Kuka nyt lukioon menisi

Lukio on ihan turhaa yleissivistystä, kyllähän nyt maalaisjärjellä pärjää. Läksyihin hukkuu, on koeviikkoja ja kirjatkin maksavat. Mitä järkeä on lukioon menemisessä, kun ammattikoulu on paljon helpompaa? Ei tarvitse lukea turhia kirjoja ja pääsee heti oikeisiin töihin. Kuka nyt haluaisi odottaa, että alkaa saada palkkaa, kun ei kuitenkaan pääse mihinkään suoraan lukion jälkeen? Kuka edes haluaisi pyörittelemään papereita johonkin toimistoon? Sitähän lukioon menijät aikuisena tekevät. 

Näin puhui yläasteella koko luokkani. Tai no ei ihan, sanoja oli ainakin puolet enemmän, jos otetaan mukaan kaikki kiroilu, eikä kukaan tainnut edes puhua yleissivistyksestä. Tämä oli kuitenkin yleinen kanta ja moni oli samaa mieltä. 

Mietin pitkään, mistä ihmeestä tällainen ajattelu on peräisin. Lopulta päädyin siihen tulokseen, että useiden kohdalla asenteet tulevat vanhemmilta. 

Vanhempien asenteet vaikuttavat meihin nuoriin ihan huomaamatta. Perheen arvot, joita lapselle pienestä pitäen syötetään, tarttuvat tiukasti kiinni ajatusmaailmaan. Ne näkyvät vahvasti muun muassa valitessa jatko-opintopaikkaa. Kun nuoret kasvavat aikuiseksi ja saavat omia lapsia, nämä arvot siirtyvät seuraavalle sukupolvelle. Kärjistettynä, suvuista tulee joko vähän tai korkeasti koulutettuja. Sitten ihmetellään, miksi kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa. 

Monissa perheissä arvostetaan rahaa, mutta ei osata ajatella kaukonäköisesti. Monen mielestä pitää päästä vain nopeasti tienaamaan siitä huolimatta, että palkka pysyy yleensä paljon pienempänä, kuin jos menisi lukion kautta korkeakouluun ja sellaiselle alalle, joka kiinnostaa ja josta maksetaan oikeasti hyvin.  

Koulutus korreloi vahvasti elintasoon ja epäsuorasti myös onnellisuuteen, esimerkiksi turvallisuuden tunteen kautta. Miksei iso osa aikuisista siis tajua, että koulutus ei ehkä olekaan aivan turhaa?  

Monella nuorella, jolla olisi hyvät mahdollisuudet pärjätä lukiossa, on käsitys, että lukio on älyttömän vaikeaaHelposti päädytään muihin opiskelupaikkoihin ihan vain varmuuden vuoksi. 

Kaikille lukio ei sovi ja tietenkin ammattikouluun menevätkin voivat jatkaa opintojaan ammattikorkeakoulussa ja edetä urallaan, mutta on älytöntä, että itseä ei kannusteta haastamaan. 

Porukassa tyhmyys tiivistyy. Kun on monta, jotka syystä tai toisesta ovat ammattikoulun kannalla, he varmasti osaavat kehittää paljon syitä, miksi koulutus ei ole tärkeää, mutta kätevästi jättävät huomiotta tämän kanssa ristiriitaiset faktat. Tätä ei tietenkään kukaan itse huomaa, Neisserin havaintokehää kun opiskellaan vasta lukiossa psykologiantunneilla. 

Johtuuko vanhempien asenne epävarmuudesta ja häpeästä? Ehkä aikuinen olisi itse halunnut lukioon, mutta taidot eivät riittäneet. Tai sitten laiskuus vei voiton ja nyt hän kitkuttelee pienellä palkalla ja huonossa työssä, tyytymättömänä elämäänsä. Halutaan perustella omia valintoja, itselle ja muilleja todistaa, että ollaan tyytyväisiä omaan elämään. Helposti päädytään puolustuskannalle, kun jossain aivojen perukalla nakuttaa ajatus, että omat väitteet eivät ehkä olekaan tosia. 

