Aihearkisto: Artikkelit

Assemblyt vai Lantrekit – kummat ovat paremmat lanit?  

Assembly on Suomen suurin lanitapahtumajoka järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Talvella sekä kesällä tapahtuma kestää neljä päivää ja se sisältää lanien lisäksi myös muuta oheistoimintaa ja nähtävää, kuten e-urheilua. Tapahtuma on monelle tuttu eikä ihmesillä tapahtuman hyvä tunnelma jää joka kerta mieleen. 

Pirkanmaalla järjestetään melko paljon Assemblyä muistuttava, mutta hieman pienempi lanitapahtuma Lantrek kerran vuodessa. Myös tämä on todella suosittu nelipäiväinen tapahtuma ja monelle vuoden kohokohta. Mutta kumpi näistä laneista on parempi? 

Sijainti  

Assemblyt järjestetään Helsingin Pasilan messukeskuksessa. Vaikka Tampereelta matkaamiseen menee noin pari tuntiamatkaaminen sujuu vaivatta myös esimerkiksi junalla. Pasilan juna-asema on aivan messukeskuksen tuntumassaAuton pysäköimistä varten löytyy parkkialuejoka on tosin maksullinen. 

Lantrekkien ehdoton plussa löytyy läheisestä sijainnista. Pirkkalaan on helppo hurauttaa autolla ja pysäköinti on ilmainen. Julkisilla kulkuvälineillä kulkeville sijainti on hieman hankalampi, koska Tampereen juna- tai linja-autoasemalta on jatkettava hallille matkaa esimerkiksi bussilla tai taksilla. 

Konepaikka 

Konepaikat ovat lähes samanlaiset molemmissa tapahtumissa. Normaali konepaikka on samankokoinen ja penkeiksi on tarjolla taittotuolit. Käytävävälit ovat Lantrekeillä ehkä aavistuksen isommat. 

Assemblyillä panostetaan selvästi enemmän konepaikan koristeluun kuin Lantrekeillä. Muutamia valonauhoja sekä isompia rakennelmia löytyy kyllä myös Pirkanmaalta, mutta Assemblyillä on melkein enemmän koristeltuja paikkoja kuin koristelemattomia.  

Usein laneilla näkee toinen toistaan hienompia koristeita, mutta myös perinteisiä ratkaisuja, kuten erilaiset valotaulut. Kuva: Lauri Elillä / Lantrek 2020 

Messualue 

Molemmissa tapahtumissa on lanittamisen lisäksi messualue, johon tapahtumien sponsorit ovat pystyttäneet omia kojujaan. Assemblyillä alue on isompi ja etenkin kesäisin siihen on panostettu huomattavasti. Siellä on myös hyvät mahdollisuudet seurata e-urheilua useammalta eri lavalta. 

Lantrekeillä on kuitenkin enemmän tekemistä kuin pelkkää nähtävää tällä alueella. Esimerkiksi vr-laitteistoja löytyi useammalta eri pisteeltä. E-urheilua löytyy, mutta pienemmässä mittakaavassa. 

Nukkuminen 

Assemblyillä on talvisin rajattu lanialueesta reilun kokoinen alue nukkumiseen isoilla sermeillä. Kesäisin sitä varten on kokonaan oma halli. Tilat ovat rauhalliset ja unen päästä on siksi helppo saada kiinni. Nukkumapaikkaa hallista ei yleensä saa itse päättää, vaan järjestyksenvalvojat ohjaavat sopiville paikoille. Mitään tavaroita ei saa jättää alueelle yksinään. 

Lantrekeillä nukkumisalue oli osa messuhallia. Tämä tarkoitti sitä, että hiljaisuus loppui aamupäivästä, kun alueella alkoi ohjelma. Nukkuma-alueella oli myös melko valoisaa tästä syystä. Alueelta saa kuitenkin itse valita oman paikkansa ja patjat voivat odottaa siellä seuraavaan yöhön.  

Hinta 

Hintaa on vaikeaa suoraan verratakoska tapahtumat ovat kooltaan ja sisällöltään erilaisetLantrekien normaalin konepaikan hinta on 55 euroakun taas Assembly Winterien vastaava paikka on 65 euroa ja Summereiden 75 euroa. Molempien tapahtumien hinnat ovat melko hyvässä suhteessa tapahtuman kokoon nähden 

Tunnelma 

Assemblyillä ainutlaatuinen tunnelma koostuu joka puolella pauhaavasta musiikista, huudahduksista ja kesäisin myös konepaikkojen läheisyydessä olevan päälavan äänistä.  

