Aihearkisto: Artikkelit

Ahdistuneisuus voi olla tie hulluuteen – tai siltä ainakin voi tuntua

Kaikki kokevat elämänsä aikana niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Kuitenkaan nallekarkkeja ei ole jaettu tasan, mikä tarkoittaa, että toisilla on haastavampaa kuin toisilla. Jos henkinen hyvinvointi on huono, kyseinen ihminen kärsii siitä erittäin paljon. 

Ahdistus voi tuntua ylitsepääsemättömältä ja sitä se hetkittäin onkin. Henkisen hyvinvoinnin ollessa huonolla tolalla ajattelee helposti vain kaikkia huonoja asioita elämästään ja positiivisten asioiden näkeminen on hyvin vaikeaa. Usein positiivisia asioita ei löydä välttämättä ollenkaan.  

Pahan olon vallatessa jaksaminen kaikkiin asioihin häviää. Arkisetkin asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä ja kotitöiden tekeminen on helposti ensimmäinen asia, mitä alkaa laiminlyömään. Sotkuinen ympäristö on kuitenkin enemmän haitaksi kuin hyödyksi elämän saamisessa takaisin raiteilleen. Toinen asia mitä helposti alkaa laiminlyömään on opiskelu. Tämä johtuu täysin siitä, että alkaa kokemaan itsensä voimattomaksi ja ei jaksa tai pysty sitä tekemään.  

Jokaisella on oma keinonsa selvitä ahdistuksestaan ja henkisestä pahoinvoinnista. Toiset kokevat parhaakseen runsaan päihteiden käytön, kun taas toisille irtosuhteet voivat tuntua täydelliseltä ratkaisulta. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan oikeasti toimi pidemmällä tähtäimellä, sillä vaikka molemmilla tavoilla voi saada hetkellistä hyvän olon tunnetta ja unohtaa pahan olonsa ei se tunne kestä kauan. Toisilla hyvän olon tunne kestää kauemmin kuin toisilla, mutta kuitenkin se vain tuhoaa ihmistä pala palalta ja pahentaa tilannetta entisestään.  

Joissakin tapauksissa ahdistus ja huono henkinen hyvinvointi voivat ajaa ihmisen itsetuhoiseksi. Itsetuhoisuus voi näyttäytyä esimerkiksi viiltelynä. Sitä voidaan tehdä sillä ajatuksella, että joku edes tuntuisi jossain, kuten aiemminkin mainittuja tapoja. Valitettavasti tämäkään ei ole ratkaisu, joka parantaisi henkistä hyvinvointia.  

Pahimmillaan tilanne voi johtaa itsemurhaan. Se voi tuntua oikealta ratkaisulta sillä hetkellä, kun ei näe parempaakaan ratkaisua olon helpottamiseen. Itsemurhan kohdalla ”vain harkitseminenkin” on erittäin huolestuttava asia ja sitä ajatusta ei pidä vähätellä. Tämä on hetki, jolloin viimeistään pitää pyytää apua, vaikkei se silloin tunnukaan enää auttavan, niin uskallan väittää, että jos asioita pääsee käsittelemään voi löytää elämästään positiivisiakin asioita.  

 

 

Miro Kinnunen

Elämässä ei ole kyse vain koulusta, sosiaalisesta mediasta tai kauneusodotuksista

Nuorille asetetaan aivan liikaa paineita koulun, kavereiden ja vanhempien puolesta.

Vanhemmat laskevat lapsiensa harteille liikaa paineita koulun, tulevaisuuden ja sosiaalisen elämän suhteen. Vaikka vanhemmat vaan ajattelisivat lapsensa parasta ja haluaisivat tälle mahdollisimman hyvän tulevaisuuden, joskus siitä aiheutuu pelkkää huolta ja stressiä nuorille. Monet vanhemmat vaativat liikaa nuorilta samoin kuin koulu.

Nykyään koulussa välitetään enemmän hyvistä arvosanoista kuin oikeasti koulutuksesta. Nuoria painostetaan saamaan hyviä arvosanoja, osallistumaan tunneilla ja siinä samalla hankkimaan uusia kavereita ja kokemuksia. Mutta joskus nämä odotukset voivat olla liikaa ja siitä aiheutuu suurempia ongelmia. Esimerkiksi tunneilla vaadittu osallistuminen on osaksi todella hyvä asia, mutta joillekin se saattaa tuntua olevan liikaa. Kuten opiskelijoille, joilla saattaa olla ahdistusta tai esiintymisjännitystä, pakotettu luokan edessä puhuminen saattaa aiheuttaa enemmän vahinkoa nuoren koulunkäynnin kannalta.

