoiset ryppäät luovat instagrammaajille täydellisen ympäristön. Heitä on tänään paikalla muutamia. Kahden henkilön porukoissa liikkuvat somettajat eivät viihdy näyttelyssä yhtä kauan kuin esimerkiksi innokkaat lapsiperheet.

Kaikki näyttävät iloisilta, kun halailevat katosta roikkuvia pehmeitä ja pörröisiä karvamatoja. Kiasman seinällä on kyltti, jossa kerrotaan, että teosta saa halailla, kuten halailisi pehmeää mammuttia. Jotkut lapset kuitenkin juoksevat teosta päin ja sen läpi, samalla irrottaen hiuksia teoksesta.

Kaksi tuntia on kulunut näyttelyssä nopeasti. Kiersin installaation monta kertaa ihaillen, joka kerta löytäen jonkin uuden värin tai kauniin yksityiskohdan. Vaikka vietin näyttelyssä pitkän ajan, en olisi halunnut lähteä pois. Se todellakin teki tehtävänsä ja rentoutti kaikesta stressistä ainakin hetkeksi. 

Liinu Nieminen

Miksi muuttaa hyvin toimivaa?

7. syyskuuta $UICIDEBOY$ julkaisi debyyttistudioalbuminsa I Want To Die In New Orleans. Yhtyeelle tämä oli kuitenkin jo 43. julkaisu uransa aikana. Albumin ainoat vierailijat ovat räppärit Bones ja Juicy J. Bones, jotka kuullaan kappaleella FUCK the Industry, jossa hän esittää outron puhutun osuuden, kun taas Juicy J kuullaan Carroltonin introssa ja hänellä on myös tuottajakrediitti kappaleella Phantom Menace.

Yhtyeen jäseniin kuuluvat serkukset Scott Arceneaux Jr ja Aristos Petrou, jotka tunnetaan myös monilla taiteilijanimillään. Petrou ja Arceneaux yhdistivät voimansa ja perustivat yhtyeen vuonna 2014, mutta molemmilla oli runsaasti soolomateriaalia julkaistuna jo ennen sitä. Nimellä $UICIDEBOY$ he ovat ahkeroineet 43 julkaisua uransa aikana, joista suurin osa on 3-5 kappaleen EP-julkaisuja. Yhtye julkaisee kaiken musiikkinsa SoundCloudiin tyypillisten musiikin striimauspalveluiden kuten Spotifyn ja Apple Musicin lisäksi.

14 kappaleen albumi kestää mukavat 42 minuuttia ja on todella helppo kuunnella alusta loppuun. Kaikille tämän tyylinen musiikki ei kuitenkaan sovi. Normaalien rap-kliseiden lisäksi $UICIDEBOY$ räppää mielenterveyden ongelmista, eksessiivisestä huumeiden käytöstä ja itsemurhasta. Kappaleiden lyriikoiden teemat ovat yhtä synkkiä kuin Arceneauxin tekemät instrumentaalit. Arceneaux käyttää nimeä Budd Dwyer tuottaessaan ja on tehnyt jokaisen instrumentaalin levyllä.

Albumia ensimmäistä kertaa kuunnellessa levyn soundi eroaa hieman yhtyeen aikaisemmista julkaisuista. Omasta kokemuksesta jokaista julkaisua pitää soittaa muutama kerta ennen kuin alan itse niistä pitämään. Sama on tämän levyn kanssa. Äänenlaatu kuulostaa paremmalta kuin koskaan aikaisemmin ja instrumentaalit ovat ehkä hieman enemmän mainstream rapin kaltaisia. Ei kuitenkaan niin paljon, että kappaleita ei tunnistaisi heidän omikseen. Nicotine Patches kuulostaa hieman enemmän Southsiden tai Metro Boominin tuottamalta, mutta omasta mielestäni kappale silti sopii levylle oikein hyvin.

Jos olet pitänyt yhtyeen aikaisemmista julkaisuista, tulet todennäköisesti pitämään tästäkin. Meet Mr. NICEGUY kappaleesta en pitänyt aluksi lainkaan, mutta viikon lopussa se soi nii paljon päässäni, että minun oli pakko alkaa kuunnella sitä aktiivisemmin. Jokainen kappale sulautuu seuraavaan ja albumi on todella mukava kuunnella niin alusta loppuun kuin soittolistalla kappaleittain. Itse pidän tästä julkaisusta ja voisin suositella sitä kaikille, jotka uskovat kestävänsä albumin synkät teemat.

Aleksi Hiivala 

Kuva: Max Beck, julkaistu: https://www.complex.com/music/2018/09/suicideboys-say-they-influenced-soundcloud-rap-coming-for-their-credit

Carolista Captain Marveliksi

Marvelstudioiden elokuva Captain Marvel sai ensi-iltansa 6.3.2019. Ennen kuin olin nähnyt elokuvan ajattelin, että sitä voisi ehkä verrata kahteen eri DC comics:in tuotokseen: Superman-hahmoon ja Wonder Woman elokuvaan. Supermaniin siksi, että Captain Marvelin ja Supermanin voimat ovat hyvin samankaltaiset keskenään. Lisäksi molemmat ovat universuminsa vahvimpia sankareita.  

