Kaikki kirjoittajan toimitussihteeri artikkelit

Värikkäät karvamadot houkuttelevat kävijöitä Kiasmaan

Tänään, maaliskuun ensimmäisenä perjantaina, Kiasmaan on ilmainen sisäänpääsy. Hiihtolomaviikon takia ihmiset ovat löytäneet paikalle sankoin joukoin. Puolisen tuntia aukeamisen jälkeen aula on täynnä niin perheitä kuin kaveriporukoitakin. Rattaat aiheuttavat tungosta narikan edustalle, mutta siitä huolimatta kaikilla on hyvä mieli.Kiasman ylimmässä kerroksessa on nähtävillä suuren suosion Instagramissa saavuttanut Nervescape VIII. Shoplifterin eli Hrafnhildur Arnardóttirin värikäs installaatio on tänäänkin houkutellut paikalle monia taiteen ystäviä. Näyttelyn tarkoituksena on taiteilijan mukaan rauhoittaa ja rentouttaa katsojaa.

Materiaalina “karvamatojen” tekemisessä on käytetty hiuksia, sekä oikeita että keinotekoisia. Teokset on ripustettu roikkumaan sävyittäin sisäänkäynnistä katsoen kylmistä lämpimiin. Suurin osa ihmisistä on hakeutunut lämpimän väristen pörröjen luo. Keltaiset, punaiset ja valkoiset ryppäät luovat instagrammaajille täydellisen ympäristön. Heitä on tänään paikalla muutamia. Kahden henkilön porukoissa liikkuvat somettajat eivät viihdy näyttelyssä yhtä kauan kuin esimerkiksi innokkaat lapsiperheet.

Kaikki näyttävät iloisilta, kun halailevat katosta roikkuvia pehmeitä ja pörröisiä karvamatoja. Kiasman seinällä on kyltti, jossa kerrotaan, että teosta saa halailla, kuten halailisi pehmeää mammuttia. Jotkut lapset kuitenkin juoksevat teosta päin ja sen läpi, samalla irrottaen hiuksia teoksesta.

Kaksi tuntia on kulunut näyttelyssä nopeasti. Kiersin installaation monta kertaa ihaillen, joka kerta löytäen jonkin uuden värin tai kauniin yksityiskohdan. Vaikka vietin näyttelyssä pitkän ajan, en olisi halunnut lähteä pois. Se todellakin teki tehtävänsä ja rentoutti kaikesta stressistä ainakin hetkeksi. 

Liinu Nieminen

Miksi muuttaa hyvin toimivaa?

7. syyskuuta $UICIDEBOY$ julkaisi debyyttistudioalbuminsa I Want To Die In New Orleans. Yhtyeelle tämä oli kuitenkin jo 43. julkaisu uransa aikana. Albumin ainoat vierailijat ovat räppärit Bones ja Juicy J. Bones, jotka kuullaan kappaleella FUCK the Industry, jossa hän esittää outron puhutun osuuden, kun taas Juicy J kuullaan Carroltonin introssa ja hänellä on myös tuottajakrediitti kappaleella Phantom Menace.

Yhtyeen jäseniin kuuluvat serkukset Scott Arceneaux Jr ja Aristos Petrou, jotka tunnetaan myös monilla taiteilijanimillään. Petrou ja Arceneaux yhdistivät voimansa ja perustivat yhtyeen vuonna 2014, mutta molemmilla oli runsaasti soolomateriaalia julkaistuna jo ennen sitä. Nimellä $UICIDEBOY$ he ovat ahkeroineet 43 julkaisua uransa aikana, joista suurin osa on 3-5 kappaleen EP-julkaisuja. Yhtye julkaisee kaiken musiikkinsa SoundCloudiin tyypillisten musiikin striimauspalveluiden kuten Spotifyn ja Apple Musicin lisäksi.

14 kappaleen albumi kestää mukavat 42 minuuttia ja on todella helppo kuunnella alusta loppuun. Kaikille tämän tyylinen musiikki ei kuitenkaan sovi. Normaalien rap-kliseiden lisäksi $UICIDEBOY$ räppää mielenterveyden ongelmista, eksessiivisestä huumeiden käytöstä ja itsemurhasta. Kappaleiden lyriikoiden teemat ovat yhtä synkkiä kuin Arceneauxin tekemät instrumentaalit. Arceneaux käyttää nimeä Budd Dwyer tuottaessaan ja on tehnyt jokaisen instrumentaalin levyllä.

