Aihearkisto: Reportaasit

Marraskuu 2020 kuvina 

Marraskuu tunnetaan yleisesti pimeänä aikana. Valoisa aika vähenee päivittäin ja joinakin päivinä ulkona näyttää siltä, kuin koko maailma olisi himmennetty. Tällaiset päivät lisäävät ainakin itselläni väsymystä ja välillä näitä päiviä onkin parempi suunnitella tarkemmin, jotta koko päivä ei mene sisällä maatessa.  

 

 

Pimeyttä ja harmautta luo sateisen sään lisäksi se, että alkusyksyn puiden väriloisto on jo ehtinyt loppumaan. 

 

 

Tänä vuonna marraskuu on kuitenkin ollut poikkeuksellisen lämmin ja olemme piristykseksi saaneet myös valoisia ja kevättä muistuttavia päiviä pilvisten ja pimeiden päivien keskelle.  

 

Kuvat ja teksti Ella-Roosa Mäkinen 

Kehitystyö OSA 2 – Vieraan kulttuurin ymmärtäminen ja siihen sulautuminen

Kun matkaa vieraaseen kulttuuriin tarjoamaan apua kehitystyön merkeissä on huomioitava oikea lähestymistapa tutustua kulttuuriin ja yhteisöön. Onnistuneen kehitystyön kulmakivenä on vieraan kulttuurin ymmärtäminen, kunnioittaminen ja siihen oikealla tavalla sulautuminen. On tärkeää riisuutua länsimaalaistuneista asenteista ja ennakkoluuloista, joita itsellä saattaa olla. Toisessa kulttuurissa saattaa olla eriäväisyyksiä tai epäkohtia, mutta se ei tee siitä ala-arvoisempaa tai heikompaa. Eurosentrinen ajattelu olettaa, että länsimaalainen kulttuuri on oletusarvo ja muualla kulttuurit ovat vieraantuneita ja erikoisia. Valkoinen pelastaja -kompleksi täytyy jättää taakseen ja huomata, että kummatkin osapuolet voivat oppia ja ymmärtää toisiltaan piirteitä. Tämä asettaa kahden kulttuurin osapuolet tasa-arvoiseen asemaan ja puretaan hierarkia, joka saattaa kehitystyössä usein muodostua. Tällöin auttamisessa ei ole kyse vallasta.

Lisäksi on tärkeää purkaa länsimaalaisten ryhmittyminen, joka helposti tapahtuu vieraassa kulttuurissa matkustaessa. On helppo keskustella ja kulkea muiden länsimaalaisten kanssa, kun on parempi ymmärrys toisen kulttuurista. Ryhmittymisellä muodostetaan kaksi selkeää osapuolta ja yhteistyö paikallisen kulttuurin kanssa hankaloituu. Kun observoi vierasta kulttuuria turvalliselta etäisyydeltä, ei palvele paikallista yhteisöä, vaan siitä vieraantuu entistä enemmän ja matka muistuttaa pikemminkin turistimatkaa. On tärkeää sulautua uuden kulttuurin pariin ja niin sanotusti elää heidän elämäänsä. Kun on kohdemaassa osana yhteisöä ja sen arkea, pystyy paremmin ymmärtämään eri epäkohdat, jolloin pystyy antamaan tehokkaammin apua.

Jokaisessa yhteisöissä ja laajemmin valtioissa piilee kulttuuriin iskostuneita systemaattisia epäkohtia. Yleisimpinä ongelmina lienevät rasismin, seksismin tai varallisuuserojen aiheuttamat ihmisoikeusrikkeet, joilla on vaikutuksia elämän jokaisella osa-alueella. Yleisellä tasolla näihin on lähes mahdotonta vaikuttaa, sillä muutos voi ainoastaan tapahtua hallinnolliselta taholta. Tämä voi olla melko lannistavaa, sillä se korostaa oman työn rajallisuuden. On kuitenkin helpompi antaa oikeanlaista apua yhteisölle, kun ymmärtää laajemmin sen systemaattisia ongelmia ja niiden vaikutuksia yksilöiden elämässä.

Ollessani kesällä 2019 Ecuadorissa Kichwa-intiaanien parissa minulle nopeasti esiintyi kulttuurilliset epäkohdat, joihin en yksinkertaisesti voinut yksilönä vaikuttaa. Ecuadorin alkuperäisväestöt kokevat huomattavaa rasismia, joka huonontaa elämän jokaista osa-aluetta. Varallisuuserot syntyvät, kun alkuperäisväestöltä riistetään tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen, työelämään ja omaisuuteen. Jatkuva epätasa-arvo johtaa yksilöllisellä tasolla oman identiteetin ja arvon kyseenalaistamiseen, sekä epätoivo aiheuttaa päihde- ja huumeongelmia. Aineriippuvuus on Ecuadorin alkuperäisvähemmistöillä vallitseva epidemia, jonka kitkemiseen tarvitaan merkittäviä muutoksia hallinnolliselta taholta. Ongelma on laajamittainen ja periytyy sukupolvelta toiselle. Avun täytyy keskittyä perheisiin, sillä kierteen voi purkaa uuden sukupolven kautta. Ennen kaikkea lapsien kotielämään, koulutukseen ja identiteetin löytämiseen täytyy panostaa ja muodostaa lapselle tukiverkosta, kun sellaista ei kotoa löydy. Huomioimatta tätä ongelmaa ja sen vaikutuksia yhteisöön on erittäin hankala löytää oikea lähestymistapa avun tarjoamiseen. Sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää nähdä elämä paikallisen yhteisön näkökulmasta eikä länsimaalaisen linssin läpi.

