Tampere-talossa pääsee ihastelemaan Muumimaisemia 

Olen lapsena katsonut Muumielokuvia sekä lukenut Muumikirjoja. Pidän edelleen Muumeista ja se sai minut innostumaan Muumimuseoon menemisestä. Tampere-talon Muumimuseo on kokemuksen arvoinen paikka, sillä se on maailman ainoa Muumimuseo.

Tove Janssonin alkuperäisen kuvituksen lisäksi museossa on Tuulikki Pietilän kolmiulotteisia kuvaelmia. Museossa on ensimmäisiä Muumituotteita 1950-luvulta. Teemana näyttelyssä on muun muassa ystävyys ja erilaisuuden hyväksyminen.  

                                  Muumimuseon opastuskyltti.  

Muumimuseo alkaa oppaan opastuksella ja kirjalla, jonka saa mukaan helpottamaan näyttelyn seuraamista. Opasta selatessaan huomaa, mitä näyttely tulee pitämään sisällään. Kuvitus on suurimmaksi osaksi tehty tusseilla, mutta niiden lisäksi taideteoksissa on käytetty sekatekniikkaa, raapetekniikkaa ja Guassi-tekniikkaa, jonka huomaa erittäin värikkäästä kuvituksesta. Näyttelyn seuraamista helpottaa myös opastuskohdat ja se, että taideteosten tarinaa pääsee  kuuntelemaan eri kielillä.   

Museon yläkerrassa on suuri Taikurinhattu, jonka sisälle voi mennä. Käytännössä se toimii niin, että astutaan mustan neliön päälle ja screenille tulee kuva, joka oli minun kohdallani kahvi- tai teepannu. Lisäksi yläkerrassa on  lasikaappeja sekä pyöreän ja neliön muotoisia kehyksiä, joiden sisällä on erilaisia muumikuvia. Yläkerrassa on myös museon ainoa kuvausalue, jossa pystyy ottamaan kuvan esimerkiksi Muumipeikko-lavasteen kanssa.

Muumipeikko-lavaste ja osa kuvausalueen seinästä.

Museon alakerta on iso ja siellä on tunnelmallinen valaistus.  Siellä on suuria Muumikirjojen kansien lavasteita. Pienempiä versioita Muumikirjoista pääsee ihastelemaan lasikaapeista. Alakerrasta löytyy myös suuri lasikaappi, jossa on jättimäinen Muumi-talo. Muumi-talon lisäksi pidin kovasti lasikaapista, jonka sisällä on kuumailmapallo sekä triptyykeistä Muumimammasta ja Pikku Myystä sekä Muumipapasta. Triptyykit ovat hienosti ja tarkasti tehtyjä. Pelottavin näky lasikaapissa on Mörkö Muumipeikon kanssa.

Lempipaikkani alakerrassa on Taikatalvi kohta, sillä se on hyvin kaunis. Lattialla on valaistettuja lumipallokasoja ja seinältä tippuvat lumihiutaleet. Pidin kovasti myös lattioiden lasikohdista, joissa näkyy järvimaisema, jota korostavat lumpeenlehdet ja postimerkit. Tarkemmin katsoessa saattaa huomata pullopostinkin kellumassa. Myös lasilattian sisällä oleva maisema Muumilaaksosta on upea. Siinä on himmeä valaistus, jonka ansiosta erityinen huomio kiinnittyy hehkuvaan siniseen järveen.

Näyttävää on iso seinä, jonka sisällä on Muumeja, Muumitavaroita sekä kuva Tove Janssonista.  Alakerrassa on istumisalue, josta pystyy näkemään esimerkiksi Hattivattien seinän, jossa Hattivatit liikkuvat myrskyssä. Sen vieressä on tekstejä Muumeista.

Museokierros oli hieno ja mieleenpainuva. Suosittelen Muumimuseossa käyntiä kaikille ja kaikenikäisille.

