Aihearkisto: Artikkelit

Suosikki kahvipaikat Tampereella

Suosikkikahvipaikkani eivät ole ainoastaan kahviloita vaan myös bistroja ja ravintoloita. Se, miksi pian esittelemäni paikat ovat suosikeitani, johtuu se hyvästä kahvista, kivasta ympäristöstä, sisustuksesta ja hyvästä palvelusta.

Melko isona kahvikuluttajana ajattelin tehdä esittelyn paikoista, joissa itse olen viihtynyt eniten. Ensiksi suosittelen etenkin käymään brunssilla Café Pispalassa, josta saa loistavia pannukakkuja aamiaiseksi. Paikka on kuitenkin niin suosittu, että sisällä vallitsee suorastaan tungos.

Suosittelen Sokoksen yläkerran kahvilaa nopeaan kahvitteluun shoppailureissun ohella samoin kuin Arnoldsia, jonka bagel on myös hyvää munkkien lisäksi. Jos olet pian menossa leffaan tai olet muuten vain hukassa näillä suunnilla, suosittelen testaamaan Pala Caféta Finlaysonin alueella. Sieltä saa hyvää kaakaota. Lisäksi testaukseen kannattaa laittaa Pella´s Cafén ulkopöydät aurinkoisina päivinä keväällä, kun toivoisit kesäloman jo alkavan ja haluat paeta kouluarkea siemaillen soodavettä.

Näiden lisäksi esittelen vielä 12 muuta kahvipaikkaa.

Espresso House

Paras opiskelupaikka voisin väittää. Paikka tuntuu kotoisalta ja sohvalla on ihana kahvitella ja kirjoittaa. Lempi Bagelini lisäksi Espresso Housesta saa hyvää salaattia, mutakakkua, muita kakkupaloja, jääteetä ja tietenkin kahvia, jotta jaksaa opiskella.

Fazer Café

Kaunis kahvila. Hyvää kahvia, kakkupaloja, smoothieita, pikkusuolaisia ja yksi lempi brunssipaikoistani.

Puisto

Katutasossa kahvilapuoli ja alempana ravintola. Erittäin hyvää pastaa, risottoa, jälkiruokaa, salaattia, kakkupaloja, pikkusuolaista, kahvia, viiniä ja erimakuisia soodavesiä. Yksi kahvittelupaikoista, joissa tullut vietettyä eniten aikaa. Kesällä ulkona on terassi auki.

Café Linkosuo

Hyviä lyhyitä ja pitkiä kahvitteluja. Linkosuolle rientää työpäivän ohella tai vaikka tunniksi kahvittelemaan kaverin kanssa. Eniten Linkosuolla pidän lohileivästä ja ihan vaan kahvista. Ei ole lempikahvilani, mutta ei mitään vikaakaan. Jotenkin täällä on kuitenkin tullut kahviteltua useasti, sijainnin takia luultavasti.

Robert´s Coffee

Täyttävä, terveellinen ja monipuolinen lounas. Hyviä pikkusuolaisia ja kahvia. Paljon puheensorinaa, joten voi itsekin tarinoida kavereiden kanssa niin paljon kuin huvittaa.

Venla

Söpöin ja kaunein bistro tampereella. Pidän valkoisesta sisustuksesta, sillä se tuo paljon valoa. Ihana kesällä ja talvella. Parasta juustokakkua mitä olen syönyt. Myös hyvää salaattia.

Picnic

Hyvää salaattia, pikkusuolaisia ja patonkeja. Jos asut Tampereella voit tilata ruokaa kotiinkin.

 

 

 

 

 

 

 

Café Europa

Auki kolmeen asti yöllä, joten ei hätää jos kahvittelu vähän venähti. Rento tunnelma. Omaan makuuni löytyi lohisalaatti, leipää ja kaakaota.

 

 

 

 

 

 

Naapuri

Superraikkaiden smoothieiden lisäksi hyvää salaattia. Bistrossa on omanlainen sisustus ja pikkuisia magneetteja, joista voi muodostaa sanoja.

 

 

 

 

 

 

 

Pyymäen Oma

Kaikkea superhyvää ja hyvännäköistä. Kipin kapin.

 

 

 

 

 

 

 

Paahtimo-kahvila Taikapapu

Täällä olen kerran käynyt. Jos on hyppytunti niin minne mennä? Tänne. Vaikka paikka onkin aivan Tampereen keskustassa, on se sopivasti sivussa. Pieni ja rauhallinen kahvila.

