Avainsana-arkisto: featured

Miksi Suomi ei pärjää jalkapallossa? 

On yllättävää, kuinka huonosti Suomi pärjää jalkapallossa. Usein kuulee syyksi, että maa on lumen peitossa puolet vuodesta tai sen että, täällä on todella kylmä. Miksi sitten Islanti, Norja ja Ruotsi, jotka sijaitsevat maantieteellisesti samalla alueella kuin me, pärjäävät erinomaisesti? Muita yleinen vastaus on, että keskitymme jääkiekkoon enemmän. Mutta Ruotsi on jääkiekossa yhtä kova tekijä kuin Suomi, joten sekään ei oikein tunnu tyydyttävältä vastaukselta.

Suomella on ollut muutamia erinomaisia pelaajia jalkapallohistoriansa varrella. Nopeasti mieleen tulee Sami Hyypiä tai ”kuningas” Jari Litmanen. Molemmat ovat pelanneet Euroopan korkeimmalla tasolla ja jopa voittaneet mestareiden liigan. Jotain mitä Ruotsin mahdollisesti paras pelaaja Zlatan Ibrahimovic ei ole koskaan onnistunut saavuttamaan. Toisaalta yksi pelaaja ei voi voittaa kokonaista turnausta, mutta saanen muistuttaa Hyypiän pelanneen avauskokoonpanossa Istanbulin finaalissa 2005, sekä Litmasen olleen avainpelaaja koko kauden Ajaxin kokoonpanossa vuonna 1995.

Puhuessani monelle urheilufanille, vuodesta 1995 tulee ihan muuta mieleen. Suomi voitti samana vuonna jääkiekon maailmanmestaruuden ensimmäistä kertaa ja vielä Ruotsin nenän edestä. Itse kun ajattelen tilannetta, niin mikään ei olisi voinut voittaa tällaistä hetkeä Suomen urheilun historiassa. Mutta mielestäni tämäkään ei voi olla, miksi Suomi ei pärjää jalkapallossa. Totisesti vuoden 1995 maailmanmestaruus lisäsi jääkiekon suosiota, mutta jalkapallon arvokisoja oli järjestetty jo ennen vuotta 1995. Ensimmäiset jalkapallon maailmanmestaruuskisat järjestettiin vuonna 1930. Ja silti Suomi ei koskaan ole onnistunut osallistumaan EM- tai MM-kisoihin.

Suomen jalkapallon kulta-aika oli selvästi 2000-luvun puolessa välissä, kun maajoukkueessa nähtiin Jussi Jääskeläinen, Mikä Väyrynen, Mikael Forssell, Petri Pasanen, sekä aiemmin mainitut Hyypiä ja Litmanen. Jos katsoo jokaisen pelaajan Wikipedia sivua, voi nähdä, että kaikki pelasivat erittäin kovissa joukkueissa ja ylimmillä sarjatasoilla. Nyt kun katson maajoukkuettamme, näen suurimmaksi osaksi Euroopan pikkuliigojen pelaajia, muutamia poikkeuksia kuten Lukas Hradeckyä ja Perparim Hetemajta lukuun ottamatta.

En väitä, että huuhkajien taso olisi heikentynyt vuosien aikana, mutta itseluottamus todellakin. Melkein jokaisessa Suomen maaottelussa Suomen pelaajista kymmenen pysyy omalla kenttäpuoliskollaan ja esimerkiksi Teemu Pukki pysyttelee keskikentän kohdalla odottamassa palloa. Katsoessa pelejä Suomen pelaajille näyttää olevan mahdotonta murtaa vastustajan keskikenttä. Puhumattakaan puolustuksesta. Missä niin kehuttu suomalainen sisu on? Vain kymmenen vuotta sitten Suomi taisteli 3-3 tasapelin erittäin vahvaa Saksaa vastaan. Omissa silmissäni näin tämän nousun alkuna, mutta ainoa ilon aihe viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut 8-0 voitto San Marinosta. Toisaalta San Marinon voittamisen ei pitäisi olla niin vaikeaa.

Suomen jalkapallomaajoukkueella on ollut monta vuotta itseluottamuksen puute, mutta Markku Kanervan johdolla toivottavasti onnistumme saavuttamaan kauan himoitun arvokisapaikan. Seuraavat mahdolliset kisat Suomelle ovat vuoden 2020 EM-kisat, jotka järjestetään ensimmäistä kertaa 12 maassa. Huuhkajat ovat vähän kuin Arsenal ilman Arsene Wengeriä. Aina odotamme asioiden muuttuvan, mutta silti mikään ei tunnu muuttuvan mihinkään suuntaan.

