Aihearkisto: Reportaasit

Suuria ihmismassoja, suurempia saappaita 

Lokakuun lopussa Helsingin Messukeskuksessa järjestetyt Helsingin kirjamessut vetivät neljän päivän aikana puoleensa yli 90 000 ihmistä ja sen huomasi varmasti jokainen siellä vieraillut. Lukuisat myyntipisteet kuhisivat ihmisiä: jotkut joululahjaostoksilla, jotkut etsimässä itselleen löytöjä.

Ihmismäärän suuruuden huomasi myös paneeleiden katsojista. Etukäteen hehkutettujen kirjakeskusteluiden yleisöt olivat niin suuria, että välillä näytti siltä, että jopa puolet katsojista jäivät ilman istumapaikkaa.

Messukeskuksen lavat oli nimetty Helsingissä sijaitsevien paikkojen mukaan. Jari Tervon kirjoittamasta Vesa-Matti Loirin elämäkerrasta oltiin kiinnostuneita Senaatintori-lavalla. 

Itse aloitin lauantaipäiväni Maria Veitolan seurassa. Veitola oli messuilla keskustelemassa uudesta Toisinpäin-kirjastaan. Kirjassa Veitola vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin, joista osa on anonyymejä, mutta tunnetuiden henkilöiden kysymysten yhteydessä on mainittu kysyjän nimi.

Eniten kuitenkin messuilta odotin Natalia Kalliota. Natalia Kallio on ihmisoikeusaktivisti ja nykyään myös kirjailija. Hän julkaisi ensimmäisen runoteoksensa She needs bigger boots syyskuussa 2019. She needs bigger boots on englanninkielinen runoteos, jonka kantavana teemana on feminismi. Teoksessa on vahva Kiia Beilinsonin toteuttama visuaalinen ilme ja runoja muun muassa ilmastonmuutoksesta, itsestään huolehtimisesta ja liian pienistä saappaista. Teoksen yleissanomaa kuvaa hyvin kirjan takakanteenkin painettu runo:

“Our thoughts stand for nothing less 

I’m tired of feeling meaningless 

They think we want bigger boobs 

when all we want are bigger boots” 

Olen seurannut Kalliota jo parin vuoden ajan sosiaalisessa mediassa ja sen lisäksi kuullut hänen spoken word -esityksensä kyseisestä teoksesta Flow Festivaleilla, joten tiesin jo mitä odottaa. Spoken word on taiteenmuoto, jossa lausutaan esimerkiksi runoja ja tarinoita intonaation ollen tärkeässä roolissa.

Kallion ajatuksia pääsi lauantaina kuulemaan jopa kolme kertaa. Ensimmäinen näistä oli Kirjakallion paneeli nimeltään Sanat, jotka muuttavat maailmaa. Paneelissa Kallion lukion opiskelijat haastattelivat Natalia Kalliota, Heini Strandia, Karri Miettistä eli Palefacea ja Rebekka Kuukkaa eli Yeboyahia sanojen merkityksestä. Paneelissa haastateltavat keskustelivat muun muassa siitä, että kokevatko he, että voivat omilla sanomisillaan vaikuttaa maailmaan.

Seuraava Kallion esiintyminen koski hänen esikoisteostaan. Kallio kertoi kirjan syntyprosessista ja tulevaisuuden suunnitelmistaan kirjallisuuden saralla. Kallion sanojen mukaan voimme odottaa häneltä lisää kirjallisuutta, runojen lisäksi ehkä jopa romaania.

Kallio kokee kirjansa kohderyhmän olevan hänen ikäisiään ja nuorempia, mutta ei pidä ollenkaan huonona ajatuksena kirjan antamista lahjana esimerkiksi isälle.

 

Lauantain viimeinen tilaisuus päästä kuulemaan Kalliota oli hänen spoken word -esityksensä teoksestaan She needs bigger boots. Vajaan 15 minuutin mittaisen esityksen aikana kuultiin kirjan runoja muun muassa ilmastonmuutoksesta ja tasa-arvosta. Tunnelma tilaisuudessa oli samaan aikaan sekä rauhoittava että voimaannuttava. Tilaisuudessa oli kohtalaisen pieni tila käytössä, eikä katsojien määrä ollut myöskään valtava ja luulen, että juuri nämä asiat tekivät siitä erityisen.

 

Teksti ja kuvat: Ella-Roosa Mäkinen

Karmivassa karnevaalissa riitti tekemistä vierailijalle, mutta myös työntekijälle

Syyslomaviikolla Tampereen Särkänniemi vaihtui kolmatta kertaa normaalista ilon ja naurun täytteisestä huvipuistosta Halloween -teemaiseksi karnevaaliksi. Notion toimittajat Iida Vartiainen ja Johannes Siren seurasivat aamusta iltaan, mitä paikalla tapahtui.

Johannes
Työpäivät alkavat aina aamukokouksilla, jotka vietetään työntekijöiden sisäpihalla. Niin myös tänäänkin. Työkassi olalla, vesipullo kädessä ja mielessä tuleva työpäivä. Kaikilla on ajatuksena ruuhkainen ja asiakastäytteinen päivä. Esimieheni aloittaa kokouksen päivän tärkeillä asioilla ja lopettaa sen toivottamalla hyvää päivää.

Aamukokouksesta lähdetään heti omalle pelille, jota on tarkoitus peluuttaa kokopäivä. Minun pelini on tänään Delfiinipeli. Ennen kokoukseen menoa olin hakenut jo palvelutoimistolta pohjakassan, jonka tyhjennän heti pelillä olevaan kassaan. Lasken pelillä myytävät pelipaketit ja asetan ensimmäisen nipun paketteja pöydälle. Laitan pelin päälle, asetan mikrofonin päähäni ja avaan sermit. Näin asiakkaiden odottaminen alkaa.

Ensimmäinen asiakas saapuu puolen tunnin päästä puiston avaamisesta. Hän kyselee pelipaketista ja lopulta haluaa ostaa sellaisen. Myyn hänelle pelipaketin kertoen kaikkien pelien sijainnit ja oman pelini säännöt. Hän päättää katsoa kaikki pelit läpi, eikä jää minun pelilleni pelailemaan. Pian puisto täyttyy asiakkaista.

Iida
Saavun Särkännimeen vasta muutamaa tuntia aukeamisen jälkeen välttääkseni pahimmat ruuhkat lipunmyynnissä. Ei mene kauaakaan, kun kädessäni komeilee ranneke ja olen valmiina viettämään hauskan päivän huvipuistossa. Viimeisestä Särkänniemireissusta on kulunut jo pari vuotta, joten olen odottanut innolla tätä päivää.

Päästyäni laitealueelle punaisen maton kautta, suuntaan ensimmäisenä lapsuuteni lempilaitteeseen eli Keinukaruselliin. Siitä on ehtinyt kulua jo useampi vuosi, kun viimeksi istahdin sen kyytiin. Aika selvästi kultaa muistot, sillä muistin sen olevan lepsumpi kuin mitä se todellisuudessa oli.

Johannes
Alkupäivän peluuttamisen kruunaa ansaittu puolentunnin tauko. Pelimyyjien aamutauottaja kiertää pelejä ja tuuraa myyjiä heidän käydessä tauolla. Hän saapuu pelilleni ja vaihdamme muutaman sanan. Ojennan mikrofonini hänelle ja hän huikkaa vielä ajan, jolloin minun pitää palata. Taukohuoneessa otan evääni jääkaapista ja täytän vesipulloni. Valmistan ruokani mikrossa ja valitsen paikan missä istun.

