Avainsana-arkisto: featured

Grindelwaldin rikokset vai Grindelwaldin esittely

Sisältää juonipaljastuksia 

Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset on Ihmeotukset- elokuvasarjan toinen osa. Elokuvan alussa sarjan neljä päähenkilöä ovat erillään, Newt Lontoossa, Tina Pariisissa ja Queenie sekä Jacob New Yorkissa. New Yorkissa on myös vankina suuri rikollinen Gellert Grindelwald. Aivan elokuvan alussa Grindelwaldia ollaan siirtämässä Lontooseen, mutta hän onnistuu pakenemaan. Hän lähtee muutaman seuraajansa kanssa Pariisiin.  

Sieltä hän haluaa löytää ensimmäisessä elokuvassa esitellyn Credencen, jolla on vahvat voimat. Grindelwald haluaa löytää Credencen, koska hän uskoo tarvitsevansa poikaa päästäkseen tavoitteeseensa. Amerikan taikaministeriö on kuitenkin lähettänyt Tinan suojelemaan Credenceä. Myös Newt on samalla asialla tosin Albus Dumbledoren lähettämänä. Queenie on lähtenyt Tinan luokse jo ennen kuin Newt Jacob seuranaan saapuu Pariisiin. Näin kaikki neljä päähenkilöä sekä Grindelwald ovat saatettu Pariisiin ja kaikilla on oma henkilökohtainen tehtävänsä 

Olin erittäin innoissani elokuvasta ja odotukset olivat korkealla. Kun sen viimein näin, olin hieman pettynyt. Elokuva oli kyllä hyvä, mutta ei vain niin hyvä kuin odotin tai niin hyvä kuin ensimmäinen. Yksityiskohdat olivat kyllä kohdallaan ja hahmojen omat tarinat aivan toimivat, mutta elokuva ei vain toimi yksilönä. Elokuvan loputtua olin kyllä innoissani kaikista niistä uusista paljastuksista, joita elokuvassa tuli, mutta tuntui myös siltä, että jotain jäi puuttumaan. Paras tapa pukea se sanoiksi on, että elokuva toimii kyllä sarjassa, mutta ei yksilönä. Koko elokuva vaikutti olevan lämmittelyä seuraavia varten ja siksi se tarvitsisi kolmannen elokuvan heti perään.  

Toisaalta taas elokuva tuntui myös toimivan hyvänä esittelynä Gellert Grindelwaldille. Elokuvassa kuultiin monen velhon näkökulmasta huhuja Grindelwaldin suunnitelmasta ja mielipiteitä velhosta itsestään. Kaikilla tuntui olevan mielipiteensä Grindelwaldista sekä hänen suunnitelmistaan ja ideoistaan. Grindelwald on hahmona mielestäni todella onnistunut. Hänen taustansa on mietitty loppuun asti. Hänet on onnistuttu hyvin yhdistämään myös alkuperäisiin Harry Potter kirjoihin Albus Dumbledoren kautta. Lisäksi hahmon näyttelijän Johnny Deppin suoritus oli mielestäni erittäin hyvä. Myös hahmon ulkoasu oli vaikuttava.  

Elokuvassa kaikki yksityiskohdat, kuten hahmojen henkilökohtaiset tarinan kaaret, uudet paljastukset maailmasta ja uudet otukset, olivat kaikki aivan loistavia. Valitettavasti elokuvan juonessa ei ollut mielestäni riittävästi toimintaa. Elokuvassa kaikki tuntuivat vain keräävän tietoa vastakkaisilta osapuolilta ja valmistautuvan johonkin suureen. Toivottavasti, mikä ikinä tuo suuri asia onkaan, se nähdään valkokankailla jo pian.  

 Nea Toijala 

Joulukalenterit testiin opiskelijabudjetilla 

Tällä kertaa Amorit testailivat realityn sijasta joulukalentereita. Ajattelimme, että jokainen meistä tarvitsee joulukalenterin joulunodotukseen, mutta kaikilla ei ole varaa maksaa siitä kymmeniä euroja. Niimpä teimme lukijan elämästä hiukan helpompaa ja testasimme neljä opiskelijabudjetille sopivaa joulukalenteria. Nyt annamme omat arviomme niistä.

1.19€ Lidl

👼👼👼👼

Ulkonäkö: tämä kalenteri on ulkonäöltään värikäs ja näin ollen miellyttää silmää. Sopii kaikenikäisille.

Suklaa: hintaan nähden todella hyvää ja täyteläistä.

Hinta: erinomainen hinta–laatu-suhde.

1.00€ Tiger

👼👼👼

Ulkonäkö: suloinen, sopii hienosti vaikka joulukoristeeksi.

Suklaa: yllättävän hyvä hintaan nähden, ei päihitä silti Lidlin kalenteria.

Hinta: todella halpa ja yllättävän hyvä hintaisekseen.

1.80€ Tokmanni

👼👼

Ulkonäkö: lapsenmielisille sopiva ja suloinen

Suklaa: outo jälkimaku, ei kovin hyvä.

Hinta: My Little Pony kannessa tuo hintaan lisää. Ei ole hintansa väärti.

 

Hinta n. 1,50€, Lidl

👼

Ulkonäkö: lapsenmielisille sopiva.

Suklaa: pahaa, outo jälkimaku.

Hinta: Hintaa emme muista, mutta ei halvin eikä kallein testaamistamme kalentereista. Tämäkään kalenteri ei ole hintansa väärti.

 

Teksti ja kuvat: Veera Naumanen & Wilma Kyllönen

Suomen Toyota -ongelma

Suomalaisten liikennekäyttäytyminen herättää ainakin itsessäni joka päivä liikenteessä monia kysymyksiä. Joillekin ihmisille on suorastaan haastavaa osata olla liikenteessä ja ajaa liikennesääntöjen mukaan. Liikennemerkkien osaaminen on monille selvästi haastavaa, esimerkiksi perus liikennemerkin kuten kolmion noudattaminen on välillä monille todella vaikeaa. Myös liikenteessä useasti saan kysyä itseltäni, että miksi joku henkilö ajaa 40km/h kun nopeusrajoitus on 60km/h? Eikö kuski uskalla ajaa vai käyttääkö hän esimerkiksi puhelinta eikä huomaa hidasta vauhtiaan? Jos auton kuski ei uskalla ajaa tarpeeksi nopeasti, onko sellainen henkilö sitten valmis muuhun liikenteeseen? Vaikka nopeusrajoitus ei ole pakollinen nopeus ajaa niin olisi silti hyvä huomioida muutkin liikenteessä olevat. Hitaasti ajavat muodostavat helposti taakseen jonoa, joka voi aiheuttaa esimerkiksi vaarallisia ohitustilanteita.

Mopoautot ovat hyvä esimerkki siitä tai saati sitten mitä autokoulujen autot ovat aiheuttaneet. Autokoulujen autot saattavat yhtäkkiä tupsahtaa eteen kolmion takaa ja siinä on sitten jarrut kovalla koitoksella. Kerran oli mukava huomata, että autokoulun auto tulee eteeni noin alle 20 km/h nopeudella, kun itse ajoin 60 km/h.

Valitettavasti yksi iso ongelma on se, että monet autoilijat eivät pysähdy ennen suojatietä. Jos toinen auto pysähtyy päästämään ihmisen kävelemään yli, niin valitettavan usein huomaa, ettei vierekkäisellä kaistalla kukaan pysähdy päästämään kävelijää. Tällainen käytös on todella vaarallista.

