Aihearkisto: Yleinen

Amorin analyysissa, osa 1: Ensitreffit alttarilla

Tässä juttusarjassa seurataan tämän vuoden kuumimpia rakkausrealitysarjoja Suomessa.  Amorin analyyseissa Veera ja Wilma johdattavat lukijansa dramaattisimpien juonenkäänteiden ja suhdekiemuroiden pariin. Sarjassa tullaan käsittelemään iloa ja rakkautta, mutta myöskin surua ja pettymyksiä, jotka ovat myös suurena osana kyseisissä ohjelmaformaateissa. Uskallamme paljastaa, että sarjat, joita tulemme käsittelemään tämän juttusarjan myötä ovat ainakin paljon puhuttanut Ensitreffit alttarilla, miestään itselle etsiskelevä Bachelorette, kaikkien rakastama viettelysten saari eli Temptation Island (meidän fanien kesken tempparit) sekä Suomen kuumin rakkausrealitysarja kautta aikain Love Island Suomi.

 

Amorin analyysissa: Ensitreffit alttarilla -parit

 

Miina ja Heikki  

Tämän syksyn uudella Ensitreffit alttarilla -kaudella on esiintynyt mielenkiintoisia pareja. Näistä ehdottomasti eniten puhuttanut pari on ollut Miina ja Heikki. Miina on ilopilleri Helsingistä, ihanan tsemppaava, itsevarma ja positiivinen nainen, joka levittää hyvää energiaa ympärilleen. Heikki on rauhallinen tamperelainen, ensivaikutelmaltaan mielenkiintoinen ja hiljainen. Tämä pari herätti median huomion heti heidän erilaisuutensa puolesta.

He ovat suorastaan vastakohtia, mutta heidän kemiat sopivat yhteen. Miinalla ja Heikillä tuntuu menevän pareista parhaiten, mikä yllättää monia katsojia. Miina tuo Heikistä parhaat puolet esille, ja heidän yhteiselonsakin toimii. Molemmat osaavat joustaa ja tehdä kompromisseja. Ainut, mikä tuo hieman vaikeutta on Heikin ajoittain arvosteleva sävy kertoa asioista. Hän esimerkiksi kertoo, ettei Miinan asukokonaisuuteen sovi eräs laukku, mikä taitaa vaikuttaa ulospäin itsevarmaan Miinaan. Toisaalta sekin tarkoittaa, että Heikki tuo Miinasta pikkuhiljaa ainakin ohjelmassa ennennäkemättömiä puolia.

He todella ovat potentiaalinen pari pysymään yhdessä ohjelman kuvausten loputtua. Vaikka Miina ei ehkä ole vielä täysin valmis Heikin ja hänen suhteeseensa, tuntuu pari viihtyvän hyvin toistensa kanssa.

 

Rosa ja Eetu  

Rosa ja Eetu, pari, jonka yhteensopivuus vaikutti täydelliseltä hääpäivän koittaessa.  Asiantuntijat olivat valinneet nämä kaksi pariksi, koska kokivat, että he voisivat tasapainottaa hyvin toisiaan.  Rosa kertoi, että oli aina unelmoinut pääsevänsä naimisiin miehen kanssa, jolla olisi uniformu päällä ja niin kävikin. Eetu, rauhallinen ja hyväsydäminen palomies, uskalsi näyttää herkkyytensä ja tunteensa temperamenttiseen Rosaan jo heti matkan alkumetreillä. Kuitenkin valitettavaa oli se, että Rosan tunteet lakkasivat ennen kuin olivat ehtineet edes liekkiin roihahtaa. Siitä lähtien  näiden kahden  parisuhde on ollut Rosan jatkuvaa valitusta ja Eetun myötäilyä Rosan tahdolle.

Alun perin uskoin, että Rosan valittaminen ja tylyys olivat merkki jonkinlaisesta sitoutumiskammosta, mutta pian kävi ilmi, että kyseessä oli vain Rosan luonne.  Rosa ei  selvästikään  usko hänen ja Eetun  suhteeseensa ja löytää jokaisesta Eetun tekemisestä jotain valitettavaa.  Kysymys  kuuluukin, miks i Rosa on edes hakenut kyseiseen ohjelmaformaattiin. Tällä parilla ei ole minkäänlaista tulevaisuutta  ja  tämän ovat huomanneet sekä katsojat että asiantuntijat.  Surullisinta tämä on tietenkin Eetun kannalta, joka on kaikin keinoin yrittänyt saada suhteen toimimaan.

