Aihearkisto: Artikkelit

Tampere-talossa pääsee ihastelemaan Muumimaisemia 

Olen lapsena katsonut Muumielokuvia sekä lukenut Muumikirjoja. Pidän edelleen Muumeista ja se sai minut innostumaan Muumimuseoon menemisestä. Tampere-talon Muumimuseo on kokemuksen arvoinen paikka, sillä se on maailman ainoa Muumimuseo.

Tove Janssonin alkuperäisen kuvituksen lisäksi museossa on Tuulikki Pietilän kolmiulotteisia kuvaelmia. Museossa on ensimmäisiä Muumituotteita 1950-luvulta. Teemana näyttelyssä on muun muassa ystävyys ja erilaisuuden hyväksyminen.  

                                  Muumimuseon opastuskyltti.  

Muumimuseo alkaa oppaan opastuksella ja kirjalla, jonka saa mukaan helpottamaan näyttelyn seuraamista. Opasta selatessaan huomaa, mitä näyttely tulee pitämään sisällään. Kuvitus on suurimmaksi osaksi tehty tusseilla, mutta niiden lisäksi taideteoksissa on käytetty sekatekniikkaa, raapetekniikkaa ja Guassi-tekniikkaa, jonka huomaa erittäin värikkäästä kuvituksesta. Näyttelyn seuraamista helpottaa myös opastuskohdat ja se, että taideteosten tarinaa pääsee  kuuntelemaan eri kielillä.   

Museon yläkerrassa on suuri Taikurinhattu, jonka sisälle voi mennä. Käytännössä se toimii niin, että astutaan mustan neliön päälle ja screenille tulee kuva, joka oli minun kohdallani kahvi- tai teepannu. Lisäksi yläkerrassa on  lasikaappeja sekä pyöreän ja neliön muotoisia kehyksiä, joiden sisällä on erilaisia muumikuvia. Yläkerrassa on myös museon ainoa kuvausalue, jossa pystyy ottamaan kuvan esimerkiksi Muumipeikko-lavasteen kanssa.

Muumipeikko-lavaste ja osa kuvausalueen seinästä.

Museon alakerta on iso ja siellä on tunnelmallinen valaistus.  Siellä on suuria Muumikirjojen kansien lavasteita. Pienempiä versioita Muumikirjoista pääsee ihastelemaan lasikaapeista. Alakerrasta löytyy myös suuri lasikaappi, jossa on jättimäinen Muumi-talo. Muumi-talon lisäksi pidin kovasti lasikaapista, jonka sisällä on kuumailmapallo sekä triptyykeistä Muumimammasta ja Pikku Myystä sekä Muumipapasta. Triptyykit ovat hienosti ja tarkasti tehtyjä. Pelottavin näky lasikaapissa on Mörkö Muumipeikon kanssa.

Lempipaikkani alakerrassa on Taikatalvi kohta, sillä se on hyvin kaunis. Lattialla on valaistettuja lumipallokasoja ja seinältä tippuvat lumihiutaleet. Pidin kovasti myös lattioiden lasikohdista, joissa näkyy järvimaisema, jota korostavat lumpeenlehdet ja postimerkit. Tarkemmin katsoessa saattaa huomata pullopostinkin kellumassa. Myös lasilattian sisällä oleva maisema Muumilaaksosta on upea. Siinä on himmeä valaistus, jonka ansiosta erityinen huomio kiinnittyy hehkuvaan siniseen järveen.

Näyttävää on iso seinä, jonka sisällä on Muumeja, Muumitavaroita sekä kuva Tove Janssonista.  Alakerrassa on istumisalue, josta pystyy näkemään esimerkiksi Hattivattien seinän, jossa Hattivatit liikkuvat myrskyssä. Sen vieressä on tekstejä Muumeista.

Museokierros oli hieno ja mieleenpainuva. Suosittelen Muumimuseossa käyntiä kaikille ja kaikenikäisille.

Tiia Turunen  

Kristiina Pekkanen innostuu perusarjen pienistäkin iloista 

Kuka olet?

-Olen Kristiina Pekkanen, Sammon keskuslukion ruotsin ja saksan opettaja.

 

Kuinka kauan olet ollut Samkessa töissä?

-Vuodesta 2010 lähtien. Olen ollut aina Tampereella opettamassa. Aluksi olin opettajana kuusi vuotta Tampereen normaalikoulussa ja monta vuotta Messukylän lukiossa. Sieltä siirryin tänne Samkeen.

 

Mikä sai sinut innostumaan opettajan ammatista?

-Muistan, että tykkäsimme kavereideni kanssa leikkiä koulua, kun olimme pieniä. Silti opettajan ura ei ole ollut aina mielessä. Pidin koulussa erityisesti esimerkiksi maantiedosta ja psykologiasta. Kuitenkin kaikista eniten pidin kielistä ja aloin miettiä, että missä ammatissa tai millä tavalla voisin hyödyntää hyvää kielitaitoani. Päädyin sitten lopulta siihen, että lähinnä opettajan ammatissa.

 

Mikä oli haaveammattisi lapsena?

-Se on liittynyt lähinnä maantietoon tai luontoon, vaikka joku ammattilainen, joka tutkii jotakin luontoon liittyvää, esimerkiksi jäkälää. Opettajan ammatti kävi kyllä mielessä, mutta oikeastaan haaveilin jostakin luontoon liittyvästä ammatista enemmän.  Ei minulla kuitenkaan sellaista mitään kovinkaan tarkkaa ammattia ollut, mistä olisin haaveillut lapsena.

 

Minkälainen perhe sinulla on? Entä onko sinulla lemmikkejä?