Elokuvana Captain Marvelia voisi verrata Wonder Woman elokuvaan, koska elokuvat ovat studioidensa ensimmäiset elokuvat naissupersankarista. Ero, joka näiden kahden välillä näkyy suurimpana liittyen aiheeseen naishahmot, on suuri. Wonder Woman elokuvassa alleviivattiin sitä, että päähenkilö on nainen. Captain Marvelissa sen sijaan asian vain annettiin olla. Minä pidän enemmän Captain Marvelin tavasta.  

Captain Marvel kertoo tarinan Carol Danversista. Elokuvan alussa hän on avaruudessa Kreesivilisaation kotiplaneetalla. Hän on Kreesotilas, mutta hän näkee kuin näkyjä itsestään jossain aivan muualla. Erään tehtävän päättyessä huonosti hän onnistuu pakenemaan ilkeiltä Skrulleilta. Pakokapselillaan hän päätyy suoraan Maahan. Siellä hän tapaa nuoren agentin Nick Furyn. Maahan Carolia seurasi muutama Skrull soturi. Furyn kanssa Carol yrittää saada nuo kiinni ja matkalla he selvittävät paljon Carolin taustasta.  

Lähiaikoina monien leffojen juonista voi löytää helposti kannanottoja isoisiin aiheisiin kuten rasismiin tai ilmastonmuutokseen. Tässä elokuvassa ei ollut sellaista syvällistä teemaa vaan se oli vain simppeli kasvutarina. Elokuvan alussa Carol ei oikein tiennyt kuka oli, mutta loppua kohti se selkeni hänelle ja hänestä tuli Captain Marvel. Minä pidin siitä. Oli virkistävää nähdä pitkästä aikaa joku rento ja mukava elokuva. Olihan Captain Marvelin perusideassa mahdollisuus tehdä elokuva feminismistä, mutta pidin päätöksestä jättää se tekemättä.  

Osa juonenkäänteistä oli minulle henkilökohtaisesti melko arvattavissa. Tosin keskusteltuani ystävilleni, jotka olivat myös nähneet elokuvan, minulle selvisi, että muille ne eivät olleet. Epäilen tämän johtuvan siitä, kuinka paljon olen elokuvia katsonut elämässäni ja analysoinut. Siispä jos olet elokuvien suurkuluttaja, suosittelen varautumaan muutamaan ennalta-arvattavaan juonenkäänteeseen. Nämä eivät silti häirinneet katselukokemusta ja mukana oli myös yllättäviäkin käänteitä.  

Kokonaisuutena Captain Marvel loi miellyttävän ja rennon katselukokemuksen. Lisäksi mukana sai fanin sydäntälämmittäviä hetkiä ja paljastuksia pitkäaikaisille mysteereille. Mukana oli juuri sopivasti huumoria niin nuoremmalle yleisölle kuin myös vanhemmillekin katsojille.  

 

Nea Toijala 

Bird box tarjoaa odotuksen kauhua sisältävästä matkasta, mutta jättää täyttämättä lupauksen

Bird Box / 2018, Netflix / OhjaajaSusan Bier / Pääosissa – Sandra Bullock, Trevante Rhodes, Sarah Paulson, John Malkovich / 124min / *** 

Netflixissä vuoden 2018 lopulla julkaistu draama/trilleri Bird box on Oscar-voittaja Sandra Bullockin tähdittämä kauhumainen kuvaus maailmanlopusta ja post-apokalyptisestä maailmasta. Bird box kertoo ihmiskunnan tuhoutumisesta, jossa äidinvaisto ja lähimmäisten rakkaus nousevat keskeisiksi teemoiksi. Kohtalokkaaksi osoittautuvana päivänä vastahakoisesti ensimmäistä lastaan odottava Malorie (Sandra Bullock) kuulee siskonsa Jessican (Sarah Paulson) kanssa maailmalla tapahtuvan useita mystisiä joukkoitsemurhia. Tästä välittämättä he suuntaavat lääkärin vastaanotolle, mutta lähtiessä sairaalasta alkaa kaoottinen itsemurhien aalto iskeä myös heidän kaupunkiinsa. Kaoottisuuden keskellä Jessica tappaa itsensä monien muiden ohella, mutta Malorie selviää turvapaikkaan taloon, jossa on myös muita selviytyjiä. Malorie tutustuu muihin selviytyjiin mukaan lukien Tomiin (Trevante Rhodes), jonka kanssa Malorie myöhemmin vähitellen muodostaa suhteen. 

Bird boxin ytimenä on ajatus siitä, että jos katsot olioon, se välittömästi ajaa sinut tappamaan itsesi tämän paljastaessa pahimman pelkosi. Tämän vuoksi kaikkien kuuluu pitää silmiensä ympärillä siteitä, ja näin ollen elää muiden vaistojensa varassa. Mielenkiintoista on, että elokuvan juoni ei etene kronologisesti vaan kahden aikakauden kautta: juuri kaoottisten tapahtumien alettua ja viisi vuotta tämän jälkeen, kun Malorie matkaa vaarallisen matkan joella kahden lapsensa kanssa. Maailmanlopun jälkeistä maailmasta kertovia elokuvia on nähty valkokankailla useasti, mutta Bird Box ottaa ihastuttavasti uuden, psykologisen lähestymistavan teemaan, mitä emme ole nähneet aikaisemmin.  