 

Vesa ja Sini  

Vesan ja Sinin suhde on alusta asti ollut tasaisen tylsä. Parin yhteensopivuus ja yhteinen tulevaisuus jää  kysymykseksi. Vesa on  luonteeltaan  rauhallinen ja sympaattinen. Sini puolestaan omapäinen ja pohdiskeleva. Tämänkin parin ongelmista yksi on Sinin jatkuva mäkättäminen Vesalle. Kaikesta löytyy huomauteltavaa ja korjattavaa. Tämä pari kuvaa varmasti monen tavallisen parin arkista elämää. Vesa ja Sini ovat kuitenkin pohjimmiltaan todella tavallisia. Käyvät kaupassa,  tekevät  ruokaa, kotitöitä ja käyvät urheilemassa.

Tästä parissa ei ole mitään erikoista  sanottavaa. Vesa ja Sini ovat oikeastaan aika mitäänsanomaton pari. Siitä,  löytyykö heillä yhteinen tulevaisuus voi olla montaa mieltä. Vesa jää helposti Sinin tossun alle, mikä luultavammin aiheuttaa sen, että hän ei suhteesta ainakaan irtaudu. Voihan myös olla, että he molemmat ovat onnellisia suhteessa ja tasapainottavat toistensa  luonteenpiirteitä sopivasti. Itse emme tähän kuitenkaan usko, vaan sanomme, että jossain vaiheessa tämä pari tulee luultavammin Sinin aloitteesta eroamaan.

 

Wilma Kyllönen & Veera Naumanen 

 

Kilju kauhusta – Linnanmäen Iik week pelottelee huvipuistokävijöitä

Tänä syksynä Linnamäki järjesti kolmatta kertaa tunnetun kauhutapahtuman Iik-weekin 5.–16. syyskuuta.

Tapahtuman ideana on järjestää kauhukohteita Linnanmäen alueelle ja koristella alue karmivaksi. Kauhukohteet avautuvat päivittäin klo 16 eteenpäin. Tällöin kauhuolennot valtaavat Linnanmäen.

Linnamäen kauhualueilla kulkee erilaisia kauhuhahmoja jahdaten pelokkaita kävelijöitä. Myös ruoka on teemaan sopivaa.

Tämän vuoden uutuutena lauantain aukioloajat oli pidennetty keskiyöhön asti illalla. Tänä vuonna koristeluun ei oltu panostettu yhtä paljon kuin aiempina vuosina.

Kauhukohteita oli tänä vuonna yhdeksän kappaletta. Kingi-laitteen jonotus oli koristeltu karmivaksi kuolleilla rotilla ja välkkyvillä lyhdyillä, Panoraaman kyydissä sai kuunnella karmivaa musiikkia ja Linnunrata extrassa pystyi valitsemaan veret seisauttavan virtuaalielämyksen. Nämä kohteet eivät osoittautuneet pahoiksi ja siksi niihin ei erikseen oltu merkitty ikärajaa. Kyöpelivuoren Hotellin ikärajaksi oli merkitty 12 vuotta. Kohteessa oli kaksi noitaa näyttelevää naista, jotka yrittivät pelästyttää kyydissäolijoita. Oman kaveriporukan kohdalla pelottelussa ei onnistuttu ja panostus näyttelijöiltä tuntui aika pieneltä verrattuna aiempaan vuoteen.