Toyotat ovat ongelmallisia autoja Suomessa. Olen itse ja monet muut huomanneet, että Toyotat ovat vaarallisia liikenteessä. Yleensä edessä oleva hidastelija on Toyota tai vaaratilanteen aiheuttanut auto on Toyota… Toki syy voi olla siinä, että monet vanhat ihmiset pitävät ajamisesta Toyotoilla. Kerran mielenkiintoinen tapahtuma sattui Tampereen keskustassa, kun sininen Toyota oli ensimmäisenä jonossa liikennevaloissa. Vihdoin valon vaihtuessa Toyotan kuski päätti yhtäkkiä lähteä vain peruuttamaan ja peruutti kunnes osui autoni keulaan. Erikoisinta tapauksessa oli, että miksi ja miten voi vahingossa peruuttaa suoralla tiellä, jossa ei ole edes mäkeä? Tööttäyksistä ja valojen vilkuttamisesta huolimatta ei tapahtunut ennen osumaa mitään. Vihdoin kun kuski sai autonsa kulkemaan eteenpäin, ei tämä kyseinen kuski edes viitsinyt pysähtyä kysymään, että osuiko hän. Autoilija vain jatkoi matkaansa normaalisti. Loppupelissä en edes ollut enää yllättynyt, että kyseessä oli Toyota. En muista koska viimeksi Toyota -merkkinen auto ei olisi aiheuttanut minulle jonkin näköistä ongelmaa.

Olen myös huomannut, että monet ovat todella välinpitämättömiä toisten autoja kohtaan. Muutaman kerran henkilöt ovat lähteneet karkuun, kun ovat vahingossa kolhaisseet toisen autoa. Sinänsä tämäkään ei yllätä suomalaisilta. Varsinkin kalliilla autoilla ajelevat eivät kunnioita yhtään muita kulkijoita, ei edes kevyttä liikennettä. Kannattaa myös muistaa se, että kaikilla on silti täysin samat liikennesäännöt kuin muillakin liikkujilla.

Olen myös pari kertaa huomannut kuinka Fiat -merkkisellä autoilla ajavat välinpitämättömästi sekä vaihtavat kaistoja ihan, miten haluavat. Yleensä myös autosta ja kuskin ajotaidosta näkee, että kannattaa pysyä kauempana ja varautua pahimpaan. Kannattaa muistaa, että jokaisen autolla ajavan kannattaisi olla valmis korvaamaan vahinkonsa.

Moottoriteillä ja varsinkin rampeilla tapahtuu vaikka minkälaisia tilanteita. Esimerkiksi yksi kaunis päivä Volkswagen -merkkinen auto tuli rampilta eteen moottoritielle, vaikka takana oli tyhjää. Kyseinen auto ei edes mahtunut väliin ilman, että joutui jarruttelemaan aika paljon. Tämänlaista näkee ihan liikaa. Myös perus kaistan vaihdotkin ovat hyvin hankalia tilanteita monille.

Liikennekäyttäytymisestä ja typeristä tilanteista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Huomatkaa, ettei tässä tekstissä ole tarkoituksena loukata ketään tai kenenkään automerkkiä. Jos ette ole valmiita ajamaan liikenteen mukaan ja oikeiden sääntöjen mukaan, älkää liikkuko autolla. Monissa paikoissa kulkee julkinen liikenne.

 

Eveliina Kankaansivu

Opot valloittivat Samken 

Coulutus Coctail –messut on opinto-ohjaajille suunnattu tapahtuma, joka järjestettiin tänä vuonna Sammon keskuslukiossa. Paikalle oli kutsuttu Pirkanmaan opoja, joilla on ohjattavana toiselle asteelle pyrkiviä oppilaita. Opoille esittäytyi suurin osa Pirkanmaan toisen asteen koulutuksen järjestäjistä, jotka esittelivät koulujaan standeilla. Paikalla yli 130 opoa ja 27 esittelypistettä.

Outi Kotilainen Pikkolan koulusta toimii kolmatta vuotta opona. Kotilainen lähti opoksi halusta laajentaa omaa osaamistaan, musiikin opettajan hommat eivät yksinään riittäneet. Oppilaat antavat Kotilaiselle voimaa joka päivä. Myös Kangasalan opolla kiirettä riittää. Kotilainen rakastaa työssään sitä, kun oppilaalla syttyy valo silmiin, kun tajuaa mitä isona haluaa tehdä. Kotilainen muistuttaakin, että itseensä tutustuminen on tärkeää. Hänen mielestään ihanaa on myös, kun oppilaat huomaavat omia vahvuuksiaan. Kotilainen ei ole ennen ollut Coulutus coctail –messuilla ja toivoikin messuilta tajunnan laajenemista. Toivotaan, että tapahtuma oli Kotilaisen odotusten mukainen.

Päivi Hursti Virtain yläkoulusta on toiminut opona jo 26 vuotta. Virtain yläkoulussa Hursti on saanut olla 16 vuotta. Nuoret antavat Hurstille voimaa hoitaa ikävämpiä paperihommia. Hurstilla on hyvin mielenkiintoinen ja vauhdikas tapa, siihen miten päätyi opoksi: Hurstilla oli ainoastaan yksi yö aikaa miettiä, haluaisiko hän opoksi vai ei. Kaikki lähti siitä, että opo oli ammattioppilaitoksessa eläköitymässä ja tilalle tarvittiin uusi. Niinpä Hursti lähti opoksi opettajantutkinnolla. 7 vuoden jälkeen Hursti kouluttautui virallisesti opoksi.

Etelä-Hervannan koulussa työskentelevä Tuula Weijo on toiminut opona vuodesta 1996 lähtien. Näistä vuosista viimeiset viisi hän on viettänyt Hervannassa. Ennen opinto-ohjaajaksi ryhtymistä hän oli jo tekemisissä nuorten kanssa, sillä toimi liikunnanopettajana. Opon työssä parasta on Weijon mukaan nuorten kohtaaminen, monipuolisuus ja ylipäätään nuoret.

Minna Anttilalla on ollut muita ammatteja ennen opoksi ryhtymistä. Hän on työskennellyt opinto-ohjaajana yhteensä 15 vuotta, nykyään hän on Ylöjärvellä 10-luokkalaisten opona. Anttila kertoo, että onnistumisen tunteita tulee työssä todella usein. Hän saa voimaa siitä, kun näkee, että nuori onnistuu asiassa, jossa on aiemmin ollut hankaluuksia.

Anttilan ja Weijon terveiset omalle lukioikäiselle itselleen liittyvät kummatkin kuuntelemiseen. Weijo kehottaisi kuuntelemaan itseään enemmän, kun taas Anttila kannustaisi sen ikäistä itseään kuuntelemaan muita.

Pirkkalassa Suupanniityn koulussa opinto-ohjaajana toimii Marita Linnala. Hän ryhtyi opoksi 18 vuotta sitten, koska työ nuorten parissa kiinnosti. Työ houkutteli myös, koska opinto-ohjaajana oleminen on niin muuttuvaa työtä: haasteet eivät lopu kesken. Hänestä parasta on, kun vuosien päästä ohjattuna ollut nuori, jolla on ollut hankaluuksia, tulee kiittämään avusta.

