Aihearkisto: Yleinen

Joulukalenterit testiin opiskelijabudjetilla 

Tällä kertaa Amorit testailivat realityn sijasta joulukalentereita. Ajattelimme, että jokainen meistä tarvitsee joulukalenterin joulunodotukseen, mutta kaikilla ei ole varaa maksaa siitä kymmeniä euroja. Niimpä teimme lukijan elämästä hiukan helpompaa ja testasimme neljä opiskelijabudjetille sopivaa joulukalenteria. Nyt annamme omat arviomme niistä.

1.19€ Lidl

👼👼👼👼

Ulkonäkö: tämä kalenteri on ulkonäöltään värikäs ja näin ollen miellyttää silmää. Sopii kaikenikäisille.

Suklaa: hintaan nähden todella hyvää ja täyteläistä.

Hinta: erinomainen hinta–laatu-suhde.

1.00€ Tiger

👼👼👼

Ulkonäkö: suloinen, sopii hienosti vaikka joulukoristeeksi.

Suklaa: yllättävän hyvä hintaan nähden, ei päihitä silti Lidlin kalenteria.

Hinta: todella halpa ja yllättävän hyvä hintaisekseen.

1.80€ Tokmanni

👼👼

Ulkonäkö: lapsenmielisille sopiva ja suloinen

Suklaa: outo jälkimaku, ei kovin hyvä.

Hinta: My Little Pony kannessa tuo hintaan lisää. Ei ole hintansa väärti.

 

Hinta n. 1,50€, Lidl

👼

Ulkonäkö: lapsenmielisille sopiva.

Suklaa: pahaa, outo jälkimaku.

Hinta: Hintaa emme muista, mutta ei halvin eikä kallein testaamistamme kalentereista. Tämäkään kalenteri ei ole hintansa väärti.

 

Teksti ja kuvat: Veera Naumanen & Wilma Kyllönen

Opot valloittivat Samken 

Coulutus Coctail –messut on opinto-ohjaajille suunnattu tapahtuma, joka järjestettiin tänä vuonna Sammon keskuslukiossa. Paikalle oli kutsuttu Pirkanmaan opoja, joilla on ohjattavana toiselle asteelle pyrkiviä oppilaita. Opoille esittäytyi suurin osa Pirkanmaan toisen asteen koulutuksen järjestäjistä, jotka esittelivät koulujaan standeilla. Paikalla yli 130 opoa ja 27 esittelypistettä.

Outi Kotilainen Pikkolan koulusta toimii kolmatta vuotta opona. Kotilainen lähti opoksi halusta laajentaa omaa osaamistaan, musiikin opettajan hommat eivät yksinään riittäneet. Oppilaat antavat Kotilaiselle voimaa joka päivä. Myös Kangasalan opolla kiirettä riittää. Kotilainen rakastaa työssään sitä, kun oppilaalla syttyy valo silmiin, kun tajuaa mitä isona haluaa tehdä. Kotilainen muistuttaakin, että itseensä tutustuminen on tärkeää. Hänen mielestään ihanaa on myös, kun oppilaat huomaavat omia vahvuuksiaan. Kotilainen ei ole ennen ollut Coulutus coctail –messuilla ja toivoikin messuilta tajunnan laajenemista. Toivotaan, että tapahtuma oli Kotilaisen odotusten mukainen.

Päivi Hursti Virtain yläkoulusta on toiminut opona jo 26 vuotta. Virtain yläkoulussa Hursti on saanut olla 16 vuotta. Nuoret antavat Hurstille voimaa hoitaa ikävämpiä paperihommia. Hurstilla on hyvin mielenkiintoinen ja vauhdikas tapa, siihen miten päätyi opoksi: Hurstilla oli ainoastaan yksi yö aikaa miettiä, haluaisiko hän opoksi vai ei. Kaikki lähti siitä, että opo oli ammattioppilaitoksessa eläköitymässä ja tilalle tarvittiin uusi. Niinpä Hursti lähti opoksi opettajantutkinnolla. 7 vuoden jälkeen Hursti kouluttautui virallisesti opoksi.

Etelä-Hervannan koulussa työskentelevä Tuula Weijo on toiminut opona vuodesta 1996 lähtien. Näistä vuosista viimeiset viisi hän on viettänyt Hervannassa. Ennen opinto-ohjaajaksi ryhtymistä hän oli jo tekemisissä nuorten kanssa, sillä toimi liikunnanopettajana. Opon työssä parasta on Weijon mukaan nuorten kohtaaminen, monipuolisuus ja ylipäätään nuoret.

Minna Anttilalla on ollut muita ammatteja ennen opoksi ryhtymistä. Hän on työskennellyt opinto-ohjaajana yhteensä 15 vuotta, nykyään hän on Ylöjärvellä 10-luokkalaisten opona. Anttila kertoo, että onnistumisen tunteita tulee työssä todella usein. Hän saa voimaa siitä, kun näkee, että nuori onnistuu asiassa, jossa on aiemmin ollut hankaluuksia.

Anttilan ja Weijon terveiset omalle lukioikäiselle itselleen liittyvät kummatkin kuuntelemiseen. Weijo kehottaisi kuuntelemaan itseään enemmän, kun taas Anttila kannustaisi sen ikäistä itseään kuuntelemaan muita.

Pirkkalassa Suupanniityn koulussa opinto-ohjaajana toimii Marita Linnala. Hän ryhtyi opoksi 18 vuotta sitten, koska työ nuorten parissa kiinnosti. Työ houkutteli myös, koska opinto-ohjaajana oleminen on niin muuttuvaa työtä: haasteet eivät lopu kesken. Hänestä parasta on, kun vuosien päästä ohjattuna ollut nuori, jolla on ollut hankaluuksia, tulee kiittämään avusta.