Samoin kuin Kyöpelivuoren Hotellissa ei taikasirkukseenkaan oltu panostettu yhtä paljon kuin aiempana vuonna. Kohteessa oli myös kaksi näyttelijää, jotka vain kulkivat vaunujen takana ja edessä kuiskien ja tuijottaen vaunuissa olijoita. Lopussa yksi näyttelijöistä otti vaunusta kiinni ja tuijotti meitä todella läheltä.  Tätä tapahtumaa varten oli myös rakennettu uusi kauhukohde romuttamo. Kohteessa oli kaksi pelleksi pukeutunutta näyttelijää, joilla oli naula lautoja kädessä. Kohteessa oli karmivaa musiikkia ja paljon panostettu koristeluun. Ensimmäisessä huoneessa oli luurankoja sekä sähkötuoli rautahäkissä. Seinissä oli luukkuja, joista näyttelijät pääsivät säikyttelemään kävelijöitä mm. hakaten seiniä, rautahäkkiä ja huutaen. Toisessa tilassa oli vanhoja hylätyn näköisiä autoja ja toinen pelle, joka huusi ja tuli kävelijöitä kohti hakaten peltiseiniä. Tuli olo kuin olisi ollut The Purge Anarchy -elokuvassa.

Kammokujalla kuljettiin pelkällä lyhdyn valolla kapeata reittiä pitkin. Kammokuja oli normaali peili saliin saakka. Peilisaliin oli laitettu nais- ja miesnäyttelijät, jotka oli maskeerattu kuolleiksi ja heillä oli häävaatteet päällä. He seurasivat ihmisiä tuijotellen ja niskaan hengittäen. Vaikka kohde ei ollut pelottava oli, se kuitenkin hyvin tehty ja kylmät väreet virtasivat koko vartalossa.

Myös Cinema 4D teatterissa tarjoiltiin livekauhua. Valkokankaalla näytettiin tarinaa kadonnut tytär, jossa toimittajan tytär katoaa huvipuistossa. Kun tarina kulkeutuu eteenpäin alkaa selviämään, että 10 vuoden välein on aina yksi tyttö kadonnut. Tässä kohtaa alkoi kaikkien kylmät väreet nousemaan, koska tyttöjä kuvattaessa kuolleita tyttöjä alkoi ilmestymään lavalle verhojen takaa. Kuvissa nähdään valkoisiin pukeutunut nainen, joka tarkkailee kuvissa olevia tyttöjä. Lopussa kyseinen valkoinen nainen ilmestyy näyttämölle ja alkaa pelottelemaan yleisöä karmivalla naurulla ja lausumalla sanoja ”minun tytär”, joita hoettiin jo valkokankaalla näytetyllä tarinassa.

Olin positiivisesti yllättynyt, sillä esitys oli karmiva ja yllätyin, miten paljon siihen oli panostettu. Videon pätkät, joita esitettiin oli kuvattu Linnanmäellä vanhimmat olivat kuvattu mustavalkoisina ja näyttelijöiden vaatteet videoissa oli valittu vuosituhannen mukaan, musiikit olivat samanlaisia kuin kauhuelokuvissa ja kaikki Linnanmäen panostus sai esityksen tuntumaan todelta.

Parhaimmaksi kohteeksi osoittautui vesitornin sisään rakennettu kauhukohde Unohdetut. Jonottaessa laitteeseen huomasimme, kuinka monet nuoret tulivat kohteesta itkien ja todella hysteerisinä. Kun olimme pääsemässä kohteeseen kertoi kohteeseen päästäjä, että näyttelijöihin ei saa koskea ja näyttelijät eivät saa koskea teihin. Tästä tiesi heti, että näyttelijät tulevat iholle.

Ensimmäisessä kaarteessa eteen tuli kuollut nainen, joka laahusti ja seurasi meitä seuraavaan huoneeseen. Seuraava huone näytti tyhjältä, kunnes tavaroiden takaa hyppäsi riivattu hahmo, joka huusi ja nauroi kuin hullu. Hahmolla oli pupu kädessään ja heilutteli sitä naamojen edessä. Tämän jälkeen kiipesimme korkealle rakennustelineelle. Rakennustelineestä oli tehty pitkä suora ja sen päässä seisoi hahmo puukko kädessään. Hahmo huusi meille “nyt te kuolette”. Tässä kohtaa me kaikki pysähdyimme, ja mietimme pitääkö meidän tuonne kävellä. Kun lähdimme kävelemään hahmo lähti juoksemaan meitä kohti ja tila pimeni ja valkoiset valot alkoivat räiskymään ja hahmo esitti puukottavansa meitä sen perusteella, mitä sivusilmällä näin. Tämän jälkeen hahmo vielä seurasi ja kuiski perään “me emme unohda”. Kun pääsimme rakennustelineiltä alas tuli eteen musta verho, josta edessä menevät kaverit eivät uskaltaneet mennä kunnes sanoimme, että se on uloskäynti. Tähän kauhukohteeseen oli panostettu eniten ja se oli vaikuttava. Kohteessa oli pelottavaa ja sieltä halusi nopeasti pois.

