Aihearkisto: Artikkelit

Vinkit Wanhoihin

 

Vanhojen tanssit ovat monen lukiolaisen mielestä lukioajan kohokohtia. Niissä hyvä tunnelma, kaverit sekä hyvä mieli ovat isossa roolissa. Tansseihin valmistautuessa ja itse tansseissa on tärkeää kuitenkin tietää ja ottaa huomioon muutamia seikkoja. Itse vanhojen tanssit tanssineena ajattelin listata niistä mielestäni tärkeimmät.

Ennen vanhojen päivää:

-Erityisen tärkeää on osallistua vanhojenkurssilla tanssiharjoituksiin. Tällöin oppii tanssit, eikä vanhojentanssi päivänä tarvitse jännittää niin paljoa itse tanssimista, vaan voi nauttia ja pitää hauskaa kunnolla.

Mekon, puvun tai frakin hankkiminen ajoissa helpottaa stressiä!

Kengät joilla pystyt tanssimaan! Jos pelkäät nilkkojen nyrjähtämistä tai kaatumista korkokengillä tanssi jollain muilla tai valitse pienet korot tanssikengiksi.

Tanssiparin hankkiminen. Ei ole kuitenkaan maailmanloppu ellei sitä löydä, sillä jokainen saa parin joka tapauksessa.

Nukkua tarpeeksi ennen Wanhoja

Vanhojen päivänä:

-Tansseissa mokaaminen ei haittaa! Yleisö katsoo kokonaisuutta, ei yhtä paria! Mokan päälle kannattaa nauraa ja jatkaa tanssimista!

Kaverit! Vanhojen päivän ja vanhoja edeltävän harjoittelujakson yksi tärkeimpiä asioita ovat kaverit. He auttavat, jos joku osa tanssista ei vielä onnistu, helpottavat stressiä ja vanhojen päivänä heidän kanssaan saadaan ikimuistoiset Wanhat aikaiseksi!

– Tärkein osa päivästä on hyvä mieli! Tällöin kaikki muukin onnistuu.

– Etenkin oma tanssi tanssitaan täysillä!

– Kaikkien kannattaa varata särkylääkkeitä ja vettä ja/tai muuta juotavaa päivän varalle! Mikäli on flunssan kourissa, saattaa olla tarpeen ottaa myös paketti nenäliinoja mukaan.

Teksti: Tiia Turunen, Kuvat: Jessika Laakkonen  

 

Sunrise Avenuen fanit eivät välittäneet kylmästä

Ilta on pimenemässä ja kylmä ilma tulvii sisään takin kauluksen yli. Noin tunnin kuluttua alkaa Sunrise Avenuen Heartbrake Century –kiertueen toinen keikka. Pakkahuoneen oven takana on vasta muutama kymmentä ihmistä, mutta paikalle ilmaantuu koko ajan lisää. Vaimeana taustalla kuuluu bändin viime hetken harjoitukset.

Kylmä ilma ei näytä haittaavan jonottajia. Kaikilla on pääsääntöisesti iloinen ilme kasvoillaan ja kaulahuivi suojanaan. Odottava ja innostunut tunnelma vallitsee Tullin torin yllä.

Pohjoisen murretta ei ole hankala erottaa Simosta kotoisin olevien tyttöjen puheista. Laura Vähänen, Veera Väätäjä ja Riikka Väätäjä ovat olleet Sunrise Avenuen faneja jo vuodesta 2005, he olivat silloin ala-asteella. Uudelta albumilta Väätäjän sisaruksista Riikka nostaa esiin erityisesti Point of no return –kappaleen, johon hän esittää oman tanssikoreografiansa havainnoksi muille, mistä biisistä hän puhuu. Tytöt alkavat nauraa hänen esitykselleen ja komppaavat häntä mielipiteessään. Keikalta he odottavat erityisesti uuden musiikin kuulemista livenä. Tämä on ainoa keikka jolle he menevät tältä kiertueelta. He aikovat nauttia illasta sen mukaisesti.

Tyttöporukan edessä jonossa on pitkän linjan fani Marika Keskinen. Hän on kiertänyt Sunrise Avenuen perässä jopa Saksassa asti. Ensimmäisestä levystä asti nokialainen Keskinen on ollut menossa mukana, ja muisteleekin lämmöllä alkuaikoja, kun pääsi vielä helposti bändiä tapaamaan keikan jälkeen. Angels on a rampage on Keskisen ehdoton lempibiisi, jota ei voi kuunnella itkemättä.

