Miten kesätöiden haku eroaa eri paikoissa? 

Miten Tampereen keskustan liikkeiden kesätöiden hakeminen eroaa toisistaan? Entä onko toisiin paikkoihin helpompi päästä kuin toisiin? Tässä muutama paikka vertailussa.

H&M Hämeenkatu:

-Meille on sähköiset lomakkeet ennen kesää. Sitä kautta haastatteluihin pääsevät hakemuksien perusteella parhaat. Pidämme yksilö- ja ryhmähaastatteluja. Niissä katsomme luonteenpiirteet, sosiaaliset piirteet ja soveltuvuuden. Työ on hektistä ja siinä pitää kestää painetta ja kiirettä.

R-kioski Hämeenkatu:

-Kesätöihin pääsee ottamalla yhteyttä ja kauppias kouluttaa työhön. Kesätöistä ilmoitamme nettisivuilla, Mol.fi:ssä ja R-kioskin omilla sivuilla.

Vero Moda Hämeenkatu:

-Voi lähettää avoimen hakemuksen ja CV:n sähköpostiin myymäläpäällikölle tai käydä myymälässä kysymässä kesätöistä. Ilmoitamme myös Instagramissa ja Mol:ssa. Otamme usein työharjoittelijat Tredusta ekstroiksi kesällä töihin.

Waynes Coffee Hämeenkatu:

-Vaikea hakea, eikä ole kesätöitä tarjolla. Siihen ei ole tarvetta, sillä meillä on pieni yksikkö ja kaksi yrittäjää voi paikata jopa 4 henkilöä.

Suomalainen kirjakauppa Hämeenkatu:

-Myymäläpäällikön kautta voi hakea kesätöitä.

Stockmann Hämeenkatu:

-Ilmoitamme kesätöistä nettirekrytoinnissa ja Stockmannin omilla sivuilla.

Vila Koskikeskus:

-Jos työharjoittelijat ovat hyviä, he pääsevät kesätöihin. Muuten voi päästä tuomalla CV:n paikanpäälle, Mol:n kautta tai tutun kautta.

Dressmann Koskikeskus:

-Aiemmin Dressmannissa olleet pääsevät töihin. Se helpottaa, sillä ei tarvitse kouluttaa uusia työntekijöitä.

Minetti Jäätelö Koskikeskus:

-Meille voi hakea kesätöihin nettisivujen kautta, lähettämällä sähköpostia tai tuomalla hakemukset paikanpäälle.

Br-lelut Koskikeskus:

-Töitä voi hakea Br:n sivuilta. Usein on määräaikaisia sopimuksia ja jos hommansa hoitaa hyvin saa jatkoa.

Game Stop Koskikeskus:

-Kesätöitä voi hakea Mollin kautta.

 

Tiia Turunen 

Alumnin raapustus: Vakavasti otettavaa teatteria rennolla otteella

Teatteriryhmä Sällit palkittiin Kullervo-näytelmästään vuoden 2018 Valtakunnallisten nuorisoteatteripäivien Ramppikuume-katselmuksessa pääpalkinnolla. Katselmuksen raati kehui Kullervoa taiteellisesti kunnianhimoiseksi, ryhmän ilmaisua vahvaksi ja kokonaisuutta vaikuttavaksi.

Sällien toiminta perustuu nähdäkseni jatkuvuuteen ja upeasti toimivaan ryhmädynamiikkaan. Kyse ei ole sattumasta tai ryhmän jäsenten erityiskyvyistä, vaan kovasta työteosta ja sitoutumisesta. Fyysisen teatterin keinot käyttöön valjastanut ohjaaja Jyri Siimes on pitänyt harjoitusten peruskaavan samankaltaisena jo useamman vuoden ajan. Aivan ensimmäisenä jokaisen osallistujan on keskittyvä itseensä. Hengityksen ja kehonhallinnan harjoituksilla muu maailma yhteisine ja yksilöllisine ongelmineen jää esiripun taakse jättäen jälkeensä vain olennaisen, harjoitukset. Vasta tämän jälkeen ryhmä alkaa toimia yhdessä hiljalleen kontaktia tilaan, ja muihin siinä toimiviin tekijöihin kasvattaen. Näin kaikkien taidot ja keskittyminen saadaan käyttöön mahdollisimman intensiivisesti ja tehokkaasti.