Lantrekeillä tunnelma on miellyttävämutta konepaikoilla omat kaiuttimet ovat kiellettyTämä on hieman kaksipiippuinen juttukoska toisaalta se luo rauhallisuuden alueelle ja kaikki pystyvät rauhassa keskittymään peleihinTaustameteli on kuitenkin yksi osasyy Assemblyjen erinomaiseen tunnelmaan ja ilman sitä on kieltämättä melko hiljaista  

Tärkeä osa lanien tunnelmaa ovat myös kävijät ja heidän asenteensa erilaisiin tilanteisiin. Kuva: Otto Janhukainen / Assembly Winter 2020 

On vaikeaa sanoa, kumpi tapahtumista on selvästi parempi. Assemblyn tunnelma on todella ainutlaatuinen, kun taas Lantrekit sijaitsevat todella lähellä. Molemmat ovat hyvin toteutettuja laneja, mutta ehkä Assemblyt vievät toistaiseksi lanien kuninkuuden 

Teksti: Iida Vartiainen 

Kansikuva: Emmi Halmela / Assembly Winter 2020 ja Heikki Kiiski / Lantrek 2020  

Kolumni: Koko Suomi Huuhkajien taakse! 

Huuhkajat eli Suomen miesten jalkapallomaajoukkue saavutti viime syksynä jotain, mitä siltä oli moni ehtinyt odottaa jo vuosikymmeniä, nimittäin osallistumisoikeuden arvokisoihin. Liito jatkui myös tammikuun Urheilugaalassa, kun Huuhkajat valittiin Vuoden joukkueeksi, ratkaiseva karsintaottelu Liechtensteinia vastaan äänestettiin sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi, Markku Kanerva pokkasi toisena vuonna peräkkäin Vuoden valmentajan tittelin ja Teemu Pukki sekä Lukas Hradecký miehittivät kaksi ensimmäistä sijaa Vuoden urheilija -äänestyksessä. Vaikka moni hyppäsikin kunnolla Huuhkajien kelkkaan vasta karsintojen loppupuolella, jalkapallon, nimenomaan suomalaisen sellaisen, kasvanut kiinnostus on erittäin hyvä asia.

Moni on luonnollisesti ollut Huuhkajien puolesta iloinen, mutta harmillisen monella on ollut pakonomainen tarve vähätellä saavutusta sosiaalisessa mediassa. Vähättely johtuu suurella todennäköisyydellä siitä, että kaikki eivät suorituksen arvoa ymmärrä. ”Pelkkä” kisapaikka on kuitenkin vähintään yhtä kova suoritus kuin maailmanmestaruus jääkiekossa, ellei kovempikin.

Miksi ihmeessä? No siksi, koska jalkapallo on Euroopan ylivoimainen ykköslaji ja se pitänee pintansa niin kauan, kunnes jonain päivänä planeetallamme kaikki loppuu. Jotain lajin suosiosta kertonee se fakta, että sen suurmaa Saksasta löytyy pelkästään rekisteröityneitä jalkapalloilijoita yli seitsemän miljoonaa, siis enemmän kuin Suomesta asukkaita! Ja vaikka kisojen joukkuemäärä on nykyään aiemman 16 sijasta 24, kovia maita jää edelleen rannalle. Edellisiä, kesän 2016, kisoja seurasivat sivusta muun muassa Kreikka, Hollanti, Tanska ja Serbia. Taso on siis todella kova.

Suomi ei kuitenkaan ole lajin kovimpia tekijöitä eikä sormia napsauttamalla sellaiseksi muutukaan, mutta ensimmäisen kisapaikan saavuttaminen on iso askel eteenpäin. Karsintalohkosta läpi pääseminen vaati kuitenkin kahden todellisen jalkapallomaan, Bosnia-Hertsegovinan ja Kreikan, lyömistä, joten tuurista ei voida missään nimessä puhua. Jos tarkkoja ollaan, siemenet arvokisadebyytille kylvettiin jo loppuvuodesta 2016, kun Markku Kanerva nimettiin vakituiseksi päävalmentajaksi, joten pitkäjänteistä työtä on tehty ja sitä on tehtävä myös jatkossa.

Toivottavaa olisi, että koko kansa seuraisi ja kannustaisi Huuhkajia kesän kisoissa, sillä toista tilaisuutta ei sataprosenttisella varmuudella tule. Jokainen voi kuitenkin kisojen jälkeen antaa oman panoksensa tulevaisuuden puolesta käymällä paikallisen jalkapalloseuransa otteluissa. Näin meistä voi kasvaa jalkapalloyhteiskunta.

 

 Markus Nurmi 

 

Abreu korjaa kaiken teipillä tai rakkaudella

Anna Heiskari, artistinimeltään ABREU, julkaisi toisen suomenkielisen albuminsa Teipillä tai rakkaudella 15.marraskuuta 2019. Hänen viimeisimmästä albumistaan Sensuroimaton versio on ehtinyt kulua vasta kaksi vuotta. Kokonaisuudessaan Abreu on ehtinyt uransa aikana julkaista jo kuusi albumia aiemmin ennen Teipillä tai rakkaudella -albumia. Minulla ei ollut mitään kovinkaan suuria odotuksia uuden albumin suhteen, sillä henkilökohtaisena mielipiteenä en pidä Abreun suomenkielisestä tuotannosta.

