Aihearkisto: Artikkelit

Pääsykoeuudistuksesta päänvaivaa 

Monet nuoret ovat joutuneet tukalaan paikkaan uudistuneen pääsykoesysteemin vuoksi. Korkeakoulujen opiskelijavalinnat tehdään vuodesta 2020 lähtien pääasiallisesti ylioppilastutkinnon tai vaihtoehtoisesti ammatillisen perustutkinnon arvosanojen pohjalta. Tällainen systeemi vahingoittaa etenkin niitä nuoria, jotka ovat kärsineet koulunkäyntiä häiritsevistä ongelmista toisen asteen koulutuksen aikana.

Toisella asteella opiskelevat nuoret käyvät läpi monia erilaisia elämäntilanteita ja edelleen ylioppilaskokeissa onnistuminen saattaa riippua paljon päivästä ja siitä, millaiset kysymykset sattuu yo-kokeessa olemaan. Koulu ei välttämättä maistu jokaiselle 17-vuotiaalle, joilla on elämässä paljon muutakin meneillään. Ja jos esimerkiksi terveydelliset syyt ovat rajoittaneet nuoren opiskelua, on epäoikeudenmukaista, että heillä on huonommat mahdollisuudet päästä korkeakouluihin opiskelemaan.

Kovin moni ei L:n papereita kirjoita. Entä ne nuoret, jotka kirjoittavat ihan hyvin, pärjäävät koulussa ihan hyvin, mutta taso on hyvin pitkälti keskinkertaista? Miten heidän, jollain tapaa väliinputoajien, käy? Tämä systeemi suosii liian paljon niitä, jotka ovat pärjänneet erinomaisesti ylioppilaskirjoituksissa.

Toisaalta pääsykoeuudistus hyödyttää Suomen valtiota, koska tarkoituksena on saada nuoret nopeammin toiselta asteelta korkeakouluihin opiskelemaan. Monet nimittäin pitävät välivuoden, joka saattaa venyä toiseksi ja kolmanneksi jne. Tavoite on hyvä sekä ymmärrettävä, mutta tämä lisää paineita entistä enemmän ja saattaa vaikuttaa toisiin vahvasti.

Tavoitteena on myös vähentää kalliiden valmennuskurssien suosimista. Valmennuskurssit ovat epäreiluja niille, joilla ei ole samalla tavalla varaa laittaa rahaa korkeakouluun pääsemiseen. Valmennuskurssit ovat olleet tärkeitä aloilla, joissa on todella kovaa kilpailua, kuten oikeustieteellinen, lääketieteellinen ja kauppatieteellinen ala. Kouluihin on ollut mahdollista päästä ilman valmennuskurssia, mutta on huomattu että sen suoritettua on ollut helpompi päästä sisään. Joka tapauksessa tämäkin tavoite on ymmärrettävä, mutta ei mielestäni tarpeeksi hyvä peruste tälle pääsykoeuudistukselle.

On epäreilua luoda ylimääräisiä paineita ja vaatia yhä enemmän. Harva toisen asteen opiskelija itse on kehunut pääsykoeuudistusta. On ymmärrettävää, että poliitikkojen on saatava tämänkaltaista muutosta aikaan, koska kyseessä on hyvin ongelmallinen tilanne. Ainakin lukio tuntuu kuluttavan monen nuoren loppuun ja ymmärrettävästi se lisää halua hengähtää hetki ylioppilaslakin päähän laittamisen jälkeen. Tärkeää olisi kuitenkin kuulla opiskelijoita enemmän, koska käsitys nykyhetken lukiosta muuttuisi varmasti vanhemmallekin väelle realistisemmaksi.

 

Veera Naumanen

Filosofian opettaja diggaa jazzista

Kuka olet?

– Olen Sauli Salmela, Sammon keskuslukion filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja. Yliopistolla opetan myös latinan kieltä.
Kuinka kauan olet ollut Samkessa töissä?

– Olen ollut täällä Samkessa töissä ihan alusta asti eli vuodesta 2005 lähtien.

 

Mikä oli haaveammattisi lapsena?

– Merikapteeni. En muista, miksi.

 

Mitä harrastat?

– Minulla on paljon erilaisia harrastuksia. Olen jazz-diggari ja soitan pianoa sekä jonkin verran kitaraakin. Tykkään myös liikkua luonnossa. Olin esimerkiksi hiljattain kansallispuistossa muutaman päivän vaelluksella. Lenkkeilen myös aktiivisesti. Luen ja kirjoitan todella paljon, nämä harrastukset liittyvät ammattiini ja opettamiini asioihin.