Teatteriteokset luodaan ryhmän kesken yhdessä niin, että kaikkien mahdolliset ideat saadaan kuuluviin. Siitähän nuorisoteatterissa, ja taiteessa yleensäkin, on lopulta kyse, varsinkin yhdessä tehtäessä. Käsikirjoitus ja dramaturgia luodaan näiden ideoiden pohjalta, usein kohtauslähtöisesti ja ikään kuin mosaiikkia kooten. Tällä tavalla lopputuotteesta tulee juuri Sällien näköinen. Ideoinnin pohjana on käytetty esimerkiksi ikiaikaisia teemoja sisältävää kreikkalaista mytologiaa ja nykyajan ilmiöitä kuten internetin syövereistä löytyvää vihapuhetta. Kullervon kohdalla runkona toimi, kuten arvata saattaa, Kalevalasta löytyvä tarina Kullervosta, miehestä, jonka elämä on ympäristön vaikutuksesta tuomittu epäonnistumaan.

Sällit on kuitenkin paljon enemmän kuin vain teatteriryhmä. Se on yhteisö, johon kuuluminen on ryhmän jäsenille etuoikeus. Sälliys ei lopu oman lukiouran päätyttyä, tai silloin, kun ei enää ehdi tai muuten kykene osallistumaan harjoituksiin ja näytöksiin. Aktiivisesti teatteria tekevien jäsenten ympärille on kasautunut tiivis ryhmä eri elämänvaiheissa olevia ja muissa kaupungeissa asuvia Sällejä, jotka kokoontuvat keskenään ja tukevat teatteriryhmän toimintaa. Näin Sälleistä on kasvanut jäsenilleen toimiva tukiverkko ja ryhmän jäsenet ovat hyviä ystäviä keskenään. Sisäinen perinne on myös keskeistä sälliydessä. Vanhempienkin ryhmäläisten lempinimet ja tarinat menneisyydestä kulkeutuvat vuodesta toiseen ryhmän jäseniltä toisille. Ryhmän jäseniä puhutellaan myös usein veljinä, tämä lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja näyttää sen myös ulkopuolelle.

 

Mistä on kyse:

Sällit on teatteri-ilmaisunohjaaja ja ilmaisutaidon opettaja Jyri Siimeksen vuonna 2012 Tampereen poikateatteri -nimellä perustama ryhmä, jossa pääosin lukioikäiset pojat tekevät teatteria. Myöhemmin ryhmän jäsenistä käytetty nimi, Sällit, on kuitenkin korvannut Tampereen poikateatterin. Ryhmä koostuu pitkälti tamperelaisten toisen asteen oppilaitosten, tällä hetkellä Tampereen yhteiskoulun lukion, Sammon keskuslukion ja Tampereen seudun ammattiopiston opiskelijoista. Tervetulleita ja toivottuja osallistujia on kuitenkin myös muut.

 

Sakari Korpikallio

Kirjoittaja on Sammon keskuslukion viestintälinjalta vuonna 2016 valmistunut folkloristiikan opiskelija Turun yliopistosta. Sälli vuodesta 2014.

Tiedekaupunki rikkoo rajat, CERN:ssä hiukkasfysiikka tuo maailman yhteen

 

Globe of Science and Innovation – Meyrin, CERN

Kun yllä oleva pallo tulee näkyviin horisontista, tietää Tampereelta matkansa aloittanut lukiolaisryhmä, että nyt ollaan lähellä. Globe of Science and Innovation, tieteen ja innovaation pallo on kenties tunnetuimpia vierailukohteita CERN:ssä, maailman suurimmassa hiukkasfysiikan tutkimuslaitoksessa. Toki vielä tunnetumpi lienee CERN:in LHC-hiukkaskiihdytin.

