Kaikki kirjoittajan sannatikka artikkelit

Altavastaajana liikenteessä 

Mustan ja punaisen värinen moottoripyörä ajaa pitkin valtatietä. Kuski ajaa oikeaoppisesti oikean puolimmaisen kaistan keskellä, kun yhtäkkiä viereisellä kaistalla ajava auto laittaa vilkun oikealle, ja melkein ajaa motoristin päälle. Kuski jarruttaa nopeasti ja tööttää, ja auto vain kiihdyttää matkoihinsa. Hän jää miettimään, oliko auton tarkoitus ajaa yli vai oliko tämä vain sokea. Seuraavaksi hän ajaa kääntyvien liikennevaloihin, tarkoituksena kääntyä vasemmalle, vastaantulevien kaistan ylitse. Liikennevalot vaihtuvat vasta monen minuutin päästä, kun moottoripyörän taakse ajaa auto. Liikennevalot eivät tunnistaneet valoissa seisovaa kaksipyöräistä. Automatiikka ei aina tunnu palvelevan kaikkia.

Nämä molemmat tapahtumat ovat minulle arkipäivää liikenteessä. On ärsyttävää, kuinka autot usein ajavat täysin välittämättä kaksipyöräisistä ajoneuvoista. Kevytmoottoripyörässäni on 125-kuutioinen moottori, ja sillä saa ajaa moottoritiellä. Jopa siellä tunnen oloni turvallisemmaksi, kuin esimerkiksi Hervannan valtaväylällä ruuhka-aikaan. Kokemukseni eivät kuitenkaan ole vielä pahimmasta päästä, sillä kevarini huippunopeus yltää noin 120 kilometriin tunnissa, toisin kuin esimerkiksi mopokuskeilla. He ovat vielä alttiimpia vaarallisille kohtaamisille autojen kanssa, kuten itsekin entisenä skootterityttönä tiedän.

Lueskelin Motouutiset.fi sivulta juttuja ja tutkimuksia liittyen motoristien ja autojen kohtaamisiin liikenteessä. Sain selville, että kaikki ei aina ole kiinni autoilijan välinpitämättömyydestä, vaan joskus voi olla kyse aivan muusta. Yhden tutkimuksen mukaan autoilija yksinkertaisesti unohtaa nähneensä moottoripyöräilijän, ja syy on ilmeisesti lähimuistissa. Toinen uutinen, jossa edellistä juttua sivuttiin, käsitteli motoristin näkymisen parantamista liikenteessä.

Mielestäni autokouluissa voitaisiin opettaa enemmän kaksipyöräisten huomioimista liikenteessä. Ja jos vain olisi mahdollista, autoilijan voisi laittaa itse ajamaan kaksipyöräisellä liikenteeseen, jolloin tämä näkisi tilanteita myös altavastaajan näkökulmasta. Koska sitähän me kaksipyöräisellä liikkujat olemme, altavastaajia. Autojen apuohjelmat uudistuvat ja kehittyvät hyvään tahtiin. Voi olla, että mitä enemmän autoilu siirtyy roboteille, teiden turvallisuus kaksipyöräisille paranee.

teksti ja kuvat: Vilma Ryödi

Lukio loppuu – No mitäs sitten? 

Lukion lähestyessä loppuaan, alkaa abeilla häämöttämään seuraava elämänvaihe. En edes muista, kuinka usein minulta on kysytty: ”No mitäs sitten?” viitaten lukiosta valmistumisen jälkeiseen elämään. No mitäs sitten? Yliopistoon, ammattikorkeaan, töihin, ulkomaille opiskelemaan, aupairiksi vai minne. Itseäni lukion lopun häämöttäessä jopa enemmän stressaa kouluarjen loppumisen jälkeinen elämä, mitä itse kirjoitukset. Lukiossa on selvät sävelet: ilmoittaudut kirjoituksiin, luet syksyn tai kevään kirjoja lävitse ja sitten kirjoitussalissa teet parhaasi. Ei siinä ole mitään sen ihmeellisempää. Sen sijaan kuin puhutaan lukion jälkeisestä elämästä, kaikki päätösvalta on sinulla: minne ja mitä menet opiskelemaan, miten vietät mahdollisen välivuotesi tai mitä ikinä sitten keksitkään. Tässä sinua ei välttämättä kukaan enää kädestä pitäen ohjasta, se on pelottavaa.

Vaikka lukiolaisilta tunnetusti kysytään jatko-opinto suunnitelmia, se että tietää mitä haluaa mennä opiskelemaan, ei itsessään riitä. Vaikka tiedän mitä haluan opiskella, ei se ole kuitenkaan ihan niin yksinkertaista. Välivuoden pitäminen ei välttämättä ole ”valinta” tai merkki siitä, että ei tiedä mitä haluaa opiskella. Todellisuudessa se on monille estämätön pakote. Kouluihin on vaikea päästä sisään, ja vaikka tulisi opiskeltua pääsykokeisiin vuoden ympäri, voi silti käydä niin huono tuuri, että kouluun pääsy lykkääntyy taas toisella vuodella. Tiedän monia, jotka haluaisivat päästä jo opiskelemaan haaveammattiaan, mutta eivät yksinkertaisesti pääse opiskelemaan, joten tällöin yhteiskunta käytännössä pakottaa pitämään välivuoden.