Kokonaisuudessaan tapahtuma oli varsin mukava, karmiva ja hauskaa oli, vaikka kiljumaan meitä kukaan ei saanutkaan. Toivoisin kuitenkin, että ensi vuonna kauhua lisättäisiin ja koristeluun panostettaisiin enemmän. Myös pienten lasten perheiden tulisi valita joku muu päivä vierailla Linnanmäellä, sillä heidän vuokseen kauhuhahmoista tehdään ei-niin-pelottavia hahmoja ja se vaikuttaa muidenkin kauhukokemuksiin.

Mia Niemelä

Maauimalan loistavat puitteet

Pitkään Tampereellekin kaivattu maauimala avasi ovensa elokuun alussa. Maauimala rakennettiin uimahallin ja hyvien urheilumaastojen yhteyteen Kalevaan. Tänä vuonna tamperelaiset eivät sen tarjoamista uintimahdollisuuksista ehtineet kuitenkaan kauaa nauttia, koska se pistettiin talvivalmiuteen syyskuun lopussa.

Tampereen maauimala koostuu neljästä altaasta. Lasten- ja kahluuallas on tarkoitettu perheen pienimmille. 50 metrin altaalla pääsee harjoittamaan omia uimataitojaan ja kuntoaan. Hyppyaltaalla sijaitsevassa hyppytornissa rohkeimmat voivat kokeilla erilaisia hyppyjä itselleen mieleisestä korkeudesta.

 

Maauimalan hinnaston ei pitäisi olla este halukkaille uimareille. Nuorten kertalippu on 3,30 euroa ja sillä pystyy uimaan koko päivän. Hinnalle saa monipuolista vastinetta, koska tekemistä löytyy paljon. Lisäksi jokaisen uimarin turvallisuus on taattu viidellä jatkuvasti päivystävällä uimavahdilla.

 

 

Maauimalassa oli ihana viettää lämpimiä kesäpäiviä ja pistäytyä virvoittavaan veteen liian kuumuuden iskiessä. Vaikka kesän kuumat päivät ovatkin ohi, on maauimalapäivä edelleen kiva piristys viikkoon. Maauimalan vesi pidetään lämpimänä kylmempinä päivinä niin, että veteen päästyä ei kylmyys enää vaivaa. Samalla pystyt nauttimaan raikkaasta syksyn tuoksusta.

 

Kävin itse testaamassa maauimalaa pari viikkoa sitten. Päivä oli oikein lämmin ja siksi maauimala tulvi ihmisiä. Vaikka kesä sisälsikin paljon tällaisia lämpimiä päiviä, ei silti odotettuihin asiakasmääriin ylletty. Tämä johtui varmasti osittain siitä, että ihmiset tahtoivat nauttia auringosta uimarannoilla. Toisaalta lapsiperheille maauimala sopii turvallisten uimapaikkojen kannalta paremmin ja siksi siellä kuuluikin paljon lasten iloisia riemun kiljahduksia.

Minä ja ystäväni koimme maauimalapäivän hauskaksi ja rentouttavaksi. Monta tuntia lasten huutoa kuunneltuamme oli kuitenkin ihana päästä rauhalliseen kotiympäristöön. Maauimalassa uinti oli mukavaa vaihtelua uimarantoihin, joissa tänä kesänä tuli useita päiviä vietettyä. Maauimalassa vierailu oli lämminhenkinen kokemus mukavan henkilökunnan ansiosta. Suosittelen siellä vierailua erityisesti uinnin ja rentojen kesäpäivien ystäville.

