Matematiikan opettaja kristallinkirkkaasti

Kuka olet? 

– Mä oon Lindin Tapio, matematiikan opettaja 

 Kuinka kauan olet ollut Samkessa töissä? 

 – Kymmenisen vuotta 

 Mikä oli haaveammattisi lapsena? 

 – Niitä oli aika monta. Poliisi, lentäjä, lakimies, lääkäri ja opettaja. Jälkimmäinen toteutui 

 Miten päädyit opettajan ammattiin? 

 – No matematiikka on aina kiinnostanut minua ja sitten oikeastaan armeija-aikoina se tuli minulle kristallinkirkkaaksi, että tämä voisi olla kiva ala ja sitten opiskelin ja innostuin koko ajan lisää. Ja tässä sitä ollaan.  

 Mitä harrastat?  

 – Niitäkin on aika paljon. Talvella hiihtämistä, kesällä rullaluistelemista, melontaa ja biljardia. Olen myös intohimoinen snookerin seuraaja.  

  Minkälainen perhe sinulla on? Entä onko sinulla lemmikkejä?

– Tällä hetkellä asun yksin, mutta perheeseeni kuuluu saksanpaimenkoira Peppi. 

 Suurin haave? 

 – Suurin haaveeni on päästä eläkkeelle todeten, että tulipa tehtyä työt hyvin. 

 Mitä tekisit, jos voittaisi lotossa? 

 – Ostaisin Sammon keskuslukioon lisää oppimateriaalia, pilke silmäkulmassa tietenkin. 

 Mikä on parasta Samkessa ja samkelaisissa? 

 – Samken yhteishenki on äärimmäisen mukavaa ja työni kannalta kollegat ovat loistavia. 

 Terveisiä Samken henkilökunnalle ja opiskelijoille? 

 – Olkaa ahkeria, älkääkä lannistuko! Työnteko palkitaan! 

 

 

Sofia Tuohimaa ja Nea Toijala 

 

 

Maailmanhistorian jäljet

Aamupäivällä 14. marraskuuta vuonna 2018 bussi pysähtyi parkkipaikan laidalle. Bussissa odotettiin varauksen rauhallisesti tulevaa päivää. Bussin ovet aukesivat ja bussi tyhjeni hitaasti. Ulkona tuntui pieni jännitys ilmassa – matkamme kohti punaista tiilirakennusta ja koko keskitysleiriä alkoi.

Tiilirakennukselta meidät ohjattiin suoraan sivukujalle, paikkaan, jonne kaikki ryhmävieraat ohjattiin. Sivukuja oli pelottavan kapea ja tunnelma oli ahtaan kiihkeä. Edessämme oli monta ryhmää ja taakse kasautuvat ryhmät vain lisääntyivät. Ryhmän jäsenet tarkastettiin yksitellen kapeassa mutta pitkässä teltassa.

Tarkastuksen jälkeen saavuimme isolle aukiolle, jossa tuntui kuin tilaa olisi ollut loputtomiin ja hengittäminen oli helpompaa. Oppaamme huuteli ryhmänsä paikalle ja jokainen tuli puoliympyrään omalla vauhdillaan. Meille kerrottiin hieman ohjeita, minkä jälkeen suuntasimme kohti pääporttia.

Auschwitz tunnetaan historian puolesta paikkana, jossa tehtiin yksi maailman suurimmista kansanmurhista. Paikka on tunnettu sen kauhistuttavan historian lisäksi myös median keskuudessamme. Kaksi tunnetuinta ja ikonisinta otosta ovat keskitysleirin pääportti ”Arbeit macht frei” ja Auschwitz Birkenau. Kuvat ja videot luovat kuvan maailmasta, jota loppujen lopuksi ei pysty sisäistämään, ellei itse käy keskitysleirillä. Pääportin läpi kulkiessa jokaisen kasvot ja sielut pysähtyvät aikaan, jota harva haluaa edes kuvitella.

Pääportin jälkeen matkasimme leveitä teitä pitkin alueelle, jossa oli paljon samanlaisia tiilirakennuksia, mutta jokainen oli rakennettu omaan tarkoitukseensa. Nousimme kynnysportaat rakennuksen 4 pienelle kuistille. Katsoin kuistilta sivulle kohti muita tiilirakennuksia: ihmiskokeisiin käytettyjä rakennuksia oli uskomaton määrä.