Lukion alussa tulee ajateltua, että lukion jälkeen menen sitten opiskelemaan sinne, ja sitten elämä vaan pyörii eteenpäin kuin juna. Todellisuudessa kaikki ei sujukaan niin selkeästi. Lukion loppua kohden olen kuullut monien sanovan, että tässä kohtaa alkaa kyseenalaistamaan kaikkea sitä, mitä on halunnut olla ja mitä on halunnut tavoitella. Unelmat alkavat tuntua kaukaisemmilta kuin koskaan, vaikka käytännössä ne ovat vain lähempänä. Kaikki ne asiat, mitkä tuntuivat kolme vuotta sitten itsestäänselvyyksiltä, tuntuu nyt mahdottomuuksilta. Tämä johtuu siitä, että silmien eteen isketään realiteetit ja kriteerit, mitä vaaditaan minnekin. Kaikki alkaa tuntua kuormittavalle ja kauhistuttavalle, mikään ei tunnu enää selkeältä tai järkevältä.

Entistä enemmän pelkoa myös lisää se, että tutut kaverit hajaantuvat eri paikkakunnille tai jopa eri maihin. Kaikki se tuttu ja turvallinen alkaa pikkuhiljaa hajota. Olen kuullut monien sanovan, että tuntuu kuin kaikki ympärillä olisi menemässä jonnekin ja tekemässä jotakin jännittävää, kun itse vain jumittaa paikallaan. Tämä välivuoden mukana tullut paikalla pysyminen, voi lisätä masentuneisuutta ja syrjäytymistä entistä enemmän. Jokaiselle on tärkeää kuulua johonkin yhteisöön ja kokea, että omalla elämällään on merkitystä. Mitä jos ei pääse opiskelemaan ja mahdollisella työpaikallakaan ei ole tiivistä yhteisöä? Suomessa pohditaan, kuinka nuoret aikuiset masentuvat ja syrjäytyvät, mutta eikö meidän yhteiskuntamme melkein jopa pakota siihen? Verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin tai Iso-Britanniaan, Suomessa on vaikea päästä korkeakouluihin opiskelemaan. Suomessa välivuoden pito on useimmiten välttämätöntä, kuin taas Yhdysvalloissa se on enemmän henkilökohtainen valinta.

Välivuosikaan ei toki ole aina se huono vaihtoehto. Olen kuullut monien toteavan, että välivuoden pitäminen on auttanut paremmin heitä ymmärtämään itseään ja sitä, mitä haluaa itse elämältä. Töissä käyminen koulun sijasta voi auttaa ymmärtämään, että se haave ammatti ei ole olekaan se oikea vaihtoehto. Monille välivuoden aikana tapahtuu mielenmuutos, jossa aletaan aivan kuin uudelleen arvioimaan unelmien ja tavoitteiden merkitystä. Joillekin tämä voi olla hyvä asia, monet haluavatkin pitää vapaasta tahdosta välivuoden, toisille tämä taas voi olla petollista. Tiedän, että itse en pitäisi ”pakollisesta” välivuodesta. Toki välivuoden aikana voi matkustella, mennä aupairiksi tai hankkia muuta elämän kokemusta. Jos kuitenkin välivuosi ajaa epäilemään itseään enemmän ja enemmän, tulevaisuuden unelmista alkaa pikkuhiljaa muodostua niitä menneisyyden haaveita.

teksti: Oona Koivula

kuva: Flickr

Suomalaisen silmin: The British museum

The British museum on kirjaimellisesti Lontoon keskellä sijaitseva valtava museorakennus, jossa käy noin kuusi miljoonaa turistia ja englannin kansalaista vuosittain. Museon perusti Sir Hans Sloane vuonna 1753, British museon on myös ensimmäinen julkiselle yleisölle avattu museo.

Vierailin lontoon matkallani British museumissa kerran. Alkuperäisen suunnitelman mukaan käyntejä piti olla kaksi, mutta kolmenkymmenen minuutin jonotuksen ja turvatarkastuksen jälkeen mieli muuttui nopeasti. Korvasin tämän tosin ottamalla kaiken irti tästä yhdestä kerrasta. British museum on jaettu joko raa’asti aikakausien ja kansakuntien mukaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että esimerkiksi antiikille ja keskiajalle on eri näyttelyt. Ja esimerkiksi antiikin näyttelyssä Egyptiläiset, Assyrialaiset ja Roomalaiset ovat omissa näyttelyissään. Itse kävin läpi assyrialaisten sekä kreikkalaisten ja roomalaisten näyttelyt, sekä hieman keskiajan näyttelyjä. Tosin siinä vaiheessa olin jo kuluttanut yli neljä tuntia museossa, joten ne menivät nopeasti ohi.

 

Assyrialaiset

Assyrialaiset olivat muinainen sotilasvaltio Mesopotamian pohjoisosissa, eli nykyisen Syyrian ja Irakin alueella, heidän valtakuntansa tuhoutui noin vuonna 609eaa. Eli yli kuusi sataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Syitä, joista Assyrialaiset muistetaan ja miksi heistä tiedetään nykypäivänä paljon on kolme. Ensimmäinen on se, että Assyria oli maailman ensimmäinen supervalta. Toinen syy puolestaan on armeija, Assyrialaisten armeija oli teknologisesti kaikkia kilpailijoitaan parempi, järjestys oli parempaa, kuri oli parempaa ja aseet oli valmistettu tuolloin uudesta materiaalista, raudasta.

Kolmas, ja tärkein syy miksi Assyriasta tiedetään paljon, on taide. Assyrialaisilla oli tapana kaivertaa heille kuuluisia ja merkittäviä tapahtumia kivilaattoihin, jotka olivat osa hallitsijoiden temppeleiden seiniä. Kivitaulujen lisäksi myös patsaita on säilynyt jonkin verran, usein patsaat esittävät jumalia tai hallitsijoita, ja usein ne ovat myös massiivisen kokoisia.