 

 

 

 

 

 

 

Aitoleipä

Ihan Tampereen keskustassa. Brunssia syödessä voi nauttia pianonsoiton kuuntelusta ja käydä täyttämässä lautastaan monipuolisella brunssilla. Rauhallinen tunnelma.

 

 

 

 

 

 

 

Kaikki kahvittelupaikat ovat hyviätosin erilaisiin tilanteisiin. Jos pitäisi yhtä suositella se olisi VenlaKeväällä haluaisin eksyä kokeilemaan vohvelikahviloita 

Tiia Turunen

Teinidraama Afterin liian kompleksi juoni tukahduttaa söpön rakkaustarinan

Uusi alku collegessa ja tulevaisuus edessä tarkasti mietittynä. Tessan  (Josephine Langford) opiskelutaival alkaa hyvin, mutta pian kuitenkin kuvioihin pyörähtää mukaan salaperäinen poika Hardin (Hero Fiennes-Tiffin), jonka myötä mikään ei ole enää niin varmaa. Tässä on lähes kaksituntisen After –elokuvan juoni hyvin tiivistettynä. Kuulostaa melko keskinkertaiselta teinidraamalta: ei mikään Oscarin arvoinen, mutta käypää viihdettä. Nähtyäni elokuvan trailerin ajattelin näin ja ostin liput. Kuitenkin jo puolivälissä jouduin pettymään, koska elokuva ei todellakaan ollut sitä mitä odotin.

After julkaistiin huhtikuussa 2019 ja sen ohjannut Jenny Gage. Elokuvan taustat poikkeavat melko paljon muista elokuvateattereissa esitetyistä teoksista, sillä tarina on saanut alkunsa verkkoyhteisöpalvelu Wattpadista. Siellä se oli ensin One Direction fanin, Anna Toddin, kirjoittama fanfiction, eli kuvitteellinen fanitarina. After -sarja nousi yhdeksi luetuimmista tarinoista palvelussa ja pian Todd teki sopimuksen kirjakustantamon kanssa.

Elokuva alkaa todella kepeästi siitä, kun hentoinen ja ujo lukutoukka Tessa siirtyy collegeen ja tapaa siellä kämppäkaverinsa sekä saa kutsun bileisiin, jossa tapaa Hardinin. Yllätykseksi selviää, että Hardin nauttii myös klassikkokirjoista. Elokuvassa referoidaan useaan otteeseen klassikkokirjailijoiden, kuten Jane Austenin ja Charlotte Bronten teoksia. Aluksi voi kuulostaa hyvälle idealle, ettei elokuva keskity ainoastaan teiniromanssiin. Kirjojen merkitys jää kuitenkin auki ja se tuntuu vain turhalle lisäykselle.

Elokuvan draaman kaaresta ei oikein ota selvää. Se on selvää, että teinielokuviin kuuluu paljon draamaa, mutta tässä se on aivan liian vaihtelevaa ja yliampuvaa. Tästä kyllä huomaa, että käsikirjoituksen on tehnyt melko nuori kirjoittaja. Kaiken lisäksi, teiniromanssin ohella selviää Hardinin vaikea isä-poikasuhde. Tämä jää kaiken muun ohella todella auki. Tarinankerronta on myös melko kömpelöä ja välillä tuntuikin kuin olisi katsonut lasten elokuvaa.

Elokuvasta ei ole saatu tarpeeksi selkeää kokonaisuutta. Draama kuuluu teinielokuviin, mutta Afterissa se ei pysy kasassa. Idealtaan elokuva on melko tavallinen teinidraama, mutta se yrittää erottua joukosta liian kompleksilla juonella ja lopulta lässähtää käsiin. Täytyy kuitenkin antaa pisteitä hyvästä tuotannosta, sillä elokuva oli kuvattu todella kauniisti ja äänimaisema oli miellyttävä.

Iida Vartiainen

Kuva: Finnkino

Avengers: Endgame, toisin sanoin tunteiden vuoristorata 

Marvelin elokuvauniversumin Infinity-saagan päätösosaa on odotettu vähintään Infinity war elokuvan lopusta asti. Jotkut jo aiemminkin. Pitkän odotuksen jälkeen toiveet ja epäilykset olivat suuria ja elokuvalta odotettiin todella paljon. Minä ainakin odotin. Ja onnekseni elokuva ei pettänyt.  