Albumia ensimmäistä kertaa kuunnellessa levyn soundi eroaa hieman yhtyeen aikaisemmista julkaisuista. Omasta kokemuksesta jokaista julkaisua pitää soittaa muutama kerta ennen kuin alan itse niistä pitämään. Sama on tämän levyn kanssa. Äänenlaatu kuulostaa paremmalta kuin koskaan aikaisemmin ja instrumentaalit ovat ehkä hieman enemmän mainstream rapin kaltaisia. Ei kuitenkaan niin paljon, että kappaleita ei tunnistaisi heidän omikseen. Nicotine Patches kuulostaa hieman enemmän Southsiden tai Metro Boominin tuottamalta, mutta omasta mielestäni kappale silti sopii levylle oikein hyvin.

Jos olet pitänyt yhtyeen aikaisemmista julkaisuista, tulet todennäköisesti pitämään tästäkin. Meet Mr. NICEGUY kappaleesta en pitänyt aluksi lainkaan, mutta viikon lopussa se soi nii paljon päässäni, että minun oli pakko alkaa kuunnella sitä aktiivisemmin. Jokainen kappale sulautuu seuraavaan ja albumi on todella mukava kuunnella niin alusta loppuun kuin soittolistalla kappaleittain. Itse pidän tästä julkaisusta ja voisin suositella sitä kaikille, jotka uskovat kestävänsä albumin synkät teemat.

Aleksi Hiivala 

Kuva: Max Beck, julkaistu: https://www.complex.com/music/2018/09/suicideboys-say-they-influenced-soundcloud-rap-coming-for-their-credit

Carolista Captain Marveliksi

Marvelstudioiden elokuva Captain Marvel sai ensi-iltansa 6.3.2019. Ennen kuin olin nähnyt elokuvan ajattelin, että sitä voisi ehkä verrata kahteen eri DC comics:in tuotokseen: Superman-hahmoon ja Wonder Woman elokuvaan. Supermaniin siksi, että Captain Marvelin ja Supermanin voimat ovat hyvin samankaltaiset keskenään. Lisäksi molemmat ovat universuminsa vahvimpia sankareita.  

Elokuvana Captain Marvelia voisi verrata Wonder Woman elokuvaan, koska elokuvat ovat studioidensa ensimmäiset elokuvat naissupersankarista. Ero, joka näiden kahden välillä näkyy suurimpana liittyen aiheeseen naishahmot, on suuri. Wonder Woman elokuvassa alleviivattiin sitä, että päähenkilö on nainen. Captain Marvelissa sen sijaan asian vain annettiin olla. Minä pidän enemmän Captain Marvelin tavasta.  

Captain Marvel kertoo tarinan Carol Danversista. Elokuvan alussa hän on avaruudessa Kreesivilisaation kotiplaneetalla. Hän on Kreesotilas, mutta hän näkee kuin näkyjä itsestään jossain aivan muualla. Erään tehtävän päättyessä huonosti hän onnistuu pakenemaan ilkeiltä Skrulleilta. Pakokapselillaan hän päätyy suoraan Maahan. Siellä hän tapaa nuoren agentin Nick Furyn. Maahan Carolia seurasi muutama Skrull soturi. Furyn kanssa Carol yrittää saada nuo kiinni ja matkalla he selvittävät paljon Carolin taustasta.  

Lähiaikoina monien leffojen juonista voi löytää helposti kannanottoja isoisiin aiheisiin kuten rasismiin tai ilmastonmuutokseen. Tässä elokuvassa ei ollut sellaista syvällistä teemaa vaan se oli vain simppeli kasvutarina. Elokuvan alussa Carol ei oikein tiennyt kuka oli, mutta loppua kohti se selkeni hänelle ja hänestä tuli Captain Marvel. Minä pidin siitä. Oli virkistävää nähdä pitkästä aikaa joku rento ja mukava elokuva. Olihan Captain Marvelin perusideassa mahdollisuus tehdä elokuva feminismistä, mutta pidin päätöksestä jättää se tekemättä.  

Osa juonenkäänteistä oli minulle henkilökohtaisesti melko arvattavissa. Tosin keskusteltuani ystävilleni, jotka olivat myös nähneet elokuvan, minulle selvisi, että muille ne eivät olleet. Epäilen tämän johtuvan siitä, kuinka paljon olen elokuvia katsonut elämässäni ja analysoinut. Siispä jos olet elokuvien suurkuluttaja, suosittelen varautumaan muutamaan ennalta-arvattavaan juonenkäänteeseen. Nämä eivät silti häirinneet katselukokemusta ja mukana oli myös yllättäviäkin käänteitä.  

Kokonaisuutena Captain Marvel loi miellyttävän ja rennon katselukokemuksen. Lisäksi mukana sai fanin sydäntälämmittäviä hetkiä ja paljastuksia pitkäaikaisille mysteereille. Mukana oli juuri sopivasti huumoria niin nuoremmalle yleisölle kuin myös vanhemmillekin katsojille.  