Yksi Assyrian pääjumalista, Ninip.

Kivitaulut esittävät usein joko taisteluja, sotia, voittoja, tai kuningasta ja jumalia. Syy hyvin pieneen aihemäärään on se, että tauluilla oli poliittinen merkitys, idea oli että taulut sijoitetaan odotushuoneisiin jolloin toisten valtioiden diplomaatit joutuvat katsomaan sitä mitä tapahtui niille jotka vastustivat Assyrialaisia.

Kuva esittää Assyrialaisia ratsumiehiä jahtaamassa pakenevaa vihollista. Taivaalla oleva lintumainen hahmo on Assyrialaisten jumala, joka suojelee ja varjelee Assyrian sotilaita.

Näyttely itse oli järjestetty hieman omalaatuisesti. Antiikin historialle varatussa salissa oli kolme osaa, oli pääsali jossa oli Egyptin historiaa, sarkofageja ja muuta Faaraoihin liittyvää, Egyptiläisen näyttelyn takana oli yksi noin sata metriä pitkä käytävä varattu Assyrialaisille, ja aivan salin vasemmasta kulmasta lähti käytävä vielä Assyrian näyttelyn taakse jossa sijaitsi antiikin Kreikan ja Rooman näyttelyt.

Idea siitä, että yksi näyttely sijaitsee tasan yhdessä käytävässä salin sijaan voi tuntua omituiselta, mutta järjestely tuntuu loogisemmalta, kun muistaa että näyttely koostui lähinnä yllämainituista kivitauluista, joista suuri osa liittyy toisiinsa.

Tämä kivitaulu liittyy aikaisempaan, tässä aiemmin pakoon yrittänyt vihollinen yrittää taistella vastaan. Assyrian kuningas on kuvattu jousen kanssa sotavaunussa, Lintumaisen jumalhahmon vierellä.

Tämä taulu puolestaan oli aikoinaan osana paljon suurempaa taulua, jossa orjia ja sotavankeja kuljetetaan veneillä joen yli kuninkaan luokse tarkastettavaksi.

Mikäli British museumissa ei ole näytöksiä joita haluaisi katsoa, kannattaa siellä silti käydä ihailemassa rakennuksen sisätiloja ja arkkitehtuuria. Omasta mielestäni British museum on yksi parhaita paikkoja, missä turisti voi vierailla Lontoossa, heti kaikkien Lontoon pubien jälkeen tietysti.

 

Teksti ja kuvat: Kristian Nieminen

Once upon a time in Hollywood – satutarina satujen maailmassa 

 

 

Ohjaus ja käsikirjoitus Quentin Tarantino / Draama/trilleri / 2019 / 2h 40min / *****

 

Quentin Tarantinon yhdeksännes, ja omiwn sanojensa mukaan toisiksi viimeinen elokuva Once upon a time in Hollywood sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa. Kun Tarantinolta tulee elokuva, muuta ei voi odottaa kuin eeppisiä taistelukohtauksia, toiminnallista seikkailua, veren roisketta ja räikeää huumoria. Once upon a time in Hollywood ei muiden Tarantinon teosten rinnalla myöskään kalpene.

 

Elokuva seikkailee 1970-luvun Hollywoodissa, aikana, jolloin kultavuosien Hollywood oli mukautumassa muuttuvaan nykymaailmaan ja digitalisaation aika lähestyi. Elokuva seuraa Rick Daltonia (Leonardo Di Caprio), entistä valkokankaiden hurmuria, joka taistelee uransa hiipumisen kanssa sekä Cliff Boothia (Brad Pitt), Rickin pitkäaikaista stunt-miestä, joka on kuitenkin siirtynyt enemmänkin tämän apumieheksi. Parivaljakon tarinan rinnalla kulkee Charles Mansonin murhiin liittyvä tositarina, jossa näyttelijä Sharon Tate (Margot Robbie) ja hänen ystävänsä murhattiin Taten ja hänen miehensä, kuuluisan ohjaajan Roman Polanskin kotona.

 

01Once upon a time in Hollywood oli ennen julkaisuaan jo ennalta arvattu hitti. Leonardo Di Caprio, Brad Pitt, Margot Robbie, Al Paccino… Ja lista jatkuu. Tarantinon ohjaus ja käsikirjoitus yhdistettynä maailman suurimpien tähtien kanssa, elokuva oli juuri siis sitä mitä voisikin odottaa. Di Caprio, Pitt ja Robbie loistivat rooleissaan, parempaa ei voisi edes pyytää. Di Caprio todisti kykynsä todella muuntautua mihin tahansa rooliin ja hänen kemiansa Pittin kanssa oli kieltämätöntä. Robbie taas hukkui täysin Taten hahmoon, ja toi esille todellisen Sharon Taten karisman ja lämmön.

 

Elokuvan mielenkiintoisena vastakkainasetteluna on Rickin ja Cliffin mielikuvituksellinen tarina rinnastettuna tositapahtumiin perustuviin Mansonin pahamaineisiin murhiin. Rick asuu Taten ja Polanskin naapurissa, tästä huolimatta minkäänlaista suoranaista vuorovaikutusta ei hahmojen välillä nähdä kuin vasta elokuvan loppuosassa. Tämä oli välillä turhan hämmentävää ja häiritsevää, mutta myös Tarantinon ovela tapa kuvailla Hollywoodin kahta puolta: Rick Daltonin hiipuva menestys vasten Sharon Taten nousevaa tähteyttä.