 Vai onko kyse vain sivistymättömyydestä tai tyhmyydestä? Ehkä he eivät tiedä paremmasta ja muut, ei niin tavalliset työt esim. toimittaja tai elokuvaohjaaja, tuntuvat abstrakteiltaHeiltä helposti unohtuu, että julkisuudenhenkilöt ja poliitikot ovat kuitenkin tavallisia ihmisiä, joista monet ovat olleet samassa tilanteessa, kuin kuka tahansa muukin. Ero on osittain siinä, että toisille annetaan mahdollisuus. Ihan tavallisesta nuoresta voi tulla vaikka mitä, ja ainoana esteenä voi olla vanhempien ennakkoasenne koulutuksesta.  

Lukio antaa mahdollisuuksia, joita ei osaisi kuvitella. 

 

 

 

Pinja Hokkanen 

Levin atmosfääri houkuttelee turisteja 

 Levi on yksi Suomen suosituimmista hiihtokeskuksista, mutta onko se todella suosionsa arvoinen?  

Matkamme kulki Tampereelta Kolariin junalla yli kaksitoista tuntia, ja Kolarista Kittilään bussilla. Levi-keskukselle saavuttaessa ei voi olla huomaamatta korkealle taivaalle kohoavia rinteitä ja tuntureiden huippuja. Ihmisiä kulki ohitsemme ihmetellen ja katsellen tarkkaavaisesti ympärilleen. Ehkä etsien jotain, tai katsellen kauniita maisemia. Joka tapauksessa ihmisiä riitti korona-ajasta huolimatta. 

Ennen lähtöä tiesin Levin olevan suosittu lomakohde, mutta en osannut aavistaa sen olevan näinkin tavallinen. Siellä oli sopivasti kaikkea, mitä tarvitsi: tavallisia kauppoja, pikaruokaravintoloita ja kahviloita.  

Poikkeus kuitenkin oli Levi-keskuksessa sijaitseva pieni kylä, jossa oli pieniä rakennuksia, jotka sopivat lappilaiseen tunnelmaan. Niihin oli upotettu erilaisia urheilukauppoja, joista voisi ostaa lasketteluun kaiken tarvittavan, ja kahviloita, joihin pääsi hetkeksi hengähtämään ja juomaan kupin kuumaa. 

Levin kupeessa sijaitseva Tonttula on lapsille tarkoitettu tonttujen maailma, joka on koristeltu kauniisti valoilla ja pieniin mökkeihin pääsee lämmittelemään pakkassäässä. 

Levin rinteet ovat ainutlaatuisia. Jokainen niistä on erilainen ja erityinen. Joka kerta on mahdollista löytää uusia reittejä, jotka vievät uusille rinteille. Puut notkuvat lunta ja pakkassää saa posket punoittamaan. Rinnehisseissä silmät avautuvat kokonaan uuteen maailmaan. Huipulla tuuli huutaa niin, että tuskin kuulee, mitä vieressä puhutaan. Metsäreititkin tuovat täysin uutta ulottuvuutta laskemiseen, kun polut ovat kapeita ja puita on väisteltävä. Se on jännittävää, mutta palkitsevaa.  

Huipulla näkyvyys ei aina ollut kovin suotuisa, mutta upea Lapin luonto ei silti jää keneltäkään näkemättä. 

Laskettelu onkin usein suurin syy, miksi Leville lähdetään lomailemaan, mutta silti siellä on mahdollisuuksia myös moneen muuhun aktiviteettiin. Hiihtämisestä huskyajeluihin ja ratsastusretkistä moottorikelkkailuun. Itse pitäydyin vain laskettelussa, mutta jo pelkästään tuntureiden kauneudessa ja lappilaisessa maisemassa oli niin paljon ihmeteltävää, ettei reissullemme tarvittu enää lisää aktiviteetteja. 

Viihdyin Levillä todella hyvin ja aika kului yllättävän nopeasti. Siellä ollessani sain hengähtää ja päästää irti omasta arjestani. Vaikka Levi onkin todella suosittu ja talvisesongin aikaan täynnä ihmisiä, siellä pystyi rentoutumaan ja nauttimaan hiljaisuudesta, etenkin kun mökkimme sijainti ei ollut kovin lähellä Levin ydintä.  

