Mun kirjapäiväkirja: John Lennonista ja fanfictionista 

Moi! Mun nimi on Elli ja alan pitämään juttusarjaa nimeltä Mun kirjapäiväkirja. Kirjoitan tänne mun omia ajatuksia kirjoista, joita olen itse hiljattain lukenut. Pyrin pitämään osat lyhyinä sekä vaihtelemaan kirjojen genrejä, jotta kaikille löytyisi jotain uutta ja mielenkiintoista luettavaa.

Tämän ensimmäisen postauksen kirjan olen lukenut kesäloman alussa. Jos etsit kirjaa, jonka avulla haluat vain rentoutua ja viettää aikaa, on tässä hyvä esimerkki sellaisesta.

Eva Dozzin fanfiction-romaani Vihaan sinua, John Lennon kertoo Katjasta, John Lennonista ja heidän yhdessä saamansa tyttären elämästä. Tarinaa kerrotaan vuorotellen Katjan ja Lennonin näkökulmista. Kirjan lopulla päästään seuraamaan myös heidän tyttärensä ajatusten kulkua.

Kirja oli mukaansatempaava. Kirjassa yhdistettiin faktaa ja fiktiota ja näiden kahden rajaa oli välillä hankala huomata. Tekstissä huomasin valitettavan paljon pieniä kirjoitusvirheitä, mikä oli häiritsevä seikka sujuvan lukukokemuksen kannalta.

Vihaan sinua, John Lennon -kirjaa voisi pitää laadukkaana fanfiction-kirjana pienistä kirjoitusvirheistä huolimatta. Voisiko olla niin, että kirjan kirjoittaja Eva Dozzi onkin ollut iso Beatles-fani ja kirjoittanut omien tunteidensa pohjalta tämän kirjan? Voisi olla mahdollista, että hän on tuntenut monien fanien tapaan merkityksettömyyttä miljoonien muiden fanien rinnalla ja näin ollen katkeroitunut siitä ja näin ollen kirjoittanut The Beatlesille epäedullisen näkökulman tuovan kirjan? Vai voisiko tässä kirjassa piileksiä legendaarisen ja loputtomiin ihastellun The Beatlesin todellinen luonto?

Omaan makuuni tämä kirja ei sopinut, mutta suosittelisin tätä sellaiselle lukijalle, joka haluaa vain helppoa ja nopeaa vapaa-ajan luettavaa. Seuraavassa osassa päästäänkin enemmän mun lempparialueeseen, nimittäin runoihin ja vaikuttaviin runoihin Allen Ginsbergin teoksien kautta.

 

Tämä juttu on osa Mun kirjapäiväkirja -sarjaa, jota kirjoittaa Elli Kuoppala.

Kirjat käteen!

Kieli on niin luonnollinen osa elämää ja omaa identiteettiä, ettei sen vaikutuksia tule juuri ajatelleeksi omassa arjessaan. Jokainen käyttää kieltä jokapäiväisessä elämässään. Perustui se sitten viittomiin, kuviin tai ääneen. Oikeastaan elämä ilman minkäänlaista kielellistä kommunikointia on hankalaa, ellei mahdotonta. Kieli luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja helpottaa yksilön sopeutumista ympäristöönsä. Äidinkieli on kaiken kielitaidon perustana, sillä se on ensimmäinen oppimamme kieli ja myös vahvin osaamistamme kielistä.

Koska äidinkieli on iskostettu niin syvään, kieli luonnistuu, vaikka se olisi ollut käyttämättä vuosikymmeniä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kieltä tulisi kehittää ja harjoittaa, sillä ihminen käyttää kieltä ajattelun välineenä. Vähäsanaisen maailma on pienempi ja huomattavasti mustavalkoisempi. Kaikki lienevät jo kuulleet lukemisen lukuisat terveyshyödyt: jo kuuden minuutin lukutuokio laskee sykettä ja vähentää lihasjännitystä, lukeminen hidastaa muistin rappeutumista ja parantaa keskittymiskykyä. Hyvien hyötyjen lista on pitkä, mutta sen luotteleminen ei sinänsä innosta ketään lukemaan.

Keskustelussa nuorten vähenevästä lukemisesta unohdetaan, että ilman lukevia aikuisia ei tule lukevia lapsia tai nuoria. Lukemisen määrä on vähentynyt kaikissa ikäluokissa, ei vain nuorten keskuudessa. Itseäni välillä ärsyttää puheet, että vain lapset ja nuoret eivät lukisi nykyään tarpeeksi. Miten lapset ja nuoret löytäisivät kirjojen hienoon maailmaan, jos vanhemmat eivät näytä esimerkkiä? Aikuiset voisivat itse vähentää älylaitteidensa käyttöä ja ottaa ne kirjat käteensä.