 

Kerronnallisesti Once uponin juoni oli erityisen hyvin jännitystä ylläpitävä: jokainen kohtaus oli kuin oma seikkailunsa ja juonen kulku piti katsojan koko ajan odottamassa, milloin henkilöhahmojen tarinat kohtaisivat. Elokuvan vauhdikkuutta myös lisäsi sen tapa hyppiä genrejen välillä: Komediasta draamaan, draamasta toimintaan. Mikään kohtaus ei ollut itsestäänselvyys, vaan jokainen osasi yllättää.

 

Elokuvan miltei parhaimmat minuutit esiintyivät loppua lähestyessä, kun juonikäänteenä Mansonin kultin jäsenet murtautuivat Taten talon sijasta Rickin taloon tositapahtumista poikkeavasti. Tämä johtaa huumorilliseen, verta roiskuvaan tappelukohtaukseen, klassikko Tarantino tyyliin. Lopputeksteihin saakka Tarantino siis pitää lupauksensa ja viihdyttää katsojia vauhdikkaalla tarinalla. Once upon a time in Hollywood siis täytti kaikki odotukset ja lupauksensa, eikä varmasti jättänyt yhtäkään katsojaa kylmäksi. Loppukohtaus onkin kenties elokuvan merkittävin kohtaus sen aiheen osalta: Koko elokuva olikin vain satua satujen maailmassa.

 

Teksti: Oona Koivula

Kuva: Filmikamari

lmastopaneeli avasi Sammon keskuslukion 10 vuoden SamkeCO2-ilmastoprojektin 

Ilmastopaneelissa kuultiin asiantuntijoilta harvemmin esiin tuotuja menettelytapoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kaikki lukion toista vuotta käyvät opiskelijat pääsivät seuraamaan tapahtumaa koulupäivän aikana.

Sammon keskuslukiolla järjestettiin ilmastopaneeli toisen vuoden opiskelijoille keskiviikkona 4.9. 2019. Paikalla oli viisi eri lähtökohdista tullutta ja asiaansa perehtynyttä puhujaa, jotka juontajien johdolla pääsivät kommentoimaan ajankohtaisia, ilmastonmuutokseen liittyviä tekijöitä. Paneelissa kuultiin yllättävän erilaisia kantoja siihen verrattuna, miten ilmastonmuutoksesta on viime aikoina puhuttu.

Panelisteina toimivat Senja Forsman (S-ryhmän vastuullisuuspäällikkö), Paula Kivimaa (tutkimusprofessori, Ilmasto ja yhteiskunta, Suomen ympäristökeskus), Iiro Parhankangas (energiatekniikan opiskelija Tampereen yliopistossa, Suomen Ekomodernistit hallituksen jäsen), Miikka Evesti (NordicGreenSolutions toimitusjohtaja) ja Sonja Viljamaa (Lempäälän lukio, Ilmastosoturit).

Paneeliin oli valmistauduttu etukäteen diojen muodossa. Keskustelun apuna käytettiin yleisön mielipidekyselyä, joka oli tehty ennen paneelia.

Juontajina toimivat toimittaja Elli Harju ja Sammon keskuslukion opiskelijakunnan puheenjohtaja Paul Pellas. Tilaisuuden avasi Tampereen kaupungin ympäristö- ja kehitysjohtaja Kari Kankaala painottaen omia pieniä tekoja ilmastonmuutoksen hyväksi sekä oman asenteen avulla muihin vaikuttamista.

Paneelissa keskityttiin ilmastonmuutoksen kannalta neljään kiperään teemaan: energiaan, liikkumiseen, ruokaan ja kulutukseen. Asiantuntijoiden puheenvuorot nostivat esiin myös harvemmin kuultuja mielipiteitä. Paneelissa kehittyi keskustelu muun muassa siitä, että radikaaleja toimenpiteitä ei välttämättä aina pystytä tekemään. Tärkeintä olisi keskittyä omaan tonttiin ja oman ajattelutavan muuttamiseen.

Paneelissa nousi esille myös se fakta, että ilmastonmuutosta ei pysäytetä hetkessä, vaan se on monien asioiden summa. Eikä kaikesta tarvitse luopua. Voisi esimerkiksi valita yhden itselle tärkeän asian, kuten lihan syönnin, ja tehdä muilla tahoilla ilmastonmuutosta vastaan pyrkivää toimintaa.

Paneeli käynnisti nyt kymmenen vuotta kestävän SamkeCO2-projektin, jonka tarkoitus on tehdä eri keinoin Sammon keskuslukiosta hiilineutraalimpi vuoteen 2030 mennessä.

Panelistien joukossa oli puhumassa lukioikäisiä sekä vanhoja ilmastosankareita. Sonja Viljamaa on yksi nuoremman sukupolven ilmastoaktivisteista.

Teksti: Elli Kuoppala

Kuvat: Ville Syrjäkoski

Keppihevoshalli oli täynnä liikunnan iloa: “Parasta on lajin monipuolisuus”

Hevoset –messuilla oli tänä vuonna aivan kokonaan oma halli keppihevosharrastajille. Sieltä löytyi vaikka mitä tekemistä: erilaisia kilpailuja, ravilähtöjä, näyttelyjä ja jopa tuunaus- sekä geenitestauspiste keppihevosille. Hallin perältä löytyi muutakin hauskaa tekemistä, kuten vauhdikas rodeohärkä. Palataan hetkeksi vielä toisen messupäivän, eli sunnuntain iloiseen keppihevostunnelmaan. 

