Aihearkisto: Yleinen

Pohjalta noussut menestystarina

Kuulin nimen Gucci Mane ensimmäistä kertaa selatessani Twitteriä syksyllä 2016. Postauksessa mainostettiin hänen uusinta singleään Waybach. Päätin kuunnella kappaleen ja totesin sen olevan ”cool”, mutta ei minulle. Uudestaan löysin Manen kappaleita kuunnellessani Kanye Westin tuotantoa ja törmäsin kappaleeseen P**** Print, jolla West vierailee. Kappaleen melodiat ja Manen ääni biitin kanssa sopivat hyvin yhteen ja Manella on kappaleessa hauskoja ja suorastaan huvittavia lainauksen arvoisia lyriikoita.

 

Gucci Mane, oikealta nimeltään Radric Davis, ilmeni olevan jonkin sortin legenda hiphop maailmassa, ja kiinnostuin hänen elämästään koko ajan enemmän saadessani tietää hänestä. Siksi innostuinkin, kun kuulin hänen julkaisevan omaelämänkertansa lokakuussa 2017.

 

Kirja on erittäin miellyttävää luettavaa, sillä jokainen tarina tuntuu siltä, että Mane kertoisi ne sinulle itsellesi. Koko ajan minulla tuntui syntyvän yhteys sen kanssa ja aina kun en ollut lukemassa kirjaa, se tuntui kutsuvan minua luokseen.

 

Manen imago on aina ollut todella pelottava gangsteri, joka ei pelkää mitään ja hänen temperamenttinsa voisi vaihtua sekunnissa. Siksi yllätyinkin positiivisesti, kun Mane selvästi katui tekemisiään ja osasi arvioida niitä nähden omat virheensä. Tätä en olisi odottanut kirjalta.

 

Kirjan yksityiskohdat tekivät siitä mukavaa luettavaa, sillä missään kohdassa ei tarvinnut kyseenalaistaan tarinoiden aitoutta. Tarinat saivat uskomaan Manen olevan aina oikeassa, niin kuin esimerkiksi Narcos Netflix-sarja saa katsojan näkemään Pablo Escobarin hyvänä.

 

Luin kirjan englanniksi. Tämä saattaa olla joillekin iso kynnys lukea tätä mestariteos, mutta suosittelisin sitä kenelle vaan, kuka tykkää lukea. Vaikka rap-artistin omaelämänkerta ei ensisilmäykseltä vaikuttaisi sopivaksi kaikille, ovat tarinat kuitenkin melkein yhtä uskomattomia kuin fiktio-romaanit joita moni lukee mielellään.

 

Aleksi Hiivala  

Ainoa viisas / Ainoa sairas

Ainoa viisas 

Hypähtelin portaita ylöspäin. Minulla oli kiire päästä kertomaan tutkimusteni lopputuloksesta isälleni. Melkein juoksin käytävää vuosisadan tärkein tieto hyppysissäni. Minun havaintoni muuttaisi koko ihmiskunnan käytöksen.

”Isä, isä!” huusin jo isän työhuoneen ovelta. Isää ei oikeastaan saanut häiritä silloin, kun hän teki töitä. Isä oli kylän tärkein ja tunnetuin tiedemies. Hän teki töitä lääketieteen parissa. Se ei ikinä tulisi riittämään minulle. Minä halusin tieteen Nobelin palkinnon niin kuin Albert Einstein kaksi vuotta sitten. En tarvinnut kyläläisten hymyjä, kun annoin neuvoja. Hymyt ovat kyllä nättejä, mutta mitä tulee niiden merkitykseen tieteen rinnalla, ne ovat täysin turhia. Minä tarvitsin koko maailman kiitokset. Ja Nobelin palkinnon. Ei sen enempää, muttei todellakaan sen vähempää.

Isä juuri ja juuri kohotti katseensa huomatakseen minut oviaukossa, huokaisi ja jatkoi muistiinpanojensa tutkimista heilauttaen kättään merkiksi, ettei hänellä olisi aikaa. Isää ei saanut häiritä, en edes minä. Nyt oli kuitenkin tosi kyseessä.

”Isä, tein uuden havainnon ja pian koko maailma on vaarassa”, yritin selittää rauhallisesti huolimatta uuden havainnon tuomasta innostuksesta.

”Helen rakas, ei nyt”, sain vastukseksi tiukasti. Isä ei edes katsonut minua päin. Toisaalta isää ei saisi häiritä. Huokaisin ja palasin takaisin alakertaan omaan pienempään työhuoneeseeni. En kuitenkaan luovuttanut.

Koko työhuoneeni kaikki tasot olivat peitetty papereilla ja kansioilla. Uusin tutkimukseni koskien Ranskan ilmastoa viimeisen sadan vuoden ajalta oli auki pöydälläni. Katsoin ylpeänä saamiani tuloksia. Minä, ihan yksin, olin huomannut kuinka jokavuotiset lämpötilat olivat pikkuhiljaa nousemassa. Eivät paljoa, mutta varmasti ja pikkuhiljaa.