Aleksi Hiivala 

Illan tullen kissapedot lähtevät liikkeelle – Korkeasaaren kissalaaksossa vaeltavat pedot saavat monen kävijän huomion

Joka vuotuinen Kissojen Yö -tapahtuma on saanut alkunsa jo vuonna 1991. Se järjestettiin tänä vuonna 9. ja 16. päivä syyskuuta. Koska pimeä tulee tähän aikaan sykysystä, Kissojen Yö järjestetään syyskaudella. Yön pimeys luo oman tunnelman tapahtumaan, jonka keskiössä ovat uhanalaiset kissapedot, niiden omassa ympäristössään.

Eläintarha on avoinna tavallisesti noin klo 10-18, mutta Kissojen Yönä tarha on auki keskiyöhön. Tapahtuman aikana jokainen kissapeto ruokitaan, niille kehitetään toimintaa ja erilaisia hajuja viritetään aitauksiin. Pimeän alkaessa osa saaresta suljetaan, kuten apinalinna ja karhulinna. Saareen asetetut valot luovat upean yökokemuksen eläintarhassa. Normaalisti eläintarha sulkeutuu niin aikaisin ettei pimeä ehdi edes tulla.

 

Eläintarhaan on kehitetty tapahtuman ajaksi ainutlaatuista toimintaa: ruokakojuja, puistoja upeilla valokuvioilla, esityksiä ja musiikkia, sekä kasvomaalausta. Toimintaa on paljon tarjolla, ja perheen pienimät jaksavat silti päivän viimeisille tunneille. Kävely saaressa on raskasta, puhumattkaana kaikesta muusta toiminnasta. Seisominen tungoksessa väsyttää, mutta silti haluaa vielä nähdä vilauksen uhanalaisista pedoista.

Tapahtuma on monille kävijöille jo perinne, joten vierailijoita on paljon. Kaikista suosituin kohde tapahtuman aikana on kissalaakso. Paikalle saapuu ruokintojen ajaksi niin paljon väkeä, että liikkuminen on hyvin vaikeaa. Kissalaakson lisäksi ravintola Pukki ja matelijatalo ovat koko päivän avoinna. Ravintola Pukki ei paljon päivän aikana kävijöitä saanut, mutta matelijatalo sai senkin edestä. Liikkuminen matelijatalossa oli haastavaa, koska käytävät olivat kapeita.

Kissalaaksossa asuvat Amurintiikerit saivat kaikkien kävijöiden huomion. Laaksossa asuvia tiikereitä on yhteensä neljä, mutta laaksossa asustaa muun muassa aasianleijonia, amurinleopardi, pikkupandoja, ilveksiä sekä metsäkissoja. Amurintiikeri oli tapahtumassa korostettu muihin petoihin nähden. Korkeasaari lahjoittikin yhden euron jokaista lippua kohden amurintiikereiden suojelutyöhön.

Johannes Siren

Maauimalan loistavat puitteet

Pitkään Tampereellekin kaivattu maauimala avasi ovensa elokuun alussa. Maauimala rakennettiin uimahallin ja hyvien urheilumaastojen yhteyteen Kalevaan. Tänä vuonna tamperelaiset eivät sen tarjoamista uintimahdollisuuksista ehtineet kuitenkaan kauaa nauttia, koska se pistettiin talvivalmiuteen syyskuun lopussa.

Tampereen maauimala koostuu neljästä altaasta. Lasten- ja kahluuallas on tarkoitettu perheen pienimmille. 50 metrin altaalla pääsee harjoittamaan omia uimataitojaan ja kuntoaan. Hyppyaltaalla sijaitsevassa hyppytornissa rohkeimmat voivat kokeilla erilaisia hyppyjä itselleen mieleisestä korkeudesta.

 

Maauimalan hinnaston ei pitäisi olla este halukkaille uimareille. Nuorten kertalippu on 3,30 euroa ja sillä pystyy uimaan koko päivän. Hinnalle saa monipuolista vastinetta, koska tekemistä löytyy paljon. Lisäksi jokaisen uimarin turvallisuus on taattu viidellä jatkuvasti päivystävällä uimavahdilla.