 

Minkälainen perhe?

-Minulla on 17-vuotias poika ja avovaimo. Tällä hetkellä meillä ei ole lemmikkejä. Meillä oli kyllä koira, mutta meidän piti luopua siitä, koska se joutui olemaan niin paljon yksin kotona, eikä se tottunut siihen koskaan.

 

Mikä on suurin haaveesi?

-Tulla hyväksi ihmiseksi.

 

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa?

– Ainakaan en lopettaisi työntekoa. Luulen, että ryhtyisin tekemään tieteellistä tutkimusta asioista, jotka kiinnostavat minua kovasti, mutta mihin on tällä hetkellä vaikea saada ulkopuolista rahoitusta.

 

Mikä on parasta Samkessa ja samkelaisissa?

-Samken vahvuus on sama kuin sen ongelma eli kolossaalinen koko. Siinä on hyvää se, että suuri koko mahdollistaa laajan kurssitarjonnan ja todella monille kursseille löytyy tarvittavat 12 opiskelijaa. Iso yhteisö luo intellektuaalista avaruutta. Kun on paljon ihmisiä, niin on paljon ajatuksia, ja kun on paljon ajatuksia, syntyy synergiaa. Tänne hakeutuu ihmisiä, jotka kykenevät olemaan isossa muurahaispesässä, ja ne jotka eivät tullessaan ole sellaisia, kouliintuvat sellaisiksi.

 

Terveisiä/neuvoja Samken opiskelijoille?

-Aikamme ihmistä vaivaa historian tajun puute, joten lukekaa paljon historiaa, ja kun löydätte oman mielenkiinnonkohteenne tieteiden kentästä, niin perehtykää ensitöiksenne sen historiaan huolella. Jos ei ymmärrä historiaa, niin ei ymmärrä nykyisyyttäkään eikä kykene orientoitumaan tulevaisuuteen. Ja pitäkää myös yllä älyllistä uteliaisuutta.

 

Sofia Tuohimaa

 

 

Seitsemän tapaa selvitä ylioppilaskirjoituksista 

Valmistautuminen

Kesän riennot ovat takanapäin ja koulu etenee hyvää vauhtia. Lukiolaisilla, varsinkin abeilla pyörivät varmasti mielessä jo tässä kuussa alkavat ylioppilaskirjoitukset. Miten selvitä kuusi tuntia salissa? Miten muistaa jokaisen kurssin asiat ja kokeet yhden päivän aikana? Ei hätää. Sammon keskuslukion nelivuotisena oppilaana tiedän hyviä konsteja, joiden avulla selvitä ylioppilaskirjoitusten läpi.

Ensimmäinen tapa: Opiskele. Paras keino on käydä jokaisella tunnilla, tehdä kotitehtävät sekä olla tunneilla aktiivinen. Tämä on kaikista tehokkain keino menestyä ylioppilaskirjoituksissa, ja myöhemmin elämässä. Tunnollisesti opiskeleminen auttaa varmasti myös jatko-opintojen kanssa. Jos opiskelu on kuitenkin syystä tai toisesta jäänyt vähemmälle, on silti mahdollista selvitä kirjoituksista kohtalaisin arvosanoin.

Toinen tapa: Tutustuminen uusiin aihepiireihin. Jos kirjoitat esimerkiksi englannin, katso englanninkielinen elokuva ilman tekstityksiä tai mikä parempaa, lue englanninkielinen kirja. Opit huomaamatta ja opiskelu voi jopa vahingossa olla hauskaa. Jos kirjoitat historian, katso vanhoja pätkiä YouTubesta tai elokuvia esimerkiksi toisesta maailmansodasta. Jos kirjoitat sekä englannin että historian, katso englanninkielisiä elokuvia toisesta maailmansodasta. Helppoa. Tällä keinolla saatat oppia pienen asian, joka saattaa nostaa jopa kokonaisarvosanaasi. Pidä silmät ja korvat auki, kaikki tieto ei löydy koulukirjoista. Tai no, löytyy, mutta kirjat eivät ole ainoa tapa oppia. Jos kuitenkin valitset perinteisen pänttäämisen, muista pitää myös taukoja.

