Supersankareita ilman supervoimia

Urheilu yhdistää ihmisiä ympäri maailman. Monet toki urheilevat itse, mutta kenties vielä sitäkin yhteisöllisempää on seurata ammatikseen urheilevien tahojen suorituksia. Hyvätasoinen palkka vain oman lajin harrastamisella ja fanien jumaloinnin kohteena oleminen kuulostaa nopeasti ajateltuna varsin hyvältä, mutta siitä täytyy olla valmis maksamaan hintaa. Lähes kaikkien tiedossa on se, että huippu-urheilijalta vaaditaan sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä harjoittelun ja ruokavalion suhteen, mutta fyysisen puolen pystyy käytännössä kuka tahansa hallitsemaan. Kehon lisäksi myös pään on oltava kunnossa, mutta sitä ei välttämättä aina edes pysty itse kontrolloimaan.

Jos urheiluseurat tiedottavat yleensä vähäsanaisesti pelaajien fyysisten loukkaantumisten toipumisajoista, henkisistä haasteita vaietaan lähes täysin. Useimmiten näissä tapauksissa mainitaan poissaolosyyksi vain lyhyesti ja ytimekkäästi “henkilökohtaiset syyt”. Niukkasanaisella tiedottamisella ei toki pyritä tarkoituksellisesti jättämään kannattajia epätietoisuuteen vaan suojelemaan pelaajien yksityisyyttä. Useimmiten pelaajilla itsellään on mahdollisuus avata omaa tilannettaan, mutta kovinkaan moni ei sitä ole tehnyt. Ainakaan asiasta puhumista ei pitäisi häpeillä, sillä mielenterveydellisiä ongelmia voi tulla ihan kenelle tahansa. Ammattiurheilijatkin ovat lopulta ihmisiä siinä missä tavalliset tallaajatkin.

Korona on luonnollisesti tuonut oman mausteensa myös tähän asiaan. Seurojen taloudet ovat olleet koetuksella, minkä vuoksi runsaasti hyvätasoisia pelaajia on jäänyt itsestään riippumattomista syistä vaille töitä. Kysyykin luonnetta pitää itseään omatoimisesti sellaisessa kunnossa, että kauden pelaamatta jäämisen jälkeenkin löytyisi jostain seuraavaksi kaudeksi pelipaikka. Todennäköisesti useat pelaajat eivät jaksa taistella epätietoisuudessa ja päätyy lopettamaan uransa, sillä ensi kaudeksi töitä tuskin irtoaa tässä maailmantilanteessa yhtään sen helpommin.

Viime lokakuussa nähtiin poikkeuksellinen ulostulo, kun jääkiekkoilija Taavi Vartiainen kertoi avoimesti mediassa sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. MTV:n julkaisemassa jutussa Vartiainen kertoi hakeneensa apua ennen jääkiekkokauden 2019-2020 alkamista, mutta paini erilaisten oireiden kanssa läpi kauden ja viimeisen runkosarjakierroksen peruuntuminen koronan vuoksi oli hänelle lopulta helpotus. Lahden Pelicansista Ilvekseen sittemmin siirtynyt Vartiainen ei ole tällä sarjakaudella pelannut uudessa joukkueessaan lainkaan, sillä hän on ollut omien sanojensa mukaan sekamuotoisen oirejakson takia sairaslomalla.

Pari viikkoa Vartiaisen avautumista myöhemmin jalkapalloilija Juho Lähde ilmoitti päättävänsä pelaajauransa kokonaan. Pelaajaksi 29-vuotias Lähde olisi ollut vielä varsin hyvän ikäinen ja hänellä oli jo sopimus kaudesta 2021 Ykköseen tippuneen Turun Palloseuran kanssa, mutta Lähde päätyi jättämään pelikentät. Lähde paljasti kärsineensä jo parin vuoden ajan mielenterveydellisistä ongelmista, niistä hän nostaa esiin unihäiriön.

Vartiainen ja Lähde ovat hyviä esimerkkejä nuorille urheilijoille siitä, kuinka avun pyytäminen henkisesti liian vaikeina hetkinä on ainoa oikea ratkaisu. Moni urheilu-ura on todennäköisesti kaatunut tai sitä on vahvasti jarruttanut haasteet henkisellä puolella. Niiden johdosta harjoittelu- ja pelimotivaatio useimmiten kärsii sekä suorituspaineet lajissa kasvavat liian suuriksi. Onkin hyvä tuoda asiat ajoissa esiin, sillä tilanne on huomattavasti helpompaa kääntää voitoksi, kun saa valmentajien ja joukkuekavereiden tuen taakseen.