Itkua ja naurua. Vihaa ja rakkautta. Perhettä ja ystäviä. Tässä elokuvassa oli sitä kaikkea. Yhdessä kohtauksessa melkein jokainen vuorosana on hauska ja seuraavassa kahden ensimmäisen vuorosanan jälkeen kyyneleet valuvat jo poskilla. Joissain kohdissa tuntui siltä kuin vihaisi elokuvan tekijöitä ja seuraavassa he eivät voisi olla ihanampia.  

Kokonaisuudessaan elokuva kertoo ihmisistä, ihmissuhteista ja yhteistyöstä. Siinä käsitellään perheen ja ystävien tärkeyttä sekä sovinnon tekoa tärkeinä hetkinä. Elokuvassa käydään läpi kompromisseja, saavutuksia ja epäonnistumisia tai menetyksiä. 

Elokuvan käsikirjoitus oli hyvä ja vaikka elokuvassa on niin paljon hahmoja, se ei tuntunut sekavalta. Asiat selitettiin hyvin ja tarinaan sopivalla tavalla. Hahmot olivat suurimmalta osalta jakautuneet pienemmiksi ryhmiksi eri paikkoihin, kuten Infinity war -elokuvassakin oli tehty. Mielestäni se on todella toimiva ratkaisu, koska hahmoja tosiaan on niin monta.  

Hahmojen luonteenpiirteet tuotiin esille hyvin. Hahmojen toimintaa oli käsikirjoitettu uskottavasti ja se kuvasti heidän tunteitaan ja motiivejaan hyvin. Erityisesti muutaman hahmon väliset keskustelut olivat useissa kohtauksissa hyvänä koominen osa.  

Elokuva kesti kokonaiset kolme tuntia ja kaksi minuuttia. Se hirvitti aluksi. Pelotti olisiko se pitkästyttävä tai muuten tuntuisiko liian pitkältä. Kun elokuva sitten loppui, huomasin että se tuntui lyhyemmältä kuin monet puolentoista tunnin mittaiset elokuvat. Missään kohtaa ei tuntunut siltä, että joku kohtaus olisi turha.  

 

Nea Toijala

Rasismi: rotusyrjintää, rotusortoa, trendisana

Joulukuussa vuonna 2018 Billboard Magazine haastatteli laulaja Ariana Grandea. Haastatteluvideo tehtiin viihdetarkoituksessa ja siinä laulajalle näytettiin hänen lapsuudenkuviaan. Video kuitenkin herätti paljon keskustelua, sillä Grande lausui erään lauseen eri tavalla kuin hän normaalisti puhuu. Hän lausui sen tavalla, joka yleistetysti on tyypillinen afroamerikkalaisille kansalaisille. Tätä tapaa puhua kutsutaan englanninkielisellä nimellä blaccent. Se on eräs rasismin muoto, ja jos sitä käytetään pilkkaustarkoituksessa, se voi olla todella loukkaavaa.

Todellisuudessa kukaan ei voi tietää, käyttikö Ariana Grande tietoisesti tai tahallaan blaccent-puhetapaa. Hänen puhetyylinsä on vain saattanut mukautua sen perusteella, miten hän ystäviensä kanssa puhuu. Samalla kun häntä syytettiin tästä puhetyylistä, häntä alettiin syyttää myös muilla tavoin afroamerikkalaisen kulttuurin ja ulkonäön kopioimisesta. Sitä voidaan myös pitää rasistisena käyttäytymisenä.

Jos ilmiöille annetaan nimi, ne tulevat pintaan. Niistä tulee isompia asioita kuin ne alun perin olivat. Aina välillä tuntuu, ettei ikinä kannattaisi nimetä joitain ilmiöitä. Mutta jos ilmiötä ei nimetä, siitä on vaikeampi puhua. Esimerkiksi Ariana Granden blaccent-tapauksesta ei olisi tullut läheskään yhtä suuri kohu, jos ilmiötä ei olisi nimetty.

Nykyään mikä vain voidaan luetella rasismiksi. Saat työtehtävässä valita oman parisi. Ensimmäinen parivaihtoehtosi on henkilö A, joka on afroamerikkalainen. Toinen parivaihtoehto on henkilö B, joka on länsimaalainen. Jos valitset henkilön B, sinut leimataan rasistiksi. Jos valitset henkilön A, sinut voidaan myös leimata rasistiksi. Miten valitset?