Messuilla käyminen on opoille tärkeää, koska työ on niin nopeasti muuttuvaa. Aloja kuolee ja aloja syntyy, joten opojen on oltava tietoisia tarjonnasta, jota esittelevät oppilailleen. Vaikka messuilla pääideana on uuden tiedon saanti, vähintäänkin yhtä mielekästä on tavata uusia ja vanhoja kollegoita. Coulutus coctail –messuilla uusilla opoilla on hieno mahdollisuus verkostoitua.

Teksti ja kuvat:  Leila Ali & Liinu Nieminen

Tavallinen arkipäivä: koulussa vai töissä?

Tunteja, kotiläksyjä sekä kokeita. Satoja ja taas satoja tunteja koulun penkkiä kuluttaen. Välillä koulunkäynti saattaa tuntua turhauttavalta ja mieli tekisi jonnekin muualle. Koulun aulassa vaeltaessa kuulee usein lauseita ”Kunpa olisin töissä, saisi edes rahaa”, ”Vihaan koulua”, tai suosikkini, ”Koulu on kyllä todella rankkaa.” Artikkelissa vertailen tavallista arkipäivää koulussa, sekä töissä. Kumpi päivä on rankempi, sen päättäköön jokainen itse.

Koulupäivä

Kello seitsemän. Koulu alkaa 8.15 ja kello soi. Et jaksaisi nousta, mutta keräät itsesi ja nouset ylös laittautumaan koulupäivää varten, tai kenties jotain koulussa olevaa henkilöä varten. Syöt aamupalan mikäli ehdit ja lähdet suoriutumaan tulevasta päivästä. Koulumatka kestää kaksikymmentä minuuttia, mutta bussi tulee tasan kahdeksalta. Saavut ensimmäiselle tunnille 8.22 ja pahoittelet opettajalle myöhästymistäsi. Tunnin aiheena on toinen maailmansota. Avaat tietokoneen ja alat naputtelemaan muistiinpanoja, kunnes havahdut siihen faktaan, että sama asia on käyty jo kahdeksannella luokalla ja osaat asian kyllä sitten kokeessa. Ei muuta kuin Netflix auki ja Frendit pyörimään.

Vihdoin välitunti. 75:n minuutin pätkä tuntui ikuisuudelta. Onneksi nyt pääsee syömään. Ruokana on uunikalaa ja kuulet ympärilläsi useita negatiivissävyisiä palautteita päivän ruoasta. Et itsekään pidä siitä, mutta syöt vähän ruokaa jaksaaksesi loppupäivän. Ruoan jälkeen haet jälkiruokakahvin ja suuntaat seuraavalle tunnille. Puhelimesta on akku vähissä. Onneksi istut seinän lähellä, joten saat virtaa puhelimeen ja voit selailla Instagramia muutaman minuutin -tai vaikka koko tunnin. Opettaja kysyi sinulta tehtävän 4b vastausta, mutta et osannut sitä. Sekunnit matelevat ja viisari liikkuu aina vain hitaammin. Pääsisipä jo välitunnille. Lopulta tunti päättyy ja pääset taas tapaamaan kavereita. Vielä yksi tunti ja päivä on ohi. Onneksi on äidinkieltä, koska siellä ei tarvitse tehdä mitään. Päätät kuitenkin kerätä itsesi ja olla koko tunnin aktiivinen, viittaat jopa pari kertaa. Tunti kuluu nopeasti ja onkin jo kotiinlähdön aika. Huomenna on ruotsin pistokoe ja ystäväsi pyytää sinua jäämään koululle opiskelemaan. Jäät hetkeksi ennen bussin tuloa, mutta levottomuus iskee ja suuntaat kotiin.

Vihdoin kotona. Heität repun nurkkaan ja tunnollisena oppilaana avaat kirjan läksyjen kohdalta ja teet tehtävät viidessä minuutissa. Avaat jälleen Netflixin, mutta koska ruotsinkoe on huomenna, katsot yhden jakson ruotsinkielisillä tekstityksillä. Kotitehtävät sekä kokeisiin luku hoidettu alle tunnissa. Soitat ystävällesi ja lähdette yhdessä piipahtamaan kaupungissa.

Työpäivä

Kello soi 5.30. Pyörit sängyssä vielä pienen hetken, mutta kahvit on keitettävä ennen lähtöä, joten nouset sängystä. Laitat kahvin tippumaan pienen tyhjyyteen tuijottamisen jälkeen. Seuraavaksi on vuoro kaunistautua. Peset hampaat ja muistat, että olet menossa töihin. Unohdat laittautumisen, koska likaat itsesi jo ensimmäisen vartin aikana. Tyydyt hampaidenpesuun. Avaat vaatekaapin ja puet päällesi ensimmäiset vaatteet mitkä kiireessä näet. Työvaatteet ovat samanlaiset joka ikinen päivä, mutta vaihtelun vuoksi puet valkoisten sukkien sijasta harmaat. Pieni vaihtelu virkistää aina. Kahvin hörppimisen lomassa teet leivän ja sitten onkin aika lähteä.

Työt alkavat 7.00. Lähdet ajoissa, koska työvaatteiden pukemiseen on varattava aikaa viitisen minuuttia. saavut töihin kymmentä vaille, joten ehdit lorvimaan vielä hetken ennen töiden aloittamista. Sitten hommiin. Ovi aukeaa ja esimies saapuu jakamaan työtehtäviä. Sinut määrätään ulos purkamaan juuri saapunutta lautakuormaa ja lähdet valumaan pihalle. Työpariksesi saat Heikin, vai oliko hänen nimensä sittenkin Jussi. Hankala sanoa, koska hän ei puhu mitään. Vaivut omiin ajatuksiisi ja heittelet lautoja ulos suuren kuorma-auton kyydistä. Heikki-Jussi siirtää laudat paikoilleen ja saatte urakan valmiiksi juuri ennen kahvitaukoa. Lompakko tosin jäi autoon, joten kyseessä on pelkkä tauko. Onneksi sentään pääset lämmittelemään kohmeisia raajojasi.

Tauolla vaivut omiin oloihisi, Kuuntelet eläkeikää lähestyvien miesten valitusta työajoista, esimiehistä, säästä sekä muista ajankohtaisista aiheista. Joku vilkaisee kelloa ja ryhmä vaivaantuneita miehiä lähtee tallustamaan työmaata kohti. Menet mukana, mutta piiloudut hetkeksi rakenteilla olevan kerrostalon uumeniin tuijottamaan seinää. Ruokataukoon on enää kaksi ja puoli tuntia. Koitat piilotella esimiehiä mahdollisimman pitkään, kunnes sinut löydetään ja käsketään kantamaan parveketukia viidenteen kerrokseen. Positiivisena ajattelijana toteat ainakin pysyväsi kunnossa, sekä lämpimänä.

Ruokatauon vuoro. Ehdit hakemaan lompakon ja suuntaat lähellä sijaitsevaan Lounaskahvilaan. Puoli tuntia aikaa kerätä voimia seuraavaan viiteen tuntiin. Nautit jokaisesta ruokatauon minuutista täysin rinnoin, etkä halua sen loppuvan koskaan. Kello kuitenkin juoksee ja suuntaat takaisin työmaalle.