 

Kuten oikeissa ratsastuskilpailuissa, myös näissä kilpailuissa on tuomareita ja muita toimihenkilöitä. Yksi heistä on Teea Teräväinen, joka kirjaa hymyssä suin innokkaita ratsukkoja mukaan kilpailuihin kansliapöydän takaa. Hänen tehtäviinsä kuulu myös tuomarointi ja tulosten sekä muun informaation kuuluttaminen.  

-Upea määrä on ollut ratsastajia kumpanakin päivänä, vaikka lauantaina tietenkin oli vähän enemmän. Tänäänkin halli vilisee ihania hevosia ja reippaita ratsastajia, Teräväinen iloitsee. 

 

Yleensä messuilla esteratsastus on ollut suurimassa suosiossa. Tänä vuonna laji sai kuitenkin kilpailijan. 

-Ensimmäisenä tuli koululuokka täyteen ennakkoon ilmoittautuneista, eli este- ja kouluratsastuksen suosio on todella tasaista. Täältä löytyy ihan kaikkien lajien keppihevosia, Teräväinen kertoo. 

 

Kouluratsatuksen suosion kasvua selittää varmasti koko lajin suosion kasvu viime vuosien aikana. Teräväisen mielestä keppihevosharrastus ei todellakaan ole kuihtumassa, vaan se kasvaa ja kehittyy entisestään. Hänen mielestään ilmiöllä on erittäin positiivisia vaikutuksia älypuhelimien rinnalla: 

-Keppihevosharrastuksen yksi parhaista puolista on ulkoilu. Äitinä koen sen positiivisena, että harrastuksen myötä lapset liikkuvat mielellään, varsinkin kun tänä päivänä ympärillämme on paljon kännyköitä ja muita ohjelmia.  

Liikkumisen ilosta nauttivat myös ratsastajat Stella Rekola, Jelena Aaltonen, Moona Naukkarinen, Samirah Aalto ja Neea Veman. Tytöt ovat harrastaneet keppihevosia yhdestä kahteen vuotta. Heidän mielestä parasta harrastuksessa ovat uudet kaverit ja kilpaileminen. 

-Parasta on myös lajin monipuolisuus, eli tässä pääsee tekemään vähän kaikkea, Naukkarinen lisää. 

(Keppihevosharrastus vetää (vas.) Neea Vemania, Moona Naukkarista, Samirah Aaltoa, Jelena Aaltosta ja Stella Rekolaa puoleensa uusien kavereiden takia.) 

Viisikko on tullut paikalle muuten vain viettämään aikaa ja treenaamaan, mutta Aaltonen ja Naukkarinen osallistuivat myös kilpailuihin. 

-Osallistuin pelkästään estekilpailuun, joka meni ihan hyvin. En kuitenkaan sijoittunut. Kohta alkaa jo seuraavat, Aaltonen kertoo.  

-Olen käynyt estekilpailuissa, agilityssä ja raveissa. En myöskään sijoittunut, mutta ne menivät silti hyvin, Naukkarinen toteaa. 

Jokaisella tytöistä on tietenkin mukana omat keppihevoset. Joukossa on tuttuja ja turvallisia ratsuja, mutta myös aivan uusi tulokas: 

-Ostin tämän täältä, joten sillä ei ole vielä nimeä, Rekola kertoo. 

Keppishevosharrastuksen kehittymisen huomaa myös uusista aluevaltauksista, joita lajiin on tehty. Perinteisten kilpailuiden ja muun ohjelman lisäksi, hallista löytyy uutuutena geenitestaus. 

-Teemme geenitestejä yleensä hevosille, mutta täällä olemme tekemässä niitä ensimmäistä kertaa keppihevosille, Aavagenin toimitusjohtaja Maria Jensen kertoo. 

 

Geenitestausta varten hevosen, tai tässä tapauksessa keppihevosen, suun limakalvoista otetaan soluja pyyhkäisynäytteen avulla. Sitten näyte laitetaan reagenssiliuokseen, jolloin se muuttuu vihreäksi tai oranssiksi. Tuloksista voidaan päätellä mihin lajiin keppihevonen soveltuu parhaiten. 

-Kävijöitä on riittänyt molempina päivinä. Eilen oltiin toisessa hallissa vähän syrjemmässä, mutta silti keppihevosharrastajat löysivät sinne. Tänään testattavia on kuitenkin ollut huomattavasti enemmän, kun ollaan oltu tässä hallissa ja jonoa tulee kokoajan lisää, Jensen toteaa tyytyväisenä.  

 Teksti ja kuvat: Iida Vartiainen

Ilmastojournalismia Hyvän sään aikana

Keväällä 2019 osa Sammon keskuslukion opiskelijoista pääsi kokeilemaan Pop-up -toimituksessa työskentelyä. Hyvän sään aikana -verkkomedian kanssa yhteistyössä tehty projekti opetti opiskelijoille uudella tavalla tekstien työstämistä. Opiskelijoiden työtä oli johtamassa osa verkkomedian tekijöistä. Yksi heistä oli some-tiimiä koordinoinut Elli Harju.

“Toimittajan hommat on just mun juttu”, toteaa Tampereen yliopistosta valmistuva Elli Harju, 25.

Harju opiskelee kuudetta vuotta Tampereen yliopistossa. Hän on valmistunut kandidaatiksi journalistiikan ja viestinnän ohjelmasta.