Iida
Puistoa kierrellessä alkaa vatsassa kurnia. Mieleni tekee pizzaa, joten valintani on tällä kertaa Pizzeria Pelle. Olisi kuitenkin pitänyt valita toisin, sillä lopulta se tuotti karvaan pettymyksen. Ravintolassa on ahdasta ja kylmä. Itse ruoka on ihan maittavaa, mutta ei 14 euron arvoista.

Täydellä vatsalla en halua heti palata laitteiden pyöritykseen, joten kipuan hissillä Näsinneulaan. Ylhäällä tornissa silmieni eteen aukeaa Tampereen kauniit maisemat. En kuitenkaan malta olla ylhäällä kovin kauaa, koska haluan päästä tutustumaan teema-alueisiin. Kun palaan takaisin maan kamaralle on ehtinyt jo tulla pimeä.

Pidän erityisesti Angry Birds Landin meksikolaisesta kuolleiden päivästä, sillä joka puolella raikuu teemaan sopivaa musiikkia ja värit loistavat alueella. Joka kulmalla on paljon koristeita ja melko ahtaat kävelyreitit luovat kylämaisen tunnelman. Puiston itäpäädyssä sijaitseva Zombie Zone ei kuitenkaan ole minulle yhtä mieluinen. Alueella pyörii välillä näytelmä, mutta se jää melko epäselväksi. Zombit eivät muutenkaan ole alueella niin isossa osassa kun voisi kuvitella.

Johannes
Huomaan kauempaa ystäväni Iidan ja ilahdun hänen istuessaan Delfiinipelin ääreen. Häntä vastaan asettuu innokas haastaja. Otan maksun molemmilta, selitän säännöt ja laitan pelin päälle. Molempien delfiinit pääsevät vauhtiin Delfiinimusiikin soidessa. Molemmat vierittävät kahta palloa yrittäen saada pallot parhaimpaan onkaloon, josta delfiinit loikkivat eniten. Iida voittaa pelin saadessaan delfiininsä ensimmäisenä maaliin. Ojennan hänelle palkinnoksi limsapullon.

Iida
Illalla puiston tunnelma vain paranee entisestään, kun valot hohtavat lumoavasti ympäri karnevaalia. Ennen kotiinlähtöä päätän nauttia kupin kuumaa vaahtokarkkikaakaota. Auringon laskiessa on alkanut hieman paleltaa, joten kuuma juoma tekee todella hyvää. Katsahdan vielä mäen päältä laitealuetta, joka on vielä hetken täynnä naurua ja toimintaa. Pian se kuitenkin hiljenee talviloman ajaksi.

Johannes 
Viimeisen aukiolotunnin aikana alan valmistella tilitystä. Lasken päin aikana tulleita pelisetelei, kirjoitan päiväraporttia ja täytän tilityspussien tiedot. Kellon lyödessä tasan yhdeksän kuulen sulkemiskuulutuksen. Sulkiessani pelini sermit näen kuinka viimeiset asiakkaat lähtevät antoisan päivän jälkeen kohti uloskäynt. 

Teksti ja kuvat: Iida Vartiainen & Johannes Siren

Keppihevoshalli oli täynnä liikunnan iloa: “Parasta on lajin monipuolisuus”

Hevoset –messuilla oli tänä vuonna aivan kokonaan oma halli keppihevosharrastajille. Sieltä löytyi vaikka mitä tekemistä: erilaisia kilpailuja, ravilähtöjä, näyttelyjä ja jopa tuunaus- sekä geenitestauspiste keppihevosille. Hallin perältä löytyi muutakin hauskaa tekemistä, kuten vauhdikas rodeohärkä. Palataan hetkeksi vielä toisen messupäivän, eli sunnuntain iloiseen keppihevostunnelmaan. 

 

Kuten oikeissa ratsastuskilpailuissa, myös näissä kilpailuissa on tuomareita ja muita toimihenkilöitä. Yksi heistä on Teea Teräväinen, joka kirjaa hymyssä suin innokkaita ratsukkoja mukaan kilpailuihin kansliapöydän takaa. Hänen tehtäviinsä kuulu myös tuomarointi ja tulosten sekä muun informaation kuuluttaminen.  

-Upea määrä on ollut ratsastajia kumpanakin päivänä, vaikka lauantaina tietenkin oli vähän enemmän. Tänäänkin halli vilisee ihania hevosia ja reippaita ratsastajia, Teräväinen iloitsee. 

 

Yleensä messuilla esteratsastus on ollut suurimassa suosiossa. Tänä vuonna laji sai kuitenkin kilpailijan. 

-Ensimmäisenä tuli koululuokka täyteen ennakkoon ilmoittautuneista, eli este- ja kouluratsastuksen suosio on todella tasaista. Täältä löytyy ihan kaikkien lajien keppihevosia, Teräväinen kertoo. 

 

Kouluratsatuksen suosion kasvua selittää varmasti koko lajin suosion kasvu viime vuosien aikana. Teräväisen mielestä keppihevosharrastus ei todellakaan ole kuihtumassa, vaan se kasvaa ja kehittyy entisestään. Hänen mielestään ilmiöllä on erittäin positiivisia vaikutuksia älypuhelimien rinnalla: 

-Keppihevosharrastuksen yksi parhaista puolista on ulkoilu. Äitinä koen sen positiivisena, että harrastuksen myötä lapset liikkuvat mielellään, varsinkin kun tänä päivänä ympärillämme on paljon kännyköitä ja muita ohjelmia.  

Liikkumisen ilosta nauttivat myös ratsastajat Stella Rekola, Jelena Aaltonen, Moona Naukkarinen, Samirah Aalto ja Neea Veman. Tytöt ovat harrastaneet keppihevosia yhdestä kahteen vuotta. Heidän mielestä parasta harrastuksessa ovat uudet kaverit ja kilpaileminen. 

-Parasta on myös lajin monipuolisuus, eli tässä pääsee tekemään vähän kaikkea, Naukkarinen lisää. 

(Keppihevosharrastus vetää (vas.) Neea Vemania, Moona Naukkarista, Samirah Aaltoa, Jelena Aaltosta ja Stella Rekolaa puoleensa uusien kavereiden takia.) 

Viisikko on tullut paikalle muuten vain viettämään aikaa ja treenaamaan, mutta Aaltonen ja Naukkarinen osallistuivat myös kilpailuihin. 

-Osallistuin pelkästään estekilpailuun, joka meni ihan hyvin. En kuitenkaan sijoittunut. Kohta alkaa jo seuraavat, Aaltonen kertoo.  

-Olen käynyt estekilpailuissa, agilityssä ja raveissa. En myöskään sijoittunut, mutta ne menivät silti hyvin, Naukkarinen toteaa. 

Jokaisella tytöistä on tietenkin mukana omat keppihevoset. Joukossa on tuttuja ja turvallisia ratsuja, mutta myös aivan uusi tulokas: 

-Ostin tämän täältä, joten sillä ei ole vielä nimeä, Rekola kertoo. 

