Kaikki kirjoittajan Sanna Heinonen artikkelit

Yrittäjyyden ura esittelyssä

6.11.2018 Sammon Keskuslukiossa vieraili Perttu Ojansuu, Happeo oy:n perustaja ja toimitusjohtaja. Ojansuu kertoi oppilaille yrittäjyystarinansa rehellisellä ja virkistävän avoimella tyylillä, herättäen suuren mielenkiinnon oppilaissa sekä nuorissa yrittäjänaluissa.

35-vuotias sarjayrittäjä aloitti kertomalla itsestään, ja esittelemällä yrityksensä lyhyesti. Hän pystytti anonyymin live-kysely järjestelmän taululle, antaen oppilaille mahdollisuuden kysellä vapaasti askarruttavista asioista liittyen yritysmaailmaan. Aikaisesta aamusta huolimatta opiskelijoilta sateli kysymyksiä taululle taukoamatta, ja Ojansuu mieluisasti vastasi kysymyksiin hänen henkilökohtaisesta elämästään ja opinnoistaan yleisiin kysymyksiin liittyen mm. yritysmaailman toimintaan ja sen kansainvälisyyteen.

Ojansuu avasi opiskelijoille kattavasti henkilökohtaisen yrittäjä-tarinansa. Hän kertoi perustaneensa ensimmäisen pienyrityksensä jo heti valmistuttuaan lukiosta. Tämä ensimmäinen yrittäjäkokemus oli verkkovalmennuskursseja tarjoava firma, jonka Ojansuun perusti kavereidensa kanssa yhteistyössä. Ojansuu kuitenkin tästä jatkoi opiskelemaan kauppatieteitä Tampereen yliopistoon, edeten myöhemmin myös Helsingin Aalto-yliopistoon.

Ideoiden ympäröimänä Ojansuu jatkoi yrittäjälinjalla, tällä kertaa perustaen Gapps Oy:n; Google Cloud -asiantuntija talon. Nykyisin Ojansuu kuitenkin kertoo työskentelevänsä Gapps Oy:ssa lähinnä harrastemielessä, siirtäen painopisteensä Gappsin sisällä syntyneeseen tämän sisarusyritykseen, Happeo Oy:hin.

Nykyisin Amsterdamissa asuva Ojansuu kertoi rehellisesti yrittäjyyden ala- ja ylämäistä, kertoen tämän vaikuttavan helposti myös henkilökohtaisiin ihmissuhteisiin sekä yrittäjyyden olevan raskasta eritoten vaikeimpina aikoina. Hän kuitenkin painotti että matka suuriin voittoihin käy pienin askelin; saman tien ei voi olettaa nousevansa suomen vaikutusvaltaisemmaksi yhtiöksi, vaan tie menestykseen tapahtuu useamman pysäkin kautta.

Ojansuun yrittäjä-tarina oli oiva muistutus opiskelijoille siitä että yhteistyönteko ja verkostoituminen on tärkeäosa yrittäjämaailmaa sekä mitä tahansa urapolkua. Hänen tarinansa varmasti inspiroi useita yrittäjänalkuja, antaen myös arvokkaita elämänneuvoja lukiolaisille tulevaisuuden ura- ja opiskeluvalintoja varten.

 

teksti: Oona Koivula

kuvat: Ville Syrjäkoski

Grindelwaldin rikokset vai Grindelwaldin esittely

Sisältää juonipaljastuksia 

Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset on Ihmeotukset- elokuvasarjan toinen osa. Elokuvan alussa sarjan neljä päähenkilöä ovat erillään, Newt Lontoossa, Tina Pariisissa ja Queenie sekä Jacob New Yorkissa. New Yorkissa on myös vankina suuri rikollinen Gellert Grindelwald. Aivan elokuvan alussa Grindelwaldia ollaan siirtämässä Lontooseen, mutta hän onnistuu pakenemaan. Hän lähtee muutaman seuraajansa kanssa Pariisiin.  

Sieltä hän haluaa löytää ensimmäisessä elokuvassa esitellyn Credencen, jolla on vahvat voimat. Grindelwald haluaa löytää Credencen, koska hän uskoo tarvitsevansa poikaa päästäkseen tavoitteeseensa. Amerikan taikaministeriö on kuitenkin lähettänyt Tinan suojelemaan Credenceä. Myös Newt on samalla asialla tosin Albus Dumbledoren lähettämänä. Queenie on lähtenyt Tinan luokse jo ennen kuin Newt Jacob seuranaan saapuu Pariisiin. Näin kaikki neljä päähenkilöä sekä Grindelwald ovat saatettu Pariisiin ja kaikilla on oma henkilökohtainen tehtävänsä 

Olin erittäin innoissani elokuvasta ja odotukset olivat korkealla. Kun sen viimein näin, olin hieman pettynyt. Elokuva oli kyllä hyvä, mutta ei vain niin hyvä kuin odotin tai niin hyvä kuin ensimmäinen. Yksityiskohdat olivat kyllä kohdallaan ja hahmojen omat tarinat aivan toimivat, mutta elokuva ei vain toimi yksilönä. Elokuvan loputtua olin kyllä innoissani kaikista niistä uusista paljastuksista, joita elokuvassa tuli, mutta tuntui myös siltä, että jotain jäi puuttumaan. Paras tapa pukea se sanoiksi on, että elokuva toimii kyllä sarjassa, mutta ei yksilönä. Koko elokuva vaikutti olevan lämmittelyä seuraavia varten ja siksi se tarvitsisi kolmannen elokuvan heti perään.  