Rasismista on tullut trendisana. Vaikka rasismi on oikeasti vakava asia, siitä puhuminen ja mainitseminen on mennyt jo yli. Jokainen pieni vahingossa tehty väärä oletus tulee pintaan rasismina. Jokainen väärin ymmärretty vitsi tuodaan internetissä esille rasismina. Huonot vitsit ja väärät oletukset tuodaan niin vahvasti pinnalle, että vakavammat tapaukset, jotka käsittelevät esimerkiksi väkivaltaa, jäävät piiloon.

Jokaisesta hieman rasistisesta vitsistä ei tarvitse jakaa vihaista tekstiä Twitteriin.  Sen sijaan jatkuvasta väkivallasta toista kohtaan täytyy kertoa jollekin. Yleisesti ottaen ihmisten tulisi ajatella tekojensa seurauksia ennen kuin tekee tai sanoo mitään.

Teksti: Nea Toijala
Kuva: Liisa Matveychuk

Freelancerin ura antaa vapauden valita työajat

Oskar Bräysy, 22, rakastaa kirjoittamista ja työskenteleekin freelancer-kirjoittajana. Bräysy keskittyy erilaisiin kasinoalan teksteihin alan yhteistyökumppaneille.

-Työn isoimpina plussina ovat mahdollisuudet määrittää omat työajat ja työtehtävät jaksamisen ja motivaation mukaan. Omat työajat eivät ole sidottuja esimerkiksi työvuoroon.

Bräysyn mukaan parasta työssä on käyttää omaa luovuuttaan annetun työtehtävän hoitamiseksi.

-Pidän itseäni luovana tyyppinä ja sen vuoksi asiakas ei saa minulta massatekstiä. Työni antaa minulle mahdollisuuden ilmaista itseäni tavalla, jota toinen osapuoli ei voi ennalta ohjata koulumaisiin raameihin. Työni tuo myös vapautta sekä mielihyvää, kun näen valmiin projektin.

Haastavimmaksi puoleksi työssä Bräysy kertoo vastuun.

-Oman työn laadun pitää olla hyvää, jotta asiakas saisi siitä maksimaalisen hyödyn irti.

Työn huonoksi puoleksi Bräysy sanoo rahallisen epävarmuuden.

-Työ ei ehkä omalla kohdallani ole ollut kovin vakaata, eikä jokaiselle viikolle välttämättä ole riittänyt tekemistä.

Bräysy kertoo kirjoittamisen olevan tapa unohtaa muut asiat. Välillä hän kirjoittaa vapaa-ajallaan sen ihmeempiä miettimättä. Tulevaisuudessa Bräysy aikoo kuitenkin jatkaa freelancerina työskentelemistä, mikäli töitä riittää.

-Napsin keikkoja sieltä täältä oman jaksamisen mukaan. Todennäköisesti jatkan kasinoalan toimijoiden kanssa yhteistyötä, sillä ala on minulle tuttu ja tunnen entuudestaan ihmisiä.

 

Tiia Turunen 

Nuoret vaikuttajat kertovat, miten voi vaikuttaa

Nykyään on ollut paljon pinnalla, miten nuoret vaikuttavat poliittisissa asioissa, miten nuoria saataisiin äänestämään vaaleissa ja vaikuttavatko nuoret mitenkään. Erityisesti eduskuntavaalit nostivat tämän keskustelun taas esiin.  Kysyin kolmelta nuorelta, miten he vaikuttavat nykymaailmassamme ja miksi.

 

Sara Uusi-Rauva vaikuttaa Pirkkalassa.

Sastamalasta kotoisin oleva 17-vuotias Sara Uusi-Rauva opiskelee Pirkkalan yhteislukiossa toista vuotta.

Sara Uusi-Rauva toimii Pirkkalan yhteislukiossa opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana ja myös Suomen Lukiolaisten Liitossa Pirkanmaan Lukiolaisten varapuheenjohtajana. Hän on johtanut Sastamalan nuorisovaltuustoa viimeiset kolme vuotta, joita ennen istui rivijäsenenä.

– Viiden vuoden aikana minä olen vaikuttanut moniin Sastamalan kaupungin asioihin skeittiparkista lasketteluiltaan, kertoo Uusi-Rauva.