Abreun omin sanoin tämä uusi albumi on kaikista henkilökohtaisin albumi. Albumin biisit kertovat huumaavista, epätasapainoisista ja toksisista ihmissuhteista sekä niiden eri vaiheista. Olin heti keskiyöllä kyttäämässä, kun uusi albumi julkaistaisiin. Albumin biisien takana on Axel Ehnström, Tido Nguyen, Vilma Alina, Ilkka Wirtanen, Patric Sarin, Ale Alberti, Tiina Vainikainen, Bizi, Arttu Istala, Iiro Parkkari, Kyösti Salokorpi, Cledos, Iivari Suosalo, Neea Jokinen ja Benjamin Peltonen. Lisäksi Abreu on itsekin ollut mukana kirjoittamassa albumin biisejä.

Pidän eniten albumin biiseistä Sytyn, Rakastan sua enemmän (feat. Bizi), Teipillä tai rakkaudella, Masokisti ja Sivuvaikutuksii. Näistä edellä mainituista biiseistä Sytyn oli ainut single.

Albumin aloittaa nimikkobiisi Teipillä tai rakkaudella. Rakastan sua enemmän -biisillä vieraileva Bizi on lahjakas laulaja ja hänellä on omaperäinen ääni, joten osittain siksi biisi on suosikkejani.

Masokisti oli heti ensimmäisellä kuuntelukerralla varma suosikkini. Sivuvaikutuksii-biisissä pääsevät esille Abreun portugalilaiset juuret biisin taustanauhan avulla.

Antaisin tälle albumille asteikolla 1-5 kokonaisarvosanaksi 3.

Sofia Tuohimaa

Mikko matkusti Manseen

Muistan kun eräänä joulukuisena kouluaamuna satuin vilkaisemaan kännykkää juuri ennen uskonnon oppituntia ja huomasin, että Instagramin kautta joku oli lähettänyt minulle yksityisviestiä. No, kävin sitten vilkaisemassa, mitä kyseisessä viestissä luki. Se oli NRJ:ltä. Olin voittanut pääsyn minulle ja avecilleni NRJ:n tähtiaamupalalle perjantaina 20. joulukuuta 2019 ja aamiaistuokion päätähtenä oli kuka muukaan kuin räppäri Pyhimys. Aamiaishetki oli oikein mukava ja pääsin kysymään ihan kasvotusten Pyhimykseltä kysymyksen, jonka kuuli suuri joukko suomalaisia NRJ:n kuuntelijoita, en ehkä edes halua tietää kuinka monta! No, sitten meille annettiin aamun yhteydessä vapaa pääsy jollekin Mikko pienenä -kiertueen keikalle avecin kera.

Pyhimys eli oikealta nimeltään Mikko Kuoppala julkaisi tammikuun alussa uuden albumin, joka kantaa nimeä MIKKO ja lisäksi hän teki Mikko pienenä -kiertuetta. Olin yhdellä hänen kiertueensa keikoista, nimittäin Tampereen Pakkahuoneella, jossa oli lämmittelevänä artistina Tuuttimörkö.

Minulla ei ollut kovinkaan suuria odotuksia lämmittelevän esiintyjän suhteen, mutta täytyy kyllä sanoa, että yllätyin positiivisesti. Hauskinta oli se, että Pyhimys ja Tuuttimörkö näyttävät samannäköisiltä parrakkailta sediltä.

Tykkäsin myös itse pääesiintyjän keikasta, koska Pyhimys on yksi lempiartisteistani. Pyhimys esitti myös vanhoja biisejä uusien lisäksi, joten löysin uutta kuunneltavaa vanhojen biisien joukosta. Hän esitti esimerkiksi biisit Äiti anna anteeks ja Mobutu Sese Seko. Luulin joskus, että Mobutu Sese Seko on vain keksitty fiktiivinen hahmo, mutta sitten googlattuani sain tietää, että hän onkin ihan oikea henkilö. Kyseinen biisi kuitenkin ilmeisesti kertoo jostain kissasta. Hän esitti myös Vain elämää -biisejä.

Erityisen ihanaa oli myös, että Pyhimys esitti Jättiläisen, joka on itselleni erityisen tärkeä biisi edelliseltä Tapa poika -albumilta. En onneksi pillittänyt siellä, vaikka niin luulin käyvän.

Jos jotain kuitenkin olisi toivonut keikalta vielä, niin olisin halunnut kuulla myös Korni uni- ja Punainen lanka -biisit.

Sofia Tuohimaa 

Videopelistä todellisuuteen ja monia muita penkkariasuja 

Moni odottaa penkkareita aina ensimmäisestä lukiovuodesta saakka. Aivan kuten vanhojen tansseja varten, myös penkkareita varten nähdään usein paljon vaivaa. Koska perinteenä on pukeutua johonkin asuun, sellainen täytyy suunnitella ja hankkia. Moni päätyy ostamaan sen valmiina, kun toiset näpertävät sen omin käsin.