Messuilla käyminen on opoille tärkeää, koska työ on niin nopeasti muuttuvaa. Aloja kuolee ja aloja syntyy, joten opojen on oltava tietoisia tarjonnasta, jota esittelevät oppilailleen. Vaikka messuilla pääideana on uuden tiedon saanti, vähintäänkin yhtä mielekästä on tavata uusia ja vanhoja kollegoita. Coulutus coctail –messuilla uusilla opoilla on hieno mahdollisuus verkostoitua.

Teksti ja kuvat:  Leila Ali & Liinu Nieminen

Tavallinen arkipäivä: koulussa vai töissä?

Tunteja, kotiläksyjä sekä kokeita. Satoja ja taas satoja tunteja koulun penkkiä kuluttaen. Välillä koulunkäynti saattaa tuntua turhauttavalta ja mieli tekisi jonnekin muualle. Koulun aulassa vaeltaessa kuulee usein lauseita ”Kunpa olisin töissä, saisi edes rahaa”, ”Vihaan koulua”, tai suosikkini, ”Koulu on kyllä todella rankkaa.” Artikkelissa vertailen tavallista arkipäivää koulussa, sekä töissä. Kumpi päivä on rankempi, sen päättäköön jokainen itse.

Koulupäivä

Kello seitsemän. Koulu alkaa 8.15 ja kello soi. Et jaksaisi nousta, mutta keräät itsesi ja nouset ylös laittautumaan koulupäivää varten, tai kenties jotain koulussa olevaa henkilöä varten. Syöt aamupalan mikäli ehdit ja lähdet suoriutumaan tulevasta päivästä. Koulumatka kestää kaksikymmentä minuuttia, mutta bussi tulee tasan kahdeksalta. Saavut ensimmäiselle tunnille 8.22 ja pahoittelet opettajalle myöhästymistäsi. Tunnin aiheena on toinen maailmansota. Avaat tietokoneen ja alat naputtelemaan muistiinpanoja, kunnes havahdut siihen faktaan, että sama asia on käyty jo kahdeksannella luokalla ja osaat asian kyllä sitten kokeessa. Ei muuta kuin Netflix auki ja Frendit pyörimään.

Vihdoin välitunti. 75:n minuutin pätkä tuntui ikuisuudelta. Onneksi nyt pääsee syömään. Ruokana on uunikalaa ja kuulet ympärilläsi useita negatiivissävyisiä palautteita päivän ruoasta. Et itsekään pidä siitä, mutta syöt vähän ruokaa jaksaaksesi loppupäivän. Ruoan jälkeen haet jälkiruokakahvin ja suuntaat seuraavalle tunnille. Puhelimesta on akku vähissä. Onneksi istut seinän lähellä, joten saat virtaa puhelimeen ja voit selailla Instagramia muutaman minuutin -tai vaikka koko tunnin. Opettaja kysyi sinulta tehtävän 4b vastausta, mutta et osannut sitä. Sekunnit matelevat ja viisari liikkuu aina vain hitaammin. Pääsisipä jo välitunnille. Lopulta tunti päättyy ja pääset taas tapaamaan kavereita. Vielä yksi tunti ja päivä on ohi. Onneksi on äidinkieltä, koska siellä ei tarvitse tehdä mitään. Päätät kuitenkin kerätä itsesi ja olla koko tunnin aktiivinen, viittaat jopa pari kertaa. Tunti kuluu nopeasti ja onkin jo kotiinlähdön aika. Huomenna on ruotsin pistokoe ja ystäväsi pyytää sinua jäämään koululle opiskelemaan. Jäät hetkeksi ennen bussin tuloa, mutta levottomuus iskee ja suuntaat kotiin.

Vihdoin kotona. Heität repun nurkkaan ja tunnollisena oppilaana avaat kirjan läksyjen kohdalta ja teet tehtävät viidessä minuutissa. Avaat jälleen Netflixin, mutta koska ruotsinkoe on huomenna, katsot yhden jakson ruotsinkielisillä tekstityksillä. Kotitehtävät sekä kokeisiin luku hoidettu alle tunnissa. Soitat ystävällesi ja lähdette yhdessä piipahtamaan kaupungissa.

Työpäivä

Kello soi 5.30. Pyörit sängyssä vielä pienen hetken, mutta kahvit on keitettävä ennen lähtöä, joten nouset sängystä. Laitat kahvin tippumaan pienen tyhjyyteen tuijottamisen jälkeen. Seuraavaksi on vuoro kaunistautua. Peset hampaat ja muistat, että olet menossa töihin. Unohdat laittautumisen, koska likaat itsesi jo ensimmäisen vartin aikana. Tyydyt hampaidenpesuun. Avaat vaatekaapin ja puet päällesi ensimmäiset vaatteet mitkä kiireessä näet. Työvaatteet ovat samanlaiset joka ikinen päivä, mutta vaihtelun vuoksi puet valkoisten sukkien sijasta harmaat. Pieni vaihtelu virkistää aina. Kahvin hörppimisen lomassa teet leivän ja sitten onkin aika lähteä.