Tämä onkin kolmas tapa: Taukoja pitämällä et opi mitään, mutta ainakin saat hetkeksi muuta ajateltavaa kuin kirjoitukset. Taukojen pitäminen on myös hauskempaa kuin lukeminen.

Neljäs tapa: Opiskelu on aikaa vievää ja joskus lukeminen voi venyä myöhään yöhön. Silloin yöunet kärsivät. Uni on kuitenkin yhtä tärkeää, ellei tärkeämpää kuin opiskelu itse. On tieteellisesti todistettu, että unen määrällä on vaikutusta koulumenestykseen, ja riittävä uni auttaa muistamaan päivän aikana opitut asiat. Jos siis opiskelusi menevät myöhään, huolehdi, että saat riittävän määrän unta. Älä kuitenkaan nuku pommiin koulusta, tai ainakaan ylioppilaskirjoituksista. Silloin et pääse kirjoittamaan ja kaikki kova työ on ollut turhaa. Viidentenä haluan painottaa stressiä.

Viides tapa: On terveellistä stressata vähän, mutta pidemmän päälle stressi ei hyödytä mitään. Paras tapa mennä kirjoitussaliin on olla avoimin mielin. Ajatteleminen ja kysymysten pohtiminen on huomattavasti helpompaa jos et stressaa turhaan. Ylioppilaskirjoitukset ovat tärkeät, ja niitä kuuluukin miettiä, mutta liika stressaaminen ei hyödytä mitään.

Kirjoitusviikolla

Muutamaa yötä ennen kirjoituksia aineiden lukumäärästä riippumatta on hyvä muistaa muutama asia. Edellä mainituista ainakin hyvät yöunet sekä vähäinen stressi auttavat ennen pääpäivää- tai päiviä. Lisäksi kuudentena haluan painottaa liikunnan tärkeyttä.

Kuudes tapa: Pitkä lenkki illalla auttaa rentoutumaan ja saamaan ajatuksia muualle. Myös muut liikuntamuodot ovat hyviä. Lisäksi on hyvä välttää sosiaalisen median käyttöä, mutta se ei kuitenkaan onnistu, joten tämä keino voidaan unohtaa jo kättelyssä. Päivää ennen koetta on hyvä käydä kaupassa ja ostaa kunnon eväät. Kahvia, leipää, karkkia. Mitä tahansa haluatkin syödä. Ja jos kirjoitukset menevät penkin alle, ainakin maha on täynnä.

Salissa

Seitsemäs tapa: Viimein, pääpäivä, selätä se. Huolella valmistautumisen jälkeen odotat koulun aulassa jännittyneenä. Rehtori antaa vielä viimeiset ohjeet ja ohjaa oppilasjoukon peremmälle kirjoitussaliin. Kokeessa on tärkeää käyttää kaikki aika huolella. Lue kysymykset huolellisesti. Älä kirjoita vastauksia ennen niiden miettimistä huolella. Ensimmäisenä tuntina saattaa vielä väsyttää, joten varmista, että aivosi ovat tarpeeksi virkeät. Kirjoita kaikki vastaukset tarkasti ja lue kaikki vastaukset ennen kokeen palauttamista. Älä jätä kirjoittamatta mitään. Tähän päivään on valmistauduttu kuukausia, joten kaikki aika salissa kannattaa hyödyntää niin hyvin kuin mahdollista. Kiire ja stressi on silloin ohi. Aika näyttää mihin pystyt.

 Matias Alasaukko-oja 

 

Kuva: kuvituskuva/Flickr

Harrastuksesta kesätöihin -valokuvausstudiolla pääsi oikeisiin töihin

Studio Torkkeli avasi ovensa minulle 4.6.2018. Tutustuin toimitusjohtaja, Laura Tammistoon ja silloin kesätyöjakso sai alkunsa. Studio Torkkelin ”pelisäännöt” tulivat tutuiksi ensimmäisenä päivänä. Sain myös nähdä yrityksen perustaja, Kimmo Torkkelin samana päivänä, kun hän vieraili studiolla.

Suurimmaksi osaksi päiväni sujuivat järjestellessä studiolla. Jokainen koti, julkinen rakennus kuin yrityskin tarvitsevat pientä kesäsiivousta. Minulle järjestely on itsestään selvyys ja nautin organisoinnista. Työtehtäviin lähdin innolla, vaikka joukossa olisi ollut muutama epämiellyttävä kokemus.

