Aihearkisto: Artikkelit

Uusi lukuvuosi, uudet kujeet

Nyt se on alkanut! Nimittäin lukuvuosi 2020–2021 pienellä koronahöystöllä koristeltuna.

Ensimmäinen jakso on jo lopputaputuksia vaille opiskeltu. Olemme päässeet näkemään, että maailma pyörii edelleen radallaan, ainakin suurin piirtein samoin kuin ennenkin. Viime lukuvuoden kevät takaraivoissamme jyskyttäen olemme ihan hyvässä suunnassa kohti lukiosta valmistautumista, kukin omassa vaiheessaan oman näköisellä reitillään.

Voinemme todeta, että jaksamisemme, stressin- ja ajanhallintakykymme sekä motivaatiomme ollessa melkoisella koetuksella, on positiivista päästä eteenpäin. Opiskelu jatkaa kulkuaan, syksyn kirjoitukset ovat jo käynnissä ja tulevaisuus lähestyy meitä yllättävän kovaa vauhtia epäilyttävän sumuverhon takaa. Vielä mennään ja vielä jaksaa.

Tänä syksynä ylioppilaskokeita kirjoittavat ovat opiskelleet etäopetuksessa jo melkein kaksi viikkoa. Loput opiskelijat saavat vielä jännityksellä odottaa, milloin tulee heidän aikansa jäädä kotiin opiskelemaan vai tuleeko ollenkaan.

Saamme nähdä vuoden edetessä pidemmälle, kuinka paljon koronavirus tulee lopulta järjestämään lukuvuottamme Sammon keskuslukiossa. Opiskelijoiden mielissä on jo ainakin syksyn ja keväänkin valmistujaisten järjestely, Vanhojen tanssien ja penkkarien toteutuminen. Vielä ei kannata stressata tapahtumatonta, mutta on hyvä ottaa huomioon erilaisten järjestelyjen mahdollisuus.

Maailma ei ole vielä pysähtynyt paikoilleen. Tehkäämme siis parhaamme. Se riittää ja on enemmän kuin tarpeeksi.

Tsempit ja hyvän onnen toivotukset jokaiselle opiskelijalle ja opettajalle!

 

Elli Kuoppala

Ulkona liikkumisen uudet tuulet — kolme tapaa hyödyntää puhelinta ulkoilussa

Poikkeustilanteen myötä moni on alkanut kehitellä uusia harrastuksia ja ennen kaikkea alkanut ulkoilemaan enemmän. Perinteisen lenkkeilyn tai koiran ulkoilutuksen rinnalle voi kuitenkin keksiä uudenlaista puuhaa. Mikä olisikaan parempaa teknologian ympäröivässä maailmassa, kuin yhdistää oma älylaite ja liikkuminen. Tässä jutussa esitellään kolme vaihtoehtoista harrastusta ulkona, joissa puhelimella on välttämätön rooli.  

Pokemon Go  

Peli soveltuu erinomaisesti muutenkin pelaamisesta kiinnostuneillemutta miksei myös muillekin. Siihen on helppo päästä kiinni eikä siihen tarvita erityisempiä pelitaitojaKilometrit karttuvat huomaamattamutta pelatessa on silti tärkeää muistaa kiinnittää huomiota ympäristöön. 

Pokemon Go on vuonna 2016 julkaistu AR-toimintoon eli lisättyyn todellisuuteen perustuva mobiilipeli, jonka idea on yksinkertaistettuna napata Pokemoneja.  Pelimaailma sijoittuu todellisuuteen, sillä pelissä kuljetaan oikeilla kartoilla, samalla kun GPS paikantaa sijaintia. Voit siis käytännössä napata Pokemonin kiinni vaikka omalta kotisohvalta.  

Pelissä luodaan ensin oma hahmo sekä käyttäjätili. Samalla valitaan yksi tiimi, johon liittyä. Vaihtoehtoina on punainen, sininen tai keltainen tiimi. Luomasi hahmo ilmestyy kartalle siihen kohtaan, jossa itse olet. Liikkuminen tapahtuu oikeassa elämässä, eli hahmo liikkuu silloin, kun liikut oikeasti. Pokemonit ilmestyvät kartalle hahmon viereen. Nappaamisessa voi hyödyntää AR-ominaisuutta, jolloin Pokemon ilmestyy takakameran kuvaamalle alueelle.  

Kartalle on lisätty Pokestop –kohteita sekä isompia rakennuksia eli saleja esimerkiksi nähtävyyksien tai muiden rakennuksien kohdalle. Pokestopeilta saa esimerkiksi pokepalloja ja muita tarvikkeita, kun taas salilla käydään jatkuvasti valtaamiskamppailua eri joukkueiden väleillä.  

Pelistä löytyy paljon muitakin ominaisuuksia sekä paljon mielenkiintoista tekemistä. Esimerkiksi saleille ilmestyy tietyin ajoin raideja, joista voi napata itselleen uuden Pokemonin voitetun taistelun päätteeksi. Pelistä löytyy myös tehtäviä, joita suorittamalla saa uusia tavaroita ja PokemonejaSovellusta ei aina tarvitse pitää auki, sillä kilometrit kiertyvät myös, jos Adventure Sync –ominaisuus on kytketty päälle.  