Koulussa kannustetaan saamaan hyviä arvosanoja, mutta millä hinnalla? Nuori saattaa käyttää helposti yli puolet päivästään kouluun. Ensiksi hän viettää useita tunteja koulussa opiskellen ja sen jälkeen vielä kotona tehden läksyjä ja yrittäen opiskella asioita, joita ei ehkä tunnilla ymmärtänyt. Tämä usein johtaa nuoren sosiaalisen elämän karsiutumiseen. Liiallinen koulutöiden tekeminen ja murehtiminen myös vaikuttaa usein nuorten unenlaatuun ja nukahtamisongelmiin.

Nuorille aiheutetaan paineita myös kavereiden ja sosiaalisen median kannalta. Useammat nuoret nykyään yrittävät tavoitella akateemista paremmuutta kuin myös sosiaalista paremmuutta. Nykyään nuoret pyrkivät muuttamaan itsestään mahdollisimman täydellisen nähtyään sosiaalisessa mediassa jonkun sometähden tai kuultuaan kavereiltaan, kuinka he eivät näe tarpeeksi vaivaa ulkonäkönsä eteen

Suurin osa nuorista kokee nämä paineet liian koviksi, eikä anna itselleen yhtään löysempää otetta. Tämän vuoksi he saattavat kokea mielenterveysongelmia. Paineet nuoren aikaisessa elämässä voivat aiheuttaa vakaviakin mielenterveysongelmia, kuten masennusta tai ahdistusta, jotka voivat vaikeuttaa nuorten myöhempää elämääkin.

Missä vaiheessa nuorten elämästä tuli tämmöistä? Ennen nuoret saivat rentoutua vapaa-ajalla kavereidensa kanssa raskaan koulupäivän jälkeen. Heidän pitäisi saada elää elämiään vapaammin ja rennommin, koska elämässä ei ole kyse vain koulusta, sosiaalisesta mediasta tai kauneusodotuksista. Ihmisten mielenterveyden kuuluisi tulla ennen koulua tai työelämää, jota koulu tai vanhemmat eivät välillä muista tai ajattele ollenkaan.

 

 

Milja Hulkkonen

Ovatko elämiemme kulta-ajat nyt käsillä? 

Me elämme ainutlaatuista ja erilaista aikaa. Olemme kaikki ikään kuin samassa veneessä. Me kaikki tahdomme takaisin ne ajat, kun sai vielä tavatessa halata, käydä kesällä festareilla ja matkustaa lämpimään, kun kylmyys alkoi tuntua jo liian vastenmieliseltä.

Erityisesti me nuoret olemme pitäneet yhtä. Sosiaalisen median kautta on helppo kommunikoida muiden kanssa, jakaa tunteita ja ajatuksia sekä tukea ystäviä. On upeaa nähdä, kuinka voimme edelleen keskustella ystäviemme kanssa netin välityksellä ilman, että olisimme fyysisesti lähekkäin. Sosiaalisen median kautta on mahdollista saada monenlaisia mukavia kokemuksia, mutta ei se silti korvaa todellista elämää.

Niinhän sitä sanotaan, että nuoruus on elämän kulta-aikaa. Varmasti monet nuoret ovat alkaneet pohtimaan tätä. Onko se sittenkään elämän parasta aikaa? Onko nykynuorten ”elämän paras aika” vasta tulossa tai kenties jo mennyt? Onko meidän enää mahdollista ottaa menetettyä aikaa takaisin?

Aikaan, jossa elämme, on kytköksissä paljon muitakin ongelmia kuin kokemusten puute. Staattinen elämäntyyli ja netin käyttö vain lisääntyvät, vaikka ne ovat aiemminkin olleet suuria ongelmia yhteiskunnassamme. Neljän seinän sisällä jatkuvasti elävälle nuorelle yksinäisyys voi olla liikaa. Puhumattakaan perheväkivallasta, jota nuoren voi olla vaikea paeta.

Oma elämämme on siis muuttunut hurjasti viimeisen vuoden aikana. Tästä herääkin kysymys, joka on mietityttänyt montaa kanssaeläjäänikin: Onko nuoruutemme riistetty?