CERN:in B-porteista astuttaessa sisään kokee uusi tulokas kenties yllätyksen. Kyseessä ei olekaan yhden tai kahden laboratoriokompleksin muodostama tutkimusalue, vaan kokonaisen kaupungin kokoinen alue täynnä labroja, tutkijahotelleja, ruokaloita sekä kaikkea muuta. Tällä tieteen tekemiseen tarkoitetulla kaupungilla on myös oma katujen nimeämistapa: kaduille on annettu suurten fyysikoiden nimiä. Ensimmäinen katu jolla pääsimme kävelemään, olikin nimetty vaatimattomasti ”Route A. Einstein”.

Hienoa nähtävää löytyy heti B-porttien lähistöltä. CERN:in perustamisen ajoilta lähtöisin oleva synkrosyklotroni oli ensimmäinen hiukkaskiihdytin, joka alueelle rakennettiin. 600 MeV (miljoonaa elektronivolttia) kiihdytin on häkellyttävä nähdä omin silmin, vaikka pienen teollisuushallin kokoinen kiihdytin kalpeneekin ympärysmitaltaan 27 kilometrin mittaisen LHC-kiihdyttimen rinnalla.

600MeV tehoinen synkrosyklotroni, rakennettu 1967

Väriloistoa on havaittavissa suuren hadronikiihdyttimen (edellä mainittu LHC) kiertoradan ympärillä neljässä pisteessä, joissa sijaitsevat CERN:in neljä koeasemaa, ATLAS, ALICE, CMS ja LHCb. Pääsimme tutustumaan CMS-koeasemaan, jolla työskentelee myös liuta suomalaisia. Koeasemalla sijaitseva ilmaisin on ympäröitynä vihreillä metallikaiteilla ja itse ilmaisimesta löytyy sinisen ja punaisen värimaailma, sekä metallinkiiltävä harmaa. CMS sijaitsee kauimpana itse päätiluksilta ja sinne matkaamiseen kuluu tovi jos toinenkin. Kuitenkin hiukkaset joita CMS havaitsee kiertävät 27 kilometriä pitkää rataansa 99,9999991% valonnopeudesta suurella nopeudella. Täten ne kiertävät CMS:sän ohitse 11 245 kertaa sekunnissa.

CMS-koeasema

Hiukkasfysiikan tutkimus tuottaa julmetun määrän dataa vuodessa. Datan määrä on valtava, ja sen määrä korreloituu selvästi tiedonkäsittelyn koossa. Datakeskus on tyhjentävä näky kenelle tahansa. Halli täynnä tietokoneita jotka ovat tyypillisen vaatekaapin kokoisia saa IT-alasta kiinnostuneet hihkumaan ilosta. Yhtä heistä lainatakseni: ”Aivan kuin olisi karkkikaupassa”.

CERN:in datakeskuksen servereitä, dataa syntyy vuosittain 30petabittiä eli 30 000 000 Gb (vrt. tyypillinen puhelimen kapasiteetti on 8-64 Gb)

 

Joonatan Huhtasalo

Black Panther, erilainen Marvel -elokuva

 

Ryan Cooglerin ohjaama Black Panther elokuva nostatti suuria odotuksia hienoilla toiminnan täyteisillä trailereillaan. Itse elokuva ei kuitenkaan aivan vastannut niitä odotuksia.

SEURAAVAT KAKSI KAPPALETTA SISÄLTÄVÄT SPOILEREITA ELOKUVAN JUONESTA. Wakanda on pieni ja mitätön Afrikassa sijaitseva valtio. Tai niin wakandalaiset antavat muun maailman olettaa. Todellisuudessa he ovat koko maailman teknologisesti kehittynein valtio. Kun Wakandan kuningas T’Chaka (John Kani) kuolee, hänen pojastaan nykyisestä Mustasta Pantterista T’Challasta (Chadwick Boseman) tulee kuningas.

Parin päivän päästä kuninkaan kuolleeksi luultu veljenpoika Erik Stevens (Michael B. Jordan) tulee Wakandaan vaatimaan kruunua. Musta Pantteri hyväksyy taistelu haasteen. Erik voittaa taiston ja lunastaa kruunun sekä Mustan Pantterin voimat. T’Challa putoaa kalliolta ja hänen luullaan kuolleen. T’Challan entinen naisystävä Nakia (Lupita Nyong’o), sisko Shuri (Letitia Wright) ja äiti Ramonda (Angela Bassett) löytävätkin T’Challan, joka tulee pelastamaan Wakandan ja pääsee jälleen kuninkaaksi.

