Aihearkisto: Yleinen

Sateinen, mutta vauhdikas Viikinsaaripäivä tuutorin silmin – käteen jäi kipeä kurkku, mutta hyvä mieli

Elokuun puolessavälissä oli taas uusien ykkösten aika suunnata Viikinsaareen ryhmäytymispäivää varten. Aamu alkoi Laukontorilta, jonne itse saavuin noin kaksikymmentä minuuttia ennen yhdeksää. Vähitellen tori alkoi täyttyä ensimmäisen vuoden opiskelijoista, jotka pikaisesti hakeutuivat kavereidensa tai oman ohjausryhmänsä luokse. Taivas enteili sadetta, mutta siihen suurin osa oli osannut varautua sääennusteiden ansiosta. Siitä huolimatta kaikki vaikuttivat hyväntuulisilta ja olevan valmiina päivään.

 Nousimme kahteen Hopealinjojen laivoihin ja matka kohti Viikinsaarta alkoi. Minulle ja kaikille muille tuutoreille tämä oli jo toinen kerta siellä. Luonnollisesti olimme vuosi sitten itse olleet samassa tilanteessa kuin missä ykköset olivat nyt. Viime vuonna laivamatkaa oli viihdyttänyt pelkästään oma puhelin tai kaverin seura, mutta tällä kertaa saimme katsella Sammon keskuslukion ykkösille järjestämää soutukilpailua.

Saareen päästyämme aloimme valmistella rasteja. Alun perin minun ei ollut tarkoitus pitää rastiani yksin, mutta sairastapauksen takia parini joutui siirtymään tuuraajaksi toisaalle. Päätin kuitenkin, että vedän leikkini täysillä jokaiselle ryhmälle, vaikka yksin olenkin. Ideana leikissä oli tehdä ryhmittäin still-kuvia, eli muodostaa porukalla yksi iso paikallaan oleva asetelma tietystä paikasta. Aiheina olivat esimerkiksi hevostalli ja sairaala.

Pian ryhmäytymispäivä saatiin käyntiin ja ryhmät alkoivat kiertää eri rasteja järjestyksessä. Yllätyin positiivisesti, kuinka opiskelijat lähtivät mukaan leikkiini ja saivat muodostettua todella luovia kuvia. Vettä alkoi tippua entistä kovemmin taivaalta, mutta se ei menoa haitannut. Muillakin rasteilla oli vauhtia, ainakin mitä sivusilmällä kerkesin huomata. Leikistäni jäi loppuun lähes joka kerta niin paljon aikaa, että loppuun leikkijät muodostivat yhdessä yhden ison asetelman.

Aika kului todella nopeasti. Ei mennyt kauaakaan, kun kaikki ryhmät olivat kiertäneet jokaisen rastin ja oli aika lopettaa siltä osin. Touhuttu ja tutustuttu oli kuitenkin jo pari tuntia, joten nälkähän siinä tuli. Voin myöntää, että kyllä sämpylä ja pillimehu maistui todella hyvälle onnistuneen leikin ohjaamisen jälkeen. Syötyämme oli aika kokoontua yhteen ja palkita jokaisesta ryhmästä paras kannustaja sekä aktiivisin ryhmä. Tunnelma oli katossa, kun voittajat saapuivat eteen hakemaan palkintojaan. Voitto oli kaikille yllätys, sillä emme maininneet kilpailusta missään vaiheessa.

Viikinsaaresta jäi tänä vuonna käteen kipeä kurkku, mutta hyvä mieli. Vaikka luulin varustautuneeni kunnolla sateeseen, onnistuin silti vilustuttamaan itseni. Siitä huolimatta uskon, että päivän ansiosta uudet opiskelijat tuntevat ryhmänsä ainakin hieman paremmin ja lukiotaipaleesta tulee heille erinomainen. Pienen gallupin perusteella ykköset olivat tyytyväisiä päivään, joten sanoisin ryhmäytyksen sateesta huolimatta onnistuneen.

Iida Vartiainen

Kieltenopettajan ammatti löytyi mutkan kautta 

Suvi Nordenswan on viime vuoden syksynä Samkeen saapunut uusi opettaja. Hän on opiskellut Tampereen yliopistossa useita kieliä, joista opettaa nyt Sammon keskuslukiossa espanjaa ja Tammerkosken lukiossa englantia.