Omaan asuuni sain inspiraation videopelistä Overwatch. Olin jo muutamaa vuotta aiemmin tilannut D.VA nimisen hahmon asun, joten päätin hyödyntää sitä. Sen lisäksi hankin ruskean peruukin otsatukalla ja valkoiset nilkkurit. Omalta osaltani asuni ei vaatinut kauheasti päänvaivaa. Suunnittelua ja työtä vaati kuitenkin ystäväni Johanneksen asu, joka oli myös samasta pelistä. Hänen hahmonsa McCreen asu piti tehdä lähes alusta asti itse, koska valmiit kokonaisuudet olivat melko kalliita tai ne eivät olisi välttämättä ehtineet ajoissa perille.

Askartelimme yhdessä ponchon ja robottikäden. Poncho leikattiin torkkuviltistä ja siihen maalattiin keltaiset yksityiskohdat. Robottikäsi syntyi pesuhanskasta ja ilmastointiteipistä. Muut asusteet olivat helpompia, sillä niitä varten tehtiin vain pieniä lisäyksiä. Esimerkiksi cowboyhattuun liimattiin luoteja ja peruukkia lyhennettiin saksilla. Hommaa oli yllättävän paljon eikä tähän riittänyt vain yksi päivä, mutta loppujen lopuksi saimme kaiken valmiiksi.

McCreen asu vaati paljon tarkkaa työtä, joka sisälsi muun muassa maalaamista ja liimaamista. Kuva: Iida Vartiainen

Loppujen lopuksi valitsemamme teema toimi erittäin hyvin ja asut näyttivät hyviltä – aivan kuten pelissä. Rekassa tosin tuli erittäin kylmä, joten vaatetta olisi voinut olla enemmän alla. Peruukkini meni tuulessa aivan takkuun ja sen myötä siitä tuli käyttökelvoton, mutta ajelu oli kyllä sen arvoista. En ainakaan nähnyt toisia samanlaisia, joten asumme taisivat olla melkoisen uniikkeja.

D.Va sekä McCree – kuin suoraan videopelistä. Kuva: Valtti Koivunen

Penkkaripäivän aikana näkyi toinen toistaan erikoisempia ja kekseliäämpiä asuja. Oli myös paljon perinteisiä, joita on näkynyt aiempina vuosina, mutta myös aivan uusia tulokkaita. Samken penkkariteemana oli tänä vuonna Sammon keskusvankila ja tähän liittyen näkyi muutama vankiasu. Selkeästi yksi tämän vuoden suosituimmista teemoista oli Rahapaja –sarja. Tällaisia asuja näkyi Samkessa, mutta myös muiden lukioiden rekoissa.

 Vankilateema näkyi koristeissa, mutta myös asuissa. Kuva: Valtti Koivunen

Rekkojen kyydistä pystyi bongaamaan eläimellistä menoa, kuten nämä kolme haita. Kuva: Valtti Koivunen

Kylmään kyytiin oli varauduttu ja moni piti asuaan päällä myös rekassa. Kuva: Valtti Koivunen

Teksti: Iida Vartiainen

Historiallinen hetki suomalaisessa jalkapallokulttuurissa

Suomen A-maajoukkue, eli Huuhkajat eteni EM-lopputurnaukseen ensimmäistä kertaa jalkapallon historiassa. Huuhkajat ovat pelanneet EM-kisapaikasta jo vuodesta 1968 lähtien, eikä koskaan ole lopputurnaukseen päässyt. Lähimpänä lopputurnauspaikka on ollut vuoden 1980 kisojen karsinnoissa, jolloin Suomi jäi vain pisteen päähän lohkon voitosta ja suorasta kisapaikasta.

Riven johdolla kisoihin

EM-karsintaottelut alkoivat jo 2019 maaliskuussa, kun Suomi matkusti Italiaan ensimäiseen otteluun valmistautuneena. Suomen valmius ja itsevarmuus ei kuitenkaan riittänyt huippumaata vastaan ja lopputulokseksi kirjattiin 2-0 voitto kotijoukkueelle. Näin ollen ensimmäinen ottelu kymmenestä tuli päätökseen pisteittä. Muutama päivä myöhemmin Huuhkajat matkasivat Armeniaan karsintojen toista ottelua varten. Ensimmäisen ottelun tappiosta huolimatta, pysyi luotto joukkueeseen sekä pelaajilla että kannattajilla. Tilanteita oli molemmilla joukkueilla paljon, mutta lopulta Huuhkajat ottivat EM-karsintojen avausvoittonsa kaatamalla Armenian maalein 2-0.

Seuraavat ottelut pelattiinkin vasta kesäkuussa, jolloin vastaan astelivat Tampereelle Ratinan stadionille Bosnia ja Hertsegovina, ja Huuhkajat matkasivat Liechtensteiniin kolmanteen vierasotteluunsa.  Loppuunmyydyssä Ratinassa suomalaiset ottivat karsintojen toisen peräkkäisen voittonsa joukkueen huippupelaaja Teemu Pukin kahdella osumalla. Omassa päädyssä Lukas Hradecky piti verkkonsa tyhjänä. Neljännessä ottelussa Liechtensteinissa taululle merkittiin jälleen 0-2 lukemat Huuhkajien eduksi ja muutaman kuukauden tauolle lähdettiin 9 pistettä taskussa.