Itse olen ollut satunnaisesti lukeva ihminen. Olen kuitenkin jonkun aikaa lukenut säännöllisesti ja en voi muuta sanoa kuin että se on erittäin nautinnollista. Uskottelin itselleni lukevani, vaikka tosiasiassa päädyin monesti esimerkiksi räpläämään puhelinta lukemisen sijasta. Olen itsekin tehnyt tämän ryhtiliikkeen ja voin suositella sitä ihan jokaiselle muullekin. Kirjoihin tarttuminen tuntui alkuun raskaalta ja keskittyminen herpaantui toistuvasti, mutta päättäväisyydellä ja pitkäjänteisyydellä keskittyminen parani ja kirjojen sivuille uppoutuminen helpotti.

Ymmärrän ihmisiä, jotka eivät lue, mutta tiedän nykyisenä lukijana, kuinka paljon he lukemattomuudellaan menettävät. Hyvä kirja herättää tunteita ja ajatuksia, saa niin nauramaan kuin itkemään ja kaikkea siltä väliltä. Koukuttava teksti vie mennessään ja avaa ovia maailmoihin, joihin olisi fyysisesti mahdotonta matkustaa. On aivan mahtavaa, kun saa lukiessa kehitellä tarinan avulla ihan oman maailman. Kirjat saavat lukijan miettimään asioita eri näkökulmista ja tälläkin tavoin sivistyttävät lukijaa.

Käsi kädessä lukemisen kanssa kulkee myös kirjoitustaito. Kuinka kompuroivasti kirjoittava nuori pärjää tulevaisuuden haasteissa, kun joka alalla on kirjoitettava muistioita ja esitelmiä? Lukutaito on yksi demokratian edistäjä ja yhteiskunnallista tasa-arvoa edistävä tekijä. Luku- ja kirjoitustaitoa tarvitaan joka päivä niin viranomaisten kanssa asioidessa kuin työhakemuksia rustatessa. Lukutaito auttaa jäsentelemään ja hankkimaan tietoa erilaisista lähteistä, se luo myös pohjan kaikelle oppimiselle sekä tasoittaa tietä jatko-opinnoille.

Teksti ja kuva: Viivi Paloposki

Suuria ihmismassoja, suurempia saappaita 

Lokakuun lopussa Helsingin Messukeskuksessa järjestetyt Helsingin kirjamessut vetivät neljän päivän aikana puoleensa yli 90 000 ihmistä ja sen huomasi varmasti jokainen siellä vieraillut. Lukuisat myyntipisteet kuhisivat ihmisiä: jotkut joululahjaostoksilla, jotkut etsimässä itselleen löytöjä.

Ihmismäärän suuruuden huomasi myös paneeleiden katsojista. Etukäteen hehkutettujen kirjakeskusteluiden yleisöt olivat niin suuria, että välillä näytti siltä, että jopa puolet katsojista jäivät ilman istumapaikkaa.

Messukeskuksen lavat oli nimetty Helsingissä sijaitsevien paikkojen mukaan. Jari Tervon kirjoittamasta Vesa-Matti Loirin elämäkerrasta oltiin kiinnostuneita Senaatintori-lavalla. 

Itse aloitin lauantaipäiväni Maria Veitolan seurassa. Veitola oli messuilla keskustelemassa uudesta Toisinpäin-kirjastaan. Kirjassa Veitola vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin, joista osa on anonyymejä, mutta tunnetuiden henkilöiden kysymysten yhteydessä on mainittu kysyjän nimi.

Eniten kuitenkin messuilta odotin Natalia Kalliota. Natalia Kallio on ihmisoikeusaktivisti ja nykyään myös kirjailija. Hän julkaisi ensimmäisen runoteoksensa She needs bigger boots syyskuussa 2019. She needs bigger boots on englanninkielinen runoteos, jonka kantavana teemana on feminismi. Teoksessa on vahva Kiia Beilinsonin toteuttama visuaalinen ilme ja runoja muun muassa ilmastonmuutoksesta, itsestään huolehtimisesta ja liian pienistä saappaista. Teoksen yleissanomaa kuvaa hyvin kirjan takakanteenkin painettu runo:

“Our thoughts stand for nothing less 

I’m tired of feeling meaningless 

They think we want bigger boobs 

when all we want are bigger boots” 

Olen seurannut Kalliota jo parin vuoden ajan sosiaalisessa mediassa ja sen lisäksi kuullut hänen spoken word -esityksensä kyseisestä teoksesta Flow Festivaleilla, joten tiesin jo mitä odottaa. Spoken word on taiteenmuoto, jossa lausutaan esimerkiksi runoja ja tarinoita intonaation ollen tärkeässä roolissa.

Kallion ajatuksia pääsi lauantaina kuulemaan jopa kolme kertaa. Ensimmäinen näistä oli Kirjakallion paneeli nimeltään Sanat, jotka muuttavat maailmaa. Paneelissa Kallion lukion opiskelijat haastattelivat Natalia Kalliota, Heini Strandia, Karri Miettistä eli Palefacea ja Rebekka Kuukkaa eli Yeboyahia sanojen merkityksestä. Paneelissa haastateltavat keskustelivat muun muassa siitä, että kokevatko he, että voivat omilla sanomisillaan vaikuttaa maailmaan.