Alta voit katsoa pelin julkaisutrailerin viiden vuoden takaa, jossa esitellään pelin idea. Traileri ei kuitenkaan vastaa täysin pelin oikeaa sisältöä. Lisää pelin sisällöstä voit lukea esimerkiksi osoitteesta www.pokemon.com. 

Geokätköily  

Geokätköily on helppo aloittaa ja sopii kaiken ikäisille. Kätköt voi valita niiden haastavuuden perusteella, joten tekemistä löytyy jokaiselle. Yksi parhaista puolista onkin lajin palkitsevuus, kun pitkän pohdinnan jälkeen kätkö viimein löytyy. 

Geokätköily on ikään kuin aarteiden etsintää. Niiden löytämistä varten tarvitsee GPS-laitteen, joka nykyään on yleisemmin älypuhelin. Osoitteessa www.geocaching.com luodaan ensin käyttäjätunnusPuhelimeen kannattaa ladata kätköilyä varten sovellus, esimerkiksi alkuperäinen Geocaching® tai c:geo 

Sovelluksesta näkee kartan sekä erilaisten kätköjen sijainnit. Yleisimpiä kätkötyyppejä ovat tradi-, multi- ja mysteerikätköt. Tradikätköiksi kutsutaan sellaista, jonka koordinaateista löytyy kätkö eli jonkinlainen purkkiNe voivat olla aivan pikkuruisia eli mikroja, melko suuria tai jotain siltä väliltä.  

Multikätkö tarkoittaa moniosaista kätköä. Aloituskoordinaatit on ehkä annettu tai ne pitää itse selvittää kätkön tietojen perusteella. Yksinkertaisimmillaan ensimmäisestä pisteestä löytyy koordinaatit seuraavalle ja niiden edelleen, kunnes varsinainen kätkö löytyy.  

Mysteerikätkö on nimensä mukaisesti mysteeri, eli sen koordinaatit pitää itse selvittää esimerkiksi arvoituksen avulla. Tällainen voi olla myös kenttämysteeri, eli kätkölle on koordinaatit, mutta esimerkiksi sen avaamiseen liittyy pulma.  

Muita kätkötyyppejä ovat esimerkiksi GeolodjutWherigotGeokohteet ja Virtuaalikätköt. Näihin kaikkiin kätköihin ja koko geokätköilyoppaaseen voit tutustua suomenkielisellä sivustolla geokätköt.fi. Sivustolta löytyy myös etiketti ja muut tärkeät ohjeet.  

Jos kätkö on purkillinen, kirjataan löytymispäivämäärä ja oma nimimerkki purkista löytyvään lokikirjaan. Tämän lisäksi niin kutsuttu loggaus tehdään myös nettiin, eli esimerkiksi sovellukseen. 

Alla oleva video esittelee geokätköilyn lyhyesti ja ytimekkäästi. Videoon on tarjolla suomenkieliset tekstitykset. 

MOBO  

Mobo on erinomainen keino harrastaa suunnistusta itsekseen ilman seuraa ja muuta yhteisöä. Rasteja voi kiertää rauhassa nauttien samalla luonnosta tai yrittäen saada mahdollisimman hyvän ajan, jolloin kierroksesta muodostuu erinomainen treeni. 

Mobo on Virosta lähtöisin oleva mobiilisuunnistukseen tarkoitettu sovellus, joka on uudenaikaisempi valinta kiintorasteille. Palvelu on tarkoitettu suunnistukseen tutustuville, mutta myös kokeneille suunnistajille. Sovelluksesta löytyy kaikki suunnistukselle olennainen: kartat, kompassi ja leimauslaite. 

Ensimmäiseksi puhelimeen tulee ladata MOBO-sovellus ja luoda sinne käyttäjätili. Tällä hetkellä sovelluksesta on tarjolla kaksi eri versiota, joista MOBO 2 on uudempi versio ja soveltuu paremmin päivitetyille käyttöjärjestelmille.  

Sovelluksesta löytyy useita karttoja eri alueilta, kuten Tampereelta Kämmenniemestä sekä Suolijärveltä. Reitti aloitetaan kartalta löytyvältä lähtöpaikalta eli kolmiolta tai miltä tahansa rastilta eli ympyrältä. Lähtö ja rastit leimataan OR-koodilla puhelimen kameran avulla painamalla kartan vierestä löytyvää kameran kuvaa. Osassa rasteissa leimaamisen voi tehdä myös NFC-tarran avulla, eli puhelin viedään sen lähelle, jolloin se tunnistaa ja leimaa rastin.  

Tarkemmat ohjeet MOBOn käyttämiseen löytyy osoitteesta mobo.suunnistus.fi. Alla olevasta videosta näet, miten sovellus toimii käytännössä.

Kirjoittanut ja kuvittanut Iida Vartiainen

Videot ovat YouTube tileiltä: The Official Pokémon YouTube channel, Geocaching ja Suunnistusliitto

Kuusi “pakko katsoa” -elokuvaa

Olen suuri elokuvien fani. Katselen elokuvia lähes päivittäin ja juttelen elokuvista ystävieni kanssa lähes aina. Kerran ystäväni kertoi kirjoittaneensa oman listan elokuvista, jotka hänen mielestään kaikkien on pakko katsoa. Idea oli mielestäni aivan loistava. Niinpä päätin itse tehdä samanlaisen listan. Halusin keskittyä enemmän yksittäisiin elokuviin, kuin tunnettuihin elokuvasarjoihin kuten esimerkiksi Harry Potter elokuviin. Halusin, että valitsemani elokuvat ovat helppo katsoa, eivätkä vaadi monen muun elokuvan katsomista.