Seuraavat kaksi ottelua olivatkin syyskuussa ja molemmat pelattiin jälleen Tampereella. Ensimmäisenä vastaan asettui Kreikka. Huuhkajien voittoputki jatkui, kun lukemiksi merkittiin 1-0 ja maalintekijäksi rangaistuspotkusta verkkoa heilauttanut Teemu Pukki. Muutama päivä myöhemmin Italia keskeytti suomalaisten voittoputken, kun Huuhkajat kärsivät niukan tappion.

Pisteitä oli tähän mennessä kertynyt 12 ja jäljellä olisi vielä neljä peliä. Suomi kärsi suurilukuisimman tappion Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan, kun vierasottelussa lokakuussa oma verkko heilahti peräti neljä kertaa ja vastustajan vain kerran. Toinen ottelu Armeniaa vastaan pelattiin Turussa, josta Huuhkajat lunastivat jälleen täydet pisteet.

Tasan kuukauden päästä edellisestä ottelusta oli Helsingissä ratkaisevan ottelun aika. Voitto Liechtensteinista johtaisi Suomen EM-lopputurnaukseen. Loppuunmyyty Helsingin Telia 5G Areena oli monenlaisia tunteita ja jännitystä täynnä. Huuhkajat hallitsivat ottelua huomattavasti ja usko kisapaikkaan alkoi käymään toteen. Kun ottelun 90 minuuttia tuli täyteen, oli taululla lukemat 3-0, joka merkitsi sitä, että Suomi varmisti EM-karsintojen lohkokakkosena paikan EM-kisoissa. Kisapaikasta huolimatta oli edessä vielä yksi peli Ateenassa Kreikkaa vastaan, jossa Huuhkajat päätti EM-karsintansa tappioon.

EM-lopputurnauspaikkaa juhlittiin viimeisen ottelun jälkeen perinteiseen suomalaiseen tapaan torilla joukkueen ja kannattajien voimin.

2020 EM-kisat

Lopputurnauksen lohkoarvonnat suoritettiin 30. marraskuuta Bukarestissa. Lohkokakkosena Suomi päätyi neloskoriin, eli vastassa olisivat mahdollisesti Euroopan huippumaita. Huuhkajat arvottiin lopputurnausarvonnassa lohkoon B. Lohkon muut joukkueet ovat Belgia, Venäjä ja Tanska. Ottelut pelataan Pietarissa ja Kööpenhaminassa 2020 kesäkuussa.

”Haastava lohko, mutta hyvänä päivänä pystymme haastamaan kenet tahansa ja uskon, että siihen myös pystymme”, kommentoi päävalmentaja Markku Kanerva, eli ”Rive” palloliiton sivuilla.

Lippujen hankinta lopputurnauksen otteluihin on karsintaotteluista poikkeavaa, sillä lippuja voi hankkia ainoastaan UEFA:n kautta ja osto-oikeudet arvotaan. Arvonta suoritettiin tammikuussa 2020.

 

teksti: Jessica So

kuva: pixabay

Tietämättömän nuoren elämää 

Olen 19-vuotias nuori, joka käy lukion kolmeen ja puoleen vuoteen ja valmistun joulukuussa 2019. Pidensin lukioaikaani, sillä halusin vielä kirjoittaa yhden uuden aineen ja en todellakaan tiennyt, että mihin olisin hakenut jatko-opiskelemaan. Minulle toi lohtua, että saisin vielä hieman lisäaikaa suunnitella tulevaisuuden siirtojani tutussa ja turvallisessa lukiossa. Minä ja monet muutkin meistä yrittävät välttää välivuotta, koska sehän olisi ensimmäinen kerta ilman koulua ja pitäisi keksiä jotakin sille ajalle. Toisaalta on myös ihmisiä, jotka todellakin haluavat ja tarvitsevat välivuotta.  

En ole koskaan ollut, enkä varmastikaan tule koskaan olemaan kauhean hyvä koulussa. Olen sellainen keskiverto opiskelija, joka voisi saavuttaa hyviä tuloksia vain, jos olisin koko ajan oppikirjat kädessä. Valehtelisin jos väittäisin lukion olleen helppoa ja kivaa aikaa. Totta kai aina voisi opiskella enemmän ja olla motivoituneempi kouluhommia kohtaan. Silti kukaan ei voi tulla luokseni ja sanoa, että olisit voinut edes yrittää. Sappikiveni alkavat kiehumaan, jos joku kehtaa sanoa jollekin toiselle asioita, mistä hänellä ei ole oikeasti tietoa.  