 

 

Maauimalassa oli ihana viettää lämpimiä kesäpäiviä ja pistäytyä virvoittavaan veteen liian kuumuuden iskiessä. Vaikka kesän kuumat päivät ovatkin ohi, on maauimalapäivä edelleen kiva piristys viikkoon. Maauimalan vesi pidetään lämpimänä kylmempinä päivinä niin, että veteen päästyä ei kylmyys enää vaivaa. Samalla pystyt nauttimaan raikkaasta syksyn tuoksusta.

 

Kävin itse testaamassa maauimalaa pari viikkoa sitten. Päivä oli oikein lämmin ja siksi maauimala tulvi ihmisiä. Vaikka kesä sisälsikin paljon tällaisia lämpimiä päiviä, ei silti odotettuihin asiakasmääriin ylletty. Tämä johtui varmasti osittain siitä, että ihmiset tahtoivat nauttia auringosta uimarannoilla. Toisaalta lapsiperheille maauimala sopii turvallisten uimapaikkojen kannalta paremmin ja siksi siellä kuuluikin paljon lasten iloisia riemun kiljahduksia.

Minä ja ystäväni koimme maauimalapäivän hauskaksi ja rentouttavaksi. Monta tuntia lasten huutoa kuunneltuamme oli kuitenkin ihana päästä rauhalliseen kotiympäristöön. Maauimalassa uinti oli mukavaa vaihtelua uimarantoihin, joissa tänä kesänä tuli useita päiviä vietettyä. Maauimalassa vierailu oli lämminhenkinen kokemus mukavan henkilökunnan ansiosta. Suosittelen siellä vierailua erityisesti uinnin ja rentojen kesäpäivien ystäville.

teksti: Wilma Kyllönen

kuvat: Emmi Kortteinen

Pohjalta ylös – Sza:n CRTL-albumin arvio

Sza:n eli Solána Imani Rowen Ctrl-albumi oli jotain, minkä en uskonut vievän minua täysin mukanaan. Mutta niin kuitenkin kävi. Olen saanut jonkinlaisen pakkomielteen tästä julkaisusta ja useasti ehdotan sitä jokaiselle, jonka kanssa alan keskustelemaan musiikista. Ctrl perustuu Sza:n omiin kokemuksiin elämän varrelta, mutta ne on kerrottu niin realistisella tyylillä, että sieltä löytää aina jotain samaistuttavaa.

Suurimman osan päivistäni kuuntelen erilaisia rap artisteja, kuten 50 Cent, J. Cole, Logic ja niin edelleen, mutta kuin taian avulla tämä levy on vetänyt maton edellä mainittujen artistien alta. En millään tunnu saavani tarpeekseni tästä levystä ja voin sanoa sen olevan mielestäni paras musiikkijulkaisu vuodelta 2017.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että albumi olisi täydellinen. Ei kaukana, muttei niin lähelläkään kuin annoin ymmärtää. Olisin toivonut, että melkein jokaisen kappaleen alussa tai lopussa oleva puhelinkeskustelut olisi tehty omiksi kappaleikseen, jotta kappaleet toimisivat paremmin soittolistaympäristössä. Albumi-kontekstissa kappaleet sulautuvat toisiinsa erinomaisesti. Puhelinkeskusteluissa Sza:n äiti sekä isoäiti kertovat asioita, joita heille tulee mieleen levyn nimestä Ctrl.

Musiikillisesti on vaikea löytää toinen levy, joka kuulostaa edes hieman samalta. Lähimpänä mieleen tulee englantilainen laulaja-laulunkirjoitta Jorja Smith, mutta Sza:n tyyli kuulostaa häneen verrattuna hieman hiotummalta. Toisaalta Sza:n takana on jätti levy-yhtiö TDE täynnä älyttömiä artisteja kuten Kendrick Lamar ja Schoolboy Q. Ctrl-albumiin on selvästi käytetty aikaa, rahaa ja saatu siitä monien fanien rakastama albumi, minut mukaan lukien.

Helmikuussa Sza:n antamassa haastattelussa GQ-lehdelle hän paljasti, ettei oikein itse pitänyt siitä millaisena levy julkaistiin ja oli jopa vihainen faneille, että he pitivät siitä niin paljon. Jokainen omalla tavallaan.