Toisaalta taas elokuva tuntui myös toimivan hyvänä esittelynä Gellert Grindelwaldille. Elokuvassa kuultiin monen velhon näkökulmasta huhuja Grindelwaldin suunnitelmasta ja mielipiteitä velhosta itsestään. Kaikilla tuntui olevan mielipiteensä Grindelwaldista sekä hänen suunnitelmistaan ja ideoistaan. Grindelwald on hahmona mielestäni todella onnistunut. Hänen taustansa on mietitty loppuun asti. Hänet on onnistuttu hyvin yhdistämään myös alkuperäisiin Harry Potter kirjoihin Albus Dumbledoren kautta. Lisäksi hahmon näyttelijän Johnny Deppin suoritus oli mielestäni erittäin hyvä. Myös hahmon ulkoasu oli vaikuttava.  

Elokuvassa kaikki yksityiskohdat, kuten hahmojen henkilökohtaiset tarinan kaaret, uudet paljastukset maailmasta ja uudet otukset, olivat kaikki aivan loistavia. Valitettavasti elokuvan juonessa ei ollut mielestäni riittävästi toimintaa. Elokuvassa kaikki tuntuivat vain keräävän tietoa vastakkaisilta osapuolilta ja valmistautuvan johonkin suureen. Toivottavasti, mikä ikinä tuo suuri asia onkaan, se nähdään valkokankailla jo pian.  

 Nea Toijala 

Joulukalenterit testiin opiskelijabudjetilla 

Tällä kertaa Amorit testailivat realityn sijasta joulukalentereita. Ajattelimme, että jokainen meistä tarvitsee joulukalenterin joulunodotukseen, mutta kaikilla ei ole varaa maksaa siitä kymmeniä euroja. Niimpä teimme lukijan elämästä hiukan helpompaa ja testasimme neljä opiskelijabudjetille sopivaa joulukalenteria. Nyt annamme omat arviomme niistä.

1.19€ Lidl

👼👼👼👼

Ulkonäkö: tämä kalenteri on ulkonäöltään värikäs ja näin ollen miellyttää silmää. Sopii kaikenikäisille.

Suklaa: hintaan nähden todella hyvää ja täyteläistä.

Hinta: erinomainen hinta–laatu-suhde.

1.00€ Tiger

👼👼👼

Ulkonäkö: suloinen, sopii hienosti vaikka joulukoristeeksi.

Suklaa: yllättävän hyvä hintaan nähden, ei päihitä silti Lidlin kalenteria.

Hinta: todella halpa ja yllättävän hyvä hintaisekseen.

1.80€ Tokmanni

👼👼

Ulkonäkö: lapsenmielisille sopiva ja suloinen

Suklaa: outo jälkimaku, ei kovin hyvä.

Hinta: My Little Pony kannessa tuo hintaan lisää. Ei ole hintansa väärti.

 

Hinta n. 1,50€, Lidl

👼

Ulkonäkö: lapsenmielisille sopiva.

Suklaa: pahaa, outo jälkimaku.

Hinta: Hintaa emme muista, mutta ei halvin eikä kallein testaamistamme kalentereista. Tämäkään kalenteri ei ole hintansa väärti.

 

Teksti ja kuvat: Veera Naumanen & Wilma Kyllönen

Opot valloittivat Samken 

Coulutus Coctail –messut on opinto-ohjaajille suunnattu tapahtuma, joka järjestettiin tänä vuonna Sammon keskuslukiossa. Paikalle oli kutsuttu Pirkanmaan opoja, joilla on ohjattavana toiselle asteelle pyrkiviä oppilaita. Opoille esittäytyi suurin osa Pirkanmaan toisen asteen koulutuksen järjestäjistä, jotka esittelivät koulujaan standeilla. Paikalla yli 130 opoa ja 27 esittelypistettä.

Outi Kotilainen Pikkolan koulusta toimii kolmatta vuotta opona. Kotilainen lähti opoksi halusta laajentaa omaa osaamistaan, musiikin opettajan hommat eivät yksinään riittäneet. Oppilaat antavat Kotilaiselle voimaa joka päivä. Myös Kangasalan opolla kiirettä riittää. Kotilainen rakastaa työssään sitä, kun oppilaalla syttyy valo silmiin, kun tajuaa mitä isona haluaa tehdä. Kotilainen muistuttaakin, että itseensä tutustuminen on tärkeää. Hänen mielestään ihanaa on myös, kun oppilaat huomaavat omia vahvuuksiaan. Kotilainen ei ole ennen ollut Coulutus coctail –messuilla ja toivoikin messuilta tajunnan laajenemista. Toivotaan, että tapahtuma oli Kotilaisen odotusten mukainen.