– Eniten siis tällä hetkellä vaikutan omassa opiskelijakunnassa ja Pirkanmaan alueella lukiolaisuuteen liittyvissä asioissa. Nyt minun on kuitenkin aika jättää nuorisovaltuustohommat, vaikka ne on minua kasvattanutkin älyttömän paljon, sanoo Uusi-Rauva.

Sara Uusi-Rauva kertoo myös, miksi vaikuttaminen on tärkeää.

– Mielestäni ei ole oikeutta valittaa asioista, joita ei ole yrittänyt muuttaa. Vaikuttamalla johdetaan ja muutetaan maailmaa.

Jos Uusi-Rauva saisi muuttaa yhden asia maailmassa hän muuttaisi sen, että saisi yksittäisetkin ihmiset ymmärtämään tekojensa seuraukset, jotta maailma olisi parempi paikka kaikille, myös maapallolle.

 

Roope Ståhle on Samken vaikuttajia.

Roope Ståhle on Sammon keskuslukiossa Tampereella opiskeleva abiturientti. Ståhle kertoo, että hän vaikuttaa tällä hetkellä Euroopan nuorten parlamentissa ja tarkemmin Tampereen paikallisjärjestön hallituksessa.

– Mielestäni monet ihmiset kritisoivat nykyisiä asiaintiloja, mutta eivät aktiivisesti toimi muuttaakseen niitä. Kun toimii omien tavoitteiden hyväksi, ne tapaavat usein myös toteutua. Vaikuttaminen on tänä päivänä myös lapsellisen helppoa, tekosyitä ei todella ole, Ståhle kertoo miksi hänen mielestä on tärkeä vaikuttaa.

Jos Ståhle voisi muuttaa yhden asian maailmassa hän muuttaisi kaikkien maiden päämiesten ja päättäjien politiikkaa ympäristöystävällisempään suuntaan.

– Ilmastonmuutos on ylivoimaisesti suurin maailmanjärjestystä uhkaavista tekijöistä, ja siksi se pitäisi olla kaikkien prioriteeteissa korkealla, Ståhle sanoo.

 

Niklas Vaulanen on lukiolainen Turusta.

Niklas Vaulanen on nuorisovaikuttaja ja lukio-opiskelija Turusta.

Vaulanen kertoo, että hän on toiminut vuosien varrella useammassakin eri kansalaisjärjestössä. Tällä hetkellä hän toimii aktiivisimmin paikallisen nuorisovaltuuston puheenjohtajana ja vuoden 2019 alusta myös Suomen nuorisovaltuustojen liiton liittohallituksessa.

– Vaikuttaminen ja erityisesti nuorten vaikuttaminen on tärkeää toimivan demokratian takaamiseksi. Nuorten tulee saada äänensä kuuluviin päätöksenteossa aina arkipäivän pikkujutuista eduskuntaan asti, jotta meidän nuorten näköinen tulevaisuus on taattu, kertoo Vaulanen.

Vaulasen mukaan tämä on yleisen mielenkiinnon lisäksi syy, miksi hän on itse lähtenyt mukaan vaikuttamiseen ja politiikkaan.

Jos Vaulanen saisi muuttaa yhden asian maailmassa hän muuttaisi päättäjien suhtautumisen ilmastonmuutokseen.

– Jos jokainen päättävässä asemassa oleva henkilö tarttuisi heti riittäviin toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi, meillä tuskin olisi enää koko ongelmaa parin vuoden päästä. Näin ei kuitenkaan ole, joten muutos tulee tehdä kestävillä arjen valinnoilla ja nuoria päätöksen tekoon osallistamalla, sanoo Vaulanen.

Eveliina Kankaansivu 

Osa matkaa on odotus - Avengers ensi-ilta lähestyy

Avengers: Infinity war-elokuva sai ensi-iltansa 25.4.2018. Sen loppu tuli suurelle osalle elokuvan nähneistä yllätyksenä ja järkytyksenä. Tarina tuntui jäävän todella kesken. Ainakin minulle tuli heti tarve nähdä jatkoa samalla sekunnilla. Siitä asti fanit odottivat seuraavan Avengers elokuvan nimen julkaisemista.