Albumilla on 14 kappaletta, joista kymmenen on minun kohdallani soittolista-arvoisia. Oma suosikkini on Drew Barrymore, jossa Sza kertoo omasta epävarmuudestaan ja pohtii hänen epätasapainossa olevaa parisuhdettaan. Korkealla lempikappaleissani on myös Doves In The Wind, jolta löydämme yhden parhaista Kendrick Lamar vierassäkeistöistä.

Itse suosittelisin tätä albumia jokaiselle, joka tykkää uudenlaisesta musiikista. Tältä levyltä löytyy perinteisiä R&B-piirteitä, hieman rap taustaan sekoitettuna. Tähän levyyn on hyvä palata huonona päivänä, ja melkein jokaiseen tunnetilaan löytyy jotain. Tämä albumi on piristänyt päivääni useasti ja ajattelen niin käyvän jokaiselle tämän levyn kuuntelijalle.

teksti ja albumin kuvat: Aleksi Hiivala

Kasvis- ja silmänruokaa – testissä Gopal

Kasvisravintola Gopal houkuttelee kohderyhmäänsä astumaan sisään heti ulkoa. Ravintolan ulkoseiniä verhoavat erilaiset huonekasvit ja terassin leikkisä värikkyys pistävät heti silmään. Henkilökunta on avuliasta ja toivottaa ensikertalaiset iloisesti tervetulleeksi ja esittelee, miten ruokailu toimii. Annoksen paino määrittelee hinnan, eli maksat vain siitä, mitä itse lautaselle kokoat oman nälän ja maun mukaan. Kaikki ruokalajit ovat vegaanisia, ja ruuan hintaan kuuluu voileipä ja ruokajuoma oman valinnan mukaan.

Ruokavalikoimalta odotin rehellisesti sanottuna enemmän. Ruoka itsessään oli herkullista ja täyttävää, mutta monipuolisuutta jäin kaipaamaan. Sanottakoon kuitenkin armahduksena, että suhteellisen pienen paikan ollessa kyseessä ei tule asettaa odotuksia liian korkealle. Lisäksi aivan kulman takana on päiväkoti, jonka melu harmitti ulkona syödessä.

Yleisesti ottaen ravintola oli kuitenkin viihtyisä ja sekä tarjottavan että ulkomuotonsakin puolesta miellytti aisteja. Henkilökohtaisesti pidin siitä, että sijainti ei ollut varsinaisesti ydinkeskustassa, joten ruuhkasta ei tarvinnut huolehtia, ja palvelu oli yksilöllistä ja rentoa. Jos siis etsii syrjäistä paikkaa, jossa syödä erinomaisen vegaanisen lounaan ja vaikkapa opiskella samalla ilman häiriöitä, voin suositella Gopalia. Toisaalta, miksei ottaisi ennakkoluuloista lihansyöjäystävääkin mukaan? Tämä paikka on oiva tilaisuus näyttää, etteivät vegaanit syö pelkkiä salaatinlehtiä.

Ravintola sijaitsee Tampereen Juhannuskylässä osoitteessa Rongankatu 6, 33100 Tampere.

Teksti ja kuvat: Sibilla Melkas Anton

Pääsykoeuudistuksesta päänvaivaa 

Monet nuoret ovat joutuneet tukalaan paikkaan uudistuneen pääsykoesysteemin vuoksi. Korkeakoulujen opiskelijavalinnat tehdään vuodesta 2020 lähtien pääasiallisesti ylioppilastutkinnon tai vaihtoehtoisesti ammatillisen perustutkinnon arvosanojen pohjalta. Tällainen systeemi vahingoittaa etenkin niitä nuoria, jotka ovat kärsineet koulunkäyntiä häiritsevistä ongelmista toisen asteen koulutuksen aikana.

Toisella asteella opiskelevat nuoret käyvät läpi monia erilaisia elämäntilanteita ja edelleen ylioppilaskokeissa onnistuminen saattaa riippua paljon päivästä ja siitä, millaiset kysymykset sattuu yo-kokeessa olemaan. Koulu ei välttämättä maistu jokaiselle 17-vuotiaalle, joilla on elämässä paljon muutakin meneillään. Ja jos esimerkiksi terveydelliset syyt ovat rajoittaneet nuoren opiskelua, on epäoikeudenmukaista, että heillä on huonommat mahdollisuudet päästä korkeakouluihin opiskelemaan.