Olit sitten hurjapää vailla seikkailua tai rauhaa rakastava rentoutuja, voi Levi tarjota upeita kokemuksia ja ihania muistoja. Voisin siis väittää, että Levi on kokonaisuudessaan valloittava ja sielun sytyttävä oma maailmansa. 

 

Teksti ja kuvat: Minttu Markkula

Elämää erityisherkkänä

Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä, hermollista ominaisuutta, joka ei kuitenkaan ole diagnosoitava sairaus. Erityisherkkyyttä voidaan joillakin testeillä ehkä vahvistaa tai huomioida, mutta se on enemmän piirre ihmisissä. Erityisherkkyydellä ja tietyillä mielenterveyden häiriöillä on keskenään paljon yhteisiä piirteitä, mutta usein ne myös eroavat toisistaan. Sitä ei siis oikein voi määritellä minkään mielenterveyden häiriön kategorian alle. Suomessa erityisherkkyydestä ei olla puhuttu vielä liioin ja siksi kaikki puhe asiasta onneksi vie stigmaa pois ja lisää tietoisuutta – se on tämänkin jutun tarkoitus.

On siis tärkeää saada ihmiset ymmärtämään, millainen ominaisuus on kyseessä ja miten ikäviä ennakkoluuloja voitaisiin välttää. Monet erityisherkät ovat jo usein lapsuudessaan joutunut vaikeisiin tuntemuksiin omasta herkkyydestään, jolle ei yksinkertaisesti kukaan voi mitään. Usein perheenjäsenet tai ylipäätään paljon ihmisen kanssa tekemisissä olevat saattavat huomata korostuneen herkkyyden. Itse ainakin usein jouduin miettimään, mikä minussa on vikana, kun reagoin niin vahvasti asioihin, joihin muut ympärilläni eivät edes kiinnittäneet huomiota. “Miksi sä oot niin herkkä?” tai “Miksi sä aina alat itkemään?” olivat muilta kysymyksiä, joihin jouduin usein itkiessäni miettimään vastausta. Enkä osannut sanoa, miksi. Myöhemmin sain selityksen tutkimalla tätä piirrettä, ja silloin tuntui, että kaikki loksahti paikalleen. Tämä on yleinen ilmiö erityisherkkyyteen tutustuttaessa.

Erityisherkkyys ei kuitenkaan tarkoita pelkästään itkua. Se on kaikenlaisten tunteiden ja aistien ylikorostumista. Herkkyys voidaan mieltää toki hyväksi piirteeksi ihmisessä ja erityisherkkä ihminen kykenee esimerkiksi hyvin lukemaan toisia ihmisiä ja ymmärtämään toisten tunnemaailmaa. On myös siistiä, että aistit ja tunteet tuntuu vahvoina. Esimerkiksi kun musiikki kuulostaa hyvältä, niin se todellakin kuulostaa hyvältä. Jopa selittämättömällä ja todella vaikuttavalla tavalla.

Ongelmaksi tämä piirre kuitenkin muodostuu juuri siinä missä se on myös parhaimmillaan. Koska tunteet ja aistit esiintyvät selittämättömän vahvoina, niin tuntemukset menevät yli. Kaikki ihmisten analysoiminen sekä aistien herkkyys saattavat olla ajoittain hyvinkin kuormittavia ja vaikuttaa paljon arkielämään ja läheisiin. Siksi on tärkeää myös yrittää ymmärtää herkkyyttä sen sijaan, että esitettäisiin syyttäviä kysymyksiä tai tehtäisiin siitä ikään kuin virhe ihmisen luonteessa. Kyseessä on synnynnäinen ominaisuus, joka ei syyttelemällä katoa.

Teksti: Veera Naumanen

Kuva: Pixabay

Abien karkkirahat lastensairaalalle

Penkinpainajaisten eli penkkareiden perinteiden toteuttamiseen menee yllättävän paljon rahaa, mutta tänä vuonna sitä ei päästy käyttämään ensisijaiseen tarkoitukseensa koronan edelleen jyllätessä. Sammon keskuslukiossa päätettiin lahjoittaa rahat hyväntekeväisyyteen ja muut Pirkanmaan lukiot haastettiin mukaan. 