Ensimmäinen työpäivä sisälsi myös siivousta. Kuva: Johannes Siren

Valokuvaamolla muutakin kuin valokuvaamista

Kesätyöjaksoni kesti kesäkuun ajan siten, että olin aina viikossa muutaman kerran töissä. Kesäkuuhun mahtui valokuvauksellisesti vaikka mitä. Passikuvauksen pariin päädyin oltuani Studio Torkkelin pikkustudiolla, jossa suoritetaan useasti passikuvia. Pikkustudiolla näin myös profiilikuvausta. Studio Torkkelin isolla studiolla näin lapsikuvauksen toimintaa ja hääkuvaustakin pääsin näkemään kaksi kertaa.

Kuitenkin suuri osa, valokuvaajan ajasta menee koneella istuessa ja kuvia muokatessa. Kuvamuokkaus on kuitenkin tärkeä osa prosessia, jossa kuvat päätyvät lopulta kuvattavien haltuun. Käytännössä aina, kun ei valokuvata niin muokataan valokuvia, joita on otettu aikaisemmin.

Taustojen kuvausta, tuoli on mallina. Kuva: Johannes Siren

Harrastuksesta ammatti

Olen harrastanut valokuvausta nyt vajaan vuoden ajan. Olen nauttinut jokaisesta kuvaushetkestä, jossa olen ollut. Studiokuvaus kuitenkin on ollut ala, johon en ole törmännyt harrastukseni parissa. Studiokuvauksella tarkoitan muun muassa lapsikuvausta tai passikuvausta. Kesätyöjaksossa sain onneksi tutustua studiokuvaukseen. Studiossa kuvaaminen onkin ihan oma kokemuksensa, sillä valoista ja rekvisiitasta pitää tietää, jotta kuvat onnistuvat. Kesätyöjakso nosti huomattavasti intohimoani valokuvaukseen – ammatillisestä puolesta en vielä tiedä.

Johannes Siren

Sateinen, mutta vauhdikas Viikinsaaripäivä tuutorin silmin – käteen jäi kipeä kurkku, mutta hyvä mieli

Elokuun puolessavälissä oli taas uusien ykkösten aika suunnata Viikinsaareen ryhmäytymispäivää varten. Aamu alkoi Laukontorilta, jonne itse saavuin noin kaksikymmentä minuuttia ennen yhdeksää. Vähitellen tori alkoi täyttyä ensimmäisen vuoden opiskelijoista, jotka pikaisesti hakeutuivat kavereidensa tai oman ohjausryhmänsä luokse. Taivas enteili sadetta, mutta siihen suurin osa oli osannut varautua sääennusteiden ansiosta. Siitä huolimatta kaikki vaikuttivat hyväntuulisilta ja olevan valmiina päivään.

 Nousimme kahteen Hopealinjojen laivoihin ja matka kohti Viikinsaarta alkoi. Minulle ja kaikille muille tuutoreille tämä oli jo toinen kerta siellä. Luonnollisesti olimme vuosi sitten itse olleet samassa tilanteessa kuin missä ykköset olivat nyt. Viime vuonna laivamatkaa oli viihdyttänyt pelkästään oma puhelin tai kaverin seura, mutta tällä kertaa saimme katsella Sammon keskuslukion ykkösille järjestämää soutukilpailua.

Saareen päästyämme aloimme valmistella rasteja. Alun perin minun ei ollut tarkoitus pitää rastiani yksin, mutta sairastapauksen takia parini joutui siirtymään tuuraajaksi toisaalle. Päätin kuitenkin, että vedän leikkini täysillä jokaiselle ryhmälle, vaikka yksin olenkin. Ideana leikissä oli tehdä ryhmittäin still-kuvia, eli muodostaa porukalla yksi iso paikallaan oleva asetelma tietystä paikasta. Aiheina olivat esimerkiksi hevostalli ja sairaala.

Pian ryhmäytymispäivä saatiin käyntiin ja ryhmät alkoivat kiertää eri rasteja järjestyksessä. Yllätyin positiivisesti, kuinka opiskelijat lähtivät mukaan leikkiini ja saivat muodostettua todella luovia kuvia. Vettä alkoi tippua entistä kovemmin taivaalta, mutta se ei menoa haitannut. Muillakin rasteilla oli vauhtia, ainakin mitä sivusilmällä kerkesin huomata. Leikistäni jäi loppuun lähes joka kerta niin paljon aikaa, että loppuun leikkijät muodostivat yhdessä yhden ison asetelman.

