Kaikki kirjoittajan toimitussihteeri artikkelit

Pentti Koivisto on utelias kokeilemaan kaikkea

Kuka olet?

– Olen Pentti Koivisto, Sammon keskuslukion lehtori. Opetan historiaa ja yhteiskuntaoppia sekä yrittäjyyttä, vaikka se ei oikeastaan ole oma oppiaineensa.

Kuinka kauan olet ollut Samkessa töissä?

– Tulin tänne Samkeen ensimmäisen kerran vuonna 2006 ja olin täällä kolme kuukautta, kunnes lähdin viideksi vuodeksi pois. Olin Tampereen kaupungilta saamallani virkavapaalla ja sen päätyttyä tulin tänne Samkeen takaisin uudestaan vuonna 2010.

Miten päädyit opettajan ammattiin?

– Tietyllä tavalla ajauduin opettajan ammattiin. Siinä vaiheessa, kun piti päättää, niin oli melko tiukat valintakokeet, jotka olivat psyykkisiä haastatteluja. Lähinnä kuitenkin ajattelin, että voin tehdä opettajan hommia ja mahdollisesti tulevaisuudessa voin kokeilla jotain muuta.

Mikä oli haaveammattisi lapsena?

– Lapsena haaveammatit vaihtelivat paljon minun kohdallani. Minulle oli tärkeintä, että tulevaisuuden uraani liittyi ajatus, suuresta määrästä rahaa ja että pääsisi matkustelemaan. Olin miettinyt myös lakaisukoneen kuljettajan ammattia. Tämä lapsuuden haave liittyy ehkä enemmän siihen sen ajan maailmankuvaan, kun kavereillakin saattoi olla samanlaisia haaveita.

Miksi juuri opettajan ammatti?

– En koe, että minun pitäisi nykyaikana vaihtaa ammattia, koska opettajana pääsen toteuttamaan itseäni. Parasta opettajan ammatissa on itsenäisyys sekä oppilaat ja heidän erilaiset persoonansa, jotka tekevät tilanteista vaihtelevia.

Mitä harrastat?

– No, tietysti tähän kuuluu sanoa jotain ylevää. Pyrin lukemaan oikeastaan kaikenlaista kirjallisuutta, mutta erityisesti historiaa ja talouteen liittyviä asioita. Harrastan myös liikuntaa, joko pitkän tai lyhyen matkan juoksua.

Minkälainen perhe sinulla on?

– Olen naimisissa ja sen lisäksi minulla on kolme tytärtä. Vanhin tyttäristäni on tällä hetkellä armeijassa upseerikoulussa, toinen on Klassillisessa lukiossa ja kolmas on yläasteella. Tällä hetkellä minulla ei ole lemmikkejä, mutta lapsillani oli kylläkin kaksi kaniinia, mutta ne ovat jo traagisesti edesmenneitä.

Mikä on suurin haaveesi?

– Suuria haaveita voi olla useitakin, mutta yksi niistä on Afrikassa Kilimanjaron huipulle kiipeäminen ja toinen haave olisi suorittaa purjelentokurssi.

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa?

– En kertoisi siitä kenellekään ja teeskentelisin aluksi, että kaikki olisi kuten ennenkin. Tekisin sijoituksia ja voisin tehdä jotain irrationaalisia heräteostoksia, esimerkiksi ostaa lentokoneen. Lisäksi voisin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.

Mikä on parasta Samkessa ja samkelaisissa?

– Samkessa on mukava ilmapiiri. Täällä kollegat ovat mukavia ja oppilaat hyväkäytöksisiä. Esimieheni on hyvä tyyppi! Tänne on kiva tulla töihin joka päivä.

Terveisiä/neuvoja Samken opiskelijoille?

– Pitäkää haaveistanne kiinni ja jokaiselle abille hyvää jatkoa!

Sofia Tuohimaa  

Kaija Koo lauloin jälleen tiensä monien tuhansien suomalaisten sydämiin

Kaija Koo esiintyi loppuunmyydyllä Hartwall Areenalla 30.11-1.12.2018.

Hartwall Areenan katsomot täyttyvät monen ikäisistä naisista sekä miehistä, kun H-hetki alkaa lähestyä. Illan tähden on tarkoitus aloittaa kello kahdeksalta. Valot sammuvat katsomoista ja spottivalot siirtyvät lavalle. Bändi aloittaa soittamaan kaikille tuttua kappaletta Kaunis, rietas, onnellinen. Samalla hetkellä katosta alkaa laskeutua suuri hopeinen discopallo, jonka sisältä lavalle astuu illan artisti Kaija Koo.

Kaija Koon keikka oli upea. Keikalla sai bailata kovien bilehittien tahtiin, herkistyä kuuntelemaan kauniita rakkauslauluja, voimaantua toivoa täynnä olevista kappaleista sekä nauttia Koon upeasta lavakarismasta. Koon jokaisesta kappaleesta hehkui vahva tunne. Hän pystyi liikuttamaan yleisöään voimakkaasti. Häneen tavastaan laulaa ja esiintyä välittyi monien vuosien kokemus. Hän puhui ja kohteli keikkayleisöään kunnioittavasti ja arvostavasti.

Keikan visuaalinen puoli oli suunniteltu viimeisen päälle. Mitään ei ollut liikaa eikä liian vähän. Valot loivat jokaiselle kappaleelle sopivan tunnelman. Ne korostivat kappaleiden sanomaa. Taustatanssijat loivat virikettä esimerkiksi silloin, kun Koo kävi vaihtamassa esiintymisasunsa. Lisäksi tanssijat osasivat luoda herkkyyttä ja iloa liikkeillään. Tanssijoiden lisäksi keikkaa tähdittivät myös monet vierailevat artistit kuten Sanni, Elias Kaskinen ja Michael Monroe.

Keikan settilista oli monipuolinen ja jaettu kolmeen osaan. Koo lauloi sekä uutta tuotantoaan sekä vanhoja hittejänsä.  Kappaleet oli osattu valita niin, että varmasti jokaiselle keikalla olleelle löytyi listalta omia suosikkejaan. Ensimmäisessä osassa kuultiin paljon Koon vanhaa tuotantoa. Kappaleet olivat Koon tunnetuimpia ja luonteeltansa meneviä sekä motivoivia. Toinen osa koostui herkistä ja liikuttavista kappaleista. Tunnelmaa korostettiin tanssijoilla, valoilla sekä Koon kauniilla valkoisella mekolla. Kolmas ja viimeinen osa tiivisti konsertin yhteen. Tämä osio sisälsi sekä vanhaa, että uutta materiaalia. Keikka päättyi upeaan Tinakenkätyttö kappaleeseen. Kappale oli upea lopetus keikalle. Ihmiset tanssivat, lauloivat ja taputtivat mukana. Areenan täytti rauhallinen ja kiitollinen ilmapiiri.

 

Wilma Kyllönen

Bisnestä ympäri maailmaa – SLUSH TakeOff 

Kun ympäri Suomea juhlittiin valmistuneita 5.12.2018, noin 400 nuorta pohjoismaista kerääntyi SLUSH-bisnestapahtuman järjestämään TakeOffiin. Osallistuneista lukioista ja ammattikouluista mukaan pääsi 10 oppilasta ja kriteerinä sille oli yrittäjyyskurssin käyminen.