Oman kulttuurin edustamisessa ei tietenkään ole mitään väärää ja esimerkiksi lapsien kanssa on hauska tapa harjoittaa vuorovaikutustaitoja muun muassa suomalaisten lastenlaulujen ja leikkien kautta. Silti on tärkeä huomata, että tavoitteena on palvella oman kulttuurin sijaan paikallista. Tärkeämpää on antaa paikalliselle kulttuurille suurempi huomio. Länsimaalaisista odotuksista ja tottumuksista on luovuttava ja antaa tilaa uudelle kulttuurille. Kun paikalliselle elämäntavalle ei anna tilaa jää paitsi paljosta, eikä voi tehokkaasti kehittää yhteisöä. Matkasta voi liian helposti väärällä asenteella kärjistyä itsekäs turistimatka, jolla haetaan Instagram-tykkäyksiä ja jännitystä omaan elämään.

Avun antaminen alkaa kunnioituksesta ja kuilujen kaventamisesta.

Teksti ja kuvat: Samuel Smith

Kehitysyhteistyötä käsittelevän juttusarjan ensimmäinen osa löytyy täältä!

Los Angeles tiivistettynä

Marraskuun loppupuolella vuonna 2019 päätimme isäni kanssa lähteä äkkilähdöllä Los Angelesiin. En itse ikinä ole lähtenyt vain 3 päivän varoitusajalla toiselle puolelle maapalloa, mutta se oli nyt menoa. Lentomme lähti aikaisin aamulla kohti Englannissa sijaitsevaa Gatwickin kansainvälistä lentoasemaa ja siitä jatkoimme Los Angelesiin. Lentämiseen meni noin 14 tuntia. Saavuttuamme vuokrasimme auton ja lähdimme hotellille, joka sijaitsi melkein keskustassa ja näin olen kulkeminen sujui nopeasti ja vaivattomasti.

Los Angeles eli LA , the City of Angels on siis kaupunki Kalifornian osavaltiossa Yhdysvalloissa. LA on väkiluvultaan toiseksi suurin kaupunki New Yorkin jälkeen. Se on tunnettu erityisesti sen yhdesta kaupunginosasta, Hollywoodista. Hollywood on maailmalla tunnettu elokuvastudioista, sekä sielä asuvista monista julkisuuden henkilöistä. Eniten kuitenkin odotin näkeväni Hollywoodissa sijaitsevan kuul uisan valkoisen kyltin, sekä Hollywoodin keskustassa sijaitsevan Walk of fame kävelykadun.

Ihmiset olivat todella mukavia ja aina positiivisia. Kaikki hymyilivät toisilleen ja keskustelivat keskenään, hieman eri meininki mitä Suomessa näkee. Los Angeles on myös kaupunki jossa elää paljon kodittomia ihmisiä, joka katukuvassa näkyi heti kun päästiin Hollywoodin ulkopuolelle, hieman keskustasta poispäin.

Kuuluisia hiekkarantoja kaupungissa ovat Venice Beach, sekä Los Angelesin piirikuntaan kuuluvan kaupungin Santa Monican laituri, sekä ranta. Kuuluisalla rannalla sijaitsevalla laiturilla onkin kuvattu monia elokuvia, sekä sillä sijaitsee suuri huvipuisto, sekä ravintoloita. Los Angeles tarjoaa loistavat shoppailumahdollisuudet, ja ostoskeskuksia löytykin melkein joka nurkan takaa. Beverly Hills on myös tunnettu sen ostoskeskuksita, sekä julkisuuden henkilöistä.

Matkallamme seurasimme myös jääkiekkoa eli NHL:ää, jota pelataan Yhdysvalloissa, sekä Kanadassa. Kävimme katsomassa pelejä Los Angeles Kingsin kotihallissa, sekä Anaheimissa Anaheim Ducksien Kotihallissa Honda Centerissä. Suosittelen matkakohdetta ihan jokaiselle, kun taas on mahdollista matkustaa. Paljon nähtävyyksiä, hyvää ruokaa, sekä ihania ihmisiä.

Teksti ja kuvat: Annika Luoto

Kehitystyö OSA 1 – Hyväntekeväisyysturismin haitalliset vaikutukset

Yhä useammalla nuorella herää kutsumus matkustaa tai muuttaa ulkomaille kehitystyön pariin yhteisöihin, joissa sitä kiperästi tarvitaan. Kehitystyössä voidaan auttaa ihmisiä, jotka ovat kriittisessä hätätilassa tai kokevat pitkäaikaisia haasteita. Monelle kyseessä on kokemus, jonka kautta voi testailla omia rajojaan poistumalla hyvinvointivaltion turvallisesta kuplasta. Kehitystyö tarjoaa tavan nähdä eri kulttuurien kauneutta ja karuutta ainutlaatuisesta näkökulmasta sekä oppia sen kautta maailmasta ja itsestään. Oma yhteyteni kehitystyöhön polveutuu vanhemmiltani, jotka ovat asuneet eri puolilla Afrikkaa auttamassa erilaisia yhteisöjä. Lisäksi vietin aikaa Kichwa intiaanien parissa Ecuadorissa kesällä 2019, jossa sain oppia paljon ihmisten auttamisesta ja eri kulttuurien ymmärtämäisestä. Viimeisen kahden vuoden aikana näkemykseni kehitystyöstä on myös huomattavasti muuttunut, sillä ymmärrykseni on avartunut myös sen mahdollisista haittavaikutuksista paikallisiin yhteisöihin.

Kehitystyö tarjoaa matkailijalle ainutlaatuisia ja arvokkaita kokemuksia. Kuitenkin sen perimmäinen tarkoitus on palvella ihmisiä ja yhteisöjä, joihin se on kohdistettu. Muutoin muodostuu hyväntekeväisyysturismin ilmiö, jossa rahastetaan naiivia matkailijaa ja luodaan illuusio työn arvokkuudesta. Matkailijalle tulee mielihyvää tehdystä matkasta ja henkilön lähettänyt taho hyötyy tästä rahallisesti. Paikalliseen yhteisöön on harvoin pitkäaikaista hyötyä tämän kaltaisesta turismista ja usein haittavaikutukset jopa mitätöivät työn jäljen.