Loppupäivän agenda on parkkipaikan valaminen, ja saat lapion käteesi. On aika siirtää betonia kottikärryyn ja kuljettaa sitä. Kello alkaa olemaan puoli neljä ja kotiinlähtö alkaa olemaan käsillä. Työt ovat kuitenkin pahasti kesken ja lupaat vastahakoisesti jäädä ylitöihin, koska esimiehelle ei sanota ei. Tunnit kuluvat ja pääset lähtemään kuudelta kotiin. Heti kotiin päästyäsi menet hetkeksi makaamaan sänkyyn. Ystäväsi kysyy sinua ulos, mutta aikaa on käytettävissä enää pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Kieltäydyt ja rentoudut hetken. Valvot kuitenkin myöhään. Et halua nukahtaa aikaisin, koska tiedostat että kun heräät, lähdet töihin.

Yhteenveto

Koulu -ja työelämä ovat hyvin erilaisia, mutta myös samankaltaisuuksia on havaittavissa. Suurin yhdistävä asia on, että kumpaakaan ei huvittaisi tehdä, mutta edes toinen yllämainituista on pakollista. Kun olet koulussa haluat töihin, ja kun olet töissä haluat kouluun. Yhteisöllisyys on myös tärkeää molemmissa. Jos opettajat sekä esimiehet ja koulu sekä työtoverit ovat mukavia, sujuu tehtävätkin mukavammin. Jos taas näin ei ole, mikään ei suju.

Kumpi sitten on kannattavampaa, töissä käyminen vai opiskelu? Oma vastaukseni ei ole muodostunut vieläkään, mutta tätä kysymystä miettiessä on hyvä muistaa yksi fakta. Koulu kestää vain murto-osan elämästäsi, mutta töitä joutuu tekemään jopa neljästä viiteenkymmeneen vuoteen. Ja mitä enemmän opiskelet, sitä varmemmin saat joskus mukaviakin töitä. Tiivistettynä asiat ovat yksinkertaisia. Mitä tahansa teetkään, tee se kunnolla. Itse opin sen kantapään kautta, mutta silloinkaan ei ole liian myöhäistä.

Matias Alasaukko-oja

Ina Lähteenmaa rikkoo somessa ennakkoluuloja 

Lokakuisen keskiviikkoiltapäivän kylmyys tekee hengityksen huuruiseksi ja käsistä jääkylmät. Ilmassa tuoksuu jo epätavallisen talviselta. Sisällä kahvilassa on onneksi lämmin. Ovesta astuu sisään nuori nainen, jolla on pitkät ja paksut hiukset, tummat eyelinerit vihertävien silmiensä yllä ja iloinen valkoiset hampaat paljastava hymy kasvoillaan. Hän tulee luokseni ja halaamme. Hän on 23-vuotias Ina Lähteenmaa, joka tuli uskoon vuonna 2014.

Uskon asiat olivat kiinnostaneet Lähteenmaata jo ennen kuin hän tuli uskoon. Seinäjoen illassa, joka on helluntaiseurakunnan järjestämä tapahtuma, hän nosti kätensä illan päätteeksi merkiksi siitä, että hän haluaa antaa elämänsä Jeesukselle. Kyseisen illan jälkeen Lähteenmaa jatkoi helluntaiseurakunnassa käymistä: “Se halu käydä siellä seurakunnassa voitti sen ajatuksen siitä mitä muut musta ja siitä ajattelee, se oli niin suuri tarve päästä siellä käymään”. Lähteenmaa alkoi silloin arvostaa kristinuskon ajatusta armosta pelastumisesta ja sitä, kuinka Jeesus kuoli ihmisten puolesta ristillä.

Lähteenmaa on sosiaalisessa mediassa, kuten blogissaan ja Instagramissan eräänlainen suunnannäyttäjä. Pohjoismaissa, kuten Suomessakin, joissa luterilaisuus on pääuskontona, on totuttu pitämään uskon asiat omana tietonaan. Lähteenmaa kuitenkin uskaltaa olla oma itsensä ja kertoa omasta uskostaan ja sen merkityksestä sosiaalisen median kautta. Hän toivoo, että ihmiset voisivat uteliaasti ja ennakkoluulottomasti kuunnella ja ottaa asioista selvää ennen kuin tuomitsevat.

Kahvilasta lähtee asiakkaita, mutta uusia tulee sitä mukaan vanhojen tilalle. Astiat kolisevat ja puheensorina täyttää tilan. Ulkona kylmässä ratikkatyömaalla työskentelevät ihmiset edistyvät työssään ja pitävät taukoja jutellen toisilleen. Mitään edeltävistä ei tee mieli jäädä seuraamaan, sillä Lähteenmaan mielipiteet ja ajatukset vangitsevat niin vahvasti mukaansa. Hänen silmissään näkyy halu kertoa.

Muutaman vuoden takainen hehku, jota ei silloin voinut olla huomaamatta, johtui uskoon tulemisesta. Uskoon tultuaan Lähteenmaa kertoo elämänsä muuttuneen, mutta hän muistuttaa, että tavat ja tottumukset eivät yhdessä yössä muutu. Prosessi lähti hänen kohdallaan liikkeelle armon ja anteeksiannon oivaltamisesta sekä Jeesuksen opetuksista lähimmäisen rakkaudesta. Rukoilu on osa hänen elämäänsä ja joskus sitä tehdään myös ystävien kanssa. Aluksi hänenkin oli hankala tottua ajatukseen, että rukoilu ei olekaan välttämättä yksin tehtävä asia. Konkreettisina muutoksina Lähteenmaa kertoo olevansa Lost & Found –nuortenilloissa yhden host-ryhmän johtaja, jonka tehtävänä on toivottaa nuoret tervetulleiksi. Sosiaalisessa mediassa näkyvä aktiivisuus uskonasioissa on innostanut myös ei-uskovia ottamaan yhteyttä Lähteenmaahan. Esimerkiksi yliopistolla, jossa hän opiskelee, hän on keskustellut ateistin kanssa, ja kertoo, että vaikka onkin niin erilaiset totuudet kummallakin osapuolella, niistä on turha lähteä kilpailemaan, sillä molempien näkemykset ovat yhtä arvokkaita.

“Kun ihminen uskoo Jumalaan, Pyhä henki asuu ihmisessä”, Lähteenmaa kertoo, “se on raamatullinen tosiasia.”  Jumalan läsnäolon tuntee parhaiten esimerkiksi silloin kun rukoilee jonkun puolesta tai joku rukoilee hänen puolestaan. Joskus kuitenkin saattaa tuntua, että Jumala on kaukana. Lähteenmaa muistelee yrityksiään päästä yliopistoon: hän yritti sinnikkäästi ja pääsi sisään neljällä yrittämällä. Hylkäykset tuntuivat totta kai pahalta, ja hän pohtikin, että miksi niin tapahtuu, vaikka hän rukoili kovasti. Usko siihen, että Jumalalla on suunnitelma hänenkin varalleen auttoi jatkamaan. Joskus kärsivällisyyttä testataan.

Lähteenmaa haluaa tulevaisuudessa olla äiti, mutta hänellä on myös unelmia liittyen tulevaan työhön. Hän toivoo, että saisi olla innoittajana puheviestinnän opettajana joko oppilaille tai yritysten työntekijöille. Myös vaikuttaminen yhteiskuntaan nousee esiin. Sitä hän jo tavallaan tekeekin raivaamalla tietä somessa uskosta puhumiselle. Yksi seuraavista askeleista lähitulevaisuudessa saattaa Lähteenmaalle olla kasteelle meneminen. Helluntailaisuudelle tyypillistä on aikuiskaste, joka tehdään uskoon tulleille upottamalla.