Työt alkavat 7.00. Lähdet ajoissa, koska työvaatteiden pukemiseen on varattava aikaa viitisen minuuttia. saavut töihin kymmentä vaille, joten ehdit lorvimaan vielä hetken ennen töiden aloittamista. Sitten hommiin. Ovi aukeaa ja esimies saapuu jakamaan työtehtäviä. Sinut määrätään ulos purkamaan juuri saapunutta lautakuormaa ja lähdet valumaan pihalle. Työpariksesi saat Heikin, vai oliko hänen nimensä sittenkin Jussi. Hankala sanoa, koska hän ei puhu mitään. Vaivut omiin ajatuksiisi ja heittelet lautoja ulos suuren kuorma-auton kyydistä. Heikki-Jussi siirtää laudat paikoilleen ja saatte urakan valmiiksi juuri ennen kahvitaukoa. Lompakko tosin jäi autoon, joten kyseessä on pelkkä tauko. Onneksi sentään pääset lämmittelemään kohmeisia raajojasi.

Tauolla vaivut omiin oloihisi, Kuuntelet eläkeikää lähestyvien miesten valitusta työajoista, esimiehistä, säästä sekä muista ajankohtaisista aiheista. Joku vilkaisee kelloa ja ryhmä vaivaantuneita miehiä lähtee tallustamaan työmaata kohti. Menet mukana, mutta piiloudut hetkeksi rakenteilla olevan kerrostalon uumeniin tuijottamaan seinää. Ruokataukoon on enää kaksi ja puoli tuntia. Koitat piilotella esimiehiä mahdollisimman pitkään, kunnes sinut löydetään ja käsketään kantamaan parveketukia viidenteen kerrokseen. Positiivisena ajattelijana toteat ainakin pysyväsi kunnossa, sekä lämpimänä.

Ruokatauon vuoro. Ehdit hakemaan lompakon ja suuntaat lähellä sijaitsevaan Lounaskahvilaan. Puoli tuntia aikaa kerätä voimia seuraavaan viiteen tuntiin. Nautit jokaisesta ruokatauon minuutista täysin rinnoin, etkä halua sen loppuvan koskaan. Kello kuitenkin juoksee ja suuntaat takaisin työmaalle.

Loppupäivän agenda on parkkipaikan valaminen, ja saat lapion käteesi. On aika siirtää betonia kottikärryyn ja kuljettaa sitä. Kello alkaa olemaan puoli neljä ja kotiinlähtö alkaa olemaan käsillä. Työt ovat kuitenkin pahasti kesken ja lupaat vastahakoisesti jäädä ylitöihin, koska esimiehelle ei sanota ei. Tunnit kuluvat ja pääset lähtemään kuudelta kotiin. Heti kotiin päästyäsi menet hetkeksi makaamaan sänkyyn. Ystäväsi kysyy sinua ulos, mutta aikaa on käytettävissä enää pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Kieltäydyt ja rentoudut hetken. Valvot kuitenkin myöhään. Et halua nukahtaa aikaisin, koska tiedostat että kun heräät, lähdet töihin.

Yhteenveto

Koulu -ja työelämä ovat hyvin erilaisia, mutta myös samankaltaisuuksia on havaittavissa. Suurin yhdistävä asia on, että kumpaakaan ei huvittaisi tehdä, mutta edes toinen yllämainituista on pakollista. Kun olet koulussa haluat töihin, ja kun olet töissä haluat kouluun. Yhteisöllisyys on myös tärkeää molemmissa. Jos opettajat sekä esimiehet ja koulu sekä työtoverit ovat mukavia, sujuu tehtävätkin mukavammin. Jos taas näin ei ole, mikään ei suju.

Kumpi sitten on kannattavampaa, töissä käyminen vai opiskelu? Oma vastaukseni ei ole muodostunut vieläkään, mutta tätä kysymystä miettiessä on hyvä muistaa yksi fakta. Koulu kestää vain murto-osan elämästäsi, mutta töitä joutuu tekemään jopa neljästä viiteenkymmeneen vuoteen. Ja mitä enemmän opiskelet, sitä varmemmin saat joskus mukaviakin töitä. Tiivistettynä asiat ovat yksinkertaisia. Mitä tahansa teetkään, tee se kunnolla. Itse opin sen kantapään kautta, mutta silloinkaan ei ole liian myöhäistä.

Matias Alasaukko-oja

Ina Lähteenmaa rikkoo somessa ennakkoluuloja 

Lokakuisen keskiviikkoiltapäivän kylmyys tekee hengityksen huuruiseksi ja käsistä jääkylmät. Ilmassa tuoksuu jo epätavallisen talviselta. Sisällä kahvilassa on onneksi lämmin. Ovesta astuu sisään nuori nainen, jolla on pitkät ja paksut hiukset, tummat eyelinerit vihertävien silmiensä yllä ja iloinen valkoiset hampaat paljastava hymy kasvoillaan. Hän tulee luokseni ja halaamme. Hän on 23-vuotias Ina Lähteenmaa, joka tuli uskoon vuonna 2014.

Uskon asiat olivat kiinnostaneet Lähteenmaata jo ennen kuin hän tuli uskoon. Seinäjoen illassa, joka on helluntaiseurakunnan järjestämä tapahtuma, hän nosti kätensä illan päätteeksi merkiksi siitä, että hän haluaa antaa elämänsä Jeesukselle. Kyseisen illan jälkeen Lähteenmaa jatkoi helluntaiseurakunnassa käymistä: “Se halu käydä siellä seurakunnassa voitti sen ajatuksen siitä mitä muut musta ja siitä ajattelee, se oli niin suuri tarve päästä siellä käymään”. Lähteenmaa alkoi silloin arvostaa kristinuskon ajatusta armosta pelastumisesta ja sitä, kuinka Jeesus kuoli ihmisten puolesta ristillä.