 

Nea Toijala 

Tampere-talossa pääsee ihastelemaan Muumimaisemia 

Olen lapsena katsonut Muumielokuvia sekä lukenut Muumikirjoja. Pidän edelleen Muumeista ja se sai minut innostumaan Muumimuseoon menemisestä. Tampere-talon Muumimuseo on kokemuksen arvoinen paikka, sillä se on maailman ainoa Muumimuseo.

Tove Janssonin alkuperäisen kuvituksen lisäksi museossa on Tuulikki Pietilän kolmiulotteisia kuvaelmia. Museossa on ensimmäisiä Muumituotteita 1950-luvulta. Teemana näyttelyssä on muun muassa ystävyys ja erilaisuuden hyväksyminen.  

                                  Muumimuseon opastuskyltti.  

Muumimuseo alkaa oppaan opastuksella ja kirjalla, jonka saa mukaan helpottamaan näyttelyn seuraamista. Opasta selatessaan huomaa, mitä näyttely tulee pitämään sisällään. Kuvitus on suurimmaksi osaksi tehty tusseilla, mutta niiden lisäksi taideteoksissa on käytetty sekatekniikkaa, raapetekniikkaa ja Guassi-tekniikkaa, jonka huomaa erittäin värikkäästä kuvituksesta. Näyttelyn seuraamista helpottaa myös opastuskohdat ja se, että taideteosten tarinaa pääsee  kuuntelemaan eri kielillä.   

Museon yläkerrassa on suuri Taikurinhattu, jonka sisälle voi mennä. Käytännössä se toimii niin, että astutaan mustan neliön päälle ja screenille tulee kuva, joka oli minun kohdallani kahvi- tai teepannu. Lisäksi yläkerrassa on  lasikaappeja sekä pyöreän ja neliön muotoisia kehyksiä, joiden sisällä on erilaisia muumikuvia. Yläkerrassa on myös museon ainoa kuvausalue, jossa pystyy ottamaan kuvan esimerkiksi Muumipeikko-lavasteen kanssa.

Muumipeikko-lavaste ja osa kuvausalueen seinästä.

Museon alakerta on iso ja siellä on tunnelmallinen valaistus.  Siellä on suuria Muumikirjojen kansien lavasteita. Pienempiä versioita Muumikirjoista pääsee ihastelemaan lasikaapeista. Alakerrasta löytyy myös suuri lasikaappi, jossa on jättimäinen Muumi-talo. Muumi-talon lisäksi pidin kovasti lasikaapista, jonka sisällä on kuumailmapallo sekä triptyykeistä Muumimammasta ja Pikku Myystä sekä Muumipapasta. Triptyykit ovat hienosti ja tarkasti tehtyjä. Pelottavin näky lasikaapissa on Mörkö Muumipeikon kanssa.

Lempipaikkani alakerrassa on Taikatalvi kohta, sillä se on hyvin kaunis. Lattialla on valaistettuja lumipallokasoja ja seinältä tippuvat lumihiutaleet. Pidin kovasti myös lattioiden lasikohdista, joissa näkyy järvimaisema, jota korostavat lumpeenlehdet ja postimerkit. Tarkemmin katsoessa saattaa huomata pullopostinkin kellumassa. Myös lasilattian sisällä oleva maisema Muumilaaksosta on upea. Siinä on himmeä valaistus, jonka ansiosta erityinen huomio kiinnittyy hehkuvaan siniseen järveen.

Näyttävää on iso seinä, jonka sisällä on Muumeja, Muumitavaroita sekä kuva Tove Janssonista.  Alakerrassa on istumisalue, josta pystyy näkemään esimerkiksi Hattivattien seinän, jossa Hattivatit liikkuvat myrskyssä. Sen vieressä on tekstejä Muumeista.

Museokierros oli hieno ja mieleenpainuva. Suosittelen Muumimuseossa käyntiä kaikille ja kaikenikäisille.

Tiia Turunen  

Kristiina Pekkanen innostuu perusarjen pienistäkin iloista 

Kuka olet?

-Olen Kristiina Pekkanen, Sammon keskuslukion ruotsin ja saksan opettaja.

 

Kuinka kauan olet ollut Samkessa töissä?

-Vuodesta 2010 lähtien. Olen ollut aina Tampereella opettamassa. Aluksi olin opettajana kuusi vuotta Tampereen normaalikoulussa ja monta vuotta Messukylän lukiossa. Sieltä siirryin tänne Samkeen.

 

Mikä sai sinut innostumaan opettajan ammatista?