-Minulla on mies ja kaksi poikaa. Poikani ovat jo aikuisia, yli 20-vuotiaita. Lisäksi meillä on koira. Meillä on ollut kaksi itäsiperianlaikaa ja nyt meillä on länsisiperianlaika.

 

Mitä harrastat?

-Puutarhanhoitoa ja lisäksi lenkkeilen mielelläni meidän koiran kanssa. Olen paljon luonnossa, koska se on minulle tärkeä asia. Pidän myös lukemisesta. Luen enimmäkseen suomenkielistä kirjallisuutta, mutta kyllä tulee luettua kirjoja myös opettamillani kielillä eli ruotsiksi ja saksaksi. Aikoinaan soitin pianoa ja lauloin kuorossa, mutta tämä musiikkipuoli on jäänyt kylläkin jo pois.

 

Mikä on suurin haaveesi?

-Haaveilen siitä, että olisi joskus aikaa tehdä kaikkea sellaista, mihin ei tällä hetkellä ole aikaa. Haluan olla mahdollisimman paljon luonnossa. Lisäksi haaveena on matka Lappiin, minne lähdettäisiin mieheni kanssa vaeltamaan. Minulla ei ole mitään ihan mielettömän suuria haaveita. Minulle riittää tällainen tavallinen arki ja olen siihen ihan tyytyväinen.

-Yhdessä vaiheessa minulla oli myös sellainen haave, että halusin muuttaa täältä kaupungista takaisin maalle, esimerkiksi Orivedelle. Ehdotin miehelleni, että muuttaisimme sinne ja hankkisimme kotieläimiä, joista pidän valtavasti. Olen maalta kotoisin. Kun minulta kysytään tällaista kysymystä, tämä haaveeni liittyy ehkä eniten jotenkin maalla olemiseen.”

 

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa?

-Tietysti maksettaisiin jäljellä oleva velka pois. Lisäksi antaisin omille lapsilleni osan siitä rahasummasta heidän oman elämänsä rakentamiseen ja sukulaisille myös eli auttaisin läheisiä ihmisiä sillä tavalla. Lahjoittaisin myös johonkin hyväntekeväisyyteen ja käyttäisin jonkun verran matkailuunkin hieman tietysti. Ei mitään kovinkaan suuria asioita heti ensi alkuun, koska pitäisi sitten miettiä tosi tarkasti, että mitä sitten tekisi. Eli ei kuitenkaan mitää kauhean suuria pilvilinnoja. Olen enemmän sellainen jalat maassa oleva tyyppi.

 

Parasta samkessa ja samkelaisissa?

-Täällä saa hyvin apua ja täällä pystyy tekemään yhteistyötä kollegoiden kanssa hirmuisen hyvin. Ja nyt kun on kotiutunut tänne ja on ollut täällä melkoisen pitkään useamman vuoden ajan, niin olen huomannut, että täällä on myös todella mukavia oppilaita.

 

Terveisiä/neuvoja Samken opiskelijoille?

-Paljonkin olisi sellaisia asioita, joita voisi tähän sanoa. Mutta mielestäni pitäisi muistaa arvostaa omaa itseänsä, koska jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää. Se on tosi tärkeää muistaa siinä vaiheessa kun tuntuu, että kaikki muut osaavat niin hyvin ja itse ei osaa. Oman itsensä arvostaminen on yksi todella tärkeä asia. Tietysti kannattaa myös muistaa, että ahkeruus palkitaan, Moni voi vaikuttaa moneen asiaan olemalla ahkera, mutta täytyy muistaa kaikki kohtuudella-periaate. Ei saa kuormittaa itseänsä liikaa, vaan on tärkeää pitää realistinen ote asioihin. Oman elämän kokemuksen perusteella sanoisin myös, että olkaa kiitollisia ihan tavallisista asioista. Nykyaikana mennään ehkä liikaa siinä uskossa, että kaiken pitäisi olla todella hienoa ja upeaa. Sellainen perusasioiden arvostaminen on mielestäni todella tärkeää!

 

Sofia Tuohimaa

 

Bird box tarjoaa odotuksen kauhua sisältävästä matkasta, mutta jättää täyttämättä lupauksen

Bird Box / 2018, Netflix / OhjaajaSusan Bier / Pääosissa – Sandra Bullock, Trevante Rhodes, Sarah Paulson, John Malkovich / 124min / *** 

Netflixissä vuoden 2018 lopulla julkaistu draama/trilleri Bird box on Oscar-voittaja Sandra Bullockin tähdittämä kauhumainen kuvaus maailmanlopusta ja post-apokalyptisestä maailmasta. Bird box kertoo ihmiskunnan tuhoutumisesta, jossa äidinvaisto ja lähimmäisten rakkaus nousevat keskeisiksi teemoiksi. Kohtalokkaaksi osoittautuvana päivänä vastahakoisesti ensimmäistä lastaan odottava Malorie (Sandra Bullock) kuulee siskonsa Jessican (Sarah Paulson) kanssa maailmalla tapahtuvan useita mystisiä joukkoitsemurhia. Tästä välittämättä he suuntaavat lääkärin vastaanotolle, mutta lähtiessä sairaalasta alkaa kaoottinen itsemurhien aalto iskeä myös heidän kaupunkiinsa. Kaoottisuuden keskellä Jessica tappaa itsensä monien muiden ohella, mutta Malorie selviää turvapaikkaan taloon, jossa on myös muita selviytyjiä. Malorie tutustuu muihin selviytyjiin mukaan lukien Tomiin (Trevante Rhodes), jonka kanssa Malorie myöhemmin vähitellen muodostaa suhteen. 