Lähteenmaa on sosiaalisessa mediassa, kuten blogissaan ja Instagramissan eräänlainen suunnannäyttäjä. Pohjoismaissa, kuten Suomessakin, joissa luterilaisuus on pääuskontona, on totuttu pitämään uskon asiat omana tietonaan. Lähteenmaa kuitenkin uskaltaa olla oma itsensä ja kertoa omasta uskostaan ja sen merkityksestä sosiaalisen median kautta. Hän toivoo, että ihmiset voisivat uteliaasti ja ennakkoluulottomasti kuunnella ja ottaa asioista selvää ennen kuin tuomitsevat.

Kahvilasta lähtee asiakkaita, mutta uusia tulee sitä mukaan vanhojen tilalle. Astiat kolisevat ja puheensorina täyttää tilan. Ulkona kylmässä ratikkatyömaalla työskentelevät ihmiset edistyvät työssään ja pitävät taukoja jutellen toisilleen. Mitään edeltävistä ei tee mieli jäädä seuraamaan, sillä Lähteenmaan mielipiteet ja ajatukset vangitsevat niin vahvasti mukaansa. Hänen silmissään näkyy halu kertoa.

Muutaman vuoden takainen hehku, jota ei silloin voinut olla huomaamatta, johtui uskoon tulemisesta. Uskoon tultuaan Lähteenmaa kertoo elämänsä muuttuneen, mutta hän muistuttaa, että tavat ja tottumukset eivät yhdessä yössä muutu. Prosessi lähti hänen kohdallaan liikkeelle armon ja anteeksiannon oivaltamisesta sekä Jeesuksen opetuksista lähimmäisen rakkaudesta. Rukoilu on osa hänen elämäänsä ja joskus sitä tehdään myös ystävien kanssa. Aluksi hänenkin oli hankala tottua ajatukseen, että rukoilu ei olekaan välttämättä yksin tehtävä asia. Konkreettisina muutoksina Lähteenmaa kertoo olevansa Lost & Found –nuortenilloissa yhden host-ryhmän johtaja, jonka tehtävänä on toivottaa nuoret tervetulleiksi. Sosiaalisessa mediassa näkyvä aktiivisuus uskonasioissa on innostanut myös ei-uskovia ottamaan yhteyttä Lähteenmaahan. Esimerkiksi yliopistolla, jossa hän opiskelee, hän on keskustellut ateistin kanssa, ja kertoo, että vaikka onkin niin erilaiset totuudet kummallakin osapuolella, niistä on turha lähteä kilpailemaan, sillä molempien näkemykset ovat yhtä arvokkaita.

“Kun ihminen uskoo Jumalaan, Pyhä henki asuu ihmisessä”, Lähteenmaa kertoo, “se on raamatullinen tosiasia.”  Jumalan läsnäolon tuntee parhaiten esimerkiksi silloin kun rukoilee jonkun puolesta tai joku rukoilee hänen puolestaan. Joskus kuitenkin saattaa tuntua, että Jumala on kaukana. Lähteenmaa muistelee yrityksiään päästä yliopistoon: hän yritti sinnikkäästi ja pääsi sisään neljällä yrittämällä. Hylkäykset tuntuivat totta kai pahalta, ja hän pohtikin, että miksi niin tapahtuu, vaikka hän rukoili kovasti. Usko siihen, että Jumalalla on suunnitelma hänenkin varalleen auttoi jatkamaan. Joskus kärsivällisyyttä testataan.

Lähteenmaa haluaa tulevaisuudessa olla äiti, mutta hänellä on myös unelmia liittyen tulevaan työhön. Hän toivoo, että saisi olla innoittajana puheviestinnän opettajana joko oppilaille tai yritysten työntekijöille. Myös vaikuttaminen yhteiskuntaan nousee esiin. Sitä hän jo tavallaan tekeekin raivaamalla tietä somessa uskosta puhumiselle. Yksi seuraavista askeleista lähitulevaisuudessa saattaa Lähteenmaalle olla kasteelle meneminen. Helluntailaisuudelle tyypillistä on aikuiskaste, joka tehdään uskoon tulleille upottamalla.

Olemme istuneet kahvilassa jo yllättävän kauan. Ihmiset ympärillämme ovat vaihtuneet jo kokonaan uusiin. Ulos lähtiessä kylmä viima osuus poskipäihin. Hyvästelemme ja halaamme, tästä lähdemme eri suuntiin. Hymyilen koko matkan bussissa matkalla kotiin. Osa hänen positiivisesta energiastaan taisi tarttua minuunkin.

Liinu Nieminen 

Amorin analyysissa, osa 1: Ensitreffit alttarilla

Tässä juttusarjassa seurataan tämän vuoden kuumimpia rakkausrealitysarjoja Suomessa.  Amorin analyyseissa Veera ja Wilma johdattavat lukijansa dramaattisimpien juonenkäänteiden ja suhdekiemuroiden pariin. Sarjassa tullaan käsittelemään iloa ja rakkautta, mutta myöskin surua ja pettymyksiä, jotka ovat myös suurena osana kyseisissä ohjelmaformaateissa. Uskallamme paljastaa, että sarjat, joita tulemme käsittelemään tämän juttusarjan myötä ovat ainakin paljon puhuttanut Ensitreffit alttarilla, miestään itselle etsiskelevä Bachelorette, kaikkien rakastama viettelysten saari eli Temptation Island (meidän fanien kesken tempparit) sekä Suomen kuumin rakkausrealitysarja kautta aikain Love Island Suomi.