Lähtö Tampereen juna-asemalta oli seitsemän aikoihin, eikä kukaan tuntunut tietävän, mitä odottaa tulevalta päivältä. Kaikki olivat kuulleet SLUSH-tapahtumasta, joka on jo vuodesta 2014 kerännyt tuhansia yrittäjiä ja yrityksiä, mahdollisia investoijia ja journalisteja ympäri maailmaa. Nyt SLUSH on noussut yhdeksi pohjoismaiden suurimmaksi kasvuyritystapahtumaksi, johon oletettiin osallistuvan yli 20 000 ihmistä.

Kun itse SLUSH järjestettiin messukeskuksella, nuorille tarkoitettu TakeOff tapahtui siitä vain kymmenen metrin päässä Haaga-Heliassa. Ammattikorkean opiskelijat olivat hoitaneet kaiken kuntoon osallistujille ja vaikka alun hämmennykseltä ei voitu välttyä, kaikki sujui yllättävän mutkattomasti. Ihmiset katselivat hämmentyneenä toisiaan ja salaa yrittivät urkkia nimilappujen alla oleviin ryhmänumeroihin. Kärsimättömiä kuin olimme, pääsimme istumaan auditorioon, mutta tilanpuutteen takia useat joutuivat seisomaan tai istumaan portailla.

Aloituspuheita oli yhteensä kuusi, mutta monen mielenkiinnon herätti yrityksen Bugman’s best perustajat Matias Järvinen, Toivo Hursti ja Aaron Uussaari. He olivat lukion toisella luokalla perustaneet oman yrityksen. Se myy sirkkapatukoita suomalaisista raaka-aineista, ja nuoret tekevät kaiken alusta loppuun. Vaikka yritys on varsin tuore, se on voittanut jo kansainvälisiä yrityskilpailuja muun muassa New Yorkissa järjestetyn Genius Olympiadin.

Puheiden jälkeen siirryttiin työryhmiin, joita vetivät Tukholmasta tulleet lukiolaiset. Omassa ryhmässäni joitakin tuntui yllättävän se, että tapahtuma oli kokonaan englanniksi. Rikottuamme hetken jäätä keskenämme oli meidän aika siirtyä työpajoihin, joita yritykset olivat meille järjestäneet. Ensimmäisenä ryhmäni meni UPM:n työpisteelle. UPM on metsäteollisuusyhtiö, joka pyrkii rakentamaan kestävää ja ekologista tulevaisuutta. He antoivat tehtäväksemme hieman sekavan ja laajan, mutta tärkeän aiheen: millainen on hyvä yhtiökumppani? Yhtiön motossa sanotaan: Good collaboration – Key to success eli Hyvä yhteistyö – Avain menestykseen.

Myös seuraava työpisteemme Sitra pyrkii reiluun ja kestävään tulevaisuuteen. Jos edellinen tehtävä tuntui sekavalta, Sitran tehtävän kuultua se tuntui lasten leikiltä. Sitra kuvailee itseään ennakkoluulottomaksi ja sellainen myös sen tarjoama tehtävä oli. Siinä saimme kaavion, jonka avulla meidän oli tarkoitus ratkaista ongelma, jonka saimme itse keksiä. Onneksemme saimme myös esimerkkiongelmia, joista valitsimme meille ajankohtaisen aiheen: enemmän merkityksellisiä kesätöitä nuorille. Sitrassa päällimmäinen tunne oli stressi, sillä halusimme tehdä vastauksestamme parhaan mahdollisen, mutta aikaa siihen ei ollut riittävästi.

Lähes kaikkien suosikki työpiste oli Lidl. Ehkä siksi, että se oli tuttu, mutta myös siksi, että siinä sai käyttää omaa luovuuttaan enemmän kuin muissa. Tehtävänä oli keksiä tapoja saada enemmän tilaajia Lidlin YouTube-kanavalle. Missään työpajassa ei ollut yhtä paljon puheensorinaa ja luovia ideoita kuin Lidlin omassa. Kaikki ideat, joita työryhmät keksivät olivat huikeita. Sosiaalinen media on lähellä nuoria, joten he tietävät parhaiten mitä sieltä seurataan mieluiten. Voittajaksi illalla oltiin valittu työryhmä, joka oli ehdottanut, että YouTuben sijasta Lidl olisi yhteydessä nuoriin Instagramin kautta.

Nordea teki myös syksyllä Sammon keskuslukion yrittäjyyskurssin kanssa yhteistyötä ja se oli myös mukana TakeOffissa. Moni tuntui jännittävän sitä, sillä siinä luotiin vasta-argumentteja toisten aiheisiin, jotka Nordean pisteellä toimineet henkilöt jakoivat työryhmille. Meille tiivistettiin se, että pankit saavat meistä henkilökohtaista tietoa esimerkiksi mitä ostamme, kenen kanssa olemme ja missä olemme. Jotkut ovat sitä mieltä, että tiettyjen tietojen pitäisi olla kaikille julkisia, ja jotkut taas sitä mieltä, että edes pankin ei kuuluisi tietää sitä kaikkea. Oma tehtävämme oli väitellä sitä vastaan, että tulot ja rahanmäärä tilillä eivät saisi olla julkisia. Saimme viisi minuuttia aikaa pohtia aihettamme ja sitten menimme nyrkkeilykehän malliseksi tehdylle tasolle, jossa aihettamme puolustavat seisoivat meitä vastassa.

Kun tulimme Telan pisteelle, olimme kaikki jo väsyneitä. Minua ja useaa muuta mietitytti, että miksi emme pääse vieläkään oikeaan SLUSH-tapahtumaan, vaikka monella, myös meillä, juna lähti muutaman tunnin päästä takaisin. Tela on etujärjestö, joka valvoo työeläkevakuuttajien etua. Ensiksi listasimme vahvuuksiamme yksilöinä, jonka jälkeen saimme tehtäväksemme pohtia, miten niillä voisimme vaikuttaa juomiskelpoisen veden lisääntymiseen.

Vihdoin oli aikamme lähteä itse tapahtumaan. Koska Messukeskus oli niin lähellä Haaga-Heliaa, isoa massaa tai ruuhkaa ei tuntunut muodostuvan lähtiessämme. Syynä varmaan oli, että jotkut lähtivät suoraan kotiin ja myös meille jäi ennen junaa puolitoista tuntia. Ulkona oli myös kylmä ja loskainen sää, joten ihmiset pyrkivät lämpöön mahdollisimman nopeasti.

Meitä yllätti, että niinkin suuressa ja kalliissa tapahtumassa turvatoimet olivat niukat. Laukkuja tai takkeja tuskin tarkistettiin, ja meidän piti vain vilauttaa kaulassamme olevaa passia todistukseksi siitä, että otimme osaa TakeOffiin. Tila oli yhtä hieno kuin kuvissa, mutta paljon suurempi. Kaikkialla oli haastatteluita ja puheita, eikä oikein tiennyt minne olisi pitänyt aluksi mennä. Aikaa oli vähän ja katsottavaa paljon, joten kaikki käytiin pikakelauksella. Neuvottelutilat olivat äänieristettyjä lasikoppeja, joita ihmiset pystyivät katsomaan täysin vapaasti kävellessään ohi. Tietysti Messukeskukseen oli järjestetty myös osallistujille oma ravintolatila, jossa he pääsivät syömään. Siellä oli kuitenkin tila, jossa ihmiset pääsivät rentoutumaan pitkän päivän jälkeen.