Bird boxin ytimenä on ajatus siitä, että jos katsot olioon, se välittömästi ajaa sinut tappamaan itsesi tämän paljastaessa pahimman pelkosi. Tämän vuoksi kaikkien kuuluu pitää silmiensä ympärillä siteitä, ja näin ollen elää muiden vaistojensa varassa. Mielenkiintoista on, että elokuvan juoni ei etene kronologisesti vaan kahden aikakauden kautta: juuri kaoottisten tapahtumien alettua ja viisi vuotta tämän jälkeen, kun Malorie matkaa vaarallisen matkan joella kahden lapsensa kanssa. Maailmanlopun jälkeistä maailmasta kertovia elokuvia on nähty valkokankailla useasti, mutta Bird Box ottaa ihastuttavasti uuden, psykologisen lähestymistavan teemaan, mitä emme ole nähneet aikaisemmin.  

Bird box on ansainnut tittelin yhtenä Netflixin kaikkien aikojen eniten katsotuimpana elokuvana. Kokonaisuudessaan se onkin äärimmäisen viihdyttävä elokuva. Eniten elokuvassa viehättää sen jossain määrin karun aito katsaus kaoottiseen tilanteeseen. Vaikka elokuvassa vaikuttikin yliluonnolliset voimat, sen aito tunnelma toi helposti katsojalle ajatuksen siitä, että mitä jos olisin itse vanhempana kyseisessä tilanteessa? Elokuvan alussa Malorie on raskaana, mutta ei ole varma kyvyistään äitinä sekä epäilee haluaan olla vanhempi.  Kuitenkin tapahtumien lauetessa Malorie taistelee loppuun asti lapsiensa puolesta laittaen heidän etunsa ja turvallisuutensa ensisijaiseksi. Bird boxin vaikutusta kauhuelokuvana kuitenkin häiritsee jossain määrin Susanne Bierin päätös ohjaajana kuljettaa juonta kahden aikakauden kautta. Vaikka tämä päätös tuo tietynlaisen viehättävyyden efektin elokuvaan, sen vaikutus kauhuelokuvana olisi vahvempi jos emme tietäisi miten asiat tulee päättymään.  

Sandra Bullock on entuudestaan tunnettu rooleistaan suojelevana ”leijonaäitinä” ja sopi myös täydellisesti Bird boxin keskipisteeksi. Bullock istui oivasti vahvatahtoisen ja määrätietoisesti suojelevan äidin rooliin, selkeästi tuoden elokuvaan Bullockille tyypillistä särmää. Myös Bullockin hahmon rakkauden kohdetta näyttelevä Trevante Rhodes antaa vaikuttavan roolisuoristuksen parin kemioiden kohdatessa kauniisti. Kokonaisuudessaan Bullockin vetovoima on yksi Bird boxin juonta vahvinten ylläpitävimmistä tahdoista. 

Bird box on Netflixin keskivertotasoista tuotosta, joka antaa katsojalle trailerin pohjalta suuret odotukset. Elokuvaa markkinoidaan kauhuelokuvana, mutta jos haet kauhua, Bird box ei ole ensisijaisesti elokuva, mihin turvautua. Bird box on enemmänkin pehmo trilleri, jonka premissi on kieltämättä mielenkiintoinen ja kauhua herättävä, mutta montaakaan katsojaa se ei jätä kauhun hurmioon. Bird box on yksinkertaisesti hyvä sekä katsomisen arvoinen, mutta kokonaisuutena se jättää katsojan haluamaan hieman lisää ja toivomaan jotakin hätkähdyttävämpää.  

Oona Koivula

Yksin asumisen odotukset, sekä hyvät ja huonot puolet

Muutin yksin asumaan viime vuoden joulukuun alussa lyhyemmän koulu- ja työmatkan takia. Osasyynä oli myös se, että halusin kovasti itsenäistyä jo ennen kuin lähden jatko-opiskelemaan. Odotuksena minulla oli esimerkiksi raskaat kotityöt, mutta onnekseni asunnossani oli valmiina pyykki-ja astianpesukone. Lisäksi tietenkin jännitti kuinka nopeasti totun olemaan yksin, sillä aikaisemmin olen asunut kolmen muun ihmisen kanssa. Mikä eniten ehkä jännitti oli se, millaisia naapureita minulla olisi. Valittaisivatko he esimerkiksi meteliä?

 

Yksin asumista helpottaa astian- ja pyykinpesukone

 

Pitivätkö odotukseni paikkansa

Kyllä ja ei. Yksin oleminen osoittautui kaikista raskaimmaksi ja yllätyksekseni etenkin nukkuminen. Varsinkin aivan alussa oli todella vaikeaa saada unta, sillä olen asunut koko elämäni samassa kodissa. Positiivista oli, että naapurit osoittautuivat rennoiksi.

 

Nukkuminen uudessa kodissa osoittautui vaikeammaksi kuin luulin

 

Metelistä ei ole valitettu

 

Mikä yksin asumisessa on hyvää?

Yksin asumisessa on oppinut kantamaan itsestään vastuuta. Olen oppinut tekemään kotitöitä ja siivoamaan aina jälkeni, sillä jos sitä ei ole tehnyt näyttää asunto todella sotkuiselta. Pitää käydä kaupassa ja osata käyttää rahaa oikein ja vastuuntuntoisesti, sillä vuokra pitää maksaa ajallaan.

Mikä yksin asumisessa on huonoa?

Yksinkertaisuudessaan yksinäisyys. Rahaa menee myös enemmän, kuin kotona asuessa.

Toisaalta kaikessa on puolensa. Kämppikseen voisi joskus mennä hermo, mutta yksin asumisessa taas kaipaisi seuraa. Onnekseni poikaystäväni on ollut luonani erittäin usein. Loppujen lopuksi yksin asuminen on kasvattanut minua ihmisenä.