138 päivää ensi-iltaan, ensimmäinen traileri ja elokuvan nimi  

7.12.2018 olen matkalla katsomaan erästä toista elokuvaa. Selaan Instagramin etsi-sivua autossa. Näyttööni ilmaantuu kuva, jossa näkyy uuden  Avengers -elokuvan nimi ja trailerin aloituskuva. Suuni loksahtaa auki ja yhtäkkiä en malta odottaa, että pääsen takaisin kotiin toista elokuvaa katsomasta. Noin kaksi tuntia myöhemmin olen taas kotona. Avaan heti IMDb (International Movie Database) -sovellukseni ja katson Avengers: Endgame -elokuvan trailerin kolme kertaa putkeen.

Traileri saa melkein kylmät väreet kulkemaan käsivarsillani ja kyyneleet nousemaan silmiini. Ei nyt aivan, mutta melkein. Trailerin koko tunnelma on vain niin synkkä ja täynnä epätoivoa. Tuntuu, että kaikki hahmot ovat surullisia ja joko luovuttaneet toivon, tai pitävät kiinni toivonsa viime rippeistä. Ainoat kaksi positiivisempaa asiaa trailerista ovat  Hawkeyen pikainen esiintyminen ja viimeinen kohtaus. Siinä  Ant-man, joka tunnetaan myös nimellä Scott Lang, seisoo ovella ja yrittää päästä sisään.

Trailerin ensimmäisessä kohtauksessa Tony Stark sanoo: ”Part of the journey is the end”. Suomennettuna lause tarkoittaa: “Osa matkaa on sen loppu”. Sama lause on myös trailerin virallisen Youtube-videon kuvauksen ensimmäinen lause. Tuo lause saa ajatuksiini vain pelon siitä, että tämä olisi viimeinen Avengers -elokuva.

 80 päivää ensi-iltaan, Super Bowl traileri  

3.2.2019 oli NFL (amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliiga) kauden 2019 päätösottelu Super Bowl. Tämä on suurin vuosittainen urheilutapahtuma koko maailmassa. Otteluun myydään kalleimmat mainospaikat television kaikista mainospaikoista. Yhdellä mainospaikalla oli uusi traileri elokuvaan Avengers: Endgame. Tämä uusi traileri on vain 30 sekuntia pitkä, mutta onnistuu silti tuomaan erittäin paljon toivoa takaisin hahmojen puheeseen ja myös fanien ajatuksiin.

Trailerin suurin sanoma tulee esiin Kapteeni Amerikan sanoissa, jotka pikaisesti suomennettuna kertovat: ”Jotkut ihmiset siirtyvät elämässä eteenpäin, mutta emme me”. Tämä lause yhdistettynä trailerin kuviin saa mieleen vain sen kuvan, että Infinity  war -elokuvan lopun ”Snapistä” selviytyneet sankarit aikovat pelastaa muut. Ja se, jos mikä, tuo toivon takaisin fanien sydämiin.

29 päivää ensi-iltaan, odotus jatkuu 

On enää alle kuukausi odotusta jäljellä. Olen käynyt lähes päivittäin katsomassa Finnkinon nettisivuilla, onko lippuja jo myynnissä. Vielä ei ole ollut, mutta sitä hetkeä odotellaan. Jännitys elokuvan tapahtumista on ollut suuri ja joka päivä innostus kasvaa. Ystävieni kanssa ja netissä on spekuloitu elokuvan juonta ja varsinkin Infinity War elokuvan lopussa kuolleiden kohtaloa.

Jotkut uskovat heidän pysyvän kuolleina. Jotkut taas ajattelevat, että heidän on pakko palata henkiin. Itse toivoisin heidän palaavan elävien kirjoihin, mutta en voi olla varma mistään. Mutta en halua keskittyä mahdollisiin lopullisiin kuolemiin. Miettikääs tätä: Captain Marvel samassa elokuvassa Avengersien kanssa!

Nea Toijala

Värikkäät karvamadot houkuttelevat kävijöitä Kiasmaan

Tänään, maaliskuun ensimmäisenä perjantaina, Kiasmaan on ilmainen sisäänpääsy. Hiihtolomaviikon takia ihmiset ovat löytäneet paikalle sankoin joukoin. Puolisen tuntia aukeamisen jälkeen aula on täynnä niin perheitä kuin kaveriporukoitakin. Rattaat aiheuttavat tungosta narikan edustalle, mutta siitä huolimatta kaikilla on hyvä mieli.Kiasman ylimmässä kerroksessa on nähtävillä suuren suosion Instagramissa saavuttanut Nervescape VIII. Shoplifterin eli Hrafnhildur Arnardóttirin värikäs installaatio on tänäänkin houkutellut paikalle monia taiteen ystäviä. Näyttelyn tarkoituksena on taiteilijan mukaan rauhoittaa ja rentouttaa katsojaa.