 

Yksi Sammon keskuslukiosta mukaan lähtenyt oli toisen vuoden opiskelija Paul Pellas, 17. Vaikka junasta lähdettyämme meinasimme eksyä ryhmästä, päivä meni silti osaltamme loistavasti. Yrittäjyyskurssille hän alun perin päätyi kiinnostuksesta yhteiskuntaoppia kohtaan, sillä yrittäjyys on niin suuri osa sitä. Paul on seurannut kiinnostuneena SLUSH-tapahtuman kasvutarinaa, josta hän kuuli ensimmäistä kertaa uutisten kautta, mutta itse TakeOffista hän ei ollut kuullut mitään. Vaikka Paulia jäi harmittamaan tapahtuman aikataulu, siitä löytyi myös paljon positiivista niin kuin ryhmässä työskentely ja sitä kautta tulleet uudet ystävät, sekä omien näkemyksien toteuttamisen. ’’Itsessään tapahtuma oli hieno ja monipuolinen’’, Paul muistelee jälkikäteen.

 Heidi Tauriainen

Star is Born- koskettava ja lämmin tarina tosirakkaudesta

Elokuva: Star is Born, julkaistu: 2018, genre: draama/musiikki, ohjaaja: Bradley Cooper, pääosissa: Lady Gaga, Bradley Cooper, Sam Elliot 

Nimensä mukaisesti Star is Born– kertoo nuoren lahjakkuuden noususta tähteyteen, kuuluisan rockstaran Jackson Mainen (Bradley Cooper) ja aloittelevan muusikon Allyn (Lady Gaga) välisen rakkaustarinan avulla. Jacksonin tavatessa Allyn, hän näkee tässä jotain mitä Ally ei näe edes itsessään. Hän raahaa Allyn stadionin lavalle laulamaan hänen kanssaan ja näin Ally alkaa pian saada huomiota ja lopulta levytyssopimuksenkin, mikä johtaa Allyn nousemisen tähteyteen. 

 Star is Born on hämmentävän aito tarina tosirakkaudesta kahden ihmisen välillä. Elokuvan tarina ei ole kummoisempi, käsikirjoituksen ollessa hyvin tavanomainen, mutta elokuvan vuorovaikutukselliset hahmot ja tunnelma tekevät Star is Born:ista kerrassaan ainutlaatuisen. Tarinassa konfliktia aiheuttaa asetelma parin välillä; kun Allyn tähteys alkaa kukoistaa, Jackin ainoastaan hiipuu. Kuin taas Ally taas epäilee itseään, Jackson auttaa häntä uskomaan itseensä. 

 Elokuvassa käsitellään paljon sitä, mitä rakkauden kestäminen vaatii, mitä se antaa ja ottaa. Jack taistelee päihdeongelmien kanssa, mutta Ally tukee kärsivää miestään vieroitushoidon ja alamäkien läpi, vaikka tämä onkin julkisesti häpäissyt hänet. Loppua kohden elokuva saa kuitenkin koskettavan käänteen, kun Jackson yllättäen päättää oman elämänsä. Hänen traaginen päätöksensä heijastaa siihen, että hän ei halunnut rajoittaa vaimonsa unelmia ja menestystä. Huolimatta siitä, että elokuvan tarina on hyvin mukaansatempaava, se alkaa loppua kohden hieman menettämään otettaan. Loppuosaa onkin pitkitetty asteen liikaa. 

 Musiikkimaailman supertähti Lady Gaga kokeili siipiään ensimmäistä kertaa valkokankailla Star is Born:issa. Gagan tuodessa rooliinsa tietynlaisen persoonallisuuden, epävarman Allyn roolissa olisi ollut vaikea kuvitella ketään muuta. Moninkertainen Oscar-ehdokas Bradley Cooper otti countrytähden Jackson Mainen roolin haltuunsa upeasti, yllättäen katsojia upealla lauluäänellään ja koskettamalla heitä hahmonsa herkistyttävällä viallisuudella. Cooperin ja Gagan välistä kemiaa ei voi kieltää, ja elokuvan kohtaukset ovatkin parhaillaan parin ollessa yhdessä. Gagan tuodessa itselleen tyypillistä särmää tarinaan, Cooper taas onnistui luomaan sympatiaa tarinaan. 

Bradley Cooper loisti päihtyneen rockstaran roolissaan, mutta todellisena tähtenä hänet nähtiin ensikertaisen ohjaajan roolissaan. Cooperin kädenjäljestä sekä ohjaajana, että käsikirjottajana näki tämän monivuotisen kokemuksen näyttelijänä. Cooper onnistui rakentamaan elokuvalle kerrassaan ainutlaatuisen, että hämmentävän aidon tunnelman. Elokuvan musiikki toimi myös loistavasti tarinan edistäjänä, kun musikaalinumerot veivät tarinaa eteenpäin ja auttoivat katsojaa ymmärtämään hahmojen tunnemaailmaa ja ajatuksia. 

 Star is Born tulee varmasti keräämään ehdokkuuksia tulevan kevään Gaala-kaudella, ja on nyt jo ennakkosuosikki useammankin Oscar-kultapatsaan saajaksi. Elokuvan vedotessa katsojaan kuin katsojaan, olisi vaikea nähdä miksei se voisi voittaa jopa illan pääpalkintoa. Star is Born antaa katsojalle realistisen vilkauksen musiikkimaailman kulisseihin, näyttää raa’asti kuinka menestys vie mukanaan ja kuinka tosirakkaus vaatii velkansa.

 

Oona Koivula

Kuva: kuvakaappaus Finnkinon sivuilta (www.finnkino.fi)

Amorin analyysissä, osa 3: Bachelorette Suomi

Tässä juttusarjassa seurataan tämän vuoden kuumimpia rakkausrealitysarjoja Suomessa. Amorin analyyseissa Veera ja Wilma johdattavat lukijansa dramaattisimpien juonenkäänteiden ja suhdekiemuroiden pariin.

 

Amorin analyysissa: Bachelorette Suomi

 

*sisältää juonipaljastuksia

 

Tänä syksynä Suomeen rantautui uusi rakkausformaatti, Bachelorette. Kahtena edeltävänä vuonna tv:ssä on pyörinyt vastaavanlainen formaatti, Bachelor. Tänä vuonna rakkautta etsi edellisvuosista poiketen nainen, 34-vuotias Jenny. Jenny oli tuttu kasvo formaatin tosifaneille ensimmäiseltä Bachelor-kaudelta, jossa hän eteni finaaliin asti. Hän kuitenkin jäi ilman viimeistä ruusua ja yhteistä tulevaisuutta Bachelorin kanssa.

Kyseessä on realitysarja, jossa miehet kilvoittelevat paikasta naisen sydämessä. Ohjelmaan hakeutuu monia miehiä, joista rakkautta etsivä bachelorette karsii kauden edetessä miehiä pois. Bachelorette käy treffeillä kandidaattien kanssa ja tutustuu heihin paremmin. Hän antaa ruusuja aina jatkoon päässeille miehille. Ohjelmaformaatti saattaa tuntua suomalaisille katsojille hieman vieraalta konseptilta, sillä tuleehan tämäkin sarja Yhdysvalloista. Sen kyllä huomasi, sillä välillä tapahtumat ja formaattiin kuuluvat yksityiskohdat kuten ruusut tuntuivat turhan teennäisiltä.

Oli koukuttavaa arvailla kenet Jenny missäkin jaksossa tulisi pudottamaan. Arvauksemme osuivat oikeaan jopa finaalikolmikkoon asti. Ensivaikutelmaruusun saaneen Kimmon tiputus juuri ennen finaalia oli meille suuri yllätys. Kimmo oli voittajasuosikkimme ja olimme ymmärtäneet Jennyn käytöksestä hänen ajattelevan samalla tavalla. Finaaliin selviytyivät kuitenkin Leo ja Joona. Ohjelman alkaessa emme kuvitelleet Joonan selviävän finaaliin asti, mutta matkan edetessä aloimme uskoa hänen mahdollisuuksiinsa. Lopulta finaalissa olleet miehet olivat hyvin tasaväkisiä.