Sammon keskuslukiossa tämä ei ole täysin uusi menettely. Jo viime vuonna puolet penkkarikarkkeihin varatuista rahoista lahjoitettiin Taysin lastensairaalalle hyvin yksimielisesti todeten, että lastensairaalalle lahjoitettuna rahat päätyisivät oikeaan paikkaan. Nyt lahjoituksesta päätettiin tehdä perinne, jolle toivotaan jatkoa seuraavinakin vuosina.

Lahjoitukseen osallistuivat Sammon keskuslukion ja Tammerkosken lukion abitoimikunnat kummatkin noin 1000 euron lahjoituksella. Myös Tampereen yhteiskoulun lukiosta, Tampereen klassillisesta lukiosta, Hatanpään lukiosta ja Kalevan lukiosta saatiin yksittäisiltä abeilta lahjoituksia. 

Käytännössä lahjoituksen pystyi kohdentamaan suoraan joko tutkimukseen, hoitomenetelmiin tai viihtyvyyteen. Halukkaat lahjoittivat 8.2. mennessä Taysin lahjoitus –nettisivujen kautta haluamansa summan. 

Teksti: Elli Kuoppala

Gugguu oli hyppäys tuntemattomaan

 

Millainen on lastenvaatebrändi, jota Ruotsin kuninkaallisetkin käyttävät? Sammon keskuslukion yrittäjyyskurssi kävi tutustumassa Gugguuseen ja Notion toimitus haastatteli samalla Gugguun toista perustajaa.

Siskokset Mia-Maria Riekki ja Anna Valli perustivat lastenvaatefirma Gugguun vuonna 2012, ja siitä lähtien yrityksen nousu on ollut huima. Vuonna 2019 Gugguun liikevaihto oli 4,3 miljoonaa euroa.

Valli kertoo, että yrityksen mukaan lähteminen oli kuitenkin pelottavaa. ”Se oli hyppäys tuntemattomaan, jonka mukana tuli paljon riskejä, uskoin meihin kuitenkin voimakkaasti.”

Gugguu pyörii pääosin nettikauppana, ja sillä on yksi kivijalkaliike, joka sijaitsee Helsingissä, Outlet villagessa. Gugguulle erityisen tärkeitä ovat arvot. ”Meillä laatu ja asiakastyytyväisyys on ne tärkeimmät asiat” Valli kertoo. Gugguu kehittääkin tuotteitaan asiakaspalautteidensa kautta.

Valli kertoo, että Gugguu erottuu muista lastenvaatemerkeistä hyvällä laadulla, erilaisella designillaan sekä ”timanttisella tiimillään”.  Ideat Gugguun vaatteisiin tulevat Vallin sanojen mukaan mistä vain. ”Somesta, kadulta, päästä” Valli luettelee.

Gugguun markkinointi on tähän asti tapahtunut pelkästään sosiaalisen median kautta, mutta viime jouluna ilmestyi Gugguun ensimmäinen mainos, jossa esiintyi Minttu ja Kimi Räikkönen yhdessä lastensa kanssa. Tällä hetkellä Valli kuitenkin uskoo, että some-mainonta tavoittaa kuluttajat parhaiten. ”Saksassa on ehkä vähän perinteisempi media, niin sinne ei varmaan pelkkä some riitä” Valli lisää. 

Koronavirus tilanne on vaikuttanut myös Gugguun toimintaan. Messut peruttiin, myymälähenkilökunta jouduttiin lomauttamaan ja työvuorot jouduttiin miettimään uudestaan. Sitten Gugguu, PaPu, Kaiko clothing ja Mainio perustivat vaatemessut verkossa. Tapahtuma oli onnistunut. ”Myyntiin ei ole vaikuttanut laskevasti, jälleenmyyjiä on ollut vaikeampi saada näin korona aikaan.” Valli kertoo..

Viiden vuoden päästä Valli uskoo Gugguun liikevaihdon olevan 14,5 miljoonaa euroa, josta puolet kansainvälisiltä markkinoilta. Jossain kohtaa Gugguu haluaa olla globaali premium brändi, mutta se vaatii aikaa. ”Ei haluta nousta yhdessä yössä huipulle, mielummin tehdään kunnolla” Valli toteaa.

Teksti: Jemina Anttila

Kuvat: Peeta Mittilä

Kuvitukset: Pinja Hokkanen