Ensimmäisenä haluan mainita muutaman scifi-elokuvan. Inception on yksi niistä elokuvista, joka saattaa sekoittaa ihmisen mielen. Elokuvassa käytetään unienjakamisteknologiaa. Siinä seikkaillaan ihmisten unissa, joissa on unia, joissa on unia. Inception on tällä listalla sen käsikirjoituksen ja mahtavien hahmojen takia. Elokuva jättää ajateltavaa ja on aivan ainutlaatuinen.

Seuraava elokuva on nimeltään Arrival. Elokuvassa kaksitoista avaruusalusta laskeutuu maan pinnalle. Amerikan armeija kutsuu kielitieteilijän auttamaan heitä selvittämään vieraiden aikeita. Arrival on loistava kertomus kielen tärkeydestä ja tavoista, joilla me kommunikoimme keskenämme. Lisäksi elokuvan tunnelma on koko ajan tiivis. Elokuva on minun mielestäni ehdottomasti scifi-elokuvien parhautta.

Seuraavana listalla on scifi ja seikkailu elokuva Jurassic Park. Elokuvassa tiedemiehet ovat löytäneet keinon kopioida dinosaurusten dna:n ja perustavat dinosauruspuiston. Tämä elokuva on listalla nimenomaan sen tarinan ja sen efektien ansiosta. Kun elokuva tehtiin, tietokone animaatio ei ollut vielä samalla tasolla kuin nykyään. Siksi elokuvassa piti yrittää luoda illuusio siitä, että dinosaurukset ovat paikalla näyttämättä dinosauruksia itseään. Elokuva onnistuukin siinä upeasti.

Ensimmäisellä kerralla kun kirjoitin listani, siinä oli lähes kaikki Quentin Tarantinon tekemät elokuvat. Todellisuudessa ne kaikki olisivat mahtava katsoa. Jos haluaa nähdä vain yhden niistä, kannattaa katsoa Pulp Fiction. Pulp Fiction kertoo simppeliä tarinaa väkivallasta. Syy miksi elokuva olisi pakko katsoa, on sen käsikirjoituksessa. Elokuvassa kohtaukset ovat sekaisin. Ne eivät mene kronologisessa järjestyksessä. Lisäksi elokuvassa on klassista Tarantino huumoria ja aivan mahtavaa dialogia.

Seuraavana paikan tällä listalla saa elokuva nimeltä Mamma mia. Elokuva on romanttinen musikaali komedia. Se kertoo tarinan naimisiin menevästä tytöstä, joka haluaa löytää isänsä. Kertomatta äidilleen hän lähettää kutsun kolmelle miehelle, joista joku voi olla hänen isänsä. Parasta elokuvassa on kuitenkin se, että se on kirjoitettu Abban kappaleiden pohjalle. Elokuvan musiikki on siis aivan mahtava ja kappaleet sopivat tarinaan loistavasti. Lisäksi tätä elokuvaa voisi kutsua klassikoksi.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä listalle kuuluu Fight Club. Haluaisin kertoa elokuvasta enemmän, mutta itse elokuvaa lainaten: ” The first rule of Fight Club is: You do not talk about Fight Club.” Jos yhden elokuvan tältä listalta haluat katsoa, katso Fight Club!

Kirjoittanut Nea Toijala

Vuonna 85 livenä

Maailmalla vallitseva pandemia ja siitä johtuvat rajoitukset ovat pakottaneet ihmiset sopeutumaan täysin uuteen tilanteeseen. Sopeutumisen helpottamiseksi, ovat useat artistit ja esiintyjät järjestäneet viime aikoina erilaisia virtuaaliesityksiä. Vappuaattona suositun JVG -yhtyeen virtuaalikeikan lisäksi, saivat useat suomalaiset nauttia huippusuositun Vuonna 85 -teatterimusikaalin livestreamista.

Vuonna 85 on Suomen teatterihistorian katsotuin musikaalikantaesitys. Riku Suokkaan ohjaamaa ja hänen lisäksi Heikki Syrjän käsikirjoittamaa musikaalia esitettiin Tampereen Työväen Teatterilla vuosina 2006–2013. Esityksestä on tehty muutama eri versio ja sen on kaikissa sen versioissa nähnyt jopa 540 000 Suomalaista, eli jopa noin 10 prosenttia koko väestöstä.