Jos vain pääsisin pois täältä. Voisin pitää puheen kaupungintorilla ja kaikki kuuntelisivat. Sitten kaikki levittäisivät tietoa ja pian kaikki tietäisivät minun nimeni ja maapallo olisi pelastettu. Minun täytyi löytää tie pois.

Työhuoneeni ainoat ikkunat olivat melkein katonrajassa. Ja vaikka ne olisivat olleetkin alempana, niin ne olivat liian pienet karkaamiseen. Ja vaikka olisinkin mahtunut niistä, niissä oli kalterit. Makuuhuoneessani taas ei ollut ikkunoita ollenkaan. Talon ylemmistä kerroksista karkaaminen taas ei kävisi päinsä, sillä siellä minulla oli vartija. En minä vartijaa tarvitsisi. Vartija tarvitsisi minua sitten kun hänen lapsenlapsenlapsenlapsensa eivät pääsisikään vuorille katsomaan lunta. Okei, ehkä vielä muutama sukupolvi, mutta pääasia oli, että vartija tulisi tarvitsemaan minua.

Joku keskeytti ajatukseni koputtamalla oveeni. En vaivautunut edes nostamaan katsettani. Ovessa ei ollut lukkoa, joten kuka tahansa siellä olikin, pystyisi varsin hyvin kävelemään itse sisään ja kertomaan tärkeän asiansa. Asian oli paras nimittäin olla tärkeä, koska se oli keskeyttänyt pakosuunnitelmani.

Frank astui huoneeseeni varoen. Syytä olikin. Vaikka Frank olikin ainoa ihminen, joka oli valmis kuuntelemaan suunnitelmiani, ei se tarkoittanut, että hänellä olisi oikeus keskeyttää niitä. Frank oli reittini ulkomaailmaan, ei mitään sen vähempää muttei todellakaan mitään sen enempää. Ja sillä hetkellä sen keksin.

”Hei Frank”, aloitin räpyttämällä silmiäni, ”tarvitsin metallisahan ja jakkaran.” Yritin olla mahdollisimman viattoman näköinen. Frank katsoi minua hetken arvioiden, mutta kun loihdin parhaan koiranpentuilmeeni, huokaisi hän, laski katseensa ja kysyi:

”Mihin mennessä?” Frank tiesi, ettei hänellä oikeastaan ollut lupaa puhua kanssani, saati sitten tuoda minulle asioita kaupungista. Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, mutta jos suunnitelmani onnistuisi, saattaisi tämä olla viimeinen kerta.

”Sunnuntaihin.”

”Siihenhän on kolme päivää! Mistä minun olisi tarkoitus saada metallisaha sinulle kolmessa päivässä?” Frank melkeinpä huusi ihmetyksissään.

”Ole niin kiltti Frank, teen mitä tahansa”, anelin. Se oli uutta minulle. En ikinä anellut ketään, sillä tiesinhän minä arvoni. Frank huokaisi ja nyökkäsi kevyesti. Hyppäsin Frankin kaulaan, sillä tiesin hänen haluavan sitä. Suunnitelmani oli valmiina alkamaan.

Kolme päivää myöhemmin ryömin ulos työhuoneeni ikkunasta. Päässäni pyöri. En ollut varma miksi, mutta sillä ei ollut merkitystä. Minun kehollani ei ollut merkitystä tieteen tiellä. Viimein olin päässyt ulos. Viimeiset kolme vuorokautta olivat olleet ehkä pisimmät elämässäni.

Päässäni heitti, mutta heti jaloille päästyäni juoksin lähimmän ihmisen luo tarttuen tätä kyynärvarresta. Odotin hetken. Tämä hetki oli pakko lukita. Tämä hetki oli se, joka muuttaisi koko maailmanhistorian. Vanhahko mies tuijotti minua kummallisesti.

”Okei, hei! Minun täytyisi kertoa teille yksi juttu. Katsos kun maailman lämpötila nousee koko ajan. Ja pian, tai ei ehkä ihan pian, mutta lähivuosikymmeninä, tai ehkä ei ihan vuosikymmeninä, mutta ainakin vuosisatoina, niin meidän maailma tuhoutuu. Kun kaikki lumet sulavat ja jäät sulavat ja eläimet kuolevat ja ihmiset kuolevat…”, ja kaikki pimenee.

