Aihearkisto: Artikkelit

Tampereen lukioiden stereotypiat käsittelyssä ( osa 1 )

Tampereella eri stereotypiat näyttelevät suurta roolia lukiomaailmassa. Ne pyörivät jokapäiväisissä puheissa ja vitseissä. Ne vaikuttavat vahvasti siihen, mihin lukioon nuori haluaa hakea peruskoulun jälkeen. Niiden avulla nuoret luovat helposti oman kuvansa uudesta tapaamastaan ihmisestä.

Päätimme siis tehdä tutkivaa reportaasia tästä nuorille helposti samaistuttavasta aiheesta.  Aloitimme prosessin luomalla mahdollisimman stereotyyppisen, fiktiivisen henkilön ja sen jälkeen kiersimme kouluilla selvittämässä, löytyikö koulusta paljon tällaisia henkilöitä. Ensin esittelyssä fiktiiviset hahmomme.

Sammon keskuslukio

Kasperi Korhonen ja Amanda Björk ovat nuori pari Sammon keskuslukiossa. Kasperin elämään kuuluu jääkiekko-harrastuksen lisäksi mökkiviikonloput, ja säännöllinen myöhästely aamutunneilta. Amanda uskoo Kasperin tulevaisuuteen NHL-tähtenä, ja Floridasta löytyvään kesämökkiin.

Kasperi Korhonen
Amanda Björk

 

 

 

 

Reima ”Remu” Paatela

Reima (Remu) Paatela taas on jälleen kerran tullut samoilla silmillä Sammon keskuslukion käytäville. Hän on viettänyt taas yhden pitkän yön tietokoneen edessä pelaillessa ja pitsaa syöden. Remua ei kiinnosta mennä filosofian tunnille, joten hän tulee viestintälinjan siivessä sijaitsevaan harjoitustoimitukseen nukkumaan päiväunia ja katsomaan Netflixiä. Remu käy suihkussa silloin kun huvittaa, koska on ylpeästi oma itsensä.

 

Tampereen klassillinen lukio

Elina Karikoski harrastaa lukemista ja kirjoittamista omissa oloissaan, jolloin Tampereen klassillinen lukio on hänelle täysin oikea paikka. Koulussa Elinalla on oma pieni kaveriporukkansa, mutta eivät he juuri toisiaan vapaa-ajalla näe.

Elina Karinkoski

 

Hatanpään lukio

Iivari Äimän neljäs vuosi Hatanpään lukiossa on alkanut mallikkaasti. Viimeisen vuoden lukujärjestysten helppouden ansioista on hän onnistunut pääsemään läpi jopa puolista kursseista. Koulukirjojen sijaan Iivarin käteen on tuntunut liimautuneen skeittilauta ja kaljatölkki: ”Oonhan mä sentään täysikäne”, Iivari naurahtaa.

Iivari Äimä

Tammerkosken lukio

Solja Rislakki käy kolmatta vuotta Tammerkosken lukion kuvaamataidon erityislinjaa. Vapaa-aikansa hän käyttää piirtäen ja lukien sarjakuvia sekä käyden cosplay-tapaamisissa. Opettajatkaan eivät enää pysy perässä minkä värisillä hiuksilla Solja tulee minäkin päivänä kouluun. Unelmissa hänellä on seuraavana matka Tokioon ja lävistys kulmakarvaan.

 

Solja Rislakki

Svenska samskolan

Juuri takaisin Tampereelle Porvoon kartanostaan palannut Peter Söderström puhuu äidinkielenään ruotsia ja tämän takia käy Tampereen ruotsinkielistä  lukiota. Hän harrastaa purjehdusta ja seuraa isänsä kanssa aktiivisesti raveja. Hänellä on varaa kalliseen autoon ja kalliisiin vaatteisiin, eikä epäröi näyttää sitä.

Peter Söderström

 Ja tähän päädyimme…

Oma koulu, pahin koulu. Koska olemme itse Sammon keskuslukiosta, olemme tottuneet jo täällä pyöriviin ihmisiin ja näin ollen meidän on helppo löytää stereotypiat keskuudestamme. Jokainen meistä myöntää tunnistavansa vähintäänkin yhden jokaisesta stereotypiasta.