Päivi Hursti Virtain yläkoulusta on toiminut opona jo 26 vuotta. Virtain yläkoulussa Hursti on saanut olla 16 vuotta. Nuoret antavat Hurstille voimaa hoitaa ikävämpiä paperihommia. Hurstilla on hyvin mielenkiintoinen ja vauhdikas tapa, siihen miten päätyi opoksi: Hurstilla oli ainoastaan yksi yö aikaa miettiä, haluaisiko hän opoksi vai ei. Kaikki lähti siitä, että opo oli ammattioppilaitoksessa eläköitymässä ja tilalle tarvittiin uusi. Niinpä Hursti lähti opoksi opettajantutkinnolla. 7 vuoden jälkeen Hursti kouluttautui virallisesti opoksi.

Etelä-Hervannan koulussa työskentelevä Tuula Weijo on toiminut opona vuodesta 1996 lähtien. Näistä vuosista viimeiset viisi hän on viettänyt Hervannassa. Ennen opinto-ohjaajaksi ryhtymistä hän oli jo tekemisissä nuorten kanssa, sillä toimi liikunnanopettajana. Opon työssä parasta on Weijon mukaan nuorten kohtaaminen, monipuolisuus ja ylipäätään nuoret.

Minna Anttilalla on ollut muita ammatteja ennen opoksi ryhtymistä. Hän on työskennellyt opinto-ohjaajana yhteensä 15 vuotta, nykyään hän on Ylöjärvellä 10-luokkalaisten opona. Anttila kertoo, että onnistumisen tunteita tulee työssä todella usein. Hän saa voimaa siitä, kun näkee, että nuori onnistuu asiassa, jossa on aiemmin ollut hankaluuksia.

Anttilan ja Weijon terveiset omalle lukioikäiselle itselleen liittyvät kummatkin kuuntelemiseen. Weijo kehottaisi kuuntelemaan itseään enemmän, kun taas Anttila kannustaisi sen ikäistä itseään kuuntelemaan muita.

Pirkkalassa Suupanniityn koulussa opinto-ohjaajana toimii Marita Linnala. Hän ryhtyi opoksi 18 vuotta sitten, koska työ nuorten parissa kiinnosti. Työ houkutteli myös, koska opinto-ohjaajana oleminen on niin muuttuvaa työtä: haasteet eivät lopu kesken. Hänestä parasta on, kun vuosien päästä ohjattuna ollut nuori, jolla on ollut hankaluuksia, tulee kiittämään avusta.

Messuilla käyminen on opoille tärkeää, koska työ on niin nopeasti muuttuvaa. Aloja kuolee ja aloja syntyy, joten opojen on oltava tietoisia tarjonnasta, jota esittelevät oppilailleen. Vaikka messuilla pääideana on uuden tiedon saanti, vähintäänkin yhtä mielekästä on tavata uusia ja vanhoja kollegoita. Coulutus coctail –messuilla uusilla opoilla on hieno mahdollisuus verkostoitua.

Teksti ja kuvat:  Leila Ali & Liinu Nieminen

Tavallinen arkipäivä: koulussa vai töissä?

Tunteja, kotiläksyjä sekä kokeita. Satoja ja taas satoja tunteja koulun penkkiä kuluttaen. Välillä koulunkäynti saattaa tuntua turhauttavalta ja mieli tekisi jonnekin muualle. Koulun aulassa vaeltaessa kuulee usein lauseita ”Kunpa olisin töissä, saisi edes rahaa”, ”Vihaan koulua”, tai suosikkini, ”Koulu on kyllä todella rankkaa.” Artikkelissa vertailen tavallista arkipäivää koulussa, sekä töissä. Kumpi päivä on rankempi, sen päättäköön jokainen itse.

Koulupäivä

Kello seitsemän. Koulu alkaa 8.15 ja kello soi. Et jaksaisi nousta, mutta keräät itsesi ja nouset ylös laittautumaan koulupäivää varten, tai kenties jotain koulussa olevaa henkilöä varten. Syöt aamupalan mikäli ehdit ja lähdet suoriutumaan tulevasta päivästä. Koulumatka kestää kaksikymmentä minuuttia, mutta bussi tulee tasan kahdeksalta. Saavut ensimmäiselle tunnille 8.22 ja pahoittelet opettajalle myöhästymistäsi. Tunnin aiheena on toinen maailmansota. Avaat tietokoneen ja alat naputtelemaan muistiinpanoja, kunnes havahdut siihen faktaan, että sama asia on käyty jo kahdeksannella luokalla ja osaat asian kyllä sitten kokeessa. Ei muuta kuin Netflix auki ja Frendit pyörimään.

Vihdoin välitunti. 75:n minuutin pätkä tuntui ikuisuudelta. Onneksi nyt pääsee syömään. Ruokana on uunikalaa ja kuulet ympärilläsi useita negatiivissävyisiä palautteita päivän ruoasta. Et itsekään pidä siitä, mutta syöt vähän ruokaa jaksaaksesi loppupäivän. Ruoan jälkeen haet jälkiruokakahvin ja suuntaat seuraavalle tunnille. Puhelimesta on akku vähissä. Onneksi istut seinän lähellä, joten saat virtaa puhelimeen ja voit selailla Instagramia muutaman minuutin -tai vaikka koko tunnin. Opettaja kysyi sinulta tehtävän 4b vastausta, mutta et osannut sitä. Sekunnit matelevat ja viisari liikkuu aina vain hitaammin. Pääsisipä jo välitunnille. Lopulta tunti päättyy ja pääset taas tapaamaan kavereita. Vielä yksi tunti ja päivä on ohi. Onneksi on äidinkieltä, koska siellä ei tarvitse tehdä mitään. Päätät kuitenkin kerätä itsesi ja olla koko tunnin aktiivinen, viittaat jopa pari kertaa. Tunti kuluu nopeasti ja onkin jo kotiinlähdön aika. Huomenna on ruotsin pistokoe ja ystäväsi pyytää sinua jäämään koululle opiskelemaan. Jäät hetkeksi ennen bussin tuloa, mutta levottomuus iskee ja suuntaat kotiin.