Aika kului todella nopeasti. Ei mennyt kauaakaan, kun kaikki ryhmät olivat kiertäneet jokaisen rastin ja oli aika lopettaa siltä osin. Touhuttu ja tutustuttu oli kuitenkin jo pari tuntia, joten nälkähän siinä tuli. Voin myöntää, että kyllä sämpylä ja pillimehu maistui todella hyvälle onnistuneen leikin ohjaamisen jälkeen. Syötyämme oli aika kokoontua yhteen ja palkita jokaisesta ryhmästä paras kannustaja sekä aktiivisin ryhmä. Tunnelma oli katossa, kun voittajat saapuivat eteen hakemaan palkintojaan. Voitto oli kaikille yllätys, sillä emme maininneet kilpailusta missään vaiheessa.

Viikinsaaresta jäi tänä vuonna käteen kipeä kurkku, mutta hyvä mieli. Vaikka luulin varustautuneeni kunnolla sateeseen, onnistuin silti vilustuttamaan itseni. Siitä huolimatta uskon, että päivän ansiosta uudet opiskelijat tuntevat ryhmänsä ainakin hieman paremmin ja lukiotaipaleesta tulee heille erinomainen. Pienen gallupin perusteella ykköset olivat tyytyväisiä päivään, joten sanoisin ryhmäytyksen sateesta huolimatta onnistuneen.

Iida Vartiainen

Kieltenopettajan ammatti löytyi mutkan kautta 

Suvi Nordenswan on viime vuoden syksynä Samkeen saapunut uusi opettaja. Hän on opiskellut Tampereen yliopistossa useita kieliä, joista opettaa nyt Sammon keskuslukiossa espanjaa ja Tammerkosken lukiossa englantia.

 

Mikä oli haaveammattisi lapsena?

– Varmaankin kampaaja. Tykkäsin myös piirtää paljon lapsena, joten ehkä halusin kuitenkin olla eniten kuvittaja.

 

Miten päädyit opettajan ammattiin?

– Se tapahtui vähän mutkan kautta. Aluksi halusin opiskella vain kieliä ja päädyin kääntäjälinjalle. Sitten kuitenkin totesin, että kääntäminen on ihan mukavaa hommaa, mutta ei ehkä minun juttuni. Silloin opettaminen alkoi kiinnostaa. Aloin antaa yksityistunteja ja hain opettajan pedagogisiin opintoihin. Siellä huomasin, että tämä on minun alani ja sillä tiellä olen nyt.

 

Mitä harrastat ja teet vapaa-ajalla?

– Olen harrastanut kuorolaulua yli puolet elämästäni ja harrastan sitä edelleen. Laulan Tampereen yliopiston laulajien opiskelijakuorossa, vaikka olenkin jo työelämässä.

 

Ketä kuuluu perheeseesi?

– Perheeseeni kuuluu vanhemmat, kaksi siskoa, kaksi velipuolta ja avopuoliso. Molemmat siskoistani asuvat ulkomailla, toinen asuu Espanjassa ja toinen Australiassa. Velipuoleni asuvat Helsingissä ja Lahdessa.

 

Onko sinulla lemmikkejä?

– Tällä hetkellä minulla ei ole lemmikkejä. Kun olin lapsi, perheellämme oli aina koira ja toisaalta kaipaan lemmikkikoiriamme.

 

Mikä on suurin haaveesi?

– Vieraileminen kaikilla mantereilla.

 

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa?

– Matkustaisin sekä ottaisin pitkän loman töistä tehdäkseni vapaaehtoistyötä ulkomailla tai ehkä Suomessa.

 

Mikä on parasta Samkessa ja samkelaisissa?

– Olen ollut sen verran vähän aikaa, ettei asiaa ole tullut mietittyä, mutta esimerkiksi urheilullisuus näkyy ja on selvästi tekevää sekä aktiivista porukkaa.

 

Terveisiä/neuvoja Samken opiskelijoille?

– Opiskelkaa, opiskelkaa, opiskelkaa, mutta ottakaa myös rennosti ja pitäkää välillä hauskaa. Suhtautukaa vakavasti kirjotuksiin, mutta älkää saako hermoromahdusta. Istukaa se kuusi tuntia ja vetäkää täysillä.