Rakennuksen tilat olivat pienet ja tilaa oli käytetty asuintilana, mutta esille oli laitettu valtavasti erilaista materiaalia.  Esillä oli muun muassa karttoja, kuvia, sanomia sekä pienoismalleja.

Rakennuksen jälkeen suuntasimme kohti seuraavia rakennuksia. Yhden rakennuksen muistan selvästi. Rakennus oli tarkoitettu aikaisemmin työläisten asuttamiseen, mutta museotarkoituksessa rakennuksen läpi kulki yksi pitkä huone, jonka seinillä katsoi monta juutalaistyöläistä kohti kameran linssiä tietämättä muotokuvien päätymisestä miljoonien turistien nähtäville.

Ohjeistettu kierros piti sisällään myös rakennuksen, jossa pystyi nähdä eri juutalaisten tavaroita vaatteista käyttötavaroihin. Rakennuksen viimeisestä kerroksesta ei saanut ottaa kuvia. Kierroksen aikana tämän kauhean rakennuksen sisällä pystyi vain kuvitella, kuinka eri perheet luulivat saavansa uuden elämän ja alun Auschwitz Birkenaun keskitysleirillä. Todellisuudessa tämä uuden elämän metsästys koitui monen kohtaloksi.

Tämän rakennuksen jälkeen kierros suuntasi kohti aluetta, jossa pidettiin vankeja. Alueella on kuuluisa seinä, johon on teloitettu monta henkilöä erilaisista rikoksista, joista keskitysleirin vangit tuomittiin. Monet ajattelevat, että Auschwitzin pääleiri 1:llä kaasutettiin miljoonia juutalaisia, mutta itse pääleirillä kaasukammiota käytettiin hyvin vähän. Auschwitz Birkenau oli tämä joukkotuhoamispaikka, jossa nämä miljoonat juutalaiset kuolivat.

Matkamme jatkui kohti leirin pääväylää, jonka varrelle oli rakennettu hirttotangot. Ruumiit laitettiin ampumisen jälkeen hirttotankoihin, jotta leirin yleinen pelko nousisi ja työläiset tottelisivat. Väylää jatkoimme kohti Auschwitzin johtaja Rudolf Hössin hirttolavaa. Hänen hirttopaikkansa on jätetty keskitysleirille muistoksi. Lavalta pystyi näkemään Hössin asunnon, jossa hän asui keskitysleirin ollessa käytössä.

Hirttopaikalta suuntasimme Auschwitzin pääleirin kaasukammiolle. Kaasukammio oli pieni ja pimeä. Kaasukammiossa oli suihkutilat, joiden katossa oli pienet luukut. Luukuilta heitettiin Zyklon B:tä suihkutilaan ja kaikki lukitussa tilassa olleet kuolivat. Suihkutilojen viereisessä huoneessa oli suoraan kaasukammion polttouunit, joissa ruumiit poltettiin.

Kaasukammion näkemisen jälkeen oli aika pienelle tauolle. Tänä aikana saimme ostaa tuliaisia sekä erilaisia muistoesineitä. Tauon jälkeen tarkoituksena oli siirtyä kierroksen viimeiseen paikkaan eli Auschwitz Birkenaun leirille.

Auschwitz Birkenaun pääportti oli aikoinaan monen henkilön reitti sisään, mutta harvan henkilön tie ulos. Keskitysleirille saapuneet junavaunut, joista sadattuhannet vangit astuivat ulos. Vangit vuorollaan jaettiin kahteen jonoon, joista toinen jono johti suoraan kuolemaan ja toinen kohti sekä fyysisesti että henkisesti raskaaseen työntekoon.

Keskitysleirillä nukuttiin yhteisissä tiloissa, kylmissä ja ankeissa oloissa. Työläisillä oli suuri ja laaja alue, sillä itse keskitysleiri oli valtavan kokoinen. Monet yrittivät leiriltä karkuun, mutta vain hyvin pieni prosentti heistä selviytyi ulos. Lähinnä paikalliset selviytyivät ulos, sillä heillä oli yhteyksiä.