-Muistan, että tykkäsimme kavereideni kanssa leikkiä koulua, kun olimme pieniä. Silti opettajan ura ei ole ollut aina mielessä. Pidin koulussa erityisesti esimerkiksi maantiedosta ja psykologiasta. Kuitenkin kaikista eniten pidin kielistä ja aloin miettiä, että missä ammatissa tai millä tavalla voisin hyödyntää hyvää kielitaitoani. Päädyin sitten lopulta siihen, että lähinnä opettajan ammatissa.

 

Mikä oli haaveammattisi lapsena?

-Se on liittynyt lähinnä maantietoon tai luontoon, vaikka joku ammattilainen, joka tutkii jotakin luontoon liittyvää, esimerkiksi jäkälää. Opettajan ammatti kävi kyllä mielessä, mutta oikeastaan haaveilin jostakin luontoon liittyvästä ammatista enemmän.  Ei minulla kuitenkaan sellaista mitään kovinkaan tarkkaa ammattia ollut, mistä olisin haaveillut lapsena.

 

Minkälainen perhe sinulla on? Entä onko sinulla lemmikkejä?

-Minulla on mies ja kaksi poikaa. Poikani ovat jo aikuisia, yli 20-vuotiaita. Lisäksi meillä on koira. Meillä on ollut kaksi itäsiperianlaikaa ja nyt meillä on länsisiperianlaika.

 

Mitä harrastat?

-Puutarhanhoitoa ja lisäksi lenkkeilen mielelläni meidän koiran kanssa. Olen paljon luonnossa, koska se on minulle tärkeä asia. Pidän myös lukemisesta. Luen enimmäkseen suomenkielistä kirjallisuutta, mutta kyllä tulee luettua kirjoja myös opettamillani kielillä eli ruotsiksi ja saksaksi. Aikoinaan soitin pianoa ja lauloin kuorossa, mutta tämä musiikkipuoli on jäänyt kylläkin jo pois.

 

Mikä on suurin haaveesi?

-Haaveilen siitä, että olisi joskus aikaa tehdä kaikkea sellaista, mihin ei tällä hetkellä ole aikaa. Haluan olla mahdollisimman paljon luonnossa. Lisäksi haaveena on matka Lappiin, minne lähdettäisiin mieheni kanssa vaeltamaan. Minulla ei ole mitään ihan mielettömän suuria haaveita. Minulle riittää tällainen tavallinen arki ja olen siihen ihan tyytyväinen.

-Yhdessä vaiheessa minulla oli myös sellainen haave, että halusin muuttaa täältä kaupungista takaisin maalle, esimerkiksi Orivedelle. Ehdotin miehelleni, että muuttaisimme sinne ja hankkisimme kotieläimiä, joista pidän valtavasti. Olen maalta kotoisin. Kun minulta kysytään tällaista kysymystä, tämä haaveeni liittyy ehkä eniten jotenkin maalla olemiseen.”

 

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa?

-Tietysti maksettaisiin jäljellä oleva velka pois. Lisäksi antaisin omille lapsilleni osan siitä rahasummasta heidän oman elämänsä rakentamiseen ja sukulaisille myös eli auttaisin läheisiä ihmisiä sillä tavalla. Lahjoittaisin myös johonkin hyväntekeväisyyteen ja käyttäisin jonkun verran matkailuunkin hieman tietysti. Ei mitään kovinkaan suuria asioita heti ensi alkuun, koska pitäisi sitten miettiä tosi tarkasti, että mitä sitten tekisi. Eli ei kuitenkaan mitää kauhean suuria pilvilinnoja. Olen enemmän sellainen jalat maassa oleva tyyppi.

 

Parasta samkessa ja samkelaisissa?

-Täällä saa hyvin apua ja täällä pystyy tekemään yhteistyötä kollegoiden kanssa hirmuisen hyvin. Ja nyt kun on kotiutunut tänne ja on ollut täällä melkoisen pitkään useamman vuoden ajan, niin olen huomannut, että täällä on myös todella mukavia oppilaita.

 

Terveisiä/neuvoja Samken opiskelijoille?

-Paljonkin olisi sellaisia asioita, joita voisi tähän sanoa. Mutta mielestäni pitäisi muistaa arvostaa omaa itseänsä, koska jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää. Se on tosi tärkeää muistaa siinä vaiheessa kun tuntuu, että kaikki muut osaavat niin hyvin ja itse ei osaa. Oman itsensä arvostaminen on yksi todella tärkeä asia. Tietysti kannattaa myös muistaa, että ahkeruus palkitaan, Moni voi vaikuttaa moneen asiaan olemalla ahkera, mutta täytyy muistaa kaikki kohtuudella-periaate. Ei saa kuormittaa itseänsä liikaa, vaan on tärkeää pitää realistinen ote asioihin. Oman elämän kokemuksen perusteella sanoisin myös, että olkaa kiitollisia ihan tavallisista asioista. Nykyaikana mennään ehkä liikaa siinä uskossa, että kaiken pitäisi olla todella hienoa ja upeaa. Sellainen perusasioiden arvostaminen on mielestäni todella tärkeää!