Viimeisen “ruususeremonian” tullessa Jenny päätyi valitsemaan Joonan. Hän perusteli päätöstään sillä, että Leoa kohtaan hänen tunteensa jäivät lomaromanssin tasolle. Joona puolestaan sai hänessä herämään vahvempia tunteita ja hän halusi nähdä, mitä jutusta voisi ulkomaailmassa tulla. Joona vaikutti Jennylle sopivalta, mutta Amorit eivät näe syytä, miksei Leo ei olisi voinut voittaa.

Silti jo samaisena iltana, kun finaali näytettiin tv:ssä, selvisi, että Jennyn ja Joonan suhde oli kestänyt ohjelman kuvausten loputtua vain kaksi viikkoa. Jenny kertoi medialle, että oli tajunnut hänen ja Joonankin välillä olleen lopulta vain lomaromanssia.

Jenny löysi ohjelmaan hakeneista sinkkumiehistä useita itseään kiinnostavia, erilaisia persoonia ja siksi jaksojen edetessä pudotukset muuttuivat Jennylle todella vaikeiksi. Jokaisesta miehestä löytyi jotakin vikaa, joka tuli ylitsepääsemättömäksi esteeksi Jennyn rakkaudelle. Näin ollen voimme vain jäädä miettimään, kannattaako kyseiseen ohjelmaan hakea mukaan jos tietää jo ennen kuvausten alkua, ettei kukaan mies tule riittämään itselle. Hän oli ajoittain liian vaativa ja tuntui, että ikäero ja välimatka olivat asioita, jotka nousivat ongelmista keskusteltaessa usein esille. Siksi tuntuikin oudolta, että Jenny valitsi huomattavasti nuoremman, joensuulaisen miehen asuessaan itse Helsingissä. Kokonaisuutena formaatti oli kuitenkin koukuttavaa tv-viihdettä.

 

Veera Naumanen & Wilma Kyllönen

Kuva: Iida Vartiainen

 

Suomen Toyota -ongelma

Suomalaisten liikennekäyttäytyminen herättää ainakin itsessäni joka päivä liikenteessä monia kysymyksiä. Joillekin ihmisille on suorastaan haastavaa osata olla liikenteessä ja ajaa liikennesääntöjen mukaan. Liikennemerkkien osaaminen on monille selvästi haastavaa, esimerkiksi perus liikennemerkin kuten kolmion noudattaminen on välillä monille todella vaikeaa. Myös liikenteessä useasti saan kysyä itseltäni, että miksi joku henkilö ajaa 40km/h kun nopeusrajoitus on 60km/h? Eikö kuski uskalla ajaa vai käyttääkö hän esimerkiksi puhelinta eikä huomaa hidasta vauhtiaan? Jos auton kuski ei uskalla ajaa tarpeeksi nopeasti, onko sellainen henkilö sitten valmis muuhun liikenteeseen? Vaikka nopeusrajoitus ei ole pakollinen nopeus ajaa niin olisi silti hyvä huomioida muutkin liikenteessä olevat. Hitaasti ajavat muodostavat helposti taakseen jonoa, joka voi aiheuttaa esimerkiksi vaarallisia ohitustilanteita.

Mopoautot ovat hyvä esimerkki siitä tai saati sitten mitä autokoulujen autot ovat aiheuttaneet. Autokoulujen autot saattavat yhtäkkiä tupsahtaa eteen kolmion takaa ja siinä on sitten jarrut kovalla koitoksella. Kerran oli mukava huomata, että autokoulun auto tulee eteeni noin alle 20 km/h nopeudella, kun itse ajoin 60 km/h.

Valitettavasti yksi iso ongelma on se, että monet autoilijat eivät pysähdy ennen suojatietä. Jos toinen auto pysähtyy päästämään ihmisen kävelemään yli, niin valitettavan usein huomaa, ettei vierekkäisellä kaistalla kukaan pysähdy päästämään kävelijää. Tällainen käytös on todella vaarallista.

Toyotat ovat ongelmallisia autoja Suomessa. Olen itse ja monet muut huomanneet, että Toyotat ovat vaarallisia liikenteessä. Yleensä edessä oleva hidastelija on Toyota tai vaaratilanteen aiheuttanut auto on Toyota… Toki syy voi olla siinä, että monet vanhat ihmiset pitävät ajamisesta Toyotoilla. Kerran mielenkiintoinen tapahtuma sattui Tampereen keskustassa, kun sininen Toyota oli ensimmäisenä jonossa liikennevaloissa. Vihdoin valon vaihtuessa Toyotan kuski päätti yhtäkkiä lähteä vain peruuttamaan ja peruutti kunnes osui autoni keulaan. Erikoisinta tapauksessa oli, että miksi ja miten voi vahingossa peruuttaa suoralla tiellä, jossa ei ole edes mäkeä? Tööttäyksistä ja valojen vilkuttamisesta huolimatta ei tapahtunut ennen osumaa mitään. Vihdoin kun kuski sai autonsa kulkemaan eteenpäin, ei tämä kyseinen kuski edes viitsinyt pysähtyä kysymään, että osuiko hän. Autoilija vain jatkoi matkaansa normaalisti. Loppupelissä en edes ollut enää yllättynyt, että kyseessä oli Toyota. En muista koska viimeksi Toyota -merkkinen auto ei olisi aiheuttanut minulle jonkin näköistä ongelmaa.

Olen myös huomannut, että monet ovat todella välinpitämättömiä toisten autoja kohtaan. Muutaman kerran henkilöt ovat lähteneet karkuun, kun ovat vahingossa kolhaisseet toisen autoa. Sinänsä tämäkään ei yllätä suomalaisilta. Varsinkin kalliilla autoilla ajelevat eivät kunnioita yhtään muita kulkijoita, ei edes kevyttä liikennettä. Kannattaa myös muistaa se, että kaikilla on silti täysin samat liikennesäännöt kuin muillakin liikkujilla.

Olen myös pari kertaa huomannut kuinka Fiat -merkkisellä autoilla ajavat välinpitämättömästi sekä vaihtavat kaistoja ihan, miten haluavat. Yleensä myös autosta ja kuskin ajotaidosta näkee, että kannattaa pysyä kauempana ja varautua pahimpaan. Kannattaa muistaa, että jokaisen autolla ajavan kannattaisi olla valmis korvaamaan vahinkonsa.

Moottoriteillä ja varsinkin rampeilla tapahtuu vaikka minkälaisia tilanteita. Esimerkiksi yksi kaunis päivä Volkswagen -merkkinen auto tuli rampilta eteen moottoritielle, vaikka takana oli tyhjää. Kyseinen auto ei edes mahtunut väliin ilman, että joutui jarruttelemaan aika paljon. Tämänlaista näkee ihan liikaa. Myös perus kaistan vaihdotkin ovat hyvin hankalia tilanteita monille.

Liikennekäyttäytymisestä ja typeristä tilanteista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Huomatkaa, ettei tässä tekstissä ole tarkoituksena loukata ketään tai kenenkään automerkkiä. Jos ette ole valmiita ajamaan liikenteen mukaan ja oikeiden sääntöjen mukaan, älkää liikkuko autolla. Monissa paikoissa kulkee julkinen liikenne.