 

Ainoa sairas 

Helen kiiruhti portaita ylöspäin. Katselin ihastuksissani, kun hän lähestyi minua, mutta hypähteli ohi ja sisään painavan näköisestä puuovesta. Ovi paukahti kiinni hänen perässään, mutta voisin vaikka lyödä vetoa, ettei Helen edes huomannut sitä. Hänen silmissään oli ollut se sama kiilto, jonka takia hänellä ei ole lupaa poistua rakennuksesta. Toisaalta taas se kiilto kertoi viisaudesta, ja se kiilto kiinnosti minua enemmän kuin mikään muu tässä maailmassa.

Me olimme kasvaneet Helenin kanssa yhdessä. Tai pikemminkin Helen oli kasvanut minun kanssani. Pienenä olin vahtinut häntä, kun hänen vanhempansa olivat olleet kiireisiä. Olin lohduttanut Heleniä hänen äidin lähtiessään. Ja vanhempana olin tuonut hänelle, milloin mitäkin kaupungilta. Olin hänen pakokeinonsa, kun hän halusi ajatella jotain muuta kuin kovaa vauhtia pieneksi käyvää taloa. Nykyään niin kävi harmikseni tosin yhä harvemmin.

Nyt Helen palasi isänsä työhuoneesta jokseenkin nyrpistyneenä, mutta päättäväisenä. Helen tiesi, ettei hänen isäänsä saanut häiritä työaikana. Todennäköisesti hänen pyyntönsä tai asiansa oli sivuutettu, mutta tunsin Helenin liian hyvin ajatellakseni hänen luovuttavan. Tunsin Helenin ehkä jopa paremmin kuin hän tunsi itse itsensä.

Olin kahden vaiheilla. Voisin joko mennä kysymään saman tien, mikä Helenin uusi suuri suunnitelma oli ollut, sillä sellainen hänellä selvästikin oli. Toisaalta se riskeeraisi hänen ärtymyksensä moninkertaistumisen tai sitten voisin odottaa Helenin tulevan syömään samaan aikaan ja kysyä silloin. Totta kai voisin olla myös kysymättä asiasta, mutta se jäisi häiritsemään minua. Minä rakastin kuulla Helenin kertovan tutkimuksistaan. Päätin mennä kysymään, josko Helen tulisi syömään kanssani jo nyt. Näin en tuhlaisi hänen aikaansa pelkästään itseeni.

Heti koputettuani oveen kaduin päätöstäni. Astuin sisään minuuttia myöhemmin vain huomatakseni Helenin selän ja olemuksesta päätellen en halunnut nähdä kasvoja. Rukoilustani huolimatta Helen kääntyi ja aivan kuten olin ajatellutkin, hän näytti siltä kuin hänelle olisi kaadettu sitruunamehua väkisin kurkusta liian pitkään.

Ei kuitenkaan kulunut montaa sekuntia ennen kuin Helenin kasvojen ilme muuttui aivan täysin. Kuin pieni enkeli hän hymyili minulle ja räpytti silmiään.

”Hei Frank, tarvitsisin metallisahan ja jakkaran”, hän ilmoitti tietäen, että tekisin mitä tahansa hänen puolestaan.

”Mihin mennessä?” kysyin huokaisten. Minullakin oli kuitenkin töitä ja täytyisi odottaa hyvää hetkeä salakuljettaa jakkara ja metallisaha. Mihin ihmeeseen Helen tarvitsisi metallisahaa? Ei ollut minun tehtäväni kyseenalaistaa.

”Sunnuntaihin”, hän vastasi. Sunnuntaihin?! Nyt oli jo torstai-iltapäivä ja viikonloppuna tästä kylästä ei olisi toivoakaan löytää metallisahaa.

”Siihenhän on kolme päivää! Mistä minun olisi tarkoitus saada metallisaha sinulle kolmessa päivässä?” menetin malttini. Yritin nopeasti kerätä itseni ja näyttää jälleen omalta rauhalliselta itseltäni.

”Ole niin kiltti Frank, teen mitä tahansa”, Helen aneli. Kuulinkohan oikein? Helen ei ikinä anele mitään, joten tämän täytyi olla tärkeää. Olin oma liian helposti hyväksikäytettävä itseni, suostuin ja aloin miettiä saman tien, mistä saisin itselleni metallisahan. Olin uponnut ajatuksiini niin nopeasti, etten edes huomannut, kuinka Helen halasi minua aivan yhtäkkiä. Edellisestä kerrasta oli kulunut varmaan kymmenen vuotta. Helenin jokaisesta solusta pystyi aistimaan, kuinka tärkeä hänen tämänhetkinen tutkimuksensa oli, vaikkei häntä olisi tuntenutkaan.

