Kaikki kirjoittajan sannatikka artikkelit

Keliakia lukiolaisen elämässä

Keliakia on autoimmuunisairaus, jossa viljatuotteiden sisältämä valkuaisaine gluteeni vaurioittaa ohutsuolen limakalvon nukkaa. Tauti on yleensä perinnöllinen ja oikein hoidettuna ei aiheuta mitään vaaraa. Taudin oireita ovat yleensä mahakivut, ilmavaivat, turvotus, oksentelu sekä huonovointisuus. Keliakia voi ilmetä missä iässä tahansa, ja se onkin hyvä varmistaa lääkärin vastaanotolla, josta ohjataan verikokeisiin tai tähystykseen. On myös mahdollista, että verikokeissa tai tähystyksessä ei edes näy mitään merkkejä taudista, mutta silti se voi olla ihmisellä. Keliakia voi myös esiintyä eri muodoissa, kuten esimerkiksi ihokeliakiana, jossa oireet esiintyvät iholla ihottumana. Hoitona toimii parhaiten pysyvä gluteeniton ruokavalio, joka ei vahingoita ohutsuolta.

Nykyään gluteenitonta ruokaa saa paremmin kuin esimerkiksi muutama vuosi sitten. Keliakia onkin nykypäivänä yleinen sairaus. Moni ihminen ja varsinkin terveysintoilija pyrkii noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota vain sen terveellisyyden vuoksi. Ihmisen keho ja aineenvaihdunta toimivat monella huomattavasti paremmin, jos ylimääräiset pullat ja leivonnaiset jäävät pois. Gluteeniton ruoka voi aluksi olla outoa ja maistua erikoiselle, mutta ajan myötä siitäkin oppii nauttimaan. Melkein joka ruoalle on aina olemassa gluteeniton vaihtoehto ja onkin suhteellisen helppoa muuttaa ruoka gluteenittomaksi. Nykyään myös ravintoloissa on hyvä gluteenittoman ruuan saatavuus, poikkeuksena ovat tietenkin jotkin ravintolat, mikä mielestäni on outoa, taudin yleisyyden vuoksi.

Mielestäni oudointa on se, että gluteeniton ruoka maksaa yleensä muutaman euron enemmän ja välillä se raivostuttaa. Jos esimerkiksi menee pizzalle, joutuu maksamaan kaksi euroa ylimääräistä gluteenittomasta pizzapohjasta. Tämä on ihmeellistä, koska enhän minä itse mitään ohutsuolelleni voi tehdä, jos se ei kerran viljaa siedä. Mielestäni olisi reilua, jos hinnat olisivat samat kuin normaalitkin. Myöskin kaupoissa gluteeniton puolen kilon jauhoseos saattaa maksaa lähemmäs kymmentä euroa, kuin normaalisti olisi hinta vain muutaman euron.

Keliakian kanssa oppii elämään ajan myötä. Itselleni gluteenittomaan ruokavalioon tottuminen kävi helposti, enkä edes kaipaa mitään ruokaa sen erityisemmin. Gluteenittomalla ruokavaliolla voin paremmin ja näin terveelliset elämäntavat pysyttelevät mukana koko elämän. Tosin onhan roskaruokaakin gluteenittomana, mutta en itse siitä niin välitä sen koostumuksen vuoksi. Usein kun gluteeniton ruoka on kuivaa. Uskon jopa, että ilman keliakiaa eläisin silti syömällä gluteenittomia tuotteita, vain sen tervellisyyden kannalta.

 Teksti: Annika Luoto

Punatukkainen boheemi säväyttää artistiyhteistöillä 

Kolmekymppinen Edward Christopher Sheeran, jonka maailma tuntee paremmin Ed Sheeranina, julkaisi viime vuonna neljällen studioalbuminsa No.6 Collaborations Project.

Albumin teemat ovat selkeästi rakkaus ja ero. Albumin kansi on visuaalisesti hieno, vaikkakin mielestäni Sheeran saisi itse näkyä albumin kannessa.

Sheeran on tienannut varmasti hyvin rahaa kovatasoisilla artistiyhteistöillä. Lempibiisejäni albumilta ovat Beautiful People (feat. Khalid), Cross Me (feat. Chance The Rapper & PnB Rock) ja Put It All On Me (feat. Ella Mai), muutamia mainitakseni. Eri biiseillä vierailevat artistit myös ovat onnistuneet lauluosuuksissaan, esimerkiksi Khalid laulaa tunteikkaasti.