Opiskelu on minullekin hitusen hankalaa, mutta en osaa edes kuvitella heitä, joilla on esimerkiksi lukihäiriö tai elämäntilanne muuten todella hankala. Joillakin voisi olla kovakin halu opiskella enemmän, mutta ei vain yksinkertaisesti ole vaadittavan paljon voimavaroja siihen. Ihmiset ymmärtävät hyvin, että kaikki eivät ole hyviä kaikessa, mutta pitäisi ymmärtää myös arvostaa heitäkin ihmisiä, jotka saavat ylioppilaskirjoituksista niitä huonompia arvosanoja. Joillekin se kirjoituksissa saatu A on erittäin iso saavutus ja vaikka itse ei olisi sitä mieltä, voisi silti olla onnellinen sen toisen puolesta.  

Tästä hyvänä aasinsiltana voisin todeta, että en usko pääseväni mihinkään jatko-opiskelupaikkaan suoraan todistuksellani. Mielestäni on siis hyvä pitää valintakokeet elossa, jotta kaikilla olisi mahdollisuus päästä haluamaansa paikkaan opiskelemaan. On kuulemma yleistä nykyään, että monikaan ei tiedä, mihin oikeasti haluaisi pyrkiä opiskelemaan. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että minulla ei ole kuin yksi ala, mikä voisi edes 90% varmuudella kiinnostaa.  

Minulla ei ole pienintäkään aavistusta, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ennen on pystynyt miettimään helposti, että ala-asteen jälkeen yläasteelle ja siitä lukioon. Silloin oli täysin selvät sävelet, mutta kaikki se helppous on mennyttä aikaa. Joskus sitä ajattelee, että olisi hauska päästä ajassa taaksepäin niihin aikoihin, kun elämä oli kavereiden kanssa leikkimistä ja velvollisuudet olivat kaukana tulevaisuudessa. Toki nykyään on paljon enemmän vapauksia kuin ennen.  

Kaikkien velvollisuuksien ja suuren epäröinnin keskellä, tulevaisuutta odottaa innolla. Sitä odottaa kaikkia niitä seikkailuja, joihin ikinä tuleekaan päätymään. On suuri halu tutustua uusiin ihmisiin ympäri Suomea ja maailmaa. Vaikka tulevaisuus näyttääkin aika-ajoin hyvin sumuiselta, sumu hälvenee, jos ei nyt päivä päivältä, niin ainakin viikko viikolta.  

 

Viivi Paloposki 

Ensimmäinen asuntoni

Jo lukion ensimmäisellä luokalla mietin, että olisi aivan mahtavaa muuttaa omilleen. Ei olisi kellekään tilivelvollinen omista tekemisistään ja saisi päättää kaikista asioista itse. Luultavasti melkein jokainen nuori ajattelee lähes samalla tavalla yksin asumisesta. Asiat eivät kuitenkaan lutviudu niin helposti ja kivasti, mitä täydelliset fantasiat antavat olettaa. 

Muuttopäivänäni en oikeastaan ehtinyt miettimään ollenkaan muuttamista, sillä olin koko päivän töissä ja vasta sen jälkeen alkoi tavaroiden kantaminen. Voi sitä riemua, kun vihdoin pääsimme kämpilleni ja aloimme purkaa lastiani uuteen asuntooni. Saimme tavarani aivan hujauksessa sisään ja siitä suuntasimme tietenkin ostamaan muuttopäivän perinteisen mättöruoan. Tämän jälkeen palasin maha täynnä yksin asunnolleni.  

Aluksi oli todella vaikeaa ymmärtää se, että nyt minulla vihdoin on oikeasti oma kämppä. Aluksi en oikeastaan omistanut juurikaan mitään. Minulla oli sohva, koulupöytä ja tv-taso. Ei oikeastaan mitään muuta mainitsemisen arvosta. Ja kyllä, minulla ei ollut esimerkiksi sänkyä vaan jouduin nukkumaan sohvallani. Nukuin puolitoista kuukautta sillä sohvalla ja voitte vaan kuvitella, että se jos jokin oli kaukana täydellisistä fantasioista.  

Melkein jokainen kauppareissuni on semmoinen pienoinen fiasko. Harva sitä juuri muuttanut tietää tasan tarkkaan jokaisella kerralla, että mitä siihen ostoskoriin nappaa. Minulla voi olla jokin suunnitelma, mitä aion ostaa, mutta kauppaan päästyäni mielihaluni ovat ihan erilaiset. Monesti lähden kauppaan ja havahdun jossakin kohtaa, että olen saattanut haaveilla paikallani jo tovin. 

Ensimmäiset viikot menivät aika hujauksessa, sillä olin koko ajan liikenteessä. Sitten, kun elämäntilanne vähän rauhoittui, kotini alkoi näyttää ja tuntua enemmän kodilta. Jonkun ajan päästä alkaa huomaamaan, että niihin pieniin päivittäisiin tai viikoittaisiin askareihin kuluu yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Varsinkin, kun joutuu tekemään kaikki itse. Samaan aikaan nämä pienet arkiset askareet ovat minulle hyvinkin terapeuttisia.  