Tiia Turunen 

 

 

Työnantajat, antakaa nuorille mahdollisuus

Monille meistä nuorista on varmasti tuttua selailla satoja kesä- tai osa-aikatyöpaikkailmoituksia, kirjoittaa kymmeniä työhakemuksia, päästä muutamaan työhaastatteluun, mutta loppujen lopuksi turhautua, kun kaikkialta tulee sama vastaus: ”Valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.”

Ennen luulin, että työnhaku ja paikan saaminen helpottavat täysi-ikäisenä, ollaanhan silloin jo aikuisia. Kuitenkin nyt 18 vuotta täytettyäni koen töiden saamisen entistäkin vaikeammaksi. Olen 18-vuotias lukiolainen vailla sen ihmeellisempää koulutusta. Ymmärrän silti myös yritysten ja työnantajien näkökulman asiaan, totta kai on helpompaa palkata ihminen, jolla on alan koulutusta ja kokemusta. Tai edes ihminen, joka opiskelee kyseistä alaa ja tietää jo perusteet. Tällöin ei kenenkään tarvitse opettaa avutonta, juuri täysi-ikäisyyden saavuttanutta teiniä talon tavoille. Helppo ja nopea ratkaisu.

Kuitenkin minä ja varmasti moni muukin toisen asteen opiskelija haluaisi näyttää taitonsa. Ongelmana on varmasti myös se, että moni työnantaja saattaa kyseenalaistaa nuorten motiivit. Ei kukaan työnantaja halua palkata ihmistä, jonka motivaationa toimii pelkästään raha.

En puhu kaikkien nuorten puolesta, mutta montaa meistä kiinnostaa aivan aikuisten oikeasti työkokemus, uudet taidot ja pitkäaikainen työsuhde. En toki kiellä rahan merkitystäkään, monet nuoret asuvat jo omillaan eivätkä välttämättä selviä kesää ilman työpaikkaa. Raha on tärkeä prioriteetti, mutta ei lainkaan ainoa ja on lähes samalla viivalla työkokemuksen saamisen kanssa. Minä, kuten monet muutkin, haluamme tehdä töitä ihan vain töiden tekemisen ilosta. Kaikki nuoret eivät ole laiskoja ja epämotivoituneita.

Haluan tehdä töitä, antakaa minulle mahdollisuus näyttää taitoni.

 

Aino Seuranen

Matematiikan opettaja kristallinkirkkaasti

Kuka olet? 

– Mä oon Lindin Tapio, matematiikan opettaja 

 Kuinka kauan olet ollut Samkessa töissä? 

 – Kymmenisen vuotta 

 Mikä oli haaveammattisi lapsena? 

 – Niitä oli aika monta. Poliisi, lentäjä, lakimies, lääkäri ja opettaja. Jälkimmäinen toteutui 

 Miten päädyit opettajan ammattiin? 

 – No matematiikka on aina kiinnostanut minua ja sitten oikeastaan armeija-aikoina se tuli minulle kristallinkirkkaaksi, että tämä voisi olla kiva ala ja sitten opiskelin ja innostuin koko ajan lisää. Ja tässä sitä ollaan.  

 Mitä harrastat?  

 – Niitäkin on aika paljon. Talvella hiihtämistä, kesällä rullaluistelemista, melontaa ja biljardia. Olen myös intohimoinen snookerin seuraaja.  

  Minkälainen perhe sinulla on? Entä onko sinulla lemmikkejä?

– Tällä hetkellä asun yksin, mutta perheeseeni kuuluu saksanpaimenkoira Peppi. 

 Suurin haave? 

 – Suurin haaveeni on päästä eläkkeelle todeten, että tulipa tehtyä työt hyvin. 

 Mitä tekisit, jos voittaisi lotossa? 

 – Ostaisin Sammon keskuslukioon lisää oppimateriaalia, pilke silmäkulmassa tietenkin. 

 Mikä on parasta Samkessa ja samkelaisissa? 

 – Samken yhteishenki on äärimmäisen mukavaa ja työni kannalta kollegat ovat loistavia. 

 Terveisiä Samken henkilökunnalle ja opiskelijoille? 

 – Olkaa ahkeria, älkääkä lannistuko! Työnteko palkitaan! 

 

 

Sofia Tuohimaa ja Nea Toijala 

 

 

Maailmanhistorian jäljet

Aamupäivällä 14. marraskuuta vuonna 2018 bussi pysähtyi parkkipaikan laidalle. Bussissa odotettiin varauksen rauhallisesti tulevaa päivää. Bussin ovet aukesivat ja bussi tyhjeni hitaasti. Ulkona tuntui pieni jännitys ilmassa – matkamme kohti punaista tiilirakennusta ja koko keskitysleiriä alkoi.

Tiilirakennukselta meidät ohjattiin suoraan sivukujalle, paikkaan, jonne kaikki ryhmävieraat ohjattiin. Sivukuja oli pelottavan kapea ja tunnelma oli ahtaan kiihkeä. Edessämme oli monta ryhmää ja taakse kasautuvat ryhmät vain lisääntyivät. Ryhmän jäsenet tarkastettiin yksitellen kapeassa mutta pitkässä teltassa.

Tarkastuksen jälkeen saavuimme isolle aukiolle, jossa tuntui kuin tilaa olisi ollut loputtomiin ja hengittäminen oli helpompaa. Oppaamme huuteli ryhmänsä paikalle ja jokainen tuli puoliympyrään omalla vauhdillaan. Meille kerrottiin hieman ohjeita, minkä jälkeen suuntasimme kohti pääporttia.