On syytä toivoa, että mahdollisimman moni jääkiekko- ja jalkapallokannattaja tutustui Vartiaisen ja Lähteen tarinoihin ja on jatkossa ymmärtäväisempi, kun suosikkijoukkueen pelaaja tekee kentällä virheitä. Koskaan ei voi tietää, jos kyseinen pelaaja joutuukin käymään päivittäistä taistelua peilikuvansa kanssa, törkeyksien huuteleminen katsomosta ei tällöin ainakaan auta asiaa. Kova, positiivinen kannustaminen on paras keino, jolla yksittäinen fani voi omalta osaltaan tehdä urheilijan elämästä kevyempää.

Ammattiurheilijat ovat fanille yleensä kuin supersankareita, ainoana erona vain on se, ettei heillä kovinkaan usein ole supervoimia. Ja jos on, ne ovat korkeintaan fyysisiä.

Markus Nurmi 

Seinäkiipeilyssä tunnelma nousee kattoon  

Seinäkiipeily on koko kehon tehotreeni, jossa rikotaan omia rajoja. Yleensä ideana on kiivetä rata käsi- ja jalkaotteita pitkin aina viimeiseen otteeseen saakka. Rata on suoritettu, kun viimeiseen otteeseen on koskettu yhdellä tai kahdella kädellä. Reitit ovat jaettu vaikeustason mukaan yleensä numeroittain. Numerot alkavat kolmosista, jotka ovat helpoimpia. Vaikeimpia ovat yleensä kuutoset ja seiskat. Vielä vaikeampiakin löytyy, mutta ne ovat harvinaisempia. Samalla radalla voi olla useampi reitti ja ne erottavat toisistaan väreistä. Yhdellä reitillä on vain saman värisiä otteita.

Kiipeilyvarusteisiin kuuluu luonnollisesti valjaat, jotta alastulo on turvallista. Itsevarmistavilla seinillä ei tarvita toista ihmistä varmistamaan kiipeilijää, vaan automatiikka laskee kiipeilijän hitaasti alas. Köysivarmistuksessa varmistuskortin suorittanut varmistaa kiipeilijää eli seisoo alhaalla valppaana köyden toisessa päässä. Boulderointi on kiipeilyä ilman valjaita ja varmistimia. Nämä radat eivät ole kovinkaan korkeita ja alapuolelta löytyy paksut patjat putoamista varten. Useimmilta kiipeilykeskuksilta löytyy useampi kiipeilyvaihtoehto.

Kiipeäminen vaatii voimaa, taktiikkaa sekä taitoa. Usein helpoilla reiteillä on isompia otteita ja kiipeämisreitti on helpompi hahmottaa. Vaikeilla reiteillä otteet pienenevät, jolloin puristusvoimaa tarvitaan enemmän. Samalla on keksittävä taktiikka, jolla reitin pääsee ylös asti. Kiipeily on kuitenkin hyvin palkitseva laji. Kun viimein pääsee monen yrityksen jälkeen ylös asti, tunnelma on katossa kirjaimellisesti.

Lajin voi aloittaa lähes kuka tahansa lapsista senioreihin. Kiipeilykeskuksilla saattaa olla alaikärajoja ja painorajoja, jotka kannattaa selvittää etukäteen. Jos olet kiipeilemässä ensimmäistä kertaa, sinut opastetaan turvallisesti alkuun. Itsevarmistavilla radoilla voi kiipeillä kuka tahansa ja usein ne sopivat erinomaisesti myös aloittelijoille. Ensimmäisen kerran voi olla hyvin jännittävää tulla alas seinältä. Voin kuitenkin luvata, että ensimmäisen kerran jälkeen se sujuu kuin olisit aina kiipeillyt.

Tornien päälle kiipeäminen saattaa näyttää helpolta, mutta on todellisuudessa se on melko haastavaa ja jännittävää.

Jos tavalliset kiipeilyseinät käyvät tylsäksi, löytyy lajiin vaihtelua. Jotkut yritykset nimittäin tarjoavat hyvin luovia ratkaisua kiipeilyyn. Tavalliset otteet voidaan korvata esimerkiksi narun tai putken pätkillä. Kiivettävä rata ei välttämättä ole enää seinä, vaan tehtävänä voi olla esimerkiksi kulkea tornien päältä yhä korkeammalle tornille. Tällaisia mahdollisuuksia tarjoaa esimerkiksi Irti Maasta, joka Tampereella sijaitsee Tullintorilla. Vaihtelua tuovat myös seikkailupuistot, joissa voi olla kiipeilylle tuttuja piirteitä. Tällaisissa puistoissa radat on tehty yleensä ulkona puiden latvoihin tai sisätiloissa katon rajaan.