Se oli vuosi, jolloin sattui ja tapahtui. Se oli vuosi, jolloin oikeastaan kaikki alkoi. Ja se vuosi oli -85. Lyhyesti, Vuonna 85 on tarina rakkaudesta, ystävyydestä, petoksesta ja hauskanpidosta. Esityksessä Tommi Turmiola tapaa elämänsä rakkauden Karoliinan, mutta heidän tiensä erkanevat. Pitkän kuuman kesän Karoliinan etsiskelyn jälkeen Tommi palaa parhaan ystävänsä Pallen baariin Alabamaan, jossa saa kuulla Karoliinan ja Pallen löytäneen toisensa. Yhtäaikaisesti työporukka Lokomolta viihdyttää katsojia omalla hauskanpidollaan ja sekoilullaan. Tässä musikaalissa sekä parissuhteet että ystävyyssuhteet sekoittuvat usealla tavalla, mutta kaikesta kyllä selvitään tavalla tai toisella. Musikaalin musiikki koostuu Eppu Normaalin, Juicen ja Popedan kappaleista

Livestream oli nähtävillä ilmaiseksi YouTubesta, sekä Facebookista esitystä vasta varten luoduilla kanavilla ja parhaimmillaan streamia katsoi yhteensä yli 10 000 ihmistä. Livestream toteutui kaiken kaikkiaan mainiosti. Ruudulla näytettiin yhtäaikaisesti Suokkaan ja Syrjän juontoa, sekä tietenkin aina kyseisen kohtauksen roolihahmot. Laulukohtauksissa oli nähtävillä myös omassa ruudussaan TTT:llä kuvatun alkuperäisen musikaalin versio kyseisestä kohtauksesta. Yhteys ei pätkinyt lähestulkoon ollenkaan ja kuviot olivat hyvin selkeät alusta loppuun. Pariin otteeseen petti katsojien lisäksi myös näyttelijöillä ja juontajilla pokka, mutta erittäin hauskasti ja hyväksyttävästi.

Livestreamin näyttelijäkaartiin kuuluivat samat näyttelijät, kuin alkuperäiseen teatterimusikaaliin. Näihin näyttelijöihin kuuluivat Sami Hintsanen, Kaisa Hela, Jari Ahola, Mikko Nousiainen, Pentti Helin, Mika Honkanen, Ilkka A. Jokinen, Eriikka Väliahde, Jari Leppänen, Antti Seppä ja Kristiina Hakovirta. Lisäksi, esityksen musiikista vastasi alkuperäinen Alabama House Band, johon kuului Pekka Siistonen, Ari Toikka, Louie So, Jussi Ojanen ja Teemu Broman. Alabama House Band, Sami Hintsanen mukanaan, vastasi myös lukudraaman jälkeen järjestetyistä Kasaribileistä. Kasaribileissä bändi soitti aikaisemmin järjestetyn yleisöäänestyksen perusteella top 10 kasariklassikkoa.

Suokas ja Syrjä visioivat ennen esitystä TTT:n tiedotteessa, että: ”Vuonna 85-livestream on verkossa tapahtuva, kollektiivinen koko kansan kokemus, jonka aikana voi unohtaa koronaviruksen, ja keskittyä hyvän mielen tarinaan manserock-klassikoiden säestämänä. Tarkoitus on, että vappuaattona, Suomen virallisena karnevaalipäivänä, yleisö pukeutuu 80-luvun vaatteisiin, juhlii, lähettää kuvia someen ja laulaa näyttelijöiden mukana, kukin omissa kodeissaan.” Mielestäni tämä tavoite onnistui kyllä erinomaisesti ja piristi varmasti usean vanhan ja uuden fanin vappuaattoa!

teksti: Jessica So

Tempo-biisin laulaja näyttää, kuka Bess oikeasti on

Suomalaisen musiikkibisneksen melko uusi artistitulokaskiinnitys Bess, oikealta nimeltään Essi Launimo, julkaisi omaa artistinimeään kantavan debyyttialbuminsa 22. marraskuuta 2019. Tykkäsin suuresti hittisinglestä Tempo joskus aikoinaan, mutta silti kyseinen albumi osasi yllättää.

Albumin kansi on visuaalisesti hieno, ja kuvaa Bessiä hyvin, koska hänen tyylinsä tunnistaa violetista ja varsinkin hänen violetiksi värjätyistä hiuksistaan. Albumin teemoina ovat muun muassa alkoholin liikakäyttö sekä intohimoinen ja kiivas rakastuminen.

Bess on kirjoittanut biisinsä itse ja se on yksi albumin hyvistä puolista. Mukana biisien teossa on ollut myös Antti Hakala, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Nopsajalka. Lempibiisejäni levyltä ovat Yhden Liikaa, Irti, Läpinäkyvää (feat. F), Pidä musta kii ja Feng Shui.  Biisit ovat hyvin samankaltaisia.

Läpinäkyvää-biisillä fiittaava F eli Fanni Sjöholm on hyvä artisti ja pidän hänen muusta tuotannostaan, joten siksi Läpinäkyvää kuulostaa minusta hyvältä ja hänen räppinsä sopii siihen. Luulin itse asiassa aluksi, että itse pääartisti Bess lauloi F:n osuuden, sillä heillä on hyvin samanlaiset äänet.

Vähiten pidän ainakin biiseistä  en haluu rakastuu ja Yöeläin. Ensimmäiseksi mainitsemani biisi on jotenkin todella epävireisen kuuloinen, epätoivoinen ja hieman teennäisen kuuloinen. Yöeläin jotenkin tulee vain aina ohitettua, kun se tulee vastaan Spotifyssa satunnaistoistona.

Albumille annan arvosanan 3 asteikolla 1-5. Bessistä tullaan kuulemaan vielä lisää pian, siitä ainakin olen varma, kun kuuntelin tämän albumin.