Sheeranin aiemmat biisit Lego House, Shape of You ja I See Fire ovat selkeästi eri maata tämän uuden albumin musiikkityylin kanssa. Levy on kuitenkin parempi kuin aiemmat Sheeranin albumit. Ed Sheeran poikkeaa monesta massa-artistista sillä tavalla, että hänen ulkonäkönsä ei ole sellainen yltiöpäisen massaan sulautuva ja niin sanotusti komea, vaan hänellä on ennemmin boheemi ja vähän ränsistynyt tyyli. Mutta kai Sheeranin tavaramerkkinä kuuluukin olla olalla oleva kitara ja hurmaava lauluääni, joka saa monet teinitytöt pyörtymään.

Albumille antaisin asteikolla 1-5 kokonaisarvosanan 4. Innoissani ja mielenkiinnolla odotan jo Sheeranin seuraavaa albumia!

Kuvat ovat viime kesän Suomen keikalta Helsingin Malmin lentokentältä, jossa Ed Sheeran kävi vetämässä ensimmäisen Suomen keikkansa.

Teksti: Sofia Tuohimaa

Kuva: Wilma Summanen

Star Wars: The Rise of Skywalker viimeistelee uuden trilogian

Jo peräti 42 vuotta sitten George Lucasin luoman Star Wars -elokuvasarjan Skywalker-saaga tuli vuoden 2019 joulukuussa päätökseen. George Lucas käsikirjoitti kaksi ensimmäistä Star Wars -trilogiaa Lucasfilm -elokuvayhtiön alla. Vuonna 2012 maailmankuulu elokuvayhtiö Walt Disney kuitenkin osti Lucasfilmin 4,06 miljardilla dollarilla ja ilmoitti tuottavansa uusia Star Wars -elokuvia. Lucasfilm oli tuottanut jo kaksi trilogiaa Skywalker-saagaan ennen Disneylle siirtymistä – alkuperäistrilogian 1970-luvulla, sekä esiosatrilogian 1990-luvulla, joka siis julkaistiin alkuperäistrilogian jälkeen, mutta se sijoittuu kronologisesti ensimmäisten leffojen edelle.

Disneyn luoma jatko-osatrilogia on jakanut paljon mielipiteitä sekä hyvässä että pahassa. Jotkut valittavat trilogian eroavan täysin alkuperäisten Skywalker-saagan elokuvista, kun taas toiset valittavat elokuvien toistavan samaa asiaa. Trilogian ensimmäinen elokuva The Force Awakens nousi suureen suosioon, kun se julkaistiin vuonna 2015. Uusi elokuva toi tullessaan sekä uusia että vanhoja hahmoja uuden sukupolven tarinaan. Trilogian toinen elokuva The Last Jedi keräsikin hieman enemmän kritiikkiä ja moni ehti jo huolestua, että miten Disney voisi enää pelastaa trilogian yhdellä viimeisellä elokuvalla.

J.J. Abramsin ohjaama The Rise of Skywalker on jatko-osatrilogian kolmas ja viimeinen osa. Näin ollen TROS päättää Skywalker-saagan tähän. Omasta mielestäni The Rise of Skywalker oli hyvä. Tapahtumia oli paljon, juoni pysyi mielenkiintoisena, roolisuoritukset olivat erinomaisia ja kaiken kaikkiaan mielestäni tämä oli hyvä päätös saagalle. Tavanomaista Star Wars -elokuvissa ovat myöskin ensiluokkainen musiikki ja erikoistehosteet, eikä TROS poikennut mitenkään edellisistä leffoista – kiitos ja kumarrus siis elokuvasäveltäjä John Williamsille ja elokuvan editoijille.

Näyttelijät tekivät työnsä erinomaisesti, kuten uusimman trilogian antagonisti Kylo Renin/Ben Solon roolissa toiminut Adam Driver – Driver oli myös vuoden 2020 Oscar-gaalassa ehdolla ”paras miespääosa” -palkinnolle elokuvasta Marriage Story. Lisäksi elokuvan pääkolmikossa Reytä esittänyt Daisy Ridley, Finniä esittänyt John Boyega, sekä Poe Dameronina toiminut Oscar Isaac tekivät elokuvasta sen mitä se on nyt. Myös yksi uuden trilogian hienoimmista asioista ovat jotkut tutut näyttelijät aiemmista elokuvista mm. Luke Skywalkerin roolissa näyttellyt Mark Hamill, sekä Han Solon roolissa Harrison Ford.

Erittäin traagista elokuvasta teki Leia Organan näyttelijän Carrie Fisherin menehtyminen. Fisher menehtyi sydäninfarktiin vuonna 2016, ennen kuin uusinta elokuvaa päästiin edes kuvaamaan. Hahmon käyttämättömiä materiaaleja edellisistä elokuvista on kuitenkin editoitu mukaan, joten Leian voi silti nähdä The Rise of Skywalkerissa muutamassakin kohtauksessa. Fisher on ollut monien ihmisten esikuva jo alkuperäisistä elokuvista 1970-luvulta asti.

