Ahdistuneisuus voi olla tie hulluuteen – tai siltä ainakin voi tuntua

Kaikki kokevat elämänsä aikana niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Kuitenkaan nallekarkkeja ei ole jaettu tasan, mikä tarkoittaa, että toisilla on haastavampaa kuin toisilla. Jos henkinen hyvinvointi on huono, kyseinen ihminen kärsii siitä erittäin paljon. 

Ahdistus voi tuntua ylitsepääsemättömältä ja sitä se hetkittäin onkin. Henkisen hyvinvoinnin ollessa huonolla tolalla ajattelee helposti vain kaikkia huonoja asioita elämästään ja positiivisten asioiden näkeminen on hyvin vaikeaa. Usein positiivisia asioita ei löydä välttämättä ollenkaan.  

Pahan olon vallatessa jaksaminen kaikkiin asioihin häviää. Arkisetkin asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä ja kotitöiden tekeminen on helposti ensimmäinen asia, mitä alkaa laiminlyömään. Sotkuinen ympäristö on kuitenkin enemmän haitaksi kuin hyödyksi elämän saamisessa takaisin raiteilleen. Toinen asia mitä helposti alkaa laiminlyömään on opiskelu. Tämä johtuu täysin siitä, että alkaa kokemaan itsensä voimattomaksi ja ei jaksa tai pysty sitä tekemään.  

Jokaisella on oma keinonsa selvitä ahdistuksestaan ja henkisestä pahoinvoinnista. Toiset kokevat parhaakseen runsaan päihteiden käytön, kun taas toisille irtosuhteet voivat tuntua täydelliseltä ratkaisulta. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan oikeasti toimi pidemmällä tähtäimellä, sillä vaikka molemmilla tavoilla voi saada hetkellistä hyvän olon tunnetta ja unohtaa pahan olonsa ei se tunne kestä kauan. Toisilla hyvän olon tunne kestää kauemmin kuin toisilla, mutta kuitenkin se vain tuhoaa ihmistä pala palalta ja pahentaa tilannetta entisestään.  

Joissakin tapauksissa ahdistus ja huono henkinen hyvinvointi voivat ajaa ihmisen itsetuhoiseksi. Itsetuhoisuus voi näyttäytyä esimerkiksi viiltelynä. Sitä voidaan tehdä sillä ajatuksella, että joku edes tuntuisi jossain, kuten aiemminkin mainittuja tapoja. Valitettavasti tämäkään ei ole ratkaisu, joka parantaisi henkistä hyvinvointia.  

Pahimmillaan tilanne voi johtaa itsemurhaan. Se voi tuntua oikealta ratkaisulta sillä hetkellä, kun ei näe parempaakaan ratkaisua olon helpottamiseen. Itsemurhan kohdalla ”vain harkitseminenkin” on erittäin huolestuttava asia ja sitä ajatusta ei pidä vähätellä. Tämä on hetki, jolloin viimeistään pitää pyytää apua, vaikkei se silloin tunnukaan enää auttavan, niin uskallan väittää, että jos asioita pääsee käsittelemään voi löytää elämästään positiivisiakin asioita.  

 

 

Miro Kinnunen

Elämässä ei ole kyse vain koulusta, sosiaalisesta mediasta tai kauneusodotuksista

Nuorille asetetaan aivan liikaa paineita koulun, kavereiden ja vanhempien puolesta.

Vanhemmat laskevat lapsiensa harteille liikaa paineita koulun, tulevaisuuden ja sosiaalisen elämän suhteen. Vaikka vanhemmat vaan ajattelisivat lapsensa parasta ja haluaisivat tälle mahdollisimman hyvän tulevaisuuden, joskus siitä aiheutuu pelkkää huolta ja stressiä nuorille. Monet vanhemmat vaativat liikaa nuorilta samoin kuin koulu.

Nykyään koulussa välitetään enemmän hyvistä arvosanoista kuin oikeasti koulutuksesta. Nuoria painostetaan saamaan hyviä arvosanoja, osallistumaan tunneilla ja siinä samalla hankkimaan uusia kavereita ja kokemuksia. Mutta joskus nämä odotukset voivat olla liikaa ja siitä aiheutuu suurempia ongelmia. Esimerkiksi tunneilla vaadittu osallistuminen on osaksi todella hyvä asia, mutta joillekin se saattaa tuntua olevan liikaa. Kuten opiskelijoille, joilla saattaa olla ahdistusta tai esiintymisjännitystä, pakotettu luokan edessä puhuminen saattaa aiheuttaa enemmän vahinkoa nuoren koulunkäynnin kannalta.

Koulussa kannustetaan saamaan hyviä arvosanoja, mutta millä hinnalla? Nuori saattaa käyttää helposti yli puolet päivästään kouluun. Ensiksi hän viettää useita tunteja koulussa opiskellen ja sen jälkeen vielä kotona tehden läksyjä ja yrittäen opiskella asioita, joita ei ehkä tunnilla ymmärtänyt. Tämä usein johtaa nuoren sosiaalisen elämän karsiutumiseen. Liiallinen koulutöiden tekeminen ja murehtiminen myös vaikuttaa usein nuorten unenlaatuun ja nukahtamisongelmiin.