Auschwitzin keskitysleiri oli suuri historiallinen hirmuteko, josta tullaan puhumaan vielä kauan. On hirveää ajatella, että tällaisesta hirmuteosta ei tiedetty paikallisesti kuin vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Teksti ja kuvat: Johannes Siren

Tietokoneita, pelaamista ja naurua, mutta ennen kaikkea yhteisöllisyyttä

Assembly on tietokonefestivaali, jonne tuhannet nuoret kerääntyvät kaksi kertaa vuodessa pelaamaan tai muuten vain touhuamaan tietokoneiden kanssa, mutta ennen kaikkea pitämään hauskaa. Tapahtuma järjestetään kaksi kertaa vuodessa Helsingin messukeskuksessa ja helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna oli taas talviversion vuoro eli Assembly Winter. Lähdin sinne kahden kaverini sekä poikaystäväni kanssa.  

Matkamme alkoi Tampereen juna-asemalta perjantaina suuren tavaramäärän kera. Junaan mahtuminen oli melkoinen pulmapeli, sillä osa matkatavaroistamme ei mahtunut laukuille tarkoitetulle hyllykölle ja tilaa oli vaunussa muutenkin melko vähän. Onneksi lopulta tavaramme löysivät paikkansa ja pääsimme hyvillä mielin aloittamaan matkan kohti Helsingin Pasilaa. 

Kun saavuimme tapahtumapaikalle, tunnelma oli jo katossa. Valojen sammumiseen oli aikaa enää tunti, joten meidän piti kiirehtiä ostamillemme konepaikoille kasamaan tietokoneitamme. On hyvin perinteikästä, että Assemblyillä ja muilla laneilla pelataan pimeässä. Usein moni ottaa erilaisia led- tai muita koristevaloja mukaan luomaan tunnelmaa näyttöjen valojen lisäksi.  

Valojen sammuttua lanit pääsivät alkamaan virallisesti. Sieltä täältä kuului musiikin pauketta ja pelaajien huudahduksia sekä naurua. Aloitimme tapahtuman ensin hakemalla ruokaa läheisestä kaupasta ja sen jälkeen seuraamalla jääkiekkopeliä. Itse pelien pariin maltoin vasta yöllä, sillä sitä ennen halusin myös piirtää pitkästä aikaa piirtopöydälläni.  

Illan aikana kävimme myös tutustumassa Assemblyn yhteistyökumppanien pisteisiin ja kojuihin. Talviversiossa ei ole mitään kovin erikoista ohjelmaa: alueelta löytyi muun muassa e-urheilun kilpailukatsomot, Jimmssin jokavuotinen myymälä sekä suoria lähetyksiä tekevien tubettajien ja muiden vaikuttajien Streamcorner. Kesäisin tekemistä on huomattavasti enemmän, mutta talvisin tapahtuman pääpaino tuntuukin olevan lanittamisessa.  

Heräilimme seuraavaan päivään kahdentoista aikoihin. Nukuin ensimmäisen yön todella huonosti kylmyydestä johtuen, sillä meidät sijoitettiin lähelle ulko-ovia eikä minulla ollut makuupussia vaan ohut viltti. Päivä lähti, lyhyistä unista huolimatta, käyntiin taas piirtämisen parissa, kunnes nälkä alkoi kurnia vatsassa. Tilasimme pizzat, joita joudumme odottamaan melkein kaksi tuntia ruuhkan takia.  

Iltapäivän aikana miespuolinen matkaseurani innostui piirtämisestäni ja he halusivat kokeilla omia luovia taitojaan. Vuorotellen he istuivat tietokoneeni sekä piirtopöytäni äärelle ja taitelivat erilaisia muotokuvia toisistamme. Hauskaa se ainakin oli ja ilmeisesti ihan kivaakin. Piirustuskilpailun jälkeen jatkoimme pelaamista porukalla. 

Päivä kääntyi taas yöksi. Aika oli mennyt todella nopeasti, kun olimme uppoutuneet aivan täysin pelien maailmaan. Tapahtumaan oli mahtunut kaikenlaista, mutta parasta minun mielestäni oli ollut yhteisöllisyys. Yhdessä vaiheessa meidän oikealta puolelta alkoi soimaan Jos sun lysti on ja lähes puolet hallista lähti taputtamaan kappaleen mukana. Ylipäätään se loi todella hyvän tunnelman, kun ympärillä oli paljon saman henkisiä ihmisiä tekemässä samoja juttuja. 