 

Sofia Tuohimaa

 

Bird box tarjoaa odotuksen kauhua sisältävästä matkasta, mutta jättää täyttämättä lupauksen

Bird Box / 2018, Netflix / OhjaajaSusan Bier / Pääosissa – Sandra Bullock, Trevante Rhodes, Sarah Paulson, John Malkovich / 124min / *** 

Netflixissä vuoden 2018 lopulla julkaistu draama/trilleri Bird box on Oscar-voittaja Sandra Bullockin tähdittämä kauhumainen kuvaus maailmanlopusta ja post-apokalyptisestä maailmasta. Bird box kertoo ihmiskunnan tuhoutumisesta, jossa äidinvaisto ja lähimmäisten rakkaus nousevat keskeisiksi teemoiksi. Kohtalokkaaksi osoittautuvana päivänä vastahakoisesti ensimmäistä lastaan odottava Malorie (Sandra Bullock) kuulee siskonsa Jessican (Sarah Paulson) kanssa maailmalla tapahtuvan useita mystisiä joukkoitsemurhia. Tästä välittämättä he suuntaavat lääkärin vastaanotolle, mutta lähtiessä sairaalasta alkaa kaoottinen itsemurhien aalto iskeä myös heidän kaupunkiinsa. Kaoottisuuden keskellä Jessica tappaa itsensä monien muiden ohella, mutta Malorie selviää turvapaikkaan taloon, jossa on myös muita selviytyjiä. Malorie tutustuu muihin selviytyjiin mukaan lukien Tomiin (Trevante Rhodes), jonka kanssa Malorie myöhemmin vähitellen muodostaa suhteen. 

Bird boxin ytimenä on ajatus siitä, että jos katsot olioon, se välittömästi ajaa sinut tappamaan itsesi tämän paljastaessa pahimman pelkosi. Tämän vuoksi kaikkien kuuluu pitää silmiensä ympärillä siteitä, ja näin ollen elää muiden vaistojensa varassa. Mielenkiintoista on, että elokuvan juoni ei etene kronologisesti vaan kahden aikakauden kautta: juuri kaoottisten tapahtumien alettua ja viisi vuotta tämän jälkeen, kun Malorie matkaa vaarallisen matkan joella kahden lapsensa kanssa. Maailmanlopun jälkeistä maailmasta kertovia elokuvia on nähty valkokankailla useasti, mutta Bird Box ottaa ihastuttavasti uuden, psykologisen lähestymistavan teemaan, mitä emme ole nähneet aikaisemmin.  

Bird box on ansainnut tittelin yhtenä Netflixin kaikkien aikojen eniten katsotuimpana elokuvana. Kokonaisuudessaan se onkin äärimmäisen viihdyttävä elokuva. Eniten elokuvassa viehättää sen jossain määrin karun aito katsaus kaoottiseen tilanteeseen. Vaikka elokuvassa vaikuttikin yliluonnolliset voimat, sen aito tunnelma toi helposti katsojalle ajatuksen siitä, että mitä jos olisin itse vanhempana kyseisessä tilanteessa? Elokuvan alussa Malorie on raskaana, mutta ei ole varma kyvyistään äitinä sekä epäilee haluaan olla vanhempi.  Kuitenkin tapahtumien lauetessa Malorie taistelee loppuun asti lapsiensa puolesta laittaen heidän etunsa ja turvallisuutensa ensisijaiseksi. Bird boxin vaikutusta kauhuelokuvana kuitenkin häiritsee jossain määrin Susanne Bierin päätös ohjaajana kuljettaa juonta kahden aikakauden kautta. Vaikka tämä päätös tuo tietynlaisen viehättävyyden efektin elokuvaan, sen vaikutus kauhuelokuvana olisi vahvempi jos emme tietäisi miten asiat tulee päättymään.  

Sandra Bullock on entuudestaan tunnettu rooleistaan suojelevana ”leijonaäitinä” ja sopi myös täydellisesti Bird boxin keskipisteeksi. Bullock istui oivasti vahvatahtoisen ja määrätietoisesti suojelevan äidin rooliin, selkeästi tuoden elokuvaan Bullockille tyypillistä särmää. Myös Bullockin hahmon rakkauden kohdetta näyttelevä Trevante Rhodes antaa vaikuttavan roolisuoristuksen parin kemioiden kohdatessa kauniisti. Kokonaisuudessaan Bullockin vetovoima on yksi Bird boxin juonta vahvinten ylläpitävimmistä tahdoista. 