The Rise of Skywalkerissa Rey suorittaa Leian kanssa jedikoulutustaan loppuun Vastarinnan tukikohdassa.  Ensimmäisen ritarikunnan yksinvaltias Kylo Ren on tiennäyttäjän avulla löytänyt Sithien piilotettuun maailmaan, Exegoliin, jossa hän tekee sopimuksen yllättävän hahmon kanssa. Vastarinta saa eräältä vakoojalta viestin pahuuden nousemisesta. Vastarinnasta Rey, Finn, Poe, Chewbacca, sekä droidit C-3PO ja BB-8 suuntaavat Pasaanille etsimään galaxin toista tienlöytäjää, joka näyttäisi suunnan Exegolille. Pasaanilla he tapaavat vanhan tutun ja aavikkoplaneetalla pääsee tapahtumaan jo muutamakin erittäin jännittävä tilanne. Elokuva on täynnä hermoja raastavia hetkiä hyvässä ja pahassa. Kuten kaikissa Star Wars -elokuvissa, on myös TROS taistelua hyvän ja pahan välillä ja rauhan palauttamisesta galaxiin. Elokuvassa on paljon juonenkäänteitä ja tunteita herättävä hetkiä. Elokuva saa aikaan jännityksen ja kyynelehtimisen lisäksi katsojissa myös naurua ja iloa.

Elokuva oli tunteita nostattava. Olen itse ollut äärimmäinen fani pikkutytöstä asti ja jokainen Star Wars -elokuva kyllä saa minulle kylmät väreet iholle. Disney lisäsi viimeisimpään elokuvaan pari melko typerää ja turhaakin kohtaa ohjaajan vastahakoisuudesta piittaamatta, mutta niitä lukuun ottamatta elokuva oli erittäin mieluinen kokemus – useampaankin otteeseen. Suosittelen elokuvaa kaikille, etenkin scifi-, fantasia- ja seikkailuelokuvista kiinnostuneille. The Rise of Skywalker on täynnä iloa ja surua laidasta laitaan, eikä se turhaan ollut vuoden 2019 kolmanneksi eniten tuottanut elokuva.

teksti: Jessica So

kuva: pressikuva

Sanni ei halua himaan tripiltä

Sanni Mari Elina Kurkisuo, joka käyttää artistinimeä SANNI, julkaisi neljännen Trippi-nimisen albuminsa kesällä 2019.

Albumi käsittelee seuraavia teemoja: yksinäisyys, masennus, rakkaus, seksuaalivähemmistöt, ihmisen pienuus elämän kokoisten kysymysten edessä, ulkopuolisuuden tunne ja ahdistava parisuhde. Yksinäisyys on kuitenkin näistä edellä mainituista teemoista keskiössä koko albumin ajan. Sannin omien sanojen mukaan hän haluaa välillä tietoisesti tahallaankin jäädä ulkopuolelle, koska se on osa taiteilijan työtä, jotta saa inspiraatiota biisien kirjoittamiseen.

Albumin biisit sisältävät rohkeita sanoituksia. Biisien teossa on ollut mukana tällä kertaa Hank Solon sijasta Jurek Reunamäki, joka on tehnyt yhteistyötä myös Antti Tuiskun, Erinin ja Redraman kanssa.

Oma suosikkibiisini albumilta on ehdottomasti levyn aloitusbiisi ”Yksinäinen milleniaali”. Lisäksi tykkään Rokkenroll-elämää -, Kaunis koti -, Pommi (pampampam) – ja Hei kevät -biisistä.

Sannin edellinen albumi, joka kantoi nimeä SANNI, oli myös hyvä. Voisi kuitenkin sanoa, että Sanni on kehittynyt tämän edellisen albumin jälkeen jopa paremmaksi.

Asteikolla 1-5 antaisin tälle albumille arvosanan 4.

teksti ja kuva: Sofia Tuohimaa

Historiallinen hetki suomalaisessa jalkapallokulttuurissa

Suomen A-maajoukkue, eli Huuhkajat eteni EM-lopputurnaukseen ensimmäistä kertaa jalkapallon historiassa. Huuhkajat ovat pelanneet EM-kisapaikasta jo vuodesta 1968 lähtien, eikä koskaan ole lopputurnaukseen päässyt. Lähimpänä lopputurnauspaikka on ollut vuoden 1980 kisojen karsinnoissa, jolloin Suomi jäi vain pisteen päähän lohkon voitosta ja suorasta kisapaikasta.