 

Mikä oli haaveammattisi lapsena?

– Varmaankin kampaaja. Tykkäsin myös piirtää paljon lapsena, joten ehkä halusin kuitenkin olla eniten kuvittaja.

 

Miten päädyit opettajan ammattiin?

– Se tapahtui vähän mutkan kautta. Aluksi halusin opiskella vain kieliä ja päädyin kääntäjälinjalle. Sitten kuitenkin totesin, että kääntäminen on ihan mukavaa hommaa, mutta ei ehkä minun juttuni. Silloin opettaminen alkoi kiinnostaa. Aloin antaa yksityistunteja ja hain opettajan pedagogisiin opintoihin. Siellä huomasin, että tämä on minun alani ja sillä tiellä olen nyt.

 

Mitä harrastat ja teet vapaa-ajalla?

– Olen harrastanut kuorolaulua yli puolet elämästäni ja harrastan sitä edelleen. Laulan Tampereen yliopiston laulajien opiskelijakuorossa, vaikka olenkin jo työelämässä.

 

Ketä kuuluu perheeseesi?

– Perheeseeni kuuluu vanhemmat, kaksi siskoa, kaksi velipuolta ja avopuoliso. Molemmat siskoistani asuvat ulkomailla, toinen asuu Espanjassa ja toinen Australiassa. Velipuoleni asuvat Helsingissä ja Lahdessa.

 

Onko sinulla lemmikkejä?

– Tällä hetkellä minulla ei ole lemmikkejä. Kun olin lapsi, perheellämme oli aina koira ja toisaalta kaipaan lemmikkikoiriamme.

 

Mikä on suurin haaveesi?

– Vieraileminen kaikilla mantereilla.

 

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa?

– Matkustaisin sekä ottaisin pitkän loman töistä tehdäkseni vapaaehtoistyötä ulkomailla tai ehkä Suomessa.

 

Mikä on parasta Samkessa ja samkelaisissa?

– Olen ollut sen verran vähän aikaa, ettei asiaa ole tullut mietittyä, mutta esimerkiksi urheilullisuus näkyy ja on selvästi tekevää sekä aktiivista porukkaa.

 

Terveisiä/neuvoja Samken opiskelijoille?

– Opiskelkaa, opiskelkaa, opiskelkaa, mutta ottakaa myös rennosti ja pitäkää välillä hauskaa. Suhtautukaa vakavasti kirjotuksiin, mutta älkää saako hermoromahdusta. Istukaa se kuusi tuntia ja vetäkää täysillä.

 

Reetta Malmivaara ja Sofia Tuohimaa 

Nikke Ankara toi kesän Saloon

Salon torilla liikkuu tavallista enemmän ihmisiä. On torstai, mikä tarkoittaa, että on iltatoripäivä. Aurinko paistaa ja Uskelanjoki liplattelee taustalla, kun lukuisat myyjät kauppaavat omia tuotteitaan: joku vanhoja lelujaan, joku taas mansikoita ja herneitä. Paikalla on kaikenikäistä porukkaa, sillä jokaiselle löytyy jotakin. Nuoret ovat jo hyvissä ajoin kokoontuneet esiintymislavan edustalle, sillä tänä torstaina on luvassa tämän kesän ensimmäinen nuorille suunnattu esiintyjä: Nikke Ankara.

Keikan alkuun on vielä melkein kaksi tuntia aikaa, mutta eturivi alkaa täyttyä jo kovaa vauhtia. Kaveriporukat tanssivat ja laulavat lavan edessä, lapset syövät jäätelöä sivummalla vanhempien vahtiessa ja eläkeläiset nauttivat kauniista päivästä samalla miettien, kuka päivän esiintyjä oikein on. Pikkuhiljaa paikalle alkaa virrata myös heijastinliiveihin pukeutuneita järjestyksenvalvojia sekä punaisiin vaatteisiin sonnustautunutta ensiapuhenkilökuntaa. 

Lavan oikealla reunalla odottelee Tea ystäviensä Pinjan ja Erikan kanssa. Tytöt ovat menossa kahdeksannelle luokalle kesän jälkeen, kuten moni muukin paikalle ilmaantuneista. Keski-ikä odottelijoiden keskuudessa on noin 15 vuotta, mutta sekä vanhempia että nuorempia löytyy. Tea on kuunnellut Niken musiikkia jo yli kaksi vuotta. Hän kertoo fanituksen alkaneen nettikavereiden kautta, nopeasti Nikke Ankarasta tuli heille yhteinen juttu. Kolmikon lempibiisi on Koska eroot?, vaikkakin hyviä löytyy paljon.