Vihdoin kotona. Heität repun nurkkaan ja tunnollisena oppilaana avaat kirjan läksyjen kohdalta ja teet tehtävät viidessä minuutissa. Avaat jälleen Netflixin, mutta koska ruotsinkoe on huomenna, katsot yhden jakson ruotsinkielisillä tekstityksillä. Kotitehtävät sekä kokeisiin luku hoidettu alle tunnissa. Soitat ystävällesi ja lähdette yhdessä piipahtamaan kaupungissa.

Työpäivä

Kello soi 5.30. Pyörit sängyssä vielä pienen hetken, mutta kahvit on keitettävä ennen lähtöä, joten nouset sängystä. Laitat kahvin tippumaan pienen tyhjyyteen tuijottamisen jälkeen. Seuraavaksi on vuoro kaunistautua. Peset hampaat ja muistat, että olet menossa töihin. Unohdat laittautumisen, koska likaat itsesi jo ensimmäisen vartin aikana. Tyydyt hampaidenpesuun. Avaat vaatekaapin ja puet päällesi ensimmäiset vaatteet mitkä kiireessä näet. Työvaatteet ovat samanlaiset joka ikinen päivä, mutta vaihtelun vuoksi puet valkoisten sukkien sijasta harmaat. Pieni vaihtelu virkistää aina. Kahvin hörppimisen lomassa teet leivän ja sitten onkin aika lähteä.

Työt alkavat 7.00. Lähdet ajoissa, koska työvaatteiden pukemiseen on varattava aikaa viitisen minuuttia. saavut töihin kymmentä vaille, joten ehdit lorvimaan vielä hetken ennen töiden aloittamista. Sitten hommiin. Ovi aukeaa ja esimies saapuu jakamaan työtehtäviä. Sinut määrätään ulos purkamaan juuri saapunutta lautakuormaa ja lähdet valumaan pihalle. Työpariksesi saat Heikin, vai oliko hänen nimensä sittenkin Jussi. Hankala sanoa, koska hän ei puhu mitään. Vaivut omiin ajatuksiisi ja heittelet lautoja ulos suuren kuorma-auton kyydistä. Heikki-Jussi siirtää laudat paikoilleen ja saatte urakan valmiiksi juuri ennen kahvitaukoa. Lompakko tosin jäi autoon, joten kyseessä on pelkkä tauko. Onneksi sentään pääset lämmittelemään kohmeisia raajojasi.

Tauolla vaivut omiin oloihisi, Kuuntelet eläkeikää lähestyvien miesten valitusta työajoista, esimiehistä, säästä sekä muista ajankohtaisista aiheista. Joku vilkaisee kelloa ja ryhmä vaivaantuneita miehiä lähtee tallustamaan työmaata kohti. Menet mukana, mutta piiloudut hetkeksi rakenteilla olevan kerrostalon uumeniin tuijottamaan seinää. Ruokataukoon on enää kaksi ja puoli tuntia. Koitat piilotella esimiehiä mahdollisimman pitkään, kunnes sinut löydetään ja käsketään kantamaan parveketukia viidenteen kerrokseen. Positiivisena ajattelijana toteat ainakin pysyväsi kunnossa, sekä lämpimänä.

Ruokatauon vuoro. Ehdit hakemaan lompakon ja suuntaat lähellä sijaitsevaan Lounaskahvilaan. Puoli tuntia aikaa kerätä voimia seuraavaan viiteen tuntiin. Nautit jokaisesta ruokatauon minuutista täysin rinnoin, etkä halua sen loppuvan koskaan. Kello kuitenkin juoksee ja suuntaat takaisin työmaalle.

Loppupäivän agenda on parkkipaikan valaminen, ja saat lapion käteesi. On aika siirtää betonia kottikärryyn ja kuljettaa sitä. Kello alkaa olemaan puoli neljä ja kotiinlähtö alkaa olemaan käsillä. Työt ovat kuitenkin pahasti kesken ja lupaat vastahakoisesti jäädä ylitöihin, koska esimiehelle ei sanota ei. Tunnit kuluvat ja pääset lähtemään kuudelta kotiin. Heti kotiin päästyäsi menet hetkeksi makaamaan sänkyyn. Ystäväsi kysyy sinua ulos, mutta aikaa on käytettävissä enää pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Kieltäydyt ja rentoudut hetken. Valvot kuitenkin myöhään. Et halua nukahtaa aikaisin, koska tiedostat että kun heräät, lähdet töihin.