Harjua toimittajuus on kiinnostanut jo yläasteelta lähtien. ”Pidin äidinkielestä ja aineen opettaja rohkaisi minua toimittajan ammattiin”, hän kertoo. Kiinnostusta lisäsi TET-harjoittelu Turun Sanomissa. Siellä hän sai alaan tuntumaa kirjoittamalla uutisia lehteen. Lukion jälkeen Elli päätti lähteä opiskelemaan journalistiikkaa Tampereen yliopistoon. Sinne Harju pääsi ensimmäisellä yrittämällä.

Yhteiskuntatieteiden maisteriksi Harju valmistuu ensi keväänä. Journalismin ala on epävakaata, joten on hyvä olla toinenkin suunnitelma. “Koulussa on vähän kuin trendi tehdä journalistiikasta kandi ja erikoistua muuhun”, hän lisää. Toimittajana on hyvä tietää jostakin muustakin tieteenalasta, sillä se lisää kilpailukykyä.

Ellin unelmana on työskennellä isossa toimituksessa ja kirjoittaa aiheista, jotka kiinnostavat. Tavoite ei ole kaukana. Valmistumisen jälkeen Elli vaihtaa maisemaa Helsinkiin, sillä hänelle on tarjottu vakituista työpaikkaa Iltalehdestä. Lehden kotimaantoimituksessa hän on työskennellyt keikkamuotoisesti jo vuodesta 2015. “Tällä hetkellä haluaisin tehdä paljon juttuja Ilmastonmuutoksesta ja kokeilla mihin kaikkeen se taipuu”. Harju toivoo myös Iltalehden anostavan aiheeseen. Myös TV- ja videojournalismi kiinnostavat häntä. Audiovisuaalista viestintää on myös Iltalehdellä. Siellä tuotetaan radiouutisia Power medialle, myös oma studio löytyy.

Harju toimii tiedotusvastaavana Hyvän sään aikana verkkomediassa. Syksyllä 2017 julkaistu tietokirja pääsi Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi, ja se on voittanut Kanava-tietokirjapalkinnon.

Hyvän sään aikana lähti liikkeelle yliopiston projektista, kun vieraileva professori Hanna Nikkanen halusi tehdä opiskelijoiden kanssa ison kurssityön ilmastonmuutoksesta. Kirja sai hyvän vastaanoton ja porukka päätti jatkaa projektia keskenään. Apurahaa haettuaan he perustivat oman verkkomedia toukokuussa 2018. He myös käyvät puhumassa erilaisissa tapahtumissa.

Tänä keväänä myös Sammon keskuslukion opiskelijoita on päässyt osallistumaan verkkomedian tekemiseen. Pääasiassa ryhmä koostui viestintälinjan opiskelijoista. “Halusimme nuorten äänen kuuluviin ja kertoa mikä heitä kiinnostaa”, Elli kertoo. Heidän kartoittamansa taulukon mukaan alle 30-vuotiaita lukijoita oli vähän. “Nuorten mukaan ottaminen on tärkeää sillä he elävät täällä pisimpään. He kärsivät maapallolle tehdyistä haitoista ja heillä on vähän vaikutuskeinoja päättämisessä”, Harju jatkaa. Sammon keskuslukiolaisten juttuja julkaistaan kevään kuluessa Hyvän sään aikana -verkkomediassa sekä lukiolaislehti Improbaturissa.

 Kuva ja teksti: Siiri Piirainen

 

Nuoret vaikuttajat kertovat, miten voi vaikuttaa

Nykyään on ollut paljon pinnalla, miten nuoret vaikuttavat poliittisissa asioissa, miten nuoria saataisiin äänestämään vaaleissa ja vaikuttavatko nuoret mitenkään. Erityisesti eduskuntavaalit nostivat tämän keskustelun taas esiin.  Kysyin kolmelta nuorelta, miten he vaikuttavat nykymaailmassamme ja miksi.

 

Sara Uusi-Rauva vaikuttaa Pirkkalassa.

Sastamalasta kotoisin oleva 17-vuotias Sara Uusi-Rauva opiskelee Pirkkalan yhteislukiossa toista vuotta.

Sara Uusi-Rauva toimii Pirkkalan yhteislukiossa opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana ja myös Suomen Lukiolaisten Liitossa Pirkanmaan Lukiolaisten varapuheenjohtajana. Hän on johtanut Sastamalan nuorisovaltuustoa viimeiset kolme vuotta, joita ennen istui rivijäsenenä.

– Viiden vuoden aikana minä olen vaikuttanut moniin Sastamalan kaupungin asioihin skeittiparkista lasketteluiltaan, kertoo Uusi-Rauva.

– Eniten siis tällä hetkellä vaikutan omassa opiskelijakunnassa ja Pirkanmaan alueella lukiolaisuuteen liittyvissä asioissa. Nyt minun on kuitenkin aika jättää nuorisovaltuustohommat, vaikka ne on minua kasvattanutkin älyttömän paljon, sanoo Uusi-Rauva.

Sara Uusi-Rauva kertoo myös, miksi vaikuttaminen on tärkeää.

– Mielestäni ei ole oikeutta valittaa asioista, joita ei ole yrittänyt muuttaa. Vaikuttamalla johdetaan ja muutetaan maailmaa.

Jos Uusi-Rauva saisi muuttaa yhden asia maailmassa hän muuttaisi sen, että saisi yksittäisetkin ihmiset ymmärtämään tekojensa seuraukset, jotta maailma olisi parempi paikka kaikille, myös maapallolle.