Riven johdolla kisoihin

EM-karsintaottelut alkoivat jo 2019 maaliskuussa, kun Suomi matkusti Italiaan ensimäiseen otteluun valmistautuneena. Suomen valmius ja itsevarmuus ei kuitenkaan riittänyt huippumaata vastaan ja lopputulokseksi kirjattiin 2-0 voitto kotijoukkueelle. Näin ollen ensimmäinen ottelu kymmenestä tuli päätökseen pisteittä. Muutama päivä myöhemmin Huuhkajat matkasivat Armeniaan karsintojen toista ottelua varten. Ensimmäisen ottelun tappiosta huolimatta, pysyi luotto joukkueeseen sekä pelaajilla että kannattajilla. Tilanteita oli molemmilla joukkueilla paljon, mutta lopulta Huuhkajat ottivat EM-karsintojen avausvoittonsa kaatamalla Armenian maalein 2-0.

Seuraavat ottelut pelattiinkin vasta kesäkuussa, jolloin vastaan astelivat Tampereelle Ratinan stadionille Bosnia ja Hertsegovina, ja Huuhkajat matkasivat Liechtensteiniin kolmanteen vierasotteluunsa.  Loppuunmyydyssä Ratinassa suomalaiset ottivat karsintojen toisen peräkkäisen voittonsa joukkueen huippupelaaja Teemu Pukin kahdella osumalla. Omassa päädyssä Lukas Hradecky piti verkkonsa tyhjänä. Neljännessä ottelussa Liechtensteinissa taululle merkittiin jälleen 0-2 lukemat Huuhkajien eduksi ja muutaman kuukauden tauolle lähdettiin 9 pistettä taskussa.

Seuraavat kaksi ottelua olivatkin syyskuussa ja molemmat pelattiin jälleen Tampereella. Ensimmäisenä vastaan asettui Kreikka. Huuhkajien voittoputki jatkui, kun lukemiksi merkittiin 1-0 ja maalintekijäksi rangaistuspotkusta verkkoa heilauttanut Teemu Pukki. Muutama päivä myöhemmin Italia keskeytti suomalaisten voittoputken, kun Huuhkajat kärsivät niukan tappion.

Pisteitä oli tähän mennessä kertynyt 12 ja jäljellä olisi vielä neljä peliä. Suomi kärsi suurilukuisimman tappion Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan, kun vierasottelussa lokakuussa oma verkko heilahti peräti neljä kertaa ja vastustajan vain kerran. Toinen ottelu Armeniaa vastaan pelattiin Turussa, josta Huuhkajat lunastivat jälleen täydet pisteet.

Tasan kuukauden päästä edellisestä ottelusta oli Helsingissä ratkaisevan ottelun aika. Voitto Liechtensteinista johtaisi Suomen EM-lopputurnaukseen. Loppuunmyyty Helsingin Telia 5G Areena oli monenlaisia tunteita ja jännitystä täynnä. Huuhkajat hallitsivat ottelua huomattavasti ja usko kisapaikkaan alkoi käymään toteen. Kun ottelun 90 minuuttia tuli täyteen, oli taululla lukemat 3-0, joka merkitsi sitä, että Suomi varmisti EM-karsintojen lohkokakkosena paikan EM-kisoissa. Kisapaikasta huolimatta oli edessä vielä yksi peli Ateenassa Kreikkaa vastaan, jossa Huuhkajat päätti EM-karsintansa tappioon.

EM-lopputurnauspaikkaa juhlittiin viimeisen ottelun jälkeen perinteiseen suomalaiseen tapaan torilla joukkueen ja kannattajien voimin.

2020 EM-kisat

Lopputurnauksen lohkoarvonnat suoritettiin 30. marraskuuta Bukarestissa. Lohkokakkosena Suomi päätyi neloskoriin, eli vastassa olisivat mahdollisesti Euroopan huippumaita. Huuhkajat arvottiin lopputurnausarvonnassa lohkoon B. Lohkon muut joukkueet ovat Belgia, Venäjä ja Tanska. Ottelut pelataan Pietarissa ja Kööpenhaminassa 2020 kesäkuussa.

”Haastava lohko, mutta hyvänä päivänä pystymme haastamaan kenet tahansa ja uskon, että siihen myös pystymme”, kommentoi päävalmentaja Markku Kanerva, eli ”Rive” palloliiton sivuilla.

Lippujen hankinta lopputurnauksen otteluihin on karsintaotteluista poikkeavaa, sillä lippuja voi hankkia ainoastaan UEFA:n kautta ja osto-oikeudet arvotaan. Arvonta suoritettiin tammikuussa 2020.

 

teksti: Jessica So

kuva: pixabay

Averett on ovi uusille mahdollisuuksille tulevaisuudessa 

Averett University on Yhdysvaltojen jatko-opiskelupaikka, joka tarjoaa suomalaisille ylioppilaille opiskelustipendejä.  Yliopistoa esiteltiin marraskuussa myös Sammon keskuslukion opiskelijoille. Pääsyvaatimuksena on suomalainen ylioppilastodistus ja lukion päättötodistus. Ne pitää ennen lopullista hyväksymistä käännättää.