Meiltä on viety valtavasti mahdollisuuksia ja kokemuksia, mutta silti meillä on suuri määrä muita keinoja ylläpitää ihmissuhteita ja onnellisuuttamme. Kiitokset siitä muun muassa sosiaaliselle medialle. Meillä on myös mahdollisuus viettää aikaa luonnossa ja nauttia rauhasta. Voimme leipoa, kuunnella musiikkia tai mennä piknikille.

Oma onnellisuus on suurimmilta osin omissa käsissämme. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten ajattelemme, reagoimme ja käytämme aikamme. Vaikka ovi suljetaan, ikkunoita yhä on. Eli vaikka monia asioita elämässämme on kielletty, on se avannut myös uusia mahdollisuuksia.

Meidän sukupolvemme on erityinen. Olemme ensimmäisinä ihmisinä kasvaneet tässä maailmassa teknologian ympäröimänä ja suurten muutosten piirittämänä. Meillä on resursseja uskomattomiin asioihin ja me pystymme mihin vain. Olemme matkalla johonkin, mitä kukaan ei vielä tunne, mutta ei tätä menoa voi pysäyttääkään. Voimme vain tehdä parhaamme ihanteellisen maailman eteen ja toivoa parasta.

 

Minttu Markkula, 20G

Onko ok – alkoholi

Alkoholi on se aine, jota vain täysi-ikäiset saavat juoda muutamaa poikkeusta lukuun ottamattaEsimerkiksi ehtoollisviini, joka nykyään on yleisesti alkoholitonta ja sima, jossa alkoholia on erittäin pieniä määriä. Alkoholijuomat ovat juhlien ja arkipäivien piristäj. Historiallisesti olutta on pantu jo monia satoja vuosia. Sitä on ollut helppoa valmistaa ja sen takia alkoholi, yleisesti olut, kuuluu moniin kulttuureihin. Täytyy kai paljastaa, että olen itsekin joskus maistanut ”muutaman”. Olin silloin siskoni luona ja hän tarjosi minulle paria lonkeroa. Eihän tuollaista tarjousta voi torjua! 

On parempi, jos nuori juo turvallisessa porukassa ja paikassa ensimmäisillä kerroilla, kuin se että menee porukalla jonnekin ulos vetämään räkäkännit. Sitten sekoilee ja häpeää sitä myöhemmin. Olen kuitenkin kuullut kavereiltani erittäin villejäkin tarinoita, ja useimmiten mietin -miksi nyt taas piti tehdä juuri noin. 

Muistan esimerkiksi tarinan eräältä tutultani, joka oli kiivennyt erään rakennusalueen aidan yli kaataen vahingossa aidan. Hän jäi aidan sekä maan väliin niin, ettei kyennyt enää nostamaan aitaa itse pystyyn. Oli onni, että aita ei painanut hänen kurkkuaan ja siinä oli hänen kavereitaan ympärillä, jotka tajusivat auttaa lyhyen naureskelun jälkeen.  

Tämänkin tilanteen olisi voinut välttää kokonaan sillä, että olisi juonut vaikka sitten kaverin kotona, kun ketään ei ollut kotona. Muutenkaan en ymmärrä kunnon perseiden ottamista. Se voi olla hauskaa siinä hetkessä, mutta myöhemmin sitä uskottavasti katuu. Pieni krapula ei ole paha, mutta jos tuntee olevansa aivan rappiolla, ei se ole kenenkään mielestä kivaa. Ja ihmiset tekee tätä usein? 

Nuorten joukossa tuntuu vieläkin olevan stigmaa siinä, jos ei halua juoda tai ei halua vetää kaameita lärvejä. Monet minunkin tutut väittävät ettei ole mitään häpeällistä, ettei juo, mutta todellisuudessa heitä tuomitaan selän takana. Se myös näkyy käytöksessä. Jotkin minunkin kaverit ovat niin sanotusti vitsillä sanoneet tuttuani nössöksi ja esittäneet, ettei hän olisi läsnä ja sitten jälkikäteen on sanottu, ettei se ole häpeällistä. Siinä kohtaa se oli myöhäistä, koska kaverini oli jo suuttunut siitä. 