Seuraava Kallion esiintyminen koski hänen esikoisteostaan. Kallio kertoi kirjan syntyprosessista ja tulevaisuuden suunnitelmistaan kirjallisuuden saralla. Kallion sanojen mukaan voimme odottaa häneltä lisää kirjallisuutta, runojen lisäksi ehkä jopa romaania.

Kallio kokee kirjansa kohderyhmän olevan hänen ikäisiään ja nuorempia, mutta ei pidä ollenkaan huonona ajatuksena kirjan antamista lahjana esimerkiksi isälle.

 

Lauantain viimeinen tilaisuus päästä kuulemaan Kalliota oli hänen spoken word -esityksensä teoksestaan She needs bigger boots. Vajaan 15 minuutin mittaisen esityksen aikana kuultiin kirjan runoja muun muassa ilmastonmuutoksesta ja tasa-arvosta. Tunnelma tilaisuudessa oli samaan aikaan sekä rauhoittava että voimaannuttava. Tilaisuudessa oli kohtalaisen pieni tila käytössä, eikä katsojien määrä ollut myöskään valtava ja luulen, että juuri nämä asiat tekivät siitä erityisen.

 

Teksti ja kuvat: Ella-Roosa Mäkinen

Pariisin nähtävyydet                   

Sain kokea Pariisin kauniin syksyn kuukausi sitten siellä ollessani. Matkaseuraani kuului tätini ja pikkusiskoni. Matka kesti neljä päivää, jonka aikana kävimme katsomassa monia nähtävyyksiä. Ehdottomasti hienoin niistä oli Eiffel-torni, johon pääsimme tutustumaan lähemmin ohjatulla kierroksella. Ohjatun kierroksen aikana saimme ihailla Pariisia Eiffel-tornin toisesta kerroksesta, joka on noin 115 metrin korkeudessa. Valitettavasti kolmas eli ylin kerros jäi vain haaveeksi liian suuren ihmismäärän vuoksi.

Pariisissa oli myös paljon muita hienoja nähtävyyksiä. Alun perin tarkoituksenamme oli mennä käymään yhdessä maailman kuuluisimmista museoista, Louvressa. Kuuluisan museosta tekee sen valtava koko ja siellä nähtävänä oleva erittäin arvokas Mona Lisa –taulu. Päätimme kuitenkin jättää museon kiertämisen seuraavaan kertaan erittäin pitkien jonojen takia.

Louvre museon vieressä sijaitsee kaunis Jardin des Tuileries –muotopuutarha. Lokakuun alussa syksyisen Pariisin muotopuutarha näytti lumoavalta, kun lehdet puista olivat lähes jo tippuneet, mutta kukat kukkivat vielä. Kävelimme monesti puutarhan läpi ostoskadulle mennessämme.

Shoppailujen yhteydessä päädyimme ostoskadun päässä olevalle aukiolle, jossa sijaitsee yksi Pariisin kuuluisimmista nähtävyyksistä, Riemukaari. Aukio toimii samalla liikenneympyränä, josta lähtee 12 leveää puistokatua säteittäisesti eri suuntiin. Riemukaaren katolle voi myös kiivetä ihailemaan kaunista Pariisia, ja iltasin nähdä jopa värivaloissa välkkyvän Eiffel-tornin.

Pariisi sijaitsee Seine-joen varrella. Seine virtaa kaupungin läpi idästä länteen. Sen vuoksi joen pohjoispuolta sanotaan tavallisesti Oikeaksi rannaksi ja eteläpuolta Vasemmaksi rannaksi. Seine-joella järjestetään esimerkiksi erilaisia jokiristeilyjä, joilla voi nähdä Pariisin kaupunkia ja lisäksi myös joen varrella sijaitsevia kuuluisia nähtävyyksiä.

Kävelimme Seine-joen vartta katsomaan tulipalon jäljiltä jokseenkin entisellään olevaa Notre-Damen katedraalia. Se näytti hienolta, vaikka sitä osittain peitti korjaustyömaan aidat.

Ranskan ruokakulttuurina tunnetaan erilaiset viinit, samppanjat, patongit sekä voimakkaan makuiset juustot. Ranskalaisten ruokien ja juomien maistelua siellä ollessa pidetään mahtavana kokemuksena ja osaa paikallisista ruokapaikoista jopa nähtävyytenä. Myös me kävimme maistelemassa viinejä, samppanjaa ja monenlaisia juustoja. Patonkia ravintoloissa tarjoiltiin yleensä alkuruokana.

Pariisi on erittäin vanha kaupunki ja siitä harvinainen suurkaupunki, että lähes kaikki rakennuksen siellä ovat matalia ja tyyliltään koristeellisia. Ainoana Pariisin kaupunkikuvasta korkeudellaan erottuvana rakennuksena voidaan pitää kauempana keskustasta sijaitsevan business-alueen lisäksi Eiffel-tornia.

Teksti ja kuvat: Emmi Mykkänen