Tampereen klassilliseen lukioon astuessamme kuulimme ensimmäisenä keskustelun ydinfysiikasta ja näimme seinällä olevan taulun höyryveturista sekä katosta roikkuvan atomimallin. Olimme selvästikin tulleet sisään luonnontiedelinjan ovesta. Saimme itsellemme esittelijän näyttämään koulua. Saimme kuulla, että osassa koulua täytyy olla ihan hiljaa ja sen huomasimme itsekin. Löysimme myöskin tästä koulusta useammankin stereotypiaan sopivan henkilön.

Jo Hatanpään lukion pihaan tultaessa aistimme siitä huokuvan tunnelman. Koulun lähelle sijoitettu baari näytti houkuttelevan ainakin muutamaa lukiolaista, mutta oli Hatanpäällä myös monta kilttiä ihmistä. Skeittilautoja näkyi odotettua vähemmän, mutta emme niiltäkään välttyneet.

Tammerkosken lukiosta oli ehkä kaikista vaikein löytää stereotyyppistä lukiolaista. Löysimme kyllä monta mahdollista henkilöä, muttemme oikeastaan yhtään täysin stereotypiaa vastaavaa koululaista. Muutos muun koulun ja kuvaamataidon siiven välillä oli kuitenkin huomattava.

Suomenruotsalaiset stereotypiat romuttuivat astuessamme sisään Svenska samskolanin ovista. Kun katsoimme tarkemmin, löysimme kyllä myös muutaman stereotypian täyttävän henkilön, mutta hyvin suuri osa koululaisista oli samalla tasolla, kuin jokainen muukin meistä.

Vaikka lähes jokaisessa koulussa oli stereotyyppisiä ihmisiä ja ilmapiiri ja yleinen koulun ilme oli eri jokaisessa koulussa, haluamme painottaa, ettemme tunne kyseisiä henkilöitä, eikä tarkoituksenamme ole loukata ketään. Tärkeä huomio on myös, että jokaisessa koulussa, jossa vierailimme, oli myös paljon erilaisia ja stereotypioihin sopimattomia ihmisiä.

(Juttusarjan toinen osa löytyy täältä )

Emmi Kortteinen, Heidi Tauriainen & Oona Koivula

Kampaaja-haaveista äidinkielen opettajaksi

 

Sammon keskulukion äidinkielen opettaja Outi Lepomäki, ollut Samkessa vuodesta 2010 ja sitä aiemmin Messukylän lukiossa. Opettajan ammatissa Lepomäki on ollut jo huimat 32 vuotta.

 

Mikä oli haaveammattisi lapsena?

– Kampaaja, koska oli niin hauskaa auttaa 10 vuotta vanhempia tätejäni laittautumaan huveihin.

 

Miten päädyit opettajan ammattiin?

– Minulla oli kirjallisuus pääaineena yliopistossa, enkä ollut ihan varma sivuaineesta. Luin muun muassa tiedotusoppia ja taidehistoriaa. Toimiessani sijaisena huomasin, että opettajan työ onkin ihan kivaa, joten päädyin suuntaamaan opinnot kirjallisuuteen ja suomen kieleen.

 

Mitä harrastat ja teet vapaa-ajalla?

– Harrastukseni liittyy paljon kulttuuriin, eli käyn paljon teatterissa ja konserteissa, lisäksi luen paljon. Olen kiinnostunut myös kuvataiteesta, johon liittyy myös vähän sellaista omaa tekemistä.

 

Ketä kuuluu perheeseesi? Onko sinulla lemmikkejä?

– Perheeseeni kuuluu aviomies ja kaksi aikuista lasta. Ei valitettavasti ole lemmikkejä allergioideni takia.

 

Mikä on suurin haaveesi?

– Kun ajattelen, minkä ikäinen olen, niin suurin haaveeni on elää terveenä ja rauhassa. Ja mielellään tietenkin haluaisin seurata maailmaa, joka ei mene kovinkaan huonoon suuntaan.