-Päättötodistuksen keskiarvo tulee olla vähintään 7,0,  Averettin yliopiston Director of Admissions Joel Nester selittää.

-Ja jos aikoo lähteä Yhdysvaltoihin opiskelemaan, sitä varten pitää tietenkin hankkia viisumi, Averettin urheiluvalmentaja ja professori Vesa Hiltunen selventää.

Averettin yliopistoon hakijalta vaaditaan hyviä elämäntapoja.

-Lisäksi on tietenkin hyvä, että hakijalla on erinomainen keskiarvo, Nester selittää.

Jatko-opiskelupaikkana Averettista on monenlaista hyötyä, kertovat Nester ja Hiltunen. Heidän mukaansa siellä voi tavata uusia ihmisiä ja lisäksi pääsee puhumaan englantia ja kielitaitokehittyy muutenkin. Heidän mukaansa Averettiin on myös melko helppo päästä sisään, mutta valitettavasti sieltä myös helposti heitetään opiskelijoita myös ulos helposti.

Jatko-opiskelupaikka  Averettissa maksaa 30 000 dollaria per vuosi. Averett antaa avustusta noin 25 000 dollaria lukuvuotta kohden ja Kelalta saa ulkomaista opintotukea noin 5000 euroa lukuvuodelle.

-Kyseessä on siis suomalaisille tarkoitettu stipendi. ”Omaa” rahaa pitää olla noin 10 000 –15 000 euroa tai dollaria vuodelle, Nester havainnollistaa.

Averettista voi siirtyä työelämään suoritettuaan tutkinnon.

-Monet ovat jatkaneet Suomessa kauppatieteiden maisteriksi, sen jälkeen kun ovat valmistuneet Averettista. Tutkintoon voi opiskella myös lentäjän lupakirjat, kertoo Hiltunen.

Teksti ja kuvat: Sofia Tuohimaa 

Pariisin nähtävyydet                   

Sain kokea Pariisin kauniin syksyn kuukausi sitten siellä ollessani. Matkaseuraani kuului tätini ja pikkusiskoni. Matka kesti neljä päivää, jonka aikana kävimme katsomassa monia nähtävyyksiä. Ehdottomasti hienoin niistä oli Eiffel-torni, johon pääsimme tutustumaan lähemmin ohjatulla kierroksella. Ohjatun kierroksen aikana saimme ihailla Pariisia Eiffel-tornin toisesta kerroksesta, joka on noin 115 metrin korkeudessa. Valitettavasti kolmas eli ylin kerros jäi vain haaveeksi liian suuren ihmismäärän vuoksi.

Pariisissa oli myös paljon muita hienoja nähtävyyksiä. Alun perin tarkoituksenamme oli mennä käymään yhdessä maailman kuuluisimmista museoista, Louvressa. Kuuluisan museosta tekee sen valtava koko ja siellä nähtävänä oleva erittäin arvokas Mona Lisa –taulu. Päätimme kuitenkin jättää museon kiertämisen seuraavaan kertaan erittäin pitkien jonojen takia.

Louvre museon vieressä sijaitsee kaunis Jardin des Tuileries –muotopuutarha. Lokakuun alussa syksyisen Pariisin muotopuutarha näytti lumoavalta, kun lehdet puista olivat lähes jo tippuneet, mutta kukat kukkivat vielä. Kävelimme monesti puutarhan läpi ostoskadulle mennessämme.

Shoppailujen yhteydessä päädyimme ostoskadun päässä olevalle aukiolle, jossa sijaitsee yksi Pariisin kuuluisimmista nähtävyyksistä, Riemukaari. Aukio toimii samalla liikenneympyränä, josta lähtee 12 leveää puistokatua säteittäisesti eri suuntiin. Riemukaaren katolle voi myös kiivetä ihailemaan kaunista Pariisia, ja iltasin nähdä jopa värivaloissa välkkyvän Eiffel-tornin.

Pariisi sijaitsee Seine-joen varrella. Seine virtaa kaupungin läpi idästä länteen. Sen vuoksi joen pohjoispuolta sanotaan tavallisesti Oikeaksi rannaksi ja eteläpuolta Vasemmaksi rannaksi. Seine-joella järjestetään esimerkiksi erilaisia jokiristeilyjä, joilla voi nähdä Pariisin kaupunkia ja lisäksi myös joen varrella sijaitsevia kuuluisia nähtävyyksiä.

Kävelimme Seine-joen vartta katsomaan tulipalon jäljiltä jokseenkin entisellään olevaa Notre-Damen katedraalia. Se näytti hienolta, vaikka sitä osittain peitti korjaustyömaan aidat.