Tämän kiertueen liput myytiin hetkessä loppuun. Keskinen ja moni muukin varmasi yritti saada muuallekin kuin Tampereelle lippua, mutta se oli lähes mahdoton tehtävä. Hartwall Areenalle on vielä tilaa ja Keskinenkin sinne onneksi pääsee. Hän on yleensä lähtenyt keikoille yksin, mutta tutustunut siellä esimerkiksi saksalaisiin, jotka ovat hänen ystäviään edelleenkin.

Jonon keskiosassa kuuluu iloista kikatusta ja naurua, saksalaisia sanoja erottuu iloisten äänien seasta. Sunrise Avenue on tunnetusti lyönyt itsensä läpi hyvin Saksassa, joten ei ole mikään yllätys, että tälläkin keikalla saksalaisia on mukana.

Naurun äänet kuuluvat Juliane Grünelle ja hänen miehelleen Björn Grünelle sekä heidän seurassaan oleville Geli Süssille ja Yasmin Käppelerille. He ovat kaikki kotoisin Saksasta, pariskunta on kotoisin Kölnistä, Süss Viennasta ja Käppeler alun perin Frankfurtista. Heistä varsinkin Süss on kierrellyt keikoilla niin paljon, että ei edes osaa laskea niin pitkälle, keikkoja on kertynyt niin paljon. Kaikki heistä ovat käyneet aikaisemmin Suomessa ja Sunrise Avenuen keikoilla myös lähempänä kotimaataan. Grünen pariskunnasta Björn nostaa esille hänen rakkautensa Salmiakkia kohtaan. Süss nyrpistää välittömästi nenäänsä, hän ei ole salmiakin ystävä.

Käppeler on käynyt jo kaksi vuotta suomen kielen kursseilla, ja onkin oppinut jo paljon. Myös Süss paljastaa osaavansa suomea ja kertookin lempisanansa olevan lippuautomaatti. Grünen Björn kertoo mielipiteensä Sunrise Avenuesta ja saa muut lähellä olevat nauramaan. ” They’re funny finnish musicians”. Hän hehkuttaa vielä suomalaisten huumorintajua ja kaikki liittyvät keskusteluun puhumaan kuinka suomalaiset eivät ole ollenkaan niin sisäänpäin kääntyneitä kuin väitetään. Suurin osa on oikeasti helposti lähestyttäviä ja kilttejä. ”Nähdään maaliskuussa!”, Süss huutaa vielä englanniksi ennen kuin jatkan matkaani jonoa eteenpäin. Hekin ovat siis tulossa Hartwall Areenalle.

Saksalaisen joukon edessä on Hämeenlinnalainen kaksikko. Janina ja Ira ovat olleet kuuntelijoita jo kymmenenvuotiaista asti ja ovat nyt kahdenkymmenen ikävuoden kieppeillä. Janina muisteli kuinka kaikki alkoi, kun hän katseli Voicelta musiikkivideoita televisiosta ja sieltä aina välillä tuli Fairytale Gone Bad. Janina on jopa niin iso fani, että on nimennyt ihanan spanielinsakin yhtyeen keulahahmon Samun mukaan.

Janina on ollut Sunrise Avenuen keikalla ennenkin. Helsingin Jäähalli on ollut monelle jonossa olijalle ihana muisto, kuten myös Janinalle. Ira omalta osaltaan ei ole ollut ikinä Sunrise Avenuen keikalla, vaan tämä on hänen ensimmäinen kertansa. Tämäkin kaksikko on varannut liput Hartwall Areenalle jo hyvissä ajoin.

Aivan Pakkahuoneen oven edessä on saksalaiskolmikko. Kolme muillekin faneille hyvin tuttua kasvoa, Kathi, Biauca ja Natalie. He ovat olleet oven takana odottamassa jo aamusta kymmenestä asti, mikä on heille ihan tavanomaista. Tunnelma heidän keskuudessaan on hieman hermostunut, koska kello lähenee seitsemää, oven avaamisen aikaa. Heillä on edessään vielä monta keikkaa tällä kiertueella. Tältä keikalta he odottavat hauskuutta ja hyvää fiilistä.