Auschwitz tunnetaan historian puolesta paikkana, jossa tehtiin yksi maailman suurimmista kansanmurhista. Paikka on tunnettu sen kauhistuttavan historian lisäksi myös median keskuudessamme. Kaksi tunnetuinta ja ikonisinta otosta ovat keskitysleirin pääportti ”Arbeit macht frei” ja Auschwitz Birkenau. Kuvat ja videot luovat kuvan maailmasta, jota loppujen lopuksi ei pysty sisäistämään, ellei itse käy keskitysleirillä. Pääportin läpi kulkiessa jokaisen kasvot ja sielut pysähtyvät aikaan, jota harva haluaa edes kuvitella.

Pääportin jälkeen matkasimme leveitä teitä pitkin alueelle, jossa oli paljon samanlaisia tiilirakennuksia, mutta jokainen oli rakennettu omaan tarkoitukseensa. Nousimme kynnysportaat rakennuksen 4 pienelle kuistille. Katsoin kuistilta sivulle kohti muita tiilirakennuksia: ihmiskokeisiin käytettyjä rakennuksia oli uskomaton määrä.

Rakennuksen tilat olivat pienet ja tilaa oli käytetty asuintilana, mutta esille oli laitettu valtavasti erilaista materiaalia.  Esillä oli muun muassa karttoja, kuvia, sanomia sekä pienoismalleja.

Rakennuksen jälkeen suuntasimme kohti seuraavia rakennuksia. Yhden rakennuksen muistan selvästi. Rakennus oli tarkoitettu aikaisemmin työläisten asuttamiseen, mutta museotarkoituksessa rakennuksen läpi kulki yksi pitkä huone, jonka seinillä katsoi monta juutalaistyöläistä kohti kameran linssiä tietämättä muotokuvien päätymisestä miljoonien turistien nähtäville.

Ohjeistettu kierros piti sisällään myös rakennuksen, jossa pystyi nähdä eri juutalaisten tavaroita vaatteista käyttötavaroihin. Rakennuksen viimeisestä kerroksesta ei saanut ottaa kuvia. Kierroksen aikana tämän kauhean rakennuksen sisällä pystyi vain kuvitella, kuinka eri perheet luulivat saavansa uuden elämän ja alun Auschwitz Birkenaun keskitysleirillä. Todellisuudessa tämä uuden elämän metsästys koitui monen kohtaloksi.

Tämän rakennuksen jälkeen kierros suuntasi kohti aluetta, jossa pidettiin vankeja. Alueella on kuuluisa seinä, johon on teloitettu monta henkilöä erilaisista rikoksista, joista keskitysleirin vangit tuomittiin. Monet ajattelevat, että Auschwitzin pääleiri 1:llä kaasutettiin miljoonia juutalaisia, mutta itse pääleirillä kaasukammiota käytettiin hyvin vähän. Auschwitz Birkenau oli tämä joukkotuhoamispaikka, jossa nämä miljoonat juutalaiset kuolivat.

Matkamme jatkui kohti leirin pääväylää, jonka varrelle oli rakennettu hirttotangot. Ruumiit laitettiin ampumisen jälkeen hirttotankoihin, jotta leirin yleinen pelko nousisi ja työläiset tottelisivat. Väylää jatkoimme kohti Auschwitzin johtaja Rudolf Hössin hirttolavaa. Hänen hirttopaikkansa on jätetty keskitysleirille muistoksi. Lavalta pystyi näkemään Hössin asunnon, jossa hän asui keskitysleirin ollessa käytössä.

Hirttopaikalta suuntasimme Auschwitzin pääleirin kaasukammiolle. Kaasukammio oli pieni ja pimeä. Kaasukammiossa oli suihkutilat, joiden katossa oli pienet luukut. Luukuilta heitettiin Zyklon B:tä suihkutilaan ja kaikki lukitussa tilassa olleet kuolivat. Suihkutilojen viereisessä huoneessa oli suoraan kaasukammion polttouunit, joissa ruumiit poltettiin.

Kaasukammion näkemisen jälkeen oli aika pienelle tauolle. Tänä aikana saimme ostaa tuliaisia sekä erilaisia muistoesineitä. Tauon jälkeen tarkoituksena oli siirtyä kierroksen viimeiseen paikkaan eli Auschwitz Birkenaun leirille.

Auschwitz Birkenaun pääportti oli aikoinaan monen henkilön reitti sisään, mutta harvan henkilön tie ulos. Keskitysleirille saapuneet junavaunut, joista sadattuhannet vangit astuivat ulos. Vangit vuorollaan jaettiin kahteen jonoon, joista toinen jono johti suoraan kuolemaan ja toinen kohti sekä fyysisesti että henkisesti raskaaseen työntekoon.

Keskitysleirillä nukuttiin yhteisissä tiloissa, kylmissä ja ankeissa oloissa. Työläisillä oli suuri ja laaja alue, sillä itse keskitysleiri oli valtavan kokoinen. Monet yrittivät leiriltä karkuun, mutta vain hyvin pieni prosentti heistä selviytyi ulos. Lähinnä paikalliset selviytyivät ulos, sillä heillä oli yhteyksiä.

Auschwitzin keskitysleiri oli suuri historiallinen hirmuteko, josta tullaan puhumaan vielä kauan. On hirveää ajatella, että tällaisesta hirmuteosta ei tiedetty paikallisesti kuin vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Teksti ja kuvat: Johannes Siren

Tietokoneita, pelaamista ja naurua, mutta ennen kaikkea yhteisöllisyyttä

Assembly on tietokonefestivaali, jonne tuhannet nuoret kerääntyvät kaksi kertaa vuodessa pelaamaan tai muuten vain touhuamaan tietokoneiden kanssa, mutta ennen kaikkea pitämään hauskaa. Tapahtuma järjestetään kaksi kertaa vuodessa Helsingin messukeskuksessa ja helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna oli taas talviversion vuoro eli Assembly Winter. Lähdin sinne kahden kaverini sekä poikaystäväni kanssa.  