Ranskan ruokakulttuurina tunnetaan erilaiset viinit, samppanjat, patongit sekä voimakkaan makuiset juustot. Ranskalaisten ruokien ja juomien maistelua siellä ollessa pidetään mahtavana kokemuksena ja osaa paikallisista ruokapaikoista jopa nähtävyytenä. Myös me kävimme maistelemassa viinejä, samppanjaa ja monenlaisia juustoja. Patonkia ravintoloissa tarjoiltiin yleensä alkuruokana.

Pariisi on erittäin vanha kaupunki ja siitä harvinainen suurkaupunki, että lähes kaikki rakennuksen siellä ovat matalia ja tyyliltään koristeellisia. Ainoana Pariisin kaupunkikuvasta korkeudellaan erottuvana rakennuksena voidaan pitää kauempana keskustasta sijaitsevan business-alueen lisäksi Eiffel-tornia.

Teksti ja kuvat: Emmi Mykkänen

Altavastaajana liikenteessä 

Mustan ja punaisen värinen moottoripyörä ajaa pitkin valtatietä. Kuski ajaa oikeaoppisesti oikean puolimmaisen kaistan keskellä, kun yhtäkkiä viereisellä kaistalla ajava auto laittaa vilkun oikealle, ja melkein ajaa motoristin päälle. Kuski jarruttaa nopeasti ja tööttää, ja auto vain kiihdyttää matkoihinsa. Hän jää miettimään, oliko auton tarkoitus ajaa yli vai oliko tämä vain sokea. Seuraavaksi hän ajaa kääntyvien liikennevaloihin, tarkoituksena kääntyä vasemmalle, vastaantulevien kaistan ylitse. Liikennevalot vaihtuvat vasta monen minuutin päästä, kun moottoripyörän taakse ajaa auto. Liikennevalot eivät tunnistaneet valoissa seisovaa kaksipyöräistä. Automatiikka ei aina tunnu palvelevan kaikkia.

Nämä molemmat tapahtumat ovat minulle arkipäivää liikenteessä. On ärsyttävää, kuinka autot usein ajavat täysin välittämättä kaksipyöräisistä ajoneuvoista. Kevytmoottoripyörässäni on 125-kuutioinen moottori, ja sillä saa ajaa moottoritiellä. Jopa siellä tunnen oloni turvallisemmaksi, kuin esimerkiksi Hervannan valtaväylällä ruuhka-aikaan. Kokemukseni eivät kuitenkaan ole vielä pahimmasta päästä, sillä kevarini huippunopeus yltää noin 120 kilometriin tunnissa, toisin kuin esimerkiksi mopokuskeilla. He ovat vielä alttiimpia vaarallisille kohtaamisille autojen kanssa, kuten itsekin entisenä skootterityttönä tiedän.

Lueskelin Motouutiset.fi sivulta juttuja ja tutkimuksia liittyen motoristien ja autojen kohtaamisiin liikenteessä. Sain selville, että kaikki ei aina ole kiinni autoilijan välinpitämättömyydestä, vaan joskus voi olla kyse aivan muusta. Yhden tutkimuksen mukaan autoilija yksinkertaisesti unohtaa nähneensä moottoripyöräilijän, ja syy on ilmeisesti lähimuistissa. Toinen uutinen, jossa edellistä juttua sivuttiin, käsitteli motoristin näkymisen parantamista liikenteessä.

Mielestäni autokouluissa voitaisiin opettaa enemmän kaksipyöräisten huomioimista liikenteessä. Ja jos vain olisi mahdollista, autoilijan voisi laittaa itse ajamaan kaksipyöräisellä liikenteeseen, jolloin tämä näkisi tilanteita myös altavastaajan näkökulmasta. Koska sitähän me kaksipyöräisellä liikkujat olemme, altavastaajia. Autojen apuohjelmat uudistuvat ja kehittyvät hyvään tahtiin. Voi olla, että mitä enemmän autoilu siirtyy roboteille, teiden turvallisuus kaksipyöräisille paranee.

teksti ja kuvat: Vilma Ryödi

Lukio loppuu – No mitäs sitten? 

Lukion lähestyessä loppuaan, alkaa abeilla häämöttämään seuraava elämänvaihe. En edes muista, kuinka usein minulta on kysytty: ”No mitäs sitten?” viitaten lukiosta valmistumisen jälkeiseen elämään. No mitäs sitten? Yliopistoon, ammattikorkeaan, töihin, ulkomaille opiskelemaan, aupairiksi vai minne. Itseäni lukion lopun häämöttäessä jopa enemmän stressaa kouluarjen loppumisen jälkeinen elämä, mitä itse kirjoitukset. Lukiossa on selvät sävelet: ilmoittaudut kirjoituksiin, luet syksyn tai kevään kirjoja lävitse ja sitten kirjoitussalissa teet parhaasi. Ei siinä ole mitään sen ihmeellisempää. Sen sijaan kuin puhutaan lukion jälkeisestä elämästä, kaikki päätösvalta on sinulla: minne ja mitä menet opiskelemaan, miten vietät mahdollisen välivuotesi tai mitä ikinä sitten keksitkään. Tässä sinua ei välttämättä kukaan enää kädestä pitäen ohjasta, se on pelottavaa.