Yhteenveto

Koulu -ja työelämä ovat hyvin erilaisia, mutta myös samankaltaisuuksia on havaittavissa. Suurin yhdistävä asia on, että kumpaakaan ei huvittaisi tehdä, mutta edes toinen yllämainituista on pakollista. Kun olet koulussa haluat töihin, ja kun olet töissä haluat kouluun. Yhteisöllisyys on myös tärkeää molemmissa. Jos opettajat sekä esimiehet ja koulu sekä työtoverit ovat mukavia, sujuu tehtävätkin mukavammin. Jos taas näin ei ole, mikään ei suju.

Kumpi sitten on kannattavampaa, töissä käyminen vai opiskelu? Oma vastaukseni ei ole muodostunut vieläkään, mutta tätä kysymystä miettiessä on hyvä muistaa yksi fakta. Koulu kestää vain murto-osan elämästäsi, mutta töitä joutuu tekemään jopa neljästä viiteenkymmeneen vuoteen. Ja mitä enemmän opiskelet, sitä varmemmin saat joskus mukaviakin töitä. Tiivistettynä asiat ovat yksinkertaisia. Mitä tahansa teetkään, tee se kunnolla. Itse opin sen kantapään kautta, mutta silloinkaan ei ole liian myöhäistä.

Matias Alasaukko-oja

Amorin analyysissa, osa 2:  Love Island Suomi 

 

Tässä juttusarjassa seurataan tämän vuoden kuumimpia rakkausrealitysarjoja Suomessa. Amorin analyyseissa Veera ja Wilma johdattavat lukijansa dramaattisimpien juonenkäänteiden ja suhdekiemuroiden pariin. Sarjassa tullaan käsittelemään iloa ja rakkautta, mutta myöskin surua ja pettymyksiä, jotka ovat myös suurena osana kyseisissä ohjelmaformaateissa. Uskallamme paljastaa, että sarjat, joita tulemme käsittelemään tämän juttusarjan myötä ovat ainakin paljon puhuttanut Ensitreffit alttarilla, miestään itselle etsiskelevä Bachelorette, kaikkien rakastama viettelysten saari eli Temptation Island (meidän fanien kesken tempparit) sekä Suomen kuumin rakkausrealitysarja kautta aikain Love Island Suomi.

 

Amorin analyysissa: Love Island Suomi

 

*sisältää juonipaljastuksia

 

Love Islandilla viedään jo viimeistä viikkoa ja lopulliset parit ovat muodostuneet. Kisassa vielä mukana olevat parit ovat Patrick ja Anku, Janne ja Veera, Ville ja Pauliina, Tanja ja Mika sekä Jeffrey ja Aura. Jokaiselle katsojalle on varmasti löytynyt oma suosikkinsa viiden parin joukosta. Vahvimmat ja tasapainoisimmat parit tähän mennessä ovat olleet Patrick ja Anku sekä Janne ja Veera. Tämä viikko näyttää, onko heistä jommasta kummasta jopa voittajaksi.

Finaaliviikolla olevista pareista vain yksi on pysynyt lähes ensimmäisestä jaksosta asti parina. Tämä pari on Ville ja Pauliina. Heidän välilleen on syttynyt villalla vahvoja tunteita ja molemmat odottavat jo kovasti ulkomaailmaan pääsyä. Jeffreylla ja Auralla on ollut matkan aikana useita väittelyitä ja he ovat jopa kokeilleet vaihtaa paria. Ihmisinä he ovat todella erilaisia ja heillä on hyvin toisistaan eroavat elämäntavat. Tällä parilla on kaikesta huolimatta syttynyt vahvaa kipinää ja he tasapainottavat toisiaan hyvin. En silti usko, että heidän suhde tulee kestämään arkielämässä, vaikka sitä toivoisimmekin.

Janne ja Veera sekä Patrick ja Anku löysivät rakkautensa vasta matkan edetessä. Nämä kaksi paria ovat kuin luotuja toisilleen ja siksi uskonkin, että heidän rakkautensa tulee kestämään myös kotona, Suomessa. Tanjan ja Mikan tulevaisuus on vielä kysymysmerkki. Tämä johtuu siitä, että pari on vielä kovin tuore. Tästä huolimatta heillä molemmilla löytyy kiinnostusta toista kohtaan, joten voimme jäädä innolla odottamaan, mihin se voi johtaa.

Love Island onnistui formaattina yllättävän hyvin ennakkoluuloista huolimatta toimimaan Suomessa. Ohjelmalla oli varmasti skeptisiä katsojia, mutta mukana olleet persoonat valloittivat sydämiä kotisohville asti. Formaattina Love Island on mielenkiintoinen, vuorovaikutuksellinen rakkausreality. Siitä ei paista käsikirjoitus ylitsepääsemättömästi läpi ja se on yllättävän aito. Katsojana on mukava seurata, kuinka hyvä yhteishenki saarelaisilla on. Aina, kun joku uusi ihminen tuli villaan, hänet otettiin hyvin vastaan.

Love Island Suomessa on kuitenkin myös huonoja puolia. Shirley Karvisen, “juontajan”, tehtävä oli hieman kyseenalainen. Moni varmasti mietti, mitä hän siellä tekee. Hän vain yhtäkkiä ilmestyi tai oli ilmestymättä, eikä hänen roolinsa ollut merkittävä oikestaan miltään kannalta.