Bird box on Netflixin keskivertotasoista tuotosta, joka antaa katsojalle trailerin pohjalta suuret odotukset. Elokuvaa markkinoidaan kauhuelokuvana, mutta jos haet kauhua, Bird box ei ole ensisijaisesti elokuva, mihin turvautua. Bird box on enemmänkin pehmo trilleri, jonka premissi on kieltämättä mielenkiintoinen ja kauhua herättävä, mutta montaakaan katsojaa se ei jätä kauhun hurmioon. Bird box on yksinkertaisesti hyvä sekä katsomisen arvoinen, mutta kokonaisuutena se jättää katsojan haluamaan hieman lisää ja toivomaan jotakin hätkähdyttävämpää.  

Oona Koivula

Yksin asumisen odotukset, sekä hyvät ja huonot puolet

Muutin yksin asumaan viime vuoden joulukuun alussa lyhyemmän koulu- ja työmatkan takia. Osasyynä oli myös se, että halusin kovasti itsenäistyä jo ennen kuin lähden jatko-opiskelemaan. Odotuksena minulla oli esimerkiksi raskaat kotityöt, mutta onnekseni asunnossani oli valmiina pyykki-ja astianpesukone. Lisäksi tietenkin jännitti kuinka nopeasti totun olemaan yksin, sillä aikaisemmin olen asunut kolmen muun ihmisen kanssa. Mikä eniten ehkä jännitti oli se, millaisia naapureita minulla olisi. Valittaisivatko he esimerkiksi meteliä?

 

Yksin asumista helpottaa astian- ja pyykinpesukone

 

Pitivätkö odotukseni paikkansa

Kyllä ja ei. Yksin oleminen osoittautui kaikista raskaimmaksi ja yllätyksekseni etenkin nukkuminen. Varsinkin aivan alussa oli todella vaikeaa saada unta, sillä olen asunut koko elämäni samassa kodissa. Positiivista oli, että naapurit osoittautuivat rennoiksi.

 

Nukkuminen uudessa kodissa osoittautui vaikeammaksi kuin luulin

 

Metelistä ei ole valitettu

 

Mikä yksin asumisessa on hyvää?

Yksin asumisessa on oppinut kantamaan itsestään vastuuta. Olen oppinut tekemään kotitöitä ja siivoamaan aina jälkeni, sillä jos sitä ei ole tehnyt näyttää asunto todella sotkuiselta. Pitää käydä kaupassa ja osata käyttää rahaa oikein ja vastuuntuntoisesti, sillä vuokra pitää maksaa ajallaan.

Mikä yksin asumisessa on huonoa?

Yksinkertaisuudessaan yksinäisyys. Rahaa menee myös enemmän, kuin kotona asuessa.

Toisaalta kaikessa on puolensa. Kämppikseen voisi joskus mennä hermo, mutta yksin asumisessa taas kaipaisi seuraa. Onnekseni poikaystäväni on ollut luonani erittäin usein. Loppujen lopuksi yksin asuminen on kasvattanut minua ihmisenä.

Tiia Turunen 

 

 

Työnantajat, antakaa nuorille mahdollisuus

Monille meistä nuorista on varmasti tuttua selailla satoja kesä- tai osa-aikatyöpaikkailmoituksia, kirjoittaa kymmeniä työhakemuksia, päästä muutamaan työhaastatteluun, mutta loppujen lopuksi turhautua, kun kaikkialta tulee sama vastaus: ”Valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.”

Ennen luulin, että työnhaku ja paikan saaminen helpottavat täysi-ikäisenä, ollaanhan silloin jo aikuisia. Kuitenkin nyt 18 vuotta täytettyäni koen töiden saamisen entistäkin vaikeammaksi. Olen 18-vuotias lukiolainen vailla sen ihmeellisempää koulutusta. Ymmärrän silti myös yritysten ja työnantajien näkökulman asiaan, totta kai on helpompaa palkata ihminen, jolla on alan koulutusta ja kokemusta. Tai edes ihminen, joka opiskelee kyseistä alaa ja tietää jo perusteet. Tällöin ei kenenkään tarvitse opettaa avutonta, juuri täysi-ikäisyyden saavuttanutta teiniä talon tavoille. Helppo ja nopea ratkaisu.

Kuitenkin minä ja varmasti moni muukin toisen asteen opiskelija haluaisi näyttää taitonsa. Ongelmana on varmasti myös se, että moni työnantaja saattaa kyseenalaistaa nuorten motiivit. Ei kukaan työnantaja halua palkata ihmistä, jonka motivaationa toimii pelkästään raha.