Oli sunnuntai-iltapäivä ja kävelin ympäriinsä torilla. Yleensä siellä myytiin vain nahkatakkeja tai turhuuksia, joita yritettiin kaupitella viereisestä kaupungista vieraiksi tuleville ihmisille, joita oli alettu kutsumaan turisteiksi. Tänään kuitenkin oli paljon tuoreita vihanneksia. Muutenkin oli kaunis päivä. Niin kauan kunnes huomasin Helenin. Ikinä ennen hän ei ollut tuottanut minulle pelkoa, tai mitään muutakaan kuin iloa, ennen kuin nyt. Ensiksi, Helenillä ei ollut lupaa olla kotinsa ulkopuolella. Toiseksi, Helen näytti sairaalta. Näännytetyltä, vaikka tiesin todeksi, että hänellä ei ollut pulaa ruuasta. Kasvot olivat kalpeat ja laihat, mutta hänen silmissään oli se sama tuttu kiilto. Nyt ehkä vahvempana kuin koskaan ennen.

Ja ennen kuin huomasinkaan, kaatui Helen maahan. Ei kompastunut, vaan kaatui. Ja kauniiden silmien kiilto sammui, eikä kukaan saisi olla onnellinen siitä.

 

 

Emmi Kortteinen

 

 

Moniulotteisuus

 

Hampaani harjaan vasaralla – sepäs onkin innovatiivista!

Kanani opetan tekemään keittoa – kanan keittoa!

Mutta häntäni minä laittaisin taskuun – se vasta olisi häpeä!

 

Kuitenkin

 

Kielelläni pyydystelen putoavia tähtösiä

ja hiukseni vesisateessa pesen

Aamiaiseksi haluan iltasatuja syödä

ja keuhkoihini tulta

 

Aino Seuranen 

Onko hittikappaleiden plagiointi nykymaailman musiikkia?

Vaikka nykyään on melko haastavaa keksiä uusia sointukiertoja, se ei siltikään oikeuta plagioimaan toisen hittikappaleen sointukiertoja. Plagiointi tarkoittaa toisen henkilön tuotannon käyttöä ilman alkuperäisen lähteen asianmukaista ilmoittamista.

Artistinimellä Evelina kulkeva Eveliina Tammenlaakso julkaisi perjantaina 2.3.2018 Sun Vika nimisen kappaleen. Kyseinen kappale on herättänyt kysymyksiä monien keskuudessa. Sun Vika kappale kuulostaa hyvin paljon samalta, kun Camila Cabellon hittikappale Havana. Vuoden 2017 syyskuussa julkaistu latinotyylinen kappale on ainutlaatuinen ja tärkeä Cabellolle.

Molemmissa kappaleissa on todella samanlainen sointukierto ja Evelinan laulussa on nousuja samoissa kohdissa kuin Cabellon laulussa. Kappaleiden a-osat ja kertosäkeet muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Kun minä kuulin Sun Vika -kappaleen ensimmäisen kerran luulin sen olevan suomennettu versio Havana -kappaleesta, mutta tajusin etteivät sanat olleet käännettyjä – ainakaan oikein. Sun Vika -kappaleessa on myös samanlaista ”na na naa” kohtaa kertosäkeiden jälkeen, kuin Havanassa.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Evelina on plagioinut toisen artistin kappaleesta. Joulukuussa vuonna 2015 Evelina julkaisi Honey nimisen kappaleen. Kappaleessa Evelina laulaa ”sovit mun päälle paremmin, ku mun lempipaita”, ja vuonna 2012 Lana Del Reyn julkaisemassa Blue Jeans kappaleessa lauletaan ”But you fit me better than my favorite sweater”. Kyse voi olla myös sattumasta, mutta itse en usko enää siihen, koska Del Reystä on melkein samanlainen kuva kuin Evelinan Honey kappaleen kansikuva.

Kuvasta huomaa, että Evelinan Honey -kappaleen kansikuva, sekä sama lause eivät ole enää pelkkää sattumaa.

Evelina ei ole ainoa suomalainen, joka on plagioinut todella selkeästi maailmanlaajuisen artistin kappaleesta. Esimerkiksi vuonna 2016 julkaistu Arttu Lindemanin Läikkyy kappaleen kertosäkeessä on samanlainen droppi kuin DJ Fresh ja Diplon Earthquake kappaleessa, mutta Läikkyy -kappaleessa se on vain korkeammalta. Sun Vika- sekä Läikkyy -kappaleiden tuottajana on ollut taitelija nimeltään MGI eli Henry Lanz.

Mielestäni pahinta on se, kun Evelinalta kysyttiin haastattelussa plagiointi huhuista. Hän vastasi, että haluaa keskittyä mieluummin positiiviseen palautteeseen, joka minusta tuntuu ymmärrettävältä, mutta ei ammattimaiselta. Minun mielestä kieltäminen ja kierteleminen ei poista todellisuutta, että monet ajattelet Sun Vika -kappaleen olevan plagioitu. Evelina sanoi, että tekoprosessin aikana studiossa olisi soinut referenssinä 60-luvun suomalainen musiikki, joka ainakin minusta kuulostaa äärimmäisen huonolta tekosyyltä. Evelinan vastaus tuntuu epäammattimaiselta ja vähättelyltä. Itse en ainakaan usko, että Sun Vika -kappale syntyi vahingossa saman kuuloiseksi kuin Havana.