Bird box on ansainnut tittelin yhtenä Netflixin kaikkien aikojen eniten katsotuimpana elokuvana. Kokonaisuudessaan se onkin äärimmäisen viihdyttävä elokuva. Eniten elokuvassa viehättää sen jossain määrin karun aito katsaus kaoottiseen tilanteeseen. Vaikka elokuvassa vaikuttikin yliluonnolliset voimat, sen aito tunnelma toi helposti katsojalle ajatuksen siitä, että mitä jos olisin itse vanhempana kyseisessä tilanteessa? Elokuvan alussa Malorie on raskaana, mutta ei ole varma kyvyistään äitinä sekä epäilee haluaan olla vanhempi.  Kuitenkin tapahtumien lauetessa Malorie taistelee loppuun asti lapsiensa puolesta laittaen heidän etunsa ja turvallisuutensa ensisijaiseksi. Bird boxin vaikutusta kauhuelokuvana kuitenkin häiritsee jossain määrin Susanne Bierin päätös ohjaajana kuljettaa juonta kahden aikakauden kautta. Vaikka tämä päätös tuo tietynlaisen viehättävyyden efektin elokuvaan, sen vaikutus kauhuelokuvana olisi vahvempi jos emme tietäisi miten asiat tulee päättymään.  

Sandra Bullock on entuudestaan tunnettu rooleistaan suojelevana ”leijonaäitinä” ja sopi myös täydellisesti Bird boxin keskipisteeksi. Bullock istui oivasti vahvatahtoisen ja määrätietoisesti suojelevan äidin rooliin, selkeästi tuoden elokuvaan Bullockille tyypillistä särmää. Myös Bullockin hahmon rakkauden kohdetta näyttelevä Trevante Rhodes antaa vaikuttavan roolisuoristuksen parin kemioiden kohdatessa kauniisti. Kokonaisuudessaan Bullockin vetovoima on yksi Bird boxin juonta vahvinten ylläpitävimmistä tahdoista. 

Bird box on Netflixin keskivertotasoista tuotosta, joka antaa katsojalle trailerin pohjalta suuret odotukset. Elokuvaa markkinoidaan kauhuelokuvana, mutta jos haet kauhua, Bird box ei ole ensisijaisesti elokuva, mihin turvautua. Bird box on enemmänkin pehmo trilleri, jonka premissi on kieltämättä mielenkiintoinen ja kauhua herättävä, mutta montaakaan katsojaa se ei jätä kauhun hurmioon. Bird box on yksinkertaisesti hyvä sekä katsomisen arvoinen, mutta kokonaisuutena se jättää katsojan haluamaan hieman lisää ja toivomaan jotakin hätkähdyttävämpää.  

Oona Koivula

Hullu prinssi -musikaali täytti Kangasala-talon 

Kangasalan lukion loppuunmyydyn Hullu prinssi -musikaalin yhdeksän näytöstä esitettiin Kangasala-talolla alkuvuodesta. Hullu Prinssi -musikaalia aloitettiin tekemään jo hyvissä ajoin lukuvuoden aloitettua vuonna 2018. Hullu prinssi -musikaali oli upeasti luotu opiskelijoiden sekä ammattilaisten kesken. Musikaalia tekemässä olivat ammattiohjaaja Disa Kamula, sekä käsikirjoittajana Hanna Suutela ja musiikin säveltäjänä Maija Koskenalusta. 

Tykkäsin itse todella paljon näyttelijöiden vaatteista, lavastuksesta sekä koreografioista. Musikaalissa oli upeita yhteislaulu ja -tanssikohtauksia sekä sopivasti myös sooloosuuksia tietyillä hahmoilla. Musikaalissa nähtiin myös räppi, joka oli herttua Juhana näyttelijän Jere Paavilaisen omaa jälkeä. Pidin siitä, että kaikkien laulajien äänet sopivat hyvin yhteen ja huolella tehdyt tanssit olivat näyttäviä.   

Musikaali alkoi sillä, että päähenkilö Martina oli tekemässä kouluun esitelmää Kustaa Vaasasta ja hänen elämästään. Martina luuli, että Kustaa Vaasalla oli kolme lasta, mutta hänellä olikin neljä. Tämän kuultua Martina ei ajatellut, että Magnus Vaasa olisi tärkeä henkilö. Tarinan edettyä Martina nukahti tietokoneensa äärelle ja heräsi myöhemmin vuonna 1562 Katariina Jagellonikan ja herttua Juhanan hääpäivään. Musikaalin tarina eteni hienosti Martina Meren ja Magnus Vaasan ympärillä. Musikaalissa nähtiin paljon tapahtumia eri hahmojen välillä, kuten herttua Juhanan ja Kaarina Hannuntytären eroaminen. Musikaali päättyy Martinan heräämiseen tietokoneen ääreltä ja siihen, että hän lähtee kouluun pitämään esitelmää Kustaa Vaasasta. 