Ollessani Ecuadorissa edellinen ryhmä amerikkalaisia, jotka vierailivat kylässä, olivat jättäneet taaksensa neljän päivän vierailusta huolimatta kolme jätesäkillistä roskia. Tällainen länsimaalaisessa kulutusyhteiskunnassa tavallinen tuhlaaminen ei ole asiallista viidakossa, jossa resursseista on pulaa puhumattakaan toimivasta jätehuollosta. Roskien seassa oli lisäksi useampi pari lähes uudenveroisia kenkiä, joita oli käytetty vain muutaman päivän vierailun ajan. Samaan aikaan suurin osa kylän lapsista kulkee paljain jaloin. Tällöin herää kysymys oliko ryhmän muutaman päivän vierailusta hyötyä kylälle, kun siitä aiheutui lähes enemmän haittaa. Amerikkalaisryhmän Instagram-julkaisuista sai kuvan, että annettu apu oli kylälle korvaamatonta. Tällöin ryhmän matkasta yksinkertaistui joissain määrin itsekäs performanssi.

Lisäksi on äärimmäisen tärkeää, että kehitys on kestävää tavalla, jolla yhteisö ei jää riippuvaiseksi annetusta avusta. Kuinkahan moni yhteisö on nyt kriittisessä tilassa, kun koronapandemia on pysäyttänyt kansainvälisen matkustamisen ja apuriippuvaiset yhteisöt eivät selviä itsekseen. Miten esimerkiksi pärjäävät lapset, joiden orpokoteja hoitavat viikoittain vaihtuvat kehitysaputuristit ja heidän tuomansa pääoma.

Kehitystyöstä voi kuitenkin olla mieletöntä apua myös yhteisöille, kun ymmärtää ensin sen mahdolliset haitat ja kuinka välttää niiden aiheuttamista. On tärkeää myös sisäistää, ettei työn hedelmä ole aina välittömästi näkyvää, eikä sen kosmeettisuutta voi välttämättä esitellä sosiaalisessa mediassa. Kehitystyöstä ei voi tehdä performanssia, jolla syötetään omaa egoa luomalla positiivista huomiota, sillä se vaikuttaa oikeiden yhteisöjen hyvinvointiin. Aito ja kestävä kehitys kestää vuosia saavuttaa ja vaatii kärsivällisyyttä.  Vapaaehtoismatkoja järjestäviä tahoja kohtaan kannattaa ensikäteen olla kriittinen ja selvittää, ovatko niiden tavoitteet pohjimmiltaan kyyniset. On hyvä selvittää, mihin matkaan käytetty raha oikeasti menee ja minimoida välikädet. Matkalle voi lähteä puhtaalla omatunnolla ottamalla selvää, että vapaaehtoistyöstä on autenttista apua yhteisölle.

 

teksti ja kuva Samuel Smith

 

Varusteleka – Suomen kierrätystalousjätti ja kannanottaja

“Me olemme hyvien puolella” on Varustelekan motto ja ainoa eettinen arvo, johon yritys lupaa sitoutuvansa. Sama lause toistuu jokaisessa mahdollisessa välissä.

Kun liikkeeseen astuu sisään, katse kiinnittyy ensimmäisenä punaisella värillä alleviivattuun tekstiin:

“Varusteleka on hyvien puolella.”

Alla oleva ja pienemmällä fontilla kirjoitettu teksti selittää, että Varusteleka haluaa kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän. Siksi se panostaa kiertotalouteen, ylijäämän käyttämiseen ja omien tuotteiden kestävyyteen. Samalla teksti kannustaa hyppäämään yrityksen mukana hyvälle puolelle. Samken Yrittäjyyskurssi kävi opettaja Pentti Koiviston johdalla tutustumassa yrityksen toimintaan, ja samalla Notion toimituksessa selvitettiin, mistä oikeastaan on kyse.

Varusteleka ei ole vain yritys. Se on erottuva kannanottaja, joka ei pelkää sanoa asiaansa suoraan. Huumoria ei puutu matkasta, mutta tärkeisiin asioihin ei viitata välinpitämättömästi kintaalla. Kun yritys sanoo olevansa hyvien puolella, se tarkoittaa sellaista toimintaa, joka tekee hyvää. Puolueettomuus, paikallaan seisominen tai sivusta katsominen ei ole tekemistä, joten sitä Varusteleka ei harrasta.

Kierrätystalousjätin maineen saanut Varusteleka on vanhemmalle sukupolvelle tuttu, mutta nykyinen nuoriso ei ole siitä kovin tietoinen, ellei ole tekemisissä armeijan kanssa. Yritys myy esimerkiksi armeijan ylijäämätavaraa, joka muuten olisi joutunut hävitettäväksi. Heillä on myös kolme omaa brändiä, joiden alle he tekevät vaatteita ylijäämäkankaista, joita he ostavat armeijalta. Yritys mainostaa itseään Euroopan suurimpana kiertotalousjättinä.

Särmä TST on yksi Varustelekan omista tuotemerkeistä ja sen tuoteryhmään kuuluu enimmäkseen armeijavarustetta. Vapaa-ajan varusteisiin ja vaatteisiin kohdistuvat kaksi muuta merkkiä, Särmä ja Terävä.
Helsingin myymälän yhteydessä toimii baari Sotima. Sen avulla ei ole tarkoitus tuottaa voittoa, vaan olla kohtaamispaikka asiakkaille. Riittää, että baari tuottaa omien kulujensa verran.