Tiia Turunen  

Kristiina Pekkanen innostuu perusarjen pienistäkin iloista 

Kuka olet?

-Olen Kristiina Pekkanen, Sammon keskuslukion ruotsin ja saksan opettaja.

 

Kuinka kauan olet ollut Samkessa töissä?

-Vuodesta 2010 lähtien. Olen ollut aina Tampereella opettamassa. Aluksi olin opettajana kuusi vuotta Tampereen normaalikoulussa ja monta vuotta Messukylän lukiossa. Sieltä siirryin tänne Samkeen.

 

Mikä sai sinut innostumaan opettajan ammatista?

-Muistan, että tykkäsimme kavereideni kanssa leikkiä koulua, kun olimme pieniä. Silti opettajan ura ei ole ollut aina mielessä. Pidin koulussa erityisesti esimerkiksi maantiedosta ja psykologiasta. Kuitenkin kaikista eniten pidin kielistä ja aloin miettiä, että missä ammatissa tai millä tavalla voisin hyödyntää hyvää kielitaitoani. Päädyin sitten lopulta siihen, että lähinnä opettajan ammatissa.

 

Mikä oli haaveammattisi lapsena?

-Se on liittynyt lähinnä maantietoon tai luontoon, vaikka joku ammattilainen, joka tutkii jotakin luontoon liittyvää, esimerkiksi jäkälää. Opettajan ammatti kävi kyllä mielessä, mutta oikeastaan haaveilin jostakin luontoon liittyvästä ammatista enemmän.  Ei minulla kuitenkaan sellaista mitään kovinkaan tarkkaa ammattia ollut, mistä olisin haaveillut lapsena.

 

Minkälainen perhe sinulla on? Entä onko sinulla lemmikkejä?

-Minulla on mies ja kaksi poikaa. Poikani ovat jo aikuisia, yli 20-vuotiaita. Lisäksi meillä on koira. Meillä on ollut kaksi itäsiperianlaikaa ja nyt meillä on länsisiperianlaika.

 

Mitä harrastat?

-Puutarhanhoitoa ja lisäksi lenkkeilen mielelläni meidän koiran kanssa. Olen paljon luonnossa, koska se on minulle tärkeä asia. Pidän myös lukemisesta. Luen enimmäkseen suomenkielistä kirjallisuutta, mutta kyllä tulee luettua kirjoja myös opettamillani kielillä eli ruotsiksi ja saksaksi. Aikoinaan soitin pianoa ja lauloin kuorossa, mutta tämä musiikkipuoli on jäänyt kylläkin jo pois.

 

Mikä on suurin haaveesi?

-Haaveilen siitä, että olisi joskus aikaa tehdä kaikkea sellaista, mihin ei tällä hetkellä ole aikaa. Haluan olla mahdollisimman paljon luonnossa. Lisäksi haaveena on matka Lappiin, minne lähdettäisiin mieheni kanssa vaeltamaan. Minulla ei ole mitään ihan mielettömän suuria haaveita. Minulle riittää tällainen tavallinen arki ja olen siihen ihan tyytyväinen.

-Yhdessä vaiheessa minulla oli myös sellainen haave, että halusin muuttaa täältä kaupungista takaisin maalle, esimerkiksi Orivedelle. Ehdotin miehelleni, että muuttaisimme sinne ja hankkisimme kotieläimiä, joista pidän valtavasti. Olen maalta kotoisin. Kun minulta kysytään tällaista kysymystä, tämä haaveeni liittyy ehkä eniten jotenkin maalla olemiseen.”

 

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa?

-Tietysti maksettaisiin jäljellä oleva velka pois. Lisäksi antaisin omille lapsilleni osan siitä rahasummasta heidän oman elämänsä rakentamiseen ja sukulaisille myös eli auttaisin läheisiä ihmisiä sillä tavalla. Lahjoittaisin myös johonkin hyväntekeväisyyteen ja käyttäisin jonkun verran matkailuunkin hieman tietysti. Ei mitään kovinkaan suuria asioita heti ensi alkuun, koska pitäisi sitten miettiä tosi tarkasti, että mitä sitten tekisi. Eli ei kuitenkaan mitää kauhean suuria pilvilinnoja. Olen enemmän sellainen jalat maassa oleva tyyppi.