Nautin paljon siitä, että saan olla yksin omissa oloissani. Vastapainona tykkään olla myös paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Siksi voisinkin väittää, että ehdottomasti yksi haastavimmista asioista ja samaan aikaan parhaimmista asioista yksin asumisessa minulla on se yksin oleminen. Onkin hauskaa huomata välillä puhuvan ääneen, kuin puhuisi jollekin toiselle ihmiselle.  

Ekoina viikkoina minua ahdisti vähäisen se, että päivän oltuani liikenteessä joutuisin palaamaan yksin asuntooni. En ole oikeastaan ikinä porukoilla asuessani ollut raskaan päivän jälkeen kauhean puhelias tai seurallisin ihminen. Ehkä se on jollakin tavalla helpottava tunne, että on mahdollisuus tarpeen vaatiessa puhua muiden kanssa. Nyt kuitenkin olen tottunut olemaan paljon yksin ja päivä päivältä nautin siitä enemmän.  

Kaiken kaikkiaan yksin asuminen on kuitenkin erittäin mukavaa. Jälkeenpäin voi aina nauraa itselleen, kuinka tuli tehtyä pieniä kömmähdyksiä. Niin kuin ensimmäisellä pyykkivuorollani olin unohtanut varata pyykkikoneen seuraksi kuivaushuoneen. Siitä vasta hieno episodi käynnistyi, sillä piti löytää kaikille lakanoille ja tuhannelle vaatteelle 27 neliöisestä kämpästä paikka, jossa ne pystyivät kuivua homehtumatta. 

 

Viivi Paloposki  

Kirjat käteen!

Kieli on niin luonnollinen osa elämää ja omaa identiteettiä, ettei sen vaikutuksia tule juuri ajatelleeksi omassa arjessaan. Jokainen käyttää kieltä jokapäiväisessä elämässään. Perustui se sitten viittomiin, kuviin tai ääneen. Oikeastaan elämä ilman minkäänlaista kielellistä kommunikointia on hankalaa, ellei mahdotonta. Kieli luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja helpottaa yksilön sopeutumista ympäristöönsä. Äidinkieli on kaiken kielitaidon perustana, sillä se on ensimmäinen oppimamme kieli ja myös vahvin osaamistamme kielistä.

Koska äidinkieli on iskostettu niin syvään, kieli luonnistuu, vaikka se olisi ollut käyttämättä vuosikymmeniä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kieltä tulisi kehittää ja harjoittaa, sillä ihminen käyttää kieltä ajattelun välineenä. Vähäsanaisen maailma on pienempi ja huomattavasti mustavalkoisempi. Kaikki lienevät jo kuulleet lukemisen lukuisat terveyshyödyt: jo kuuden minuutin lukutuokio laskee sykettä ja vähentää lihasjännitystä, lukeminen hidastaa muistin rappeutumista ja parantaa keskittymiskykyä. Hyvien hyötyjen lista on pitkä, mutta sen luotteleminen ei sinänsä innosta ketään lukemaan.

Keskustelussa nuorten vähenevästä lukemisesta unohdetaan, että ilman lukevia aikuisia ei tule lukevia lapsia tai nuoria. Lukemisen määrä on vähentynyt kaikissa ikäluokissa, ei vain nuorten keskuudessa. Itseäni välillä ärsyttää puheet, että vain lapset ja nuoret eivät lukisi nykyään tarpeeksi. Miten lapset ja nuoret löytäisivät kirjojen hienoon maailmaan, jos vanhemmat eivät näytä esimerkkiä? Aikuiset voisivat itse vähentää älylaitteidensa käyttöä ja ottaa ne kirjat käteensä.

Itse olen ollut satunnaisesti lukeva ihminen. Olen kuitenkin jonkun aikaa lukenut säännöllisesti ja en voi muuta sanoa kuin että se on erittäin nautinnollista. Uskottelin itselleni lukevani, vaikka tosiasiassa päädyin monesti esimerkiksi räpläämään puhelinta lukemisen sijasta. Olen itsekin tehnyt tämän ryhtiliikkeen ja voin suositella sitä ihan jokaiselle muullekin. Kirjoihin tarttuminen tuntui alkuun raskaalta ja keskittyminen herpaantui toistuvasti, mutta päättäväisyydellä ja pitkäjänteisyydellä keskittyminen parani ja kirjojen sivuille uppoutuminen helpotti.

Ymmärrän ihmisiä, jotka eivät lue, mutta tiedän nykyisenä lukijana, kuinka paljon he lukemattomuudellaan menettävät. Hyvä kirja herättää tunteita ja ajatuksia, saa niin nauramaan kuin itkemään ja kaikkea siltä väliltä. Koukuttava teksti vie mennessään ja avaa ovia maailmoihin, joihin olisi fyysisesti mahdotonta matkustaa. On aivan mahtavaa, kun saa lukiessa kehitellä tarinan avulla ihan oman maailman. Kirjat saavat lukijan miettimään asioita eri näkökulmista ja tälläkin tavoin sivistyttävät lukijaa.