 Olen itsekin syyllistynyt tähän huomaamattani. Olen yrittänyt saada järkevää selitystä sille, miksi joku on absolutisti, mutta tarvitseeko aina olla jokin syyKaikki saavat tehdä elämällään mitä haluavat ja ei sillä pitäisi olla niin suurta merkitystä. 

En halua kuitenkaan tuomita ketään. Jos on sitä tyyppiä, joka juo älyttömiä määriä niin pitkään, kunnes se ei ole ongelma. Alkoholi on vaan hyvä tapa aiheuttaa addiktio itselleen. Mutta samalla tavalla on puhelin ja melkeinpä mikä tahansa muukin asia. 

Siispä minusta alkoholi sopivassa määrässä ja niin, ettei pakota sitä kenenkään kurkusta alas väkisin, on ihan ok asiaMinusta alaikäinen saa maistella, ja kunhan ei mene sekoilemaan mitään liian tyhmää, niin se ei ole kenellekään haitaksi.   

 

 

teksti: Peeta Mittilä
kuva: Tarmo Ylivinkka

Luottamus on kaiken perusta 

Meistä jokaisella on monenlaisia ihmissuhteita. Jokaisessa ihmissuhteesson kuitenkin yksi suuressa roolissa oleva yhteinen tekijä: luottamus. Ihmissuhteet rakentuvat luottamuksesta. Miten luottamus sitten syntyy ja miksi se on niin suuri asia? 

Luottamus syntyy, kun kaksi ihmistä tutustuvat toisiinsa. Luottamus pitää ansaita, ja siksi usein kestääkin hyvin kauan ennen kuin ihmisestä tulee läheinen ystävä. Näin ei kuitenkaan usein käy, sillä me harvoin löydämme tarpeeksi samanlaisia ihmisiä, joihin voimme luottaa täydellisesti.  

Se, että emme päästä ihmistä lähelle on hyvä tapa puolustautua petollisilta ihmisiltä. Valitettavasti ihminen luottaa usein vääriin henkilöihin. Kun näin käy, kyseinen henkilö huomaa asian usein liian myöhään.  

Nämä väärät henkilöt hyväksikäyttävät luottamusta yleensä vain oman etunsa saavuttamiseksi. Toinen syy luottamuksen väärinkäyttöön voi olla jokin tarve saada satuttaa luottamuksensa antanutta ihmistä. Tällainen toiminta on mielestäni suorastaan sairasta. 

Onneksi kuitenkin löydämme myös elämäämme rakkaita ihmisiä, joilla ei ole mitään tarkoitusta puukottaa selkään. Heidän kanssaan luottamus on molemmin puoleista. Ilman näitä henkilöitä elämällä ei olisi merkitystä, sillä jokainen meistä tarvitsee tukiverkostoa voidakseen hyvin. 

Ihmisten keskinäinen luottamus määrittää ihmissuhteen tason. Jos luottamus on vähäistä, ei ihmissuhde voi mitenkään olla läheinen. Tämän huomaa vaikkapa siinä, kun miettii luottamuksen tasoa naapuriin ja vertaa sitä ystävien väliseen luottamukseen. Se, ettei luottamustaso muutu läheiseksi, voi johtua persoonallisuuseroista tai muista tekijöistä, jotka tekevät ihmisestä epäluotettavaa yleisellä tasolla.  

Luottamuksen menettäminen voi tapahtua ihan vain jonkin sanomisen tai teon perusteella. Kun näin on käynyt, ei ihmissuhteesta jää oikeastaan mitään jäljelle. Luottamuksen ansaitsemiseen menee paljon aikaa, mutta sen voi menettää sekunneissa. 

 

teksti: Miro Kinnunen

Onko kauneudella kriteerit? 

Mallimaailman raakuus on kova keskustelunaihe aina silloin tällöin sosiaalisessa mediassa. Asiasta tuntuu olevan hyvin paljon erilaisia mielipiteitä, joista varmasti kaikki pohjautuvat henkilön omaan kokemukseen siitä, millainen on tuo parrasvalojen ja glamourin täyteinen ala.  

Jo pieninä lapsina meidän päähämme isketään ajatus siitä, että laihat ovat kauniita ja ylipainoiset ovat rumia. Eikä tämä tarkoita sitä, että meidän vanhempamme tai opettajamme opettaisivat meille näin. Se on iskostunut yhteiskuntamme rakenteisiin niin lujasti, että siitä ajatuksesta tulee tiedostamattamme osa meidänkin arkipäivää Lopulta jääkin yksilön itsensä vastuulle muuttaa ajattelumaailmaansa, mikä ei todellakaan ole aivan yksinkertaista kuullessamme ja näkiessämme jatkuvasti, miltä meidän pitäisi näyttää. 