Elokuvan juoni ja käsikirjoitus oli hieman sekava. Tapahtumia oli paljon ja suurin osa käytiin läpi liian nopeasti. Esimerkiksi Erikiä elokuvan alussa auttaneeseen asekauppiaaseen Ulysses Klaueen (Andy Serkis) liittyvät tarinan osat olivat mielestäni turhia. Jotta elokuva olisi ollut selkeämpi, olisi sen voinut toteuttaa eri tavalla. Elokuvassa oli enemmän Wakandan politiikkaan ja historiaan liittyviä kohtauksia. Vaikka nekin ovat kiinnostavia, pitäisi toimintaa olla enemmän, onhan kyseessä kuitenkin supersankarielokuva.

Vaikka elokuvan koko juonessa olisi ollut paranneltavaa, elokuvan hahmot olivat sitäkin parempia. Kaikkien päähahmojen ja tärkeiden sivuhahmojen tarinat olivat kiinnostavia ja keskenään riittävän erilaisia. Elokuvassa on paljon vahvoja nais- ja mieshahmoja. Esimerkkinä vahvasta naishahmosta toimii Shuri, joka on vahva muttei perinteisellä fyysisellä tavalla. Hän auttoi pelastamaan Mustan Pantterin ja muut kehittämällään teknologialla moneen kertaan.

Pidin myös siitä, että Musta Pantteri ei ole voittamaton kuten monet muut supersankarit. Tämä tekee hahmosta samaistuttavan. Elokuvan vihollisella Erikillä on ymmärrettävä motiivi tekoihinsa. Hän on kyllästynyt rasismiin ja lopettaakseen sen hän tarvitsee wakandalaista teknologiaa.

Elokuva oli visuaalisesti todella kaunis ja yksityiskohtainen. Kaikki wakandalaisten käyttämästä teknologiasta heidän pukuihinsa ja muihin kaupunkeihin ja maihin oli upeita. Elokuvan väritys oli todella hieno ja silmälle miellyttävä.

Elokuvassa käytettiin musiikkia todella tyylikkäästi. Musiikit olivat sopivan erilaisia eri valtioissa ja eri tyylisissä kohtauksissa. Yllättävien tapahtumien sattuessa musiikki katkesi hetkeksi kokonaan. Se loi elokuvaan kiinnostavan tunnelman.

Kokonaisuudessaan elokuva oli silmälle miellyttävä, mutta tarinaltaan hieman turhan täynnä tapahtumia. Elokuva oli erilainen kuin muut Marvel studioiden elokuvat, sillä se ei seurannut muiden elokuvien tyypillistä juonta. Elokuvassa oli myös vakavampi tunnelma ja vähemmän vitsejä kuin muissa Marvelin elokuvissa. Minä itse en tiedä pidinkö erilaisuudesta vai en. Toisaalta se on asia, joka jokaisen katsojan täytyy itse selvittää.

 

Nea Toijala 

Kuva: kuvankaappaus

Rekiajelu, alkoholia, ja abishow – Penkkarit 1900-luvun alusta nykypäivään

Penkkarit, viralliselta nimeltään penkinpainajaiset ovat monelle nuorelle todella tärkeä osa lukio-opintoja. Penkkareita vietetään perinteisesti vuoden 7. viikon torstaina. Penkkarit ovat abiturienttien eli koulun vanhimpien juhla.


Penkinpainajaiset ovat saaneet alkunsa 1900-luvun alussa, jolloin otettiin käyttöön nykymuotoiset ylioppilaskirjoitukset. Alun perin penkinpainajaisia vietettiin vain Helsingissä. Tämä johtui siitä, että ylioppilaskirjoitukset järjestettiin vain siellä ja muualla asuvien tuli matkustaa sinne, jos he mielivät päästä ylioppilaiksi. Tällöin penkinpainajaisissa helsinkiläiset abiturientit saattoivat ulkopaikkakuntalaiset opiskelijat juniinsa.