Kuvassa vasemmalla Anna Jagellonicaa esittävä Hanna Kainisto ja oikealla Katariina Jagellonikaa esittävä Saana Hellsten.

Musikaalissa pidin tarinan etenemisestä ja sen selkeästä esittämisestä. Tarinaa oli aluksi vähän vaikea ymmärtää, jos historiaa ei tunne hyvin, koska se sijoittui sen verran vanhaan aikaan. Pikkuhiljaa tarinasta alkoi saamaan hyvin kiinni, eikä tarvinnut enää ajatella kuka henkilö oli ja missä paikassa hahmot olivat. Lavastuksessa oli käytetty monipuolisesti lavasteseinäminä erilaisia taustoja, kuten muuria. Musikaalissa oli myös käytetty nukketeatteria taustaelementtinä. 

Musikaalissa oli mielestäni taidokkaita laulajia ja näyttelijöitä. Kangasalan lukion musiikkilinja opiskelijat olivat tekemässä musikaalia muiden opiskelijoiden, vanhojen opiskelijoiden sekä opettajien kanssa. Petra Karjalainen oli antanut laulunopetusta sekä teknisiä ja ilmaisullisia vinkkejä näyttelemiseen. Musikaalissa suurin osa asusteiden materiaaleista oli hankittu kierrättämällä ja ne olivat muun muassa vanhoja vaatteita, pöytäliinoja sekä verhoja. Pukusuunnittelijana oli Joanna Weckman ja Lotta Silvan. Kangasalan lukion vanha opiskelija Moona Lehtola ja Kaisu Koittola ovat tehneet koreografioita.  

Eveliina Kankaansivu

Klassikkonäytelmäkirjailijan teos ajankohtaisemmassa muodossaan

Ensi-iltaansa Tampereen Työväen Teatterilla torstaina 24.1. juhlistanut Myrsky on saanut jo huikeaa palautetta. Näytelmän ohjannut Tiina Puumalainen on tehnyt Shakespearen näytelmästä oman versionsa ja se näkyy.

Myrsky pauhaa ja laiva nitisee liitoksistaan. Aallot nousevat ja salamat jylähtävät tärykalvoilla, kunnes prinssin roolia esittävä Saska Pulkkinen on yli laidan.

Tässä on näytelmä, jossa on onnistuttu liittämään yhteen poikkeuksellisen monia ja suhteessa toisiinsa ristiriitaisia teemoja. Alun perin Myrsky on Shakespearen käsialaa, mutta Tiina Puumalaisen ohjaama versio on nykyajalle tuotu näytelmä, jossa yhdistyy ajankohtaisen ilmastonmuutoksen lisäksi monia Shakespearen kuuluisimpia teemoja kuten rakkaus ja viha.

Prospero (Pentti Helin) on kauan sitten syrjäytetty Milanon valtaistuimelta. Hän törmää vanhoihin vihollisiinsa saarella, jonne hän ajautui tyttärensä Mirandan (Maija Lang) kanssa. Tuulenhenki Arielin (Jaana Oravisto) kanssa Prospero hallitsee vihollisiaan ja heidän seuralaisiaan maagisin keinoin. Vihollisiin kuuluvat muun muassa Prosperon veli ja Milanon nykyinen hallitsija Antonio (Aimo Räsänen) sekä Napolin kuningas Alonso (Juhani Laitala). Näytelmän henkilöiden välillä puhkeaa rakkautta, salamoi vihaa ja kytee kostonhimoa. Huumoriakaan ei puutu koomikkokolmikon (Miia Selin, Samuli Muje ja Jyrki Mänttäri) ansiosta.

Harvoin tulee eteen näytelmä, johon uppoaa mukaan ensimmäisten minuuttien aikana. Varsinkin, kun ensimmäiset minuutit kuluvat siinä, kun yleisö ei tarkoituksellisesti kuule näyttelijöiden puhetta meren kohinan ja pauhinan ylitse.

Tässä kohtaa on hyvä antaa kehuja Teppo Järvisen suunnittelemille lavastuksille sekä valo- ja äänisuunnittelijoille. Tällaista hienoutta ei Shakespearen aikaan ollut. Suuren salin tilaa hyväkseen käyttävät komeat lavasteet sekä näihin liittyvät valo- ja ääniefektit tekevät vaikutuksen ensihetkestä lähtien. Muutaman kohokohdan mainitakseni pitää nostaa esiin näytelmän loppupuolella esiintyvä muoviavaruus ja muoviroskista kootut muoviaallot, jotka on saatu liikkumaan kuin oikea pauhaava meri. Nämä lavasteet tuovat erinomaisesti esiin ilmastonmuutosteemaa. Yksi samaan aikaan vaatimattomimmista ja vaikuttavimmista valaistuksista on näytelmässä pelkkä yksi kirkas valokeila, joka osoitetaan sillä hetkellä puhuvaan näyttelijään. Näin myös Shakespearen tyylinen esiintyminen pääsee enemmän esiin.