Pelkästään pieniin ja paikallisiin mallitoimistoihin on hyvin tarkat kriteerit ulkonäköön liittyen. Useinuoria malleja painostetaan laihduttamaan. He voivat saada osakseen todella julmaa kohtelua sekä arvostelua. Ei tarvitse olla edes maailmaa kiertävä ”cat walk” -malli, jotta joutuisi miettimään omaa syömistään tai painoaan. 

Kauhutarinoita riittää siitä, kuinka nuoret mallit ovat sairastuneet anoreksiaan tai bulimiaan, jotka voivat johtaa pahimmassa tapauksessa kuolemaan. Mikään työ tuskin on kenellekään korkeampi prioriteetti kuin terveys. Näissä tapauksissa saattaa tosin olla, että malli on kietoutunut tiukasti siihen uskoon, että mitä laihempi, niin sen parempi. Kuitenkin omien ajatusten, uskomuksien ja tottumuksien muuttaminen vaatii paljon työtä. 

Muutosta tarvitaan. Sitä tarvitaan paljon. Yksilöllä on vastuu omien ajatusten muuttamisessa, mutta muutoksen tarvitsisi olla jotain tätäkin isompaa. Me ihmiset olemme itse luoneet kauneusihanteet joten me voimme myös tuhota ne. Se ei käy silmänräpäyksessä, mutta se on mahdollista.  

Olisi mahtavaa nähdä mallitoimistoja, jotka vähintään löysäisivät mallin kriteerejäYhä useammalla olisi tällöin mahdollisuus unelma-ammattiinsa ja samalla maailma näkisi, että olipa minkälainen keho tahansa, jokainen on silti upea omana itsenään. Pituudella ja painolla ei tarvitsisi olla mitään väliä. 

Moni nuori haaveilee mallin urasta, mikä on tietenkin ymmärrettävää. Vaikka tämä ala saattaa olla myrkyllinen omaa kehonkuvaa kohtaan, eivät kaikki mallit kuitenkaan koe mitään tällaista. On paljon malleja, jotka rakastavat työtään ja heillä on terve suhde omaan kehoonsa. Pitää myös muistaa, ettei mallimaailma ole ainoa syypää nuorten kehoahdistukseen. Näiden ajatusten aiheuttajat ovat jossain todella syvällä meidän yhteiskuntamme kauneusihanteiden rakenteissa, mutta niitä vastaan taistellaan joka päivä.

Meillä jokaisella on oikeus tuntea itsemme kauniiksi. 

 

Minttu Markkula

Marraskuu 2020 kuvina 

Marraskuu tunnetaan yleisesti pimeänä aikana. Valoisa aika vähenee päivittäin ja joinakin päivinä ulkona näyttää siltä, kuin koko maailma olisi himmennetty. Tällaiset päivät lisäävät ainakin itselläni väsymystä ja välillä näitä päiviä onkin parempi suunnitella tarkemmin, jotta koko päivä ei mene sisällä maatessa.  

 

 

Pimeyttä ja harmautta luo sateisen sään lisäksi se, että alkusyksyn puiden väriloisto on jo ehtinyt loppumaan. 

 

 

Tänä vuonna marraskuu on kuitenkin ollut poikkeuksellisen lämmin ja olemme piristykseksi saaneet myös valoisia ja kevättä muistuttavia päiviä pilvisten ja pimeiden päivien keskelle.  

 