Olemme istuneet kahvilassa jo yllättävän kauan. Ihmiset ympärillämme ovat vaihtuneet jo kokonaan uusiin. Ulos lähtiessä kylmä viima osuus poskipäihin. Hyvästelemme ja halaamme, tästä lähdemme eri suuntiin. Hymyilen koko matkan bussissa matkalla kotiin. Osa hänen positiivisesta energiastaan taisi tarttua minuunkin.

Liinu Nieminen 

Amorin analyysissa, osa 2:  Love Island Suomi 

 

Tässä juttusarjassa seurataan tämän vuoden kuumimpia rakkausrealitysarjoja Suomessa. Amorin analyyseissa Veera ja Wilma johdattavat lukijansa dramaattisimpien juonenkäänteiden ja suhdekiemuroiden pariin. Sarjassa tullaan käsittelemään iloa ja rakkautta, mutta myöskin surua ja pettymyksiä, jotka ovat myös suurena osana kyseisissä ohjelmaformaateissa. Uskallamme paljastaa, että sarjat, joita tulemme käsittelemään tämän juttusarjan myötä ovat ainakin paljon puhuttanut Ensitreffit alttarilla, miestään itselle etsiskelevä Bachelorette, kaikkien rakastama viettelysten saari eli Temptation Island (meidän fanien kesken tempparit) sekä Suomen kuumin rakkausrealitysarja kautta aikain Love Island Suomi.

 

Amorin analyysissa: Love Island Suomi

 

*sisältää juonipaljastuksia

 

Love Islandilla viedään jo viimeistä viikkoa ja lopulliset parit ovat muodostuneet. Kisassa vielä mukana olevat parit ovat Patrick ja Anku, Janne ja Veera, Ville ja Pauliina, Tanja ja Mika sekä Jeffrey ja Aura. Jokaiselle katsojalle on varmasti löytynyt oma suosikkinsa viiden parin joukosta. Vahvimmat ja tasapainoisimmat parit tähän mennessä ovat olleet Patrick ja Anku sekä Janne ja Veera. Tämä viikko näyttää, onko heistä jommasta kummasta jopa voittajaksi.

Finaaliviikolla olevista pareista vain yksi on pysynyt lähes ensimmäisestä jaksosta asti parina. Tämä pari on Ville ja Pauliina. Heidän välilleen on syttynyt villalla vahvoja tunteita ja molemmat odottavat jo kovasti ulkomaailmaan pääsyä. Jeffreylla ja Auralla on ollut matkan aikana useita väittelyitä ja he ovat jopa kokeilleet vaihtaa paria. Ihmisinä he ovat todella erilaisia ja heillä on hyvin toisistaan eroavat elämäntavat. Tällä parilla on kaikesta huolimatta syttynyt vahvaa kipinää ja he tasapainottavat toisiaan hyvin. En silti usko, että heidän suhde tulee kestämään arkielämässä, vaikka sitä toivoisimmekin.

Janne ja Veera sekä Patrick ja Anku löysivät rakkautensa vasta matkan edetessä. Nämä kaksi paria ovat kuin luotuja toisilleen ja siksi uskonkin, että heidän rakkautensa tulee kestämään myös kotona, Suomessa. Tanjan ja Mikan tulevaisuus on vielä kysymysmerkki. Tämä johtuu siitä, että pari on vielä kovin tuore. Tästä huolimatta heillä molemmilla löytyy kiinnostusta toista kohtaan, joten voimme jäädä innolla odottamaan, mihin se voi johtaa.

Love Island onnistui formaattina yllättävän hyvin ennakkoluuloista huolimatta toimimaan Suomessa. Ohjelmalla oli varmasti skeptisiä katsojia, mutta mukana olleet persoonat valloittivat sydämiä kotisohville asti. Formaattina Love Island on mielenkiintoinen, vuorovaikutuksellinen rakkausreality. Siitä ei paista käsikirjoitus ylitsepääsemättömästi läpi ja se on yllättävän aito. Katsojana on mukava seurata, kuinka hyvä yhteishenki saarelaisilla on. Aina, kun joku uusi ihminen tuli villaan, hänet otettiin hyvin vastaan.

Love Island Suomessa on kuitenkin myös huonoja puolia. Shirley Karvisen, “juontajan”, tehtävä oli hieman kyseenalainen. Moni varmasti mietti, mitä hän siellä tekee. Hän vain yhtäkkiä ilmestyi tai oli ilmestymättä, eikä hänen roolinsa ollut merkittävä oikestaan miltään kannalta.

Toinen huono puoli oli se, että aina kun saarelle tuli uusi nainen, oli hän aina kiinnostunut Patrickista. Se ei herätä mielenkiintoa eikä jännitystä, saati paineita, sillä Patrickilla oli melko vahvat parit koko kauden ajan. Eikö Suomesta oikeasti löytynyt ketään, joka ei olisi kiinnostunut hänestä?

Hyvänä plussana silti se, että koko kansan rakastama Mika äänestettiin saarelle takaisin. Kaikkien eniten rakastamaa turkulaista, Samia, jäämme kaipaamaan, mutta hän onneksi viihdytti meitä viikkojen ajan.

Lopuksi ohjelman ehdottomasti tärkein henkilö, selostaja, Riku Sottinen. Häneltä sarjassa kuultiin loistavia heittoja, uskomatonta tilannekomiikkaa ja osuvia täsmennyksiä. Sottinen oli varmasti sarjan viihdyttävin henkilö. Hyvää työtä!

 

Veera Naumanen & Wilma Kyllönen

Kuva: Iida Vartiainen

 

Lue sarjan ensimmäinen osa täältä!

Venom-erilainen supersankari

Tom Hardyn tähdittämää ja Ruben Fleischerin ohjaamaa elokuvaa, Venomia on moitittu useissa arvosteluissa sekavaksi ja suureksi pettymykseksi. Venom perustuu Marvelin samannimiseen hahmoon, joka teki ensiesiintymisensä jo 1980-luvulla. Monet Marvel-fanit ovat ilmaisseet pettymyksensä Sonyn ja Marvelin yhteistyön tulokseen. Monia Venom ei säväyttänyt.

Vaikka en itse olekaan Marvelin superfani, niin poikaystäväni on tutustuttanut minut Marvel-universumiin ja elokuvan traileri herätti mielenkiintoni. Juoni kuulosti erittäin mielenkiintoiselta ja sitähän se olikin. Toimittaja Eddie Brock (Tom Hardy) elää elämänsä huippuhetkiä, hänen uransa on parhaimmillaan ja tyttöystävä Annen (Michelle Williams) kanssa suunnitellaan jo naimisiin menoa. Kun Eddie saa tehtäväkseen haastatella Life-yhtiön omistajaa Calton Drakea (Rix Ahmed) kajoaa hän lakimies tyttöystävänsä tietokoneeseen kaivaakseen esiin arkaluontoista tietoa yhtiöstä saadakseen mahdollisimman paljastavan jutun. Suututettuaan vaikutusvaltaisen Draken saa hän potkut ja suuttunut tyttöystävä ottaa eron. Eddie vaipuu masennukseen, kunnes Draken työntekijä lähestyy häntä ja paljastaa yhtiön löytäneen avaruudesta symbioottisia elämänmuotoja ja tuoneen ne maapallolle toiveissa luoda ylivertainen, avaruudessa selviävä ihminen. Julmiin ihmiskokeisiin kyllästynyt työntekijä auttaa Eddien sisälle laboratorioon ja siellä tutkiessaan symbiootti kiinnittyy onnistuneesti Eddieen ja seikkailu alkaa.