Toinen huono puoli oli se, että aina kun saarelle tuli uusi nainen, oli hän aina kiinnostunut Patrickista. Se ei herätä mielenkiintoa eikä jännitystä, saati paineita, sillä Patrickilla oli melko vahvat parit koko kauden ajan. Eikö Suomesta oikeasti löytynyt ketään, joka ei olisi kiinnostunut hänestä?

Hyvänä plussana silti se, että koko kansan rakastama Mika äänestettiin saarelle takaisin. Kaikkien eniten rakastamaa turkulaista, Samia, jäämme kaipaamaan, mutta hän onneksi viihdytti meitä viikkojen ajan.

Lopuksi ohjelman ehdottomasti tärkein henkilö, selostaja, Riku Sottinen. Häneltä sarjassa kuultiin loistavia heittoja, uskomatonta tilannekomiikkaa ja osuvia täsmennyksiä. Sottinen oli varmasti sarjan viihdyttävin henkilö. Hyvää työtä!

 

Veera Naumanen & Wilma Kyllönen

Kuva: Iida Vartiainen

 

Lue sarjan ensimmäinen osa täältä!

Simple Favor – Mutkikas trilleri vaiko tyylikäs komedia? 

Elokuva:  Simple Favor, ohjaus Paul Feig, pääosissa Anna Kendrick, Blake Lively, Henry Golding. *** 

 

Bridesmaids ja Ghostbuster-komedia elokuvien ohjaajana tunnettu Paul Feig kokeilee siipiään tyylikkäässä Simple Favor -trillerissä, lisäten trillerimaiseen dramatiikkaan omanlaisensa ironisen huumorin. Juonikäänteiden täyteinen Simple Favor (Missä on Emily?) lähtee käyntiin, kun yksinkertaista lähiöelämää elävä videobloggaaja, leskeksi jäänyt pienen pojan äiti Stephanie (Anna Kendrick) tutustuu poikansa kautta mystiseen Emilyyn (Blake Lively). Tämä uusi ystävyys avaa Stephanielle ovet äkkiä juonikäänteiden täyteiseen vauhdikkaaseen tapahtumasarjaan, joka on täynnä meheviä salaisuuksia, murhanhimoa ja martineja. 

 Stephanien ja Emilyn pikkupoikien tuodessa heidät yhteen, Stephanie pääsee sisälle Emilyn ainutlaatuiseen elämään menestyvänä, kylmäverisenä bisnesnaisena, ja tapaa myös tämän puoleensa vetävän puolison Seanin (Henry Golding). Eräänä päivänä Emily pyytää Stephania hakemaan poikansa koulusta pienenä palveluksena, kuitenkaan Emily ei enää palaa, ja täten hänet ilmoitetaan kadonneeksi.  

Stephanie tuntee viranomaisten olevan hyödyttömiä, ja innostuu salapoliisimaisesti tutkimaan ystävänsä katoamista, Stephanien tutkinnat kuitenkin ottavat entistä synkemmän käänteen, kun järvestä löydetään Emilyn DNA:han sopiva ruumis. Hautajaiset vietetään, edesmennyttä Emilyä surraan, mutta jo ennen kuin Emilyn ruumis on kylmentynyt sureva puoliso Sean, ja auttavan haluinen Stephanie kiihkeästi liittäytyvät yhteen, eikä mene kauaakaan kun Stephanie asettaa kenkänsä Emilyn vaatekomeroon ja kokkaa ruokaa tämän keittiössä. Pian kuitenkin epäilykset kasvavat siitä, onko Emily edelleen elossa. 

Simple Favor oli pintaraapaisuna nopeatempoinen, sekä miellyttävä kokonaisuus, jonka viihdyttävyyden laatua ei pysty kiertämään. Elokuva oli kuitenkin osittain hyvin rytmistään poikkeava, ja se tuntui lähes kuin etsivän teemaansa koko elokuvan ajan. Oliko kyseessä trilleri, draama vai komedia? 

 Komedian ja trillerin yhdistäminen on hyvin ”vanhan” Hollywoodin tyyliä, Simple Favorissa kuitenkin näiden vuorovaikutus oli ajoittain hyvin horjuvaa. Elokuvaa katsoessa herää ajatus siitä, että onko elokuva turhankin koominen trilleriksi? Emilyn ja Stephanien stereotyyppinen erilaisuus luonteenpiirteistä hahmojen pukeutumiseen tuo trilleriin jopa turhaa lapsellisuutta. Livelyn tyylikäs housupuvuissa ja korkokengissä asteleva Emily luodaan glamouriksi ja viileäksi, kuin taas Kendrickin perinteisempi hahmo rakennetaan pinnalta päin turhan kiltiksi ja naiiviksi. Hahmojen asusteet ja eleet ovat yliampuvia, ja ovat niin vahvasti vastakohtaisia, mikä luo toki komiikkaa tarinan kulkuun. Tästä huolimatta kokeneet Lively ja Kendrick tuovat rooleistaan parhaimman irti, ja onnistuvat lumoamaan katsojan intiimeillä kohtauksilla. 