Kovin moni ei L:n papereita kirjoita. Entä ne nuoret, jotka kirjoittavat ihan hyvin, pärjäävät koulussa ihan hyvin, mutta taso on hyvin pitkälti keskinkertaista? Miten heidän, jollain tapaa väliinputoajien, käy? Tämä systeemi suosii liian paljon niitä, jotka ovat pärjänneet erinomaisesti ylioppilaskirjoituksissa.

Toisaalta pääsykoeuudistus hyödyttää Suomen valtiota, koska tarkoituksena on saada nuoret nopeammin toiselta asteelta korkeakouluihin opiskelemaan. Monet nimittäin pitävät välivuoden, joka saattaa venyä toiseksi ja kolmanneksi jne. Tavoite on hyvä sekä ymmärrettävä, mutta tämä lisää paineita entistä enemmän ja saattaa vaikuttaa toisiin vahvasti.

Tavoitteena on myös vähentää kalliiden valmennuskurssien suosimista. Valmennuskurssit ovat epäreiluja niille, joilla ei ole samalla tavalla varaa laittaa rahaa korkeakouluun pääsemiseen. Valmennuskurssit ovat olleet tärkeitä aloilla, joissa on todella kovaa kilpailua, kuten oikeustieteellinen, lääketieteellinen ja kauppatieteellinen ala. Kouluihin on ollut mahdollista päästä ilman valmennuskurssia, mutta on huomattu että sen suoritettua on ollut helpompi päästä sisään. Joka tapauksessa tämäkin tavoite on ymmärrettävä, mutta ei mielestäni tarpeeksi hyvä peruste tälle pääsykoeuudistukselle.

On epäreilua luoda ylimääräisiä paineita ja vaatia yhä enemmän. Harva toisen asteen opiskelija itse on kehunut pääsykoeuudistusta. On ymmärrettävää, että poliitikkojen on saatava tämänkaltaista muutosta aikaan, koska kyseessä on hyvin ongelmallinen tilanne. Ainakin lukio tuntuu kuluttavan monen nuoren loppuun ja ymmärrettävästi se lisää halua hengähtää hetki ylioppilaslakin päähän laittamisen jälkeen. Tärkeää olisi kuitenkin kuulla opiskelijoita enemmän, koska käsitys nykyhetken lukiosta muuttuisi varmasti vanhemmallekin väelle realistisemmaksi.

 

Veera Naumanen

Filosofian opettaja diggaa jazzista

Kuka olet?

– Olen Sauli Salmela, Sammon keskuslukion filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja. Yliopistolla opetan myös latinan kieltä.

Kuinka kauan olet ollut Samkessa töissä?

– Olen ollut täällä Samkessa töissä ihan alusta asti eli vuodesta 2005 lähtien.

Mikä oli haaveammattisi lapsena?

– Merikapteeni. En muista, miksi.

Mitä harrastat?

– Minulla on paljon erilaisia harrastuksia. Olen jazz-diggari ja soitan pianoa sekä jonkin verran kitaraakin. Tykkään myös liikkua luonnossa. Olin esimerkiksi hiljattain kansallispuistossa muutaman päivän vaelluksella. Lenkkeilen myös aktiivisesti. Luen ja kirjoitan todella paljon, nämä harrastukset liittyvät ammattiini ja opettamiini asioihin.

Minkälainen perhe sinulla on?

-Minulla on 17-vuotias poika ja avovaimo. Tällä hetkellä meillä ei ole lemmikkejä. Meillä oli kyllä koira, mutta meidän piti luopua siitä, koska se joutui olemaan niin paljon yksin kotona, eikä se tottunut siihen koskaan.

Mikä on suurin haaveesi?

-Tulla hyväksi ihmiseksi.

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa?

– Ainakaan en lopettaisi työntekoa. Luulen, että ryhtyisin tekemään tieteellistä tutkimusta asioista, jotka kiinnostavat minua kovasti, mutta mihin on tällä hetkellä vaikea saada ulkopuolista rahoitusta.

Mikä on parasta Samkessa ja samkelaisissa?

-Samken vahvuus on sama kuin sen ongelma eli kolossaalinen koko. Siinä on hyvää se, että suuri koko mahdollistaa laajan kurssitarjonnan ja todella monille kursseille löytyy tarvittavat 12 opiskelijaa. Iso yhteisö luo intellektuaalista avaruutta. Kun on paljon ihmisiä, niin on paljon ajatuksia, ja kun on paljon ajatuksia, syntyy synergiaa. Tänne hakeutuu ihmisiä, jotka kykenevät olemaan isossa muurahaispesässä, ja ne jotka eivät tullessaan ole sellaisia, kouliintuvat sellaisiksi.