 

Reetta Malmivaara ja Sofia Tuohimaa 

Nikke Ankara toi kesän Saloon

Salon torilla liikkuu tavallista enemmän ihmisiä. On torstai, mikä tarkoittaa, että on iltatoripäivä. Aurinko paistaa ja Uskelanjoki liplattelee taustalla, kun lukuisat myyjät kauppaavat omia tuotteitaan: joku vanhoja lelujaan, joku taas mansikoita ja herneitä. Paikalla on kaikenikäistä porukkaa, sillä jokaiselle löytyy jotakin. Nuoret ovat jo hyvissä ajoin kokoontuneet esiintymislavan edustalle, sillä tänä torstaina on luvassa tämän kesän ensimmäinen nuorille suunnattu esiintyjä: Nikke Ankara.

Keikan alkuun on vielä melkein kaksi tuntia aikaa, mutta eturivi alkaa täyttyä jo kovaa vauhtia. Kaveriporukat tanssivat ja laulavat lavan edessä, lapset syövät jäätelöä sivummalla vanhempien vahtiessa ja eläkeläiset nauttivat kauniista päivästä samalla miettien, kuka päivän esiintyjä oikein on. Pikkuhiljaa paikalle alkaa virrata myös heijastinliiveihin pukeutuneita järjestyksenvalvojia sekä punaisiin vaatteisiin sonnustautunutta ensiapuhenkilökuntaa. 

Lavan oikealla reunalla odottelee Tea ystäviensä Pinjan ja Erikan kanssa. Tytöt ovat menossa kahdeksannelle luokalle kesän jälkeen, kuten moni muukin paikalle ilmaantuneista. Keski-ikä odottelijoiden keskuudessa on noin 15 vuotta, mutta sekä vanhempia että nuorempia löytyy. Tea on kuunnellut Niken musiikkia jo yli kaksi vuotta. Hän kertoo fanituksen alkaneen nettikavereiden kautta, nopeasti Nikke Ankarasta tuli heille yhteinen juttu. Kolmikon lempibiisi on Koska eroot?, vaikkakin hyviä löytyy paljon.

Peruskoulusta asti tunteneet Sanna, Anne ja Sini ovat tulleet torille jo ajoissa. He ovat saaneet hyvät paikat lavan vasemmasta reunasta. Porukka on ensimmäistä kertaa Nikke Ankaran keikalla, ja he odottavatkin jo innoissaan artistin näkemistä ja biisien kuulemista livenä. ”Biisit on täyttä asiaa ja kertoo, mitä se hänen elämä oikeasti on”, Sini kertoo ja mainitsee samalla, että hänen lempibiisinsä on Värifilmi.

Rikkinäinen prinsessa- kappaleen suurkuluttajat Emma ja Oona ovat Salossa asuvat sisarukset. He odottavat malttamattomina, että pääsisivät ottamaan Niken kanssa yhteiskuvia ja tapaamaan hänet. Sisaruksista Oona löysi ensimmäisenä Niken musiikin, kun hän kuuli autossa ollessaan Perjantai 13.– biisin. Emma sai kuulla Nikestä Oonalta pian tämän jälkeen.

Keskellä eturiviä on kaksikko, joka on kiertänyt Niken perässä ympäri Suomea vuodesta 2016 asti. Fanitus lähti, kun Nikke oli Cheekin keikalla lämppärinä. Nämä tytöt ovat jo Nikenkin muistamat Siiri ja Marianne.  Kaksikko on nähnyt Niken esiintyvän jo yli 30 kertaa. Parhaaksi muistoksi Marianne nostaa 48 tuntia laivalla Niken keikoilla. Sastamalalainen kaksikko on tutustunut toisiinsa Niken kautta, kun tallilla tuli puheeksi musiikki. He käyvät yleensä yhdessä keikoilla, mutta myös muille ystäville on tilaa. Tytöt arvostavat Nikessä erittäin paljon sitä, kun hän kunnioittaa fanejaan ja yrittää aina järjestää heille aikaa.

Elli ja Lavinia ovat saapuneet Iltatorille Somerolta. He odottavat keikalta hyvää mieltä ja energisyyttä.

Viivi ja Veera eivät suoraan ole Niken faneja. He ovat käyneet pienestä asti iltatorilla katsomassa esiintyjiä. Parhaaksi iltatoriesitykseksi he nostavat Cheekin keikan.