 

Amorin analyysissa: Ensitreffit alttarilla -parit

 

Miina ja Heikki  

Tämän syksyn uudella Ensitreffit alttarilla -kaudella on esiintynyt mielenkiintoisia pareja. Näistä ehdottomasti eniten puhuttanut pari on ollut Miina ja Heikki. Miina on ilopilleri Helsingistä, ihanan tsemppaava, itsevarma ja positiivinen nainen, joka levittää hyvää energiaa ympärilleen. Heikki on rauhallinen tamperelainen, ensivaikutelmaltaan mielenkiintoinen ja hiljainen. Tämä pari herätti median huomion heti heidän erilaisuutensa puolesta.

He ovat suorastaan vastakohtia, mutta heidän kemiat sopivat yhteen. Miinalla ja Heikillä tuntuu menevän pareista parhaiten, mikä yllättää monia katsojia. Miina tuo Heikistä parhaat puolet esille, ja heidän yhteiselonsakin toimii. Molemmat osaavat joustaa ja tehdä kompromisseja. Ainut, mikä tuo hieman vaikeutta on Heikin ajoittain arvosteleva sävy kertoa asioista. Hän esimerkiksi kertoo, ettei Miinan asukokonaisuuteen sovi eräs laukku, mikä taitaa vaikuttaa ulospäin itsevarmaan Miinaan. Toisaalta sekin tarkoittaa, että Heikki tuo Miinasta pikkuhiljaa ainakin ohjelmassa ennennäkemättömiä puolia.

He todella ovat potentiaalinen pari pysymään yhdessä ohjelman kuvausten loputtua. Vaikka Miina ei ehkä ole vielä täysin valmis Heikin ja hänen suhteeseensa, tuntuu pari viihtyvän hyvin toistensa kanssa.

 

Rosa ja Eetu  

Rosa ja Eetu, pari, jonka yhteensopivuus vaikutti täydelliseltä hääpäivän koittaessa.  Asiantuntijat olivat valinneet nämä kaksi pariksi, koska kokivat, että he voisivat tasapainottaa hyvin toisiaan.  Rosa kertoi, että oli aina unelmoinut pääsevänsä naimisiin miehen kanssa, jolla olisi uniformu päällä ja niin kävikin. Eetu, rauhallinen ja hyväsydäminen palomies, uskalsi näyttää herkkyytensä ja tunteensa temperamenttiseen Rosaan jo heti matkan alkumetreillä. Kuitenkin valitettavaa oli se, että Rosan tunteet lakkasivat ennen kuin olivat ehtineet edes liekkiin roihahtaa. Siitä lähtien  näiden kahden  parisuhde on ollut Rosan jatkuvaa valitusta ja Eetun myötäilyä Rosan tahdolle.

Alun perin uskoin, että Rosan valittaminen ja tylyys olivat merkki jonkinlaisesta sitoutumiskammosta, mutta pian kävi ilmi, että kyseessä oli vain Rosan luonne.  Rosa ei  selvästikään  usko hänen ja Eetun  suhteeseensa ja löytää jokaisesta Eetun tekemisestä jotain valitettavaa.  Kysymys  kuuluukin, miks i Rosa on edes hakenut kyseiseen ohjelmaformaattiin. Tällä parilla ei ole minkäänlaista tulevaisuutta  ja  tämän ovat huomanneet sekä katsojat että asiantuntijat.  Surullisinta tämä on tietenkin Eetun kannalta, joka on kaikin keinoin yrittänyt saada suhteen toimimaan.

 

Vesa ja Sini  

Vesan ja Sinin suhde on alusta asti ollut tasaisen tylsä. Parin yhteensopivuus ja yhteinen tulevaisuus jää  kysymykseksi. Vesa on  luonteeltaan  rauhallinen ja sympaattinen. Sini puolestaan omapäinen ja pohdiskeleva. Tämänkin parin ongelmista yksi on Sinin jatkuva mäkättäminen Vesalle. Kaikesta löytyy huomauteltavaa ja korjattavaa. Tämä pari kuvaa varmasti monen tavallisen parin arkista elämää. Vesa ja Sini ovat kuitenkin pohjimmiltaan todella tavallisia. Käyvät kaupassa,  tekevät  ruokaa, kotitöitä ja käyvät urheilemassa.

Tästä parissa ei ole mitään erikoista  sanottavaa. Vesa ja Sini ovat oikeastaan aika mitäänsanomaton pari. Siitä,  löytyykö heillä yhteinen tulevaisuus voi olla montaa mieltä. Vesa jää helposti Sinin tossun alle, mikä luultavammin aiheuttaa sen, että hän ei suhteesta ainakaan irtaudu. Voihan myös olla, että he molemmat ovat onnellisia suhteessa ja tasapainottavat toistensa  luonteenpiirteitä sopivasti. Itse emme tähän kuitenkaan usko, vaan sanomme, että jossain vaiheessa tämä pari tulee luultavammin Sinin aloitteesta eroamaan.

 

Wilma Kyllönen & Veera Naumanen 

 

Kilju kauhusta – Linnanmäen Iik week pelottelee huvipuistokävijöitä

Tänä syksynä Linnamäki järjesti kolmatta kertaa tunnetun kauhutapahtuman Iik-weekin 5.–16. syyskuuta.

Tapahtuman ideana on järjestää kauhukohteita Linnanmäen alueelle ja koristella alue karmivaksi. Kauhukohteet avautuvat päivittäin klo 16 eteenpäin. Tällöin kauhuolennot valtaavat Linnanmäen.

Linnamäen kauhualueilla kulkee erilaisia kauhuhahmoja jahdaten pelokkaita kävelijöitä. Myös ruoka on teemaan sopivaa.