Keppishevosharrastuksen kehittymisen huomaa myös uusista aluevaltauksista, joita lajiin on tehty. Perinteisten kilpailuiden ja muun ohjelman lisäksi, hallista löytyy uutuutena geenitestaus. 

-Teemme geenitestejä yleensä hevosille, mutta täällä olemme tekemässä niitä ensimmäistä kertaa keppihevosille, Aavagenin toimitusjohtaja Maria Jensen kertoo. 

 

Geenitestausta varten hevosen, tai tässä tapauksessa keppihevosen, suun limakalvoista otetaan soluja pyyhkäisynäytteen avulla. Sitten näyte laitetaan reagenssiliuokseen, jolloin se muuttuu vihreäksi tai oranssiksi. Tuloksista voidaan päätellä mihin lajiin keppihevonen soveltuu parhaiten. 

-Kävijöitä on riittänyt molempina päivinä. Eilen oltiin toisessa hallissa vähän syrjemmässä, mutta silti keppihevosharrastajat löysivät sinne. Tänään testattavia on kuitenkin ollut huomattavasti enemmän, kun ollaan oltu tässä hallissa ja jonoa tulee kokoajan lisää, Jensen toteaa tyytyväisenä.  

 Teksti ja kuvat: Iida Vartiainen

Osa matkaa on odotus - Avengers ensi-ilta lähestyy

Avengers: Infinity war-elokuva sai ensi-iltansa 25.4.2018. Sen loppu tuli suurelle osalle elokuvan nähneistä yllätyksenä ja järkytyksenä. Tarina tuntui jäävän todella kesken. Ainakin minulle tuli heti tarve nähdä jatkoa samalla sekunnilla. Siitä asti fanit odottivat seuraavan Avengers elokuvan nimen julkaisemista.

138 päivää ensi-iltaan, ensimmäinen traileri ja elokuvan nimi  

7.12.2018 olen matkalla katsomaan erästä toista elokuvaa. Selaan Instagramin etsi-sivua autossa. Näyttööni ilmaantuu kuva, jossa näkyy uuden  Avengers -elokuvan nimi ja trailerin aloituskuva. Suuni loksahtaa auki ja yhtäkkiä en malta odottaa, että pääsen takaisin kotiin toista elokuvaa katsomasta. Noin kaksi tuntia myöhemmin olen taas kotona. Avaan heti IMDb (International Movie Database) -sovellukseni ja katson Avengers: Endgame -elokuvan trailerin kolme kertaa putkeen.

Traileri saa melkein kylmät väreet kulkemaan käsivarsillani ja kyyneleet nousemaan silmiini. Ei nyt aivan, mutta melkein. Trailerin koko tunnelma on vain niin synkkä ja täynnä epätoivoa. Tuntuu, että kaikki hahmot ovat surullisia ja joko luovuttaneet toivon, tai pitävät kiinni toivonsa viime rippeistä. Ainoat kaksi positiivisempaa asiaa trailerista ovat  Hawkeyen pikainen esiintyminen ja viimeinen kohtaus. Siinä  Ant-man, joka tunnetaan myös nimellä Scott Lang, seisoo ovella ja yrittää päästä sisään.

Trailerin ensimmäisessä kohtauksessa Tony Stark sanoo: ”Part of the journey is the end”. Suomennettuna lause tarkoittaa: “Osa matkaa on sen loppu”. Sama lause on myös trailerin virallisen Youtube-videon kuvauksen ensimmäinen lause. Tuo lause saa ajatuksiini vain pelon siitä, että tämä olisi viimeinen Avengers -elokuva.

 80 päivää ensi-iltaan, Super Bowl traileri  

3.2.2019 oli NFL (amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliiga) kauden 2019 päätösottelu Super Bowl. Tämä on suurin vuosittainen urheilutapahtuma koko maailmassa. Otteluun myydään kalleimmat mainospaikat television kaikista mainospaikoista. Yhdellä mainospaikalla oli uusi traileri elokuvaan Avengers: Endgame. Tämä uusi traileri on vain 30 sekuntia pitkä, mutta onnistuu silti tuomaan erittäin paljon toivoa takaisin hahmojen puheeseen ja myös fanien ajatuksiin.

Trailerin suurin sanoma tulee esiin Kapteeni Amerikan sanoissa, jotka pikaisesti suomennettuna kertovat: ”Jotkut ihmiset siirtyvät elämässä eteenpäin, mutta emme me”. Tämä lause yhdistettynä trailerin kuviin saa mieleen vain sen kuvan, että Infinity  war -elokuvan lopun ”Snapistä” selviytyneet sankarit aikovat pelastaa muut. Ja se, jos mikä, tuo toivon takaisin fanien sydämiin.

29 päivää ensi-iltaan, odotus jatkuu 

On enää alle kuukausi odotusta jäljellä. Olen käynyt lähes päivittäin katsomassa Finnkinon nettisivuilla, onko lippuja jo myynnissä. Vielä ei ole ollut, mutta sitä hetkeä odotellaan. Jännitys elokuvan tapahtumista on ollut suuri ja joka päivä innostus kasvaa. Ystävieni kanssa ja netissä on spekuloitu elokuvan juonta ja varsinkin Infinity War elokuvan lopussa kuolleiden kohtaloa.

Jotkut uskovat heidän pysyvän kuolleina. Jotkut taas ajattelevat, että heidän on pakko palata henkiin. Itse toivoisin heidän palaavan elävien kirjoihin, mutta en voi olla varma mistään. Mutta en halua keskittyä mahdollisiin lopullisiin kuolemiin. Miettikääs tätä: Captain Marvel samassa elokuvassa Avengersien kanssa!

Nea Toijala

Värikkäät karvamadot houkuttelevat kävijöitä Kiasmaan

Tänään, maaliskuun ensimmäisenä perjantaina, Kiasmaan on ilmainen sisäänpääsy. Hiihtolomaviikon takia ihmiset ovat löytäneet paikalle sankoin joukoin. Puolisen tuntia aukeamisen jälkeen aula on täynnä niin perheitä kuin kaveriporukoitakin. Rattaat aiheuttavat tungosta narikan edustalle, mutta siitä huolimatta kaikilla on hyvä mieli.Kiasman ylimmässä kerroksessa on nähtävillä suuren suosion Instagramissa saavuttanut Nervescape VIII. Shoplifterin eli Hrafnhildur Arnardóttirin värikäs installaatio on tänäänkin houkutellut paikalle monia taiteen ystäviä. Näyttelyn tarkoituksena on taiteilijan mukaan rauhoittaa ja rentouttaa katsojaa.

Materiaalina “karvamatojen” tekemisessä on käytetty hiuksia, sekä oikeita että keinotekoisia. Teokset on ripustettu roikkumaan sävyittäin sisäänkäynnistä katsoen kylmistä lämpimiin. Suurin osa ihmisistä on hakeutunut lämpimän väristen pörröjen luo. Keltaiset, punaiset ja valkoiset ryppäät luovat instagrammaajille täydellisen ympäristön. Heitä on tänään paikalla muutamia. Kahden henkilön porukoissa liikkuvat somettajat eivät viihdy näyttelyssä yhtä kauan kuin esimerkiksi innokkaat lapsiperheet.