 

Roope Ståhle on Samken vaikuttajia.

Roope Ståhle on Sammon keskuslukiossa Tampereella opiskeleva abiturientti. Ståhle kertoo, että hän vaikuttaa tällä hetkellä Euroopan nuorten parlamentissa ja tarkemmin Tampereen paikallisjärjestön hallituksessa.

– Mielestäni monet ihmiset kritisoivat nykyisiä asiaintiloja, mutta eivät aktiivisesti toimi muuttaakseen niitä. Kun toimii omien tavoitteiden hyväksi, ne tapaavat usein myös toteutua. Vaikuttaminen on tänä päivänä myös lapsellisen helppoa, tekosyitä ei todella ole, Ståhle kertoo miksi hänen mielestä on tärkeä vaikuttaa.

Jos Ståhle voisi muuttaa yhden asian maailmassa hän muuttaisi kaikkien maiden päämiesten ja päättäjien politiikkaa ympäristöystävällisempään suuntaan.

– Ilmastonmuutos on ylivoimaisesti suurin maailmanjärjestystä uhkaavista tekijöistä, ja siksi se pitäisi olla kaikkien prioriteeteissa korkealla, Ståhle sanoo.

 

Niklas Vaulanen on lukiolainen Turusta.

Niklas Vaulanen on nuorisovaikuttaja ja lukio-opiskelija Turusta.

Vaulanen kertoo, että hän on toiminut vuosien varrella useammassakin eri kansalaisjärjestössä. Tällä hetkellä hän toimii aktiivisimmin paikallisen nuorisovaltuuston puheenjohtajana ja vuoden 2019 alusta myös Suomen nuorisovaltuustojen liiton liittohallituksessa.

– Vaikuttaminen ja erityisesti nuorten vaikuttaminen on tärkeää toimivan demokratian takaamiseksi. Nuorten tulee saada äänensä kuuluviin päätöksenteossa aina arkipäivän pikkujutuista eduskuntaan asti, jotta meidän nuorten näköinen tulevaisuus on taattu, kertoo Vaulanen.

Vaulasen mukaan tämä on yleisen mielenkiinnon lisäksi syy, miksi hän on itse lähtenyt mukaan vaikuttamiseen ja politiikkaan.

Jos Vaulanen saisi muuttaa yhden asian maailmassa hän muuttaisi päättäjien suhtautumisen ilmastonmuutokseen.

– Jos jokainen päättävässä asemassa oleva henkilö tarttuisi heti riittäviin toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi, meillä tuskin olisi enää koko ongelmaa parin vuoden päästä. Näin ei kuitenkaan ole, joten muutos tulee tehdä kestävillä arjen valinnoilla ja nuoria päätöksen tekoon osallistamalla, sanoo Vaulanen.

Eveliina Kankaansivu 

Osa matkaa on odotus - Avengers ensi-ilta lähestyy

Avengers: Infinity war-elokuva sai ensi-iltansa 25.4.2018. Sen loppu tuli suurelle osalle elokuvan nähneistä yllätyksenä ja järkytyksenä. Tarina tuntui jäävän todella kesken. Ainakin minulle tuli heti tarve nähdä jatkoa samalla sekunnilla. Siitä asti fanit odottivat seuraavan Avengers elokuvan nimen julkaisemista.

138 päivää ensi-iltaan, ensimmäinen traileri ja elokuvan nimi  

7.12.2018 olen matkalla katsomaan erästä toista elokuvaa. Selaan Instagramin etsi-sivua autossa. Näyttööni ilmaantuu kuva, jossa näkyy uuden  Avengers -elokuvan nimi ja trailerin aloituskuva. Suuni loksahtaa auki ja yhtäkkiä en malta odottaa, että pääsen takaisin kotiin toista elokuvaa katsomasta. Noin kaksi tuntia myöhemmin olen taas kotona. Avaan heti IMDb (International Movie Database) -sovellukseni ja katson Avengers: Endgame -elokuvan trailerin kolme kertaa putkeen.

Traileri saa melkein kylmät väreet kulkemaan käsivarsillani ja kyyneleet nousemaan silmiini. Ei nyt aivan, mutta melkein. Trailerin koko tunnelma on vain niin synkkä ja täynnä epätoivoa. Tuntuu, että kaikki hahmot ovat surullisia ja joko luovuttaneet toivon, tai pitävät kiinni toivonsa viime rippeistä. Ainoat kaksi positiivisempaa asiaa trailerista ovat  Hawkeyen pikainen esiintyminen ja viimeinen kohtaus. Siinä  Ant-man, joka tunnetaan myös nimellä Scott Lang, seisoo ovella ja yrittää päästä sisään.

Trailerin ensimmäisessä kohtauksessa Tony Stark sanoo: ”Part of the journey is the end”. Suomennettuna lause tarkoittaa: “Osa matkaa on sen loppu”. Sama lause on myös trailerin virallisen Youtube-videon kuvauksen ensimmäinen lause. Tuo lause saa ajatuksiini vain pelon siitä, että tämä olisi viimeinen Avengers -elokuva.

 80 päivää ensi-iltaan, Super Bowl traileri  

3.2.2019 oli NFL (amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliiga) kauden 2019 päätösottelu Super Bowl. Tämä on suurin vuosittainen urheilutapahtuma koko maailmassa. Otteluun myydään kalleimmat mainospaikat television kaikista mainospaikoista. Yhdellä mainospaikalla oli uusi traileri elokuvaan Avengers: Endgame. Tämä uusi traileri on vain 30 sekuntia pitkä, mutta onnistuu silti tuomaan erittäin paljon toivoa takaisin hahmojen puheeseen ja myös fanien ajatuksiin.