Tavanomaiseksi yritykseksi Varustelekaa ei voi kuvailla. Räväkkä ja persoonallinen ilmaisullinen tyyli puhuttelevat muitakin kuin pelkästään heidän asiakaskuntaansa. Tämä on johtanut niin Julkisen sanan neuvoston huomautukseen kuin nousseeseen huomioon ja erinomaiseen markkinointiinkin. Tämä yritys on monia kertoja tanssinut hyvän maun ja katastrofin rajalla, mutta sen se on tehnyt tasapainossa.

Hyvä onni on voinut olla pelkkää sattumaa, mutta lujasti yritys on aina pysynyt omassa kannassaan ja perustellut tekonsa. Varustelekan kiertotalousvastaavan Olli Rauhalan mukaan yritys saa edelleen jatkuvasti asiattomia ja naurettavia kommentteja toiminnastaan, mutta paljon kokeneena yrityksenä se ei näytä olevan heidän tärkein murheensa juuri nyt.

Varusteleka on jakanut mielipiteitä kahteen ääripäähän. Poikamaisella ja rivolla huumorilla on ollut tekemistä asian kanssa, jota yritys on tuonut julki markkinoinnissaan, postauksissaan sosiaalisessa mediassa sekä tavaroidensa kuvauksissa. Esimerkiksi vaimonhakkaajapaidoiksi kutsutut valkoiset miesten hihattomat paidat ovat edelleen myynnissä, vaikka nimike meni Julkisen sanan neuvoston käsittelyyn asti. Paidat menivät vielä tarkastelun läpi, mutta kansanmurhapareteista he saivat huomautuksen.

Varsinkin yrityksen vanhemmasta toiminnasta paistaa läpi maskuliinisen ja rivon miehen stereotypian yllä pitäminen. Huumori on ollut railakasta ja hieman ajattelematonta joitakin ihmisryhmiä kohtaan, mutta tämän toivotaan kuitenkin väistyvän pikkuhiljaa.

“Sellainen on enemmän vanhaa Varustelekaa. Kun olimme pieni yritys, teimme sitä mitä mieleen sattui tupsahtamaan. Nyt isommaksi kasvettuamme olemme tarkkailleet julkaisukieltämme ja -muotoamme hieman enemmän”, Olli Rantala tuumaa korostaen, että kyseessä on hänen oma mielipiteensä eikä yleinen Varustelekan kanta.

“Emme pyri ajamaan mitään tiettyä aatetta myynnillämme. Emme siis ota niin suurelta osin huomioon sitä, miten julkaisumme muihin vaikuttavat.”

Kuitenkin heidän mottonsa kuuluu: “Olemme hyvien puolella.”

Lause ei jää pelkiksi kirjaimiksi ilmaan tai henkäyksen aiheuttamaksi ilmanvireeksi, vaan se näkyy myös käytännössä. Varusteleka kompensoi hiilijalanjälkensä, toimii kiertotaloudellisesti ja panostaa kestävyyteen. Näin ollen se toimii samalla muiden yritysten edelläkävijänä, koska tämän päivän yritysten hirmuinen talouskasvun ainainen tavoitteleminen halvimmin mahdollisin keinoin ei tule kannattamaan ilmastokriisin aikana.

Ympäristöystävällinen toiminta ei ole ainoa konkreettinen esimerkki hyvän teosta. Saatuaan kritiikkiä vaimonhakkaajapaidastaan yritys vakuutteli, ettei tämä ole heidän suosionosoituksensa perheväkivallalle. Pisteen he laittoivat perusteluilleen antamalla vaimonhakkaajapaitojensa tuotosta 50 % Ensi- ja turvakotien liiton perheväkivallan vastaista toimintaa tukemaan.

Vaikka Varustelekan julkaisukieli on ollut hyvin radikaalia, ei heidän päätarkoituksensa ole tuottaa negatiivista energiaa. Heillä on oma tyylinsä, ja sananvapaus kuuluu lakiin. Jos päätarkoitus on hyvä, kannattaako silloin tarttua pieniin yksityiskohtiin? Vastaus riippuu täysin ihmisen yksilöllisestä tavasta määritellä käsite hyvä.

Hallimainen liiketila elävöityy sisustuksellaan. Jeeppi seisoo keskellä liikettä ja moottoripyörä ottaa asiakkaat vastaan eteisessä.

 

Teksti: Elli Kuoppala

Kuvat: Santeri Seitsalo

Tampereesta nousemassa Pohjoismaiden uusi kongressi- ja tapahtumakeskus? – Kaupungin uusin hotelli tuo lisää syitä matkustaa Tampereelle

 

 

Uusin lisäys kohoavaan Tampereen on paraatipaikalla sijaitseva Marriotin hotelli.(kuva: Samuel Smith)

Monelta tamperelaiselta on saattanut jäädä huomaamatta keskustan kupeeseen vaiteliaasti noussut uusi maailmanluokan hotelli. Tampere-talon välittömään yhteyteen keväällä avattu Courtyard by Marriott Tampere nimensä mukaan palvelee kansainvälistä hotellibrändiä. Uusi hotelli täydentää kaupungin hotellihuone vajetta 229 huoneella ja tuo monipuolisuutta keskustan majoitusvaihtoehtoihin. Itse rakennus on maineikkaan arkkitehtuuritoimisto ALAn käsialaa, joka tunnetaan mm. Helsingin keskustakirjasto Oodista, sekä Kristiansandin Konserttitalo Kildenistä.