Odottamisen tunnelma kasvaa samaa vauhtia kuin jono. Jono on jo lähes nelinkertainen siihen nähden kuin saavuin paikalle. Uusien jonottajien kasvoilta paistaa jännitys, mutta myös innostus. Illasta tulee varmasti ikimuistoinen.

Liinu Nieminen 

Näin minusta tuli minä: Lapsuuden laulu-unelmat ovat nyt selkeitä tavoitteita

 

FAKTAT KEHIIN

Kuka Lotta-Maria Heinonen ”Lottis”
Ikä 17-vuotias
Kotipaikka Tampere/Keuruu ”vähän sieltä ja täältä”
Koulu Tampereen yhteiskoulun lukio (Tyk)

 

Lotta-Maria Heinonen sai vauhtia uralleen Idolsista viime syksynä.

Lotta-Maria Heinonen on aina rakastanut musiikkia ja sitä hän onkin aina tehnyt. Kiinnostus esiintymistä ja musiikkia kohtaan syntyi kuorolaulun innoittamana. Hän lauloi kolmannella luokalla kuorossa paljon sooloja ja huomasi olevansa ihan hyvä ja että ihmiset oikeasti haluavat kuulla häntä. Näin syttyi nuoren tytön kipinä laulaa ihmisille. Lottis harrasti myös viulunsoittoa aina lukion alkuun asti.

”Mä osaan ja haluun laulaa ihmisille.”

Lotta-Maria osallistui KIDsing laulukilpailuun jo 12-vuotiaana ja on siitä lähtien harjoitellut ahkerasti muun muassa seuraamalla idolejaan ja ottamalla heiltä oppia. Lisäksi hän on käynyt laulutunneilla 7.-luokalta lähtien. Lottis kokee erityisesti kehittyneensä kontrolloimaan omaa ääntään ja tunnistamaan omat rajansa.

Lotta-Marian elämässä musiikki on mukana koko ajan ja joka paikassa. Laulamisen lisäksi tanssia rakastavan Lottiksen identiteetti on takertunut tiukasti kiinni musiikkiin, eikä nuori nainen aio ikinä päästää siitä irti.

Musiikki on aina ollut tiivis osa Lotta-Marian elämää myös musikaalisen perheen vuoksi, sillä hänen äitinsä soittaa pianoa ja isä kitaraa ja rumpuja. Hän myös uskoo, että jos hänen vanhempansa olisivat syntyneet hänen aikaansa, olisivat hekin jotain suurta. Myös hänen veljensä on rumpujen, kitaran ja basson taitaja.

Lottiksen musiikkiura sai valtavan alkusykäyksen, kun hän päätyi hakemaan Idols-laulukilpailuun ja sijoittui kunnioitettavasti viidenneksi. Alun perin Lotta-Maria ei ollut suunnitellut lähtevänsä kisaan mukaan, mutta Idolsin mainoksen nähtyään hän ei voinut sanoa ei mahdollisuudelle. Mainoksessa oli ollut Antti Tuiskun kuva ja sanat: ”Tuleeko sinusta seuraava suuri pop tähti?” Tähän hän ei voinut vastata muuta kuin kyllä.

Hulluimmaksi Idols-matkallaan Lottis koki ”artistielämän” ja sen, että ihmiset oikeasti tunnistivat hänet kadulla.

Lotta-Maria saa itseluottamusta ja rohkeutta esiintyä erityisesti idoleiltaan ja ystäviltään, jotka tukevat heikkoinakin hetkinä. Hän ei pelkää ihmisille esiintymistä, sillä hän on määrätietoinen ja tietää osaavansa. Lotta-Maria kuvailee itseään esiintyjänä erityisesti monipuoliseksi, mutta kuitenkin tietää millaista musiikkia haluaa tehdä. Hänelle palkitsevinta esiintymisessä on voida välittää esittämänsä biisi ihmisille ja herättää heissä tunteita.

Lottiksen motiivi tehdä musiikkia on hänen rakkautensa sitä kohtaan, hän haluaa tuoda ihmisille iloa, mutta myös auttaa yli vaikeista hetkistä. Hän haluaa musiikillaan inspiroida ja antaa energiaa kuulijoilleen.