Teksti: Sofia Tuohimaa

Kuva: Ansku Sinisalo

Moskeijavierailulla Dubaissa

Vierailin joulukuussa Dubain matkalla Jumeirah-moskeijassa. Se sijaitsee lähellä Dubain rannikkoa ja kuuluu Dubain suosituimpiin vierailukohteisiin. Moskeijan edustajat järjestävät siellä 75 minuutin opastettuja kierroksia kuutena päivänä viikossa 20 AED:n (noin 5 €) hintaan. Perjantaina vierailukierroksia ei järjestetä, koska se on muslimien pyhäpäivä. Hintaan sisältyy myös ennen opastettua kierrosta nautittavaksi arabialaisia makeita ja suolaisia makupaloja kuten taateleita ja keksejä.Lisäksi maisteltavana oli paikallista teetä ja kahvia. Moskeija toivottaa kaikki tervetulleiksi uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta ihailemaan kaunista ympäristöä sekä oppimaan lisää islamista ja paikallisesta kulttuurista.
Pukeutuminen moskeijaan on kuitenkin rajoitettua. Naisilta vaaditaan olkapäät ja polvet peittävät asut. Lisäksi naisia pyydetään käyttämään päähuivia vierailun ajan. Miesten on samoin soveliasta pukeutua olkapäät ja polvet peittäviin asuihin. Sekä miesten että naisten on myös jätettävä kengät moskeijan ulkopuolelle vierailun ajaksi. Asianmukaisia vaatteita on mahdollista lainata moskeijasta tarpeen tullen. Lisäksi vierailijoita pyydetään käyttäytymään kunnioittavasti.
Vierailukierros aloitetaan alueelta, jossa jalat pestään ennen moskeijaan menoa. Tämä ei ole kuitenkaan pakollista vierailijoille. Jalkojen pesu kuluu islamilaisiin rituaaleihin ennen rukoilua.
Sisällä moskeijassa naisopas kertoi kattavasti ja mielenkiintoisella tavalla islamin uskosta ja siihen liittyvistä tavoista. Esimerkiksi rukoisrituaalit tulivat esittelyn aikana hyvin tutuiksi. Vierailijat pääsivät seuraamaan paikallisen islaminuskoisen miehen esittämää rukoushetkeä.
Lopuksi vierailijat saivat esittää kysymyksiä oppaalta. Yllättävää oli se, että opas vastasi avoimin mielin vierailijoiden esittämiin kysymyksiin, jopa islamin uskosta. Moskeijavierailulle kannattaa ehdottomasti varautua kameran kera, koska valo-ja videokuvaus on siellä sallittua. Moskeijan ympäristö onkin erittäin näyttävän näköinen puhumattakaan kauniinkoristeellisista sisätiloista.
Oli todella upeaa ja mielenkiintoista päästä tutustumaan moskeijaan ja kuulemaan tarkemmin paikallisten muslimien elämästä. Vierailu Jumeirah-moskeijassa oli mieleenpainuva kokemus muslimiasuun pukeutuneena. Suosittelen vierailua lämpimästi Dubaihin matkaaville.
Emmi Mykkänen

Keliakia lukiolaisen elämässä

Keliakia on autoimmuunisairaus, jossa viljatuotteiden sisältämä valkuaisaine gluteeni vaurioittaa ohutsuolen limakalvon nukkaa. Tauti on yleensä perinnöllinen ja oikein hoidettuna ei aiheuta mitään vaaraa. Taudin oireita ovat yleensä mahakivut, ilmavaivat, turvotus, oksentelu sekä huonovointisuus. Keliakia voi ilmetä missä iässä tahansa, ja se onkin hyvä varmistaa lääkärin vastaanotolla, josta ohjataan verikokeisiin tai tähystykseen. On myös mahdollista, että verikokeissa tai tähystyksessä ei edes näy mitään merkkejä taudista, mutta silti se voi olla ihmisellä. Keliakia voi myös esiintyä eri muodoissa, kuten esimerkiksi ihokeliakiana, jossa oireet esiintyvät iholla ihottumana. Hoitona toimii parhaiten pysyvä gluteeniton ruokavalio, joka ei vahingoita ohutsuolta.

Nykyään gluteenitonta ruokaa saa paremmin kuin esimerkiksi muutama vuosi sitten. Keliakia onkin nykypäivänä yleinen sairaus. Moni ihminen ja varsinkin terveysintoilija pyrkii noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota vain sen terveellisyyden vuoksi. Ihmisen keho ja aineenvaihdunta toimivat monella huomattavasti paremmin, jos ylimääräiset pullat ja leivonnaiset jäävät pois. Gluteeniton ruoka voi aluksi olla outoa ja maistua erikoiselle, mutta ajan myötä siitäkin oppii nauttimaan. Melkein joka ruoalle on aina olemassa gluteeniton vaihtoehto ja onkin suhteellisen helppoa muuttaa ruoka gluteenittomaksi. Nykyään myös ravintoloissa on hyvä gluteenittoman ruuan saatavuus, poikkeuksena ovat tietenkin jotkin ravintolat, mikä mielestäni on outoa, taudin yleisyyden vuoksi.