Nuorille aiheutetaan paineita myös kavereiden ja sosiaalisen median kannalta. Useammat nuoret nykyään yrittävät tavoitella akateemista paremmuutta kuin myös sosiaalista paremmuutta. Nykyään nuoret pyrkivät muuttamaan itsestään mahdollisimman täydellisen nähtyään sosiaalisessa mediassa jonkun sometähden tai kuultuaan kavereiltaan, kuinka he eivät näe tarpeeksi vaivaa ulkonäkönsä eteen

Suurin osa nuorista kokee nämä paineet liian koviksi, eikä anna itselleen yhtään löysempää otetta. Tämän vuoksi he saattavat kokea mielenterveysongelmia. Paineet nuoren aikaisessa elämässä voivat aiheuttaa vakaviakin mielenterveysongelmia, kuten masennusta tai ahdistusta, jotka voivat vaikeuttaa nuorten myöhempää elämääkin.

Missä vaiheessa nuorten elämästä tuli tämmöistä? Ennen nuoret saivat rentoutua vapaa-ajalla kavereidensa kanssa raskaan koulupäivän jälkeen. Heidän pitäisi saada elää elämiään vapaammin ja rennommin, koska elämässä ei ole kyse vain koulusta, sosiaalisesta mediasta tai kauneusodotuksista. Ihmisten mielenterveyden kuuluisi tulla ennen koulua tai työelämää, jota koulu tai vanhemmat eivät välillä muista tai ajattele ollenkaan.

 

 

Milja Hulkkonen

Ovatko elämiemme kulta-ajat nyt käsillä? 

Me elämme ainutlaatuista ja erilaista aikaa. Olemme kaikki ikään kuin samassa veneessä. Me kaikki tahdomme takaisin ne ajat, kun sai vielä tavatessa halata, käydä kesällä festareilla ja matkustaa lämpimään, kun kylmyys alkoi tuntua jo liian vastenmieliseltä.

Erityisesti me nuoret olemme pitäneet yhtä. Sosiaalisen median kautta on helppo kommunikoida muiden kanssa, jakaa tunteita ja ajatuksia sekä tukea ystäviä. On upeaa nähdä, kuinka voimme edelleen keskustella ystäviemme kanssa netin välityksellä ilman, että olisimme fyysisesti lähekkäin. Sosiaalisen median kautta on mahdollista saada monenlaisia mukavia kokemuksia, mutta ei se silti korvaa todellista elämää.

Niinhän sitä sanotaan, että nuoruus on elämän kulta-aikaa. Varmasti monet nuoret ovat alkaneet pohtimaan tätä. Onko se sittenkään elämän parasta aikaa? Onko nykynuorten ”elämän paras aika” vasta tulossa tai kenties jo mennyt? Onko meidän enää mahdollista ottaa menetettyä aikaa takaisin?

Aikaan, jossa elämme, on kytköksissä paljon muitakin ongelmia kuin kokemusten puute. Staattinen elämäntyyli ja netin käyttö vain lisääntyvät, vaikka ne ovat aiemminkin olleet suuria ongelmia yhteiskunnassamme. Neljän seinän sisällä jatkuvasti elävälle nuorelle yksinäisyys voi olla liikaa. Puhumattakaan perheväkivallasta, jota nuoren voi olla vaikea paeta.

Oma elämämme on siis muuttunut hurjasti viimeisen vuoden aikana. Tästä herääkin kysymys, joka on mietityttänyt montaa kanssaeläjäänikin: Onko nuoruutemme riistetty?

Meiltä on viety valtavasti mahdollisuuksia ja kokemuksia, mutta silti meillä on suuri määrä muita keinoja ylläpitää ihmissuhteita ja onnellisuuttamme. Kiitokset siitä muun muassa sosiaaliselle medialle. Meillä on myös mahdollisuus viettää aikaa luonnossa ja nauttia rauhasta. Voimme leipoa, kuunnella musiikkia tai mennä piknikille.

Oma onnellisuus on suurimmilta osin omissa käsissämme. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten ajattelemme, reagoimme ja käytämme aikamme. Vaikka ovi suljetaan, ikkunoita yhä on. Eli vaikka monia asioita elämässämme on kielletty, on se avannut myös uusia mahdollisuuksia.

Meidän sukupolvemme on erityinen. Olemme ensimmäisinä ihmisinä kasvaneet tässä maailmassa teknologian ympäröimänä ja suurten muutosten piirittämänä. Meillä on resursseja uskomattomiin asioihin ja me pystymme mihin vain. Olemme matkalla johonkin, mitä kukaan ei vielä tunne, mutta ei tätä menoa voi pysäyttääkään. Voimme vain tehdä parhaamme ihanteellisen maailman eteen ja toivoa parasta.