Matkamme alkoi Tampereen juna-asemalta perjantaina suuren tavaramäärän kera. Junaan mahtuminen oli melkoinen pulmapeli, sillä osa matkatavaroistamme ei mahtunut laukuille tarkoitetulle hyllykölle ja tilaa oli vaunussa muutenkin melko vähän. Onneksi lopulta tavaramme löysivät paikkansa ja pääsimme hyvillä mielin aloittamaan matkan kohti Helsingin Pasilaa. 

Kun saavuimme tapahtumapaikalle, tunnelma oli jo katossa. Valojen sammumiseen oli aikaa enää tunti, joten meidän piti kiirehtiä ostamillemme konepaikoille kasamaan tietokoneitamme. On hyvin perinteikästä, että Assemblyillä ja muilla laneilla pelataan pimeässä. Usein moni ottaa erilaisia led- tai muita koristevaloja mukaan luomaan tunnelmaa näyttöjen valojen lisäksi.  

Valojen sammuttua lanit pääsivät alkamaan virallisesti. Sieltä täältä kuului musiikin pauketta ja pelaajien huudahduksia sekä naurua. Aloitimme tapahtuman ensin hakemalla ruokaa läheisestä kaupasta ja sen jälkeen seuraamalla jääkiekkopeliä. Itse pelien pariin maltoin vasta yöllä, sillä sitä ennen halusin myös piirtää pitkästä aikaa piirtopöydälläni.  

Illan aikana kävimme myös tutustumassa Assemblyn yhteistyökumppanien pisteisiin ja kojuihin. Talviversiossa ei ole mitään kovin erikoista ohjelmaa: alueelta löytyi muun muassa e-urheilun kilpailukatsomot, Jimmssin jokavuotinen myymälä sekä suoria lähetyksiä tekevien tubettajien ja muiden vaikuttajien Streamcorner. Kesäisin tekemistä on huomattavasti enemmän, mutta talvisin tapahtuman pääpaino tuntuukin olevan lanittamisessa.  

Heräilimme seuraavaan päivään kahdentoista aikoihin. Nukuin ensimmäisen yön todella huonosti kylmyydestä johtuen, sillä meidät sijoitettiin lähelle ulko-ovia eikä minulla ollut makuupussia vaan ohut viltti. Päivä lähti, lyhyistä unista huolimatta, käyntiin taas piirtämisen parissa, kunnes nälkä alkoi kurnia vatsassa. Tilasimme pizzat, joita joudumme odottamaan melkein kaksi tuntia ruuhkan takia.  

Iltapäivän aikana miespuolinen matkaseurani innostui piirtämisestäni ja he halusivat kokeilla omia luovia taitojaan. Vuorotellen he istuivat tietokoneeni sekä piirtopöytäni äärelle ja taitelivat erilaisia muotokuvia toisistamme. Hauskaa se ainakin oli ja ilmeisesti ihan kivaakin. Piirustuskilpailun jälkeen jatkoimme pelaamista porukalla. 

Päivä kääntyi taas yöksi. Aika oli mennyt todella nopeasti, kun olimme uppoutuneet aivan täysin pelien maailmaan. Tapahtumaan oli mahtunut kaikenlaista, mutta parasta minun mielestäni oli ollut yhteisöllisyys. Yhdessä vaiheessa meidän oikealta puolelta alkoi soimaan Jos sun lysti on ja lähes puolet hallista lähti taputtamaan kappaleen mukana. Ylipäätään se loi todella hyvän tunnelman, kun ympärillä oli paljon saman henkisiä ihmisiä tekemässä samoja juttuja. 

Sunnuntaina oli aika herätä todellisuuteen, pakata tavarat ja palata takaisin kotiin. Surullista oli myös nähdä kaikki se roska, joita jotkut kävijät jättivät jälkeensä. Assembly järjestetään kuitenkin talkoolaistyöllä, joten olisi suotavaa ajatella omaa napaa pidemmälle. Reissun loppuun saimme hieman jännitystä, kun olimme vähällä myöhästyä junasta. Juoksimme matkalaukkuja raahaten loskassa, mutta ehdimme kuin ehdimmekin junaan.  

Iida Vartiainen 

Klassikkonäytelmäkirjailijan teos ajankohtaisemmassa muodossaan

Ensi-iltaansa Tampereen Työväen Teatterilla torstaina 24.1. juhlistanut Myrsky on saanut jo huikeaa palautetta. Näytelmän ohjannut Tiina Puumalainen on tehnyt Shakespearen näytelmästä oman versionsa ja se näkyy.

Myrsky pauhaa ja laiva nitisee liitoksistaan. Aallot nousevat ja salamat jylähtävät tärykalvoilla, kunnes prinssin roolia esittävä Saska Pulkkinen on yli laidan.

Tässä on näytelmä, jossa on onnistuttu liittämään yhteen poikkeuksellisen monia ja suhteessa toisiinsa ristiriitaisia teemoja. Alun perin Myrsky on Shakespearen käsialaa, mutta Tiina Puumalaisen ohjaama versio on nykyajalle tuotu näytelmä, jossa yhdistyy ajankohtaisen ilmastonmuutoksen lisäksi monia Shakespearen kuuluisimpia teemoja kuten rakkaus ja viha.

Prospero (Pentti Helin) on kauan sitten syrjäytetty Milanon valtaistuimelta. Hän törmää vanhoihin vihollisiinsa saarella, jonne hän ajautui tyttärensä Mirandan (Maija Lang) kanssa. Tuulenhenki Arielin (Jaana Oravisto) kanssa Prospero hallitsee vihollisiaan ja heidän seuralaisiaan maagisin keinoin. Vihollisiin kuuluvat muun muassa Prosperon veli ja Milanon nykyinen hallitsija Antonio (Aimo Räsänen) sekä Napolin kuningas Alonso (Juhani Laitala). Näytelmän henkilöiden välillä puhkeaa rakkautta, salamoi vihaa ja kytee kostonhimoa. Huumoriakaan ei puutu koomikkokolmikon (Miia Selin, Samuli Muje ja Jyrki Mänttäri) ansiosta.