Mielestäni oudointa on se, että gluteeniton ruoka maksaa yleensä muutaman euron enemmän ja välillä se raivostuttaa. Jos esimerkiksi menee pizzalle, joutuu maksamaan kaksi euroa ylimääräistä gluteenittomasta pizzapohjasta. Tämä on ihmeellistä, koska enhän minä itse mitään ohutsuolelleni voi tehdä, jos se ei kerran viljaa siedä. Mielestäni olisi reilua, jos hinnat olisivat samat kuin normaalitkin. Myöskin kaupoissa gluteeniton puolen kilon jauhoseos saattaa maksaa lähemmäs kymmentä euroa, kuin normaalisti olisi hinta vain muutaman euron.

Keliakian kanssa oppii elämään ajan myötä. Itselleni gluteenittomaan ruokavalioon tottuminen kävi helposti, enkä edes kaipaa mitään ruokaa sen erityisemmin. Gluteenittomalla ruokavaliolla voin paremmin ja näin terveelliset elämäntavat pysyttelevät mukana koko elämän. Tosin onhan roskaruokaakin gluteenittomana, mutta en itse siitä niin välitä sen koostumuksen vuoksi. Usein kun gluteeniton ruoka on kuivaa. Uskon jopa, että ilman keliakiaa eläisin silti syömällä gluteenittomia tuotteita, vain sen tervellisyyden kannalta.

 Teksti: Annika Luoto

Kesätyö voi olla muutakin kuin palkkaa ja kokemusta — tällainen oli unelmakesätyöni Demillä

Tulevan kesän kesätyöpaikkojen hakemisessa on nyt käynnissä loppukiri koronasta huolimatta. Työntekijöitä tarvitaan monella alalla, vaikka kesästä saattaakin tulla hyvin erilainen verrattuna aiempiin vuosiin. Vaikka yleensä kesätyöt ovat hommia kaupankassasta puutarhuriin, saattaa joskus arpaonni kolahtaa unelmatyön kohdalle. Tässä jutussa kerron viime kesästäni unelmatyöni parissa.

Keväällä 2019 ajattelin viettäväni tulevan kesän samalla tavalla kuten ennenkin eli rentoutuen ja haaveillein ilman töitä. Toisin kuitenkin kävi, sillä toukokuun alussa sähköpostiini kilahti tieto kesätöistä. Minut oli valittu Demin lukijatoimitukseen. Ensimmäisenä ajattelin, että tämä on pakko olla joku huijaus. Olin tottunut aina pettymyksiin, joten minun oli vaikea uskoa uutista. Totta se kuitenkin oli ja olin haljeta onnesta. Ensimmäinen kesätyö ja kaiken kukkuraksi unelma-alaltani.

Projektiin kuului kaksi tapaamista Helsingissä, mutta muuten tein töitä kotoa käsin. Ensimmäinen reissu etelään oli heti ensimmäisellä kesälomaviikolla. Olen mielestäni kokenut turisti pääkaupungissa, mutta tällä kertaa matkustin ensimmäistä kertaa yksin. Saavuttuani kaukoliikenteen terminaaliin Kamppiin jatkoin sieltä metrolla Kulosaareen kohti A-lehtien toimistoa.

Päivän aikana tutustuin muihin, noin 20 nuoreen, jotka olivat minun lisäkseni valittu tekemään Demiä. Sen lisäksi keskityimme totta kai tärkeimpään, eli syyskuun numeron tekemiseen. Ideoimme pienissä ryhmissä juttuideoita kiinnostavista aiheista sekä mietimme minkälaisia juttutyyppejä lehteen voisi tulla. Kun oli aika suunnata takaisin kohti Tamperetta, ideamme jäivät hautumaan toimittajille. Muutaman päivän kuluttua heillä oli valmiina runko ja työt potkaistiin kunnolla käyntiin.

Toisella tapaamiskerralla meistä otettiin kuvia lehteä varten. Yleensä Demin kannessa on julkisuudesta tuttuja henkilöitä, jotka kiinnostavat nuoria. Meidän lehtemme kansi oli kuitenkin ainutkertainen, koska me pääsimme komeilemaan kanteen. Kansikuvan lisäksi, meistä otettiin kuvia esittelysivuja varten. Kuvauspaikkamme oli meren äärellä Helsingin Kulosaaressa ja sijaitsi kävelymatkan päässä A-lehtien toimistolta.

Sain tehtäväkseni kirjoittaa Lukkarissa –nimiseen juttusarjaan tekstin. Sarjan ideana on antaa lukijalle jokaiselle päivälle viikon ajan erilaisia vinkkejä tai vaikka haasteita tiettyyn aiheeseen liittyen. Tekstini aiheena oli “kuinka elää viikko kuin tubettaja”. Keksin siis jokaiselle päivälle yhden videoaiheen ja ohjeet, kuinka sitä voi kokeilla. En ollut koskaan aiemmin kirjoittanut mitään tämän kaltaista, joten oli todella mielenkiintoista ja hauskaa päästää luovuus valloilleen.

Myös toinen juttutyyppi, jonka kirjoitin, oli minulle aivan uusi tuttavuus. Sain nimittäin vastuulleni tehdä lehteen pääkirjoituksen. Aiheeksi valikoitui medialukutaito, josta olen ollut muutaman vuoden aikana erityisen kiinnostunut. Pohdin erityisesti medialukutaidon vaikutusta lukijatoimitukseemme. En oikeastaan tiennyt pääkirjoituksen rakenteesta yhtään, joten sain prosessin varrella runsaasti tärkeitä vinkkejä ja neuvoja.