Myöhemmin he alkoivat kaipaamaan muutakin ohjelmaa, joten alettiin järjestää rekiajeluja. Rekiajelun päätteeksi abiturientit vietiin ravintolaan, jossa he saivat ensimmäistä kertaa ostaa itse alkoholia. Ulkopaikkakuntalaiset veivät tämän perinteen mukanaan ja näin penkinpainajaisten perinne levisi ympäri Suomea. Nykyisen muotonsa ja tapansa penkkarit saivat vasta sotien jälkeen.

Penkkarit ovat siis muuttuneet paljon yli sadan vuoden aikana ja vakiinnuttaneet paikkansa lukioperinteiden joukossa.


Nykyään penkkareita juhlitaan koulun loppumisen kunniaksi ja niitä pidetään viimeisenä yhteisenä irrotteluna ennen lukulomalle siirtymistä. Penkkarit on suuri tapahtuma, johon valmistautuminen aloitetaan jo hyvissä ajoin. Useimmissa lukioissa penkkariperinteisiin kuuluu hauskoihin naamiaisasuihin pukeutuminen. Kuitenkin tärkein ja olennaisin osa nykyaikaisia penkkareita ovat humoristiset ja ajankohtaiset maalaukset, jotka abit tekevät itse alusta loppuun. Nämä maalaukset kiinnitetään rekkoihin. Sen jälkeen rekoilla ajetaan kaupungin keskustassa heitellen karkkeja ohikulkijoille.

 

Monissa lukioissa penkkarit alkavat jo samana aamuna nuorempien oppilaiden viihdyttämisen merkeissä. Monissa lukioissa abit järjestävät joko abishown tai tekevät abivideon, jonka tarkoituksena on yleensä pitää hauskaa opettajien tai koulun ongelmakohtien kustannuksella. Nykyään perinteeseen kuuluu myös abiristeily. Abiristeilylle osallistuminen on vapaaehtoista, mutta yleensä sinne lähdetään sankoin joukoin. Abiristeilyn tarkoituksena on juhlia yhdessä koulun loppumista ja pitää hauskaa.

Aino Seuranen, kuvat Johannes Sirén ja Janette Inginen

Kenelle kellot soivat? Noh, toivottavasti eivät sinulle.

 

Kenelle kellot soivat (For whom the bell tolls) on maailmankuulun ja Nobel palkitun kirjailijan Ernest Hemingwayn yksi suosituimpia teoksia. Kirja julkaistiin vuonna 1940, ja sen on suomentanut Tauno Tainio neljä vuotta myöhemmin. Kirjassa on yhteensä 574 sivua.

Kirja perustuu löyhästi Hemingwayn omiin kokemuksiin kirjeenvaihtajana sodan repimässä Euroopassa, kirja sijoittuukin Espanjan sisällissotaan. Kirja kertoo tarinaa nuoresta amerikkalaisesta räjähdeasiantuntijasta Robert Jordanista, joka taisteli Republikaanien puolella. Kirjan alussa hänet määrättään vihollislinjojen taakse räjäyttämään eräs silta ja täten estämään vihollisten vahvistusjoukkojen saapuminen. Robertia auttamaan määrätään paikallisia sissejä, joista kaikki eivät kuitenkaan ole niin iloisia siitä, että heidän tulee auttaa nuorta amerikkalaista tehtävässään.

Kirja alkaa äärimmäisen hitaasti ja joku voisi sanoa myös äärimmäisen tylsästi, kun Jordan totuttelee ympäristöönsä ja tutustuu ihmisiin, joiden kanssa hänen kuuluisi räjäyttää silta. Jännitys kuitenkin tiivistyy hyvin nopeasti kirjan keskivaiheilla, kun suunnitelma laaditaan ja sitä aletaan toteuttamaan. Loppua kohden kirja on äärimmäisen mielenkiintoinen, kun kirjassa kuvaillaan paljon petturuutta, kuolemaa, uhrauksia ja sodan kauhuja.