Tulevaisuudessa Lotta-Maria haluaa jatkaa elämäänsä musiikin parissa ja olla levyttävä artisti. Tätä unelmaa hän onkin jo askeleen lähempänä, sillä Lotta-Maria solmi managerisopimuksen Tina Jukarisen kanssa, joka oli bongannut hänet Idols-kilpailun kautta.

Lotta tahtoisi sanoa muille unelmiaan tavoitteleville nuorille, että pitää tavoitella rohkeasti haaveitaan:

”You only live once. Maailma ojentaa sulle avaimet ja sun täytyy vaan kurkottaa saadakses ne.”

Reetta Malmivaara

Tampereen lukioiden stereotypiat käsittelyssä ( osa 1 )

Tampereella eri stereotypiat näyttelevät suurta roolia lukiomaailmassa. Ne pyörivät jokapäiväisissä puheissa ja vitseissä. Ne vaikuttavat vahvasti siihen, mihin lukioon nuori haluaa hakea peruskoulun jälkeen. Niiden avulla nuoret luovat helposti oman kuvansa uudesta tapaamastaan ihmisestä.

Päätimme siis tehdä tutkivaa reportaasia tästä nuorille helposti samaistuttavasta aiheesta.  Aloitimme prosessin luomalla mahdollisimman stereotyyppisen, fiktiivisen henkilön ja sen jälkeen kiersimme kouluilla selvittämässä, löytyikö koulusta paljon tällaisia henkilöitä. Ensin esittelyssä fiktiiviset hahmomme.

Sammon keskuslukio

Kasperi Korhonen ja Amanda Björk ovat nuori pari Sammon keskuslukiossa. Kasperin elämään kuuluu jääkiekko-harrastuksen lisäksi mökkiviikonloput, ja säännöllinen myöhästely aamutunneilta. Amanda uskoo Kasperin tulevaisuuteen NHL-tähtenä, ja Floridasta löytyvään kesämökkiin.

Kasperi Korhonen

Amanda Björk

 

 

 

 

Reima ”Remu” Paatela

Reima (Remu) Paatela taas on jälleen kerran tullut samoilla silmillä Sammon keskuslukion käytäville. Hän on viettänyt taas yhden pitkän yön tietokoneen edessä pelaillessa ja pitsaa syöden. Remua ei kiinnosta mennä filosofian tunnille, joten hän tulee viestintälinjan siivessä sijaitsevaan harjoitustoimitukseen nukkumaan päiväunia ja katsomaan Netflixiä. Remu käy suihkussa silloin kun huvittaa, koska on ylpeästi oma itsensä.

 

Tampereen klassillinen lukio

Elina Karikoski harrastaa lukemista ja kirjoittamista omissa oloissaan, jolloin Tampereen klassillinen lukio on hänelle täysin oikea paikka. Koulussa Elinalla on oma pieni kaveriporukkansa, mutta eivät he juuri toisiaan vapaa-ajalla näe.

Elina Karinkoski

 

Hatanpään lukio

Iivari Äimän neljäs vuosi Hatanpään lukiossa on alkanut mallikkaasti. Viimeisen vuoden lukujärjestysten helppouden ansioista on hän onnistunut pääsemään läpi jopa puolista kursseista. Koulukirjojen sijaan Iivarin käteen on tuntunut liimautuneen skeittilauta ja kaljatölkki: ”Oonhan mä sentään täysikäne”, Iivari naurahtaa.

Iivari Äimä

Tammerkosken lukio

Solja Rislakki käy kolmatta vuotta Tammerkosken lukion kuvaamataidon erityislinjaa. Vapaa-aikansa hän käyttää piirtäen ja lukien sarjakuvia sekä käyden cosplay-tapaamisissa. Opettajatkaan eivät enää pysy perässä minkä värisillä hiuksilla Solja tulee minäkin päivänä kouluun. Unelmissa hänellä on seuraavana matka Tokioon ja lävistys kulmakarvaan.

 

Solja Rislakki

Svenska samskolan

Juuri takaisin Tampereelle Porvoon kartanostaan palannut Peter Söderström puhuu äidinkielenään ruotsia ja tämän takia käy Tampereen ruotsinkielistä  lukiota. Hän harrastaa purjehdusta ja seuraa isänsä kanssa aktiivisesti raveja. Hänellä on varaa kalliseen autoon ja kalliisiin vaatteisiin, eikä epäröi näyttää sitä.