Itse en arvosta enää Evelinaa laulajana enkä lauluntekijänä. Minun mielestäni hän ei olisi ansainnut Emma-gaalassa vuoden naissolisti palkintoa. En arvosta häntä enää, koska hän ei osaa käsitellä kritiikkiä. Esimerkiksi Enbuske, Veitola & Salminen ohjelmassa Evelina sanoi, että hänestä kohu tuntui vähän väännetyltä. Tämä Evelinan kommentti oli mielestäni epäammattimainen ja keksitty tekosyy. Fanit ovat spekuloineet, että Evelina on ennen seurannut Instagramissa Camila Cabelloa, mutta Evelina olisi lopettanut seuraamisen muutamaa päivää ennen Sun Vika -kappaleen julkaisua.

 

Eveliina Kankaansivu

Miten kesätöiden haku eroaa eri paikoissa? 

Miten Tampereen keskustan liikkeiden kesätöiden hakeminen eroaa toisistaan? Entä onko toisiin paikkoihin helpompi päästä kuin toisiin? Tässä muutama paikka vertailussa.

H&M Hämeenkatu:

-Meille on sähköiset lomakkeet ennen kesää. Sitä kautta haastatteluihin pääsevät hakemuksien perusteella parhaat. Pidämme yksilö- ja ryhmähaastatteluja. Niissä katsomme luonteenpiirteet, sosiaaliset piirteet ja soveltuvuuden. Työ on hektistä ja siinä pitää kestää painetta ja kiirettä.

R-kioski Hämeenkatu:

-Kesätöihin pääsee ottamalla yhteyttä ja kauppias kouluttaa työhön. Kesätöistä ilmoitamme nettisivuilla, Mol.fi:ssä ja R-kioskin omilla sivuilla.

Vero Moda Hämeenkatu:

-Voi lähettää avoimen hakemuksen ja CV:n sähköpostiin myymäläpäällikölle tai käydä myymälässä kysymässä kesätöistä. Ilmoitamme myös Instagramissa ja Mol:ssa. Otamme usein työharjoittelijat Tredusta ekstroiksi kesällä töihin.

Waynes Coffee Hämeenkatu:

-Vaikea hakea, eikä ole kesätöitä tarjolla. Siihen ei ole tarvetta, sillä meillä on pieni yksikkö ja kaksi yrittäjää voi paikata jopa 4 henkilöä.

Suomalainen kirjakauppa Hämeenkatu:

-Myymäläpäällikön kautta voi hakea kesätöitä.

Stockmann Hämeenkatu:

-Ilmoitamme kesätöistä nettirekrytoinnissa ja Stockmannin omilla sivuilla.

Vila Koskikeskus:

-Jos työharjoittelijat ovat hyviä, he pääsevät kesätöihin. Muuten voi päästä tuomalla CV:n paikanpäälle, Mol:n kautta tai tutun kautta.

Dressmann Koskikeskus:

-Aiemmin Dressmannissa olleet pääsevät töihin. Se helpottaa, sillä ei tarvitse kouluttaa uusia työntekijöitä.

Minetti Jäätelö Koskikeskus:

-Meille voi hakea kesätöihin nettisivujen kautta, lähettämällä sähköpostia tai tuomalla hakemukset paikanpäälle.

Br-lelut Koskikeskus:

-Töitä voi hakea Br:n sivuilta. Usein on määräaikaisia sopimuksia ja jos hommansa hoitaa hyvin saa jatkoa.

Game Stop Koskikeskus:

-Kesätöitä voi hakea Mollin kautta.

 

Tiia Turunen 

Alumnin raapustus: Vakavasti otettavaa teatteria rennolla otteella

Teatteriryhmä Sällit palkittiin Kullervo-näytelmästään vuoden 2018 Valtakunnallisten nuorisoteatteripäivien Ramppikuume-katselmuksessa pääpalkinnolla. Katselmuksen raati kehui Kullervoa taiteellisesti kunnianhimoiseksi, ryhmän ilmaisua vahvaksi ja kokonaisuutta vaikuttavaksi.