Elokuva olisi kaivannut niin huomattavaa leikkaamista, että tiivistämistä. Otokset olivat turhan nopeita ja hätäiltyä: liikkuvia osia juonirakenteessa oli niin paljon, että edes kaikkia niistä ei keritty kunnolla käsitellä. Paul Feigin elokuvissa tuttu reippaasti kohtauksesta toiseen eteneminen oli myös olennaista tässä elokuvassa, kuitenkin kohtauksia oli niin paljon, että koko kokonaisuus muuttui turhankin hätäillyksi. 

Alun perin kirjaan perustuva Simple Favor on paperilla parempi, kuin itse lopullinen toteutus. Epäkohdista huolimatta kuitenkin mehukkaat ja absurdit juonikäänteet pitävät elokuvan ajan jännittävyyttä yllä, eikä katsoja pysty kertaakaan elokuvan aikana todella tietämään mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Jännitys loppua kohden tiivistyy, kun järvestä löydetyn ruumiin paljastetaan olevan oikeasti Emilyn kaksoissisko. Emily onkin yhä elossa ja hänen henkilöllisyytensä onkin jotain aivan muuta kuin mitä Stephanie osasi olettaa. Jännitys pidetään yllä huijaamalla katsojaa tutulla ”voiko kehenkään luottaa” -kikalla, ja toistuvat käänteet saavat katsojan epäilemään kaikkea jo ennestään tiedettyä.  

Elokuvan epäkohdista huolimatta Simple Favor onnistuu kuitenkin todella koko elokuvan ajan ylläpitämään viihdyttävyyttä ja mielenkiintoa, eikä petä katsojaa edes viimeisillä minuuteilla. 

 Oona Koivula

Kuva: Kuvakaappaus Finnkinon Simple Favor -sivuilta

Maauimalan loistavat puitteet

Pitkään Tampereellekin kaivattu maauimala avasi ovensa elokuun alussa. Maauimala rakennettiin uimahallin ja hyvien urheilumaastojen yhteyteen Kalevaan. Tänä vuonna tamperelaiset eivät sen tarjoamista uintimahdollisuuksista ehtineet kuitenkaan kauaa nauttia, koska se pistettiin talvivalmiuteen syyskuun lopussa.

Tampereen maauimala koostuu neljästä altaasta. Lasten- ja kahluuallas on tarkoitettu perheen pienimmille. 50 metrin altaalla pääsee harjoittamaan omia uimataitojaan ja kuntoaan. Hyppyaltaalla sijaitsevassa hyppytornissa rohkeimmat voivat kokeilla erilaisia hyppyjä itselleen mieleisestä korkeudesta.

 

Maauimalan hinnaston ei pitäisi olla este halukkaille uimareille. Nuorten kertalippu on 3,30 euroa ja sillä pystyy uimaan koko päivän. Hinnalle saa monipuolista vastinetta, koska tekemistä löytyy paljon. Lisäksi jokaisen uimarin turvallisuus on taattu viidellä jatkuvasti päivystävällä uimavahdilla.

 

 

Maauimalassa oli ihana viettää lämpimiä kesäpäiviä ja pistäytyä virvoittavaan veteen liian kuumuuden iskiessä. Vaikka kesän kuumat päivät ovatkin ohi, on maauimalapäivä edelleen kiva piristys viikkoon. Maauimalan vesi pidetään lämpimänä kylmempinä päivinä niin, että veteen päästyä ei kylmyys enää vaivaa. Samalla pystyt nauttimaan raikkaasta syksyn tuoksusta.

 

Kävin itse testaamassa maauimalaa pari viikkoa sitten. Päivä oli oikein lämmin ja siksi maauimala tulvi ihmisiä. Vaikka kesä sisälsikin paljon tällaisia lämpimiä päiviä, ei silti odotettuihin asiakasmääriin ylletty. Tämä johtui varmasti osittain siitä, että ihmiset tahtoivat nauttia auringosta uimarannoilla. Toisaalta lapsiperheille maauimala sopii turvallisten uimapaikkojen kannalta paremmin ja siksi siellä kuuluikin paljon lasten iloisia riemun kiljahduksia.

Minä ja ystäväni koimme maauimalapäivän hauskaksi ja rentouttavaksi. Monta tuntia lasten huutoa kuunneltuamme oli kuitenkin ihana päästä rauhalliseen kotiympäristöön. Maauimalassa uinti oli mukavaa vaihtelua uimarantoihin, joissa tänä kesänä tuli useita päiviä vietettyä. Maauimalassa vierailu oli lämminhenkinen kokemus mukavan henkilökunnan ansiosta. Suosittelen siellä vierailua erityisesti uinnin ja rentojen kesäpäivien ystäville.

teksti: Wilma Kyllönen

kuvat: Emmi Kortteinen

Pohjalta ylös – Sza:n CRTL-albumin arvio

Sza:n eli Solána Imani Rowen Ctrl-albumi oli jotain, minkä en uskonut vievän minua täysin mukanaan. Mutta niin kuitenkin kävi. Olen saanut jonkinlaisen pakkomielteen tästä julkaisusta ja useasti ehdotan sitä jokaiselle, jonka kanssa alan keskustelemaan musiikista. Ctrl perustuu Sza:n omiin kokemuksiin elämän varrelta, mutta ne on kerrottu niin realistisella tyylillä, että sieltä löytää aina jotain samaistuttavaa.