Hotelli sulautuu ympäristöönsä niin hyvin, että ulkopaikkakuntalaisena voisi luulla hotelli olleen aina osa Tampere-taloa. (kuva: Samuel Smith)
Norjassa sijaitseva konserttitalo Kilden on myös tunnetun arkkitehtitoimisto ALAn käsialaa. (Kuva: ALA Architects)

Arkkitehtuuriltaan rakennus pysyy hillittynä, mutta mielenkiintoisine yksityiskohtineen kokonaisuudesta on saatu laadukkaan oloinen. Hotellia ei ole suunniteltu korostuvan merkittävästi katukuvasta, vaan arkkitehtuurilla pyritään luomaan siitä Tampere-talon kanssa sulautuva kokonaisuus. Tämä lähestymistapa elävöittää Tampere-talon ympäristöä ja korostaa ikonisen rakennuksen arkkitehtuuria. Rakennukset täydentävät toisiaan ja ne luovat yhdessä massiivisen tuntuisen kokonaisuuden siitä huolimatta että, kumpikaan rakennuksista ei ole välttämättä erityisen korkeita. Muotoilultaan sälemäiset betonielementit leikittelevät päivänvalolla muodostamalla erilaisia varjoja auringon paistaessa eri suunnista. Tämä yksityiskohta tuo muutoin melko pelkistettyyn julkisivuun särmikkyyttä ja elävyyttä, joka näyttää myös erilaiselta eri katseluetäisyyksiltä. Myös harmaalla säällä voi ihailla rakennuksen sommittelua ja ikkunoiden täsmällistä sijoittelua. Rouhea betoni ja moderni lasi korostavat toisiaan kauniisti ja tekee yleisilmeestä laadukkaan oloisen. Yksittäisenä rakennuksena sen ilmettä voi helposti sanoa liian pelkistetyksi, mutta kun ymmärtää sen tarkoituksen ympäristössään, niin yksinkertaisuus on imartelevaa. Tämä on oiva esimerkki siitä, kuinka onnistunut arkkitehtuuri voi myös olla yksinkertaista ja laimeaa.

Sälemäinen betonielementti leikittelee päivänvalon kanssa ja siten julkisivun ilme elää päivän- ja vuodenaikojen mukaan. (kuva: Samuel Smith)

Hotelli palveluineen vastaa myös Tampereen hotellivalokoimassa tavallista neljän tähden hotellia, eikä sinänsä tuo mitään mullistavaa. Tampere-talon välitön yhteys puolestaan tekee hotellista erinomaisen erilaisten tapahtumien ja konferenssien järjestämiseen, nostaen Tampereen asemaa kongressikaupunkina. Myös kansainvälisen hotellibrändin tarjoamat jäsenedut tuovat oman vetovoimansa. Pohjoismaiden vertailussa Tampereesta muodostuu, myös kansiareena-hankkeen avulla houkutteleva vaihtoehto erilaisten tapahtumien järjestämiseen ja Tampere-talon yhteyteen sijoitettu hotelli sinetöi tämän aseman. Kenties ainoana akillesjänteenä tälle kehitykselle on heikohkot lentoyhteyden Tampere-Pirkkalan lentoasemalta.

Tampereella tullaan näkemään tulevaisuudessa korkean profiilin kulttuuri- ja urheilutapahtumia uuden kansiareenan valmistuttua vuonna 2021. (kuva: SRV)
Kansainvälisesti tunnettu hotellibrändi houkuttelee vakioasiakkaita ja hyödyttää erityisesti kanta-asiakas ohjelmien jäseniä. (kuva: Samuel Smith)

Yksittäisenä hotellina Courtyard by Marriott Tampere ei välttämättä tuo kaupungille uudenlaisia palveluja, mutta se täydentää mukavasti Suomen kaipuuta kansainvälisistä hotellibrändeistä, sekä kehittää Tampereen seutua matkailu- ja investointikohteena.

Teksti : Samuel Smith

Ulkona liikkumisen uudet tuulet — kolme tapaa hyödyntää puhelinta ulkoilussa

Poikkeustilanteen myötä moni on alkanut kehitellä uusia harrastuksia ja ennen kaikkea alkanut ulkoilemaan enemmän. Perinteisen lenkkeilyn tai koiran ulkoilutuksen rinnalle voi kuitenkin keksiä uudenlaista puuhaa. Mikä olisikaan parempaa teknologian ympäröivässä maailmassa, kuin yhdistää oma älylaite ja liikkuminen. Tässä jutussa esitellään kolme vaihtoehtoista harrastusta ulkona, joissa puhelimella on välttämätön rooli.  

Pokemon Go  

Peli soveltuu erinomaisesti muutenkin pelaamisesta kiinnostuneillemutta miksei myös muillekin. Siihen on helppo päästä kiinni eikä siihen tarvita erityisempiä pelitaitojaKilometrit karttuvat huomaamattamutta pelatessa on silti tärkeää muistaa kiinnittää huomiota ympäristöön. 

Pokemon Go on vuonna 2016 julkaistu AR-toimintoon eli lisättyyn todellisuuteen perustuva mobiilipeli, jonka idea on yksinkertaistettuna napata Pokemoneja.  Pelimaailma sijoittuu todellisuuteen, sillä pelissä kuljetaan oikeilla kartoilla, samalla kun GPS paikantaa sijaintia. Voit siis käytännössä napata Pokemonin kiinni vaikka omalta kotisohvalta.  

Pelissä luodaan ensin oma hahmo sekä käyttäjätili. Samalla valitaan yksi tiimi, johon liittyä. Vaihtoehtoina on punainen, sininen tai keltainen tiimi. Luomasi hahmo ilmestyy kartalle siihen kohtaan, jossa itse olet. Liikkuminen tapahtuu oikeassa elämässä, eli hahmo liikkuu silloin, kun liikut oikeasti. Pokemonit ilmestyvät kartalle hahmon viereen. Nappaamisessa voi hyödyntää AR-ominaisuutta, jolloin Pokemon ilmestyy takakameran kuvaamalle alueelle.  

Kartalle on lisätty Pokestop –kohteita sekä isompia rakennuksia eli saleja esimerkiksi nähtävyyksien tai muiden rakennuksien kohdalle. Pokestopeilta saa esimerkiksi pokepalloja ja muita tarvikkeita, kun taas salilla käydään jatkuvasti valtaamiskamppailua eri joukkueiden väleillä.  