Teksti ja kuvat: Iida Vartiainen

Esittelyssä viisi Tampereen seudun kirpputoria

Kirpputorit ovat helppo keino kierrättävää itselle turhat tavarat ja vaatteet, mutta samalla voi tehdä upeita ja ympäristöystävällisiä löytöjä. Tampereen seudulta kirpputoreja löytyy moneen lähtöön ja aivan keskustassakin saa päivän kulumaan kirppareita kierrellessä. Tässä jutussa kerron omat suosikkikirpputorini Tampereen alueelta.  

 

Pirkan kirpputorikeskus 

Tämä kirpputori sijaitsee Kangasalan Lentolassa. Pirkan kirpputorikeskus on Pirkanmaan suurin ja ehkä myös jopa suosituin kirpputori. Sieltä löytyy yli 400 myyntipaikkaa ja paljon erilaisia palveluita. Perinteisin itsepalvelupöydän lisäksi löytyy myös täyshoitola, jossa henkilökunta hinnoittelee tavarat ja laittaa ne pöytään myyjän puolesta.  

Olen käynyt tällä kirpputorilla lapsesta lähtien. Henkilökunta on ystävällistä ja kierrettävää löytyy vaikka kuinka paljon. Lisäksi myyjän näkökulmasta täällä tekee aina erittäin hyvän tuoton. Plussaa täytyy ehdottomasti antaa pitkistä aukioloajoista. Tosin viime aikoina koronavirus on hieman rajoittanut näitä. 

 

Merkitys 2nd Hand 

Merkitys on uusi lisäys Tampereen kirpputoreihin, sillä se avattiin Hallituskadulle viime lokakuussa. Kirpputorin idea perustuu täysin vaatteiden, kenkien ja asusteiden myymiseen. Myyntipöydän sijaan myyjä saa käyttöönsä vaaterekin. Myös tältä kirpputorilta löytyy muita vaihtoehtoja tavallisen itsepalvelumyynnin lisäksi.  

Tämä kirpputori todellakin tuo uuden tuulahduksen kirpputorien maailmaan. Merkitys on hyvin siisti ja moderni paikka, jossa on mukavaa käydä pyörähtämässä. Henkilökunta on myös äärimmäisen ystävällistä ja palvelevaa.  

 

Radiokirppis 

Radiokirppis on ehkä yksi Tampereen klassikkokirpputoreista. Se sijaitsee Laukontorin kupeessa ja on palvellut asiakkaitaan jo yli 23 vuotta. Kirpputorilta löytyy noin 200 myyntipaikkaa sekä kahvio. Itsepalvelumyynnin lisäksi on mahdollista ottaa all inclusive –palvelu, jossa kirpputorin henkilökunta hoitaa kaiken työn myyjän puolesta.  

Kyseisellä kirpparilla on aina mukava poiketa ja usein löytöjäkin tulee tehtyä. Kierrettävää on runsaasti ja yleisesti hintatasokin on sopiva. Kirpputorilta löytyy tavaraa hyvin monipuolisesti eli melkein aina olen löytänyt etsimäni. 

 

Tarina kirpputori 

Laukontorin laidalta löytyy myös toinen kirpputori. Tarina on täysin itsepalvelukirpputori, josta löytyy kaksikerroksisen kirpparialueen lisäksi myös kahvila. Myyntipöydän lisäksi kirpputorilla on provisiomyynti 

Koska kirpputori ei ole kovin iso, se on näppärä kiertää nopeasti. Kovin usein en ole täältä mitään löytänyt, vaikka tavaraa onkin laidasta laitaan. Eniten pidän kirpputorin sijainnista, koska se on aivan keskustassa ja Radiokirpparin vieressä. Samalla kirpparikierroksella on siis mukava pyörähtää molemmat naapurikirpparit läpi. 

 

Fida 

Fida Secondhandilla on kirpputoreja useilla paikkakunnilla Suomessa. Tampereen keskustassa yksi näistä sijaitsee Kuninkaankadulla. Fidan toiminta eroaa normaaleista kirpputoreista, sillä siellä ei ole erikseen myyjiä vaan tavarat ja vaatteet ovat lahjoitettuja. Tuotto ohjataan Fidan tekemään työhön yli 40 eri maassa.  