Demillä opin myös, ettei lehteen tuleva juttu ole ikinä ensimmäinen kirjoitettu versio. Tein tiivistä yhteistyötä päätoimittaja Päivi Lehtomurron kanssa, sillä hän muokkasi juttujani ja ehdotti niihin parannusehdotuksia. Molemmista teksteistä tuli ainakin kolme versiota ennen kuin päädyimme lopulliseen tekstiin. Sain todella paljon hyödyllisiä vinkkejä, joita aion hyödyntää jatkossa kirjoittaessani.

Projekti saatiin virallisesti päätökseen syyskuussa, kun meidän tekemä Demi tuli kauppoihin 18. Päivä. Oli outoa, mutta samaan aikaan todella hienoa, kun kauppaan mennessä pystyi tunnistamaan oman naamansa lehtihyllyn välistä. Meidän lehtemme oli menestys ja saimme paljon positiivista palautetta. Koko projekti vahvisti tavoitettani olla joku päivä aivan ihka oikea toimittaja.

 

Teksti: Iida Vartiainen

Kansikuva: Malin Gustafsson (Demin kansi 09/20)

Assemblyt vai Lantrekit – kummat ovat paremmat lanit?  

Assembly on Suomen suurin lanitapahtumajoka järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Talvella sekä kesällä tapahtuma kestää neljä päivää ja se sisältää lanien lisäksi myös muuta oheistoimintaa ja nähtävää, kuten e-urheilua. Tapahtuma on monelle tuttu eikä ihmesillä tapahtuman hyvä tunnelma jää joka kerta mieleen. 

Pirkanmaalla järjestetään melko paljon Assemblyä muistuttava, mutta hieman pienempi lanitapahtuma Lantrek kerran vuodessa. Myös tämä on todella suosittu nelipäiväinen tapahtuma ja monelle vuoden kohokohta. Mutta kumpi näistä laneista on parempi? 

Sijainti  

Assemblyt järjestetään Helsingin Pasilan messukeskuksessa. Vaikka Tampereelta matkaamiseen menee noin pari tuntiamatkaaminen sujuu vaivatta myös esimerkiksi junalla. Pasilan juna-asema on aivan messukeskuksen tuntumassaAuton pysäköimistä varten löytyy parkkialuejoka on tosin maksullinen. 

Lantrekkien ehdoton plussa löytyy läheisestä sijainnista. Pirkkalaan on helppo hurauttaa autolla ja pysäköinti on ilmainen. Julkisilla kulkuvälineillä kulkeville sijainti on hieman hankalampi, koska Tampereen juna- tai linja-autoasemalta on jatkettava hallille matkaa esimerkiksi bussilla tai taksilla. 

Konepaikka 

Konepaikat ovat lähes samanlaiset molemmissa tapahtumissa. Normaali konepaikka on samankokoinen ja penkeiksi on tarjolla taittotuolit. Käytävävälit ovat Lantrekeillä ehkä aavistuksen isommat. 

Assemblyillä panostetaan selvästi enemmän konepaikan koristeluun kuin Lantrekeillä. Muutamia valonauhoja sekä isompia rakennelmia löytyy kyllä myös Pirkanmaalta, mutta Assemblyillä on melkein enemmän koristeltuja paikkoja kuin koristelemattomia.  

Usein laneilla näkee toinen toistaan hienompia koristeita, mutta myös perinteisiä ratkaisuja, kuten erilaiset valotaulut. Kuva: Lauri Elillä / Lantrek 2020 

Messualue 

Molemmissa tapahtumissa on lanittamisen lisäksi messualue, johon tapahtumien sponsorit ovat pystyttäneet omia kojujaan. Assemblyillä alue on isompi ja etenkin kesäisin siihen on panostettu huomattavasti. Siellä on myös hyvät mahdollisuudet seurata e-urheilua useammalta eri lavalta. 

Lantrekeillä on kuitenkin enemmän tekemistä kuin pelkkää nähtävää tällä alueella. Esimerkiksi vr-laitteistoja löytyi useammalta eri pisteeltä. E-urheilua löytyy, mutta pienemmässä mittakaavassa. 

Nukkuminen 

Assemblyillä on talvisin rajattu lanialueesta reilun kokoinen alue nukkumiseen isoilla sermeillä. Kesäisin sitä varten on kokonaan oma halli. Tilat ovat rauhalliset ja unen päästä on siksi helppo saada kiinni. Nukkumapaikkaa hallista ei yleensä saa itse päättää, vaan järjestyksenvalvojat ohjaavat sopiville paikoille. Mitään tavaroita ei saa jättää alueelle yksinään. 

Lantrekeillä nukkumisalue oli osa messuhallia. Tämä tarkoitti sitä, että hiljaisuus loppui aamupäivästä, kun alueella alkoi ohjelma. Nukkuma-alueella oli myös melko valoisaa tästä syystä. Alueelta saa kuitenkin itse valita oman paikkansa ja patjat voivat odottaa siellä seuraavaan yöhön.  