Suurimman osan päivistäni kuuntelen erilaisia rap artisteja, kuten 50 Cent, J. Cole, Logic ja niin edelleen, mutta kuin taian avulla tämä levy on vetänyt maton edellä mainittujen artistien alta. En millään tunnu saavani tarpeekseni tästä levystä ja voin sanoa sen olevan mielestäni paras musiikkijulkaisu vuodelta 2017.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että albumi olisi täydellinen. Ei kaukana, muttei niin lähelläkään kuin annoin ymmärtää. Olisin toivonut, että melkein jokaisen kappaleen alussa tai lopussa oleva puhelinkeskustelut olisi tehty omiksi kappaleikseen, jotta kappaleet toimisivat paremmin soittolistaympäristössä. Albumi-kontekstissa kappaleet sulautuvat toisiinsa erinomaisesti. Puhelinkeskusteluissa Sza:n äiti sekä isoäiti kertovat asioita, joita heille tulee mieleen levyn nimestä Ctrl.

Musiikillisesti on vaikea löytää toinen levy, joka kuulostaa edes hieman samalta. Lähimpänä mieleen tulee englantilainen laulaja-laulunkirjoitta Jorja Smith, mutta Sza:n tyyli kuulostaa häneen verrattuna hieman hiotummalta. Toisaalta Sza:n takana on jätti levy-yhtiö TDE täynnä älyttömiä artisteja kuten Kendrick Lamar ja Schoolboy Q. Ctrl-albumiin on selvästi käytetty aikaa, rahaa ja saatu siitä monien fanien rakastama albumi, minut mukaan lukien.

Helmikuussa Sza:n antamassa haastattelussa GQ-lehdelle hän paljasti, ettei oikein itse pitänyt siitä millaisena levy julkaistiin ja oli jopa vihainen faneille, että he pitivät siitä niin paljon. Jokainen omalla tavallaan.

Albumilla on 14 kappaletta, joista kymmenen on minun kohdallani soittolista-arvoisia. Oma suosikkini on Drew Barrymore, jossa Sza kertoo omasta epävarmuudestaan ja pohtii hänen epätasapainossa olevaa parisuhdettaan. Korkealla lempikappaleissani on myös Doves In The Wind, jolta löydämme yhden parhaista Kendrick Lamar vierassäkeistöistä.

Itse suosittelisin tätä albumia jokaiselle, joka tykkää uudenlaisesta musiikista. Tältä levyltä löytyy perinteisiä R&B-piirteitä, hieman rap taustaan sekoitettuna. Tähän levyyn on hyvä palata huonona päivänä, ja melkein jokaiseen tunnetilaan löytyy jotain. Tämä albumi on piristänyt päivääni useasti ja ajattelen niin käyvän jokaiselle tämän levyn kuuntelijalle.

teksti ja albumin kuvat: Aleksi Hiivala

Kasvis- ja silmänruokaa – testissä Gopal

Kasvisravintola Gopal houkuttelee kohderyhmäänsä astumaan sisään heti ulkoa. Ravintolan ulkoseiniä verhoavat erilaiset huonekasvit ja terassin leikkisä värikkyys pistävät heti silmään. Henkilökunta on avuliasta ja toivottaa ensikertalaiset iloisesti tervetulleeksi ja esittelee, miten ruokailu toimii. Annoksen paino määrittelee hinnan, eli maksat vain siitä, mitä itse lautaselle kokoat oman nälän ja maun mukaan. Kaikki ruokalajit ovat vegaanisia, ja ruuan hintaan kuuluu voileipä ja ruokajuoma oman valinnan mukaan.

Ruokavalikoimalta odotin rehellisesti sanottuna enemmän. Ruoka itsessään oli herkullista ja täyttävää, mutta monipuolisuutta jäin kaipaamaan. Sanottakoon kuitenkin armahduksena, että suhteellisen pienen paikan ollessa kyseessä ei tule asettaa odotuksia liian korkealle. Lisäksi aivan kulman takana on päiväkoti, jonka melu harmitti ulkona syödessä.

Yleisesti ottaen ravintola oli kuitenkin viihtyisä ja sekä tarjottavan että ulkomuotonsakin puolesta miellytti aisteja. Henkilökohtaisesti pidin siitä, että sijainti ei ollut varsinaisesti ydinkeskustassa, joten ruuhkasta ei tarvinnut huolehtia, ja palvelu oli yksilöllistä ja rentoa. Jos siis etsii syrjäistä paikkaa, jossa syödä erinomaisen vegaanisen lounaan ja vaikkapa opiskella samalla ilman häiriöitä, voin suositella Gopalia. Toisaalta, miksei ottaisi ennakkoluuloista lihansyöjäystävääkin mukaan? Tämä paikka on oiva tilaisuus näyttää, etteivät vegaanit syö pelkkiä salaatinlehtiä.

Ravintola sijaitsee Tampereen Juhannuskylässä osoitteessa Rongankatu 6, 33100 Tampere.

Teksti ja kuvat: Sibilla Melkas Anton