Samken vahvuus on sama kuin sen ongelma eli kolossaalinen koko.

Terveisiä/neuvoja Samken opiskelijoille?

-Aikamme ihmistä vaivaa historian tajun puute, joten lukekaa paljon historiaa, ja kun löydätte oman mielenkiinnonkohteenne tieteiden kentästä, niin perehtykää ensitöiksenne sen historiaan huolella. Jos ei ymmärrä historiaa, niin ei ymmärrä nykyisyyttäkään eikä kykene orientoitumaan tulevaisuuteen. Ja pitäkää myös yllä älyllistä uteliaisuutta.

Sofia Tuohimaa

Seitsemän tapaa selvitä ylioppilaskirjoituksista 

Valmistautuminen

Kesän riennot ovat takanapäin ja koulu etenee hyvää vauhtia. Lukiolaisilla, varsinkin abeilla pyörivät varmasti mielessä jo tässä kuussa alkavat ylioppilaskirjoitukset. Miten selvitä kuusi tuntia salissa? Miten muistaa jokaisen kurssin asiat ja kokeet yhden päivän aikana? Ei hätää. Sammon keskuslukion nelivuotisena oppilaana tiedän hyviä konsteja, joiden avulla selvitä ylioppilaskirjoitusten läpi.

Ensimmäinen tapa: Opiskele. Paras keino on käydä jokaisella tunnilla, tehdä kotitehtävät sekä olla tunneilla aktiivinen. Tämä on kaikista tehokkain keino menestyä ylioppilaskirjoituksissa, ja myöhemmin elämässä. Tunnollisesti opiskeleminen auttaa varmasti myös jatko-opintojen kanssa. Jos opiskelu on kuitenkin syystä tai toisesta jäänyt vähemmälle, on silti mahdollista selvitä kirjoituksista kohtalaisin arvosanoin.

Toinen tapa: Tutustuminen uusiin aihepiireihin. Jos kirjoitat esimerkiksi englannin, katso englanninkielinen elokuva ilman tekstityksiä tai mikä parempaa, lue englanninkielinen kirja. Opit huomaamatta ja opiskelu voi jopa vahingossa olla hauskaa. Jos kirjoitat historian, katso vanhoja pätkiä YouTubesta tai elokuvia esimerkiksi toisesta maailmansodasta. Jos kirjoitat sekä englannin että historian, katso englanninkielisiä elokuvia toisesta maailmansodasta. Helppoa. Tällä keinolla saatat oppia pienen asian, joka saattaa nostaa jopa kokonaisarvosanaasi. Pidä silmät ja korvat auki, kaikki tieto ei löydy koulukirjoista. Tai no, löytyy, mutta kirjat eivät ole ainoa tapa oppia. Jos kuitenkin valitset perinteisen pänttäämisen, muista pitää myös taukoja.

Tämä onkin kolmas tapa: Taukoja pitämällä et opi mitään, mutta ainakin saat hetkeksi muuta ajateltavaa kuin kirjoitukset. Taukojen pitäminen on myös hauskempaa kuin lukeminen.

Neljäs tapa: Opiskelu on aikaa vievää ja joskus lukeminen voi venyä myöhään yöhön. Silloin yöunet kärsivät. Uni on kuitenkin yhtä tärkeää, ellei tärkeämpää kuin opiskelu itse. On tieteellisesti todistettu, että unen määrällä on vaikutusta koulumenestykseen, ja riittävä uni auttaa muistamaan päivän aikana opitut asiat. Jos siis opiskelusi menevät myöhään, huolehdi, että saat riittävän määrän unta. Älä kuitenkaan nuku pommiin koulusta, tai ainakaan ylioppilaskirjoituksista. Silloin et pääse kirjoittamaan ja kaikki kova työ on ollut turhaa. Viidentenä haluan painottaa stressiä.

Viides tapa: On terveellistä stressata vähän, mutta pidemmän päälle stressi ei hyödytä mitään. Paras tapa mennä kirjoitussaliin on olla avoimin mielin. Ajatteleminen ja kysymysten pohtiminen on huomattavasti helpompaa jos et stressaa turhaan. Ylioppilaskirjoitukset ovat tärkeät, ja niitä kuuluukin miettiä, mutta liika stressaaminen ei hyödytä mitään.