Vaikka lukiolaisilta tunnetusti kysytään jatko-opinto suunnitelmia, se että tietää mitä haluaa mennä opiskelemaan, ei itsessään riitä. Vaikka tiedän mitä haluan opiskella, ei se ole kuitenkaan ihan niin yksinkertaista. Välivuoden pitäminen ei välttämättä ole ”valinta” tai merkki siitä, että ei tiedä mitä haluaa opiskella. Todellisuudessa se on monille estämätön pakote. Kouluihin on vaikea päästä sisään, ja vaikka tulisi opiskeltua pääsykokeisiin vuoden ympäri, voi silti käydä niin huono tuuri, että kouluun pääsy lykkääntyy taas toisella vuodella. Tiedän monia, jotka haluaisivat päästä jo opiskelemaan haaveammattiaan, mutta eivät yksinkertaisesti pääse opiskelemaan, joten tällöin yhteiskunta käytännössä pakottaa pitämään välivuoden.

Lukion alussa tulee ajateltua, että lukion jälkeen menen sitten opiskelemaan sinne, ja sitten elämä vaan pyörii eteenpäin kuin juna. Todellisuudessa kaikki ei sujukaan niin selkeästi. Lukion loppua kohden olen kuullut monien sanovan, että tässä kohtaa alkaa kyseenalaistamaan kaikkea sitä, mitä on halunnut olla ja mitä on halunnut tavoitella. Unelmat alkavat tuntua kaukaisemmilta kuin koskaan, vaikka käytännössä ne ovat vain lähempänä. Kaikki ne asiat, mitkä tuntuivat kolme vuotta sitten itsestäänselvyyksiltä, tuntuu nyt mahdottomuuksilta. Tämä johtuu siitä, että silmien eteen isketään realiteetit ja kriteerit, mitä vaaditaan minnekin. Kaikki alkaa tuntua kuormittavalle ja kauhistuttavalle, mikään ei tunnu enää selkeältä tai järkevältä.

Entistä enemmän pelkoa myös lisää se, että tutut kaverit hajaantuvat eri paikkakunnille tai jopa eri maihin. Kaikki se tuttu ja turvallinen alkaa pikkuhiljaa hajota. Olen kuullut monien sanovan, että tuntuu kuin kaikki ympärillä olisi menemässä jonnekin ja tekemässä jotakin jännittävää, kun itse vain jumittaa paikallaan. Tämä välivuoden mukana tullut paikalla pysyminen, voi lisätä masentuneisuutta ja syrjäytymistä entistä enemmän. Jokaiselle on tärkeää kuulua johonkin yhteisöön ja kokea, että omalla elämällään on merkitystä. Mitä jos ei pääse opiskelemaan ja mahdollisella työpaikallakaan ei ole tiivistä yhteisöä? Suomessa pohditaan, kuinka nuoret aikuiset masentuvat ja syrjäytyvät, mutta eikö meidän yhteiskuntamme melkein jopa pakota siihen? Verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin tai Iso-Britanniaan, Suomessa on vaikea päästä korkeakouluihin opiskelemaan. Suomessa välivuoden pito on useimmiten välttämätöntä, kuin taas Yhdysvalloissa se on enemmän henkilökohtainen valinta.

Välivuosikaan ei toki ole aina se huono vaihtoehto. Olen kuullut monien toteavan, että välivuoden pitäminen on auttanut paremmin heitä ymmärtämään itseään ja sitä, mitä haluaa itse elämältä. Töissä käyminen koulun sijasta voi auttaa ymmärtämään, että se haave ammatti ei ole olekaan se oikea vaihtoehto. Monille välivuoden aikana tapahtuu mielenmuutos, jossa aletaan aivan kuin uudelleen arvioimaan unelmien ja tavoitteiden merkitystä. Joillekin tämä voi olla hyvä asia, monet haluavatkin pitää vapaasta tahdosta välivuoden, toisille tämä taas voi olla petollista. Tiedän, että itse en pitäisi ”pakollisesta” välivuodesta. Toki välivuoden aikana voi matkustella, mennä aupairiksi tai hankkia muuta elämän kokemusta. Jos kuitenkin välivuosi ajaa epäilemään itseään enemmän ja enemmän, tulevaisuuden unelmista alkaa pikkuhiljaa muodostua niitä menneisyyden haaveita.

teksti: Oona Koivula

kuva: Flickr

Suomalaisen silmin: The British museum

The British museum on kirjaimellisesti Lontoon keskellä sijaitseva valtava museorakennus, jossa käy noin kuusi miljoonaa turistia ja englannin kansalaista vuosittain. Museon perusti Sir Hans Sloane vuonna 1753, British museon on myös ensimmäinen julkiselle yleisölle avattu museo.