Sällien toiminta perustuu nähdäkseni jatkuvuuteen ja upeasti toimivaan ryhmädynamiikkaan. Kyse ei ole sattumasta tai ryhmän jäsenten erityiskyvyistä, vaan kovasta työteosta ja sitoutumisesta. Fyysisen teatterin keinot käyttöön valjastanut ohjaaja Jyri Siimes on pitänyt harjoitusten peruskaavan samankaltaisena jo useamman vuoden ajan. Aivan ensimmäisenä jokaisen osallistujan on keskittyvä itseensä. Hengityksen ja kehonhallinnan harjoituksilla muu maailma yhteisine ja yksilöllisine ongelmineen jää esiripun taakse jättäen jälkeensä vain olennaisen, harjoitukset. Vasta tämän jälkeen ryhmä alkaa toimia yhdessä hiljalleen kontaktia tilaan, ja muihin siinä toimiviin tekijöihin kasvattaen. Näin kaikkien taidot ja keskittyminen saadaan käyttöön mahdollisimman intensiivisesti ja tehokkaasti.

Teatteriteokset luodaan ryhmän kesken yhdessä niin, että kaikkien mahdolliset ideat saadaan kuuluviin. Siitähän nuorisoteatterissa, ja taiteessa yleensäkin, on lopulta kyse, varsinkin yhdessä tehtäessä. Käsikirjoitus ja dramaturgia luodaan näiden ideoiden pohjalta, usein kohtauslähtöisesti ja ikään kuin mosaiikkia kooten. Tällä tavalla lopputuotteesta tulee juuri Sällien näköinen. Ideoinnin pohjana on käytetty esimerkiksi ikiaikaisia teemoja sisältävää kreikkalaista mytologiaa ja nykyajan ilmiöitä kuten internetin syövereistä löytyvää vihapuhetta. Kullervon kohdalla runkona toimi, kuten arvata saattaa, Kalevalasta löytyvä tarina Kullervosta, miehestä, jonka elämä on ympäristön vaikutuksesta tuomittu epäonnistumaan.

Sällit on kuitenkin paljon enemmän kuin vain teatteriryhmä. Se on yhteisö, johon kuuluminen on ryhmän jäsenille etuoikeus. Sälliys ei lopu oman lukiouran päätyttyä, tai silloin, kun ei enää ehdi tai muuten kykene osallistumaan harjoituksiin ja näytöksiin. Aktiivisesti teatteria tekevien jäsenten ympärille on kasautunut tiivis ryhmä eri elämänvaiheissa olevia ja muissa kaupungeissa asuvia Sällejä, jotka kokoontuvat keskenään ja tukevat teatteriryhmän toimintaa. Näin Sälleistä on kasvanut jäsenilleen toimiva tukiverkko ja ryhmän jäsenet ovat hyviä ystäviä keskenään. Sisäinen perinne on myös keskeistä sälliydessä. Vanhempienkin ryhmäläisten lempinimet ja tarinat menneisyydestä kulkeutuvat vuodesta toiseen ryhmän jäseniltä toisille. Ryhmän jäseniä puhutellaan myös usein veljinä, tämä lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja näyttää sen myös ulkopuolelle.

 

Mistä on kyse:

Sällit on teatteri-ilmaisunohjaaja ja ilmaisutaidon opettaja Jyri Siimeksen vuonna 2012 Tampereen poikateatteri -nimellä perustama ryhmä, jossa pääosin lukioikäiset pojat tekevät teatteria. Myöhemmin ryhmän jäsenistä käytetty nimi, Sällit, on kuitenkin korvannut Tampereen poikateatterin. Ryhmä koostuu pitkälti tamperelaisten toisen asteen oppilaitosten, tällä hetkellä Tampereen yhteiskoulun lukion, Sammon keskuslukion ja Tampereen seudun ammattiopiston opiskelijoista. Tervetulleita ja toivottuja osallistujia on kuitenkin myös muut.

 

Sakari Korpikallio

Kirjoittaja on Sammon keskuslukion viestintälinjalta vuonna 2016 valmistunut folkloristiikan opiskelija Turun yliopistosta. Sälli vuodesta 2014.

Tiedekaupunki rikkoo rajat, CERN:ssä hiukkasfysiikka tuo maailman yhteen

 

Globe of Science and Innovation – Meyrin, CERN

Kun yllä oleva pallo tulee näkyviin horisontista, tietää Tampereelta matkansa aloittanut lukiolaisryhmä, että nyt ollaan lähellä. Globe of Science and Innovation, tieteen ja innovaation pallo on kenties tunnetuimpia vierailukohteita CERN:ssä, maailman suurimmassa hiukkasfysiikan tutkimuslaitoksessa. Toki vielä tunnetumpi lienee CERN:in LHC-hiukkaskiihdytin.

CERN:in B-porteista astuttaessa sisään kokee uusi tulokas kenties yllätyksen. Kyseessä ei olekaan yhden tai kahden laboratoriokompleksin muodostama tutkimusalue, vaan kokonaisen kaupungin kokoinen alue täynnä labroja, tutkijahotelleja, ruokaloita sekä kaikkea muuta. Tällä tieteen tekemiseen tarkoitetulla kaupungilla on myös oma katujen nimeämistapa: kaduille on annettu suurten fyysikoiden nimiä. Ensimmäinen katu jolla pääsimme kävelemään, olikin nimetty vaatimattomasti ”Route A. Einstein”.