En puhu kaikkien nuorten puolesta, mutta montaa meistä kiinnostaa aivan aikuisten oikeasti työkokemus, uudet taidot ja pitkäaikainen työsuhde. En toki kiellä rahan merkitystäkään, monet nuoret asuvat jo omillaan eivätkä välttämättä selviä kesää ilman työpaikkaa. Raha on tärkeä prioriteetti, mutta ei lainkaan ainoa ja on lähes samalla viivalla työkokemuksen saamisen kanssa. Minä, kuten monet muutkin, haluamme tehdä töitä ihan vain töiden tekemisen ilosta. Kaikki nuoret eivät ole laiskoja ja epämotivoituneita.

Haluan tehdä töitä, antakaa minulle mahdollisuus näyttää taitoni.

 

Aino Seuranen

Matematiikan opettaja kristallinkirkkaasti

Kuka olet? 

– Mä oon Lindin Tapio, matematiikan opettaja 

 Kuinka kauan olet ollut Samkessa töissä? 

 – Kymmenisen vuotta 

 Mikä oli haaveammattisi lapsena? 

 – Niitä oli aika monta. Poliisi, lentäjä, lakimies, lääkäri ja opettaja. Jälkimmäinen toteutui 

 Miten päädyit opettajan ammattiin? 

 – No matematiikka on aina kiinnostanut minua ja sitten oikeastaan armeija-aikoina se tuli minulle kristallinkirkkaaksi, että tämä voisi olla kiva ala ja sitten opiskelin ja innostuin koko ajan lisää. Ja tässä sitä ollaan.  

 Mitä harrastat?  

 – Niitäkin on aika paljon. Talvella hiihtämistä, kesällä rullaluistelemista, melontaa ja biljardia. Olen myös intohimoinen snookerin seuraaja.  

  Minkälainen perhe sinulla on? Entä onko sinulla lemmikkejä?

– Tällä hetkellä asun yksin, mutta perheeseeni kuuluu saksanpaimenkoira Peppi. 

 Suurin haave? 

 – Suurin haaveeni on päästä eläkkeelle todeten, että tulipa tehtyä työt hyvin. 

 Mitä tekisit, jos voittaisi lotossa? 

 – Ostaisin Sammon keskuslukioon lisää oppimateriaalia, pilke silmäkulmassa tietenkin. 

 Mikä on parasta Samkessa ja samkelaisissa? 

 – Samken yhteishenki on äärimmäisen mukavaa ja työni kannalta kollegat ovat loistavia. 

 Terveisiä Samken henkilökunnalle ja opiskelijoille? 

 – Olkaa ahkeria, älkääkä lannistuko! Työnteko palkitaan! 

 

 

Sofia Tuohimaa ja Nea Toijala 

 

 

Maailmanhistorian jäljet

Aamupäivällä 14. marraskuuta vuonna 2018 bussi pysähtyi parkkipaikan laidalle. Bussissa odotettiin varauksen rauhallisesti tulevaa päivää. Bussin ovet aukesivat ja bussi tyhjeni hitaasti. Ulkona tuntui pieni jännitys ilmassa – matkamme kohti punaista tiilirakennusta ja koko keskitysleiriä alkoi.

Tiilirakennukselta meidät ohjattiin suoraan sivukujalle, paikkaan, jonne kaikki ryhmävieraat ohjattiin. Sivukuja oli pelottavan kapea ja tunnelma oli ahtaan kiihkeä. Edessämme oli monta ryhmää ja taakse kasautuvat ryhmät vain lisääntyivät. Ryhmän jäsenet tarkastettiin yksitellen kapeassa mutta pitkässä teltassa.

Tarkastuksen jälkeen saavuimme isolle aukiolle, jossa tuntui kuin tilaa olisi ollut loputtomiin ja hengittäminen oli helpompaa. Oppaamme huuteli ryhmänsä paikalle ja jokainen tuli puoliympyrään omalla vauhdillaan. Meille kerrottiin hieman ohjeita, minkä jälkeen suuntasimme kohti pääporttia.

Auschwitz tunnetaan historian puolesta paikkana, jossa tehtiin yksi maailman suurimmista kansanmurhista. Paikka on tunnettu sen kauhistuttavan historian lisäksi myös median keskuudessamme. Kaksi tunnetuinta ja ikonisinta otosta ovat keskitysleirin pääportti ”Arbeit macht frei” ja Auschwitz Birkenau. Kuvat ja videot luovat kuvan maailmasta, jota loppujen lopuksi ei pysty sisäistämään, ellei itse käy keskitysleirillä. Pääportin läpi kulkiessa jokaisen kasvot ja sielut pysähtyvät aikaan, jota harva haluaa edes kuvitella.