Hinta 

Hintaa on vaikeaa suoraan verratakoska tapahtumat ovat kooltaan ja sisällöltään erilaisetLantrekien normaalin konepaikan hinta on 55 euroakun taas Assembly Winterien vastaava paikka on 65 euroa ja Summereiden 75 euroa. Molempien tapahtumien hinnat ovat melko hyvässä suhteessa tapahtuman kokoon nähden 

Tunnelma 

Assemblyillä ainutlaatuinen tunnelma koostuu joka puolella pauhaavasta musiikista, huudahduksista ja kesäisin myös konepaikkojen läheisyydessä olevan päälavan äänistä.  

Lantrekeillä tunnelma on miellyttävämutta konepaikoilla omat kaiuttimet ovat kiellettyTämä on hieman kaksipiippuinen juttukoska toisaalta se luo rauhallisuuden alueelle ja kaikki pystyvät rauhassa keskittymään peleihinTaustameteli on kuitenkin yksi osasyy Assemblyjen erinomaiseen tunnelmaan ja ilman sitä on kieltämättä melko hiljaista  

Tärkeä osa lanien tunnelmaa ovat myös kävijät ja heidän asenteensa erilaisiin tilanteisiin. Kuva: Otto Janhukainen / Assembly Winter 2020 

On vaikeaa sanoa, kumpi tapahtumista on selvästi parempi. Assemblyn tunnelma on todella ainutlaatuinen, kun taas Lantrekit sijaitsevat todella lähellä. Molemmat ovat hyvin toteutettuja laneja, mutta ehkä Assemblyt vievät toistaiseksi lanien kuninkuuden 

Teksti: Iida Vartiainen 

Kansikuva: Emmi Halmela / Assembly Winter 2020 ja Heikki Kiiski / Lantrek 2020  

Kolumni: Koko Suomi Huuhkajien taakse! 

Huuhkajat eli Suomen miesten jalkapallomaajoukkue saavutti viime syksynä jotain, mitä siltä oli moni ehtinyt odottaa jo vuosikymmeniä, nimittäin osallistumisoikeuden arvokisoihin. Liito jatkui myös tammikuun Urheilugaalassa, kun Huuhkajat valittiin Vuoden joukkueeksi, ratkaiseva karsintaottelu Liechtensteinia vastaan äänestettiin sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi, Markku Kanerva pokkasi toisena vuonna peräkkäin Vuoden valmentajan tittelin ja Teemu Pukki sekä Lukas Hradecký miehittivät kaksi ensimmäistä sijaa Vuoden urheilija -äänestyksessä. Vaikka moni hyppäsikin kunnolla Huuhkajien kelkkaan vasta karsintojen loppupuolella, jalkapallon, nimenomaan suomalaisen sellaisen, kasvanut kiinnostus on erittäin hyvä asia.

Moni on luonnollisesti ollut Huuhkajien puolesta iloinen, mutta harmillisen monella on ollut pakonomainen tarve vähätellä saavutusta sosiaalisessa mediassa. Vähättely johtuu suurella todennäköisyydellä siitä, että kaikki eivät suorituksen arvoa ymmärrä. ”Pelkkä” kisapaikka on kuitenkin vähintään yhtä kova suoritus kuin maailmanmestaruus jääkiekossa, ellei kovempikin.

Miksi ihmeessä? No siksi, koska jalkapallo on Euroopan ylivoimainen ykköslaji ja se pitänee pintansa niin kauan, kunnes jonain päivänä planeetallamme kaikki loppuu. Jotain lajin suosiosta kertonee se fakta, että sen suurmaa Saksasta löytyy pelkästään rekisteröityneitä jalkapalloilijoita yli seitsemän miljoonaa, siis enemmän kuin Suomesta asukkaita! Ja vaikka kisojen joukkuemäärä on nykyään aiemman 16 sijasta 24, kovia maita jää edelleen rannalle. Edellisiä, kesän 2016, kisoja seurasivat sivusta muun muassa Kreikka, Hollanti, Tanska ja Serbia. Taso on siis todella kova.

Suomi ei kuitenkaan ole lajin kovimpia tekijöitä eikä sormia napsauttamalla sellaiseksi muutukaan, mutta ensimmäisen kisapaikan saavuttaminen on iso askel eteenpäin. Karsintalohkosta läpi pääseminen vaati kuitenkin kahden todellisen jalkapallomaan, Bosnia-Hertsegovinan ja Kreikan, lyömistä, joten tuurista ei voida missään nimessä puhua. Jos tarkkoja ollaan, siemenet arvokisadebyytille kylvettiin jo loppuvuodesta 2016, kun Markku Kanerva nimettiin vakituiseksi päävalmentajaksi, joten pitkäjänteistä työtä on tehty ja sitä on tehtävä myös jatkossa.

Toivottavaa olisi, että koko kansa seuraisi ja kannustaisi Huuhkajia kesän kisoissa, sillä toista tilaisuutta ei sataprosenttisella varmuudella tule. Jokainen voi kuitenkin kisojen jälkeen antaa oman panoksensa tulevaisuuden puolesta käymällä paikallisen jalkapalloseuransa otteluissa. Näin meistä voi kasvaa jalkapalloyhteiskunta.

 

 Markus Nurmi