Tämän vuoden uutuutena lauantain aukioloajat oli pidennetty keskiyöhön asti illalla. Tänä vuonna koristeluun ei oltu panostettu yhtä paljon kuin aiempina vuosina.

Kauhukohteita oli tänä vuonna yhdeksän kappaletta. Kingi-laitteen jonotus oli koristeltu karmivaksi kuolleilla rotilla ja välkkyvillä lyhdyillä, Panoraaman kyydissä sai kuunnella karmivaa musiikkia ja Linnunrata extrassa pystyi valitsemaan veret seisauttavan virtuaalielämyksen. Nämä kohteet eivät osoittautuneet pahoiksi ja siksi niihin ei erikseen oltu merkitty ikärajaa. Kyöpelivuoren Hotellin ikärajaksi oli merkitty 12 vuotta. Kohteessa oli kaksi noitaa näyttelevää naista, jotka yrittivät pelästyttää kyydissäolijoita. Oman kaveriporukan kohdalla pelottelussa ei onnistuttu ja panostus näyttelijöiltä tuntui aika pieneltä verrattuna aiempaan vuoteen.

Samoin kuin Kyöpelivuoren Hotellissa ei taikasirkukseenkaan oltu panostettu yhtä paljon kuin aiempana vuonna. Kohteessa oli myös kaksi näyttelijää, jotka vain kulkivat vaunujen takana ja edessä kuiskien ja tuijottaen vaunuissa olijoita. Lopussa yksi näyttelijöistä otti vaunusta kiinni ja tuijotti meitä todella läheltä.  Tätä tapahtumaa varten oli myös rakennettu uusi kauhukohde romuttamo. Kohteessa oli kaksi pelleksi pukeutunutta näyttelijää, joilla oli naula lautoja kädessä. Kohteessa oli karmivaa musiikkia ja paljon panostettu koristeluun. Ensimmäisessä huoneessa oli luurankoja sekä sähkötuoli rautahäkissä. Seinissä oli luukkuja, joista näyttelijät pääsivät säikyttelemään kävelijöitä mm. hakaten seiniä, rautahäkkiä ja huutaen. Toisessa tilassa oli vanhoja hylätyn näköisiä autoja ja toinen pelle, joka huusi ja tuli kävelijöitä kohti hakaten peltiseiniä. Tuli olo kuin olisi ollut The Purge Anarchy -elokuvassa.

Kammokujalla kuljettiin pelkällä lyhdyn valolla kapeata reittiä pitkin. Kammokuja oli normaali peili saliin saakka. Peilisaliin oli laitettu nais- ja miesnäyttelijät, jotka oli maskeerattu kuolleiksi ja heillä oli häävaatteet päällä. He seurasivat ihmisiä tuijotellen ja niskaan hengittäen. Vaikka kohde ei ollut pelottava oli, se kuitenkin hyvin tehty ja kylmät väreet virtasivat koko vartalossa.

Myös Cinema 4D teatterissa tarjoiltiin livekauhua. Valkokankaalla näytettiin tarinaa kadonnut tytär, jossa toimittajan tytär katoaa huvipuistossa. Kun tarina kulkeutuu eteenpäin alkaa selviämään, että 10 vuoden välein on aina yksi tyttö kadonnut. Tässä kohtaa alkoi kaikkien kylmät väreet nousemaan, koska tyttöjä kuvattaessa kuolleita tyttöjä alkoi ilmestymään lavalle verhojen takaa. Kuvissa nähdään valkoisiin pukeutunut nainen, joka tarkkailee kuvissa olevia tyttöjä. Lopussa kyseinen valkoinen nainen ilmestyy näyttämölle ja alkaa pelottelemaan yleisöä karmivalla naurulla ja lausumalla sanoja ”minun tytär”, joita hoettiin jo valkokankaalla näytetyllä tarinassa.

Olin positiivisesti yllättynyt, sillä esitys oli karmiva ja yllätyin, miten paljon siihen oli panostettu. Videon pätkät, joita esitettiin oli kuvattu Linnanmäellä vanhimmat olivat kuvattu mustavalkoisina ja näyttelijöiden vaatteet videoissa oli valittu vuosituhannen mukaan, musiikit olivat samanlaisia kuin kauhuelokuvissa ja kaikki Linnanmäen panostus sai esityksen tuntumaan todelta.

Parhaimmaksi kohteeksi osoittautui vesitornin sisään rakennettu kauhukohde Unohdetut. Jonottaessa laitteeseen huomasimme, kuinka monet nuoret tulivat kohteesta itkien ja todella hysteerisinä. Kun olimme pääsemässä kohteeseen kertoi kohteeseen päästäjä, että näyttelijöihin ei saa koskea ja näyttelijät eivät saa koskea teihin. Tästä tiesi heti, että näyttelijät tulevat iholle.