Salolaiset Assi ja Johanna ovat tutustuneet toisiinsa Instagramin kautta. He ovat nähneet Niken ennenkin, kun tämä oli esiintymässä Salon nuortenkeskus Steissillä. Kaksikko on ollut myös iltatorilla jo monta kertaa. Paras tähänastinen artisti, joka on torilla esiintynyt, on heidän mielestään Benjamin Peltonen. Kaveruksilta löytyy energiaa ja hymyä, vaikka muille jakaa. Heille tulee varmasti hauska ilta.

Nikke Ankaran Karhumies-nimeä kantava DJ tulee lavalle ja saa osakseen taputusta ja huutoa.Bang Bang– biisi alkaa soida ja Nikke hyppää lavalle. Fanien kaipaama energisyys näkyy heti ensisekunneista lähtien. Yleisö on heti mukana ja puhelimen kamerat räpsivät kuvia kovaa tahtia. Nikke huudattaa yleisöä ja yleisö huutaa innoissaan. Keikalla kuullaan niin vanhoja kuin uusiakin biisejä. Rikkinäinen prinsessa saa yleisön kädet ilmaan ja laulamaan kovempaa kuin yhdenkään aikaisemman biisin kohdalla.

Liinu Nieminen

 

Elokuva väkivallasta, kasvamisesta ja rakkaudesta

Kyseinen elokuva on räppäristä, joka tunnetaan taitelijanimellä Cheek, ja sen ensi-ilta oli 31.1.2018. Cheek on oikealta nimeltään Jare Tiihonen ja hän on suomalainen rap-artisti. Veljeni vartija on elämäkerrallinen draamaelokuva, joka kertoo Jare Tiihosen elämästä. Elokuvan pääroolissa esiintyy Antti Holma, joka näyttelee elokuvassa kaksoisroolin. Jare Tiihosella on kaksoisveli Jere. Jaresta annettiin elokuvassa todella pinnallinen kuva, esimerkiksi ettei hän välitä, vaikka tappelee muiden kanssa. 

Elokuva on kokonaisuudelta hämmentävä ja hiukan epäselkeä. Elokuvassa useissa kohdissa Jare Tiihonen eli Antti Holma puhui suoraan kameralle eli katsojalle. Ne kohdat olivat hyvin hämmentävän ja kiusallisen tuntuisia, koska se ei ole tyypillistä elokuvissa. Elokuvassa Jare selitti kameraan katsoen elämässään tapahtumia ja kokemiaan asioita todella paljon esimerkiksi elokuvan alussa, joka ei oikein toiminut elokuvassa.  

Elokuvassa kerrottiin Jaren elämästä aika vähän ja se tuntui enemmän pintaraapaisulta. Elokuvassa tuotiin voimakkaasti esille Jaren perheen ja hänen itsensä väkivaltainen käyttäytyminen. Minun mielestäni sitä oli hiukan liikaa ja se oli tehty teennäisen näköisesti. Tappelun ääniefektit olivat myös todella lujalla eivätkä ne kuulostaneet luonnolliselta kuvassa tapahtuman kanssa.  

Elokuva koostui pääasiassa väkivallasta, rakkaudesta ja Jaren ongelmista. Itse odotin elokuvalta kerronnallisesti enemmän. Pidin kaikista eniten kohdista missä näytettiin Jaren lapsuutta ja nuoruutta. Elokuvan tarina eteni todella nopeasti ja minulle ainakin jäi paljon kysymyksiä auki.  

Yksi asia, joka häiritse itseäni oli se, että Jaren nuoruudesta kertovassa kohdassa nuorten vaatteet muistuttivat liikaa nykymuotia. Vaikka elokuvan puvustajien mielestä ne voivat olla sen ajan muotia, minua jäi häiritsemään se, että vaatteet olivat nykyajan versiot vanhasta muodista.  

Suosittelen elokuvan katsomista, jos on oikeasti kiinnostunut Jaresta, vaikka elokuva ei kerro kovinkaan paljoa hänestä. Pidin todella paljon elokuvan näyttelijöistä ja heidät oli valittu hyvin rooleihinsa. 

Elokuva loppui kuin seinään ja se oli todella hämmentävää. Elokuvan olisi pitänyt loppua jotenkin mielenkiintoisesti, koska lopusta tuli sellainen olo, ettei oltu keksitty enää, miten jatkaa vaikkakin Jaren tarina on vielä kesken. 