Kuvat ja teksti Ella-Roosa Mäkinen 

Kehitystyö OSA 2 – Vieraan kulttuurin ymmärtäminen ja siihen sulautuminen

Kun matkaa vieraaseen kulttuuriin tarjoamaan apua kehitystyön merkeissä on huomioitava oikea lähestymistapa tutustua kulttuuriin ja yhteisöön. Onnistuneen kehitystyön kulmakivenä on vieraan kulttuurin ymmärtäminen, kunnioittaminen ja siihen oikealla tavalla sulautuminen. On tärkeää riisuutua länsimaalaistuneista asenteista ja ennakkoluuloista, joita itsellä saattaa olla. Toisessa kulttuurissa saattaa olla eriäväisyyksiä tai epäkohtia, mutta se ei tee siitä ala-arvoisempaa tai heikompaa. Eurosentrinen ajattelu olettaa, että länsimaalainen kulttuuri on oletusarvo ja muualla kulttuurit ovat vieraantuneita ja erikoisia. Valkoinen pelastaja -kompleksi täytyy jättää taakseen ja huomata, että kummatkin osapuolet voivat oppia ja ymmärtää toisiltaan piirteitä. Tämä asettaa kahden kulttuurin osapuolet tasa-arvoiseen asemaan ja puretaan hierarkia, joka saattaa kehitystyössä usein muodostua. Tällöin auttamisessa ei ole kyse vallasta.

Lisäksi on tärkeää purkaa länsimaalaisten ryhmittyminen, joka helposti tapahtuu vieraassa kulttuurissa matkustaessa. On helppo keskustella ja kulkea muiden länsimaalaisten kanssa, kun on parempi ymmärrys toisen kulttuurista. Ryhmittymisellä muodostetaan kaksi selkeää osapuolta ja yhteistyö paikallisen kulttuurin kanssa hankaloituu. Kun observoi vierasta kulttuuria turvalliselta etäisyydeltä, ei palvele paikallista yhteisöä, vaan siitä vieraantuu entistä enemmän ja matka muistuttaa pikemminkin turistimatkaa. On tärkeää sulautua uuden kulttuurin pariin ja niin sanotusti elää heidän elämäänsä. Kun on kohdemaassa osana yhteisöä ja sen arkea, pystyy paremmin ymmärtämään eri epäkohdat, jolloin pystyy antamaan tehokkaammin apua.

Jokaisessa yhteisöissä ja laajemmin valtioissa piilee kulttuuriin iskostuneita systemaattisia epäkohtia. Yleisimpinä ongelmina lienevät rasismin, seksismin tai varallisuuserojen aiheuttamat ihmisoikeusrikkeet, joilla on vaikutuksia elämän jokaisella osa-alueella. Yleisellä tasolla näihin on lähes mahdotonta vaikuttaa, sillä muutos voi ainoastaan tapahtua hallinnolliselta taholta. Tämä voi olla melko lannistavaa, sillä se korostaa oman työn rajallisuuden. On kuitenkin helpompi antaa oikeanlaista apua yhteisölle, kun ymmärtää laajemmin sen systemaattisia ongelmia ja niiden vaikutuksia yksilöiden elämässä.

Ollessani kesällä 2019 Ecuadorissa Kichwa-intiaanien parissa minulle nopeasti esiintyi kulttuurilliset epäkohdat, joihin en yksinkertaisesti voinut yksilönä vaikuttaa. Ecuadorin alkuperäisväestöt kokevat huomattavaa rasismia, joka huonontaa elämän jokaista osa-aluetta. Varallisuuserot syntyvät, kun alkuperäisväestöltä riistetään tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen, työelämään ja omaisuuteen. Jatkuva epätasa-arvo johtaa yksilöllisellä tasolla oman identiteetin ja arvon kyseenalaistamiseen, sekä epätoivo aiheuttaa päihde- ja huumeongelmia. Aineriippuvuus on Ecuadorin alkuperäisvähemmistöillä vallitseva epidemia, jonka kitkemiseen tarvitaan merkittäviä muutoksia hallinnolliselta taholta. Ongelma on laajamittainen ja periytyy sukupolvelta toiselle. Avun täytyy keskittyä perheisiin, sillä kierteen voi purkaa uuden sukupolven kautta. Ennen kaikkea lapsien kotielämään, koulutukseen ja identiteetin löytämiseen täytyy panostaa ja muodostaa lapselle tukiverkosta, kun sellaista ei kotoa löydy. Huomioimatta tätä ongelmaa ja sen vaikutuksia yhteisöön on erittäin hankala löytää oikea lähestymistapa avun tarjoamiseen. Sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää nähdä elämä paikallisen yhteisön näkökulmasta eikä länsimaalaisen linssin läpi.