Käsi kädessä lukemisen kanssa kulkee myös kirjoitustaito. Kuinka kompuroivasti kirjoittava nuori pärjää tulevaisuuden haasteissa, kun joka alalla on kirjoitettava muistioita ja esitelmiä? Lukutaito on yksi demokratian edistäjä ja yhteiskunnallista tasa-arvoa edistävä tekijä. Luku- ja kirjoitustaitoa tarvitaan joka päivä niin viranomaisten kanssa asioidessa kuin työhakemuksia rustatessa. Lukutaito auttaa jäsentelemään ja hankkimaan tietoa erilaisista lähteistä, se luo myös pohjan kaikelle oppimiselle sekä tasoittaa tietä jatko-opinnoille.

Teksti ja kuva: Viivi Paloposki

Suuria ihmismassoja, suurempia saappaita 

Lokakuun lopussa Helsingin Messukeskuksessa järjestetyt Helsingin kirjamessut vetivät neljän päivän aikana puoleensa yli 90 000 ihmistä ja sen huomasi varmasti jokainen siellä vieraillut. Lukuisat myyntipisteet kuhisivat ihmisiä: jotkut joululahjaostoksilla, jotkut etsimässä itselleen löytöjä.

Ihmismäärän suuruuden huomasi myös paneeleiden katsojista. Etukäteen hehkutettujen kirjakeskusteluiden yleisöt olivat niin suuria, että välillä näytti siltä, että jopa puolet katsojista jäivät ilman istumapaikkaa.

Messukeskuksen lavat oli nimetty Helsingissä sijaitsevien paikkojen mukaan. Jari Tervon kirjoittamasta Vesa-Matti Loirin elämäkerrasta oltiin kiinnostuneita Senaatintori-lavalla. 

Itse aloitin lauantaipäiväni Maria Veitolan seurassa. Veitola oli messuilla keskustelemassa uudesta Toisinpäin-kirjastaan. Kirjassa Veitola vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin, joista osa on anonyymejä, mutta tunnetuiden henkilöiden kysymysten yhteydessä on mainittu kysyjän nimi.

Eniten kuitenkin messuilta odotin Natalia Kalliota. Natalia Kallio on ihmisoikeusaktivisti ja nykyään myös kirjailija. Hän julkaisi ensimmäisen runoteoksensa She needs bigger boots syyskuussa 2019. She needs bigger boots on englanninkielinen runoteos, jonka kantavana teemana on feminismi. Teoksessa on vahva Kiia Beilinsonin toteuttama visuaalinen ilme ja runoja muun muassa ilmastonmuutoksesta, itsestään huolehtimisesta ja liian pienistä saappaista. Teoksen yleissanomaa kuvaa hyvin kirjan takakanteenkin painettu runo:

“Our thoughts stand for nothing less 

I’m tired of feeling meaningless 

They think we want bigger boobs 

when all we want are bigger boots” 

Olen seurannut Kalliota jo parin vuoden ajan sosiaalisessa mediassa ja sen lisäksi kuullut hänen spoken word -esityksensä kyseisestä teoksesta Flow Festivaleilla, joten tiesin jo mitä odottaa. Spoken word on taiteenmuoto, jossa lausutaan esimerkiksi runoja ja tarinoita intonaation ollen tärkeässä roolissa.

Kallion ajatuksia pääsi lauantaina kuulemaan jopa kolme kertaa. Ensimmäinen näistä oli Kirjakallion paneeli nimeltään Sanat, jotka muuttavat maailmaa. Paneelissa Kallion lukion opiskelijat haastattelivat Natalia Kalliota, Heini Strandia, Karri Miettistä eli Palefacea ja Rebekka Kuukkaa eli Yeboyahia sanojen merkityksestä. Paneelissa haastateltavat keskustelivat muun muassa siitä, että kokevatko he, että voivat omilla sanomisillaan vaikuttaa maailmaan.

Seuraava Kallion esiintyminen koski hänen esikoisteostaan. Kallio kertoi kirjan syntyprosessista ja tulevaisuuden suunnitelmistaan kirjallisuuden saralla. Kallion sanojen mukaan voimme odottaa häneltä lisää kirjallisuutta, runojen lisäksi ehkä jopa romaania.

Kallio kokee kirjansa kohderyhmän olevan hänen ikäisiään ja nuorempia, mutta ei pidä ollenkaan huonona ajatuksena kirjan antamista lahjana esimerkiksi isälle.

 

Lauantain viimeinen tilaisuus päästä kuulemaan Kalliota oli hänen spoken word -esityksensä teoksestaan She needs bigger boots. Vajaan 15 minuutin mittaisen esityksen aikana kuultiin kirjan runoja muun muassa ilmastonmuutoksesta ja tasa-arvosta. Tunnelma tilaisuudessa oli samaan aikaan sekä rauhoittava että voimaannuttava. Tilaisuudessa oli kohtalaisen pieni tila käytössä, eikä katsojien määrä ollut myöskään valtava ja luulen, että juuri nämä asiat tekivät siitä erityisen.

 

Teksti ja kuvat: Ella-Roosa Mäkinen