Harvoin tulee eteen näytelmä, johon uppoaa mukaan ensimmäisten minuuttien aikana. Varsinkin, kun ensimmäiset minuutit kuluvat siinä, kun yleisö ei tarkoituksellisesti kuule näyttelijöiden puhetta meren kohinan ja pauhinan ylitse.

Tässä kohtaa on hyvä antaa kehuja Teppo Järvisen suunnittelemille lavastuksille sekä valo- ja äänisuunnittelijoille. Tällaista hienoutta ei Shakespearen aikaan ollut. Suuren salin tilaa hyväkseen käyttävät komeat lavasteet sekä näihin liittyvät valo- ja ääniefektit tekevät vaikutuksen ensihetkestä lähtien. Muutaman kohokohdan mainitakseni pitää nostaa esiin näytelmän loppupuolella esiintyvä muoviavaruus ja muoviroskista kootut muoviaallot, jotka on saatu liikkumaan kuin oikea pauhaava meri. Nämä lavasteet tuovat erinomaisesti esiin ilmastonmuutosteemaa. Yksi samaan aikaan vaatimattomimmista ja vaikuttavimmista valaistuksista on näytelmässä pelkkä yksi kirkas valokeila, joka osoitetaan sillä hetkellä puhuvaan näyttelijään. Näin myös Shakespearen tyylinen esiintyminen pääsee enemmän esiin.

Varsinkin näytelmän ensimmäinen puolisko on massiivisia ja vaikuttavia spektaakkeleja täynnä. Isoimman vaikutuksen tekee juuri ennen väliaikaa tapahtuva Arielin manaus -kohtaus, jossa lavasteina käytetään jättiläishyönteisiä, joita liikuttelevat sisältä käsin oikeat ihmiset. Samaan kohtaukseen kuuluva lintumainen olio valtaa katonrajan koko lavan mitalta. Sieltä sen monien metrien pituisia siipiä liikutellaan pelkin ihmisvoimin. Äänet ja valot yhdistettyinä tähän luomukseen saa katsojien silmät suurenemaan.

“Ottaako vai eikö ottaa, sitä ei kannata kauaa miettiä”, toteaa näytelmän henkilö Sebastian. Niinpä, eipä kannata kauaa miettiä, kannattaako Myrsky-näytelmää lähteä katsomaan. Vastaus on tietenkin kyllä.

Elli Kuoppala

kuva: Kari Sunnari/ TTT pressi

Mustavalkoiset aallot keinuttivat Itämerellä

Kylmä mereltä tuleva viima, pakkanen ja nilkkaan asti ulottuva lumi eivät haittaa Silja Linen terminaaliin kiirehtiviä TPS-kannattajia. Jo legendaariseksi muodostunut kannattajaristeily alkaa pian. Terminaaliin päästyään ihmiset avaavat takkiensa vetoketjuja, joiden alta paljastu toinen toistaan hienompia fanipaitoja. Kannattajia on laidasta laitaan: pieniä sylivauvoja, mutta myös eläkeläisiä.

Helpotus ja onnellisuus ovat varmasti kannattajien mielissä päällimmäisinä, sillä TPS katkaisi vain muutamaa tuntia aiemmin viiden ottelun pituisen tappioputkensa kotihallissaan Jukureita vastaan. Kannattajia Turkuun oli kokoontunut poikkeuksellisesti ympäri Suomea, pohjoista myöden.Laivaan päästessään kannattajat lähtevät etsimään hyttejään. Niiden etsimiseen ei ole aikaa käyttää paljoa, sillä pian laivan lähdettyä joukkueen ohjelma alkaa. Jonoa Starlight Palacen kummankin oven takana on paljon jo ennen ovien aukeamista. Melkein kaikki tuolit tulevat täyteen, kun valtava kannattajamäärä ryntää sisään ovien auettua.

Pelaajien, valmentajien ja kannattajien kuvista koostuva video pyörii screeneillä musiikin soidessa taustalla. Kannattajat ovat löytäneet kukin itselleen mieleisen paikan ja odottavat jo innoissaan pelaajien saapumista lavalle. Yökerhossa on kaksi kerrosta, joten hyvällä näköalalla varustettuja paikkoja löytyy paljon.

Joukkue on paikalla jo ennen ohjelman alkua. Heidän ympärillään on ruuhkaa, kun malttamattomat kannattajat haluavat nimikirjoituksia kausikirjoihinsa ja paitoihinsa. Janne Porkka juontaa ohjelman tuttuun tapaan tänäkin vuonna. Hän naurattaa yleisöä ensin muutamalla vitsillä, ja sitten kutsuu pelaajat lavalle yksi kerrallaan. Jokainen vastaanottaa yleisöltä suuret suosionosoitukset. Kaapo Kakon puuttuminen saa kuitenkin hetkeksi surulliset ilmeet varsinkin pienempien kannattajien kasvoille.

Ennen pelaajien yhteistä ohjelmaa, joukkueen kapteeni Ilari Filppula kutsutaan Porkan haastatteluun. Läpi käydään esimerkiksi kulunutta kautta. Kysymysten ja vastausten jälkeen lavalle tuodaan pöytälätkä-peli. Kaikki paikalla olevat joukkueen jäsenet jaetaan päivän pelin mukaisiin ketjuihin ja laitetaan pelaamaan toisiaan vastaan. Pöydän ympärillä on tungosta, joten peli kuvataan Starlight Palacen screeneille kannattajien nähtäville. Ilmeet pelaajien kasvoilla kertovat paljon asenteesta peliä kohtaan: osa on vakavissaan, toiset nauravat.  