Vierailin lontoon matkallani British museumissa kerran. Alkuperäisen suunnitelman mukaan käyntejä piti olla kaksi, mutta kolmenkymmenen minuutin jonotuksen ja turvatarkastuksen jälkeen mieli muuttui nopeasti. Korvasin tämän tosin ottamalla kaiken irti tästä yhdestä kerrasta. British museum on jaettu joko raa’asti aikakausien ja kansakuntien mukaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että esimerkiksi antiikille ja keskiajalle on eri näyttelyt. Ja esimerkiksi antiikin näyttelyssä Egyptiläiset, Assyrialaiset ja Roomalaiset ovat omissa näyttelyissään. Itse kävin läpi assyrialaisten sekä kreikkalaisten ja roomalaisten näyttelyt, sekä hieman keskiajan näyttelyjä. Tosin siinä vaiheessa olin jo kuluttanut yli neljä tuntia museossa, joten ne menivät nopeasti ohi.

 

Assyrialaiset

Assyrialaiset olivat muinainen sotilasvaltio Mesopotamian pohjoisosissa, eli nykyisen Syyrian ja Irakin alueella, heidän valtakuntansa tuhoutui noin vuonna 609eaa. Eli yli kuusi sataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Syitä, joista Assyrialaiset muistetaan ja miksi heistä tiedetään nykypäivänä paljon on kolme. Ensimmäinen on se, että Assyria oli maailman ensimmäinen supervalta. Toinen syy puolestaan on armeija, Assyrialaisten armeija oli teknologisesti kaikkia kilpailijoitaan parempi, järjestys oli parempaa, kuri oli parempaa ja aseet oli valmistettu tuolloin uudesta materiaalista, raudasta.

Kolmas, ja tärkein syy miksi Assyriasta tiedetään paljon, on taide. Assyrialaisilla oli tapana kaivertaa heille kuuluisia ja merkittäviä tapahtumia kivilaattoihin, jotka olivat osa hallitsijoiden temppeleiden seiniä. Kivitaulujen lisäksi myös patsaita on säilynyt jonkin verran, usein patsaat esittävät jumalia tai hallitsijoita, ja usein ne ovat myös massiivisen kokoisia.

Yksi Assyrian pääjumalista, Ninip.

Kivitaulut esittävät usein joko taisteluja, sotia, voittoja, tai kuningasta ja jumalia. Syy hyvin pieneen aihemäärään on se, että tauluilla oli poliittinen merkitys, idea oli että taulut sijoitetaan odotushuoneisiin jolloin toisten valtioiden diplomaatit joutuvat katsomaan sitä mitä tapahtui niille jotka vastustivat Assyrialaisia.

Kuva esittää Assyrialaisia ratsumiehiä jahtaamassa pakenevaa vihollista. Taivaalla oleva lintumainen hahmo on Assyrialaisten jumala, joka suojelee ja varjelee Assyrian sotilaita.

Näyttely itse oli järjestetty hieman omalaatuisesti. Antiikin historialle varatussa salissa oli kolme osaa, oli pääsali jossa oli Egyptin historiaa, sarkofageja ja muuta Faaraoihin liittyvää, Egyptiläisen näyttelyn takana oli yksi noin sata metriä pitkä käytävä varattu Assyrialaisille, ja aivan salin vasemmasta kulmasta lähti käytävä vielä Assyrian näyttelyn taakse jossa sijaitsi antiikin Kreikan ja Rooman näyttelyt.

Idea siitä, että yksi näyttely sijaitsee tasan yhdessä käytävässä salin sijaan voi tuntua omituiselta, mutta järjestely tuntuu loogisemmalta, kun muistaa että näyttely koostui lähinnä yllämainituista kivitauluista, joista suuri osa liittyy toisiinsa.

Tämä kivitaulu liittyy aikaisempaan, tässä aiemmin pakoon yrittänyt vihollinen yrittää taistella vastaan. Assyrian kuningas on kuvattu jousen kanssa sotavaunussa, Lintumaisen jumalhahmon vierellä.

Tämä taulu puolestaan oli aikoinaan osana paljon suurempaa taulua, jossa orjia ja sotavankeja kuljetetaan veneillä joen yli kuninkaan luokse tarkastettavaksi.

Mikäli British museumissa ei ole näytöksiä joita haluaisi katsoa, kannattaa siellä silti käydä ihailemassa rakennuksen sisätiloja ja arkkitehtuuria. Omasta mielestäni British museum on yksi parhaita paikkoja, missä turisti voi vierailla Lontoossa, heti kaikkien Lontoon pubien jälkeen tietysti.

 

Teksti ja kuvat: Kristian Nieminen