Peter Söderström

 Ja tähän päädyimme…

Oma koulu, pahin koulu. Koska olemme itse Sammon keskuslukiosta, olemme tottuneet jo täällä pyöriviin ihmisiin ja näin ollen meidän on helppo löytää stereotypiat keskuudestamme. Jokainen meistä myöntää tunnistavansa vähintäänkin yhden jokaisesta stereotypiasta.

Tampereen klassilliseen lukioon astuessamme kuulimme ensimmäisenä keskustelun ydinfysiikasta ja näimme seinällä olevan taulun höyryveturista sekä katosta roikkuvan atomimallin. Olimme selvästikin tulleet sisään luonnontiedelinjan ovesta. Saimme itsellemme esittelijän näyttämään koulua. Saimme kuulla, että osassa koulua täytyy olla ihan hiljaa ja sen huomasimme itsekin. Löysimme myöskin tästä koulusta useammankin stereotypiaan sopivan henkilön.

Jo Hatanpään lukion pihaan tultaessa aistimme siitä huokuvan tunnelman. Koulun lähelle sijoitettu baari näytti houkuttelevan ainakin muutamaa lukiolaista, mutta oli Hatanpäällä myös monta kilttiä ihmistä. Skeittilautoja näkyi odotettua vähemmän, mutta emme niiltäkään välttyneet.

Tammerkosken lukiosta oli ehkä kaikista vaikein löytää stereotyyppistä lukiolaista. Löysimme kyllä monta mahdollista henkilöä, muttemme oikeastaan yhtään täysin stereotypiaa vastaavaa koululaista. Muutos muun koulun ja kuvaamataidon siiven välillä oli kuitenkin huomattava.

Suomenruotsalaiset stereotypiat romuttuivat astuessamme sisään Svenska samskolanin ovista. Kun katsoimme tarkemmin, löysimme kyllä myös muutaman stereotypian täyttävän henkilön, mutta hyvin suuri osa koululaisista oli samalla tasolla, kuin jokainen muukin meistä.

Vaikka lähes jokaisessa koulussa oli stereotyyppisiä ihmisiä ja ilmapiiri ja yleinen koulun ilme oli eri jokaisessa koulussa, haluamme painottaa, ettemme tunne kyseisiä henkilöitä, eikä tarkoituksenamme ole loukata ketään. Tärkeä huomio on myös, että jokaisessa koulussa, jossa vierailimme, oli myös paljon erilaisia ja stereotypioihin sopimattomia ihmisiä.

(Juttusarjan toinen osa löytyy täältä )

Emmi Kortteinen, Heidi Tauriainen & Oona Koivula

Kampaaja-haaveista äidinkielen opettajaksi

 

Sammon keskulukion äidinkielen opettaja Outi Lepomäki, ollut Samkessa vuodesta 2010 ja sitä aiemmin Messukylän lukiossa. Opettajan ammatissa Lepomäki on ollut jo huimat 32 vuotta.

 

Mikä oli haaveammattisi lapsena?

– Kampaaja, koska oli niin hauskaa auttaa 10 vuotta vanhempia tätejäni laittautumaan huveihin.

 

Miten päädyit opettajan ammattiin?

– Minulla oli kirjallisuus pääaineena yliopistossa, enkä ollut ihan varma sivuaineesta. Luin muun muassa tiedotusoppia ja taidehistoriaa. Toimiessani sijaisena huomasin, että opettajan työ onkin ihan kivaa, joten päädyin suuntaamaan opinnot kirjallisuuteen ja suomen kieleen.

 

Mitä harrastat ja teet vapaa-ajalla?

– Harrastukseni liittyy paljon kulttuuriin, eli käyn paljon teatterissa ja konserteissa, lisäksi luen paljon. Olen kiinnostunut myös kuvataiteesta, johon liittyy myös vähän sellaista omaa tekemistä.

 

Ketä kuuluu perheeseesi? Onko sinulla lemmikkejä?

– Perheeseeni kuuluu aviomies ja kaksi aikuista lasta. Ei valitettavasti ole lemmikkejä allergioideni takia.