Symbiootin eli Venomin ja Eddien yhteiselämää ja vuorovaikutusta on mielenkiintoista seurata. Hahmojen esittely alussa on mielenkiintoista, mutta se vie yllättävän suuren osan elokuvasta. Eddie hahmona on onnistunut ja Tom Hardyn näyttelijänlahjat paikkaavat monta kohtaa, joissa Eddie voisi tuntua liian käsikirjoitetulta. Venom on myös hahmona hyvä ja ainut asia joka jäi häiritsemään on se, että yhtäkkiä Venom muuttuu pahantahtoisesta hahmosta elokuvan hyvikseksi, joka haluaakin jäädä maapallolle ja auttaa pelastamaan sen. On epäselvää, mikä tämän äkillisen muutoksen aiheuttaa. Elokuvan ehdottomasti parasta antia on Eddien ja Venomin vuorovaikutus ja päänsisäiset keskustelut. Ne tuovat elokuvaan Marvelille tyypillistä nuorekasta huumoria.

Venom on yleisesti ottaen peruskauraa. Niin draaman kaari, kuin hahmotkin ovat uskottavuudestaan huolimatta varsin tavallisia kaikkien erikoistehosteiden alla. Enkä tarkoita, että näyttelijät olisivat tehneet huonoa työtä, vaan sitä, miten hahmot on kirjoitettu. Kuitenkin näen Venomissa myös dystopian piirteitä ja syvempää sanomaa. En tiedä onko tämä sanoma tarkoituksellinen vai ei, mutta se antoi silti paljon ajateltavaa. Jos Venomista lähtee syvempää sanomaa etsimään on se varmaankin, että Life-yhtiön kaltaisia suuria yhtiöitä tulisi rajoittaa ja tutkia. Tai se, että ihmisten tulisi miettiä kahdesti ennen avaruuteen ryntäämistä.

Venomissa musiikki luo paljon tunnelmaa ja se onkin onnistunut erittäin hyvin. Erityisesti elokuvan nimikkokappale, Eminemin esittämä Venom säväytti minua. Elokuvan erikoistehosteet ovat hyvin tehdyt ja näyttävät aidoilta. Kuitenkin viimeinen taistelukohtaus oli suuri pettymys niin ohjauksen kuin erikoistehosteidenkin kannalta. Elokuvan loppupuoli oli muutenkin todella tiivis ja tuntui, että se on tehty hieman kiireellä ja yritetty tunkea mahdollisimman lyhyeen aikaan. Voin myös samaistua monen Marvel-fanin pettymykseen, sillä elokuvan piti olla ikärajaltaan K-16 ja faneille lupailtiin raakoja kohtauksia, sekä hieman kauhua. Leikkauspöydällä elokuvasta päätettiin kuitenkin tehdä myös nuoremmille sopiva ja siitä tehtiin K-12 elokuva. Tämä muutos tuntuu vaikuttaneen elokuvaan ja saattaa olla syy siihen, miksi monet kriitikot ovat kuvailleet Venomia sekavaksi. Lopetus oli kuitenkin hyvä ja se jätettiin tarpeeksi avoimeksi, joten mahdollisuus jatko-osaan on olemassa.

 

Aino Seuranen 

Kuva: deviantart.com/alfonsopina887

Ihmeotuksia odotellessa 

Ensimmäinen Ihmeotukset (engl. Fantastic beasts) elokuva tuli elokuviin 23.11.2016. Minä näin sen kolmas joulukuuta ja rakastuin heti. Olin aina pitänyt Harry Potter -elokuvista. Siksi ajatus velhomaailmaan liittyvästä tarinasta, jonka keskipisteenä olivat eläimet ja kanssani samaan tupaan kuuluva velho, oli todella innostuttava. Onnekseni ensimmäinen elokuva ei pettänyt odotuksiani, vaikka ne olivatkin korkealla.

78 päivää ensi-iltaan: ensimmäinen traileri 

Siitä asti, kun tuon elokuvan näin olin odottanut jo seuraavaa. Nyt kun viisiosaiseksi luvatun elokuvasarjan toinen osa Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset (engl. Fantastic beasts: The crimes of Grindelwald) on tulossa 78:n päivän kuluttua, minä olen jo todella jännittynyt. Olen katsonut elokuvan trailerin jo monta kertaa. Jokaisella kerralla innostun aina vain enemmän. Ja tämä on vasta ensimmäinen traileri.

Trailerissa näkyy pikaisesti uusia otuksia ja minulle eniten huomiota herättänyt kohtaus Tylypahkassa. Kohtauksessa päähenkilö Newt Scamander on nuori ja pahojen voimilta suojautumisen oppitunnilla. Oppituntia pitää Albus Dumbledore, joka Harry Potter -elokuvissa ja -kirjoissa toimi Tylypahkan rehtorina.

36 päivää ensi-iltaan: toinen traileri ja todistettu fani teoria 

Toinen traileri on ilmestynyt jo jonkun aikaa sitten. Olen katsonut senkin jo ainakin viisi kertaa. Osa kohtauksista lisäsi materiaalia ensimmäisen trailerin paljastuksiin ja näytti myös uusia. Siinä näkyi paremmin päävihollinen Gellert Grindelwald sekä pari ennen näkemätöntä otusta. Se paljasti myös todeksi yhden faniteorian, jonka Youtube kanavan Super Carlin Brothers ylläpitäjät olivat kehittäneet jo viime marraskuussa.

Teorian mukaan eräs elokuvan hahmoista (näyttelijä: Claudia Kim) onkin itseasiassa ihmismuotonsa lisäksi Nagini. Nimi on Harry Potter faneille tuttu alkuperäisistä elokuvista. Nagini nimittäin oli Lordi Voldemortin lemmikki käärme. Tämä kyseinen teoria innosti ainakin minua vielä lisää. Jos se nyt on edes mahdollista.

22 päivää ensi-iltaan: odotuksia, toiveita ja päätelmiä 

Aika puhua toiveista ja päätelmistä. Ensinnäkin minä, ja varmasti moni muukin fani, odotan todella innokkaasti näkeväni Newtin ja Dumbledoren yhteistyötä. Lisäksi olen varma, että tässä elokuvassa selvennetään katsojille kyseisen kaksikon yhteistä historiaa heidän Tylypahka-ajoiltaan. Tämä on samaan aikaan toive ja päätelmä. Perusteena päätelmälle on ensimmäisen trailerin kohtaus, jossa Dumbledore pitää oppi tuntia Newtille ja tuon luokalle.

Elokuvan julisteen taustalla näkyy savusta muodostunut kuoleman varjelusten merkki. Tämä saa minut toiveikkaaksi. Se saattaa tarkoittaa sitä, että saatamme tässä elokuvassa nähdä miten kuoleman varjelukset on luotu ja kenties myös nähdä ne kaikki käytössä. Niille, jotka eivät satu muistamaan tai tietämään, kuoleman varjeluksiin kuuluu kolme taika esinettä: Näkymättömyysviitta, Seljasauva sekä Elpymyskivi.