 

Eveliina Kankaansivu

Ina Lähteenmaa rikkoo somessa ennakkoluuloja 

Lokakuisen keskiviikkoiltapäivän kylmyys tekee hengityksen huuruiseksi ja käsistä jääkylmät. Ilmassa tuoksuu jo epätavallisen talviselta. Sisällä kahvilassa on onneksi lämmin. Ovesta astuu sisään nuori nainen, jolla on pitkät ja paksut hiukset, tummat eyelinerit vihertävien silmiensä yllä ja iloinen valkoiset hampaat paljastava hymy kasvoillaan. Hän tulee luokseni ja halaamme. Hän on 23-vuotias Ina Lähteenmaa, joka tuli uskoon vuonna 2014.

Uskon asiat olivat kiinnostaneet Lähteenmaata jo ennen kuin hän tuli uskoon. Seinäjoen illassa, joka on helluntaiseurakunnan järjestämä tapahtuma, hän nosti kätensä illan päätteeksi merkiksi siitä, että hän haluaa antaa elämänsä Jeesukselle. Kyseisen illan jälkeen Lähteenmaa jatkoi helluntaiseurakunnassa käymistä: “Se halu käydä siellä seurakunnassa voitti sen ajatuksen siitä mitä muut musta ja siitä ajattelee, se oli niin suuri tarve päästä siellä käymään”. Lähteenmaa alkoi silloin arvostaa kristinuskon ajatusta armosta pelastumisesta ja sitä, kuinka Jeesus kuoli ihmisten puolesta ristillä.

Lähteenmaa on sosiaalisessa mediassa, kuten blogissaan ja Instagramissan eräänlainen suunnannäyttäjä. Pohjoismaissa, kuten Suomessakin, joissa luterilaisuus on pääuskontona, on totuttu pitämään uskon asiat omana tietonaan. Lähteenmaa kuitenkin uskaltaa olla oma itsensä ja kertoa omasta uskostaan ja sen merkityksestä sosiaalisen median kautta. Hän toivoo, että ihmiset voisivat uteliaasti ja ennakkoluulottomasti kuunnella ja ottaa asioista selvää ennen kuin tuomitsevat.

Kahvilasta lähtee asiakkaita, mutta uusia tulee sitä mukaan vanhojen tilalle. Astiat kolisevat ja puheensorina täyttää tilan. Ulkona kylmässä ratikkatyömaalla työskentelevät ihmiset edistyvät työssään ja pitävät taukoja jutellen toisilleen. Mitään edeltävistä ei tee mieli jäädä seuraamaan, sillä Lähteenmaan mielipiteet ja ajatukset vangitsevat niin vahvasti mukaansa. Hänen silmissään näkyy halu kertoa.

Muutaman vuoden takainen hehku, jota ei silloin voinut olla huomaamatta, johtui uskoon tulemisesta. Uskoon tultuaan Lähteenmaa kertoo elämänsä muuttuneen, mutta hän muistuttaa, että tavat ja tottumukset eivät yhdessä yössä muutu. Prosessi lähti hänen kohdallaan liikkeelle armon ja anteeksiannon oivaltamisesta sekä Jeesuksen opetuksista lähimmäisen rakkaudesta. Rukoilu on osa hänen elämäänsä ja joskus sitä tehdään myös ystävien kanssa. Aluksi hänenkin oli hankala tottua ajatukseen, että rukoilu ei olekaan välttämättä yksin tehtävä asia. Konkreettisina muutoksina Lähteenmaa kertoo olevansa Lost & Found –nuortenilloissa yhden host-ryhmän johtaja, jonka tehtävänä on toivottaa nuoret tervetulleiksi. Sosiaalisessa mediassa näkyvä aktiivisuus uskonasioissa on innostanut myös ei-uskovia ottamaan yhteyttä Lähteenmaahan. Esimerkiksi yliopistolla, jossa hän opiskelee, hän on keskustellut ateistin kanssa, ja kertoo, että vaikka onkin niin erilaiset totuudet kummallakin osapuolella, niistä on turha lähteä kilpailemaan, sillä molempien näkemykset ovat yhtä arvokkaita.

“Kun ihminen uskoo Jumalaan, Pyhä henki asuu ihmisessä”, Lähteenmaa kertoo, “se on raamatullinen tosiasia.”  Jumalan läsnäolon tuntee parhaiten esimerkiksi silloin kun rukoilee jonkun puolesta tai joku rukoilee hänen puolestaan. Joskus kuitenkin saattaa tuntua, että Jumala on kaukana. Lähteenmaa muistelee yrityksiään päästä yliopistoon: hän yritti sinnikkäästi ja pääsi sisään neljällä yrittämällä. Hylkäykset tuntuivat totta kai pahalta, ja hän pohtikin, että miksi niin tapahtuu, vaikka hän rukoili kovasti. Usko siihen, että Jumalalla on suunnitelma hänenkin varalleen auttoi jatkamaan. Joskus kärsivällisyyttä testataan.

Lähteenmaa haluaa tulevaisuudessa olla äiti, mutta hänellä on myös unelmia liittyen tulevaan työhön. Hän toivoo, että saisi olla innoittajana puheviestinnän opettajana joko oppilaille tai yritysten työntekijöille. Myös vaikuttaminen yhteiskuntaan nousee esiin. Sitä hän jo tavallaan tekeekin raivaamalla tietä somessa uskosta puhumiselle. Yksi seuraavista askeleista lähitulevaisuudessa saattaa Lähteenmaalle olla kasteelle meneminen. Helluntailaisuudelle tyypillistä on aikuiskaste, joka tehdään uskoon tulleille upottamalla.

Olemme istuneet kahvilassa jo yllättävän kauan. Ihmiset ympärillämme ovat vaihtuneet jo kokonaan uusiin. Ulos lähtiessä kylmä viima osuus poskipäihin. Hyvästelemme ja halaamme, tästä lähdemme eri suuntiin. Hymyilen koko matkan bussissa matkalla kotiin. Osa hänen positiivisesta energiastaan taisi tarttua minuunkin.

Liinu Nieminen 

Venom-erilainen supersankari

Tom Hardyn tähdittämää ja Ruben Fleischerin ohjaamaa elokuvaa, Venomia on moitittu useissa arvosteluissa sekavaksi ja suureksi pettymykseksi. Venom perustuu Marvelin samannimiseen hahmoon, joka teki ensiesiintymisensä jo 1980-luvulla. Monet Marvel-fanit ovat ilmaisseet pettymyksensä Sonyn ja Marvelin yhteistyön tulokseen. Monia Venom ei säväyttänyt.

Vaikka en itse olekaan Marvelin superfani, niin poikaystäväni on tutustuttanut minut Marvel-universumiin ja elokuvan traileri herätti mielenkiintoni. Juoni kuulosti erittäin mielenkiintoiselta ja sitähän se olikin. Toimittaja Eddie Brock (Tom Hardy) elää elämänsä huippuhetkiä, hänen uransa on parhaimmillaan ja tyttöystävä Annen (Michelle Williams) kanssa suunnitellaan jo naimisiin menoa. Kun Eddie saa tehtäväkseen haastatella Life-yhtiön omistajaa Calton Drakea (Rix Ahmed) kajoaa hän lakimies tyttöystävänsä tietokoneeseen kaivaakseen esiin arkaluontoista tietoa yhtiöstä saadakseen mahdollisimman paljastavan jutun. Suututettuaan vaikutusvaltaisen Draken saa hän potkut ja suuttunut tyttöystävä ottaa eron. Eddie vaipuu masennukseen, kunnes Draken työntekijä lähestyy häntä ja paljastaa yhtiön löytäneen avaruudesta symbioottisia elämänmuotoja ja tuoneen ne maapallolle toiveissa luoda ylivertainen, avaruudessa selviävä ihminen. Julmiin ihmiskokeisiin kyllästynyt työntekijä auttaa Eddien sisälle laboratorioon ja siellä tutkiessaan symbiootti kiinnittyy onnistuneesti Eddieen ja seikkailu alkaa.