Oman kulttuurin edustamisessa ei tietenkään ole mitään väärää ja esimerkiksi lapsien kanssa on hauska tapa harjoittaa vuorovaikutustaitoja muun muassa suomalaisten lastenlaulujen ja leikkien kautta. Silti on tärkeä huomata, että tavoitteena on palvella oman kulttuurin sijaan paikallista. Tärkeämpää on antaa paikalliselle kulttuurille suurempi huomio. Länsimaalaisista odotuksista ja tottumuksista on luovuttava ja antaa tilaa uudelle kulttuurille. Kun paikalliselle elämäntavalle ei anna tilaa jää paitsi paljosta, eikä voi tehokkaasti kehittää yhteisöä. Matkasta voi liian helposti väärällä asenteella kärjistyä itsekäs turistimatka, jolla haetaan Instagram-tykkäyksiä ja jännitystä omaan elämään.

Avun antaminen alkaa kunnioituksesta ja kuilujen kaventamisesta.

Teksti ja kuvat: Samuel Smith

Kehitysyhteistyötä käsittelevän juttusarjan ensimmäinen osa löytyy täältä!

Los Angeles tiivistettynä

Marraskuun loppupuolella vuonna 2019 päätimme isäni kanssa lähteä äkkilähdöllä Los Angelesiin. En itse ikinä ole lähtenyt vain 3 päivän varoitusajalla toiselle puolelle maapalloa, mutta se oli nyt menoa. Lentomme lähti aikaisin aamulla kohti Englannissa sijaitsevaa Gatwickin kansainvälistä lentoasemaa ja siitä jatkoimme Los Angelesiin. Lentämiseen meni noin 14 tuntia. Saavuttuamme vuokrasimme auton ja lähdimme hotellille, joka sijaitsi melkein keskustassa ja näin olen kulkeminen sujui nopeasti ja vaivattomasti.

Los Angeles eli LA , the City of Angels on siis kaupunki Kalifornian osavaltiossa Yhdysvalloissa. LA on väkiluvultaan toiseksi suurin kaupunki New Yorkin jälkeen. Se on tunnettu erityisesti sen yhdesta kaupunginosasta, Hollywoodista. Hollywood on maailmalla tunnettu elokuvastudioista, sekä sielä asuvista monista julkisuuden henkilöistä. Eniten kuitenkin odotin näkeväni Hollywoodissa sijaitsevan kuul uisan valkoisen kyltin, sekä Hollywoodin keskustassa sijaitsevan Walk of fame kävelykadun.

Ihmiset olivat todella mukavia ja aina positiivisia. Kaikki hymyilivät toisilleen ja keskustelivat keskenään, hieman eri meininki mitä Suomessa näkee. Los Angeles on myös kaupunki jossa elää paljon kodittomia ihmisiä, joka katukuvassa näkyi heti kun päästiin Hollywoodin ulkopuolelle, hieman keskustasta poispäin.

Kuuluisia hiekkarantoja kaupungissa ovat Venice Beach, sekä Los Angelesin piirikuntaan kuuluvan kaupungin Santa Monican laituri, sekä ranta. Kuuluisalla rannalla sijaitsevalla laiturilla onkin kuvattu monia elokuvia, sekä sillä sijaitsee suuri huvipuisto, sekä ravintoloita. Los Angeles tarjoaa loistavat shoppailumahdollisuudet, ja ostoskeskuksia löytykin melkein joka nurkan takaa. Beverly Hills on myös tunnettu sen ostoskeskuksita, sekä julkisuuden henkilöistä.

Matkallamme seurasimme myös jääkiekkoa eli NHL:ää, jota pelataan Yhdysvalloissa, sekä Kanadassa. Kävimme katsomassa pelejä Los Angeles Kingsin kotihallissa, sekä Anaheimissa Anaheim Ducksien Kotihallissa Honda Centerissä. Suosittelen matkakohdetta ihan jokaiselle, kun taas on mahdollista matkustaa. Paljon nähtävyyksiä, hyvää ruokaa, sekä ihania ihmisiä.