Kirjoitusviikolla

Muutamaa yötä ennen kirjoituksia aineiden lukumäärästä riippumatta on hyvä muistaa muutama asia. Edellä mainituista ainakin hyvät yöunet sekä vähäinen stressi auttavat ennen pääpäivää- tai päiviä. Lisäksi kuudentena haluan painottaa liikunnan tärkeyttä.

Kuudes tapa: Pitkä lenkki illalla auttaa rentoutumaan ja saamaan ajatuksia muualle. Myös muut liikuntamuodot ovat hyviä. Lisäksi on hyvä välttää sosiaalisen median käyttöä, mutta se ei kuitenkaan onnistu, joten tämä keino voidaan unohtaa jo kättelyssä. Päivää ennen koetta on hyvä käydä kaupassa ja ostaa kunnon eväät. Kahvia, leipää, karkkia. Mitä tahansa haluatkin syödä. Ja jos kirjoitukset menevät penkin alle, ainakin maha on täynnä.

Salissa

Seitsemäs tapa: Viimein, pääpäivä, selätä se. Huolella valmistautumisen jälkeen odotat koulun aulassa jännittyneenä. Rehtori antaa vielä viimeiset ohjeet ja ohjaa oppilasjoukon peremmälle kirjoitussaliin. Kokeessa on tärkeää käyttää kaikki aika huolella. Lue kysymykset huolellisesti. Älä kirjoita vastauksia ennen niiden miettimistä huolella. Ensimmäisenä tuntina saattaa vielä väsyttää, joten varmista, että aivosi ovat tarpeeksi virkeät. Kirjoita kaikki vastaukset tarkasti ja lue kaikki vastaukset ennen kokeen palauttamista. Älä jätä kirjoittamatta mitään. Tähän päivään on valmistauduttu kuukausia, joten kaikki aika salissa kannattaa hyödyntää niin hyvin kuin mahdollista. Kiire ja stressi on silloin ohi. Aika näyttää mihin pystyt.

 Matias Alasaukko-oja 

 

Kuva: kuvituskuva/Flickr

Harrastuksesta kesätöihin -valokuvausstudiolla pääsi oikeisiin töihin

Studio Torkkeli avasi ovensa minulle 4.6.2018. Tutustuin toimitusjohtaja, Laura Tammistoon ja silloin kesätyöjakso sai alkunsa. Studio Torkkelin ”pelisäännöt” tulivat tutuiksi ensimmäisenä päivänä. Sain myös nähdä yrityksen perustaja, Kimmo Torkkelin samana päivänä, kun hän vieraili studiolla.

Suurimmaksi osaksi päiväni sujuivat järjestellessä studiolla. Jokainen koti, julkinen rakennus kuin yrityskin tarvitsevat pientä kesäsiivousta. Minulle järjestely on itsestään selvyys ja nautin organisoinnista. Työtehtäviin lähdin innolla, vaikka joukossa olisi ollut muutama epämiellyttävä kokemus.

Ensimmäinen työpäivä sisälsi myös siivousta. Kuva: Johannes Siren

Valokuvaamolla muutakin kuin valokuvaamista

Kesätyöjaksoni kesti kesäkuun ajan siten, että olin aina viikossa muutaman kerran töissä. Kesäkuuhun mahtui valokuvauksellisesti vaikka mitä. Passikuvauksen pariin päädyin oltuani Studio Torkkelin pikkustudiolla, jossa suoritetaan useasti passikuvia. Pikkustudiolla näin myös profiilikuvausta. Studio Torkkelin isolla studiolla näin lapsikuvauksen toimintaa ja hääkuvaustakin pääsin näkemään kaksi kertaa.

Kuitenkin suuri osa, valokuvaajan ajasta menee koneella istuessa ja kuvia muokatessa. Kuvamuokkaus on kuitenkin tärkeä osa prosessia, jossa kuvat päätyvät lopulta kuvattavien haltuun. Käytännössä aina, kun ei valokuvata niin muokataan valokuvia, joita on otettu aikaisemmin.