Symbiootin eli Venomin ja Eddien yhteiselämää ja vuorovaikutusta on mielenkiintoista seurata. Hahmojen esittely alussa on mielenkiintoista, mutta se vie yllättävän suuren osan elokuvasta. Eddie hahmona on onnistunut ja Tom Hardyn näyttelijänlahjat paikkaavat monta kohtaa, joissa Eddie voisi tuntua liian käsikirjoitetulta. Venom on myös hahmona hyvä ja ainut asia joka jäi häiritsemään on se, että yhtäkkiä Venom muuttuu pahantahtoisesta hahmosta elokuvan hyvikseksi, joka haluaakin jäädä maapallolle ja auttaa pelastamaan sen. On epäselvää, mikä tämän äkillisen muutoksen aiheuttaa. Elokuvan ehdottomasti parasta antia on Eddien ja Venomin vuorovaikutus ja päänsisäiset keskustelut. Ne tuovat elokuvaan Marvelille tyypillistä nuorekasta huumoria.

Venom on yleisesti ottaen peruskauraa. Niin draaman kaari, kuin hahmotkin ovat uskottavuudestaan huolimatta varsin tavallisia kaikkien erikoistehosteiden alla. Enkä tarkoita, että näyttelijät olisivat tehneet huonoa työtä, vaan sitä, miten hahmot on kirjoitettu. Kuitenkin näen Venomissa myös dystopian piirteitä ja syvempää sanomaa. En tiedä onko tämä sanoma tarkoituksellinen vai ei, mutta se antoi silti paljon ajateltavaa. Jos Venomista lähtee syvempää sanomaa etsimään on se varmaankin, että Life-yhtiön kaltaisia suuria yhtiöitä tulisi rajoittaa ja tutkia. Tai se, että ihmisten tulisi miettiä kahdesti ennen avaruuteen ryntäämistä.

Venomissa musiikki luo paljon tunnelmaa ja se onkin onnistunut erittäin hyvin. Erityisesti elokuvan nimikkokappale, Eminemin esittämä Venom säväytti minua. Elokuvan erikoistehosteet ovat hyvin tehdyt ja näyttävät aidoilta. Kuitenkin viimeinen taistelukohtaus oli suuri pettymys niin ohjauksen kuin erikoistehosteidenkin kannalta. Elokuvan loppupuoli oli muutenkin todella tiivis ja tuntui, että se on tehty hieman kiireellä ja yritetty tunkea mahdollisimman lyhyeen aikaan. Voin myös samaistua monen Marvel-fanin pettymykseen, sillä elokuvan piti olla ikärajaltaan K-16 ja faneille lupailtiin raakoja kohtauksia, sekä hieman kauhua. Leikkauspöydällä elokuvasta päätettiin kuitenkin tehdä myös nuoremmille sopiva ja siitä tehtiin K-12 elokuva. Tämä muutos tuntuu vaikuttaneen elokuvaan ja saattaa olla syy siihen, miksi monet kriitikot ovat kuvailleet Venomia sekavaksi. Lopetus oli kuitenkin hyvä ja se jätettiin tarpeeksi avoimeksi, joten mahdollisuus jatko-osaan on olemassa.

 

Aino Seuranen 

Kuva: deviantart.com/alfonsopina887

Ihmeotuksia odotellessa 

Ensimmäinen Ihmeotukset (engl. Fantastic beasts) elokuva tuli elokuviin 23.11.2016. Minä näin sen kolmas joulukuuta ja rakastuin heti. Olin aina pitänyt Harry Potter -elokuvista. Siksi ajatus velhomaailmaan liittyvästä tarinasta, jonka keskipisteenä olivat eläimet ja kanssani samaan tupaan kuuluva velho, oli todella innostuttava. Onnekseni ensimmäinen elokuva ei pettänyt odotuksiani, vaikka ne olivatkin korkealla.

78 päivää ensi-iltaan: ensimmäinen traileri 

Siitä asti, kun tuon elokuvan näin olin odottanut jo seuraavaa. Nyt kun viisiosaiseksi luvatun elokuvasarjan toinen osa Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset (engl. Fantastic beasts: The crimes of Grindelwald) on tulossa 78:n päivän kuluttua, minä olen jo todella jännittynyt. Olen katsonut elokuvan trailerin jo monta kertaa. Jokaisella kerralla innostun aina vain enemmän. Ja tämä on vasta ensimmäinen traileri.

Trailerissa näkyy pikaisesti uusia otuksia ja minulle eniten huomiota herättänyt kohtaus Tylypahkassa. Kohtauksessa päähenkilö Newt Scamander on nuori ja pahojen voimilta suojautumisen oppitunnilla. Oppituntia pitää Albus Dumbledore, joka Harry Potter -elokuvissa ja -kirjoissa toimi Tylypahkan rehtorina.

36 päivää ensi-iltaan: toinen traileri ja todistettu fani teoria 

Toinen traileri on ilmestynyt jo jonkun aikaa sitten. Olen katsonut senkin jo ainakin viisi kertaa. Osa kohtauksista lisäsi materiaalia ensimmäisen trailerin paljastuksiin ja näytti myös uusia. Siinä näkyi paremmin päävihollinen Gellert Grindelwald sekä pari ennen näkemätöntä otusta. Se paljasti myös todeksi yhden faniteorian, jonka Youtube kanavan Super Carlin Brothers ylläpitäjät olivat kehittäneet jo viime marraskuussa.

Teorian mukaan eräs elokuvan hahmoista (näyttelijä: Claudia Kim) onkin itseasiassa ihmismuotonsa lisäksi Nagini. Nimi on Harry Potter faneille tuttu alkuperäisistä elokuvista. Nagini nimittäin oli Lordi Voldemortin lemmikki käärme. Tämä kyseinen teoria innosti ainakin minua vielä lisää. Jos se nyt on edes mahdollista.

22 päivää ensi-iltaan: odotuksia, toiveita ja päätelmiä 

Aika puhua toiveista ja päätelmistä. Ensinnäkin minä, ja varmasti moni muukin fani, odotan todella innokkaasti näkeväni Newtin ja Dumbledoren yhteistyötä. Lisäksi olen varma, että tässä elokuvassa selvennetään katsojille kyseisen kaksikon yhteistä historiaa heidän Tylypahka-ajoiltaan. Tämä on samaan aikaan toive ja päätelmä. Perusteena päätelmälle on ensimmäisen trailerin kohtaus, jossa Dumbledore pitää oppi tuntia Newtille ja tuon luokalle.

Elokuvan julisteen taustalla näkyy savusta muodostunut kuoleman varjelusten merkki. Tämä saa minut toiveikkaaksi. Se saattaa tarkoittaa sitä, että saatamme tässä elokuvassa nähdä miten kuoleman varjelukset on luotu ja kenties myös nähdä ne kaikki käytössä. Niille, jotka eivät satu muistamaan tai tietämään, kuoleman varjeluksiin kuuluu kolme taika esinettä: Näkymättömyysviitta, Seljasauva sekä Elpymyskivi.