Varsinkin näytelmän ensimmäinen puolisko on massiivisia ja vaikuttavia spektaakkeleja täynnä. Isoimman vaikutuksen tekee juuri ennen väliaikaa tapahtuva Arielin manaus -kohtaus, jossa lavasteina käytetään jättiläishyönteisiä, joita liikuttelevat sisältä käsin oikeat ihmiset. Samaan kohtaukseen kuuluva lintumainen olio valtaa katonrajan koko lavan mitalta. Sieltä sen monien metrien pituisia siipiä liikutellaan pelkin ihmisvoimin. Äänet ja valot yhdistettyinä tähän luomukseen saa katsojien silmät suurenemaan.

“Ottaako vai eikö ottaa, sitä ei kannata kauaa miettiä”, toteaa näytelmän henkilö Sebastian. Niinpä, eipä kannata kauaa miettiä, kannattaako Myrsky-näytelmää lähteä katsomaan. Vastaus on tietenkin kyllä.

Elli Kuoppala

kuva: Kari Sunnari/ TTT pressi

Star is Born- koskettava ja lämmin tarina tosirakkaudesta

Elokuva: Star is Born, julkaistu: 2018, genre: draama/musiikki, ohjaaja: Bradley Cooper, pääosissa: Lady Gaga, Bradley Cooper, Sam Elliot 

Nimensä mukaisesti Star is Born– kertoo nuoren lahjakkuuden noususta tähteyteen, kuuluisan rockstaran Jackson Mainen (Bradley Cooper) ja aloittelevan muusikon Allyn (Lady Gaga) välisen rakkaustarinan avulla. Jacksonin tavatessa Allyn, hän näkee tässä jotain mitä Ally ei näe edes itsessään. Hän raahaa Allyn stadionin lavalle laulamaan hänen kanssaan ja näin Ally alkaa pian saada huomiota ja lopulta levytyssopimuksenkin, mikä johtaa Allyn nousemisen tähteyteen. 

 Star is Born on hämmentävän aito tarina tosirakkaudesta kahden ihmisen välillä. Elokuvan tarina ei ole kummoisempi, käsikirjoituksen ollessa hyvin tavanomainen, mutta elokuvan vuorovaikutukselliset hahmot ja tunnelma tekevät Star is Born:ista kerrassaan ainutlaatuisen. Tarinassa konfliktia aiheuttaa asetelma parin välillä; kun Allyn tähteys alkaa kukoistaa, Jackin ainoastaan hiipuu. Kuin taas Ally taas epäilee itseään, Jackson auttaa häntä uskomaan itseensä. 

 Elokuvassa käsitellään paljon sitä, mitä rakkauden kestäminen vaatii, mitä se antaa ja ottaa. Jack taistelee päihdeongelmien kanssa, mutta Ally tukee kärsivää miestään vieroitushoidon ja alamäkien läpi, vaikka tämä onkin julkisesti häpäissyt hänet. Loppua kohden elokuva saa kuitenkin koskettavan käänteen, kun Jackson yllättäen päättää oman elämänsä. Hänen traaginen päätöksensä heijastaa siihen, että hän ei halunnut rajoittaa vaimonsa unelmia ja menestystä. Huolimatta siitä, että elokuvan tarina on hyvin mukaansatempaava, se alkaa loppua kohden hieman menettämään otettaan. Loppuosaa onkin pitkitetty asteen liikaa. 

 Musiikkimaailman supertähti Lady Gaga kokeili siipiään ensimmäistä kertaa valkokankailla Star is Born:issa. Gagan tuodessa rooliinsa tietynlaisen persoonallisuuden, epävarman Allyn roolissa olisi ollut vaikea kuvitella ketään muuta. Moninkertainen Oscar-ehdokas Bradley Cooper otti countrytähden Jackson Mainen roolin haltuunsa upeasti, yllättäen katsojia upealla lauluäänellään ja koskettamalla heitä hahmonsa herkistyttävällä viallisuudella. Cooperin ja Gagan välistä kemiaa ei voi kieltää, ja elokuvan kohtaukset ovatkin parhaillaan parin ollessa yhdessä. Gagan tuodessa itselleen tyypillistä särmää tarinaan, Cooper taas onnistui luomaan sympatiaa tarinaan. 

Bradley Cooper loisti päihtyneen rockstaran roolissaan, mutta todellisena tähtenä hänet nähtiin ensikertaisen ohjaajan roolissaan. Cooperin kädenjäljestä sekä ohjaajana, että käsikirjottajana näki tämän monivuotisen kokemuksen näyttelijänä. Cooper onnistui rakentamaan elokuvalle kerrassaan ainutlaatuisen, että hämmentävän aidon tunnelman. Elokuvan musiikki toimi myös loistavasti tarinan edistäjänä, kun musikaalinumerot veivät tarinaa eteenpäin ja auttoivat katsojaa ymmärtämään hahmojen tunnemaailmaa ja ajatuksia. 