teksti: Wilma Kyllönen

kuvat: Emmi Kortteinen

Sateinen, mutta vauhdikas Viikinsaaripäivä tuutorin silmin – käteen jäi kipeä kurkku, mutta hyvä mieli

Elokuun puolessavälissä oli taas uusien ykkösten aika suunnata Viikinsaareen ryhmäytymispäivää varten. Aamu alkoi Laukontorilta, jonne itse saavuin noin kaksikymmentä minuuttia ennen yhdeksää. Vähitellen tori alkoi täyttyä ensimmäisen vuoden opiskelijoista, jotka pikaisesti hakeutuivat kavereidensa tai oman ohjausryhmänsä luokse. Taivas enteili sadetta, mutta siihen suurin osa oli osannut varautua sääennusteiden ansiosta. Siitä huolimatta kaikki vaikuttivat hyväntuulisilta ja olevan valmiina päivään.

 Nousimme kahteen Hopealinjojen laivoihin ja matka kohti Viikinsaarta alkoi. Minulle ja kaikille muille tuutoreille tämä oli jo toinen kerta siellä. Luonnollisesti olimme vuosi sitten itse olleet samassa tilanteessa kuin missä ykköset olivat nyt. Viime vuonna laivamatkaa oli viihdyttänyt pelkästään oma puhelin tai kaverin seura, mutta tällä kertaa saimme katsella Sammon keskuslukion ykkösille järjestämää soutukilpailua.

Saareen päästyämme aloimme valmistella rasteja. Alun perin minun ei ollut tarkoitus pitää rastiani yksin, mutta sairastapauksen takia parini joutui siirtymään tuuraajaksi toisaalle. Päätin kuitenkin, että vedän leikkini täysillä jokaiselle ryhmälle, vaikka yksin olenkin. Ideana leikissä oli tehdä ryhmittäin still-kuvia, eli muodostaa porukalla yksi iso paikallaan oleva asetelma tietystä paikasta. Aiheina olivat esimerkiksi hevostalli ja sairaala.

Pian ryhmäytymispäivä saatiin käyntiin ja ryhmät alkoivat kiertää eri rasteja järjestyksessä. Yllätyin positiivisesti, kuinka opiskelijat lähtivät mukaan leikkiini ja saivat muodostettua todella luovia kuvia. Vettä alkoi tippua entistä kovemmin taivaalta, mutta se ei menoa haitannut. Muillakin rasteilla oli vauhtia, ainakin mitä sivusilmällä kerkesin huomata. Leikistäni jäi loppuun lähes joka kerta niin paljon aikaa, että loppuun leikkijät muodostivat yhdessä yhden ison asetelman.

Aika kului todella nopeasti. Ei mennyt kauaakaan, kun kaikki ryhmät olivat kiertäneet jokaisen rastin ja oli aika lopettaa siltä osin. Touhuttu ja tutustuttu oli kuitenkin jo pari tuntia, joten nälkähän siinä tuli. Voin myöntää, että kyllä sämpylä ja pillimehu maistui todella hyvälle onnistuneen leikin ohjaamisen jälkeen. Syötyämme oli aika kokoontua yhteen ja palkita jokaisesta ryhmästä paras kannustaja sekä aktiivisin ryhmä. Tunnelma oli katossa, kun voittajat saapuivat eteen hakemaan palkintojaan. Voitto oli kaikille yllätys, sillä emme maininneet kilpailusta missään vaiheessa.

Viikinsaaresta jäi tänä vuonna käteen kipeä kurkku, mutta hyvä mieli. Vaikka luulin varustautuneeni kunnolla sateeseen, onnistuin silti vilustuttamaan itseni. Siitä huolimatta uskon, että päivän ansiosta uudet opiskelijat tuntevat ryhmänsä ainakin hieman paremmin ja lukiotaipaleesta tulee heille erinomainen. Pienen gallupin perusteella ykköset olivat tyytyväisiä päivään, joten sanoisin ryhmäytyksen sateesta huolimatta onnistuneen.

Iida Vartiainen

Kieltenopettajan ammatti löytyi mutkan kautta 

Suvi Nordenswan on viime vuoden syksynä Samkeen saapunut uusi opettaja. Hän on opiskellut Tampereen yliopistossa useita kieliä, joista opettaa nyt Sammon keskuslukiossa espanjaa ja Tammerkosken lukiossa englantia.