Pelistä löytyy paljon muitakin ominaisuuksia sekä paljon mielenkiintoista tekemistä. Esimerkiksi saleille ilmestyy tietyin ajoin raideja, joista voi napata itselleen uuden Pokemonin voitetun taistelun päätteeksi. Pelistä löytyy myös tehtäviä, joita suorittamalla saa uusia tavaroita ja PokemonejaSovellusta ei aina tarvitse pitää auki, sillä kilometrit kiertyvät myös, jos Adventure Sync –ominaisuus on kytketty päälle.  

Alta voit katsoa pelin julkaisutrailerin viiden vuoden takaa, jossa esitellään pelin idea. Traileri ei kuitenkaan vastaa täysin pelin oikeaa sisältöä. Lisää pelin sisällöstä voit lukea esimerkiksi osoitteesta www.pokemon.com. 

Geokätköily  

Geokätköily on helppo aloittaa ja sopii kaiken ikäisille. Kätköt voi valita niiden haastavuuden perusteella, joten tekemistä löytyy jokaiselle. Yksi parhaista puolista onkin lajin palkitsevuus, kun pitkän pohdinnan jälkeen kätkö viimein löytyy. 

Geokätköily on ikään kuin aarteiden etsintää. Niiden löytämistä varten tarvitsee GPS-laitteen, joka nykyään on yleisemmin älypuhelin. Osoitteessa www.geocaching.com luodaan ensin käyttäjätunnusPuhelimeen kannattaa ladata kätköilyä varten sovellus, esimerkiksi alkuperäinen Geocaching® tai c:geo 

Sovelluksesta näkee kartan sekä erilaisten kätköjen sijainnit. Yleisimpiä kätkötyyppejä ovat tradi-, multi- ja mysteerikätköt. Tradikätköiksi kutsutaan sellaista, jonka koordinaateista löytyy kätkö eli jonkinlainen purkkiNe voivat olla aivan pikkuruisia eli mikroja, melko suuria tai jotain siltä väliltä.  

Multikätkö tarkoittaa moniosaista kätköä. Aloituskoordinaatit on ehkä annettu tai ne pitää itse selvittää kätkön tietojen perusteella. Yksinkertaisimmillaan ensimmäisestä pisteestä löytyy koordinaatit seuraavalle ja niiden edelleen, kunnes varsinainen kätkö löytyy.  

Mysteerikätkö on nimensä mukaisesti mysteeri, eli sen koordinaatit pitää itse selvittää esimerkiksi arvoituksen avulla. Tällainen voi olla myös kenttämysteeri, eli kätkölle on koordinaatit, mutta esimerkiksi sen avaamiseen liittyy pulma.  

Muita kätkötyyppejä ovat esimerkiksi GeolodjutWherigotGeokohteet ja Virtuaalikätköt. Näihin kaikkiin kätköihin ja koko geokätköilyoppaaseen voit tutustua suomenkielisellä sivustolla geokätköt.fi. Sivustolta löytyy myös etiketti ja muut tärkeät ohjeet.  

Jos kätkö on purkillinen, kirjataan löytymispäivämäärä ja oma nimimerkki purkista löytyvään lokikirjaan. Tämän lisäksi niin kutsuttu loggaus tehdään myös nettiin, eli esimerkiksi sovellukseen. 

Alla oleva video esittelee geokätköilyn lyhyesti ja ytimekkäästi. Videoon on tarjolla suomenkieliset tekstitykset. 

MOBO  

Mobo on erinomainen keino harrastaa suunnistusta itsekseen ilman seuraa ja muuta yhteisöä. Rasteja voi kiertää rauhassa nauttien samalla luonnosta tai yrittäen saada mahdollisimman hyvän ajan, jolloin kierroksesta muodostuu erinomainen treeni. 

Mobo on Virosta lähtöisin oleva mobiilisuunnistukseen tarkoitettu sovellus, joka on uudenaikaisempi valinta kiintorasteille. Palvelu on tarkoitettu suunnistukseen tutustuville, mutta myös kokeneille suunnistajille. Sovelluksesta löytyy kaikki suunnistukselle olennainen: kartat, kompassi ja leimauslaite. 

Ensimmäiseksi puhelimeen tulee ladata MOBO-sovellus ja luoda sinne käyttäjätili. Tällä hetkellä sovelluksesta on tarjolla kaksi eri versiota, joista MOBO 2 on uudempi versio ja soveltuu paremmin päivitetyille käyttöjärjestelmille.  

Sovelluksesta löytyy useita karttoja eri alueilta, kuten Tampereelta Kämmenniemestä sekä Suolijärveltä. Reitti aloitetaan kartalta löytyvältä lähtöpaikalta eli kolmiolta tai miltä tahansa rastilta eli ympyrältä. Lähtö ja rastit leimataan OR-koodilla puhelimen kameran avulla painamalla kartan vierestä löytyvää kameran kuvaa. Osassa rasteissa leimaamisen voi tehdä myös NFC-tarran avulla, eli puhelin viedään sen lähelle, jolloin se tunnistaa ja leimaa rastin.  

Tarkemmat ohjeet MOBOn käyttämiseen löytyy osoitteesta mobo.suunnistus.fi. Alla olevasta videosta näet, miten sovellus toimii käytännössä.