Taustojen kuvausta, tuoli on mallina. Kuva: Johannes Siren

Harrastuksesta ammatti

Olen harrastanut valokuvausta nyt vajaan vuoden ajan. Olen nauttinut jokaisesta kuvaushetkestä, jossa olen ollut. Studiokuvaus kuitenkin on ollut ala, johon en ole törmännyt harrastukseni parissa. Studiokuvauksella tarkoitan muun muassa lapsikuvausta tai passikuvausta. Kesätyöjaksossa sain onneksi tutustua studiokuvaukseen. Studiossa kuvaaminen onkin ihan oma kokemuksensa, sillä valoista ja rekvisiitasta pitää tietää, jotta kuvat onnistuvat. Kesätyöjakso nosti huomattavasti intohimoani valokuvaukseen – ammatillisestä puolesta en vielä tiedä.

Johannes Siren

Sateinen, mutta vauhdikas Viikinsaaripäivä tuutorin silmin – käteen jäi kipeä kurkku, mutta hyvä mieli

Elokuun puolessavälissä oli taas uusien ykkösten aika suunnata Viikinsaareen ryhmäytymispäivää varten. Aamu alkoi Laukontorilta, jonne itse saavuin noin kaksikymmentä minuuttia ennen yhdeksää. Vähitellen tori alkoi täyttyä ensimmäisen vuoden opiskelijoista, jotka pikaisesti hakeutuivat kavereidensa tai oman ohjausryhmänsä luokse. Taivas enteili sadetta, mutta siihen suurin osa oli osannut varautua sääennusteiden ansiosta. Siitä huolimatta kaikki vaikuttivat hyväntuulisilta ja olevan valmiina päivään.

 Nousimme kahteen Hopealinjojen laivoihin ja matka kohti Viikinsaarta alkoi. Minulle ja kaikille muille tuutoreille tämä oli jo toinen kerta siellä. Luonnollisesti olimme vuosi sitten itse olleet samassa tilanteessa kuin missä ykköset olivat nyt. Viime vuonna laivamatkaa oli viihdyttänyt pelkästään oma puhelin tai kaverin seura, mutta tällä kertaa saimme katsella Sammon keskuslukion ykkösille järjestämää soutukilpailua.

Saareen päästyämme aloimme valmistella rasteja. Alun perin minun ei ollut tarkoitus pitää rastiani yksin, mutta sairastapauksen takia parini joutui siirtymään tuuraajaksi toisaalle. Päätin kuitenkin, että vedän leikkini täysillä jokaiselle ryhmälle, vaikka yksin olenkin. Ideana leikissä oli tehdä ryhmittäin still-kuvia, eli muodostaa porukalla yksi iso paikallaan oleva asetelma tietystä paikasta. Aiheina olivat esimerkiksi hevostalli ja sairaala.

Pian ryhmäytymispäivä saatiin käyntiin ja ryhmät alkoivat kiertää eri rasteja järjestyksessä. Yllätyin positiivisesti, kuinka opiskelijat lähtivät mukaan leikkiini ja saivat muodostettua todella luovia kuvia. Vettä alkoi tippua entistä kovemmin taivaalta, mutta se ei menoa haitannut. Muillakin rasteilla oli vauhtia, ainakin mitä sivusilmällä kerkesin huomata. Leikistäni jäi loppuun lähes joka kerta niin paljon aikaa, että loppuun leikkijät muodostivat yhdessä yhden ison asetelman.

Aika kului todella nopeasti. Ei mennyt kauaakaan, kun kaikki ryhmät olivat kiertäneet jokaisen rastin ja oli aika lopettaa siltä osin. Touhuttu ja tutustuttu oli kuitenkin jo pari tuntia, joten nälkähän siinä tuli. Voin myöntää, että kyllä sämpylä ja pillimehu maistui todella hyvälle onnistuneen leikin ohjaamisen jälkeen. Syötyämme oli aika kokoontua yhteen ja palkita jokaisesta ryhmästä paras kannustaja sekä aktiivisin ryhmä. Tunnelma oli katossa, kun voittajat saapuivat eteen hakemaan palkintojaan. Voitto oli kaikille yllätys, sillä emme maininneet kilpailusta missään vaiheessa.

Viikinsaaresta jäi tänä vuonna käteen kipeä kurkku, mutta hyvä mieli. Vaikka luulin varustautuneeni kunnolla sateeseen, onnistuin silti vilustuttamaan itseni. Siitä huolimatta uskon, että päivän ansiosta uudet opiskelijat tuntevat ryhmänsä ainakin hieman paremmin ja lukiotaipaleesta tulee heille erinomainen. Pienen gallupin perusteella ykköset olivat tyytyväisiä päivään, joten sanoisin ryhmäytyksen sateesta huolimatta onnistuneen.

Iida Vartiainen