Kirja on hyvin väkivaltainen, joten se saattaa järkyttää herkimpiä lukioita. Esimerkiksi seuraava kohtaus:

“If you have not seen the day of revolution in a small town where all know all in the town and always have known all, you have seen nothing.” 

Tässä kohtauksessa sissijoukon johtaja kertoo Robertille vallankumouksen ensimmäisistä päivistä ja fasistien massamurhista. Kohtauksessa kapinalliset hakkaavat fasisteja kepeillä, talikoilla ja kaikella mahdollisella mikä sattui, kun sillä löi. Tämän jälkeen fasistit heitettiin kalliolta alas, olivat he elossa tai eivät.

Kirjan päähenkilöiden lisäksi on noin viisitoista nimettyä sissitaistelijaa, mutta heidän merkityksensä tarinan kululle on lähes olematon. He ovat käsittääkseni mukana vain tuodakseen lukijalle paljon mukaansatempaavamman lukukokemuksen

Kirjan puhetyyli on hyvin omituinen, Kirja sisältää paljon kiroilua, mutta suurin osa siitä on muodossa: ”Minä teen tarpeeni sinun äitisi maitoon.” En ole varma, mutta kai tämä on ollut suurikin loukkaus 30-luvun Espanjassa. Tosin on todennäköisempää että kyseessä on vain kehno suomennos. Toinen hyvin omituinen piirre on siinä, että vaikka Robert on kirjan päähenkilö ja kirja kerrotaan hänen näkökulmastaan, niin silti Robertista puhuttaessa käytetään hänen koko nimeään, Robert Jordan.

Tämän lisäksi kirja on muutamista kohdista hyvin sekava, sillä kirja hyppii aina nykyhetken, kertomuksen ja Robertin omien muistelmien välillä jatkuvasti. Lisäksi kirjassa kuvaillaan tiettyjä tunteita äärimmäisen kauan, esimerkiksi ensimmäisessä Robertin ja Marian kohtauksessa, jossa he nukkuivat yhdessä. Kirjassa kuvattiin Robertin tunteita Mariaa kohtaan melkein kolme aukeamaa.

Kirja on melkeinpä pakko lukea, mikäli on edes etäisesti kiinnostunut kaunokirjallisuudesta tai historiasta. Ei pelkästään sen takia, että se on ajaton klassikko, vaan myös siksi, koska kirja on aivan uskomattoman hyvä. Jos siis jaksaa lukea kolme aukeamaa puuduttavaa paasaamista yhdestä tietystä tunteesta aina silloin tällöin. Kirjan tarina on mukavan simppeli, mutta kun lähtee ajattelemaan asiaa ja keskittyy juoneen niin huomaa, että se onkin yllättävän monimutkainen tarina kunniasta, uhrauksista, pelkuruudesta ja rohkeudesta sekä rakkaudesta.

Mielestäni Hemingway todellakin ansaitsi Nobelinsa, sillä kirja on samaan aikaan kiinnostava, puoleensavetävä ja äärimmäisen karu.

Kirjan henkilöitä

-Robert Jordan. Kirjan päähenkilö, ennen sotaa hän oli toiminut espanjan opettajana yliopistossa. Hän oli myös räjähdeasiantuntija

– Anselmo. Eläköitynyt pasifisti ja yksi Robertin parhaimpia ystäviä, on myös harras kristitty.

– Golz. Neuvostoliiton vapaaehtoisdivisoonan johtaja. Hän määrää Robertin räjäyttämään sillan kirjan alussa

– Maria. Robertin rakastaja. Marian vanhemmat tapettiin fasistien käsissä ja fasistit ovat myös syyllisiä Marian raiskaukseen ja hyväksikäyttöön.

-Pilar. Pablon vaimo ja sissijoukon henkinen johtaja. Kirjan.

– El Sordo. Toinen sissijoukon johtaja. Hän ei pidä Robertin suunnitelmasta, mutta tukee sitä estääkseen fasistien voittoa

– Pablo. Aiemmin suuri ja pelätty sissijohtaja. Hän on kuitenkin alkoholisoitunut ja pelkää fasistien kostotoimenpiteitä, eikä sen takia tue Robertin ideaa sillan räjäyttämisestä.

Kristian Nieminen