 

Mikä oli haaveammattisi lapsena?

– Varmaankin kampaaja. Tykkäsin myös piirtää paljon lapsena, joten ehkä halusin kuitenkin olla eniten kuvittaja.

 

Miten päädyit opettajan ammattiin?

– Se tapahtui vähän mutkan kautta. Aluksi halusin opiskella vain kieliä ja päädyin kääntäjälinjalle. Sitten kuitenkin totesin, että kääntäminen on ihan mukavaa hommaa, mutta ei ehkä minun juttuni. Silloin opettaminen alkoi kiinnostaa. Aloin antaa yksityistunteja ja hain opettajan pedagogisiin opintoihin. Siellä huomasin, että tämä on minun alani ja sillä tiellä olen nyt.

 

Mitä harrastat ja teet vapaa-ajalla?

– Olen harrastanut kuorolaulua yli puolet elämästäni ja harrastan sitä edelleen. Laulan Tampereen yliopiston laulajien opiskelijakuorossa, vaikka olenkin jo työelämässä.

 

Ketä kuuluu perheeseesi?

– Perheeseeni kuuluu vanhemmat, kaksi siskoa, kaksi velipuolta ja avopuoliso. Molemmat siskoistani asuvat ulkomailla, toinen asuu Espanjassa ja toinen Australiassa. Velipuoleni asuvat Helsingissä ja Lahdessa.

 

Onko sinulla lemmikkejä?

– Tällä hetkellä minulla ei ole lemmikkejä. Kun olin lapsi, perheellämme oli aina koira ja toisaalta kaipaan lemmikkikoiriamme.

 

Mikä on suurin haaveesi?

– Vieraileminen kaikilla mantereilla.

 

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa?

– Matkustaisin sekä ottaisin pitkän loman töistä tehdäkseni vapaaehtoistyötä ulkomailla tai ehkä Suomessa.

 

Mikä on parasta Samkessa ja samkelaisissa?

– Olen ollut sen verran vähän aikaa, ettei asiaa ole tullut mietittyä, mutta esimerkiksi urheilullisuus näkyy ja on selvästi tekevää sekä aktiivista porukkaa.

 

Terveisiä/neuvoja Samken opiskelijoille?

– Opiskelkaa, opiskelkaa, opiskelkaa, mutta ottakaa myös rennosti ja pitäkää välillä hauskaa. Suhtautukaa vakavasti kirjotuksiin, mutta älkää saako hermoromahdusta. Istukaa se kuusi tuntia ja vetäkää täysillä.

 

Reetta Malmivaara ja Sofia Tuohimaa 

Nikke Ankara toi kesän Saloon

Salon torilla liikkuu tavallista enemmän ihmisiä. On torstai, mikä tarkoittaa, että on iltatoripäivä. Aurinko paistaa ja Uskelanjoki liplattelee taustalla, kun lukuisat myyjät kauppaavat omia tuotteitaan: joku vanhoja lelujaan, joku taas mansikoita ja herneitä. Paikalla on kaikenikäistä porukkaa, sillä jokaiselle löytyy jotakin. Nuoret ovat jo hyvissä ajoin kokoontuneet esiintymislavan edustalle, sillä tänä torstaina on luvassa tämän kesän ensimmäinen nuorille suunnattu esiintyjä: Nikke Ankara.

Keikan alkuun on vielä melkein kaksi tuntia aikaa, mutta eturivi alkaa täyttyä jo kovaa vauhtia. Kaveriporukat tanssivat ja laulavat lavan edessä, lapset syövät jäätelöä sivummalla vanhempien vahtiessa ja eläkeläiset nauttivat kauniista päivästä samalla miettien, kuka päivän esiintyjä oikein on. Pikkuhiljaa paikalle alkaa virrata myös heijastinliiveihin pukeutuneita järjestyksenvalvojia sekä punaisiin vaatteisiin sonnustautunutta ensiapuhenkilökuntaa. 