 

Parasta samkessa ja samkelaisissa?

-Täällä saa hyvin apua ja täällä pystyy tekemään yhteistyötä kollegoiden kanssa hirmuisen hyvin. Ja nyt kun on kotiutunut tänne ja on ollut täällä melkoisen pitkään useamman vuoden ajan, niin olen huomannut, että täällä on myös todella mukavia oppilaita.

 

Terveisiä/neuvoja Samken opiskelijoille?

-Paljonkin olisi sellaisia asioita, joita voisi tähän sanoa. Mutta mielestäni pitäisi muistaa arvostaa omaa itseänsä, koska jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää. Se on tosi tärkeää muistaa siinä vaiheessa kun tuntuu, että kaikki muut osaavat niin hyvin ja itse ei osaa. Oman itsensä arvostaminen on yksi todella tärkeä asia. Tietysti kannattaa myös muistaa, että ahkeruus palkitaan, Moni voi vaikuttaa moneen asiaan olemalla ahkera, mutta täytyy muistaa kaikki kohtuudella-periaate. Ei saa kuormittaa itseänsä liikaa, vaan on tärkeää pitää realistinen ote asioihin. Oman elämän kokemuksen perusteella sanoisin myös, että olkaa kiitollisia ihan tavallisista asioista. Nykyaikana mennään ehkä liikaa siinä uskossa, että kaiken pitäisi olla todella hienoa ja upeaa. Sellainen perusasioiden arvostaminen on mielestäni todella tärkeää!

 

Sofia Tuohimaa

 

Bird box tarjoaa odotuksen kauhua sisältävästä matkasta, mutta jättää täyttämättä lupauksen

Bird Box / 2018, Netflix / OhjaajaSusan Bier / Pääosissa – Sandra Bullock, Trevante Rhodes, Sarah Paulson, John Malkovich / 124min / *** 

Netflixissä vuoden 2018 lopulla julkaistu draama/trilleri Bird box on Oscar-voittaja Sandra Bullockin tähdittämä kauhumainen kuvaus maailmanlopusta ja post-apokalyptisestä maailmasta. Bird box kertoo ihmiskunnan tuhoutumisesta, jossa äidinvaisto ja lähimmäisten rakkaus nousevat keskeisiksi teemoiksi. Kohtalokkaaksi osoittautuvana päivänä vastahakoisesti ensimmäistä lastaan odottava Malorie (Sandra Bullock) kuulee siskonsa Jessican (Sarah Paulson) kanssa maailmalla tapahtuvan useita mystisiä joukkoitsemurhia. Tästä välittämättä he suuntaavat lääkärin vastaanotolle, mutta lähtiessä sairaalasta alkaa kaoottinen itsemurhien aalto iskeä myös heidän kaupunkiinsa. Kaoottisuuden keskellä Jessica tappaa itsensä monien muiden ohella, mutta Malorie selviää turvapaikkaan taloon, jossa on myös muita selviytyjiä. Malorie tutustuu muihin selviytyjiin mukaan lukien Tomiin (Trevante Rhodes), jonka kanssa Malorie myöhemmin vähitellen muodostaa suhteen. 