Pääportin jälkeen matkasimme leveitä teitä pitkin alueelle, jossa oli paljon samanlaisia tiilirakennuksia, mutta jokainen oli rakennettu omaan tarkoitukseensa. Nousimme kynnysportaat rakennuksen 4 pienelle kuistille. Katsoin kuistilta sivulle kohti muita tiilirakennuksia: ihmiskokeisiin käytettyjä rakennuksia oli uskomaton määrä.

Rakennuksen tilat olivat pienet ja tilaa oli käytetty asuintilana, mutta esille oli laitettu valtavasti erilaista materiaalia.  Esillä oli muun muassa karttoja, kuvia, sanomia sekä pienoismalleja.

Rakennuksen jälkeen suuntasimme kohti seuraavia rakennuksia. Yhden rakennuksen muistan selvästi. Rakennus oli tarkoitettu aikaisemmin työläisten asuttamiseen, mutta museotarkoituksessa rakennuksen läpi kulki yksi pitkä huone, jonka seinillä katsoi monta juutalaistyöläistä kohti kameran linssiä tietämättä muotokuvien päätymisestä miljoonien turistien nähtäville.

Ohjeistettu kierros piti sisällään myös rakennuksen, jossa pystyi nähdä eri juutalaisten tavaroita vaatteista käyttötavaroihin. Rakennuksen viimeisestä kerroksesta ei saanut ottaa kuvia. Kierroksen aikana tämän kauhean rakennuksen sisällä pystyi vain kuvitella, kuinka eri perheet luulivat saavansa uuden elämän ja alun Auschwitz Birkenaun keskitysleirillä. Todellisuudessa tämä uuden elämän metsästys koitui monen kohtaloksi.

Tämän rakennuksen jälkeen kierros suuntasi kohti aluetta, jossa pidettiin vankeja. Alueella on kuuluisa seinä, johon on teloitettu monta henkilöä erilaisista rikoksista, joista keskitysleirin vangit tuomittiin. Monet ajattelevat, että Auschwitzin pääleiri 1:llä kaasutettiin miljoonia juutalaisia, mutta itse pääleirillä kaasukammiota käytettiin hyvin vähän. Auschwitz Birkenau oli tämä joukkotuhoamispaikka, jossa nämä miljoonat juutalaiset kuolivat.

Matkamme jatkui kohti leirin pääväylää, jonka varrelle oli rakennettu hirttotangot. Ruumiit laitettiin ampumisen jälkeen hirttotankoihin, jotta leirin yleinen pelko nousisi ja työläiset tottelisivat. Väylää jatkoimme kohti Auschwitzin johtaja Rudolf Hössin hirttolavaa. Hänen hirttopaikkansa on jätetty keskitysleirille muistoksi. Lavalta pystyi näkemään Hössin asunnon, jossa hän asui keskitysleirin ollessa käytössä.

Hirttopaikalta suuntasimme Auschwitzin pääleirin kaasukammiolle. Kaasukammio oli pieni ja pimeä. Kaasukammiossa oli suihkutilat, joiden katossa oli pienet luukut. Luukuilta heitettiin Zyklon B:tä suihkutilaan ja kaikki lukitussa tilassa olleet kuolivat. Suihkutilojen viereisessä huoneessa oli suoraan kaasukammion polttouunit, joissa ruumiit poltettiin.

Kaasukammion näkemisen jälkeen oli aika pienelle tauolle. Tänä aikana saimme ostaa tuliaisia sekä erilaisia muistoesineitä. Tauon jälkeen tarkoituksena oli siirtyä kierroksen viimeiseen paikkaan eli Auschwitz Birkenaun leirille.

Auschwitz Birkenaun pääportti oli aikoinaan monen henkilön reitti sisään, mutta harvan henkilön tie ulos. Keskitysleirille saapuneet junavaunut, joista sadattuhannet vangit astuivat ulos. Vangit vuorollaan jaettiin kahteen jonoon, joista toinen jono johti suoraan kuolemaan ja toinen kohti sekä fyysisesti että henkisesti raskaaseen työntekoon.

Keskitysleirillä nukuttiin yhteisissä tiloissa, kylmissä ja ankeissa oloissa. Työläisillä oli suuri ja laaja alue, sillä itse keskitysleiri oli valtavan kokoinen. Monet yrittivät leiriltä karkuun, mutta vain hyvin pieni prosentti heistä selviytyi ulos. Lähinnä paikalliset selviytyivät ulos, sillä heillä oli yhteyksiä.

Auschwitzin keskitysleiri oli suuri historiallinen hirmuteko, josta tullaan puhumaan vielä kauan. On hirveää ajatella, että tällaisesta hirmuteosta ei tiedetty paikallisesti kuin vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Teksti ja kuvat: Johannes Siren