 Star is Born tulee varmasti keräämään ehdokkuuksia tulevan kevään Gaala-kaudella, ja on nyt jo ennakkosuosikki useammankin Oscar-kultapatsaan saajaksi. Elokuvan vedotessa katsojaan kuin katsojaan, olisi vaikea nähdä miksei se voisi voittaa jopa illan pääpalkintoa. Star is Born antaa katsojalle realistisen vilkauksen musiikkimaailman kulisseihin, näyttää raa’asti kuinka menestys vie mukanaan ja kuinka tosirakkaus vaatii velkansa.

 

Oona Koivula

Kuva: kuvakaappaus Finnkinon sivuilta (www.finnkino.fi)

Grindelwaldin rikokset vai Grindelwaldin esittely

Sisältää juonipaljastuksia 

Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset on Ihmeotukset- elokuvasarjan toinen osa. Elokuvan alussa sarjan neljä päähenkilöä ovat erillään, Newt Lontoossa, Tina Pariisissa ja Queenie sekä Jacob New Yorkissa. New Yorkissa on myös vankina suuri rikollinen Gellert Grindelwald. Aivan elokuvan alussa Grindelwaldia ollaan siirtämässä Lontooseen, mutta hän onnistuu pakenemaan. Hän lähtee muutaman seuraajansa kanssa Pariisiin.  

Sieltä hän haluaa löytää ensimmäisessä elokuvassa esitellyn Credencen, jolla on vahvat voimat. Grindelwald haluaa löytää Credencen, koska hän uskoo tarvitsevansa poikaa päästäkseen tavoitteeseensa. Amerikan taikaministeriö on kuitenkin lähettänyt Tinan suojelemaan Credenceä. Myös Newt on samalla asialla tosin Albus Dumbledoren lähettämänä. Queenie on lähtenyt Tinan luokse jo ennen kuin Newt Jacob seuranaan saapuu Pariisiin. Näin kaikki neljä päähenkilöä sekä Grindelwald ovat saatettu Pariisiin ja kaikilla on oma henkilökohtainen tehtävänsä 

Olin erittäin innoissani elokuvasta ja odotukset olivat korkealla. Kun sen viimein näin, olin hieman pettynyt. Elokuva oli kyllä hyvä, mutta ei vain niin hyvä kuin odotin tai niin hyvä kuin ensimmäinen. Yksityiskohdat olivat kyllä kohdallaan ja hahmojen omat tarinat aivan toimivat, mutta elokuva ei vain toimi yksilönä. Elokuvan loputtua olin kyllä innoissani kaikista niistä uusista paljastuksista, joita elokuvassa tuli, mutta tuntui myös siltä, että jotain jäi puuttumaan. Paras tapa pukea se sanoiksi on, että elokuva toimii kyllä sarjassa, mutta ei yksilönä. Koko elokuva vaikutti olevan lämmittelyä seuraavia varten ja siksi se tarvitsisi kolmannen elokuvan heti perään.  

Toisaalta taas elokuva tuntui myös toimivan hyvänä esittelynä Gellert Grindelwaldille. Elokuvassa kuultiin monen velhon näkökulmasta huhuja Grindelwaldin suunnitelmasta ja mielipiteitä velhosta itsestään. Kaikilla tuntui olevan mielipiteensä Grindelwaldista sekä hänen suunnitelmistaan ja ideoistaan. Grindelwald on hahmona mielestäni todella onnistunut. Hänen taustansa on mietitty loppuun asti. Hänet on onnistuttu hyvin yhdistämään myös alkuperäisiin Harry Potter kirjoihin Albus Dumbledoren kautta. Lisäksi hahmon näyttelijän Johnny Deppin suoritus oli mielestäni erittäin hyvä. Myös hahmon ulkoasu oli vaikuttava.  

Elokuvassa kaikki yksityiskohdat, kuten hahmojen henkilökohtaiset tarinan kaaret, uudet paljastukset maailmasta ja uudet otukset, olivat kaikki aivan loistavia. Valitettavasti elokuvan juonessa ei ollut mielestäni riittävästi toimintaa. Elokuvassa kaikki tuntuivat vain keräävän tietoa vastakkaisilta osapuolilta ja valmistautuvan johonkin suureen. Toivottavasti, mikä ikinä tuo suuri asia onkaan, se nähdään valkokankailla jo pian.  

 Nea Toijala 

Venom-erilainen supersankari

Tom Hardyn tähdittämää ja Ruben Fleischerin ohjaamaa elokuvaa, Venomia on moitittu useissa arvosteluissa sekavaksi ja suureksi pettymykseksi. Venom perustuu Marvelin samannimiseen hahmoon, joka teki ensiesiintymisensä jo 1980-luvulla. Monet Marvel-fanit ovat ilmaisseet pettymyksensä Sonyn ja Marvelin yhteistyön tulokseen. Monia Venom ei säväyttänyt.