Peruskoulusta asti tunteneet Sanna, Anne ja Sini ovat tulleet torille jo ajoissa. He ovat saaneet hyvät paikat lavan vasemmasta reunasta. Porukka on ensimmäistä kertaa Nikke Ankaran keikalla, ja he odottavatkin jo innoissaan artistin näkemistä ja biisien kuulemista livenä. ”Biisit on täyttä asiaa ja kertoo, mitä se hänen elämä oikeasti on”, Sini kertoo ja mainitsee samalla, että hänen lempibiisinsä on Värifilmi.

Rikkinäinen prinsessa- kappaleen suurkuluttajat Emma ja Oona ovat Salossa asuvat sisarukset. He odottavat malttamattomina, että pääsisivät ottamaan Niken kanssa yhteiskuvia ja tapaamaan hänet. Sisaruksista Oona löysi ensimmäisenä Niken musiikin, kun hän kuuli autossa ollessaan Perjantai 13.– biisin. Emma sai kuulla Nikestä Oonalta pian tämän jälkeen.

Keskellä eturiviä on kaksikko, joka on kiertänyt Niken perässä ympäri Suomea vuodesta 2016 asti. Fanitus lähti, kun Nikke oli Cheekin keikalla lämppärinä. Nämä tytöt ovat jo Nikenkin muistamat Siiri ja Marianne.  Kaksikko on nähnyt Niken esiintyvän jo yli 30 kertaa. Parhaaksi muistoksi Marianne nostaa 48 tuntia laivalla Niken keikoilla. Sastamalalainen kaksikko on tutustunut toisiinsa Niken kautta, kun tallilla tuli puheeksi musiikki. He käyvät yleensä yhdessä keikoilla, mutta myös muille ystäville on tilaa. Tytöt arvostavat Nikessä erittäin paljon sitä, kun hän kunnioittaa fanejaan ja yrittää aina järjestää heille aikaa.

Elli ja Lavinia ovat saapuneet Iltatorille Somerolta. He odottavat keikalta hyvää mieltä ja energisyyttä.

Viivi ja Veera eivät suoraan ole Niken faneja. He ovat käyneet pienestä asti iltatorilla katsomassa esiintyjiä. Parhaaksi iltatoriesitykseksi he nostavat Cheekin keikan.

Salolaiset Assi ja Johanna ovat tutustuneet toisiinsa Instagramin kautta. He ovat nähneet Niken ennenkin, kun tämä oli esiintymässä Salon nuortenkeskus Steissillä. Kaksikko on ollut myös iltatorilla jo monta kertaa. Paras tähänastinen artisti, joka on torilla esiintynyt, on heidän mielestään Benjamin Peltonen. Kaveruksilta löytyy energiaa ja hymyä, vaikka muille jakaa. Heille tulee varmasti hauska ilta.

Nikke Ankaran Karhumies-nimeä kantava DJ tulee lavalle ja saa osakseen taputusta ja huutoa.Bang Bang– biisi alkaa soida ja Nikke hyppää lavalle. Fanien kaipaama energisyys näkyy heti ensisekunneista lähtien. Yleisö on heti mukana ja puhelimen kamerat räpsivät kuvia kovaa tahtia. Nikke huudattaa yleisöä ja yleisö huutaa innoissaan. Keikalla kuullaan niin vanhoja kuin uusiakin biisejä. Rikkinäinen prinsessa saa yleisön kädet ilmaan ja laulamaan kovempaa kuin yhdenkään aikaisemman biisin kohdalla.

Liinu Nieminen

 

Kemian opettaja haaveilee purjehdusreissusta Australiaan 

Kuka olet?

– Olen Riitta Kallio, Sammon keskuslukion kemian opettaja.

Kuinka kauan olet ollut Samkessa töissä?

-Olen ollut täällä Samkessa töissä kuusi vuotta.

Mikä oli haaveammattisi lapsena?

-Opettaja. Lähipiirissäni ja suvussa on ollut aina paljon opettajia. Opettajan työ oli siis minulle tuttu. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä ja neuvoa muita.

Mitä harrastat?