Pidän erityisesti Fidan laajasta vaatevalikoimasta. Hintataso on melko alhainen ja vaatteet on lajiteltu kategorioittain. Yhdestä nurkasta löytyy myös paljon astioita, joista voi löytää vaikkapa söpön kahvimukin. Tilat ovat myös avarat ja henkilökunta ystävällistä. 

 

Teksti ja kuvat: Iida Vartiainen

Mitä lukio opetti minulle? 

 Kun katson taaksepäin lukion alkuun eli yli kolmen vuoden päähän näen itsessäni monella tavalla erilaisen ihmisen. Vuosien varrella minussa on tiedon karttumisen lisäksi tapahtunut suuri muutos siinä, kuinka armollinen olen itseäni kohtaan. 

 Yläasteella aloin kiinnittämään arvosanoihini enemmän huomiota kuin aiemmin olin kiinnittänyt. Ehkä mielessäni oli hieman myös mahdollisimman moneen lukioon ovien aukeaminen, mutta enemmänkin kyseessä oli se, että tiesin pystyväni saamaan parempia arvosanoja. 

Kun sitten vuonna 2017 aloitin lukion jatkui mahdollisimman hyvien arvosanojen ylläpitäminen. Usein lukion aloittaville painotetaan, että lukiossa arvosanat laskevat peruskoulun tasolta, mutta itselläni inhokkioppiainettani lukuunottamatta arvosanani pysyivät samalla tasolla kuin ne yläasteella olivat olleet. 

Kuitenkin jo ensimmäisen lukiovuoteni lopulla aloin harkita lukio-opintojeni pidentämistä puolella vuodella. Päätökseen vaikutti muun muassa kahden pitkän kielen opiskelu ja muut ylimääräiset kurssit joita halusin suorittaa. Suuren kurssimäärän lisäksi aikaani vei vapaa-ajan harrastukset, jolloin aikaa pelkkään rentoutumiseen jäi omaan tarpeeseeni liian vähän.  

 

Toisen lukiovuoteni syksynä huomasin olevani todella uupunut. Nopea apu siihen oli yhden kurssin siirtäminen keväälle, mutta tajusin myös, etten voi jatkaa joka kurssista korkeimpien arvosanojen tavoittelemista. Kun olin jonkin aikaa opiskellut hieman rennommalla otteella, huomasin onnekseni että kurssiarvosanani pysyivät suurimmalta osin lähes entisellä tasolla, mutta myönnettäköön, että suosikkiaineeni kymppien vaihtuessa yseiksi olin kuitenkin hieman pettynyt. 

Yksi tärkeimmistä lukion aikana kokemistani oivalluksista on se, että vaikka opiskeleminen onkin tärkeä osa elämää, pitäisi jokaisen muistaa olevansa ihminen myös koulun ulkopuolella. Vaikka opiskeluun menee paljon aikaa, on tärkeää tehdä myös asioita joista nauttii. Kolme vuotta on kuitenkin jokseenkin pitkä aika ja sitä ei mielestäni kannata käyttää luomalla muistoja pelkästään kirjojen ääreltä. 

Myös omia arvosanatavoitteita asettaessa täytyy ottaa huomioon nämä koulunkäynnin ulkopuolelle jäävät asiat, sillä ne vaikuttavat niin jaksamiseen kuin ajankäyttöönkin. Vaikka laudatureja olisikin hieno saada, eivät alemmat arvosanat ole millään tavalla huonommuuden tunteen paikka, varsinkaan silloin kun lukuaikaa on uhrannut oman hyvinvointinsa ylläpitämiseen. Pitkällä aikavälillä enemmän merkitystä on kuitenkin omalla jaksamisella ja mielenterveydellä kuin yhtä arvosanaa paremmilla lukiotuloksilla. 13

Jäi lukiosta minulle tietysti myös muunlaisia muistoja: sain ainutkertaisia kokemuksia penkkareista, abiristeilyltä ja ylioppilaskirjoituksista. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja loin syvempiä ystävyyssuhteita jo aiemmin tapaamiini ihmisiin. Tällä hetkellä koen kuitenkin suurimman muutoksen, jonka lukioaika elämääni teki, tapahtuneen omassa ajattelutavassani ja siinä kuinka koen ympäröivän maailman. 

 

teksti: Ella-Roosa Mäkinen 

kuva: Pixabay