 

Mikä on suurin haaveesi?

– Kun ajattelen, minkä ikäinen olen, niin suurin haaveeni on elää terveenä ja rauhassa. Ja mielellään tietenkin haluaisin seurata maailmaa, joka ei mene kovinkaan huonoon suuntaan.

 

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa?

– Matkustelen tälläkin hetkellä jo todella paljon, mutta lotossa voitettuani varmasti matkustelisin vielä lisää. Unelmapaikkani voisi olla Chile, koska olen jotenkin aina ollut kiinnostunut siitä. Se on varmaan se ensimmäinen maa, mihin lähtisin ulkomaille.

 

Mikä on parasta Samkessa ja samkelaisissa?

– Täällä Samkessa sekä opettajat että opiskelijat ovat todella kivoja ja ilmapiiri on minusta parasta. On todella mukavaa olla töissä täällä.

 

Terveisiä/neuvoja Samken opiskelijoille?

– En muista tarkkaan, mutta on olemassa sellainen ”rennosti tosissaan” -tunnuslause, eli silloin kun on levon aika, niin silloin pitää myös levätä.

 

Reetta Malmivaara ja Sofia Tuohimaa

Monen mielenkiinnonkohteen mies

Elokuusta lähtien samkelaisille psykologiaa ja uskontoa opettanut monipuolinen Petri Laajalahti haaveilee siitä, että voisi vanhana olla kiitollinen elämästään, sekä tekemistään että saamistaan asioista.

 

Mikä oli haaveammattisi lapsena?

– Liikunnanopettaja, tai oikeastaan urheilija, mutta sitten liikunnanopettaja sen jälkeen.

Missä vaiheessa tajusit, että psykologia kiinnostaa enemmän? Miten päädyit psykologian opettajaksi?

– Siinä kävi niin, että olin lukemassa kirjoituksiin – mulla oli vielä liikunta-ala unelmana -, ja kun mä luin terveystiedon kirjoituksiin niin vaikka mulla oli sen aineen kirja edessä, en pystynyt keskittymään siihen kunnolla, sillä olin ajatuksissani ajautunut muualle ja yhtäkkiä mulla oli psykologian ja teologian kirjoja käsissäni. Olin ihan innoissani ja ajattelin että ”Ei hitsi täähän on tosi mielenkiintoista”. Samalla mietin, että olisinkohan mä sittenkin kiinnostunut enemmän näistä asioista. Sitten hain opiskelemaan ja myöhemmin kävin myös liikunta-alan tutkinnon, koska mua jäi kaivertamaan se, että se oli kuitenkin alun perin se unelma. Sitten pääsin toteuttamaan sen.

Mitä harrastat ja teet vapaa-ajalla?

– Kyllä mä liikuntaa edelleen harrastan, mutta sitten musiikki on myös aika tärkeää. Sitä harrastan aika aktiivisestikin. Harrasteviritelmiä on ja musisoin myös yksikseni. Aikaisemmin käytiin aktiivisestikin soittelemassa vaikka missä, mutta nykyään se on sellaista, että esimerkiksi tuttavat kyselevät häihin esiintymään. Se on aika sellaista leppoisaa harrastamista.

Ketä perheeseesi kuuluu? Entä onko sinulla lemmikkejä?

– Mulla on isä, äiti ja kaksi siskoa. Omaa perhettä ei ole, eikä lemmikkejä.

Mikä on suurin haaveesi?

– Oma perhe ja lapset. Koko elämässä varmaan kaiken kaikkiaan se, että vanhana voi olla kiitollinen asioista joita on tehnyt, eikä katkeroituisi.

Mitä tekisit jos voittaisit lotossa?

– En mä siinä voita varmaan koskaan, kun en lottoa.

Mikä on parasta Samkessa ja samkelaisissa?

– On kiva pitää oppitunteja, koska yleensä oppilailla löytyy mielenkiintoa oppiaineisiin eikä tarvii hirveesti pitää kuria. On sellanen tekemisen meininki.

Terveisiä/neuvoja Samken opiskelijoille:

– Kannattaa panostaa kouluun ja pitää yllä monipuolisuutta ja moninäkökulmaisuutta elämässä.

Milla Mäkipää & Reetta Malmivaara