-Tykkään purjehtia, lenkkeillä ja lasketella. Lisäksi harrastuksiini kuuluu lukeminen ja elokuvien katselu.

Minkälainen perhe? Entä onko sinulla lemmikkejä?

-Perheeseeni kuuluu mieheni ja kaksi poikaa. Meillä ei ole lemmikkejä, mutta meillä on naapurin koira aina säännöllisesti hoidossa ja se on meille melkein kuin lemmikki.

Suurin haave?

-Elämäni on tällä hetkellä todella hyvin, kun kaikki ovat terveitä, minulla on varma työpaikka ja kesäloma on tulossa. Olisi kuitenkin kiva tehdä joskus hieman pidempi purjehdusreissu vaikka Australiaan.

Mitä tekisit jos voittaisit lotossa?

-Tekisin tämän edellä mainitun välivuosihaavereissun ja lähtisin todellakin purjehtimaan sinne Australiaan.

Mikä on parasta Samkessa/samkelaisissa?

-Oppilaat. He ovat mukavan sosiaalisia ja liikunnallisia. Täällä koulussa ei nössöillä eikä nipoteta.

 

Terveisiä/neuvoja Samken opiskelijoille?

-Pitäkää hyvä kesäloma!

 

Sofia Tuohimaa  

 

 

Pohjalta noussut menestystarina

Kuulin nimen Gucci Mane ensimmäistä kertaa selatessani Twitteriä syksyllä 2016. Postauksessa mainostettiin hänen uusinta singleään Waybach. Päätin kuunnella kappaleen ja totesin sen olevan ”cool”, mutta ei minulle. Uudestaan löysin Manen kappaleita kuunnellessani Kanye Westin tuotantoa ja törmäsin kappaleeseen P**** Print, jolla West vierailee. Kappaleen melodiat ja Manen ääni biitin kanssa sopivat hyvin yhteen ja Manella on kappaleessa hauskoja ja suorastaan huvittavia lainauksen arvoisia lyriikoita.

 

Gucci Mane, oikealta nimeltään Radric Davis, ilmeni olevan jonkin sortin legenda hiphop maailmassa, ja kiinnostuin hänen elämästään koko ajan enemmän saadessani tietää hänestä. Siksi innostuinkin, kun kuulin hänen julkaisevan omaelämänkertansa lokakuussa 2017.

 

Kirja on erittäin miellyttävää luettavaa, sillä jokainen tarina tuntuu siltä, että Mane kertoisi ne sinulle itsellesi. Koko ajan minulla tuntui syntyvän yhteys sen kanssa ja aina kun en ollut lukemassa kirjaa, se tuntui kutsuvan minua luokseen.

 

Manen imago on aina ollut todella pelottava gangsteri, joka ei pelkää mitään ja hänen temperamenttinsa voisi vaihtua sekunnissa. Siksi yllätyinkin positiivisesti, kun Mane selvästi katui tekemisiään ja osasi arvioida niitä nähden omat virheensä. Tätä en olisi odottanut kirjalta.

 

Kirjan yksityiskohdat tekivät siitä mukavaa luettavaa, sillä missään kohdassa ei tarvinnut kyseenalaistaan tarinoiden aitoutta. Tarinat saivat uskomaan Manen olevan aina oikeassa, niin kuin esimerkiksi Narcos Netflix-sarja saa katsojan näkemään Pablo Escobarin hyvänä.

 

Luin kirjan englanniksi. Tämä saattaa olla joillekin iso kynnys lukea tätä mestariteos, mutta suosittelisin sitä kenelle vaan, kuka tykkää lukea. Vaikka rap-artistin omaelämänkerta ei ensisilmäykseltä vaikuttaisi sopivaksi kaikille, ovat tarinat kuitenkin melkein yhtä uskomattomia kuin fiktio-romaanit joita moni lukee mielellään.

 

Aleksi Hiivala  

Moniulotteisuus

 

Hampaani harjaan vasaralla – sepäs onkin innovatiivista!

Kanani opetan tekemään keittoa – kanan keittoa!

Mutta häntäni minä laittaisin taskuun – se vasta olisi häpeä!

 

Kuitenkin

 

Kielelläni pyydystelen putoavia tähtösiä

ja hiukseni vesisateessa pesen

Aamiaiseksi haluan iltasatuja syödä

ja keuhkoihini tulta

 

Aino Seuranen