Bird boxin ytimenä on ajatus siitä, että jos katsot olioon, se välittömästi ajaa sinut tappamaan itsesi tämän paljastaessa pahimman pelkosi. Tämän vuoksi kaikkien kuuluu pitää silmiensä ympärillä siteitä, ja näin ollen elää muiden vaistojensa varassa. Mielenkiintoista on, että elokuvan juoni ei etene kronologisesti vaan kahden aikakauden kautta: juuri kaoottisten tapahtumien alettua ja viisi vuotta tämän jälkeen, kun Malorie matkaa vaarallisen matkan joella kahden lapsensa kanssa. Maailmanlopun jälkeistä maailmasta kertovia elokuvia on nähty valkokankailla useasti, mutta Bird Box ottaa ihastuttavasti uuden, psykologisen lähestymistavan teemaan, mitä emme ole nähneet aikaisemmin.  

Bird box on ansainnut tittelin yhtenä Netflixin kaikkien aikojen eniten katsotuimpana elokuvana. Kokonaisuudessaan se onkin äärimmäisen viihdyttävä elokuva. Eniten elokuvassa viehättää sen jossain määrin karun aito katsaus kaoottiseen tilanteeseen. Vaikka elokuvassa vaikuttikin yliluonnolliset voimat, sen aito tunnelma toi helposti katsojalle ajatuksen siitä, että mitä jos olisin itse vanhempana kyseisessä tilanteessa? Elokuvan alussa Malorie on raskaana, mutta ei ole varma kyvyistään äitinä sekä epäilee haluaan olla vanhempi.  Kuitenkin tapahtumien lauetessa Malorie taistelee loppuun asti lapsiensa puolesta laittaen heidän etunsa ja turvallisuutensa ensisijaiseksi. Bird boxin vaikutusta kauhuelokuvana kuitenkin häiritsee jossain määrin Susanne Bierin päätös ohjaajana kuljettaa juonta kahden aikakauden kautta. Vaikka tämä päätös tuo tietynlaisen viehättävyyden efektin elokuvaan, sen vaikutus kauhuelokuvana olisi vahvempi jos emme tietäisi miten asiat tulee päättymään.  

Sandra Bullock on entuudestaan tunnettu rooleistaan suojelevana ”leijonaäitinä” ja sopi myös täydellisesti Bird boxin keskipisteeksi. Bullock istui oivasti vahvatahtoisen ja määrätietoisesti suojelevan äidin rooliin, selkeästi tuoden elokuvaan Bullockille tyypillistä särmää. Myös Bullockin hahmon rakkauden kohdetta näyttelevä Trevante Rhodes antaa vaikuttavan roolisuoristuksen parin kemioiden kohdatessa kauniisti. Kokonaisuudessaan Bullockin vetovoima on yksi Bird boxin juonta vahvinten ylläpitävimmistä tahdoista. 

Bird box on Netflixin keskivertotasoista tuotosta, joka antaa katsojalle trailerin pohjalta suuret odotukset. Elokuvaa markkinoidaan kauhuelokuvana, mutta jos haet kauhua, Bird box ei ole ensisijaisesti elokuva, mihin turvautua. Bird box on enemmänkin pehmo trilleri, jonka premissi on kieltämättä mielenkiintoinen ja kauhua herättävä, mutta montaakaan katsojaa se ei jätä kauhun hurmioon. Bird box on yksinkertaisesti hyvä sekä katsomisen arvoinen, mutta kokonaisuutena se jättää katsojan haluamaan hieman lisää ja toivomaan jotakin hätkähdyttävämpää.  

Oona Koivula

Yksin asumisen odotukset, sekä hyvät ja huonot puolet

Muutin yksin asumaan viime vuoden joulukuun alussa lyhyemmän koulu- ja työmatkan takia. Osasyynä oli myös se, että halusin kovasti itsenäistyä jo ennen kuin lähden jatko-opiskelemaan. Odotuksena minulla oli esimerkiksi raskaat kotityöt, mutta onnekseni asunnossani oli valmiina pyykki-ja astianpesukone. Lisäksi tietenkin jännitti kuinka nopeasti totun olemaan yksin, sillä aikaisemmin olen asunut kolmen muun ihmisen kanssa. Mikä eniten ehkä jännitti oli se, millaisia naapureita minulla olisi. Valittaisivatko he esimerkiksi meteliä?