Kaikki näyttävät iloisilta, kun halailevat katosta roikkuvia pehmeitä ja pörröisiä karvamatoja. Kiasman seinällä on kyltti, jossa kerrotaan, että teosta saa halailla, kuten halailisi pehmeää mammuttia. Jotkut lapset kuitenkin juoksevat teosta päin ja sen läpi, samalla irrottaen hiuksia teoksesta.

Kaksi tuntia on kulunut näyttelyssä nopeasti. Kiersin installaation monta kertaa ihaillen, joka kerta löytäen jonkin uuden värin tai kauniin yksityiskohdan. Vaikka vietin näyttelyssä pitkän ajan, en olisi halunnut lähteä pois. Se todellakin teki tehtävänsä ja rentoutti kaikesta stressistä ainakin hetkeksi. 

Liinu Nieminen

Tampere-talossa pääsee ihastelemaan Muumimaisemia 

Olen lapsena katsonut Muumielokuvia sekä lukenut Muumikirjoja. Pidän edelleen Muumeista ja se sai minut innostumaan Muumimuseoon menemisestä. Tampere-talon Muumimuseo on kokemuksen arvoinen paikka, sillä se on maailman ainoa Muumimuseo.

Tove Janssonin alkuperäisen kuvituksen lisäksi museossa on Tuulikki Pietilän kolmiulotteisia kuvaelmia. Museossa on ensimmäisiä Muumituotteita 1950-luvulta. Teemana näyttelyssä on muun muassa ystävyys ja erilaisuuden hyväksyminen.  

                                  Muumimuseon opastuskyltti.  

Muumimuseo alkaa oppaan opastuksella ja kirjalla, jonka saa mukaan helpottamaan näyttelyn seuraamista. Opasta selatessaan huomaa, mitä näyttely tulee pitämään sisällään. Kuvitus on suurimmaksi osaksi tehty tusseilla, mutta niiden lisäksi taideteoksissa on käytetty sekatekniikkaa, raapetekniikkaa ja Guassi-tekniikkaa, jonka huomaa erittäin värikkäästä kuvituksesta. Näyttelyn seuraamista helpottaa myös opastuskohdat ja se, että taideteosten tarinaa pääsee  kuuntelemaan eri kielillä.   

Museon yläkerrassa on suuri Taikurinhattu, jonka sisälle voi mennä. Käytännössä se toimii niin, että astutaan mustan neliön päälle ja screenille tulee kuva, joka oli minun kohdallani kahvi- tai teepannu. Lisäksi yläkerrassa on  lasikaappeja sekä pyöreän ja neliön muotoisia kehyksiä, joiden sisällä on erilaisia muumikuvia. Yläkerrassa on myös museon ainoa kuvausalue, jossa pystyy ottamaan kuvan esimerkiksi Muumipeikko-lavasteen kanssa.

Muumipeikko-lavaste ja osa kuvausalueen seinästä.

Museon alakerta on iso ja siellä on tunnelmallinen valaistus.  Siellä on suuria Muumikirjojen kansien lavasteita. Pienempiä versioita Muumikirjoista pääsee ihastelemaan lasikaapeista. Alakerrasta löytyy myös suuri lasikaappi, jossa on jättimäinen Muumi-talo. Muumi-talon lisäksi pidin kovasti lasikaapista, jonka sisällä on kuumailmapallo sekä triptyykeistä Muumimammasta ja Pikku Myystä sekä Muumipapasta. Triptyykit ovat hienosti ja tarkasti tehtyjä. Pelottavin näky lasikaapissa on Mörkö Muumipeikon kanssa.

Lempipaikkani alakerrassa on Taikatalvi kohta, sillä se on hyvin kaunis. Lattialla on valaistettuja lumipallokasoja ja seinältä tippuvat lumihiutaleet. Pidin kovasti myös lattioiden lasikohdista, joissa näkyy järvimaisema, jota korostavat lumpeenlehdet ja postimerkit. Tarkemmin katsoessa saattaa huomata pullopostinkin kellumassa. Myös lasilattian sisällä oleva maisema Muumilaaksosta on upea. Siinä on himmeä valaistus, jonka ansiosta erityinen huomio kiinnittyy hehkuvaan siniseen järveen.

Näyttävää on iso seinä, jonka sisällä on Muumeja, Muumitavaroita sekä kuva Tove Janssonista.  Alakerrassa on istumisalue, josta pystyy näkemään esimerkiksi Hattivattien seinän, jossa Hattivatit liikkuvat myrskyssä. Sen vieressä on tekstejä Muumeista.

Museokierros oli hieno ja mieleenpainuva. Suosittelen Muumimuseossa käyntiä kaikille ja kaikenikäisille.

Tiia Turunen  

Maailmanhistorian jäljet

Aamupäivällä 14. marraskuuta vuonna 2018 bussi pysähtyi parkkipaikan laidalle. Bussissa odotettiin varauksen rauhallisesti tulevaa päivää. Bussin ovet aukesivat ja bussi tyhjeni hitaasti. Ulkona tuntui pieni jännitys ilmassa – matkamme kohti punaista tiilirakennusta ja koko keskitysleiriä alkoi.

Tiilirakennukselta meidät ohjattiin suoraan sivukujalle, paikkaan, jonne kaikki ryhmävieraat ohjattiin. Sivukuja oli pelottavan kapea ja tunnelma oli ahtaan kiihkeä. Edessämme oli monta ryhmää ja taakse kasautuvat ryhmät vain lisääntyivät. Ryhmän jäsenet tarkastettiin yksitellen kapeassa mutta pitkässä teltassa.

Tarkastuksen jälkeen saavuimme isolle aukiolle, jossa tuntui kuin tilaa olisi ollut loputtomiin ja hengittäminen oli helpompaa. Oppaamme huuteli ryhmänsä paikalle ja jokainen tuli puoliympyrään omalla vauhdillaan. Meille kerrottiin hieman ohjeita, minkä jälkeen suuntasimme kohti pääporttia.

Auschwitz tunnetaan historian puolesta paikkana, jossa tehtiin yksi maailman suurimmista kansanmurhista. Paikka on tunnettu sen kauhistuttavan historian lisäksi myös median keskuudessamme. Kaksi tunnetuinta ja ikonisinta otosta ovat keskitysleirin pääportti ”Arbeit macht frei” ja Auschwitz Birkenau. Kuvat ja videot luovat kuvan maailmasta, jota loppujen lopuksi ei pysty sisäistämään, ellei itse käy keskitysleirillä. Pääportin läpi kulkiessa jokaisen kasvot ja sielut pysähtyvät aikaan, jota harva haluaa edes kuvitella.

Pääportin jälkeen matkasimme leveitä teitä pitkin alueelle, jossa oli paljon samanlaisia tiilirakennuksia, mutta jokainen oli rakennettu omaan tarkoitukseensa. Nousimme kynnysportaat rakennuksen 4 pienelle kuistille. Katsoin kuistilta sivulle kohti muita tiilirakennuksia: ihmiskokeisiin käytettyjä rakennuksia oli uskomaton määrä.

Rakennuksen tilat olivat pienet ja tilaa oli käytetty asuintilana, mutta esille oli laitettu valtavasti erilaista materiaalia.  Esillä oli muun muassa karttoja, kuvia, sanomia sekä pienoismalleja.