Hienoa nähtävää löytyy heti B-porttien lähistöltä. CERN:in perustamisen ajoilta lähtöisin oleva synkrosyklotroni oli ensimmäinen hiukkaskiihdytin, joka alueelle rakennettiin. 600 MeV (miljoonaa elektronivolttia) kiihdytin on häkellyttävä nähdä omin silmin, vaikka pienen teollisuushallin kokoinen kiihdytin kalpeneekin ympärysmitaltaan 27 kilometrin mittaisen LHC-kiihdyttimen rinnalla.

600MeV tehoinen synkrosyklotroni, rakennettu 1967

Väriloistoa on havaittavissa suuren hadronikiihdyttimen (edellä mainittu LHC) kiertoradan ympärillä neljässä pisteessä, joissa sijaitsevat CERN:in neljä koeasemaa, ATLAS, ALICE, CMS ja LHCb. Pääsimme tutustumaan CMS-koeasemaan, jolla työskentelee myös liuta suomalaisia. Koeasemalla sijaitseva ilmaisin on ympäröitynä vihreillä metallikaiteilla ja itse ilmaisimesta löytyy sinisen ja punaisen värimaailma, sekä metallinkiiltävä harmaa. CMS sijaitsee kauimpana itse päätiluksilta ja sinne matkaamiseen kuluu tovi jos toinenkin. Kuitenkin hiukkaset joita CMS havaitsee kiertävät 27 kilometriä pitkää rataansa 99,9999991% valonnopeudesta suurella nopeudella. Täten ne kiertävät CMS:sän ohitse 11 245 kertaa sekunnissa.

CMS-koeasema

Hiukkasfysiikan tutkimus tuottaa julmetun määrän dataa vuodessa. Datan määrä on valtava, ja sen määrä korreloituu selvästi tiedonkäsittelyn koossa. Datakeskus on tyhjentävä näky kenelle tahansa. Halli täynnä tietokoneita jotka ovat tyypillisen vaatekaapin kokoisia saa IT-alasta kiinnostuneet hihkumaan ilosta. Yhtä heistä lainatakseni: ”Aivan kuin olisi karkkikaupassa”.

CERN:in datakeskuksen servereitä, dataa syntyy vuosittain 30petabittiä eli 30 000 000 Gb (vrt. tyypillinen puhelimen kapasiteetti on 8-64 Gb)

 

Joonatan Huhtasalo

Black Panther, erilainen Marvel -elokuva

 

Ryan Cooglerin ohjaama Black Panther elokuva nostatti suuria odotuksia hienoilla toiminnan täyteisillä trailereillaan. Itse elokuva ei kuitenkaan aivan vastannut niitä odotuksia.

SEURAAVAT KAKSI KAPPALETTA SISÄLTÄVÄT SPOILEREITA ELOKUVAN JUONESTA. Wakanda on pieni ja mitätön Afrikassa sijaitseva valtio. Tai niin wakandalaiset antavat muun maailman olettaa. Todellisuudessa he ovat koko maailman teknologisesti kehittynein valtio. Kun Wakandan kuningas T’Chaka (John Kani) kuolee, hänen pojastaan nykyisestä Mustasta Pantterista T’Challasta (Chadwick Boseman) tulee kuningas.

Parin päivän päästä kuninkaan kuolleeksi luultu veljenpoika Erik Stevens (Michael B. Jordan) tulee Wakandaan vaatimaan kruunua. Musta Pantteri hyväksyy taistelu haasteen. Erik voittaa taiston ja lunastaa kruunun sekä Mustan Pantterin voimat. T’Challa putoaa kalliolta ja hänen luullaan kuolleen. T’Challan entinen naisystävä Nakia (Lupita Nyong’o), sisko Shuri (Letitia Wright) ja äiti Ramonda (Angela Bassett) löytävätkin T’Challan, joka tulee pelastamaan Wakandan ja pääsee jälleen kuninkaaksi.

Elokuvan juoni ja käsikirjoitus oli hieman sekava. Tapahtumia oli paljon ja suurin osa käytiin läpi liian nopeasti. Esimerkiksi Erikiä elokuvan alussa auttaneeseen asekauppiaaseen Ulysses Klaueen (Andy Serkis) liittyvät tarinan osat olivat mielestäni turhia. Jotta elokuva olisi ollut selkeämpi, olisi sen voinut toteuttaa eri tavalla. Elokuvassa oli enemmän Wakandan politiikkaan ja historiaan liittyviä kohtauksia. Vaikka nekin ovat kiinnostavia, pitäisi toimintaa olla enemmän, onhan kyseessä kuitenkin supersankarielokuva.