Sunnuntaina oli aika herätä todellisuuteen, pakata tavarat ja palata takaisin kotiin. Surullista oli myös nähdä kaikki se roska, joita jotkut kävijät jättivät jälkeensä. Assembly järjestetään kuitenkin talkoolaistyöllä, joten olisi suotavaa ajatella omaa napaa pidemmälle. Reissun loppuun saimme hieman jännitystä, kun olimme vähällä myöhästyä junasta. Juoksimme matkalaukkuja raahaten loskassa, mutta ehdimme kuin ehdimmekin junaan.  

Iida Vartiainen 

Hullu prinssi -musikaali täytti Kangasala-talon 

Kangasalan lukion loppuunmyydyn Hullu prinssi -musikaalin yhdeksän näytöstä esitettiin Kangasala-talolla alkuvuodesta. Hullu Prinssi -musikaalia aloitettiin tekemään jo hyvissä ajoin lukuvuoden aloitettua vuonna 2018. Hullu prinssi -musikaali oli upeasti luotu opiskelijoiden sekä ammattilaisten kesken. Musikaalia tekemässä olivat ammattiohjaaja Disa Kamula, sekä käsikirjoittajana Hanna Suutela ja musiikin säveltäjänä Maija Koskenalusta. 

Tykkäsin itse todella paljon näyttelijöiden vaatteista, lavastuksesta sekä koreografioista. Musikaalissa oli upeita yhteislaulu ja -tanssikohtauksia sekä sopivasti myös sooloosuuksia tietyillä hahmoilla. Musikaalissa nähtiin myös räppi, joka oli herttua Juhana näyttelijän Jere Paavilaisen omaa jälkeä. Pidin siitä, että kaikkien laulajien äänet sopivat hyvin yhteen ja huolella tehdyt tanssit olivat näyttäviä.   

Musikaali alkoi sillä, että päähenkilö Martina oli tekemässä kouluun esitelmää Kustaa Vaasasta ja hänen elämästään. Martina luuli, että Kustaa Vaasalla oli kolme lasta, mutta hänellä olikin neljä. Tämän kuultua Martina ei ajatellut, että Magnus Vaasa olisi tärkeä henkilö. Tarinan edettyä Martina nukahti tietokoneensa äärelle ja heräsi myöhemmin vuonna 1562 Katariina Jagellonikan ja herttua Juhanan hääpäivään. Musikaalin tarina eteni hienosti Martina Meren ja Magnus Vaasan ympärillä. Musikaalissa nähtiin paljon tapahtumia eri hahmojen välillä, kuten herttua Juhanan ja Kaarina Hannuntytären eroaminen. Musikaali päättyy Martinan heräämiseen tietokoneen ääreltä ja siihen, että hän lähtee kouluun pitämään esitelmää Kustaa Vaasasta. 

Kuvassa vasemmalla Anna Jagellonicaa esittävä Hanna Kainisto ja oikealla Katariina Jagellonikaa esittävä Saana Hellsten.

Musikaalissa pidin tarinan etenemisestä ja sen selkeästä esittämisestä. Tarinaa oli aluksi vähän vaikea ymmärtää, jos historiaa ei tunne hyvin, koska se sijoittui sen verran vanhaan aikaan. Pikkuhiljaa tarinasta alkoi saamaan hyvin kiinni, eikä tarvinnut enää ajatella kuka henkilö oli ja missä paikassa hahmot olivat. Lavastuksessa oli käytetty monipuolisesti lavasteseinäminä erilaisia taustoja, kuten muuria. Musikaalissa oli myös käytetty nukketeatteria taustaelementtinä. 

Musikaalissa oli mielestäni taidokkaita laulajia ja näyttelijöitä. Kangasalan lukion musiikkilinja opiskelijat olivat tekemässä musikaalia muiden opiskelijoiden, vanhojen opiskelijoiden sekä opettajien kanssa. Petra Karjalainen oli antanut laulunopetusta sekä teknisiä ja ilmaisullisia vinkkejä näyttelemiseen. Musikaalissa suurin osa asusteiden materiaaleista oli hankittu kierrättämällä ja ne olivat muun muassa vanhoja vaatteita, pöytäliinoja sekä verhoja. Pukusuunnittelijana oli Joanna Weckman ja Lotta Silvan. Kangasalan lukion vanha opiskelija Moona Lehtola ja Kaisu Koittola ovat tehneet koreografioita.  