Rakennuksen jälkeen suuntasimme kohti seuraavia rakennuksia. Yhden rakennuksen muistan selvästi. Rakennus oli tarkoitettu aikaisemmin työläisten asuttamiseen, mutta museotarkoituksessa rakennuksen läpi kulki yksi pitkä huone, jonka seinillä katsoi monta juutalaistyöläistä kohti kameran linssiä tietämättä muotokuvien päätymisestä miljoonien turistien nähtäville.

Ohjeistettu kierros piti sisällään myös rakennuksen, jossa pystyi nähdä eri juutalaisten tavaroita vaatteista käyttötavaroihin. Rakennuksen viimeisestä kerroksesta ei saanut ottaa kuvia. Kierroksen aikana tämän kauhean rakennuksen sisällä pystyi vain kuvitella, kuinka eri perheet luulivat saavansa uuden elämän ja alun Auschwitz Birkenaun keskitysleirillä. Todellisuudessa tämä uuden elämän metsästys koitui monen kohtaloksi.

Tämän rakennuksen jälkeen kierros suuntasi kohti aluetta, jossa pidettiin vankeja. Alueella on kuuluisa seinä, johon on teloitettu monta henkilöä erilaisista rikoksista, joista keskitysleirin vangit tuomittiin. Monet ajattelevat, että Auschwitzin pääleiri 1:llä kaasutettiin miljoonia juutalaisia, mutta itse pääleirillä kaasukammiota käytettiin hyvin vähän. Auschwitz Birkenau oli tämä joukkotuhoamispaikka, jossa nämä miljoonat juutalaiset kuolivat.

Matkamme jatkui kohti leirin pääväylää, jonka varrelle oli rakennettu hirttotangot. Ruumiit laitettiin ampumisen jälkeen hirttotankoihin, jotta leirin yleinen pelko nousisi ja työläiset tottelisivat. Väylää jatkoimme kohti Auschwitzin johtaja Rudolf Hössin hirttolavaa. Hänen hirttopaikkansa on jätetty keskitysleirille muistoksi. Lavalta pystyi näkemään Hössin asunnon, jossa hän asui keskitysleirin ollessa käytössä.

Hirttopaikalta suuntasimme Auschwitzin pääleirin kaasukammiolle. Kaasukammio oli pieni ja pimeä. Kaasukammiossa oli suihkutilat, joiden katossa oli pienet luukut. Luukuilta heitettiin Zyklon B:tä suihkutilaan ja kaikki lukitussa tilassa olleet kuolivat. Suihkutilojen viereisessä huoneessa oli suoraan kaasukammion polttouunit, joissa ruumiit poltettiin.

Kaasukammion näkemisen jälkeen oli aika pienelle tauolle. Tänä aikana saimme ostaa tuliaisia sekä erilaisia muistoesineitä. Tauon jälkeen tarkoituksena oli siirtyä kierroksen viimeiseen paikkaan eli Auschwitz Birkenaun leirille.

Auschwitz Birkenaun pääportti oli aikoinaan monen henkilön reitti sisään, mutta harvan henkilön tie ulos. Keskitysleirille saapuneet junavaunut, joista sadattuhannet vangit astuivat ulos. Vangit vuorollaan jaettiin kahteen jonoon, joista toinen jono johti suoraan kuolemaan ja toinen kohti sekä fyysisesti että henkisesti raskaaseen työntekoon.

Keskitysleirillä nukuttiin yhteisissä tiloissa, kylmissä ja ankeissa oloissa. Työläisillä oli suuri ja laaja alue, sillä itse keskitysleiri oli valtavan kokoinen. Monet yrittivät leiriltä karkuun, mutta vain hyvin pieni prosentti heistä selviytyi ulos. Lähinnä paikalliset selviytyivät ulos, sillä heillä oli yhteyksiä.

Auschwitzin keskitysleiri oli suuri historiallinen hirmuteko, josta tullaan puhumaan vielä kauan. On hirveää ajatella, että tällaisesta hirmuteosta ei tiedetty paikallisesti kuin vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Teksti ja kuvat: Johannes Siren

Tietokoneita, pelaamista ja naurua, mutta ennen kaikkea yhteisöllisyyttä

Assembly on tietokonefestivaali, jonne tuhannet nuoret kerääntyvät kaksi kertaa vuodessa pelaamaan tai muuten vain touhuamaan tietokoneiden kanssa, mutta ennen kaikkea pitämään hauskaa. Tapahtuma järjestetään kaksi kertaa vuodessa Helsingin messukeskuksessa ja helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna oli taas talviversion vuoro eli Assembly Winter. Lähdin sinne kahden kaverini sekä poikaystäväni kanssa.  

Matkamme alkoi Tampereen juna-asemalta perjantaina suuren tavaramäärän kera. Junaan mahtuminen oli melkoinen pulmapeli, sillä osa matkatavaroistamme ei mahtunut laukuille tarkoitetulle hyllykölle ja tilaa oli vaunussa muutenkin melko vähän. Onneksi lopulta tavaramme löysivät paikkansa ja pääsimme hyvillä mielin aloittamaan matkan kohti Helsingin Pasilaa. 

Kun saavuimme tapahtumapaikalle, tunnelma oli jo katossa. Valojen sammumiseen oli aikaa enää tunti, joten meidän piti kiirehtiä ostamillemme konepaikoille kasamaan tietokoneitamme. On hyvin perinteikästä, että Assemblyillä ja muilla laneilla pelataan pimeässä. Usein moni ottaa erilaisia led- tai muita koristevaloja mukaan luomaan tunnelmaa näyttöjen valojen lisäksi.  

Valojen sammuttua lanit pääsivät alkamaan virallisesti. Sieltä täältä kuului musiikin pauketta ja pelaajien huudahduksia sekä naurua. Aloitimme tapahtuman ensin hakemalla ruokaa läheisestä kaupasta ja sen jälkeen seuraamalla jääkiekkopeliä. Itse pelien pariin maltoin vasta yöllä, sillä sitä ennen halusin myös piirtää pitkästä aikaa piirtopöydälläni.  

Illan aikana kävimme myös tutustumassa Assemblyn yhteistyökumppanien pisteisiin ja kojuihin. Talviversiossa ei ole mitään kovin erikoista ohjelmaa: alueelta löytyi muun muassa e-urheilun kilpailukatsomot, Jimmssin jokavuotinen myymälä sekä suoria lähetyksiä tekevien tubettajien ja muiden vaikuttajien Streamcorner. Kesäisin tekemistä on huomattavasti enemmän, mutta talvisin tapahtuman pääpaino tuntuukin olevan lanittamisessa.  

Heräilimme seuraavaan päivään kahdentoista aikoihin. Nukuin ensimmäisen yön todella huonosti kylmyydestä johtuen, sillä meidät sijoitettiin lähelle ulko-ovia eikä minulla ollut makuupussia vaan ohut viltti. Päivä lähti, lyhyistä unista huolimatta, käyntiin taas piirtämisen parissa, kunnes nälkä alkoi kurnia vatsassa. Tilasimme pizzat, joita joudumme odottamaan melkein kaksi tuntia ruuhkan takia.  

Iltapäivän aikana miespuolinen matkaseurani innostui piirtämisestäni ja he halusivat kokeilla omia luovia taitojaan. Vuorotellen he istuivat tietokoneeni sekä piirtopöytäni äärelle ja taitelivat erilaisia muotokuvia toisistamme. Hauskaa se ainakin oli ja ilmeisesti ihan kivaakin. Piirustuskilpailun jälkeen jatkoimme pelaamista porukalla. 