Näiden kahden isomman asian lisäksi on myös monia pienempiä yksityiskohtia, joita odotan. Esimerkiksi molemmissa trailereissa nähtävä sirkus kiinnostaa paljon. Odotan innokkaana Grindelwaldia näyttelevän Johnny Deppin suorituksen näkemistä ja hahmon tarinan kuulemista tarkemmin. Odotan uusia otuksia ja Albus Dumbledorea. Toivon todella kuoleman varjelusten näkemistä ja niiden roolin selvittämistä. Eli lyhyesti sanottuna odotukset ovat korkealla.

Nea Toijala 

Järjestötoimintaa ja pahaa ruokaa Sloveniassa

Aloitin seikkailuni Euroopan nuorisoparlamentissa syksyllä 2017. Ensimmäinen istuntoni oli Jyväskylän alueellinen istunto ja seuraava oli Turun kansallinen istunto. Vaikka tutustuinkin uusiin mahtaviin ihmisiin ympäri Suomea ja Eurooppaa, en ollut varma riittäisikö aikani enää toisiin istuntoihin. Sain ensiksi kutsun Saksan kansalliseen istuntoon. Jouduin kuitenkin ajanpuutteen takia kieltäytymään, mutta kevätaamuna kutsun tultua Slovenian samankaltaiseen istuntoon, tiesin etten voisi enää vastustaa kiusausta.

17.8.2018
Bussi Tampereelta Helsinkiin – Vantaan lentokentälle lähti Tampereelta neljältä aamuyöstä. Tiesin, että lentokentällä odottivat kaksi suomalaista tyttöä, jotka olin nähnyt vain muutamasta kuvasta. Kentällä tytöt tavatessani tuntui kuin olisimme tunteneet jo vuosia. Olimme kaikki nälkäisiä ja väsyneitä, mutta jännityksen takia emme saaneet lentokentällä mitään alas.
Meidän piti vaihtaa Sveitsissä lentokonetta todella pieneen Slovenian omaan koneeseen. En ole ikinä lentänyt niin matalalla kuin kyseisellä koneella. Olin täysin häkeltynyt maisemista ja vuoriston kauneudesta. Näimme täysin selvästi vuorien päällä olevat kylät ja niissä sijaitsevat rakennukset.
Laskeuduttuamme Slovenian pienelle kentälle hyppäsimme taksiin. Yövyimme yliopiston asuntolassa ja sinne päästyämme tapasimme heti muutaman romanialaisen. Yhdessä tutkimme kaupunkia ja tutustuimme toisiimme. En osannut varautua siihen, että Sloveniassa olisi lämmin. En ollut pakannut yhtäkään shortsiparia tai lyhythihaista, sillä Suomessa meillä oli jo pitkien housujen lisäksi takit päällä.
Asuntolalta meillä oli noin parinkymmenen minuutin mittainen kävelymatka Ljubljanan keskustaan. Kaupunki oli kaunis. Se ei ollut verrattavissa mihinkään muuhun missä olin käynyt, mutta romanialaisten mukaan se muistutti huomattavan paljon suurkaupunkeja Romaniassa.

 

18.8.2018

En ole ihan varma mihin aikaan heräsimme, mutta aikaisemmin kuin normaalina arkiaamuna. 10:20 muut delegaatit, istuntoon osallistujat, saapuivat asuntolalle ja me muut, jotka olimme saapuneet jo aikaisemmin, odotimme tunteja. Ne tunnit käytimme Romanian omiin kansallistansseihin ja toistemme kulttuureihin tutustuessa. Tietysti näytimme Antti Tuiskua ja muita legendaarisia suomalaisia artisteja. Ulkona meitä odotti omat komiteamme, joiden kanssa lähdimme kauniiseen slovenialaiseen puistoon. Matkalla pääsin kertomaan suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, joka häkellytti seurassani tullutta serbialaista. Komiteassani oli ihmisiä monista taustoista ja kulttuureista: Irlanti, Suomi, Serbia, Slovenia, Bosnia, Iso-Britannia, Italia ja Saksa. Oli odotettavissa, että kulttuuriemme erot tulisivat aiheuttamaan haasteita, mutta haasteita tulikin paljon enemmän niitä kuin osasimme edes olettaa. Ryhmäytiminen komiteamme kanssa meni loistavasti siihen asti, kunnes ensimmäinen yhteenotto tapahtui. Serbialainen kuvaili silmät sidottuna pahvin palaa ’’saksalaisena oluttuoppina’’. Ryhmämme saksalainen suuttui ja lähti kesken kaiken pois. Se tuntui oudolta, sillä en edes ollut ymmärtänyt, että siitä voisi loukkaantua.
Suomessa olemme tottuneet päivällisen olevan lämmin ruoka leivän kanssa, mutta taas Sloveniassa saimme päivälliseksi vaalean leivän täynnä salaattia. Salaatti piti noukkia pahvilaatikon pohjalta, sillä leivät olivat menneet rikki matkalla puistoon.
Illalla avausseremonian hienojen puheiden jälkeen kello oli jo lähellä yhtätoista illalla ja ainoa ruokamme oli ollut leivät salaatilla. Iltapalana saimmekin ruuaksi muiden maiden tuomia kansallisruokia, jotka olivat joko karkkia tai juustoa. Kukaan ei ollut kertonut, että maamme ’’purtavan’’ piti olla oikeaa ruokaa, jolla piti ruokkia lähes 150 nälkäistä delegaattia ja tapahtuman järjestäjää. Ainoa maa oikean ruuan kanssa oli Romania. Ruoka kuitenkin katosi ennen kuin olimme osanneet edes huomata sen mahdollisuutta.
Huonosti syödyn pitkän päivän jälkeen lähdimme huoneisiimme suomalaisten kanssa. Toisille yö ei kuitenkaan loppunut ruokailuun. Samassa kerroksessa majoittuneet romanialaiset juhlivat koko yön ja järjestäjät alakerrassa vielä pidempään.

19.8.2018
Herätyksen piti olla 7:00, mutta jokin meni pieleen. Koko asuntolan vallanneet juhlat olivat jatkuneet kuuteen aamuyöstä, joten emme oikeastaan yllättyneet. Olimme vähän pettyneitä, ettemme lähteneet mukaan juhliin, sillä olimme kuitenkin valvoneet lähes yhtä pitkään kuin äänet olivat kantautuneet huoneeseemme. Heräilimme yhdeksältä ja lähdimme aamupalalle, jota ei löytynyt. Joku sanoi sen olevan jo suljettu ja joku toinen taas ei ollut löytänyt sitä ollenkaan. Onneksemme meillä oli ruokakauppa asuntolan vieressä, jostain kerkesimme hakea jotain haukattavaa.
Meillä oli edessä pitkä päivä. Aiheemme oli raskas ja paljon kiistelty eikä kukaan meistä ollut varautunut siihen, miten vaikea aihe meillä oikeasti oli. Kahvitaukoja meillä oli puolentoista tunnin välein ja kun Suomessa olisimme saaneet kahvin lisäksi leipää tai välipalakeksejä, Sloveniassa saimme sipsiä, mitä oli jäänyt muiden maiden ruuista. Maassa maan tavalla, mutta huoli syntyi siinä kohtaa, kun päivällistä ei näkynyt, vaikka kello oli jo muutaman tunnin myöhässä aikataulusta. Ruuan tultua saimme kuivaa riisiä herneillä ja tsatsikia muovibokseista. Tapahtuman teema oli Go green.
Illalla tutustuimme muiden komiteoiden aiheiden ongelmiin ja ratkaisuihin. Pääsimme myös esittelemään omaa aihettamme ja olin varma, että onnistuimme mainiosti, kunnes kuulin kommenttia muilta komiteoilta. Emme olleet vieläkään päässet sopuun ongelmistamme ja ratkaisuistamme. Jokainen oli sanonut omat mielipiteensä muistelematta yhteisiä linjauksia mitä olimme sopineet ryhmänä.