Vaikka en itse olekaan Marvelin superfani, niin poikaystäväni on tutustuttanut minut Marvel-universumiin ja elokuvan traileri herätti mielenkiintoni. Juoni kuulosti erittäin mielenkiintoiselta ja sitähän se olikin. Toimittaja Eddie Brock (Tom Hardy) elää elämänsä huippuhetkiä, hänen uransa on parhaimmillaan ja tyttöystävä Annen (Michelle Williams) kanssa suunnitellaan jo naimisiin menoa. Kun Eddie saa tehtäväkseen haastatella Life-yhtiön omistajaa Calton Drakea (Rix Ahmed) kajoaa hän lakimies tyttöystävänsä tietokoneeseen kaivaakseen esiin arkaluontoista tietoa yhtiöstä saadakseen mahdollisimman paljastavan jutun. Suututettuaan vaikutusvaltaisen Draken saa hän potkut ja suuttunut tyttöystävä ottaa eron. Eddie vaipuu masennukseen, kunnes Draken työntekijä lähestyy häntä ja paljastaa yhtiön löytäneen avaruudesta symbioottisia elämänmuotoja ja tuoneen ne maapallolle toiveissa luoda ylivertainen, avaruudessa selviävä ihminen. Julmiin ihmiskokeisiin kyllästynyt työntekijä auttaa Eddien sisälle laboratorioon ja siellä tutkiessaan symbiootti kiinnittyy onnistuneesti Eddieen ja seikkailu alkaa.

Symbiootin eli Venomin ja Eddien yhteiselämää ja vuorovaikutusta on mielenkiintoista seurata. Hahmojen esittely alussa on mielenkiintoista, mutta se vie yllättävän suuren osan elokuvasta. Eddie hahmona on onnistunut ja Tom Hardyn näyttelijänlahjat paikkaavat monta kohtaa, joissa Eddie voisi tuntua liian käsikirjoitetulta. Venom on myös hahmona hyvä ja ainut asia joka jäi häiritsemään on se, että yhtäkkiä Venom muuttuu pahantahtoisesta hahmosta elokuvan hyvikseksi, joka haluaakin jäädä maapallolle ja auttaa pelastamaan sen. On epäselvää, mikä tämän äkillisen muutoksen aiheuttaa. Elokuvan ehdottomasti parasta antia on Eddien ja Venomin vuorovaikutus ja päänsisäiset keskustelut. Ne tuovat elokuvaan Marvelille tyypillistä nuorekasta huumoria.

Venom on yleisesti ottaen peruskauraa. Niin draaman kaari, kuin hahmotkin ovat uskottavuudestaan huolimatta varsin tavallisia kaikkien erikoistehosteiden alla. Enkä tarkoita, että näyttelijät olisivat tehneet huonoa työtä, vaan sitä, miten hahmot on kirjoitettu. Kuitenkin näen Venomissa myös dystopian piirteitä ja syvempää sanomaa. En tiedä onko tämä sanoma tarkoituksellinen vai ei, mutta se antoi silti paljon ajateltavaa. Jos Venomista lähtee syvempää sanomaa etsimään on se varmaankin, että Life-yhtiön kaltaisia suuria yhtiöitä tulisi rajoittaa ja tutkia. Tai se, että ihmisten tulisi miettiä kahdesti ennen avaruuteen ryntäämistä.

Venomissa musiikki luo paljon tunnelmaa ja se onkin onnistunut erittäin hyvin. Erityisesti elokuvan nimikkokappale, Eminemin esittämä Venom säväytti minua. Elokuvan erikoistehosteet ovat hyvin tehdyt ja näyttävät aidoilta. Kuitenkin viimeinen taistelukohtaus oli suuri pettymys niin ohjauksen kuin erikoistehosteidenkin kannalta. Elokuvan loppupuoli oli muutenkin todella tiivis ja tuntui, että se on tehty hieman kiireellä ja yritetty tunkea mahdollisimman lyhyeen aikaan. Voin myös samaistua monen Marvel-fanin pettymykseen, sillä elokuvan piti olla ikärajaltaan K-16 ja faneille lupailtiin raakoja kohtauksia, sekä hieman kauhua. Leikkauspöydällä elokuvasta päätettiin kuitenkin tehdä myös nuoremmille sopiva ja siitä tehtiin K-12 elokuva. Tämä muutos tuntuu vaikuttaneen elokuvaan ja saattaa olla syy siihen, miksi monet kriitikot ovat kuvailleet Venomia sekavaksi. Lopetus oli kuitenkin hyvä ja se jätettiin tarpeeksi avoimeksi, joten mahdollisuus jatko-osaan on olemassa.

 

Aino Seuranen 

Kuva: deviantart.com/alfonsopina887

Simple Favor – Mutkikas trilleri vaiko tyylikäs komedia? 

Elokuva:  Simple Favor, ohjaus Paul Feig, pääosissa Anna Kendrick, Blake Lively, Henry Golding. *** 

 

Bridesmaids ja Ghostbuster-komedia elokuvien ohjaajana tunnettu Paul Feig kokeilee siipiään tyylikkäässä Simple Favor -trillerissä, lisäten trillerimaiseen dramatiikkaan omanlaisensa ironisen huumorin. Juonikäänteiden täyteinen Simple Favor (Missä on Emily?) lähtee käyntiin, kun yksinkertaista lähiöelämää elävä videobloggaaja, leskeksi jäänyt pienen pojan äiti Stephanie (Anna Kendrick) tutustuu poikansa kautta mystiseen Emilyyn (Blake Lively). Tämä uusi ystävyys avaa Stephanielle ovet äkkiä juonikäänteiden täyteiseen vauhdikkaaseen tapahtumasarjaan, joka on täynnä meheviä salaisuuksia, murhanhimoa ja martineja. 