Ensimmäisessä kaarteessa eteen tuli kuollut nainen, joka laahusti ja seurasi meitä seuraavaan huoneeseen. Seuraava huone näytti tyhjältä, kunnes tavaroiden takaa hyppäsi riivattu hahmo, joka huusi ja nauroi kuin hullu. Hahmolla oli pupu kädessään ja heilutteli sitä naamojen edessä. Tämän jälkeen kiipesimme korkealle rakennustelineelle. Rakennustelineestä oli tehty pitkä suora ja sen päässä seisoi hahmo puukko kädessään. Hahmo huusi meille “nyt te kuolette”. Tässä kohtaa me kaikki pysähdyimme, ja mietimme pitääkö meidän tuonne kävellä. Kun lähdimme kävelemään hahmo lähti juoksemaan meitä kohti ja tila pimeni ja valkoiset valot alkoivat räiskymään ja hahmo esitti puukottavansa meitä sen perusteella, mitä sivusilmällä näin. Tämän jälkeen hahmo vielä seurasi ja kuiski perään “me emme unohda”. Kun pääsimme rakennustelineiltä alas tuli eteen musta verho, josta edessä menevät kaverit eivät uskaltaneet mennä kunnes sanoimme, että se on uloskäynti. Tähän kauhukohteeseen oli panostettu eniten ja se oli vaikuttava. Kohteessa oli pelottavaa ja sieltä halusi nopeasti pois.

Kokonaisuudessaan tapahtuma oli varsin mukava, karmiva ja hauskaa oli, vaikka kiljumaan meitä kukaan ei saanutkaan. Toivoisin kuitenkin, että ensi vuonna kauhua lisättäisiin ja koristeluun panostettaisiin enemmän. Myös pienten lasten perheiden tulisi valita joku muu päivä vierailla Linnanmäellä, sillä heidän vuokseen kauhuhahmoista tehdään ei-niin-pelottavia hahmoja ja se vaikuttaa muidenkin kauhukokemuksiin.

Mia Niemelä

Maauimalan loistavat puitteet

Pitkään Tampereellekin kaivattu maauimala avasi ovensa elokuun alussa. Maauimala rakennettiin uimahallin ja hyvien urheilumaastojen yhteyteen Kalevaan. Tänä vuonna tamperelaiset eivät sen tarjoamista uintimahdollisuuksista ehtineet kuitenkaan kauaa nauttia, koska se pistettiin talvivalmiuteen syyskuun lopussa.

Tampereen maauimala koostuu neljästä altaasta. Lasten- ja kahluuallas on tarkoitettu perheen pienimmille. 50 metrin altaalla pääsee harjoittamaan omia uimataitojaan ja kuntoaan. Hyppyaltaalla sijaitsevassa hyppytornissa rohkeimmat voivat kokeilla erilaisia hyppyjä itselleen mieleisestä korkeudesta.

 

Maauimalan hinnaston ei pitäisi olla este halukkaille uimareille. Nuorten kertalippu on 3,30 euroa ja sillä pystyy uimaan koko päivän. Hinnalle saa monipuolista vastinetta, koska tekemistä löytyy paljon. Lisäksi jokaisen uimarin turvallisuus on taattu viidellä jatkuvasti päivystävällä uimavahdilla.

 

 

Maauimalassa oli ihana viettää lämpimiä kesäpäiviä ja pistäytyä virvoittavaan veteen liian kuumuuden iskiessä. Vaikka kesän kuumat päivät ovatkin ohi, on maauimalapäivä edelleen kiva piristys viikkoon. Maauimalan vesi pidetään lämpimänä kylmempinä päivinä niin, että veteen päästyä ei kylmyys enää vaivaa. Samalla pystyt nauttimaan raikkaasta syksyn tuoksusta.

 

Kävin itse testaamassa maauimalaa pari viikkoa sitten. Päivä oli oikein lämmin ja siksi maauimala tulvi ihmisiä. Vaikka kesä sisälsikin paljon tällaisia lämpimiä päiviä, ei silti odotettuihin asiakasmääriin ylletty. Tämä johtui varmasti osittain siitä, että ihmiset tahtoivat nauttia auringosta uimarannoilla. Toisaalta lapsiperheille maauimala sopii turvallisten uimapaikkojen kannalta paremmin ja siksi siellä kuuluikin paljon lasten iloisia riemun kiljahduksia.

Minä ja ystäväni koimme maauimalapäivän hauskaksi ja rentouttavaksi. Monta tuntia lasten huutoa kuunneltuamme oli kuitenkin ihana päästä rauhalliseen kotiympäristöön. Maauimalassa uinti oli mukavaa vaihtelua uimarantoihin, joissa tänä kesänä tuli useita päiviä vietettyä. Maauimalassa vierailu oli lämminhenkinen kokemus mukavan henkilökunnan ansiosta. Suosittelen siellä vierailua erityisesti uinnin ja rentojen kesäpäivien ystäville.

teksti: Wilma Kyllönen

kuvat: Emmi Kortteinen

Sateinen, mutta vauhdikas Viikinsaaripäivä tuutorin silmin – käteen jäi kipeä kurkku, mutta hyvä mieli

Elokuun puolessavälissä oli taas uusien ykkösten aika suunnata Viikinsaareen ryhmäytymispäivää varten. Aamu alkoi Laukontorilta, jonne itse saavuin noin kaksikymmentä minuuttia ennen yhdeksää. Vähitellen tori alkoi täyttyä ensimmäisen vuoden opiskelijoista, jotka pikaisesti hakeutuivat kavereidensa tai oman ohjausryhmänsä luokse. Taivas enteili sadetta, mutta siihen suurin osa oli osannut varautua sääennusteiden ansiosta. Siitä huolimatta kaikki vaikuttivat hyväntuulisilta ja olevan valmiina päivään.

 Nousimme kahteen Hopealinjojen laivoihin ja matka kohti Viikinsaarta alkoi. Minulle ja kaikille muille tuutoreille tämä oli jo toinen kerta siellä. Luonnollisesti olimme vuosi sitten itse olleet samassa tilanteessa kuin missä ykköset olivat nyt. Viime vuonna laivamatkaa oli viihdyttänyt pelkästään oma puhelin tai kaverin seura, mutta tällä kertaa saimme katsella Sammon keskuslukion ykkösille järjestämää soutukilpailua.