Kirjoittanut ja kuvittanut Iida Vartiainen

Videot ovat YouTube tileiltä: The Official Pokémon YouTube channel, Geocaching ja Suunnistusliitto

Moskeijavierailulla Dubaissa

Vierailin joulukuussa Dubain matkalla Jumeirah-moskeijassa. Se sijaitsee lähellä Dubain rannikkoa ja kuuluu Dubain suosituimpiin vierailukohteisiin. Moskeijan edustajat järjestävät siellä 75 minuutin opastettuja kierroksia kuutena päivänä viikossa 20 AED:n (noin 5 €) hintaan. Perjantaina vierailukierroksia ei järjestetä, koska se on muslimien pyhäpäivä. Hintaan sisältyy myös ennen opastettua kierrosta nautittavaksi arabialaisia makeita ja suolaisia makupaloja kuten taateleita ja keksejä.Lisäksi maisteltavana oli paikallista teetä ja kahvia. Moskeija toivottaa kaikki tervetulleiksi uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta ihailemaan kaunista ympäristöä sekä oppimaan lisää islamista ja paikallisesta kulttuurista.
Pukeutuminen moskeijaan on kuitenkin rajoitettua. Naisilta vaaditaan olkapäät ja polvet peittävät asut. Lisäksi naisia pyydetään käyttämään päähuivia vierailun ajan. Miesten on samoin soveliasta pukeutua olkapäät ja polvet peittäviin asuihin. Sekä miesten että naisten on myös jätettävä kengät moskeijan ulkopuolelle vierailun ajaksi. Asianmukaisia vaatteita on mahdollista lainata moskeijasta tarpeen tullen. Lisäksi vierailijoita pyydetään käyttäytymään kunnioittavasti.
Vierailukierros aloitetaan alueelta, jossa jalat pestään ennen moskeijaan menoa. Tämä ei ole kuitenkaan pakollista vierailijoille. Jalkojen pesu kuluu islamilaisiin rituaaleihin ennen rukoilua.
Sisällä moskeijassa naisopas kertoi kattavasti ja mielenkiintoisella tavalla islamin uskosta ja siihen liittyvistä tavoista. Esimerkiksi rukoisrituaalit tulivat esittelyn aikana hyvin tutuiksi. Vierailijat pääsivät seuraamaan paikallisen islaminuskoisen miehen esittämää rukoushetkeä.
Lopuksi vierailijat saivat esittää kysymyksiä oppaalta. Yllättävää oli se, että opas vastasi avoimin mielin vierailijoiden esittämiin kysymyksiin, jopa islamin uskosta. Moskeijavierailulle kannattaa ehdottomasti varautua kameran kera, koska valo-ja videokuvaus on siellä sallittua. Moskeijan ympäristö onkin erittäin näyttävän näköinen puhumattakaan kauniinkoristeellisista sisätiloista.
Oli todella upeaa ja mielenkiintoista päästä tutustumaan moskeijaan ja kuulemaan tarkemmin paikallisten muslimien elämästä. Vierailu Jumeirah-moskeijassa oli mieleenpainuva kokemus muslimiasuun pukeutuneena. Suosittelen vierailua lämpimästi Dubaihin matkaaville.
Emmi Mykkänen

Kesätyö voi olla muutakin kuin palkkaa ja kokemusta — tällainen oli unelmakesätyöni Demillä

Tulevan kesän kesätyöpaikkojen hakemisessa on nyt käynnissä loppukiri koronasta huolimatta. Työntekijöitä tarvitaan monella alalla, vaikka kesästä saattaakin tulla hyvin erilainen verrattuna aiempiin vuosiin. Vaikka yleensä kesätyöt ovat hommia kaupankassasta puutarhuriin, saattaa joskus arpaonni kolahtaa unelmatyön kohdalle. Tässä jutussa kerron viime kesästäni unelmatyöni parissa.

Keväällä 2019 ajattelin viettäväni tulevan kesän samalla tavalla kuten ennenkin eli rentoutuen ja haaveillein ilman töitä. Toisin kuitenkin kävi, sillä toukokuun alussa sähköpostiini kilahti tieto kesätöistä. Minut oli valittu Demin lukijatoimitukseen. Ensimmäisenä ajattelin, että tämä on pakko olla joku huijaus. Olin tottunut aina pettymyksiin, joten minun oli vaikea uskoa uutista. Totta se kuitenkin oli ja olin haljeta onnesta. Ensimmäinen kesätyö ja kaiken kukkuraksi unelma-alaltani.

Projektiin kuului kaksi tapaamista Helsingissä, mutta muuten tein töitä kotoa käsin. Ensimmäinen reissu etelään oli heti ensimmäisellä kesälomaviikolla. Olen mielestäni kokenut turisti pääkaupungissa, mutta tällä kertaa matkustin ensimmäistä kertaa yksin. Saavuttuani kaukoliikenteen terminaaliin Kamppiin jatkoin sieltä metrolla Kulosaareen kohti A-lehtien toimistoa.

Päivän aikana tutustuin muihin, noin 20 nuoreen, jotka olivat minun lisäkseni valittu tekemään Demiä. Sen lisäksi keskityimme totta kai tärkeimpään, eli syyskuun numeron tekemiseen. Ideoimme pienissä ryhmissä juttuideoita kiinnostavista aiheista sekä mietimme minkälaisia juttutyyppejä lehteen voisi tulla. Kun oli aika suunnata takaisin kohti Tamperetta, ideamme jäivät hautumaan toimittajille. Muutaman päivän kuluttua heillä oli valmiina runko ja työt potkaistiin kunnolla käyntiin.

Toisella tapaamiskerralla meistä otettiin kuvia lehteä varten. Yleensä Demin kannessa on julkisuudesta tuttuja henkilöitä, jotka kiinnostavat nuoria. Meidän lehtemme kansi oli kuitenkin ainutkertainen, koska me pääsimme komeilemaan kanteen. Kansikuvan lisäksi, meistä otettiin kuvia esittelysivuja varten. Kuvauspaikkamme oli meren äärellä Helsingin Kulosaaressa ja sijaitsi kävelymatkan päässä A-lehtien toimistolta.