Näiden kahden isomman asian lisäksi on myös monia pienempiä yksityiskohtia, joita odotan. Esimerkiksi molemmissa trailereissa nähtävä sirkus kiinnostaa paljon. Odotan innokkaana Grindelwaldia näyttelevän Johnny Deppin suorituksen näkemistä ja hahmon tarinan kuulemista tarkemmin. Odotan uusia otuksia ja Albus Dumbledorea. Toivon todella kuoleman varjelusten näkemistä ja niiden roolin selvittämistä. Eli lyhyesti sanottuna odotukset ovat korkealla.

Nea Toijala 

Järjestötoimintaa ja pahaa ruokaa Sloveniassa

Aloitin seikkailuni Euroopan nuorisoparlamentissa syksyllä 2017. Ensimmäinen istuntoni oli Jyväskylän alueellinen istunto ja seuraava oli Turun kansallinen istunto. Vaikka tutustuinkin uusiin mahtaviin ihmisiin ympäri Suomea ja Eurooppaa, en ollut varma riittäisikö aikani enää toisiin istuntoihin. Sain ensiksi kutsun Saksan kansalliseen istuntoon. Jouduin kuitenkin ajanpuutteen takia kieltäytymään, mutta kevätaamuna kutsun tultua Slovenian samankaltaiseen istuntoon, tiesin etten voisi enää vastustaa kiusausta.

17.8.2018
Bussi Tampereelta Helsinkiin – Vantaan lentokentälle lähti Tampereelta neljältä aamuyöstä. Tiesin, että lentokentällä odottivat kaksi suomalaista tyttöä, jotka olin nähnyt vain muutamasta kuvasta. Kentällä tytöt tavatessani tuntui kuin olisimme tunteneet jo vuosia. Olimme kaikki nälkäisiä ja väsyneitä, mutta jännityksen takia emme saaneet lentokentällä mitään alas.
Meidän piti vaihtaa Sveitsissä lentokonetta todella pieneen Slovenian omaan koneeseen. En ole ikinä lentänyt niin matalalla kuin kyseisellä koneella. Olin täysin häkeltynyt maisemista ja vuoriston kauneudesta. Näimme täysin selvästi vuorien päällä olevat kylät ja niissä sijaitsevat rakennukset.
Laskeuduttuamme Slovenian pienelle kentälle hyppäsimme taksiin. Yövyimme yliopiston asuntolassa ja sinne päästyämme tapasimme heti muutaman romanialaisen. Yhdessä tutkimme kaupunkia ja tutustuimme toisiimme. En osannut varautua siihen, että Sloveniassa olisi lämmin. En ollut pakannut yhtäkään shortsiparia tai lyhythihaista, sillä Suomessa meillä oli jo pitkien housujen lisäksi takit päällä.
Asuntolalta meillä oli noin parinkymmenen minuutin mittainen kävelymatka Ljubljanan keskustaan. Kaupunki oli kaunis. Se ei ollut verrattavissa mihinkään muuhun missä olin käynyt, mutta romanialaisten mukaan se muistutti huomattavan paljon suurkaupunkeja Romaniassa.

 

18.8.2018

En ole ihan varma mihin aikaan heräsimme, mutta aikaisemmin kuin normaalina arkiaamuna. 10:20 muut delegaatit, istuntoon osallistujat, saapuivat asuntolalle ja me muut, jotka olimme saapuneet jo aikaisemmin, odotimme tunteja. Ne tunnit käytimme Romanian omiin kansallistansseihin ja toistemme kulttuureihin tutustuessa. Tietysti näytimme Antti Tuiskua ja muita legendaarisia suomalaisia artisteja. Ulkona meitä odotti omat komiteamme, joiden kanssa lähdimme kauniiseen slovenialaiseen puistoon. Matkalla pääsin kertomaan suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, joka häkellytti seurassani tullutta serbialaista. Komiteassani oli ihmisiä monista taustoista ja kulttuureista: Irlanti, Suomi, Serbia, Slovenia, Bosnia, Iso-Britannia, Italia ja Saksa. Oli odotettavissa, että kulttuuriemme erot tulisivat aiheuttamaan haasteita, mutta haasteita tulikin paljon enemmän niitä kuin osasimme edes olettaa. Ryhmäytiminen komiteamme kanssa meni loistavasti siihen asti, kunnes ensimmäinen yhteenotto tapahtui. Serbialainen kuvaili silmät sidottuna pahvin palaa ’’saksalaisena oluttuoppina’’. Ryhmämme saksalainen suuttui ja lähti kesken kaiken pois. Se tuntui oudolta, sillä en edes ollut ymmärtänyt, että siitä voisi loukkaantua.
Suomessa olemme tottuneet päivällisen olevan lämmin ruoka leivän kanssa, mutta taas Sloveniassa saimme päivälliseksi vaalean leivän täynnä salaattia. Salaatti piti noukkia pahvilaatikon pohjalta, sillä leivät olivat menneet rikki matkalla puistoon.
Illalla avausseremonian hienojen puheiden jälkeen kello oli jo lähellä yhtätoista illalla ja ainoa ruokamme oli ollut leivät salaatilla. Iltapalana saimmekin ruuaksi muiden maiden tuomia kansallisruokia, jotka olivat joko karkkia tai juustoa. Kukaan ei ollut kertonut, että maamme ’’purtavan’’ piti olla oikeaa ruokaa, jolla piti ruokkia lähes 150 nälkäistä delegaattia ja tapahtuman järjestäjää. Ainoa maa oikean ruuan kanssa oli Romania. Ruoka kuitenkin katosi ennen kuin olimme osanneet edes huomata sen mahdollisuutta.
Huonosti syödyn pitkän päivän jälkeen lähdimme huoneisiimme suomalaisten kanssa. Toisille yö ei kuitenkaan loppunut ruokailuun. Samassa kerroksessa majoittuneet romanialaiset juhlivat koko yön ja järjestäjät alakerrassa vielä pidempään.

19.8.2018
Herätyksen piti olla 7:00, mutta jokin meni pieleen. Koko asuntolan vallanneet juhlat olivat jatkuneet kuuteen aamuyöstä, joten emme oikeastaan yllättyneet. Olimme vähän pettyneitä, ettemme lähteneet mukaan juhliin, sillä olimme kuitenkin valvoneet lähes yhtä pitkään kuin äänet olivat kantautuneet huoneeseemme. Heräilimme yhdeksältä ja lähdimme aamupalalle, jota ei löytynyt. Joku sanoi sen olevan jo suljettu ja joku toinen taas ei ollut löytänyt sitä ollenkaan. Onneksemme meillä oli ruokakauppa asuntolan vieressä, jostain kerkesimme hakea jotain haukattavaa.
Meillä oli edessä pitkä päivä. Aiheemme oli raskas ja paljon kiistelty eikä kukaan meistä ollut varautunut siihen, miten vaikea aihe meillä oikeasti oli. Kahvitaukoja meillä oli puolentoista tunnin välein ja kun Suomessa olisimme saaneet kahvin lisäksi leipää tai välipalakeksejä, Sloveniassa saimme sipsiä, mitä oli jäänyt muiden maiden ruuista. Maassa maan tavalla, mutta huoli syntyi siinä kohtaa, kun päivällistä ei näkynyt, vaikka kello oli jo muutaman tunnin myöhässä aikataulusta. Ruuan tultua saimme kuivaa riisiä herneillä ja tsatsikia muovibokseista. Tapahtuman teema oli Go green.
Illalla tutustuimme muiden komiteoiden aiheiden ongelmiin ja ratkaisuihin. Pääsimme myös esittelemään omaa aihettamme ja olin varma, että onnistuimme mainiosti, kunnes kuulin kommenttia muilta komiteoilta. Emme olleet vieläkään päässet sopuun ongelmistamme ja ratkaisuistamme. Jokainen oli sanonut omat mielipiteensä muistelematta yhteisiä linjauksia mitä olimme sopineet ryhmänä.