Materiaalina “karvamatojen” tekemisessä on käytetty hiuksia, sekä oikeita että keinotekoisia. Teokset on ripustettu roikkumaan sävyittäin sisäänkäynnistä katsoen kylmistä lämpimiin. Suurin osa ihmisistä on hakeutunut lämpimän väristen pörröjen luo. Keltaiset, punaiset ja valkoiset ryppäät luovat instagrammaajille täydellisen ympäristön. Heitä on tänään paikalla muutamia. Kahden henkilön porukoissa liikkuvat somettajat eivät viihdy näyttelyssä yhtä kauan kuin esimerkiksi innokkaat lapsiperheet.

Kaikki näyttävät iloisilta, kun halailevat katosta roikkuvia pehmeitä ja pörröisiä karvamatoja. Kiasman seinällä on kyltti, jossa kerrotaan, että teosta saa halailla, kuten halailisi pehmeää mammuttia. Jotkut lapset kuitenkin juoksevat teosta päin ja sen läpi, samalla irrottaen hiuksia teoksesta.

Kaksi tuntia on kulunut näyttelyssä nopeasti. Kiersin installaation monta kertaa ihaillen, joka kerta löytäen jonkin uuden värin tai kauniin yksityiskohdan. Vaikka vietin näyttelyssä pitkän ajan, en olisi halunnut lähteä pois. Se todellakin teki tehtävänsä ja rentoutti kaikesta stressistä ainakin hetkeksi. 

Liinu Nieminen

Miksi muuttaa hyvin toimivaa?

7. syyskuuta $UICIDEBOY$ julkaisi debyyttistudioalbuminsa I Want To Die In New Orleans. Yhtyeelle tämä oli kuitenkin jo 43. julkaisu uransa aikana. Albumin ainoat vierailijat ovat räppärit Bones ja Juicy J. Bones, jotka kuullaan kappaleella FUCK the Industry, jossa hän esittää outron puhutun osuuden, kun taas Juicy J kuullaan Carroltonin introssa ja hänellä on myös tuottajakrediitti kappaleella Phantom Menace.

Yhtyeen jäseniin kuuluvat serkukset Scott Arceneaux Jr ja Aristos Petrou, jotka tunnetaan myös monilla taiteilijanimillään. Petrou ja Arceneaux yhdistivät voimansa ja perustivat yhtyeen vuonna 2014, mutta molemmilla oli runsaasti soolomateriaalia julkaistuna jo ennen sitä. Nimellä $UICIDEBOY$ he ovat ahkeroineet 43 julkaisua uransa aikana, joista suurin osa on 3-5 kappaleen EP-julkaisuja. Yhtye julkaisee kaiken musiikkinsa SoundCloudiin tyypillisten musiikin striimauspalveluiden kuten Spotifyn ja Apple Musicin lisäksi.

14 kappaleen albumi kestää mukavat 42 minuuttia ja on todella helppo kuunnella alusta loppuun. Kaikille tämän tyylinen musiikki ei kuitenkaan sovi. Normaalien rap-kliseiden lisäksi $UICIDEBOY$ räppää mielenterveyden ongelmista, eksessiivisestä huumeiden käytöstä ja itsemurhasta. Kappaleiden lyriikoiden teemat ovat yhtä synkkiä kuin Arceneauxin tekemät instrumentaalit. Arceneaux käyttää nimeä Budd Dwyer tuottaessaan ja on tehnyt jokaisen instrumentaalin levyllä.

Albumia ensimmäistä kertaa kuunnellessa levyn soundi eroaa hieman yhtyeen aikaisemmista julkaisuista. Omasta kokemuksesta jokaista julkaisua pitää soittaa muutama kerta ennen kuin alan itse niistä pitämään. Sama on tämän levyn kanssa. Äänenlaatu kuulostaa paremmalta kuin koskaan aikaisemmin ja instrumentaalit ovat ehkä hieman enemmän mainstream rapin kaltaisia. Ei kuitenkaan niin paljon, että kappaleita ei tunnistaisi heidän omikseen. Nicotine Patches kuulostaa hieman enemmän Southsiden tai Metro Boominin tuottamalta, mutta omasta mielestäni kappale silti sopii levylle oikein hyvin.