Eveliina Kankaansivu

Klassikkonäytelmäkirjailijan teos ajankohtaisemmassa muodossaan

Ensi-iltaansa Tampereen Työväen Teatterilla torstaina 24.1. juhlistanut Myrsky on saanut jo huikeaa palautetta. Näytelmän ohjannut Tiina Puumalainen on tehnyt Shakespearen näytelmästä oman versionsa ja se näkyy.

Myrsky pauhaa ja laiva nitisee liitoksistaan. Aallot nousevat ja salamat jylähtävät tärykalvoilla, kunnes prinssin roolia esittävä Saska Pulkkinen on yli laidan.

Tässä on näytelmä, jossa on onnistuttu liittämään yhteen poikkeuksellisen monia ja suhteessa toisiinsa ristiriitaisia teemoja. Alun perin Myrsky on Shakespearen käsialaa, mutta Tiina Puumalaisen ohjaama versio on nykyajalle tuotu näytelmä, jossa yhdistyy ajankohtaisen ilmastonmuutoksen lisäksi monia Shakespearen kuuluisimpia teemoja kuten rakkaus ja viha.

Prospero (Pentti Helin) on kauan sitten syrjäytetty Milanon valtaistuimelta. Hän törmää vanhoihin vihollisiinsa saarella, jonne hän ajautui tyttärensä Mirandan (Maija Lang) kanssa. Tuulenhenki Arielin (Jaana Oravisto) kanssa Prospero hallitsee vihollisiaan ja heidän seuralaisiaan maagisin keinoin. Vihollisiin kuuluvat muun muassa Prosperon veli ja Milanon nykyinen hallitsija Antonio (Aimo Räsänen) sekä Napolin kuningas Alonso (Juhani Laitala). Näytelmän henkilöiden välillä puhkeaa rakkautta, salamoi vihaa ja kytee kostonhimoa. Huumoriakaan ei puutu koomikkokolmikon (Miia Selin, Samuli Muje ja Jyrki Mänttäri) ansiosta.

Harvoin tulee eteen näytelmä, johon uppoaa mukaan ensimmäisten minuuttien aikana. Varsinkin, kun ensimmäiset minuutit kuluvat siinä, kun yleisö ei tarkoituksellisesti kuule näyttelijöiden puhetta meren kohinan ja pauhinan ylitse.

Tässä kohtaa on hyvä antaa kehuja Teppo Järvisen suunnittelemille lavastuksille sekä valo- ja äänisuunnittelijoille. Tällaista hienoutta ei Shakespearen aikaan ollut. Suuren salin tilaa hyväkseen käyttävät komeat lavasteet sekä näihin liittyvät valo- ja ääniefektit tekevät vaikutuksen ensihetkestä lähtien. Muutaman kohokohdan mainitakseni pitää nostaa esiin näytelmän loppupuolella esiintyvä muoviavaruus ja muoviroskista kootut muoviaallot, jotka on saatu liikkumaan kuin oikea pauhaava meri. Nämä lavasteet tuovat erinomaisesti esiin ilmastonmuutosteemaa. Yksi samaan aikaan vaatimattomimmista ja vaikuttavimmista valaistuksista on näytelmässä pelkkä yksi kirkas valokeila, joka osoitetaan sillä hetkellä puhuvaan näyttelijään. Näin myös Shakespearen tyylinen esiintyminen pääsee enemmän esiin.

Varsinkin näytelmän ensimmäinen puolisko on massiivisia ja vaikuttavia spektaakkeleja täynnä. Isoimman vaikutuksen tekee juuri ennen väliaikaa tapahtuva Arielin manaus -kohtaus, jossa lavasteina käytetään jättiläishyönteisiä, joita liikuttelevat sisältä käsin oikeat ihmiset. Samaan kohtaukseen kuuluva lintumainen olio valtaa katonrajan koko lavan mitalta. Sieltä sen monien metrien pituisia siipiä liikutellaan pelkin ihmisvoimin. Äänet ja valot yhdistettyinä tähän luomukseen saa katsojien silmät suurenemaan.

“Ottaako vai eikö ottaa, sitä ei kannata kauaa miettiä”, toteaa näytelmän henkilö Sebastian. Niinpä, eipä kannata kauaa miettiä, kannattaako Myrsky-näytelmää lähteä katsomaan. Vastaus on tietenkin kyllä.

Elli Kuoppala

kuva: Kari Sunnari/ TTT pressi