Trailerin suurin sanoma tulee esiin Kapteeni Amerikan sanoissa, jotka pikaisesti suomennettuna kertovat: ”Jotkut ihmiset siirtyvät elämässä eteenpäin, mutta emme me”. Tämä lause yhdistettynä trailerin kuviin saa mieleen vain sen kuvan, että Infinity  war -elokuvan lopun ”Snapistä” selviytyneet sankarit aikovat pelastaa muut. Ja se, jos mikä, tuo toivon takaisin fanien sydämiin.

29 päivää ensi-iltaan, odotus jatkuu 

On enää alle kuukausi odotusta jäljellä. Olen käynyt lähes päivittäin katsomassa Finnkinon nettisivuilla, onko lippuja jo myynnissä. Vielä ei ole ollut, mutta sitä hetkeä odotellaan. Jännitys elokuvan tapahtumista on ollut suuri ja joka päivä innostus kasvaa. Ystävieni kanssa ja netissä on spekuloitu elokuvan juonta ja varsinkin Infinity War elokuvan lopussa kuolleiden kohtaloa.

Jotkut uskovat heidän pysyvän kuolleina. Jotkut taas ajattelevat, että heidän on pakko palata henkiin. Itse toivoisin heidän palaavan elävien kirjoihin, mutta en voi olla varma mistään. Mutta en halua keskittyä mahdollisiin lopullisiin kuolemiin. Miettikääs tätä: Captain Marvel samassa elokuvassa Avengersien kanssa!

Nea Toijala

Hullu prinssi -musikaali täytti Kangasala-talon 

Kangasalan lukion loppuunmyydyn Hullu prinssi -musikaalin yhdeksän näytöstä esitettiin Kangasala-talolla alkuvuodesta. Hullu Prinssi -musikaalia aloitettiin tekemään jo hyvissä ajoin lukuvuoden aloitettua vuonna 2018. Hullu prinssi -musikaali oli upeasti luotu opiskelijoiden sekä ammattilaisten kesken. Musikaalia tekemässä olivat ammattiohjaaja Disa Kamula, sekä käsikirjoittajana Hanna Suutela ja musiikin säveltäjänä Maija Koskenalusta. 

Tykkäsin itse todella paljon näyttelijöiden vaatteista, lavastuksesta sekä koreografioista. Musikaalissa oli upeita yhteislaulu ja -tanssikohtauksia sekä sopivasti myös sooloosuuksia tietyillä hahmoilla. Musikaalissa nähtiin myös räppi, joka oli herttua Juhana näyttelijän Jere Paavilaisen omaa jälkeä. Pidin siitä, että kaikkien laulajien äänet sopivat hyvin yhteen ja huolella tehdyt tanssit olivat näyttäviä.   

Musikaali alkoi sillä, että päähenkilö Martina oli tekemässä kouluun esitelmää Kustaa Vaasasta ja hänen elämästään. Martina luuli, että Kustaa Vaasalla oli kolme lasta, mutta hänellä olikin neljä. Tämän kuultua Martina ei ajatellut, että Magnus Vaasa olisi tärkeä henkilö. Tarinan edettyä Martina nukahti tietokoneensa äärelle ja heräsi myöhemmin vuonna 1562 Katariina Jagellonikan ja herttua Juhanan hääpäivään. Musikaalin tarina eteni hienosti Martina Meren ja Magnus Vaasan ympärillä. Musikaalissa nähtiin paljon tapahtumia eri hahmojen välillä, kuten herttua Juhanan ja Kaarina Hannuntytären eroaminen. Musikaali päättyy Martinan heräämiseen tietokoneen ääreltä ja siihen, että hän lähtee kouluun pitämään esitelmää Kustaa Vaasasta. 

Kuvassa vasemmalla Anna Jagellonicaa esittävä Hanna Kainisto ja oikealla Katariina Jagellonikaa esittävä Saana Hellsten.

Musikaalissa pidin tarinan etenemisestä ja sen selkeästä esittämisestä. Tarinaa oli aluksi vähän vaikea ymmärtää, jos historiaa ei tunne hyvin, koska se sijoittui sen verran vanhaan aikaan. Pikkuhiljaa tarinasta alkoi saamaan hyvin kiinni, eikä tarvinnut enää ajatella kuka henkilö oli ja missä paikassa hahmot olivat. Lavastuksessa oli käytetty monipuolisesti lavasteseinäminä erilaisia taustoja, kuten muuria. Musikaalissa oli myös käytetty nukketeatteria taustaelementtinä. 

Musikaalissa oli mielestäni taidokkaita laulajia ja näyttelijöitä. Kangasalan lukion musiikkilinja opiskelijat olivat tekemässä musikaalia muiden opiskelijoiden, vanhojen opiskelijoiden sekä opettajien kanssa. Petra Karjalainen oli antanut laulunopetusta sekä teknisiä ja ilmaisullisia vinkkejä näyttelemiseen. Musikaalissa suurin osa asusteiden materiaaleista oli hankittu kierrättämällä ja ne olivat muun muassa vanhoja vaatteita, pöytäliinoja sekä verhoja. Pukusuunnittelijana oli Joanna Weckman ja Lotta Silvan. Kangasalan lukion vanha opiskelija Moona Lehtola ja Kaisu Koittola ovat tehneet koreografioita.  

Eveliina Kankaansivu