Jos olet pitänyt yhtyeen aikaisemmista julkaisuista, tulet todennäköisesti pitämään tästäkin. Meet Mr. NICEGUY kappaleesta en pitänyt aluksi lainkaan, mutta viikon lopussa se soi nii paljon päässäni, että minun oli pakko alkaa kuunnella sitä aktiivisemmin. Jokainen kappale sulautuu seuraavaan ja albumi on todella mukava kuunnella niin alusta loppuun kuin soittolistalla kappaleittain. Itse pidän tästä julkaisusta ja voisin suositella sitä kaikille, jotka uskovat kestävänsä albumin synkät teemat.

Aleksi Hiivala 

Kuva: Max Beck, julkaistu: https://www.complex.com/music/2018/09/suicideboys-say-they-influenced-soundcloud-rap-coming-for-their-credit

Carolista Captain Marveliksi

Marvelstudioiden elokuva Captain Marvel sai ensi-iltansa 6.3.2019. Ennen kuin olin nähnyt elokuvan ajattelin, että sitä voisi ehkä verrata kahteen eri DC comics:in tuotokseen: Superman-hahmoon ja Wonder Woman elokuvaan. Supermaniin siksi, että Captain Marvelin ja Supermanin voimat ovat hyvin samankaltaiset keskenään. Lisäksi molemmat ovat universuminsa vahvimpia sankareita.  

Elokuvana Captain Marvelia voisi verrata Wonder Woman elokuvaan, koska elokuvat ovat studioidensa ensimmäiset elokuvat naissupersankarista. Ero, joka näiden kahden välillä näkyy suurimpana liittyen aiheeseen naishahmot, on suuri. Wonder Woman elokuvassa alleviivattiin sitä, että päähenkilö on nainen. Captain Marvelissa sen sijaan asian vain annettiin olla. Minä pidän enemmän Captain Marvelin tavasta.  

Captain Marvel kertoo tarinan Carol Danversista. Elokuvan alussa hän on avaruudessa Kreesivilisaation kotiplaneetalla. Hän on Kreesotilas, mutta hän näkee kuin näkyjä itsestään jossain aivan muualla. Erään tehtävän päättyessä huonosti hän onnistuu pakenemaan ilkeiltä Skrulleilta. Pakokapselillaan hän päätyy suoraan Maahan. Siellä hän tapaa nuoren agentin Nick Furyn. Maahan Carolia seurasi muutama Skrull soturi. Furyn kanssa Carol yrittää saada nuo kiinni ja matkalla he selvittävät paljon Carolin taustasta.  

Lähiaikoina monien leffojen juonista voi löytää helposti kannanottoja isoisiin aiheisiin kuten rasismiin tai ilmastonmuutokseen. Tässä elokuvassa ei ollut sellaista syvällistä teemaa vaan se oli vain simppeli kasvutarina. Elokuvan alussa Carol ei oikein tiennyt kuka oli, mutta loppua kohti se selkeni hänelle ja hänestä tuli Captain Marvel. Minä pidin siitä. Oli virkistävää nähdä pitkästä aikaa joku rento ja mukava elokuva. Olihan Captain Marvelin perusideassa mahdollisuus tehdä elokuva feminismistä, mutta pidin päätöksestä jättää se tekemättä.  

Osa juonenkäänteistä oli minulle henkilökohtaisesti melko arvattavissa. Tosin keskusteltuani ystävilleni, jotka olivat myös nähneet elokuvan, minulle selvisi, että muille ne eivät olleet. Epäilen tämän johtuvan siitä, kuinka paljon olen elokuvia katsonut elämässäni ja analysoinut. Siispä jos olet elokuvien suurkuluttaja, suosittelen varautumaan muutamaan ennalta-arvattavaan juonenkäänteeseen. Nämä eivät silti häirinneet katselukokemusta ja mukana oli myös yllättäviäkin käänteitä.  

Kokonaisuutena Captain Marvel loi miellyttävän ja rennon katselukokemuksen. Lisäksi mukana sai fanin sydäntälämmittäviä hetkiä ja paljastuksia pitkäaikaisille mysteereille. Mukana oli juuri sopivasti huumoria niin nuoremmalle yleisölle kuin myös vanhemmillekin katsojille.  

 

Nea Toijala