Päivä kääntyi taas yöksi. Aika oli mennyt todella nopeasti, kun olimme uppoutuneet aivan täysin pelien maailmaan. Tapahtumaan oli mahtunut kaikenlaista, mutta parasta minun mielestäni oli ollut yhteisöllisyys. Yhdessä vaiheessa meidän oikealta puolelta alkoi soimaan Jos sun lysti on ja lähes puolet hallista lähti taputtamaan kappaleen mukana. Ylipäätään se loi todella hyvän tunnelman, kun ympärillä oli paljon saman henkisiä ihmisiä tekemässä samoja juttuja. 

Sunnuntaina oli aika herätä todellisuuteen, pakata tavarat ja palata takaisin kotiin. Surullista oli myös nähdä kaikki se roska, joita jotkut kävijät jättivät jälkeensä. Assembly järjestetään kuitenkin talkoolaistyöllä, joten olisi suotavaa ajatella omaa napaa pidemmälle. Reissun loppuun saimme hieman jännitystä, kun olimme vähällä myöhästyä junasta. Juoksimme matkalaukkuja raahaten loskassa, mutta ehdimme kuin ehdimmekin junaan.  

Iida Vartiainen 

Mustavalkoiset aallot keinuttivat Itämerellä

Kylmä mereltä tuleva viima, pakkanen ja nilkkaan asti ulottuva lumi eivät haittaa Silja Linen terminaaliin kiirehtiviä TPS-kannattajia. Jo legendaariseksi muodostunut kannattajaristeily alkaa pian. Terminaaliin päästyään ihmiset avaavat takkiensa vetoketjuja, joiden alta paljastu toinen toistaan hienompia fanipaitoja. Kannattajia on laidasta laitaan: pieniä sylivauvoja, mutta myös eläkeläisiä.

Helpotus ja onnellisuus ovat varmasti kannattajien mielissä päällimmäisinä, sillä TPS katkaisi vain muutamaa tuntia aiemmin viiden ottelun pituisen tappioputkensa kotihallissaan Jukureita vastaan. Kannattajia Turkuun oli kokoontunut poikkeuksellisesti ympäri Suomea, pohjoista myöden.Laivaan päästessään kannattajat lähtevät etsimään hyttejään. Niiden etsimiseen ei ole aikaa käyttää paljoa, sillä pian laivan lähdettyä joukkueen ohjelma alkaa. Jonoa Starlight Palacen kummankin oven takana on paljon jo ennen ovien aukeamista. Melkein kaikki tuolit tulevat täyteen, kun valtava kannattajamäärä ryntää sisään ovien auettua.

Pelaajien, valmentajien ja kannattajien kuvista koostuva video pyörii screeneillä musiikin soidessa taustalla. Kannattajat ovat löytäneet kukin itselleen mieleisen paikan ja odottavat jo innoissaan pelaajien saapumista lavalle. Yökerhossa on kaksi kerrosta, joten hyvällä näköalalla varustettuja paikkoja löytyy paljon.

Joukkue on paikalla jo ennen ohjelman alkua. Heidän ympärillään on ruuhkaa, kun malttamattomat kannattajat haluavat nimikirjoituksia kausikirjoihinsa ja paitoihinsa. Janne Porkka juontaa ohjelman tuttuun tapaan tänäkin vuonna. Hän naurattaa yleisöä ensin muutamalla vitsillä, ja sitten kutsuu pelaajat lavalle yksi kerrallaan. Jokainen vastaanottaa yleisöltä suuret suosionosoitukset. Kaapo Kakon puuttuminen saa kuitenkin hetkeksi surulliset ilmeet varsinkin pienempien kannattajien kasvoille.

Ennen pelaajien yhteistä ohjelmaa, joukkueen kapteeni Ilari Filppula kutsutaan Porkan haastatteluun. Läpi käydään esimerkiksi kulunutta kautta. Kysymysten ja vastausten jälkeen lavalle tuodaan pöytälätkä-peli. Kaikki paikalla olevat joukkueen jäsenet jaetaan päivän pelin mukaisiin ketjuihin ja laitetaan pelaamaan toisiaan vastaan. Pöydän ympärillä on tungosta, joten peli kuvataan Starlight Palacen screeneille kannattajien nähtäville. Ilmeet pelaajien kasvoilla kertovat paljon asenteesta peliä kohtaan: osa on vakavissaan, toiset nauravat.  

Joukkueen päävalmentaja Kalle Kaskinen haastatellaan nopeasti ennen kuin risteilyn ensimmäinen päivä lopetetaan yhteisen ohjelman osalta perinteisesti maalilauluun. Esilaulajina toimivat risteilyllä ensimmäistä kertaa olevat uudet joukkueen jäsenet. Ulkomaalaisilla on aluksi hieman hankaluuksia, mutta kertosäkeen alkaessa hekin innostuvat. Kannattajatkin ryhtyvät mukaan lauluun.

Ohjelman päätyttyä pelaajat ja ruokailun varanneet kannattajat siirtyvät syömään laivan buffettiin. Pelaajilla on paljon tekemistä, kun ruokailun lisäksi he ottavat kuvia kannattajien kanssa, kirjoittavat nimikirjoituksia ja juttelevat halukkaiden kanssa. Ruoan jälkeen sekä pelaajat että kannattajat siirtyivät takaisin yökerhon puolelle tai omiin hytteihinsä.

Aamu valkenee laivan lähtiessä Tukholmasta. Suurin osa risteilijöistä on kuitenkin vielä nukkumassa, koska ilta venyi myöhäiseksi. Ohjelma alkaa puoli yhdeltä, mutta jo tuntia etukäteen on suurin osa paikoista varattu. Tänään myös kannattajat saavat osallistua ohjelmaan aktiivisemmin, varsinkin perheen pienimmät. Joukkueen maskotti Jore Karhu viihdyttää lapsia tanssikilpailun ja tietovisan ohella. Lasten lisäksi myös vanhemmille kannattajille on seurattavaa, nimittäin sykähdyttävin fanipaita –kilpailu, joka saa yleisön huutamaan innoissaan suosikkinsa kohdalla.

Yleisön joukossa on kaksi iloisin ilmein ohjelmaa seuraavaa tyttöä: Wilma ja Jessica. He ovat käyneet halleilla aktiivisesti noin puolentoistakauden ajan, mutta ovat saaneet valtavasti kokemuksia tämän ajan kuluessa. Tämä on heidän ensimmäinen kannattajaristeilynsä.

Fav- ja pikku- etuliitteiden käyttäminen Instagramissa on yleistynyt nuorten kannattajien keskuudessa viime aikoina todella paljon. Käyttäjätilit on perustettu omaa suosikkipelaajaa varten, ja luodaan laittamalla jompikumpi etuliitteistä ja tämän pelaajan sukunimi yhteen. Jessica oli yksi ensimmäisistä tällaisen käyttäjätilin tehneistä faneista. Tällä hetkellä hänellä on @favsiiki –käyttäjätili, joka on olemassa erityisesti TPS:n Oskari Siikin takia. Myös Wilmalla on jääkiekkotili, joka kulkee Patrick Björkstrandin nimen mukaan @favbjorkstrandina.