20.8.2018
Kolmas päivä alkoi omituisissa tunnelmissa. Aamupalapöydässä oli vaaleaa leipää ja suklaalevitettä. Ei ihan sitä mitä Suomessa oltiin totuttu syömään. Mitä muutakaan siinä tilanteessa voi tehdä kuin suunnata ruokakauppaan ostamaan oman aamupalan. Sellaisen, mistä tulimme oikeasti täyteen.
Korjasimme kuumeisesti ongelmiamme ja keskustelimme yhteisistä linjauksista aiheemme suhteen, ettei enää samanlaisia ongelmia tulisi kuin edeltävänä iltana. Ongelmia kuitenkin tuli yhden meistä kiihtyessä siitä, ettemme hyväksyneet hänen ehdotustaan. Kyseinen tyttö lähti pois revittyään muistiinpanot naamamme edessä. Olimme kaikki niin hämmentyneitä, ettemme edes tienneet miten meidän olisi pitänyt reagoida. Joten tuloksena oli, että tuijotimme hänen peräänsä ja jatkoimme tekemisiämme. Ymmärsimme kaikki, että väsytti ja ärsytti, joten annoimme asian olla.
Teimme valehtelematta lähes 10 tuntia lakkaamatta töitä. Sen jälkeen lähdimme viereiseen meksikolaiseen syömään porukalla. Ruoka oli siedettävää, mutta ainakin se täytti enemmän kuin muiden päivien kuivat leivät yhteensä. Ruuan jälkeen koko porukka suuntasi keskustaan, jossa tapasimme muut komiteat. Jotenkin eksyin toisen suomalaisen kanssa muusta porukasta, mutta onneksemme tapasimme muutaman interreilaajan Tanskasta ja Isosta-Britanniasta. Istuimme iltaa niin pitkään, kunnes kuulin, että oma komiteani oli huomenna esittelemässä aihettaan, joten oli aika suunnata nukkumaan. Mitä olisi päivä ilman romanialaisia ystäviämme, keihin törmäsimme matkalla asuntolalle.

21.8.2018
Ensimmäinen GA (General Assembly) alkoi hyvissä tunnelmissa. Oma komiteani esitteli aiheensa kolmantena. Olin mukana avoimessa väittelyssä ja pahin pelkoni toteutui. Jäädyin melkein täysin tullessani vuoroni vastata. Ehkä pelastin tilanteen, ehkä en, mutta en voisi silti olla ylpeämpi komiteastani. Jokaisen komitean aiheesta äänestetään pääseekö se läpi vai ei. Äänestys käytännössä vain kertoo pidettiinkö ehdotuksistamme ja osasimmeko perustella mielipiteemme tarpeeksi hyvin. Me emme päässeet, mutta osasimme odottaa sitä.
Istuimme 10 tuntia samassa salissa pienten happihyppelyiden ja patongin voimalla. Olimme kaikki todella väsyneitä lähtiessämme takaisin asuntolalle, mutta onneksemme saimme hampurilaiset mukaamme. Siinä vaiheessa, kun puraisin omaa hampurilaistani, mikä oli haettu kasvispuolelta, huomasin: täällä ollaan sekoitettu liha- ja kasvisruoka keskenään. En ole itse syönyt pitkään aikaan lihaa, enkä edes osannut ajatella sen olevan mahdollista. Tietysti olin paniikissa ja vihainen, mutta se tunne muuttui todella nopeasti pettymykseksi. Kaikista asioista mikä voi mennä pieleen, järjestäjät olivat sotkeneet ruokavalion.
Asuntolalta lähdimme yölliselle kaupunkikierrokselle, joka olisi saattanut olla mielenkiintoinen, jos emme olisi olleet niin väsyneitä. Saimme otettua muutaman kuvan komiteastamme, mutta kaikki karkasivat nopeasti omille teilleen. Itse livahdin jäätelölle serbialaisen tytön kanssa ja hänen poikaystävänsä kanssa, ja se oli paras jäätelö mitä olen elämäni aikana syönyt.

22.8.2018
Yritin päästä yli eilisen tuoman pettymyksen. Odotin jopa pientä anteeksipyyntöä joltakin, sillä tiesin etten ollut ainoa, joka oli saanut ruokavalioonsa sopimatonta ruokaa. Sitä ei kuitenkaan kuulunut. Sali, jossa General Assemblyt pidettiin, tuntui päivän mittaan vain ahtaammalta ja tunkkaisemmalta. Jos rehellisiä ollaan, siellä haisi hiki. Ulkona oli lähes 30 astetta lämmintä ja sisällä vielä kuumempi. Vaikka kaikki meistä kävivät kaksi tai kolme kertaa suihkussa päivittäin, haisimme silti aivan kamalalta.
Päivä meni hitaammin ja hitaammin, mutta siitä selvisi tietämällä, että pian pääsisimme vaihtamaan hikiset vaatteet pois. Sitä ennen kuitenkin meillä oli kaikista mielenkiintoisin aihe viimeisenä. Se koski sitä, että pitäisikö Euroopan unionin laajentua Balkanin alueelle ja miten sitä voitaisiin helpottaa. Serbialaiset eivät halunneet liittyä mukaan EU:hun ja jotenkin keskusteluun saatiin mukaan kansanmurha vuonna 1995. Euroopan Unioniin kuuluvat maat eivät edes halunneet Serbiaa mukaan. Suurin osa osallistujista oli Balkanin mailta ja saatoin tuntea hieman mielihyvää siitä, että aihe aiheutti enemmän pahaa mieltä, kun komiteani aihe.
Asuntolalla meillä ei ollut aikaa, mitä meille luvattiin. Kerkesimme pakkaamaan laukkumme ja vaihtamaan paremmat vaatteet. Meitä tuli hakemaan kaksi haitaribussia ja ahtasimme kyytiin. Kaikki istuivat toistensa päällä ja seisoivat sumpussa.
Loppuseremonia pidettiin Ljubljanan hienoimman hotellin salissa. Meillä oli isot tarjoilut ja koskettavia puheita. Otimme paljon yhteiskuvia ja itkimme. Muutaman päivän aikana olimme tavanneet ihmisiä ympäri maailmaa ja tutustuneet heihin tavalla, jota ei voi edes sanoin kuvailla. Upeinta oli kuitenkin se, että tiesimme, että todennäköisesti tapaamme vielä. Slovenian istunnon viimeisen illan kunniaksi meille oli varattu iso tila, jossa saimme tanssia ja laulaa aamuyöhön asti.

23.8.2018
Kun istuin koneessa matkalla pois Sloveniasta, en voinut muuta tehdä kuin herkistyä kiitollisuudesta. Vaikka olinkin tuntenut viimeisen kuuden päivän aikana nälkää ja pettymystä, päällimmäinen tunne oli silti onni ja kiitollisuus. Loin ystävyyssuhteita ympäri Eurooppaa. Mikkelistä Kreikkaan.

 

Heidi Tauriainen