Teksti ja kuvat: Annika Luoto

Kehitystyö OSA 1 – Hyväntekeväisyysturismin haitalliset vaikutukset

Yhä useammalla nuorella herää kutsumus matkustaa tai muuttaa ulkomaille kehitystyön pariin yhteisöihin, joissa sitä kiperästi tarvitaan. Kehitystyössä voidaan auttaa ihmisiä, jotka ovat kriittisessä hätätilassa tai kokevat pitkäaikaisia haasteita. Monelle kyseessä on kokemus, jonka kautta voi testailla omia rajojaan poistumalla hyvinvointivaltion turvallisesta kuplasta. Kehitystyö tarjoaa tavan nähdä eri kulttuurien kauneutta ja karuutta ainutlaatuisesta näkökulmasta sekä oppia sen kautta maailmasta ja itsestään. Oma yhteyteni kehitystyöhön polveutuu vanhemmiltani, jotka ovat asuneet eri puolilla Afrikkaa auttamassa erilaisia yhteisöjä. Lisäksi vietin aikaa Kichwa intiaanien parissa Ecuadorissa kesällä 2019, jossa sain oppia paljon ihmisten auttamisesta ja eri kulttuurien ymmärtämäisestä. Viimeisen kahden vuoden aikana näkemykseni kehitystyöstä on myös huomattavasti muuttunut, sillä ymmärrykseni on avartunut myös sen mahdollisista haittavaikutuksista paikallisiin yhteisöihin.

Kehitystyö tarjoaa matkailijalle ainutlaatuisia ja arvokkaita kokemuksia. Kuitenkin sen perimmäinen tarkoitus on palvella ihmisiä ja yhteisöjä, joihin se on kohdistettu. Muutoin muodostuu hyväntekeväisyysturismin ilmiö, jossa rahastetaan naiivia matkailijaa ja luodaan illuusio työn arvokkuudesta. Matkailijalle tulee mielihyvää tehdystä matkasta ja henkilön lähettänyt taho hyötyy tästä rahallisesti. Paikalliseen yhteisöön on harvoin pitkäaikaista hyötyä tämän kaltaisesta turismista ja usein haittavaikutukset jopa mitätöivät työn jäljen.

Ollessani Ecuadorissa edellinen ryhmä amerikkalaisia, jotka vierailivat kylässä, olivat jättäneet taaksensa neljän päivän vierailusta huolimatta kolme jätesäkillistä roskia. Tällainen länsimaalaisessa kulutusyhteiskunnassa tavallinen tuhlaaminen ei ole asiallista viidakossa, jossa resursseista on pulaa puhumattakaan toimivasta jätehuollosta. Roskien seassa oli lisäksi useampi pari lähes uudenveroisia kenkiä, joita oli käytetty vain muutaman päivän vierailun ajan. Samaan aikaan suurin osa kylän lapsista kulkee paljain jaloin. Tällöin herää kysymys oliko ryhmän muutaman päivän vierailusta hyötyä kylälle, kun siitä aiheutui lähes enemmän haittaa. Amerikkalaisryhmän Instagram-julkaisuista sai kuvan, että annettu apu oli kylälle korvaamatonta. Tällöin ryhmän matkasta yksinkertaistui joissain määrin itsekäs performanssi.

Lisäksi on äärimmäisen tärkeää, että kehitys on kestävää tavalla, jolla yhteisö ei jää riippuvaiseksi annetusta avusta. Kuinkahan moni yhteisö on nyt kriittisessä tilassa, kun koronapandemia on pysäyttänyt kansainvälisen matkustamisen ja apuriippuvaiset yhteisöt eivät selviä itsekseen. Miten esimerkiksi pärjäävät lapset, joiden orpokoteja hoitavat viikoittain vaihtuvat kehitysaputuristit ja heidän tuomansa pääoma.

Kehitystyöstä voi kuitenkin olla mieletöntä apua myös yhteisöille, kun ymmärtää ensin sen mahdolliset haitat ja kuinka välttää niiden aiheuttamista. On tärkeää myös sisäistää, ettei työn hedelmä ole aina välittömästi näkyvää, eikä sen kosmeettisuutta voi välttämättä esitellä sosiaalisessa mediassa. Kehitystyöstä ei voi tehdä performanssia, jolla syötetään omaa egoa luomalla positiivista huomiota, sillä se vaikuttaa oikeiden yhteisöjen hyvinvointiin. Aito ja kestävä kehitys kestää vuosia saavuttaa ja vaatii kärsivällisyyttä.  Vapaaehtoismatkoja järjestäviä tahoja kohtaan kannattaa ensikäteen olla kriittinen ja selvittää, ovatko niiden tavoitteet pohjimmiltaan kyyniset. On hyvä selvittää, mihin matkaan käytetty raha oikeasti menee ja minimoida välikädet. Matkalle voi lähteä puhtaalla omatunnolla ottamalla selvää, että vapaaehtoistyöstä on autenttista apua yhteisölle.

 

teksti ja kuva Samuel Smith