Tytöt ovat kotoisin Tampereelta. Wilma kannattaa Ilvestä ja Jessica Tapparaa. Tästä huolimatta he ovat ystäviä ja käyvät aina yhdessä peleissä ja muissa jääkiekkoon liittyvissä tapahtumissa. Heille jääkiekosta on muodostunut yhteinen ja tärkeä asia. TPS:n ja sen pelaajien kannattaminen ei suinkaan syrjäyttänyt tamperelaisjoukkueita, vaan tuli näiden rinnalle. Turku, joukkue ja koko kannattajayhteisö tekivät tyttöihin kerta heitolla vaikutuksen.

Kaksikko on 15-ja 16-vuotiaita, joten he eivät olisi tällekään risteilylle päässeet ilman huoltajaa. Tytöt kertovat, että Wilman äiti kulkee usein heidän mukanaan myös halleilla. Jessica sanoo, että jopa pelaajat muistavat Wilman äidin ja arvostavat kovasti tämän antamaa apua.

“Täällä ei tarvii pakkasessa odotella pelaajia”, Jessica nauraa samalla kertoessaan kuinka hienoa risteilyllä on olla, kun pelaajilla on aikaa jutella ja saa nähdä heistä myös rennomman puolen. Risteily on siis selvästi ollut kaverusten mieleen. Jutteluhetken jälkeen tytöt suuntaavat kohti lavaa, sillä pelaajien Meet and Greet on jo hyvässä vauhdissa.

Pelaajien luo on valtavat jonot joka puolelta lavaa. Aivan kiinni toisissaan olevat kannattajat yrittävät sujahtaa lempipelaajiensa luo, mutta liikkuminen ihmismassassa on erittäin vaikeaa. Hiuksia toisten suussa, kyynärpäät viereisten kyljissä ja hiki otsalla. Pienimmät kannattajat pujottelevat sulavasti nimmarikorttiensa kanssa ympäri lavaa, mutta muilla ei ole niin helppoa.

Kun tapaamiset ovat ohi ja kaikki ovat suurin pirtein saaneet nimikirjoitukset ja yhteiskuvat haluamiltaan pelaajilta, päivän ohjelma loppuu. Ennen satamaan saapumista on kuitenkin vielä aikaa. Risteilyväki käy esimerkiksi syömässä ja ostoksilla, tai menevät nukkumaan univelkaansa pois.

Baltic Princess lipuu pikkuhiljaa satamaan. Laivasta terminaaliin siirtyessä ympäriltä kuuluu erinäisiä TPS:n kannatuslaulujen osia ja huudahduksia, jotka kuitenkin maihin saavuttaessa hiljenevät. TPS-perhe hetkeksi taas erkaantuu, mutta monta yhteistä muistoa rikkaampana.

Liinu Nieminen 

8 matkavinkkiä Barcelonaan

Miljoonien rakastama ja asuttama kaupunki Barcelona on kiehtonut ihmisiä jo vuosisatojen ajan. Kaupunkiloman lisäksi se vetää puoleensa hyviä yökerhoja etsiviä nuoria ja rannalle kaipaavia vanhuksia. Espanjan toiseksi suurin kaupunki näkyy usein sarjoissa, kirjoissa ja elokuvissa, mutta sen upeuden voi ainoastaan kokea paikan päällä. Niinpä me, Oona ja Heidi, suuntasimme heinäkuussa 2018 Barcelonaan matkalaukut täynnä värikkäitä kesämekkoja ja mukavia kävelykenkiä. Tässä siis muutamia vinkkejä, joita keräsimme Barcelonassa selviytymiseen. 

  1. Selvitä kulkuvälineet ja tavat etukäteen 

Kuulimme jo ennen Barcelonaan saapumista, että Barcelonassa oli koko kaupungin mittainen taksilakko, joten ensimmäisenä tehtävänä meidän piti selvittää, millä pääsisimme lentokentältä hotellille. Olimme jo rättiväsyneitä päästessämme Barcelonaan, mutta kirsikaksi kakun päälle meidän piti vielä matkustaa metrolla ensin melkein tunti ja sitten kävellä lähes kolme kilometriä matkalaukkujemme kanssa hotellille. 

Kaikkialle matkustettaessa on kannattavaa selvittää kulkuneuvot ja se, että millä pääsee helpoiten päämääräänsä. Barcelonassa pääsee liikkumaan useilla eri julkisilla kulkuneuvoilla, joihin kaikkiin käy yksi ja sama lippu. Viiden päivän lippu maksaa 25 euroa ja sillä pääsee metrojen lisäksi busseihin, lähijuniin ja ratikoihin. Samalla lipulla pääsee myös lentokentältä Barcelonaan ja takaisin. Kaikista kätevimmäksi kulkuneuvoksi totesimme metron. Kaupungin metro oli mukavan siisti ja sillä pääsi todella näppärästi ympäri kaupunkia. 

2. Upeimmat ruokakokemukset löytyvät hiljaisemmilta kujilta 

Espanja on tunnetusti edullisten ruokien ja juomien kotimaa. Barcelonassa ravintolaruokien hinnat olivat myös yllättävän edullisia, ja lähes kaikkialla ruoka oli herkullista. Matkallamme koimme kuitenkin mitä mieleenpainuvimmat ruokakokemukset, kun tutkimme Barcelonan ravintolatarjontaa pintaa syvemmältä. 

Kummankin meidän ehdottoman suosikkipaikkamme löysimme, kun kysyimme paikallisen tatuointiliikkeen työntekijältä suosituksia hyvälle lounaspaikalle. Hän ohjasti meidät kadun päässä olevaan vegaani/luomuravintolaan nimeltä Flax&Kale, josta löytyi upeita sekä terveellisiä annoksia laidasta laitaan. Ihastuimme täysin ravintolaan ja palasimme vielä myöhemmin toisenkin kerran.

Viikonloppua kohden suuntasimme ns. “urbaanille” museoalueelle, josta löysimme museokiertelyn jälkeen pienen ja rennolta vaikuttavan ravintolan syrjäiseltä kujalta. Ravintolan annokset olivat pieniä, emmekä olleet edes varmoja mitä annoksissamme oikein oli, mutta ainakin ne maistuivat aivan taivaalliselle. Emme ikinä saaneet tietää tämän ihastuttavan pikkuravintolan nimeä, mutta annamme silti sille suuren suosituksen. Joten, jos ikinä päädyt Picasso-museon läheisyyteen, yllätä itsesi ja kokeile jotain uutta. 

Viikon kolmannen mieleenpainuvimman aterian söimme hiljaisessa hampurilaispaikassa, jonka myös löysimme lähes sattumalta pieneltä kujalta. Ravintolasta mieleemme jäi sen ihana musiikki, ystävällinen palvelu ja herkulliset hampurilaiset. Paikka oli uusi ja sillä oli ongelmia korttikoneen kanssa, mutta työntekijät hoitivat asian ammattimaisesti ja rauhallisesti.

3. Suuntaa pois keskustan ruuhkasta 

Hotellimme sijaitsi sattumalta lähempänä rantaa kuin keskustaa, vaikka siitä olikin helppo kulkea myös aivan ydinkeskustaan. Barcelonan ydinkeskusta on upea ja täynnä ihmisiä, elämää ja kulttuuria, mutta kuitenkin pidimme enemmän Marinan eli rannan alueesta.  