 

Eveliina Kankaansivu 

Kauppi-Niihaman metsää golfkentäksi 

Pidätkö sinäkin siitä, kun kaupunkisi virkistysalueita tuhotaan? En minäkään. Kauppi-Niihaman metsän alueelle suunnitellaan golfkentän rakennusta. Golfkenttä tulisi pois 10 000 asukkaan asuntoalueen tieltä ja Kauppi-Niihaman metsä kärsisi.  

Suunnitelmissa on kolme vaihtoehtoa. Vaihtoehdossa A golfkenttää siirrettäisiin ja laajennettaisiin pohjoiseen ja sen eteläosiin rakennettaisiin asuntoaluetta. Vaihtoehtoon B kuuluu siirtää koko golfkenttä Kauppi-Niihaman metsän alueelle ja asuntoalue golfkentän entiselle paikalle. Ja vaihtoehto C ehdottaa, että golfkenttä siirtyisi Pirkanmaalle ja sen nykyiselle paikalle tulisi asuntoaluetta. 

Kauppi-Niihaman metsä täyttää monille ihmisille monta käyttötarkoitusta. Metsä on hyvä alue lenkkeilyyn ja koiran ulkoiluttamiseen, moniin metsäurheilulajeihin, kuten suunnistamiseen ja maastopyöräilyyn, sekä monien eläinten asuinalue. Mm. uhanalainen liito-orava, jota on löydetty Kauppi-Niihamaan metsästä voisi menettää asuinaluettaan.  

Kauppi-Niihaman metsä on myös Tampereen keskustan ainoa suuri katkeamaton metsäalue. Jos Kauppi-Niihaman metsään kosketaan, se haittaa kaikkia keskustan alueella asuvia. Suunnitelmat uhkaavat hävittää monia aktiivisesti käytössä olevia metsäpolkuja mm. maastopyöräilyyn ja talvisin hiihtoon. 

Vastauksesi suunnitelmiin Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL) Pirkanmaan piiri ry, SLL:n Tampereen yhdistys ry ja Luonto-Liiton Hämeen piiri ry ovat aloittaneet adressin suunnitelmia vastaan. Voit allekirjoittaa adressin täältä. 

 

Janette Inginen 

 

Iloiset lehmät loikkivat Kosken kartanon laitumille 

Aurinko on paistanut koko päivän lähes pilvettömältä taivaalta. Kuluneen viikon aikana ilmat ovat muutenkin hellineet. Kaikki eivät kuitenkaan ole näistä säistä vielä päässeet nauttimaan, vaan osa Kosken kartanon vasikoista pääsee tänään ulos ensimmäistä kertaa.

Koskis gård eli Kosken kartano on luomutila, jossa asuu yhteensä 252 eläintä, esimerkiksi lehmiä, sonneja, lampaita ja aaseja. Vaikka lehmäloikan keskiössä ovat lehmät ja erityisesti vasikat, myös muita tilan eläimiä pääsee katsomaan. Lapset viihtyvät sekä eläinten seurassa, että heinäkasoissa hyppimässä ja kartanon joesta onkimassa. Aikuiset vierailevat esimerkiksi tilan lihakaupassa, josta saa koko tapahtuman ajan ostaa luomulihaa kotiin viemisiksi.

Ennen lehmien ja vasikoiden ulos päästämistä navetasta kuuluu kova mylvintä. Eläimet eivät malta odottaa pääsyä auringon valoon ja lämpöön raikkaaseen ilmaan. Kun ovet aukeavat, ne juoksevat täyttä vauhtia ulos laitumelle. Vasikat kisailevat siitä, kuka on ensimmäisenä vihreän ruohon keskellä.

Vasikoiden iloa on hankala kuvailla. Ne hyppivät ja pomppivat innoissaan sekä nauttivat niihin osuvasta auringosta. Paikalla olevat sankat joukot ihmisiä toki hämmästyttävät niitä, mutta osa rohkeasti menee lähemmäksi aitauksen reunaa katselemaan ihmisiä. Vasikat ovat uteliaita, mutta mielellään pysyvät laumassa lehmien kanssa. Lauma juoksee ympäri aitausta, jotta kaikki katsojat saavat ihastella niitä. Vasikat näyttävät nauttivan ihmisten katseista, sillä ne juoksevat monta kertaa ihmisten ohi viihdyttäen sekä isoja, että pieniä katsojia.

Liinu Nieminen