 Stephanien ja Emilyn pikkupoikien tuodessa heidät yhteen, Stephanie pääsee sisälle Emilyn ainutlaatuiseen elämään menestyvänä, kylmäverisenä bisnesnaisena, ja tapaa myös tämän puoleensa vetävän puolison Seanin (Henry Golding). Eräänä päivänä Emily pyytää Stephania hakemaan poikansa koulusta pienenä palveluksena, kuitenkaan Emily ei enää palaa, ja täten hänet ilmoitetaan kadonneeksi.  

Stephanie tuntee viranomaisten olevan hyödyttömiä, ja innostuu salapoliisimaisesti tutkimaan ystävänsä katoamista, Stephanien tutkinnat kuitenkin ottavat entistä synkemmän käänteen, kun järvestä löydetään Emilyn DNA:han sopiva ruumis. Hautajaiset vietetään, edesmennyttä Emilyä surraan, mutta jo ennen kuin Emilyn ruumis on kylmentynyt sureva puoliso Sean, ja auttavan haluinen Stephanie kiihkeästi liittäytyvät yhteen, eikä mene kauaakaan kun Stephanie asettaa kenkänsä Emilyn vaatekomeroon ja kokkaa ruokaa tämän keittiössä. Pian kuitenkin epäilykset kasvavat siitä, onko Emily edelleen elossa. 

Simple Favor oli pintaraapaisuna nopeatempoinen, sekä miellyttävä kokonaisuus, jonka viihdyttävyyden laatua ei pysty kiertämään. Elokuva oli kuitenkin osittain hyvin rytmistään poikkeava, ja se tuntui lähes kuin etsivän teemaansa koko elokuvan ajan. Oliko kyseessä trilleri, draama vai komedia? 

 Komedian ja trillerin yhdistäminen on hyvin ”vanhan” Hollywoodin tyyliä, Simple Favorissa kuitenkin näiden vuorovaikutus oli ajoittain hyvin horjuvaa. Elokuvaa katsoessa herää ajatus siitä, että onko elokuva turhankin koominen trilleriksi? Emilyn ja Stephanien stereotyyppinen erilaisuus luonteenpiirteistä hahmojen pukeutumiseen tuo trilleriin jopa turhaa lapsellisuutta. Livelyn tyylikäs housupuvuissa ja korkokengissä asteleva Emily luodaan glamouriksi ja viileäksi, kuin taas Kendrickin perinteisempi hahmo rakennetaan pinnalta päin turhan kiltiksi ja naiiviksi. Hahmojen asusteet ja eleet ovat yliampuvia, ja ovat niin vahvasti vastakohtaisia, mikä luo toki komiikkaa tarinan kulkuun. Tästä huolimatta kokeneet Lively ja Kendrick tuovat rooleistaan parhaimman irti, ja onnistuvat lumoamaan katsojan intiimeillä kohtauksilla. 

Elokuva olisi kaivannut niin huomattavaa leikkaamista, että tiivistämistä. Otokset olivat turhan nopeita ja hätäiltyä: liikkuvia osia juonirakenteessa oli niin paljon, että edes kaikkia niistä ei keritty kunnolla käsitellä. Paul Feigin elokuvissa tuttu reippaasti kohtauksesta toiseen eteneminen oli myös olennaista tässä elokuvassa, kuitenkin kohtauksia oli niin paljon, että koko kokonaisuus muuttui turhankin hätäillyksi. 

Alun perin kirjaan perustuva Simple Favor on paperilla parempi, kuin itse lopullinen toteutus. Epäkohdista huolimatta kuitenkin mehukkaat ja absurdit juonikäänteet pitävät elokuvan ajan jännittävyyttä yllä, eikä katsoja pysty kertaakaan elokuvan aikana todella tietämään mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Jännitys loppua kohden tiivistyy, kun järvestä löydetyn ruumiin paljastetaan olevan oikeasti Emilyn kaksoissisko. Emily onkin yhä elossa ja hänen henkilöllisyytensä onkin jotain aivan muuta kuin mitä Stephanie osasi olettaa. Jännitys pidetään yllä huijaamalla katsojaa tutulla ”voiko kehenkään luottaa” -kikalla, ja toistuvat käänteet saavat katsojan epäilemään kaikkea jo ennestään tiedettyä.  

Elokuvan epäkohdista huolimatta Simple Favor onnistuu kuitenkin todella koko elokuvan ajan ylläpitämään viihdyttävyyttä ja mielenkiintoa, eikä petä katsojaa edes viimeisillä minuuteilla. 

 Oona Koivula

Kuva: Kuvakaappaus Finnkinon Simple Favor -sivuilta