Sain tehtäväkseni kirjoittaa Lukkarissa –nimiseen juttusarjaan tekstin. Sarjan ideana on antaa lukijalle jokaiselle päivälle viikon ajan erilaisia vinkkejä tai vaikka haasteita tiettyyn aiheeseen liittyen. Tekstini aiheena oli “kuinka elää viikko kuin tubettaja”. Keksin siis jokaiselle päivälle yhden videoaiheen ja ohjeet, kuinka sitä voi kokeilla. En ollut koskaan aiemmin kirjoittanut mitään tämän kaltaista, joten oli todella mielenkiintoista ja hauskaa päästää luovuus valloilleen.

Myös toinen juttutyyppi, jonka kirjoitin, oli minulle aivan uusi tuttavuus. Sain nimittäin vastuulleni tehdä lehteen pääkirjoituksen. Aiheeksi valikoitui medialukutaito, josta olen ollut muutaman vuoden aikana erityisen kiinnostunut. Pohdin erityisesti medialukutaidon vaikutusta lukijatoimitukseemme. En oikeastaan tiennyt pääkirjoituksen rakenteesta yhtään, joten sain prosessin varrella runsaasti tärkeitä vinkkejä ja neuvoja.

Demillä opin myös, ettei lehteen tuleva juttu ole ikinä ensimmäinen kirjoitettu versio. Tein tiivistä yhteistyötä päätoimittaja Päivi Lehtomurron kanssa, sillä hän muokkasi juttujani ja ehdotti niihin parannusehdotuksia. Molemmista teksteistä tuli ainakin kolme versiota ennen kuin päädyimme lopulliseen tekstiin. Sain todella paljon hyödyllisiä vinkkejä, joita aion hyödyntää jatkossa kirjoittaessani.

Projekti saatiin virallisesti päätökseen syyskuussa, kun meidän tekemä Demi tuli kauppoihin 18. Päivä. Oli outoa, mutta samaan aikaan todella hienoa, kun kauppaan mennessä pystyi tunnistamaan oman naamansa lehtihyllyn välistä. Meidän lehtemme oli menestys ja saimme paljon positiivista palautetta. Koko projekti vahvisti tavoitettani olla joku päivä aivan ihka oikea toimittaja.

 

Teksti: Iida Vartiainen

Kansikuva: Malin Gustafsson (Demin kansi 09/20)

Videopelistä todellisuuteen ja monia muita penkkariasuja 

Moni odottaa penkkareita aina ensimmäisestä lukiovuodesta saakka. Aivan kuten vanhojen tansseja varten, myös penkkareita varten nähdään usein paljon vaivaa. Koska perinteenä on pukeutua johonkin asuun, sellainen täytyy suunnitella ja hankkia. Moni päätyy ostamaan sen valmiina, kun toiset näpertävät sen omin käsin.

Omaan asuuni sain inspiraation videopelistä Overwatch. Olin jo muutamaa vuotta aiemmin tilannut D.VA nimisen hahmon asun, joten päätin hyödyntää sitä. Sen lisäksi hankin ruskean peruukin otsatukalla ja valkoiset nilkkurit. Omalta osaltani asuni ei vaatinut kauheasti päänvaivaa. Suunnittelua ja työtä vaati kuitenkin ystäväni Johanneksen asu, joka oli myös samasta pelistä. Hänen hahmonsa McCreen asu piti tehdä lähes alusta asti itse, koska valmiit kokonaisuudet olivat melko kalliita tai ne eivät olisi välttämättä ehtineet ajoissa perille.

Askartelimme yhdessä ponchon ja robottikäden. Poncho leikattiin torkkuviltistä ja siihen maalattiin keltaiset yksityiskohdat. Robottikäsi syntyi pesuhanskasta ja ilmastointiteipistä. Muut asusteet olivat helpompia, sillä niitä varten tehtiin vain pieniä lisäyksiä. Esimerkiksi cowboyhattuun liimattiin luoteja ja peruukkia lyhennettiin saksilla. Hommaa oli yllättävän paljon eikä tähän riittänyt vain yksi päivä, mutta loppujen lopuksi saimme kaiken valmiiksi.

McCreen asu vaati paljon tarkkaa työtä, joka sisälsi muun muassa maalaamista ja liimaamista. Kuva: Iida Vartiainen

Loppujen lopuksi valitsemamme teema toimi erittäin hyvin ja asut näyttivät hyviltä – aivan kuten pelissä. Rekassa tosin tuli erittäin kylmä, joten vaatetta olisi voinut olla enemmän alla. Peruukkini meni tuulessa aivan takkuun ja sen myötä siitä tuli käyttökelvoton, mutta ajelu oli kyllä sen arvoista. En ainakaan nähnyt toisia samanlaisia, joten asumme taisivat olla melkoisen uniikkeja.

D.Va sekä McCree – kuin suoraan videopelistä. Kuva: Valtti Koivunen

Penkkaripäivän aikana näkyi toinen toistaan erikoisempia ja kekseliäämpiä asuja. Oli myös paljon perinteisiä, joita on näkynyt aiempina vuosina, mutta myös aivan uusia tulokkaita. Samken penkkariteemana oli tänä vuonna Sammon keskusvankila ja tähän liittyen näkyi muutama vankiasu. Selkeästi yksi tämän vuoden suosituimmista teemoista oli Rahapaja –sarja. Tällaisia asuja näkyi Samkessa, mutta myös muiden lukioiden rekoissa.

 Vankilateema näkyi koristeissa, mutta myös asuissa. Kuva: Valtti Koivunen

Rekkojen kyydistä pystyi bongaamaan eläimellistä menoa, kuten nämä kolme haita. Kuva: Valtti Koivunen

Kylmään kyytiin oli varauduttu ja moni piti asuaan päällä myös rekassa. Kuva: Valtti Koivunen

Teksti: Iida Vartiainen