 

Yksin asumista helpottaa astian- ja pyykinpesukone

 

Pitivätkö odotukseni paikkansa

Kyllä ja ei. Yksin oleminen osoittautui kaikista raskaimmaksi ja yllätyksekseni etenkin nukkuminen. Varsinkin aivan alussa oli todella vaikeaa saada unta, sillä olen asunut koko elämäni samassa kodissa. Positiivista oli, että naapurit osoittautuivat rennoiksi.

 

Nukkuminen uudessa kodissa osoittautui vaikeammaksi kuin luulin

 

Metelistä ei ole valitettu

 

Mikä yksin asumisessa on hyvää?

Yksin asumisessa on oppinut kantamaan itsestään vastuuta. Olen oppinut tekemään kotitöitä ja siivoamaan aina jälkeni, sillä jos sitä ei ole tehnyt näyttää asunto todella sotkuiselta. Pitää käydä kaupassa ja osata käyttää rahaa oikein ja vastuuntuntoisesti, sillä vuokra pitää maksaa ajallaan.

Mikä yksin asumisessa on huonoa?

Yksinkertaisuudessaan yksinäisyys. Rahaa menee myös enemmän, kuin kotona asuessa.

Toisaalta kaikessa on puolensa. Kämppikseen voisi joskus mennä hermo, mutta yksin asumisessa taas kaipaisi seuraa. Onnekseni poikaystäväni on ollut luonani erittäin usein. Loppujen lopuksi yksin asuminen on kasvattanut minua ihmisenä.

Tiia Turunen 

 

 

Työnantajat, antakaa nuorille mahdollisuus

Monille meistä nuorista on varmasti tuttua selailla satoja kesä- tai osa-aikatyöpaikkailmoituksia, kirjoittaa kymmeniä työhakemuksia, päästä muutamaan työhaastatteluun, mutta loppujen lopuksi turhautua, kun kaikkialta tulee sama vastaus: ”Valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.”

Ennen luulin, että työnhaku ja paikan saaminen helpottavat täysi-ikäisenä, ollaanhan silloin jo aikuisia. Kuitenkin nyt 18 vuotta täytettyäni koen töiden saamisen entistäkin vaikeammaksi. Olen 18-vuotias lukiolainen vailla sen ihmeellisempää koulutusta. Ymmärrän silti myös yritysten ja työnantajien näkökulman asiaan, totta kai on helpompaa palkata ihminen, jolla on alan koulutusta ja kokemusta. Tai edes ihminen, joka opiskelee kyseistä alaa ja tietää jo perusteet. Tällöin ei kenenkään tarvitse opettaa avutonta, juuri täysi-ikäisyyden saavuttanutta teiniä talon tavoille. Helppo ja nopea ratkaisu.

Kuitenkin minä ja varmasti moni muukin toisen asteen opiskelija haluaisi näyttää taitonsa. Ongelmana on varmasti myös se, että moni työnantaja saattaa kyseenalaistaa nuorten motiivit. Ei kukaan työnantaja halua palkata ihmistä, jonka motivaationa toimii pelkästään raha.

En puhu kaikkien nuorten puolesta, mutta montaa meistä kiinnostaa aivan aikuisten oikeasti työkokemus, uudet taidot ja pitkäaikainen työsuhde. En toki kiellä rahan merkitystäkään, monet nuoret asuvat jo omillaan eivätkä välttämättä selviä kesää ilman työpaikkaa. Raha on tärkeä prioriteetti, mutta ei lainkaan ainoa ja on lähes samalla viivalla työkokemuksen saamisen kanssa. Minä, kuten monet muutkin, haluamme tehdä töitä ihan vain töiden tekemisen ilosta. Kaikki nuoret eivät ole laiskoja ja epämotivoituneita.

Haluan tehdä töitä, antakaa minulle mahdollisuus näyttää taitoni.

 

Aino Seuranen