20.8.2018
Kolmas päivä alkoi omituisissa tunnelmissa. Aamupalapöydässä oli vaaleaa leipää ja suklaalevitettä. Ei ihan sitä mitä Suomessa oltiin totuttu syömään. Mitä muutakaan siinä tilanteessa voi tehdä kuin suunnata ruokakauppaan ostamaan oman aamupalan. Sellaisen, mistä tulimme oikeasti täyteen.
Korjasimme kuumeisesti ongelmiamme ja keskustelimme yhteisistä linjauksista aiheemme suhteen, ettei enää samanlaisia ongelmia tulisi kuin edeltävänä iltana. Ongelmia kuitenkin tuli yhden meistä kiihtyessä siitä, ettemme hyväksyneet hänen ehdotustaan. Kyseinen tyttö lähti pois revittyään muistiinpanot naamamme edessä. Olimme kaikki niin hämmentyneitä, ettemme edes tienneet miten meidän olisi pitänyt reagoida. Joten tuloksena oli, että tuijotimme hänen peräänsä ja jatkoimme tekemisiämme. Ymmärsimme kaikki, että väsytti ja ärsytti, joten annoimme asian olla.
Teimme valehtelematta lähes 10 tuntia lakkaamatta töitä. Sen jälkeen lähdimme viereiseen meksikolaiseen syömään porukalla. Ruoka oli siedettävää, mutta ainakin se täytti enemmän kuin muiden päivien kuivat leivät yhteensä. Ruuan jälkeen koko porukka suuntasi keskustaan, jossa tapasimme muut komiteat. Jotenkin eksyin toisen suomalaisen kanssa muusta porukasta, mutta onneksemme tapasimme muutaman interreilaajan Tanskasta ja Isosta-Britanniasta. Istuimme iltaa niin pitkään, kunnes kuulin, että oma komiteani oli huomenna esittelemässä aihettaan, joten oli aika suunnata nukkumaan. Mitä olisi päivä ilman romanialaisia ystäviämme, keihin törmäsimme matkalla asuntolalle.

21.8.2018
Ensimmäinen GA (General Assembly) alkoi hyvissä tunnelmissa. Oma komiteani esitteli aiheensa kolmantena. Olin mukana avoimessa väittelyssä ja pahin pelkoni toteutui. Jäädyin melkein täysin tullessani vuoroni vastata. Ehkä pelastin tilanteen, ehkä en, mutta en voisi silti olla ylpeämpi komiteastani. Jokaisen komitean aiheesta äänestetään pääseekö se läpi vai ei. Äänestys käytännössä vain kertoo pidettiinkö ehdotuksistamme ja osasimmeko perustella mielipiteemme tarpeeksi hyvin. Me emme päässeet, mutta osasimme odottaa sitä.
Istuimme 10 tuntia samassa salissa pienten happihyppelyiden ja patongin voimalla. Olimme kaikki todella väsyneitä lähtiessämme takaisin asuntolalle, mutta onneksemme saimme hampurilaiset mukaamme. Siinä vaiheessa, kun puraisin omaa hampurilaistani, mikä oli haettu kasvispuolelta, huomasin: täällä ollaan sekoitettu liha- ja kasvisruoka keskenään. En ole itse syönyt pitkään aikaan lihaa, enkä edes osannut ajatella sen olevan mahdollista. Tietysti olin paniikissa ja vihainen, mutta se tunne muuttui todella nopeasti pettymykseksi. Kaikista asioista mikä voi mennä pieleen, järjestäjät olivat sotkeneet ruokavalion.
Asuntolalta lähdimme yölliselle kaupunkikierrokselle, joka olisi saattanut olla mielenkiintoinen, jos emme olisi olleet niin väsyneitä. Saimme otettua muutaman kuvan komiteastamme, mutta kaikki karkasivat nopeasti omille teilleen. Itse livahdin jäätelölle serbialaisen tytön kanssa ja hänen poikaystävänsä kanssa, ja se oli paras jäätelö mitä olen elämäni aikana syönyt.

22.8.2018
Yritin päästä yli eilisen tuoman pettymyksen. Odotin jopa pientä anteeksipyyntöä joltakin, sillä tiesin etten ollut ainoa, joka oli saanut ruokavalioonsa sopimatonta ruokaa. Sitä ei kuitenkaan kuulunut. Sali, jossa General Assemblyt pidettiin, tuntui päivän mittaan vain ahtaammalta ja tunkkaisemmalta. Jos rehellisiä ollaan, siellä haisi hiki. Ulkona oli lähes 30 astetta lämmintä ja sisällä vielä kuumempi. Vaikka kaikki meistä kävivät kaksi tai kolme kertaa suihkussa päivittäin, haisimme silti aivan kamalalta.
Päivä meni hitaammin ja hitaammin, mutta siitä selvisi tietämällä, että pian pääsisimme vaihtamaan hikiset vaatteet pois. Sitä ennen kuitenkin meillä oli kaikista mielenkiintoisin aihe viimeisenä. Se koski sitä, että pitäisikö Euroopan unionin laajentua Balkanin alueelle ja miten sitä voitaisiin helpottaa. Serbialaiset eivät halunneet liittyä mukaan EU:hun ja jotenkin keskusteluun saatiin mukaan kansanmurha vuonna 1995. Euroopan Unioniin kuuluvat maat eivät edes halunneet Serbiaa mukaan. Suurin osa osallistujista oli Balkanin mailta ja saatoin tuntea hieman mielihyvää siitä, että aihe aiheutti enemmän pahaa mieltä, kun komiteani aihe.
Asuntolalla meillä ei ollut aikaa, mitä meille luvattiin. Kerkesimme pakkaamaan laukkumme ja vaihtamaan paremmat vaatteet. Meitä tuli hakemaan kaksi haitaribussia ja ahtasimme kyytiin. Kaikki istuivat toistensa päällä ja seisoivat sumpussa.
Loppuseremonia pidettiin Ljubljanan hienoimman hotellin salissa. Meillä oli isot tarjoilut ja koskettavia puheita. Otimme paljon yhteiskuvia ja itkimme. Muutaman päivän aikana olimme tavanneet ihmisiä ympäri maailmaa ja tutustuneet heihin tavalla, jota ei voi edes sanoin kuvailla. Upeinta oli kuitenkin se, että tiesimme, että todennäköisesti tapaamme vielä. Slovenian istunnon viimeisen illan kunniaksi meille oli varattu iso tila, jossa saimme tanssia ja laulaa aamuyöhön asti.

23.8.2018
Kun istuin koneessa matkalla pois Sloveniasta, en voinut muuta tehdä kuin herkistyä kiitollisuudesta. Vaikka olinkin tuntenut viimeisen kuuden päivän aikana nälkää ja pettymystä, päällimmäinen tunne oli silti onni ja kiitollisuus. Loin ystävyyssuhteita ympäri Eurooppaa. Mikkelistä Kreikkaan.

 

Heidi Tauriainen