Saareen päästyämme aloimme valmistella rasteja. Alun perin minun ei ollut tarkoitus pitää rastiani yksin, mutta sairastapauksen takia parini joutui siirtymään tuuraajaksi toisaalle. Päätin kuitenkin, että vedän leikkini täysillä jokaiselle ryhmälle, vaikka yksin olenkin. Ideana leikissä oli tehdä ryhmittäin still-kuvia, eli muodostaa porukalla yksi iso paikallaan oleva asetelma tietystä paikasta. Aiheina olivat esimerkiksi hevostalli ja sairaala.

Pian ryhmäytymispäivä saatiin käyntiin ja ryhmät alkoivat kiertää eri rasteja järjestyksessä. Yllätyin positiivisesti, kuinka opiskelijat lähtivät mukaan leikkiini ja saivat muodostettua todella luovia kuvia. Vettä alkoi tippua entistä kovemmin taivaalta, mutta se ei menoa haitannut. Muillakin rasteilla oli vauhtia, ainakin mitä sivusilmällä kerkesin huomata. Leikistäni jäi loppuun lähes joka kerta niin paljon aikaa, että loppuun leikkijät muodostivat yhdessä yhden ison asetelman.

Aika kului todella nopeasti. Ei mennyt kauaakaan, kun kaikki ryhmät olivat kiertäneet jokaisen rastin ja oli aika lopettaa siltä osin. Touhuttu ja tutustuttu oli kuitenkin jo pari tuntia, joten nälkähän siinä tuli. Voin myöntää, että kyllä sämpylä ja pillimehu maistui todella hyvälle onnistuneen leikin ohjaamisen jälkeen. Syötyämme oli aika kokoontua yhteen ja palkita jokaisesta ryhmästä paras kannustaja sekä aktiivisin ryhmä. Tunnelma oli katossa, kun voittajat saapuivat eteen hakemaan palkintojaan. Voitto oli kaikille yllätys, sillä emme maininneet kilpailusta missään vaiheessa.

Viikinsaaresta jäi tänä vuonna käteen kipeä kurkku, mutta hyvä mieli. Vaikka luulin varustautuneeni kunnolla sateeseen, onnistuin silti vilustuttamaan itseni. Siitä huolimatta uskon, että päivän ansiosta uudet opiskelijat tuntevat ryhmänsä ainakin hieman paremmin ja lukiotaipaleesta tulee heille erinomainen. Pienen gallupin perusteella ykköset olivat tyytyväisiä päivään, joten sanoisin ryhmäytyksen sateesta huolimatta onnistuneen.

Iida Vartiainen

Kieltenopettajan ammatti löytyi mutkan kautta 

Suvi Nordenswan on viime vuoden syksynä Samkeen saapunut uusi opettaja. Hän on opiskellut Tampereen yliopistossa useita kieliä, joista opettaa nyt Sammon keskuslukiossa espanjaa ja Tammerkosken lukiossa englantia.

 

Mikä oli haaveammattisi lapsena?

– Varmaankin kampaaja. Tykkäsin myös piirtää paljon lapsena, joten ehkä halusin kuitenkin olla eniten kuvittaja.

 

Miten päädyit opettajan ammattiin?

– Se tapahtui vähän mutkan kautta. Aluksi halusin opiskella vain kieliä ja päädyin kääntäjälinjalle. Sitten kuitenkin totesin, että kääntäminen on ihan mukavaa hommaa, mutta ei ehkä minun juttuni. Silloin opettaminen alkoi kiinnostaa. Aloin antaa yksityistunteja ja hain opettajan pedagogisiin opintoihin. Siellä huomasin, että tämä on minun alani ja sillä tiellä olen nyt.

 

Mitä harrastat ja teet vapaa-ajalla?

– Olen harrastanut kuorolaulua yli puolet elämästäni ja harrastan sitä edelleen. Laulan Tampereen yliopiston laulajien opiskelijakuorossa, vaikka olenkin jo työelämässä.

 

Ketä kuuluu perheeseesi?

– Perheeseeni kuuluu vanhemmat, kaksi siskoa, kaksi velipuolta ja avopuoliso. Molemmat siskoistani asuvat ulkomailla, toinen asuu Espanjassa ja toinen Australiassa. Velipuoleni asuvat Helsingissä ja Lahdessa.

 

Onko sinulla lemmikkejä?

– Tällä hetkellä minulla ei ole lemmikkejä. Kun olin lapsi, perheellämme oli aina koira ja toisaalta kaipaan lemmikkikoiriamme.

 

Mikä on suurin haaveesi?

– Vieraileminen kaikilla mantereilla.

 

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa?

– Matkustaisin sekä ottaisin pitkän loman töistä tehdäkseni vapaaehtoistyötä ulkomailla tai ehkä Suomessa.

 

Mikä on parasta Samkessa ja samkelaisissa?

– Olen ollut sen verran vähän aikaa, ettei asiaa ole tullut mietittyä, mutta esimerkiksi urheilullisuus näkyy ja on selvästi tekevää sekä aktiivista porukkaa.

 

Terveisiä/neuvoja Samken opiskelijoille?

– Opiskelkaa, opiskelkaa, opiskelkaa, mutta ottakaa myös rennosti ja pitäkää välillä hauskaa. Suhtautukaa vakavasti kirjotuksiin, mutta älkää saako hermoromahdusta. Istukaa se kuusi tuntia ja vetäkää täysillä.

 

Reetta Malmivaara ja Sofia Tuohimaa