Itse emme varsinaisesti olleet reissun aikana kertaakaan rannalla ottamassa aurinkoa, mutta rakastimme mennä yöllä istumaan hiekalle, juttelemaan ja katselemaan kaupungin valoja. Rannalla oli paljon ravintoloita, yökerhoja ja paikallisia nuoria, joten iltaisin rannan alue herää erityisesti eloon. 

Barcelonan ydinkeskusta on todella vilkas ja ruuhkainen, joten kannattavaa on suunnata rauhallisemmille alueille, koska sieltä yleensä löytyy vaikka mitä. Hotelli kannattakin valita sen mukaan, mitä kaupungista hakee. Pidimme itse hotellimme sijainnista Marinassa, pääsimme rannalle näppärästi kävellen, ja vaivattomasti metrolla keskustaan sekä muille alueille. 

4. Varo taskuvarkaita ja huijareita 

Tiesimme jo etukäteen, että Barcelona on täynnä ammattilaistaskuvarkaita, joten varauduimme pitämään laukuistamme visusti kiinni. Kuitenkin puolessa välissä matkaa Oonalta varastettiin puhelin, sekä seuraavana iltana vielä lompakko. Onneksemme löysimme lompakon ja vain käteiset oli viety. Seuraavana iltana tapasimmekin ruotsalaisia, joilta yhdeltä oli myöskin varastettu puhelin suoraan kädestä, sekä myöhemmin tapasimme myös suomalaisia interreilaajia, jotka matkustivat kahdella puhelimella ja kolmella pankkikortilla, vaikka heitä oli yhteensä seitsemän. 

Huolehdi siis, että laukkusi pysyy hyvin kiinni, pidät sen itsesi lähellä ja olet hyvin varovainen, etenkin ruuhkaisilla paikoilla. Kun valitsee laukkuaan matkalle, kannattaa aina valita sellainen, joka on kiinni useammalla eri tavalla. Ammattilaistaskuvarkaat osaavat viedä laukustasi puhelimen tai lompakon silmänräpäyksessä.

5. Tutustu nähtävyyksiin hyvin etukäteen 

Barcelonassa heti ensimmäisenä hämmennyimme siitä, kuinka suuri kaupunki oli; siellä on runsaasti tarjontaa kulttuurin, ruuan sekä viihteen suhteen. Niinpä kannattavaa on tutkia kiinnostavia nähtävyyksiä etukäteen, jotta kaupunkiin saapuessasi et ole täysin hukassa. Kannattaa myös ostaa etukäteen liput, sillä useisiin paikkoihin liput ovat menneet jo useita päiviä aikaisemmin. Lipuilla pääsee myös monta tuntia kestävien jonojen ohi näppärästi. 

Ensimmäisenä päivänä menimme koko kaupungin kiertävälle nähtävyysbussimatkalle, jotta tutustuisimme kaupungin tarjontaan paremmin. Turistibusseja kulkee läpi päivän ja lippua voi päivän aikana käyttää niin monta kertaa kuin haluaa. Bussit pysähtyvät suosituimpiin nähtävyyksiin, joissa voi jäädä pois. Kuitenkin senkin jälkeen kaupunki tuntui edelleen hieman hämmentävälle. Kiertelimme loppupäivän kaupunkia ja kävimme mm. La Sagrada Familia-kirkolla ja kuuluisalla La Rambla kadulla. 

Kannattaa myös tutustua epätunnetumpiin nähtävyyksiin. Modernin taiteen museon MEAM:in (European Museum of Modern Art) lisäksi Barcelona tarjoaa vaihtuvia gallerioita ja katutaiteilijoita urbaanin ja uuden taiteen ystäville, kun taas historiasta kiinnostuneiden kannattaa suunnata Barcelonan keskiaikaisille kirkoille, joiden lasimaalauksiin on talletettu kaupungin kiehtova historia. 

6. Kaupungin yöelämä hakee vertojaan 

Jos olet jo 18-vuotta täyttänyt nuori, Barcelona on lähes täydellinen kohde yöelämästä nauttivalle. Barcelona on tunnettu sen jopa pahamaineisesta yöelämästä, mutta itse pidimme juurikin kaupungin eläväisyydestä ja siitä, kuinka täynnä seikkailuja se oli. Yökerhoja löytyy lukemattomasti ympäri kaupunkia, mutta parhaimmat paikat mielestämme löytyy rantakadulta. Sieltä löytyy useampi upea yökerho vierekkäin, joista jokainen on tupaten täynnä ihmisiä keskellä viikkoakin. Yökerhoilta pääsee myös suoraan hiekkarannalle ja merelle, mikä oli hauskaa vaihtelua. Kuitenkin Barcelona on vilkas suurkaupunki, joten suosittelemme olemaan varovainen. 

Useat ulkomailla käyneet ovat törmänneet sisäänheittäjiin, joiden tarkoitus on saada lisää väkeä. Heitä on myös Barcelonassa, mutta kaikki eivät ole yhtä luotettavia. Heidän kertomat tarjoukset saattavat kuulostaa liian hyviltä, mutta voi olla, että he odottavat niistä vastapalvelusta. Joten jos halvat keikkaliput ystävällisyydestä huolimatta tuntuvat liian hyvältä ollakseen totta, kannattaa harkita useampaan otteeseen.

7. Shoppaile! 

Nähtävyyksien, ruuan ja lämmön ohella monet myös suuntaavat Barcelonaan uusien vaatteiden kalastaminen mielessä. Suosittelemme shoppailua Barcelonan keskustassa, josta löytyy vaateliikkeitä laidasta laitaan. Hintataso on sama mitä suomessa, mutta tarjonta on huomattavasti laajempaa. 

Tunnetuimmat sekä suosituimmat shoppailukadut Barcelonassa ovat Passeig de Gracia, ja  Portal del Angel. Portal del Angelista löytyvät yleisimmät sekä edullisemmat liikkeet mm. Zara, Bershka, H&M jne. Ei kannata olla huomioimatta myös Suomesta löytyviä ketjuja, sillä Espanjassa niissä myydään myös paikallisten suunnittelijoiden vaatteita, joita ei löydä muualta. Passeig de Graciasta taas löytyy idyllisempiä merkkiliikkeitä.  

8. Tutustu paikallisiin 

Tuiki tuntemattomia ei kannata heti ensimmäisenä lähestyä, mutta suosittelemme tutustumaan ja juttelemaan mahdollisimman paljon paikallisten sekä muiden turistien kanssa. Etenkin nuorena matkaajana saa paljon enemmän irti, mihin ikinä meneekään, kun avaa itsensä uusille ihmisille sekä kokemuksille. Paikalliset ovat todella mukavia ja avoimia esittelemään kaupunkiaan, kun taas turistit ovat todennäköisesti yhtä innoissaan kaupungista kuin sinäkin.  

Teimme matkamme aikana Barcelonassa useita uusia tuttavia, useista eri maista, joiden kanssa pidämme edelleen yhteyttä. Parasta uusiin ihmisiin tutustumisessa oli se, että vaikka me kuinka rakastammekin toistemme seuraa, he toivat reissuumme uutta näkökulmaa ja muistoja, joita emme olisi kaksin osannut luoda. Lähdemme seuraavalle reissullemme tietäen, että useassa kaupungissa meillä on jo valmiiksi seuraa. 

Oona Koivula & Heidi Tauriainen