 

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa?

– Matkustelen tälläkin hetkellä jo todella paljon, mutta lotossa voitettuani varmasti matkustelisin vielä lisää. Unelmapaikkani voisi olla Chile, koska olen jotenkin aina ollut kiinnostunut siitä. Se on varmaan se ensimmäinen maa, mihin lähtisin ulkomaille.

 

Mikä on parasta Samkessa ja samkelaisissa?

– Täällä Samkessa sekä opettajat että opiskelijat ovat todella kivoja ja ilmapiiri on minusta parasta. On todella mukavaa olla töissä täällä.

 

Terveisiä/neuvoja Samken opiskelijoille?

– En muista tarkkaan, mutta on olemassa sellainen ”rennosti tosissaan” -tunnuslause, eli silloin kun on levon aika, niin silloin pitää myös levätä.

 

Reetta Malmivaara ja Sofia Tuohimaa

Monen mielenkiinnonkohteen mies

Elokuusta lähtien samkelaisille psykologiaa ja uskontoa opettanut monipuolinen Petri Laajalahti haaveilee siitä, että voisi vanhana olla kiitollinen elämästään, sekä tekemistään että saamistaan asioista.

 

Mikä oli haaveammattisi lapsena?

– Liikunnanopettaja, tai oikeastaan urheilija, mutta sitten liikunnanopettaja sen jälkeen.

Missä vaiheessa tajusit, että psykologia kiinnostaa enemmän? Miten päädyit psykologian opettajaksi?

– Siinä kävi niin, että olin lukemassa kirjoituksiin – mulla oli vielä liikunta-ala unelmana -, ja kun mä luin terveystiedon kirjoituksiin niin vaikka mulla oli sen aineen kirja edessä, en pystynyt keskittymään siihen kunnolla, sillä olin ajatuksissani ajautunut muualle ja yhtäkkiä mulla oli psykologian ja teologian kirjoja käsissäni. Olin ihan innoissani ja ajattelin että ”Ei hitsi täähän on tosi mielenkiintoista”. Samalla mietin, että olisinkohan mä sittenkin kiinnostunut enemmän näistä asioista. Sitten hain opiskelemaan ja myöhemmin kävin myös liikunta-alan tutkinnon, koska mua jäi kaivertamaan se, että se oli kuitenkin alun perin se unelma. Sitten pääsin toteuttamaan sen.

Mitä harrastat ja teet vapaa-ajalla?

– Kyllä mä liikuntaa edelleen harrastan, mutta sitten musiikki on myös aika tärkeää. Sitä harrastan aika aktiivisestikin. Harrasteviritelmiä on ja musisoin myös yksikseni. Aikaisemmin käytiin aktiivisestikin soittelemassa vaikka missä, mutta nykyään se on sellaista, että esimerkiksi tuttavat kyselevät häihin esiintymään. Se on aika sellaista leppoisaa harrastamista.

Ketä perheeseesi kuuluu? Entä onko sinulla lemmikkejä?

– Mulla on isä, äiti ja kaksi siskoa. Omaa perhettä ei ole, eikä lemmikkejä.

Mikä on suurin haaveesi?

– Oma perhe ja lapset. Koko elämässä varmaan kaiken kaikkiaan se, että vanhana voi olla kiitollinen asioista joita on tehnyt, eikä katkeroituisi.

Mitä tekisit jos voittaisit lotossa?

– En mä siinä voita varmaan koskaan, kun en lottoa.

Mikä on parasta Samkessa ja samkelaisissa?

– On kiva pitää oppitunteja, koska yleensä oppilailla löytyy mielenkiintoa oppiaineisiin eikä tarvii hirveesti pitää kuria. On sellanen tekemisen meininki.

Terveisiä/neuvoja Samken opiskelijoille:

– Kannattaa panostaa kouluun ja pitää yllä monipuolisuutta ja moninäkökulmaisuutta elämässä.

Milla Mäkipää & Reetta Malmivaara