 

Minttu Markkula, 20G

Mies mekossa ja muita ilmauksia 

Marraskuun alussa tapahtui jotain merkittävää, kun USA:n Voguen kanteen saatiin ensimmäinen yksin poseeraava mies, ja vielä mekossa. Kohun ainekset olivat käsillä. Tämä mies mekossa on laulaja ja laulunkirjoittaja Harry Styles, joka on tunnettu persoonallisesta tyylistään ja miesmallin rajojen rikkomisesta.

Ei mennyt kauaa, ennen kun asia huomattiin Twitterissä. Ilmiö herätti paljon positiivisia reaktioita, mutta onneksi mukaan saatiin myös muutama mielensäpahoittaja. Yksi heistä oli poliittinen vaikuttaja Candace Owens, joka on tunnettu esimerkiksi Donald Trumpin kannattajana sekä Black Lives Matter -liikkeen vastustajana. Owens kirjoitti Twitterissään, kuinka yhteiskunta ei pyöri ilman vahvoja miehiä, ja päätti kirjoituksensa sanoihin: ”Tuokaa takaisin miehiset miehet.”

Yhtäkkiä mies mekossa olikin asia, josta piti olla jotain mieltä. Ei vain yksinkertaisesti riittänyt, että ihminen poseeraa muotilehden kannessa mekko päällä.

Miten sitten määritellään miehinen mies, ja miksi sellainen ei voi käyttää mekkoa?

Miehiin kohdistuu aivan järkyttävä määrä oletuksia siitä, millaisia heidän pitäisi olla. Esimerkiksi lausetta ”Miehet eivät itke” kuulee hälyttävän usein. Mies ei saa pukeutua feminiinisesti tai poiketa millään tavalla yhteiskunnan tekemästä normaalin miehen mallista. Muuten on heikko eikä oikea mies.

On erikoista, miten yhteiskunta lokeroi kaiken. Esimerkiksi tavarat on eritelty naisten ja miesten tavaroiksi, ei vain feminiinisiksi tai maskuliinisiksi. Useat vaatekappaleet, kuten mekot, luokitellaan naisten vaatteeksi, vaikka loppujen lopuksi ne ovat vain feminiinisiä. Nainen ei kuitenkaan aina ole feminiininen eikä mies aina maskuliininen.

Myös pelottavan yleistä on se, että feminiinisiä miehiä usein kutsutaan neideiksi. Neidittelyhän on sinänsä mielenkiintoinen ilmiö. Miksi vastakkaiselle sukupuolelle tarkoitettua ilmaisua käytetään haukkumasanana? Kun miestä sanotaan neidiksi, tarkoitetaan, että hän on heikko. Urbaanin sanakirjan selitys sanalle neiti on ”Naisellisesti käyttäytyvä, ei-pidetty ja juorujen kohteena oleva mies”. Minkä takia naiseen viittaava termi tarkoittaa ei-pidettyä tai heikkoa? Äijä-sanalla taas viitataan hyvään tyyppiin, joka toteuttaa maskuliinisuuttaan tällä niin sanotulla ”oikealla tavalla”.

Ympärillämme velloo törkeä määrä toksista maskuliinisuutta, josta ei puhuta tai jota ei oteta tosissaan. Miksi muka pitäisi? Toksisella maskuliinisuudella on vaikutuksia jopa yhteiskunnallisella tasolla. Nuorten miesten korkeat masennus- ja itsemurhamäärät ovat tällä hetkellä todellinen ongelma, ja toksisella maskuliinisuudella on näihin selvä vaikutus. Kun mies ei uskalla kertoa tunteistaan ja ajatuksistaan yhteiskunnan paineen takia, hän sulkee ne sisäänsä. Silloin ihminen ei voi hyvin.

Oikea mies syö pelkkää lihaa ja grillaa jopa kaurapuuronsa. Oikea mies ei kuuntele naisen nalkutusta ja juo kaljaa. Oikea mies kiroilee ja heittää rasistista läppää.

Miksi yhteiskunnan oikea mies on tämmöinen? Miksi oikea mies ei voi olla herkkä tai edes näyttää tunteitaan? Itse mies, miehen lähiympäristö ja kohta koko yhteiskunta voisi heti paremmin.

Jos mies on luonnostaan lyhyt tai ei omista leveitä hartioita, hän ei kelpaa oikeaksi mieheksi. Mitä näille kuitenkaan voi? Ei pituutta voi kasvattaa kymmeniä senttejä tuosta noin vaan eikä jokaisen miehen kroppa yksinkertaisesti näytä miehekkäältä. Ovatko jotkut miehet jo syntyneet hylkiöksi? Eikö miehisyyttä voida enää mitata sillä, että mies kokee itsensä mieheksi?

Mielestäni yhteiskunnan on muututtava semmoiseen, jossa sukupuoli on vain kokemus. Se ei määritä sitä, miltä ihminen näyttää tai mistä hän on kiinnostunut tai millainen hän on luonteeltaan – nämä ovat vain yhteiskunnan muokkauksia ihmisessä. Emmekö voisi antaa jokaisen ihmisen elää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla, kunhan se ei vahingoita muita. Enkä usko, että se on koskaan ketään tappanut, että mies pitää mekkoa.

Jemina Anttila ja Lumi Anttila 

kuva: Public Domain Images