Vaikka elokuvan koko juonessa olisi ollut paranneltavaa, elokuvan hahmot olivat sitäkin parempia. Kaikkien päähahmojen ja tärkeiden sivuhahmojen tarinat olivat kiinnostavia ja keskenään riittävän erilaisia. Elokuvassa on paljon vahvoja nais- ja mieshahmoja. Esimerkkinä vahvasta naishahmosta toimii Shuri, joka on vahva muttei perinteisellä fyysisellä tavalla. Hän auttoi pelastamaan Mustan Pantterin ja muut kehittämällään teknologialla moneen kertaan.

Pidin myös siitä, että Musta Pantteri ei ole voittamaton kuten monet muut supersankarit. Tämä tekee hahmosta samaistuttavan. Elokuvan vihollisella Erikillä on ymmärrettävä motiivi tekoihinsa. Hän on kyllästynyt rasismiin ja lopettaakseen sen hän tarvitsee wakandalaista teknologiaa.

Elokuva oli visuaalisesti todella kaunis ja yksityiskohtainen. Kaikki wakandalaisten käyttämästä teknologiasta heidän pukuihinsa ja muihin kaupunkeihin ja maihin oli upeita. Elokuvan väritys oli todella hieno ja silmälle miellyttävä.

Elokuvassa käytettiin musiikkia todella tyylikkäästi. Musiikit olivat sopivan erilaisia eri valtioissa ja eri tyylisissä kohtauksissa. Yllättävien tapahtumien sattuessa musiikki katkesi hetkeksi kokonaan. Se loi elokuvaan kiinnostavan tunnelman.

Kokonaisuudessaan elokuva oli silmälle miellyttävä, mutta tarinaltaan hieman turhan täynnä tapahtumia. Elokuva oli erilainen kuin muut Marvel studioiden elokuvat, sillä se ei seurannut muiden elokuvien tyypillistä juonta. Elokuvassa oli myös vakavampi tunnelma ja vähemmän vitsejä kuin muissa Marvelin elokuvissa. Minä itse en tiedä pidinkö erilaisuudesta vai en. Toisaalta se on asia, joka jokaisen katsojan täytyy itse selvittää.

 

Nea Toijala 

Kuva: kuvankaappaus

Hip Hop kultapojan kehitys jatkuu

Joey Bada$$ on Yhdysvalloista kotoisin oleva rap-artisti. Hänen tyyliään on usein verrattu 90-luvulla julkaistuun rap-musiikkiin ja tämä erotti hänet modernimman ja nopea tempoisemman musiikin joukosta. Uusimmalla albumilla All-Amerikkkan Bada$$, hän on edistänyt tyyliään huomattavasti.

Joey Badass oikealta nimeltään Jo-Vaughn Virginie Scott päätti viedä musiikkiinsa enemmän poliittisempaan suuntaan. Kappaleiden aiheet vaihtelevat Yhdysvaltojen poliittisen tilanteen kerronnan, introspektiivisuuden ja vähemmistöjen kohottamisen välillä. Kappaleen ”TEMPTATION” alussa kuullaan ote Zianna Oliphantin puheesta, jonka hän piti North Carolinan Charlottessa poliisin ammuttua Keith Lamont Scottin. Toisaalta kappaleella ”ROCKABYE BABY” Badass kertaa omaa paikkaansa yhteiskunnassa Schoolboy Q:n kanssa. Molemmat muistelevat, millaista oli asua huumeiden ja väkivallan täyttämissä naapurustoissa ja miten he itse osallistuivat kumpikin omalla tavallaanlaittomaan elämään.

Haastatteluissa Badass on sanonut albumien isoksi eroksi uusimman musikaalisuuden. Edellisillä julkaisuilla kappaleet syntyivät Badassin kuultua biitin ja kirjoitti säkeensä sen mukaan. Uudella albumilla kaikki tehtiin alusta saakka Badassin ja muutaman tuottajan kanssa, kuten Kirk Knight. Musiikki sopii aiheisiin erityisen hyvin ja kappaleet on selkeämmin järjestetty kuin debyyttilevyllä B4.DA.$$. Debyyttilevyllä oli hyviä kappaleita kuten ”Paper Trail$”, mutta tämäkin kappale tuntui siltä, ettei se etene mihinkään tai sillä ei oikein ole suuntaa. Tarkoituksena oli vain näyttää lyriikoita hyviin biitteihin lisättynä.

All-Amerikkkan Bada$$ on parannus hyvästä debyyttialbumista. Vierailijat kuten Styles P ja J. Cole sopivat omien kappaleidensa kerrontaan eivätkä silti luovu omasta tyylistään. Vanha 90-luvun tyyli on vielä huomattavissa, mutta albumin soundi on edistynyt modernimmaksi, jotta nuoremmat voivat samaistua helpommin.

Aleksi Hiivala

Artikkelikuva: Wikipedia commons