Joukkueen päävalmentaja Kalle Kaskinen haastatellaan nopeasti ennen kuin risteilyn ensimmäinen päivä lopetetaan yhteisen ohjelman osalta perinteisesti maalilauluun. Esilaulajina toimivat risteilyllä ensimmäistä kertaa olevat uudet joukkueen jäsenet. Ulkomaalaisilla on aluksi hieman hankaluuksia, mutta kertosäkeen alkaessa hekin innostuvat. Kannattajatkin ryhtyvät mukaan lauluun.

Ohjelman päätyttyä pelaajat ja ruokailun varanneet kannattajat siirtyvät syömään laivan buffettiin. Pelaajilla on paljon tekemistä, kun ruokailun lisäksi he ottavat kuvia kannattajien kanssa, kirjoittavat nimikirjoituksia ja juttelevat halukkaiden kanssa. Ruoan jälkeen sekä pelaajat että kannattajat siirtyivät takaisin yökerhon puolelle tai omiin hytteihinsä.

Aamu valkenee laivan lähtiessä Tukholmasta. Suurin osa risteilijöistä on kuitenkin vielä nukkumassa, koska ilta venyi myöhäiseksi. Ohjelma alkaa puoli yhdeltä, mutta jo tuntia etukäteen on suurin osa paikoista varattu. Tänään myös kannattajat saavat osallistua ohjelmaan aktiivisemmin, varsinkin perheen pienimmät. Joukkueen maskotti Jore Karhu viihdyttää lapsia tanssikilpailun ja tietovisan ohella. Lasten lisäksi myös vanhemmille kannattajille on seurattavaa, nimittäin sykähdyttävin fanipaita –kilpailu, joka saa yleisön huutamaan innoissaan suosikkinsa kohdalla.

Yleisön joukossa on kaksi iloisin ilmein ohjelmaa seuraavaa tyttöä: Wilma ja Jessica. He ovat käyneet halleilla aktiivisesti noin puolentoistakauden ajan, mutta ovat saaneet valtavasti kokemuksia tämän ajan kuluessa. Tämä on heidän ensimmäinen kannattajaristeilynsä.

Fav- ja pikku- etuliitteiden käyttäminen Instagramissa on yleistynyt nuorten kannattajien keskuudessa viime aikoina todella paljon. Käyttäjätilit on perustettu omaa suosikkipelaajaa varten, ja luodaan laittamalla jompikumpi etuliitteistä ja tämän pelaajan sukunimi yhteen. Jessica oli yksi ensimmäisistä tällaisen käyttäjätilin tehneistä faneista. Tällä hetkellä hänellä on @favsiiki –käyttäjätili, joka on olemassa erityisesti TPS:n Oskari Siikin takia. Myös Wilmalla on jääkiekkotili, joka kulkee Patrick Björkstrandin nimen mukaan @favbjorkstrandina.

Tytöt ovat kotoisin Tampereelta. Wilma kannattaa Ilvestä ja Jessica Tapparaa. Tästä huolimatta he ovat ystäviä ja käyvät aina yhdessä peleissä ja muissa jääkiekkoon liittyvissä tapahtumissa. Heille jääkiekosta on muodostunut yhteinen ja tärkeä asia. TPS:n ja sen pelaajien kannattaminen ei suinkaan syrjäyttänyt tamperelaisjoukkueita, vaan tuli näiden rinnalle. Turku, joukkue ja koko kannattajayhteisö tekivät tyttöihin kerta heitolla vaikutuksen.

Kaksikko on 15-ja 16-vuotiaita, joten he eivät olisi tällekään risteilylle päässeet ilman huoltajaa. Tytöt kertovat, että Wilman äiti kulkee usein heidän mukanaan myös halleilla. Jessica sanoo, että jopa pelaajat muistavat Wilman äidin ja arvostavat kovasti tämän antamaa apua.

“Täällä ei tarvii pakkasessa odotella pelaajia”, Jessica nauraa samalla kertoessaan kuinka hienoa risteilyllä on olla, kun pelaajilla on aikaa jutella ja saa nähdä heistä myös rennomman puolen. Risteily on siis selvästi ollut kaverusten mieleen. Jutteluhetken jälkeen tytöt suuntaavat kohti lavaa, sillä pelaajien Meet and Greet on jo hyvässä vauhdissa.

Pelaajien luo on valtavat jonot joka puolelta lavaa. Aivan kiinni toisissaan olevat kannattajat yrittävät sujahtaa lempipelaajiensa luo, mutta liikkuminen ihmismassassa on erittäin vaikeaa. Hiuksia toisten suussa, kyynärpäät viereisten kyljissä ja hiki otsalla. Pienimmät kannattajat pujottelevat sulavasti nimmarikorttiensa kanssa ympäri lavaa, mutta muilla ei ole niin helppoa.

Kun tapaamiset ovat ohi ja kaikki ovat suurin pirtein saaneet nimikirjoitukset ja yhteiskuvat haluamiltaan pelaajilta, päivän ohjelma loppuu. Ennen satamaan saapumista on kuitenkin vielä aikaa. Risteilyväki käy esimerkiksi syömässä ja ostoksilla, tai menevät nukkumaan univelkaansa pois.

Baltic Princess lipuu pikkuhiljaa satamaan. Laivasta terminaaliin siirtyessä ympäriltä kuuluu erinäisiä TPS:n kannatuslaulujen osia ja huudahduksia, jotka kuitenkin maihin saavuttaessa hiljenevät. TPS-perhe hetkeksi taas erkaantuu, mutta monta yhteistä muistoa rikkaampana.

Liinu Nieminen