Lavan oikealla reunalla odottelee Tea ystäviensä Pinjan ja Erikan kanssa. Tytöt ovat menossa kahdeksannelle luokalle kesän jälkeen, kuten moni muukin paikalle ilmaantuneista. Keski-ikä odottelijoiden keskuudessa on noin 15 vuotta, mutta sekä vanhempia että nuorempia löytyy. Tea on kuunnellut Niken musiikkia jo yli kaksi vuotta. Hän kertoo fanituksen alkaneen nettikavereiden kautta, nopeasti Nikke Ankarasta tuli heille yhteinen juttu. Kolmikon lempibiisi on Koska eroot?, vaikkakin hyviä löytyy paljon.

Peruskoulusta asti tunteneet Sanna, Anne ja Sini ovat tulleet torille jo ajoissa. He ovat saaneet hyvät paikat lavan vasemmasta reunasta. Porukka on ensimmäistä kertaa Nikke Ankaran keikalla, ja he odottavatkin jo innoissaan artistin näkemistä ja biisien kuulemista livenä. ”Biisit on täyttä asiaa ja kertoo, mitä se hänen elämä oikeasti on”, Sini kertoo ja mainitsee samalla, että hänen lempibiisinsä on Värifilmi.

Rikkinäinen prinsessa- kappaleen suurkuluttajat Emma ja Oona ovat Salossa asuvat sisarukset. He odottavat malttamattomina, että pääsisivät ottamaan Niken kanssa yhteiskuvia ja tapaamaan hänet. Sisaruksista Oona löysi ensimmäisenä Niken musiikin, kun hän kuuli autossa ollessaan Perjantai 13.– biisin. Emma sai kuulla Nikestä Oonalta pian tämän jälkeen.

Keskellä eturiviä on kaksikko, joka on kiertänyt Niken perässä ympäri Suomea vuodesta 2016 asti. Fanitus lähti, kun Nikke oli Cheekin keikalla lämppärinä. Nämä tytöt ovat jo Nikenkin muistamat Siiri ja Marianne.  Kaksikko on nähnyt Niken esiintyvän jo yli 30 kertaa. Parhaaksi muistoksi Marianne nostaa 48 tuntia laivalla Niken keikoilla. Sastamalalainen kaksikko on tutustunut toisiinsa Niken kautta, kun tallilla tuli puheeksi musiikki. He käyvät yleensä yhdessä keikoilla, mutta myös muille ystäville on tilaa. Tytöt arvostavat Nikessä erittäin paljon sitä, kun hän kunnioittaa fanejaan ja yrittää aina järjestää heille aikaa.

Elli ja Lavinia ovat saapuneet Iltatorille Somerolta. He odottavat keikalta hyvää mieltä ja energisyyttä.

Viivi ja Veera eivät suoraan ole Niken faneja. He ovat käyneet pienestä asti iltatorilla katsomassa esiintyjiä. Parhaaksi iltatoriesitykseksi he nostavat Cheekin keikan.

Salolaiset Assi ja Johanna ovat tutustuneet toisiinsa Instagramin kautta. He ovat nähneet Niken ennenkin, kun tämä oli esiintymässä Salon nuortenkeskus Steissillä. Kaksikko on ollut myös iltatorilla jo monta kertaa. Paras tähänastinen artisti, joka on torilla esiintynyt, on heidän mielestään Benjamin Peltonen. Kaveruksilta löytyy energiaa ja hymyä, vaikka muille jakaa. Heille tulee varmasti hauska ilta.

Nikke Ankaran Karhumies-nimeä kantava DJ tulee lavalle ja saa osakseen taputusta ja huutoa.Bang Bang– biisi alkaa soida ja Nikke hyppää lavalle. Fanien kaipaama energisyys näkyy heti ensisekunneista lähtien. Yleisö on heti mukana ja puhelimen kamerat räpsivät kuvia kovaa tahtia. Nikke huudattaa yleisöä ja yleisö huutaa innoissaan. Keikalla kuullaan niin vanhoja kuin uusiakin biisejä. Rikkinäinen prinsessa saa yleisön kädet ilmaan ja laulamaan kovempaa kuin yhdenkään aikaisemman biisin kohdalla.

Liinu Nieminen